Tietävätkö suomalaiset mitä geeni tarkoittaa?

Yllättyisitkö, jos sanoisin, että lukion biologian oppikirjat ovat jääneet genetiikan sisältöjen osalta 60-luvulle?

Loppukeväästä julkaistiin Kansallinen genomistrategia, jonka kunnianhimoinen tavoite on lisätä genomitiedon hyötykäyttöä. Minun täytyy heti aluksi myöntää, etten ole ihan tarkallaan perillä siitä, mitä genomitieto tarkoittaa – mutta se vaikuttaa olevan yksi niistä Sitra-sanoista, joka tarkoittaa, että rahan perässä tässä ollaan. (Tiedättehän, kuten biotalous, kiertotalous tai uusi oppiminen.) Jos saisin päättää, mitä genomitieto tarkoittaa, se tarkoittaisi sitä miten hyvin pystymme päättelemään yksittäisen ihmisen DNA-sekvenssistä minkälaisia vaikutuksia tällä on ihmisen elämään.

Tavoite on kunnianhimoinen. Sormituntumalta sanoisin, että keskivertosuomalainen ei tiedä geeneistä juuri mitään, enkä ole kovinkaan paljon vakuuttuneempi lääkärikunnan tai hoitohenkilökunnan genomitiedon tasosta. Vielä vähemmän keskivertosuomalainen tietää mitä pitäisi ajatella, jos hänen koko genominsa sekvensoitaisiin.

Tietenkin tavoitteita saa aina olla – esimerkiksi viime vuonna asetettiin tavoite tehdä Suomesta maailman johtava tiedekasvatusmaa vuoteen 2020 mennessä. Tuohon tavoitteeseen on nyt viisi vuotta ja siitä neljä vuotta elämme nykyisen hallitusohjelman varjossa. Taitaa huippu jäädä tavoittamatta.

Alkukesästä julkaistiin Anna Uiton kanssa tekemäni tutkimus suomalaisista lukion biologian oppikirjoista. Halusimme erityisesti tarkastella minkälaisia tieteellisiä malleja geenien toiminnasta esitetään kirjoissa. Tutkimme kaikki pakollisen genetiikan kurssin (BI2 – Solu ja perinnöllisyys) käytössä olleet oppikirjat, eli neljä kirjaa kahdelta kustantajalta.

Tulokset olivat surullisia: Yhdessäkään kirjassa ei kertaakaan käytetty uusinta, modernia geenimallia.

Biologian kirjojen geenimallit jakautuvat 1800-luvun lopun malleista aina 1960-luvulle asti. Vanhoissa malleissa ei ole sinänsä mitään vikaa – päinvastoin, eri geenien piirteitä ja biologian kehitystä voi ymmärtää näiden kautta. Silti olisi mukava, jos tuoreempi näkymys olisi myös päässyt esille.

Suurin ongelma onkin siinä, että missään kirjassa ei puhuttu geenistä tieteellisenä mallina.

Kirjat ovat täynnä erilaisia kuvauksia geeneistä. Välillä geeni on pätkä DNA-sekvenssiä, joskus se on informaatiota, toisinaan se on käytännössä sama asia kuin ilmiasu, välillä se taas on proteiinisynteesin alkukohta. Ei ole olemassa mitään yhtä geeniä, vaan geenin merkitys vaihtelee biologian alasta toiseen! Biologia on kokeellinen luonnontiede ja erilaiset kokeelliset asetelmat vaativat erilaista teoreettista viitekehystä. Geeni liukkaana luikkuna sitten sopeutuu kullekin alalle.

Opiskelijoiden kyky hahmottaa tätä on kuitenkin hämmentävän pieni: opiskelijat eivät huomaa, että geenillä on monia eri merkityksiä ja lopputuloksena on hämmentynyt opiskelija. Tuntuukin, että muut luonnontieteet ovat olleet opetuksessa biologiaa edellä mallien opettamisessa. Bohrin atomimalli on fysiikan opiskelijoille tuttu ja vastaavasti biologian opiskelijoiden olisi syytä pystyä kertomaan mikä on Mendelin geenimalli.

Onneksi opetus ei riipu pelkästään oppikirjoista. Itse asiassa aiemmat tutkimuksemme kertovat, että opiskelijoiden käsitykset geenien toiminnasta ovat huomattavasti tuoreampia kuin se, mitä oppikirjoissa esitetään. Jatkotutkimus on jo suunnitteilla ja apurahahakemuksia lähetelty: tarkoituksemme on haastatella opettajia ja teettää kysely opiskelijoilla, jotta pääsemme tarkemmin käsiksi siihen, miten ihmiset ajattelevat geeneistä.

Kirjoittaja on ollut mukana tekemässä lukion biologian oppikirjoja eOppi Oy:lle.