Turkin alueella sijaitsee esimerkiksi Troijan kaupungin rauniot ja arkeologiset kaivaukset. Kuva: David Spender / Wikimedia Commons.

 

Helsingin Sanomien tämänaamuinen pääkirjoitus on aiheuttanut ansaitusti tyrmistystä yliopistoväen keskuudessa. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin, että Suomen yliopistoissa tilanne on suhteellisen hyvin, koska Turkissa menee todella huonosti. Lisäksi suomalaisia yliopistoihmisiä moitittiin siitä, että he eivät ole tuominneet Turkin viimeaikaista sanan- ja tieteenvapauden kehitystä.

Omituinen mielipide tietenkin pääkirjoitustoimitukselle sallittakoon. Argumenttien järkevyys - tai tässä tapauksessa järjettömyys - voidaan sitten punnita julkisessa keskustelussa.

Sen sijaan pääkirjoituksen väite yliopistoväen vaikenemisesta on puhtaasti väärin. Yksittäiset tutkijat ja yliopistolaiset järjestöt ovat kertoneet mielipiteensä: Esimerkikisi yliopistojen yhditys UNIFI julkaisi oman tiedotteensa, jossa se tuomitsi Turkin toimet, kaksi viikkoa sitten. Tieteentekijöiden puheenjohtaja Petri Koikkalainen kertaa hyvin blogikirjoituksessaan eri kannanottoja, johon suomalaiset tieteentekijät ovat olleet osallisina.

Hesarin pääkirjoitustoimituksella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta ei omiin faktoihin. 

Ihmettelin pääkirjoitustoimituksen meininkiä jo viime viikolla, kun pääkirjoituksessa kirjoitettiin kuinka merimetsot saalistavat saaristossa valkoposkihanhia. Pidin tätä vain luonnontieteellisenä harha-askeleena - biologina olen jo elämäni aika tottunut siihen, että luonnon ymmärtämistä ja tuntemista harvoin pidetään yleissivistyksen ydinalueena. Tämänpäiväinen kirjoitus kuitenkin kertoo enemmänkin siitä, että kynän varteen on päästetty joku, jolla on hieman liian rento suhtautuminen tosiasioihin.

Mielenkiintoisena lisämausteena professori Markku Niemivirta syyttää HS:n toimitusta kommenttiensa sensuroinnista Facebookin keskustelussa pääkirjoituksesta. On ehkä jonkun verran ironista, jos Helsingin Sanomat paheksuu sitä, kuinka tutkijat eivät tuomitse sananvapausloukkauksia, mutta omasta puolestaan sensuroi tutkijan kommentteja.

 

Harmillista sinänsä, että Turkin tilanne käännetään omituiseksi väittelyksi suomalaisen tiedeyhteisön edunvalvonnan tavoista. Turkin tilanteesta pitää puhua enemmän. Kuten jo Brexitin yhteydessä kirjoitin, tiede on kansainvälinen projekti, ja tämän takia myös yliopistoväen vaino Turkissa aiheuttaa seuraamuksia paljon laajemmalle alueelle. Turkki on iso maa, joka on ollut myös tieteen saralla merkittävä maa - Euroopan yliopistoissa on runsaasti turkkilaisia tutkijoita. Suomalaisia tutkijoita on mukana esimerkiksi arkeologisilla ja paleontologisilla kaivauksilla Turkissa. Joudumme kaikki seuraamaan aitiopaikoilta turkkilaisen tieteen alamäkeä ja ennen kaikkea turkkilaisten kollegoidemme henkilökohtaisia tragedioita.

Itse olin juuri joukkueenjohtajana kansainvälisissä biologiaolympialaisissa Vietnamissa. Turkin joukkue joutui lähtemään kisoista kesken kaiken, koska heidän joukkueenjohtajansa oli määrätty palaamaan heti takaisin Turkkiin. Pitkällisen keskustelun jälkeen päädyimme antamaan heidän kilpailijoilleen erikoismitalit osittaisen suorituksen perusteella - Turkissa kun kaikki tiedeolympialaisissa menestyneet saavat automaattisesti opiskelupaikan ja stipendin. Toivottavasti näiden nuorien tulevaisuus ei mennyt pilalle hallinnon toiminnan takia. Kun pääsin palaamaan takaisin Sveitsiin, laitoksella oli rauhaton tunnelma, koska meilläkin laitoksen henkilökunnasta osa on kotoisin Turkista. Tietynlainen epätoivo ja epävarmuus tulevaisuudesta oli käsin kosketeltavaa. 

Turkkilaiset tutkijat tarvitsevat tukemme - ja sama pätee niin opettajiin, toimittajiin tai muihin ammattiryhmiin, jotka omalta osaltaan pitävät vapaata kansalaisyhteiskuntaa pystyssä.

 

Tiede-lehti kuuluu samaan Sanoma-konserniin Helsingin Sanomien kanssa.

Lisäys 2.8. klo 12.25: Aamun lehdessä Helsingin Sanomat ei oikaissut virhettään, mutta Unifin edustajat saivat esille "vastaväitteensä".

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014