Kansalliskirjaston kirjahyllyjä. Kuva: kallerna / Wikimedia Commons 

 

Viimeisen kuuden vuoden aikana suomalaiset yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot ovat maksaneet tieteellisten julkaisujen ja tietokantojen käytöstä reilut 131 miljoonaa euroa. Tästä on mennyt pelkästään hollantilaiselle Elsevier-jätille 45 miljoonaa euroa.

Tieteellinen julkaiseminen on loistava bisnes. Suurten julkaisijajättien liikevoittoprosentit ovat olleet säännönmukaisesti 30-40% tienoilla. Ja miksei olisikin, koska julkaisijat eivät varsinaisesti artikkeleista maksa.

Tutkijat lähettävät ilmaiseksi tutkimuksensa lehtiin, joissa muut tutkijat arvioivat ne ilmaiseksi ja usein vielä toimittajakuntakin on ilmaiseksi oman toimensa ohella työtä tekeviä tutkijoita. Julkaisijat valitsevat artikkelit, taittavat ne, paketoivat lehtiin ja laskuttavat messevän rahatukon yliopistojen kirjastoilta, jotta kyseiset tutkijat saisivat nähdä oman tutkimuksensa tulokset. Ilman tilausmaksujen maksamista yksittäisen tutkimuksen lukeminen voi maksaa kymmeniä euroja.

 

Tarkkaa käsitystä kuluista ei ole julkisuudessa näkynyt, koska yliopistojen ja julkaisijoiden väliset sopimukset ovat kuuluneet liikesalaisuuksien piiriin. Monet kirjastot, esimerkiksi Harvardin yliopiston kirjasto, ovat kuitenkin valittaneet, että hinnat ovat nousemassa liian korkeiksi.

Suomessa tilausten hinnat ovat nyt julkista tietoa. Open Knowledge Finlandin Avoimen tieteen työryhmä Leo Lahden vetämänä teki tietopyynnön Aalto-yliopistolle tilaussopimuksista. Aalto ei pyyntöön suostunut, luultavasti koska tilaussopimuksen sisältöihin kuuluu kielto luovuttaa hintatietoja muille tahoille. Aallon päätös kuitenkin haastettiin julkisuuslain perusteella hallinto-oikeudessa, ja oikeuden päätöksellä Aallon oli annettava hintatiedot.

Tästä lähti liikkeelle lumipallo, jonka lopputuloksen Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus –hanke koordinoi tilaussopimusten selvittämisen kaikilta Suomen yliopistoilta, ammattikorkeakouluilta ja tutkimuslaitoksilta. Tiedot julkaistiin tänään avoimesti Avoimen tieteen –nettisivuilla. Suomi on ensimmäisiä maita, joissa hintatiedot on julkaistu näin tarkasti.

 

Tiedot vahvistavat kirjastojen aavistukset. Julkaisukulut ovat jyrkässä nousussa: viime vuosien aikana kulut ovat nousseet kymmenisen prosenttia vuodessa. Vuoden 2015 kokonaiskulut olivat lähes 27 miljoonaa euroa. Suurin taakka kohdistuu yliopistoille, jotka ovat maksaneet kuuden vuoden aikana yli 100 miljoonaa euroa tilausmaksuja. Tämän on noin prosentin luokkaa yliopistojen saamasta budjettirahoituksesta.

Keskeinen kysymys tietenkin on, miten tämä raha saataisiin julkaisijoiden taskuista tehokkaampaan käyttöön ja toisaalta tutkimukset tehokkaampaan käyttöön maksumuurien takaa.

Open access –liike on viime aikoina voimistunut ja yhä suurempi osa tutkimuksesta julkaistaankin avoimena. Open Access tarkoittaa sitä, että käyttäjä pääsee ilmaiseksi ja vapaasti lukemaan tutkimusjulkaisuja. EU:n kilpailukykyneuvosto onkin ehdottanut, että vuoteen 2020 mennessä kaikki EU:n alueella tuotettu tutkimus julkaistaan avoimena.

Kysymys ei ole pelkästään rahasta. Nyt tutkimusta rahoitetaan huomattavilla summilla veronmaksajien rahoilla, ilman että tavallisilla veronmaksajilla olisi pääsyä näihin tutkimustuloksiin. Lisäksi yhdelläkään yliopistolla ei ole käytännössä pääsyä kaikkiin julkaisuihin, joten tutkijat törmäävät usein maksumuureihin. Erityisen hankalaa tämä on tietenkin matalan tulotason maissa, joissa yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla ei ole varaa maksaa korkeita tilausmaksuja ja tutkijat eivät pääse edes käsiksi ajankohtaiseen tutkimustietoon.

Open Access –julkaisut rahoitetaan usein artikkelien kirjoittajilta perittäjillä maksuilla (APC – article processing costs). Tämä tekee monet tutkijoista haluttomiksi julkaisemaan avoimena tutkimuksiaan, koska tutkijoille ei ole olemassa varsinaista rahoitusta julkaisumaksujen maksamiseksi. Julkaisumaksu on aina pois jostain muusta rahankäytöstä. Julkaisumaksut vaihtelevat joistain sadoista euroista tuhansiin euroihin – arvostetuimmilla lehdillä usein enemmän varaa veloittaa, kun tutkija haluaa saada ansioluetteloonsa arvostetun lehden tuomaa glooriaa.

Uusimman tilaston mukaan suomalaisissa yliopistoissa julkaistiin 17 746 alkuperäis- tai katsausartikkelia tieteellisessä aikakauslehdessä. Käytännössä siis yliopistot maksavat 1000 euroa kutakin julkaistua artikkelia kohden, jotta ne saisivat käsiinsä tutkimukset. Tässä olisi jo aika mehevä rahamäärä, jonka voisi valjastaa avoimen tieteen rahoitukseen.

 

Prosessista enemmän tietoa löytyy Open Knowledge Finlandin sivuilta, jossa löytyy myös tarkempaa analyysiä julkaistuista tiedoista englanniksi.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014