Viisi Kenyah-soturia suorittavat rituaalia Sarawakissa vuonna 1896. Kuva: Charles Hose / Wellcome Images

 

Kysyin otsikon kysymyksen usealta ystävältäni. En saanut yhtään myöntävää vastausta - suurin osa perusteli, että sotiminen on niin syvällä ihmisen luonnossa, että ei ole yksinkertaisesti mahdollista, että sotiminen loppuu kokonaan. Muutama innostui vielä pohdiskelemaan, että on naiivia ajatella, että sodat joskus loppuisivat.

Ihmisten sotaisuus ei ole mikään uusi ajatus: Thomas Hobbes ehdotti jo 1600-luvulla, että ennen yhteiskunnan muodostumista ihmiset olivat perustaltaan sotaisia ja väkivaltaisia - "kaikkien sota kaikkia vastaan". Koska väkivaltainen kuolema on lähtökohtaisesti niin todennäköinen, ihmiset alistuvat yhteiskunnalle, joka rajoittaa heidän vapauttaan, Hobbes päätteli.

Ajatus ihmisen luontaisesta sotaisuudesta loistaa esimerkiksi Steven Pinkerin väitteessä, että ihmiskunta on jatkuvasti matkustamassa kohti rauhallisempia aikoja. Hänen väitteensä kulkee lyhyesti niin, että ihmiset ovat luonnostaan sotivia, mutta kulttuuri on kasvattanut meistä paremmin käyttäytyviä. Siinä missä jopa neljännes esihistoriallisista yhteiskuntien jäsenistä kuoli sodissa, 1900-luvulla vain noin kolme prosenttia kaikista kuolleista kuoli sodassa tai kansanmurhissa. Pinker on tietenkin melko optimistinen: hänen mielestään ihmiset voivat käyttäytyä hyvin. Siltikin, rauhassa on jotain epäihmismäistä, jotain vasten meidän biologiaamme.

(Sodalla tarkoitan tässä kirjoituksessa ryhmien välistä organisoitua väkivaltaa. Sillä saattaa olla yhtymäkohtia aggression ja väkivallan kanssa, mutta se on myös luonteeltaan hyvin erilaista kuin muunlainen väkivalta.)

Onko todella niin, että ihmisluonto on lähtökohtaisesti sotainen? Onko yhteiskuntaa kiittäminen, että olemme pystyneet tukahduttamaan sotaisuutemme? Tähän saamme vastauksen tietenkin vain, jos selvitämme mistä sota sai alkunsa.

Ei ole kovinkaan yllättävää, että sodan suhteen on kaksi eri koulukuntaa: ensimmäisen mielestä sota johtuu yhteiskunnista ja toisen mielestä taas sota on ennen kaikkea ihmisen biologiaan liittyvä asia.

Antropologi Margaret Mead ehdotti, että sota oli ennen kaikkea kulttuurinen keksintö, innovaatio par excellence.  Meadin näkemyksessä heijastelee Hobbesin aikalaisen, Anthony Cooperin, Shaftesburyn jaarlin, ajatus jalosta villistä: siitä kuinka ihmiset ovat luonnoltaan säyseitä ja ystävällisiä. Sodat ovat Meadin käsityksen syntyneet vasta yhteiskunnan syntyessä ja monimutkaistuessa. Mead ei kuitenkaan esitä, että sota olisi minkäänlainen sosiaalinen välttämättömyys, vaan ennen kaikkea keksintö, joka vain sattui tapahtumaan.

Toiset antropologit, kuten Lawrence Keeley, puolestaan ovat argumentoineet, että esihistorialliset ihmisetkin olivat sotaisia. Hän ehdottaa, että kilpailu resursseista, kuten ruuasta ja nukkumapaikoista, on ajanut jo esihistorialliset ihmiset sotimaan keskenään.Hän kuuluu ryhmään, joka alleviivaa sitä, että yhteiskunnan rakentuminen on ollut keskeinen suoja sodilta.

Evoluutiobiologian suhteen kyse ei ole pelkästään esoteerisista kysymyksistä, kuten mikä ihmisen luonto on. Jos sota on ollut yleinen tila, tällöin ihmisen evoluutiota on ohjaillut sopeutuminen säännölliseen sodankäyntiin. Tällä voi olla hyvinkin merkittäviä seurauksia ihmisen evoluutiolle. On muun muassa ehdotettu, että ihmisen altruismin ja ryhmätyöskentelyn perusta onkin juuri sotimisen yleisyydessä.

 

Loppujen lopuksi ihmisen esihistoriallinen sotaisuus on hyvin suoraviivainen kysymys, jonka puolesta tai vastaan voi löytyä todisteita. Mitä viivan alle lopulta jää? Tiedämme ainakin sen, että yli 12 000 vuotta vanhoja todisteita sotimisesta on vaikea löytää, mutta tämän jälkeen sotimisesta tuli suorastaan arkipäiväistä toimintaa. Nykyiset metsästäjä-keräilijä –yhteisöt voivat olla sotaisia tai rauhaisia, ryhmästä riippuen. Arkeologiset tutkimukset puolestaan näyttävät antavan värikkään kuvan ihmisen historiasta, siinä missä tietyillä alueilla (kuten Japanissa) väkivalta näyttää vähäiseltä, saksalaisilta kaivauksilta on löytynyt joukkolahtauksen merkkejä. Debatti keskittyykin siihen ovatko löydetyt joukkolahtauspaikat yksittäisiä vai yleisiä tapahtumia - tähän tuo valoa vain lisätutkimukset.

Toinen keskeinen todistusaineisto tulee lähisukulaisistamme. Todistettavasti lähisukulaisistamme simpanssit ovat sotaisia, mutta tämäkin saattaa olla ihmisten vaikutusten syytä: ensimmäiset todisteet ryhmien välisestä väkivallasta saatiin vasta kun simpanssien elinalue alkoi pienentyä ihmisten takia. Lisäksi sotaisuus on suhteellisen harvinaista simpansseilla. Lisäksi, toinen yhtä läheinen sukulaisemme, bonobo on kaikkea muuta kuin aggressiivinen. Yhteinen esi-isämme siis on voinnut olla joko rauhallinen tai sotaisa laji.

Jos sotiminen on biologiamme määräämää, niin siinä tapauksessa voisimme olettaa, että sotimisen vähenemisen liittyy biologisia muutoksia. Onko olemassa sitten biologisia selityksiä sille, miksi sotimisen määrä on vähentynyt? Ei juuri. Suonissamme kiertävät samat määrät testosteronia. Vastaavasti ihmisten vihan, rasismin tai itsekkyyden määrä ei ole juuri laskenut, saati rakkauden ja sympatian määrä kasvanut. Järkevämpää lienee suunnata katse tekijöihin, kuten demokratioiden yleistymiseen (noin 20 demokratiasta 100 demokratiaan sitten toisen maailmansodan), eliniän pidentymiseen, kansainvälisen kaupan lisääntymiseen, toimivan oikeusjärjestelmän luomiseen tai maailman pienemiseen kommunikaatioteknologian takia.

Minkälainen ihminen on sitten alunperin ollut? Tätä emme vielä tiedä, mutta joka tapauksessa yhteiskuntamme on kulkenut pitkän matkan kohti rauhaisampaa suuntaa.

Kommentit (8)

Vierailija

miten voidaan kirjoittaa artikkeli ihmisen sotaisuudesta ilman että sanallakaan mainitaan uskonnon merkitystä?

Vierailija

Toki uskonnoilla on suuri osallisuus vanhoissa uskonsodissa, mutta kyllä ihmiset ovat sotineet jo kauan ennen uskontojakin, tietty sen olisi voinut ottaa huomioon kuinka esim. Lähi-Idässä on sodittu käytännössä koko ajan uskontojen takia.

Sami

Oma teoriani on, että johtajat manipuloivat kansan sotaan. Sotien tavoitteiden järkevyys ei juuri koskaan ole kansan enemmistön tavoitteiden mukaista, vaan kyseessä on valtaapitävien henkilökohtaiset intressit.

Kansa suostuu sotimaan, koska sota on yhteisön yhteinen ponnistus, joka yhdistää ihmisiä ulkoista vihollista vastaan. Ponnistuksilla ja vaikeuksien voittamisella voi olla jokin evolutiivinen aspekti, johon ihmiskunta kollektiivisesti pyrkii.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1501

 Yhden syyn ratkaista sodan uhka entistä enemmän neuvottelemalla Nikita Hrustsev puki sanoiksi ydinsotaan johtamassa olleen Kuuban kriisin mentyä ohi 1962. "Älkää kysykö kuka hävisi tai kuka voitti. Ihmiskunta voitti. Ihmisjärki voitti."

(Jonathan Glover, Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria)

3779

Genomin kaikkia tehtäviä on tuskin vielä loppuun kaluttu eikä ehkä löydettykään. Genomin  proteiineja koodaamattomilla geeneilläkin saattaa olla ennalta arvaamattomia yhteyksiä kuten esimerkiksi kvanttilomittuminen.  Genomissa vallitsevat yhteydet voivat muodostaa nopeasti muuttuvan tiheän verkoston, jonka tilat kuvastuvat tietoisuutena. Tätä ajatusta saattavat tukea esimerkiksi NDE-ilmiön eri puolet. Ihmisen tai eläimenkään tietoisuutta ei kuvasta yksittäisen genomin, vaan aivosolujen, aivojen kemian jne. yhdistämä koko aivojen genomikollektiivin tila.

 Niinpä genomilla voi olla sanansa sanottavana myös sodasta puhuttaessa. Eläinkunnassa käynnissä olevat rajut ja usein veriset yhteenotot, joiden motiivia joutuu joskus ihmettelemään, ovat varmasti genomiperäisiä. Ajatellaanpa vaikka naispuolista rukoilijasirkkaa, joka kiltisti miehensä kanssa pariteltuaan käyttää hänet ravinnoksi.

Tekee mieli kysyä, olisiko sodan ja vastaavan tuhoavuuden mahdollisuus niin eläimellä kuin ihmiselläkin genomin geeneihin tai niiden yhteiskonfiguraatioihin kirjoitettu. Ihmisellä osa genomien konfiguraatioista voisi olla rauhanomaisia heijastuen esim. rauhaa edistävinä ja väkivaltaa vastustavina moraaliperiaatteina, ja jotka saatetaan myös aktivoida ko. periaatteiden positiivisella indoktrinaatiolla. Osa taas voi olla verisiä yhteenottoja edistäviä. Tällaisia saattaa aktivoida mm. lapsuudessa tai nuoruudessa koettu kaltoinkohtelu (vrt. Stalin) tai vaikkapa vihapuhe.

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5930

Hassua ajatellakin että sota/väkivalta olisi jonkinmoinen synnynnäinen tarve eikä; hyvin yksinkertaisesti, ongelmantatkaisumetodi ristiriitatilanteissa. Ja ristiriitatilanteet taas tietenkin liittyvät puutteeseen tarpeiden tyydytyksessä: ravinnosta, suojapaikoista, elintilasta, suvunjatkamiskumppaneista jne. Se, että sotia on nykyisin harvakseltaan menneneisiin aikoihin verrattuna taas kertoo ihmisen sosiaalisesta evoluutiosta: tarpeet on mahdollista entistä useammin tyydyttää ilman sotimistakin. Kehityksen vauhti tai suuntakaan ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Vierailija

Minusta olisi kyllä aika outoa ajatella, että ehkäisykeinojen parantuessa, naisten OECD-maissa käytännössä valitessa kenen kanssa lapset hankkivat ja millaisen kodin perustavat, ei minkäänlaisia evolutiivisia muutoksia tulisi. Ennemminkin niin, että kaikkia muutoksia ei vielä edes hahmoteta, ihmetellään vain miksi sodat ja väkivalta vähenevät ilman näkyvää syytä.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Helsingin ja Zürichin yliopistoissa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014