VTT:n rakennus Otaniemessä. Kuva J-P Kärnä / Wikimedia Commons

Jos maan suurin päivälehti syyttää tutkijaa tiedevilpistä, vilppi pitää selvittää. Vaikka Matej Orešičin tapauksessa on paljon eriäviä mielipiteitä, tämä lienee asia, josta kaikki osapuolet voivat olla samaa mieltä. Valitettavasti VTT:n selvitykset olivat tälläkin kertaa puolivillaisia, eivätkä tuo uutta tietoa asiasta.

Olen aiemmin kirjoittanut tapauksesta kaksi eri blogipostausta. Lyhyesti: Orešičin tutkimusryhmän jäsenet nostivat epäilyksen tutkimusvilpistä, erityisesti liittyen erääseen vuonna 2008 julkaistuun artikkeliin. VTT tuotti asiasta kaksi eri sisäistä selvitystä ja tilasi sitten ulkoisilta toimijoilta raportin epäillystä artikkelista. VTT totesi selvitysten perusteella, että artikkelissa on epäluotettavia johtopäätöksiä, mutta tieteellisestä vilpistä ei ole näyttöä. Orešič pyysi kommenttia Tutkimuseettiseltä neuvostolta, joka totesi että VTT:n vetämä prosessi oli monin kohdin virheellinen ja että artikkelin epäselvyyksissä on kyse tieteellisestä kiistasta, ei tutkimuseettisestä ongelmasta. Samaan aikaan Orešičin ryhmää oltiin siirtämässä VTT:ltä Helsingin yliopiston tutkimuslaitokselle FIMM:lle, mutta siirtoa selvittävä ryhmä suositti sitä vastaan. Orešič valitti ryhmän puheenjohtajan Kai Simonsin toiminnasta Helsingin yliopiston kanslerille, joka puolestaan nimitti emerituskansleri Kari Raivion selvittämään tapausta. Raivio ei löytänyt Simonsin toiminnasta moitittavaa. Orešič ryhmineen sai potkut VTT:ltä ja siirtyi Tanskaan tutkijaksi.

Tämän kaiken jälkeen Helsingin Sanomat kirjoitti Sunnuntai-sivullaan pitkän jutun, jossa se syytti Orešičia tiedevilpistä. Näkyvyyden takia asiaan puuttui opetusministeri ja asia sai kansainvälistä huomiotakin. VTT päätti käynnistää uuden selvityksen, jossa oli mukana viisi ulkopuolista selvittäjää.

Ja nyt uusimman (mutta ei viimeisen!) selvityksen tulokset on julkaistu. VTT:n toimitusjohtaja toteaa päätöksessään (pdf), että kolmen selvittäjän raportit ovat hyvin samansuuntaisia, ja vaikka niissä esitetään kritiikkiä artikkelin luotettavuutta ja menetelmiä kohtaan, niissä kaikissa todetaan, ettei artikkelista löydy merkkejä vilpistä.

Selvittäjien raporttien tarkempi luku kuitenkin paljastaa selvityksen perinpohjaisuuden, tai lähinnä sen puutteen. Huhtaniemi (pdf) toteaa, että pelkkä artikkelin lukeminen ei todista mitään tutkimusaineiston muokkaamisesta tai väärentämisestä. "This must be taken into account as a limitation of my evaluation." Florholmen (pdf) toteaa lyhyessä raportissaan, että hänelle on lähetty osa-aineisto, jonka edustavuutta hän ei pysty kuitenkaan tarkastelemaan. Mäkisen (pdf, yhteenveto) raportissa puolestaan viitataan "satoihin konsentraatiokuvaajiin", jotka VTT on toimittanut hänelle. Selvittäjille on nähtävästi myös lähetetty artikkelin alunperiäiset vertaisarviointikommentit.  

Tällä viikolla olen jo aiemmin kirjoittanut avoimesta tieteestä ja huomattavaa myöskin on, että kaksi selvittäjistä Orešičin esittivätkin, että tutkimuksessa olisi kannattanut jakaa alkuperäinen data, jotta lukijoiden on helpompi hahmottaa kuinka vakaalla pohjalla artikkelin johtopäätökset ovat.

 

VTT:n toiminta on vain yksinkertaisesti käsittämätöntä. Kun korkean tason syytöksiä esitetään, ne pitää selvittää. Tämä tarkoittaa sitä, että otetaan esille alkuperäiset tutkimustulokset ja varmistetaan, että julkaisussa käytetyt tiedot vastaavat oikeita tutkimustuloksia. En näe mitään syytä, miksei näin ei tehtäisi.

Tieteentekijän on oltava tutkimusensa suhteen ehdottoman luotettava. Kun tutkija julkaisee, muiden tutkijoiden on voitava luottaa, että tutkimus on suoritettu huijaamatta ja kirjoitettu sumuttamatta tiedeyhteisöä. Siksi tiedevilppisyytös on otettava vakavasti: tiedeyhteisöllä ei ole varaa pitää joukossaan vilppiä tekeviä tutkijoita ja toisaalta, syyttömyys on selkeästi todettava jos vilppiä ei ole tapahtunut, koska tästä jää muuten ikuinen varjo tutkijan ylle.

Tutkimuskäytäntöjen hyvä puoli on, että tutkimuksesta jää tarkat muistiinpanot: laboratoriopäiväkirjat, mittaustulokset, raakadatatiedostot ja muut dokumentit voivat kertoa tutkimuksen teosta. Siksi vilpin selvittäminen on mahdollista, mutta työlästä. En ymmärrä, miksei näin tehty Orešičin tapauksessa. Helsingin Sanomat jo alleviivasi omassa uutisoinnissaan, että nyt ei vain löydetty merkkejä Orešičin vilpistä.

Kannattaa huomata, että VTT ei ole tähän mennessä selvityksissään löytänyt merkkejä vilpistä. Uusimmat selvittäjät totesivat, että tutkittu artikkeli ei osoita mitään syytä epäillä vilppiä. Pieniä virheitä artikkelista löytyy, mutta nämä on laskettavissa normaalin huolimattomuuden ja tulosten ylimyymisen piikkiin. Kyseessä siis näyttää olevan ”tieteellinen kiista”, kuten TENK jo linjasi.

 

Ilman kunnollista selvitystä syytökset jäävät kuitenkin elämään. Etenkin Helsingin Sanomat on ajanut vahvasti vilppisyytöstä, kun taas monet tutkijat ovat kritisoineet arvostetun ja kokeneen tutkijan ”ristiinnaulaamista”. Mistä syytökset sitten nousevat?

Orešič on saanut pitkän puheenvuoronsa Jani Kaaron Rapportiin kirjoittamassa polveilevassa haastattelussa. Orešič syyttää muun muassa VTT:n hierarkiaa ryhmän sisäisistä ristiriidoista. Tuulia Hyötyläinen, ryhmään tullut tutkija ja nykyisin Orešičin avopuoliso, puolestaan syyttää VTT:n johtoporrasta. Orešičin ryhmän jäsenet syyttävät toisiaan: ”Datapuolella oli pari henkilöä, joilla oli jotakin hampaankolossa Oresicia vastaan”. Kaaron jutusta saa kuvan, että kaiken takana on muutaman Orešičin alaisen juonittelu ja valitusten tehtailu.

Tämä tarina toistuu osittain Oili Kelan selvityksessä (pdf), jossa kerrotaan, että osa työntekijöistä on viihtynyt ryhmässä ja osa ei. "Myös henkilöiden kuvaukset tapahtumista ja asioista ovat osittain voimaakkaan ristiriitaisia." Selvityksessä viitataan Orešičiin arvostettuna, tunnettuna ja "voimakastahtoisena" tutkijana.

Erityisesti täyslaidallisen Kaaron jutussa saa Kai Simons, arvostettu ja menestynyt biokemisti, sekä joukko muita suomalaisia tieteentekijöitä. Simonsia syytetään ennakkoasenteista selvitystyöryhmän toiminnassa ja puolueellisesta toiminnasta sekä vihjaillaan taloudellisista eturistiriidoista. Lisäksi jutussa viitataan ”korkea-arvoiseen” ja ”hyvämaineiseen” professoriin, joka on yrittänyt sabotoida Orešičin työllistymistä VTT:n potkujen jälkeen. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Risto Renkonen esti Orešičin palkkaamisen kliiniselle laitokselle. Suomen Akatemia antoi tuoreessa arviossaan Orešičin hakemukselle täydet pisteet, mutta jätti myös hakemuksen rahoittamatta.

Nämä syytökset ovat myös vakavia, mutta näiden suhteen ei ole kuultu vastapuolta. Helsingin yliopiston selvityksessä tosin Simonsin toiminta on jo arvioitu ja todettu olevan tutkimusetiikan mukaista. Sanottakoon tämä selkeästi: normaalin tutkimusryhmän toimintaa eivät kuulu julkiset syytökset tutkimusvilpistä. Tieteellisen kilpailuun ei kuulu kilpailijoiden mustamaalaaminen.

Kommentit (10)

Vanha Susi1
Liittynyt24.12.2014
Viestejä5

Kirjoitat, että "Tieteelliseen kilpailuun ei kuulu kilpailijiden mustamaalaaminen". Et voi olla noin naivi. Kilpailijat puhuvat selän takana pahaa toisista tutkijoista minkä ehtivät tai ainakin näin tehtiin Helsingin yliopistossa 1970 ja 1980 luvuilla. Toisia tutkijoita pyrittiin myös kampittamaan yrittämällä vaikuttaa teknisiin avustajiin.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Vanha Susi1 kirjoitti:
Kirjoitat, että "Tieteelliseen kilpailuun ei kuulu kilpailijiden mustamaalaaminen". Et voi olla noin naivi. Kilpailijat puhuvat selän takana pahaa toisista tutkijoista minkä ehtivät tai ainakin näin tehtiin Helsingin yliopistossa 1970 ja 1980 luvuilla. Toisia tutkijoita pyrittiin myös kampittamaan yrittämällä vaikuttaa teknisiin avustajiin.

Kymmenisen vuotta olen tehnyt tutkimusta tai toiminut tutkimusapulaisena, ja täytyy myöntää, että mieleeni ei tule kertaakaan, että olisin kuullut puskaradiossa syytöksiä vilpistä. Paljastuneista vilppitapauksista on puhuttu, mutta en muista, että selän takana olisi syytelty.

Tietenkin joillain tutkijoilla on maine ei-niin-vankan analyysin tekemisestä - ja tästä saatetaan puhua aika avoimestikin, mutta se ei taas liity tutkimusvilppiin.

Vierailija

Eikös vertaisarvoinnin olisi pitänyt huomata mahdollinen vilppi? Itselläni ainakin se mielikuva että reviewiä ei nykyään tehdä läheskään tarpeeksi tarkasti. (Rahan syy tietenkin)

Ja jos raakadata puuttuu niin kyseessä on myös vilppi tai huonolaatuinen tutkimus: molemmat hyviä syitä potkuille: miksi pitää huippupaikoilla huonoja tutkijoita?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Vierailija kirjoitti:
Eikös vertaisarvoinnin olisi pitänyt huomata mahdollinen vilppi? Itselläni ainakin se mielikuva että reviewiä ei nykyään tehdä läheskään tarpeeksi tarkasti. (Rahan syy tietenkin)

Ja jos raakadata puuttuu niin kyseessä on myös vilppi tai huonolaatuinen tutkimus: molemmat hyviä syitä potkuille: miksi pitää huippupaikoilla huonoja tutkijoita?

Vilppi voi olla helposti havaittavaa tai sitten taitavasti tehtyä, vertaisarviointi voi olla nopeasti sutaistua tai huolellisesti paneutuvaa.

Tässä tapauksessa artikkelilla on 22 kirjoittajaa, joten se tarkoittaisi lisäksi, että juonessa on oltava mukana myös 22 tutkijaa. Jos tässä vilppiä on tapahtunut, niin tietenkin siitä vastuu ensisijassa on artikkelin kirjoittajilla.

Mikään ei myöskään osoita, että raakadataa ei olisi enää olemassa. Selvittäjien lausunnoista sai vain sen käsityksen, että sitä ei ole tutkittu. Tämä ei tietenkään ole Oresicin vika, vaan VTT:n perseilyä.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä249

Tämä on taas niitä ikäviä juttuja, jossa henkilöt riitelee, mutta asiat eivät.
Paljon on asiasta kirjoitettu, mutta miksi kukaan ei voi kertoa mikä kohta Orešičin jutussa on valhetta?
Mikä on kohtuullinen aikavaatimus tutkimuksen raakadatan säilyttämiselle?
Ymmärtääkseni Orešičin tutkimuksessa dataa oli kerätty jo 1990-luvulta saakka.
Monet tämän päivän tutkimusmenetelmät tuottavat valtavasti raakadataa, jonka säilyttämisessä on omat haasteensa.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Pine kirjoitti:
Mikä on kohtuullinen aikavaatimus tutkimuksen raakadatan säilyttämiselle?
Ymmärtääkseni Orešičin tutkimuksessa dataa oli kerätty jo 1990-luvulta saakka.
Monet tämän päivän tutkimusmenetelmät tuottavat valtavasti raakadataa, jonka säilyttämisessä on omat haasteensa.

Ikuisesti, sanoisin. Datan säilöminen on helppoa - näytteiden säilömisessä tulee sitten helposti vastaan säilymisen rajat.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä249

Tuomas Aivelo kirjoitti:
Pine kirjoitti:
Mikä on kohtuullinen aikavaatimus tutkimuksen raakadatan säilyttämiselle?
Ymmärtääkseni Orešičin tutkimuksessa dataa oli kerätty jo 1990-luvulta saakka.
Monet tämän päivän tutkimusmenetelmät tuottavat valtavasti raakadataa, jonka säilyttämisessä on omat haasteensa.

Ikuisesti, sanoisin. Datan säilöminen on helppoa - näytteiden säilömisessä tulee sitten helposti vastaan säilymisen rajat.

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on vanhoille kovalevyille säilöttynä väh. 1 TB dataa, jota olen käyttänyt omissa julkaisuissani, enemmän tai vähemmän täydellisin metatiedoin varustettuna. En todellakaan tiedä tahoa joka olisi kiinnostunut pitämään siitä huolta kun minusta aika jättää. Monet menetelmät ovat kehittyneet niin, että joidenkin tutkimusten toistaminen olisi tänä päivänä paljon helpompaa kuin vanhan datan analysointi samoilla vanhoilla menetelmillä, joita aikoinaan käytin.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Pine kirjoitti:
Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on vanhoille kovalevyille säilöttynä väh. 1 TB dataa, jota olen käyttänyt omissa julkaisuissani, enemmän tai vähemmän täydellisin metatiedoin varustettuna. En todellakaan tiedä tahoa joka olisi kiinnostunut pitämään siitä huolta kun minusta aika jättää. Monet menetelmät ovat kehittyneet niin, että joidenkin tutkimusten toistaminen olisi tänä päivänä paljon helpompaa kuin vanhan datan analysointi samoilla vanhoilla menetelmillä, joita aikoinaan käytin.

Kaiken tutkimusdatan saa kyllä johonkin arkistoitua, oikea kohde riippuu tietenkin datasta. Esimerkiksi yhdessä julkaisussani geenisekvenssidata on arkistoitu NCBI:n Sequence Read Archiveen,  fylogeneettisest puut TreeBASEen ja muu data, mukaan lukien metadata, Figshareen.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä249

Tuomas Aivelo kirjoitti:
Pine kirjoitti:
Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on vanhoille kovalevyille säilöttynä väh. 1 TB dataa, jota olen käyttänyt omissa julkaisuissani, enemmän tai vähemmän täydellisin metatiedoin varustettuna. En todellakaan tiedä tahoa joka olisi kiinnostunut pitämään siitä huolta kun minusta aika jättää. Monet menetelmät ovat kehittyneet niin, että joidenkin tutkimusten toistaminen olisi tänä päivänä paljon helpompaa kuin vanhan datan analysointi samoilla vanhoilla menetelmillä, joita aikoinaan käytin.

Kaiken tutkimusdatan saa kyllä johonkin arkistoitua, oikea kohde riippuu tietenkin datasta. Esimerkiksi yhdessä julkaisussani geenisekvenssidata on arkistoitu NCBI:n Sequence Read Archiveen,  fylogeneettisest puut TreeBASEen ja muu data, mukaan lukien metadata, Figshareen.

Hyvä, jos data sattuu olemaan valmiiksi, jossain yleisessä formaatissa niin se varmaankin kelpaa johonkin noista arkistointipalveluista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käytännössä useinkaan ole. Mainitsit blogi-kirjoituksessa laboratoriopäiväkirjat. Mihin palveluun olet ne tallentanut?

Astetta vaikeampiin ongelmiin joudutaan, kun käsitellään ihmisistä kerättyä dataa kuten Orešičin jutussa. Yleensä tutkijoilla on korkeintaan lupa käyttää dataa omiin tutkimuksiinsa. Data luovuttaminen jollekin toiselle taholle voi olla ilman lupaa mahdotonta, puhumattakaan siitä että se talletettaisiin joton internetin palveluun kaikkien saataville. Dataa voi tietysti yrittää anonymisoida, mutta siinäkin on omat ongelmansa.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä207

Pine kirjoitti:
Hyvä, jos data sattuu olemaan valmiiksi, jossain yleisessä formaatissa niin se varmaankin kelpaa johonkin noista arkistointipalveluista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käytännössä useinkaan ole. Mainitsit blogi-kirjoituksessa laboratoriopäiväkirjat. Mihin palveluun olet ne tallentanut?

Astetta vaikeampiin ongelmiin joudutaan, kun käsitellään ihmisistä kerättyä dataa kuten Orešičin jutussa. Yleensä tutkijoilla on korkeintaan lupa käyttää dataa omiin tutkimuksiinsa. Data luovuttaminen jollekin toiselle taholle voi olla ilman lupaa mahdotonta, puhumattakaan siitä että se talletettaisiin joton internetin palveluun kaikkien saataville. Dataa voi tietysti yrittää anonymisoida, mutta siinäkin on omat ongelmansa.

Ah, kun puhuin raakadatasta, tarkoitin vain sitä dataa, jota käytetään analyysien tekemiseen. Se yleensä on säilytettävässä muodossa. Labrapäiväkirjat on säilötty lukittavaan kaappiin, joten säilytysaika on siis rajallinen. Itse en ole (vielä) siirtynyt sähköisiin laboratoriopäiväkirjoihin, jotka kyllä helpottaisivat elämää, ja ratkaisisivat paljon ongelmia.

Ihmisistä kerätty data on monin tavoin ongelmallista. Usein ne pystytään anonymisoimaan, mutta viime aikoina on tullut monenlaisia tutkimuksia, joissa anonymisoitu data on pystytty jäljittämään takaisin näytteiden antajiin. Täytyy myöntää, etten ole aivan perillä siitä, missä keskustelu näiden suhteen menee. Toisaalta, tämän puolen etuna on, että tutkimusasetelma voidaan usein esimerkiksi ennakkorekisteröidä, joka omalta osaltaan vähentää vilpin mahdollisuutta.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014