Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Dosentti Markus J. Rantala vastaa Tuomas Aivelon postaukseen ja puolustaa tutkimustaan.

En yleensä kirjoita vastineita blogiteksteihin, mutta 13.9. julkaistun Tuomas Aivelon kommentin kohdalla teen poikkeuksen, sillä hän esiintyy julkisuudessa evoluutiobiologian tieteenalan edustajana ja kommentti on julkaistu Tiede-lehden nettisivuilla. Olen aiemmin arvostanut lehteä tieteellisesti laadukkaiden blogikirjoitusten perusteella. Aivelon blogi käsitteli Archives for Sexual Behavior -tiedelehdessä julkaisemaamme artikkelia, josta Helsingin Sanomat kirjoitti uutisartikkelin.

Osasin odottaa, että seksuaalisen suuntautumisen biologisen perustan tutkimuksen popularisointi aiheuttaa voimakkaita reaktioita, sillä tutkimuksiamme ja evoluutiopsykologian opetusta on vuosien varrella yritetty estää ja vaikeuttaa monin eri tavoin. Näihin on kuulunut muun muassa auton renkaiden puhkominen ja puhelinhäiriköinti, aiheettomat valitukset yliopiston johdolle ja rahoittajille, mustamaalaaminen sekä erilaisten uhkauksien lähettäminen. Yhdysvalloissa evolutiivisesti ajattelevia tutkijoita vastaan hyökättiin systemaattisesti jo 1970- ja 80-luvuilla ja heidät haluttiin vaientaa. Syyt olivat poliittiset. 

Tätä taustaa vasten en yllättynyt, kun Aivelo hyökkäsi artikkeliamme kohtaan ja pyrki mustamaalaamaan minut. Hän on tehnyt samaa myös aiemmin. Aivelo on virheellisesti ensin väittänyt evoluutiopsykologien sanoneen jotain ja sitten kumonnut itse keksimässä väitteet. Tämä tunnetaan argumenttivirheenä olkiukko. Olen kirjoittanut vastineen myös Aivelon aiemmalle hyökkäykselle.

Tämänkertaisessa blogikirjoituksessaan Aivelon mielestä butch-femme-jaottelu kuulostaa pahalta homoseksuaalien korviin, koska se vaikuttaa heterosuhteiden toisintamiselta. On kuitenkin syytä huomauttaa, että tiede pyrkii olemaan arvovapaata. Sen tehtävä on kuvata ja ymmärtää todellisuutta. Luonnontieteilijänä Aivelon pitäisi tämä tietää. 

Artikkelissa esittämämme kymmenet tutkimukset viittaavat siihen, että on perusteltua väittää, että homoseksuaaliset naiset muodostavat jatkumon. Sen toisessa päässä ovat maskuliiniset butch-lesbot ja toisessa päässä femme-lesbot. Se että tämä ei miellytä kaikkia, ei tarkoita, että tutkimukset olisivat väärässä.

Jos tutkimuksessa käytettävät termit butch ja femme loukkaavat joitain ihmisiä, niin ne voidaan tietysti korvata millä tahansa muilla termeillä, mutta se ei muuta itse asiaa. Tieteen tekeminen ilman termejä on mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa. Vielä hankalampaa on popularisoida tutkimuksia ilman, että käytetään jotain termejä kuvaamaan jatkumon ääripäitä, kun jo pelkkä ääripäiden ominaisuuksien kuvaaminen ärsyttää tiettyjä ihmisiä. Tässä tapauksessa butch ja femme kuvaavat jakauman ääripäitä, jotta asiat saadaan lukijalle selvitettyä. Koska termit butch ja femme ovat vakiintuneet kuvaamaan ääripäitä, on luonnollista, että käytämme niitä, emmekä ilman hyvin perusteltuja syitä keksi muita.

Aivelon mukaan teemme artikkelissamme rohkeita oletuksia vähäisellä todistusaineistolla. Hänellä on toki oikeus mielipiteensä. On kuitenkin syytä muistuttaa, että artikkeli on julkaistu alansa arvostetuimmassa sarjassa ja käynyt läpi poikkeuksellisen huolellisen vertaisarvioinnin. Vertaisarvioijina toimivat useat alan muut asiantuntijat. Heidän mielestään todistusaineisto oli riittävä artikkelin julkaisemiseksi. On toki mahdollista, että esittämämme malli on väärässä, mutta sitä eivät kumoa mielipiteet vaan todisteet.

Aivelo yritti esittää epäilyksen butch-femme -jatkumosta vetoamalla siihen, että monien kommentaattorien mielestä tämä ei pidä paikkaansa. Tämä ei kuitenkaan ole enää tieteellistä argumentointia. Aivelo myös viittaa Tiina Tuppuraisen Helsingin Sanomissa julkaisemaan mielipidekirjoitukseen. Kommentissaan Tuppurainen johdatti lukijoita harhaan ja antoi ymmärtää, että käyttämämme lähdeviitteet eivät tue esittämäämme teoriaa. Se ei pidä paikkaansa. Lisäksi hän esitti oman poliittisesti värittyneen näkemyksensä ilman mitään todisteita. Tuppurainen on väärässä, mikä käy ilmi kirjoittamastamme vastineesta, joka löytyy täältä.

Biologisten selitysten vastustajien jakama poliittinen aate, jonka mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus ovat seurausta kasvatuksesta tai kulttuurisista tekijoistä, eikä biologialla ole siinä roolia, tukee ajatusta siitä, että seksuaalinen suuntautuminen on korjattavissa eheytyshoidoissa. Tämä argumentti saattaa siten olla haitallinen homoseksuaaleille ympäri maailmaa esimerkiksi maissa, joissa homoseksuaalisuuden ilmaiseminen on lailla kielletty. Sukupuolten välisen eron kieltäminen ja sen hokeminen, että sukupuoli on vain kulttuurin rakentama konstruktio, antaa kuvan, että erilaisuudessa olisi jotain negatiivista ja että se pitäisi pyrkiä minimoimaan. Erilaisuus ei tee ihmisistä eriarvoisia. Olkaa siis rohkeasti sitä mitä olette. 

Onneksi Aivelon blogissa on sentään jotain minkä pohjalta voi aloittaa tieteellisen keskustelun:

”Jos butch-femme–jaottelu on niin vahvasti biologiaan perustava, olennainen kysymys lieneekin, että miksi se on niin harvinainen. Jako pulpahti esiin ihmisen historian aikana oikeastaan vain länsimaisessa kulttuurissa 1950-luvulla. Jos biologia muka määrittää vahvasti lesbojen jakautumista kahteen joukkoon, miksi jako ennen oli piilossa ja vasta 1950-luvulla nousi esille? Tämän jälkeen jakoa butcheihin ja femmeihin ei ole pidetty erityisen oleellisena. Kysymykseni saattaa vaikuttaa vinoilulta, mutta se on hyvin perustavanlaatuinen asia. Jos kerran kyseessä on universaali evoluution luoma ilmiö, miksi se on ihmisen historian aikana niin harvinainen?.”

Butch-femme -jaottelun pulpahtaminen esiin 50-luvulla johtuu siitä, että amerikkalainen biologi Alfred Kinsey alkoi silloin tutkia naisten seksuaalisuutta. Kinsey julkaisi kirjan Sexual Behavior in the Human Female, 1953, jonka katsotaan aloittaneen aiheen tieteellisen tutkimuksen. Sitä ennen ei ole systemaattisia tutkimuksia naisten seksuaalisuudesta. 

Sen sijaan Aivelon väite, että jakoa butcheihin ja femmeihin ei ole pidetty erityisen oleellisena, on vain Aivelon oma mielipide. Feministit toki ovat yrittäneet aggressiivisesti poistaa jakoa 1960-luvulta lähtien. Voisi kuvitella, että tähän ei olisi tarvetta, mikäli lesbot eivät jakautuisi sen mukaisesti. Luonnollisestikaan meillä ei ole tieteellistä aineistoa butch-femme -lesbojen yleisyydestä ennen kuin aineistoa alettiin kerätä 1950-luvulla, mutta lukuisat etnografiset havainnot ovat osoittaneet butch-lesbojen olemassaolon useissa kulttuureissa jo kauan ennen 1950-lukua. Evoluutiopsykologit ovat kiinnostuneet naisten homoseksuaalisuudesta vasta viime vuosina, joten kenttä on ollut naistutkimuksen (nyk. sukupuolentutkijoiden) hallussa pitkään. He eivät ole selittäneet seksuaalista suuntautumista tai edes sukupuolta biologisilla tekijöillä, joten termien käyttö ei ole ollut heille oleellista - ainakaan samoista syistä kuin se on biologisia selitysmalleja käyttäville tutkijoille.

Koska Aivelo ei pystynyt osoittamaan mitään tieteellistä vikaa artikkelissamme eikä esittämässämme mallissa, hän joutui poliittisen aatteensa pelastamiseksi turvautumaan ala-arvoiseen toimintaan eli esittelemään asiayhteydestä leikattuja lauseita mustamaalatakseen minua ja perustelemaan motiivejani tehdä tutkimusta. En ole koskaan nähnyt, että tieteellisessä keskustelussa hyökätään henkilön persoonaan tällä tavoin. Tätä näkee politiikassa, mutta ei tiedemaailmassa.

Aivelo kyseenalaistaa motiivini tehdä tutkimusta, koska olen sanonut olevani heteroseksuaali. Myönnän, että olen vuosien varrella tutkinut aiheita, joista olen ollut kiinnostunut. Niitä ovat muun muassa ihmisen parinvalinta ja masennus. Eikö Aivelo itse ole valinnut tutkimuskohteitaan oman mielenkiintonsa mukaan?

Tieteessä ihmisen seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai ihonväri ei kuitenkaan saisi vaikuttaa siihen, miten ihmiset arvioivat hänen tutkimuksensa laatua. Tiede pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Tieteellisen tutkimuksen laadun määrää, kuinka hyvin tutkimus onnistuu tässä.  
 

Markus J. Rantala

Kommentit (8)

Vierailija

Mietin vaan että miten tässä määrittelette maskuliinisuuden? Ihan vain fyysisten ominaisuuksien perusteellako? Kun kuvaajassa väitetään että femme lesbot ovat aina maskuliinisempia kuin heterot, osoittaa se selkeästi teidän pihalla olon homoseksuaaleista ja naisista ylipäänsä. Kiva tutkimus ja fiksulta kuulostaa mutta ei toimi käytännössä.

Jen1

Maskuliinisuus on suomenkielen sana, sen määrittelyn voi lukea sanakirjasta. Tieteellisessä artikkelissa, joka ei koske semantiikkaa, ei tarvitse määritellä yleisiä kielen sanoja. Jokainen aikuinen tietää, mitä tarkoitetaan maskuliinisuudella.
Tai sitten pitäisi aloittaa määrittelyt sanasta "ja".

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Sellainen heppu kuin Hannu Lauerma aikoinaan sanoi, että eheytyshoidoilla on jopa ollut jonkinlaista tehoa, vaikka hyvin harvoin ja piti tätä erittäin vaikeana faktana, suorastaan tabuna.

Se asian pihvi lopulta on se, että homo on hyvä homona, hän ei tarvitse eheytyshoitoa, vaikka voi olla harvinaisia tapauksia, jolloin ns eheytyshoito voi toimia jossain määrin.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Toinen mikä ihmetyttää on se, että miksi evoluutippsykologeista ei yksikään ole feministi tai miksi feministit eivät ala evoluutiobiologeiksi?

Koska kuitenkin yksi ydinkysymyksistä näyttää olevan se, että kategoriat "mies" ja "nainen" ovat heille liian suppeita, niin asialle olisi helppo tehdä jotain. Otetaan huomioon ne muut kategoriat ja jaetaan näitä karkeita kategorioita, joita ilmeisesti jonkinlaiseksi heteronormatiiviseksi tupataan haukkumaan.

Tilastollisia tuloksia ei voi kukaan kieltää sinällään, mutta jos jo lähtökohta kiistetään, niin tilastollisia keskiarvoja sattuvista syistä pidetään huuhaana. Esimerkiksi miehet edustaa älykkyydessä ääripäitä ja naiset keskiatasoa... Noin suurena kuvana, mikäli kategoriat ja muuttujat "nainen" ja "mies" ovat edes hyvä ja riittävä jako.

Sitten jatkokysymys, jos se ei ole, niin miksi kukaan ei vaivaudu tekemään tutkimusta, joka erittelee näitä kategorioita? Vai tarvitaanko enemmän nimenomaan laadullista tutkimusta sen puolesta, että löydetään näihin tutkimuksiin hyvät muuttujat?

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Seksuaalisuus yleisesti ja monine muunnelmineen lienee tieteelle vielä paljolti haasteen tasolla. Sukupuoliseen lisääntymiseen liittyy ehkä moniakin geneettisiä, immunologisia, psykologisia ja muita etuja; joistakuista on jo saatu vihiäkin. Tutkimusta edistää havainto, jonka mukaan esimerkiksi banaanikärpästen sukupuolielämä muistuttaa ihmisten vastaavaa, ja sitä voidaan erinäisin operaatioin jopa muuttaa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

While Yamamoto is cautious about drawing conclusions on human sexual orientation from studies of fruit flies, he believes some aspects of sexual orientation in humans could have a similar mechanistic basis to that of flies. "Our study offers a conceptual basis to explain how nature and nurture interact in shaping human sexual orientation," he says.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Edellisen asemesta piti laittaa seuraava:

Seuraava tutkimus  on esimerkki mahdollisuudesta vaikuttaa kohdistetusti genomiin määrättyjen tavoitteiden aikaan saamiseksi. Tiedon genomin toimintaperiaatteista ja muista ominaisuuksista syventyessä alla oleva tutkimus voi ehkä toimia prototyyppinä monien muiden ominaisuuksien ehtojen kartoituksessa.

https://groups.oist.jp/fao/event/nature-vs-nurture-drosophila-courtship-...

Koiraspuolisen banaanikärpäsen seurustelusuuntaus (naaras vai koiras) valiutuu yksinomaan P1-neuronien toimesta, mistä syystä ympäristötekijöiden vaikutusta seurustelusuuntauksen valintaan voidaan tutkia keskittymällä tähän geeniryhmään. Ympäristö näyttää  moduloivan epigeneettisesti geeni-ympäristö -vaikutusta banaanikärpäsen lapsuudessa ja nuoruudessa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto tarkasteli näköärsykkeiden vaikutusta homoseksuaalisiin kärpäsiin, jotka siis halusivat kiihkeästi seurustella vain urospuolisten kanssa hyläten sukupuolisesti kokonaan naaraat. Tutkittaville kärpäsille näytettiin filmi, joka esitti käveleviä naaraita valonvälähdysten seuraamina. Tällöin osa homoseksuaalisista banaanikärpäsistä alkoi kiivaasti osoittaa halua päästä  sukupuoliyhteyteen naaraiden kanssa, kun taas osa ei ollut kiinnostunut. Ero selittyi tutkittavien banaanikärpästen kasvuolosuhteilla. Yhteisöllisesti ryhmässä kasvatetut homoseksuaaliset yksilöt kiinnostuivat naaraista kun taas yksinäisyydessä kasvaneet eivät kiinnostuneet. 

Koska banaanikärpäsen aivot ja mm. sukupuolielämä muistuttavat ihmisen vastaavia,  voitaisiin Yamamoton tuloksista tehdä ihmisen sukupuolisuuden suuntautuneisuutta koskevia arvioita, varsinkin monesti jo arvioidusta kasvuolosuhteiden vaikutuksesta yhtenä sukupuolisen suuntautuneisuuden

YoutubenEtimespace

Tutkiiko kukaan sitä miten paljon ihmiset sopivat keskenään että toinen kirjoittaa toisen tutkimuksesta negatiiviseen sävyyn, jolloin toinen pääsee puolustamaan omaa tutkimustaan ja saa samalla lisänäkyvyyttä omalle tutkimukselleen?

Onko tutkittu miten paljon tutkimusten tekijät hyötyvät siitä jos joku nostaa esiin heidän tutkimuksiaan, vaikka noston yhteydessä haukuttaisiinkiin tutkimusta huonoksi? Hyvä vastine tuo lisänäkyvyyttä tutkimukselle jne.

Onesimpleprinciple

Seuraa 

Kutsuvieras

Virkeitä ajatuksia vierailevilta tutkijoilta.

Hae blogista