Puhun Mikkelin Akatemiassa lauantaina 5.1.2013 otsikolla "Merkitys tyhjyydestä tyhjyyteen". Teeman Maailman mysteerejä alle mahtuu muutakin kiinnostavaa mm. kehitysbiologian, egyptologian ja psykiatrian aloilta. Tilaisuus on maksullinen, kahden päivän osallistumismaksu on 55 euroa (opiskelijoille 30 euroa), sisältäen illallisen. Viimeinen ilmoittautumispäivä näyttää olevan jo ylihuomenna, 21.12..
Olen kirjoittanut akateemikoiden moraalisesta vastuusta ja maininnut esimerkkinä Etelä-Afrikan. Luin nyt Lorraine J. Haricomben ja F.W. Lancasterin tutkimuksen Out in the Cold, joka käsittelee Etelä-Afrikan apartheidin vastaista akateemista boikottia. Tutkimuksen ydin on 900:lle eteläafrikkalaisille akateemikolle ja 28:lle kirjastolle lähetetty kysely akateemisesta boikotista ja sen vaikutuksista (57% akateemikoista ja 79% kirjastoista vastasi kyselyyn) ja sen pohjalta tehdyt haastattelut. Kyselyn tekeminen aloitettiin vuonna 1990 ja kirja ilmestyi juuri apartheidin loppumisen jälkeen, vuonna 1995.
Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän tavoitteena oli valkoisten etuoikeuksien ylläpitäminen muiden ”rodullisten” ryhmien (mustien, värillisten ja intialaisten) kustannuksella. Luokittelu ”rotuihin” ei noudattanut mitään geneettistä sääntöä, vaan siihen vaikuttivat erilaiset tekijät. Esimerkiksi valkoisiksi luokiteltujen vanhempien lapsi saatettiin ulkonäön perusteella luokitella värilliseksi. Manner-Kiinasta peräisin olevat henkilöt luokiteltiin värillisiksi, Taiwanista tulleet taas valkoisiksi. Järjestelmän oleellinen osa oli vallan pitäminen valkoisten käsissä ja ”rotujen” eristäminen eri asuinalueille.
Koulutusjärjestelmällä oli tärkeä rooli apartheidissa. Tämän näkyvin osuus oli koulujen, yliopistojen ja opetusohjelmien jaotteleminen eri ”roduille”. Toisaalta yliopistoja kontrolloitiin apartheidia uhkaavan poliittisen toiminnan tukahduttamiseksi. Niinpä akatemiasta tuli apartheidin vastaisen kamppailun osa-alue. Aseellisen kamppailun ja kansalaistottelemattomuuden lisäksi kansainväliset boikotit olivat tärkeä vastarinnan keino, ja ne ulottuivat akatemiaankin.
Boikottiliike sai alkunsa 1950-luvun loppupuolella, mutta todella merkittävä siitä tuli vasta 1980-luvulla. Boikotteja oli monilla aloilla pankkitoiminnasta urheiluun, ja akateemisessa boikotissa oli eri muotoja. Tutkijat saattoivat esimerkiksi kieltäytyä matkustamasta Etelä-Afrikkaan, kutsumasta sikäläisiä akateemikkoja vierailulle tai hyväksymästä heitä konferensseihin, julkaisemasta Etelä-Afrikasta tulevia tekstejä tai jopa kieltäytyä tunnustamasta siellä suoritettuja tutkintoja. Apartheidin loppuaikoina akateeminen boikotti oli usein, muiden boikotin muotojen tavoin, instituutioiden linja yksilön valinnan sijaan.
Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että boikotti oli väkivallaton ja tehokas painostuskeino apartheidin lopettamiseksi. Omalta alaltani eteläafrikkalainen kosmologi, George Ellis, joka oli aktiivinen apartheidin vastustaja, on korostanut boikottien merkitystä. Aikanaan ne olivat kuitenkin kiistelty taktiikka, akateeminen boikotti kenties eniten. Haricomben ja Lancasterin kirjassa on liitteenä eteläafrikkalaisen matemaatikon Timothy Dunnen Suomen sisäministeriölle vuonna 1987 lähettämä kirje, jossa hän arvostelee Suomen käytäntöä olla myöntämättä eteläafrikkalaisille akateemikoille viisumeita. Hän kehottaa sen sijaan vaatimaan näitä allekirjoittamaan paperin, jossa he tunnustavat apartheidin olevan rikos ihmiskuntaa vastaan ja julistavat olevansa valmiita asettumaan apartheidin jälkeisenä aikana siitä oikeuden eteen. Kun Etelä-Afrikassa muodostui demokraattinen liike apartheidin vastapainoksi, se alkoi myöntää puoltavia lausuntoja paikallisille akateemikoille, jotka vastustivat apartheidia, jotta näihin ei sovellettaisi boikottia.
Apartheidin puolustajat vetosivat siihen, että akateemista vapautta ei saisi rajoittaa ja valittivat boikottien vahingoittavan eniten mustia – samalla kun apartheid-järjestelmä loukkasi akateemista vapautta räikeästi eikä välittänyt mustien oikeuksista lainkaan. Sanottiin myös, että boikotit vain vahvistavat oikeiston asemaa eristämällä Etelä-Afrikkaa muusta maailmasta ja tekevät ratkaisun löytämisestä vaikeampaa, vaikka apartheidilla oli suuren yleisön tuki puolellaan, ei vain oikeiston. Toisaalta jotkut apartheidin vastustajatkin olivat boikotteja vastaan, koska katsoivat niiden olevan merkityksettömiä apartheidille mutta tuhoisia akateemiselle työlle ja haittaavan myös apartheidin vastustajia.
Haricomben ja Lancasterin kyselyn tulokset valaisevat näitä asioita. Boikotti vaikuttaa olleen enemmän ärsyttävä häiriö kuin merkittävä este akateemiselle työlle. Kyselyyn vastanneista 58% raportoi, että boikotilla ei ole ollut mitään vaikutusta heidän työhönsä. Haricombe ja Lancaster esittävät, että tämä takia akateemisella boikotilla oli lähinnä symbolista arvoa. Boikotin tavoitteena ei kuitenkaan ollut akateemisen työn vaikeuttaminen, vaan painostus apartheidin lopettamiseksi. Kirjoittajat toteavatkin, että jos akateemisen boikotin tavoitteena oli luoda eteläafrikkalaisille tuntu siitä, että he ovat eristettyjä ja heitä ei arvosteta, niin siinä se onnistui. Vastauksista tulee sellainen vaikutelma, että boikotti herätti tietoisuutta ja painosti enemmän kuin mitä vastaajat tiedostivat tai halusivat myöntää. Onkin kuvaavaa, että mustat akateemikot olivat vahvemmin sitä mieltä, että boikotilla on ollut vaikutusta valkoisten akateemikkojen asenteisiin kuin valkoiset. Eräs musta akateemikko tiivisti asian näin:
”The academic boycott has been effective to change the attitudes of academics at universities, and catalytic in changing the broader society – for example, through academics who serve on boards or in decision making processes outside the university. It has sensitized academics ... into rethinking their modus operandi in many different spheres.”
Eräs (oletettavasti valkoinen) akateemikko kuvaili tuntemuksiaan seuraavasti:
(The day Nelson Mandela was released) ”my first reaction was ’Oh my God, now we are finally going to be respectable again, go to conferences and not feel stupid or hide from being South African.’ You ignore these things, but it’s definitely there.”
Valaiseva kirjoitus. Boikotit siis toimivat akateemisessakin maailmassa. Seuraava kysymys onkin sitten, milloin esimerkiksi Irania ja Saudi-Arabiaa vastaan saadaan aikaiseksi boikotti, koska ne räikeästi sortavat naisten oikeuksia? Miksi naisia saa edelleen sortaa, vaikka rotuperustaisen rasismin pahuudesta ollaan kaikkialla liikuttavan yksimielisiä? En ole missään länsimaiden medioissa nähnyt julkisia tuenilmauksia esimerkiksi saudinaisten itsensä perustamalle kampanjalle, joka ajaa naisten oikeutta ajaa autoa. Puhumattakaan naisten oikeudesta kulkea yksin kadulla, pukeutua kuten tahtoo, päättää itse uravalinnastaan ja avioliitostaan tai periä vanhempansa siinä missä veljensäkin. Olisiko aika jo ottaa pää pois pensaasta täällä Euroopassa?
"Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin."
Menikös minulta nyt jotain ohi kun tämä kyseinen blogiteksti eo sivua mitään edellämainittua osa-aluetta edes etäisesti?
@Ihmettelen kirjoitti:
“Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.”
Menikös minulta nyt jotain ohi kun tämä kyseinen blogiteksti eo sivua mitään edellämainittua osa-aluetta edes etäisesti?"
Äläpä nyt ihmettele joutavia. Kautta historian lahjakkaimmat tiedemiehet ovat ottaneet voimakkaastikin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kommenttisi oli sen verran naiivi, että suosittelen esim. A. Einsteinin elämäkerran lukemista.
JN:
Akateemisen boikotin (kuten myös kulttuuriboikotin ja urheiluboikotin) toimivuus Etelä-Afrikassa perustui siihen, että Etelä-Afrikka oli valkoisille (sortotoimista, kuten apartheidin vastustajien murhista, huolimatta) jossain määrin demokraattinen, joten väestön painostaminen vaikutti siihen, mitä hallitus tekee. Toisaalta boikotit olivat mielekkäitä, koska Etelä-Afrikan sisäinen vastarinta oli niitä pyytänyt ja ne tukivat maan sisäisiä toimia. Iranin ja Saudi-Arabian tilanne on sikäli erilainen, että ne ovat hyvin epädemokraattisia, joten painostuksen tulee kohdistua ennemmin suoraan hallitukseen. Myöskään Iranin hallinnon vastustajat eivät ole pyytäneet boikotteja. (Saudi-Arabiassa sorto taas on niin voimakasta, että ei ole järjestäytynyttä poliittista oppositiota.) Tällöin kyseeseen tulevat ennemmin talouspakotteet ja muut vastaavat keinot.
Irania vastaanhan on olemassa länsimaissa tiukat talouspakotteet, mutta niiden tavoitteena ei ole iranilaisten naisten (tai miesten) aseman parantaminen, vaan ne ovat osa Lähi-idän valtapolitiikkaa. Saudi-Arabia taas on länsimaiden tukema (esimerkiksi Suomi myy aseita Saudi-Arabiaan), joten pakotteiden sijaan ensimmäinen askel olisi tuen lopettaminen.
Helsingin yliopistolla tosin on koulutusvientihanke Saudi-Arabiaan, jossa Saudi-Arabian politiikka kohtaa akateemikkojen vastuun, ks. esim http://ylioppilaslehti.fi/2011/05/paakirjoitus-koulutusta-diktatuuriin/
Ihmettelen:
Ks. ensimmäisessä lauseessa linkitetty merkintä http://www.tiede.fi/blog/2009/02/16/ammattimainen-omatunto/ . Myös tekstissä linkitetty George Ellisin haastattelu avaa asiaa yhdestä näkökulmasta.
Hei!
Tiedän että Syksy ei kerkiä, jaksa tai viitsi vastata.
Tiedän että mailmankaikkeutta etsiimässä on melko vaikea "toteuttaa". Aihepiiri on todella laaja ja yksipuolisia vastauksia on saatu teorian toteutuksen puolelta. Syksyllä aihe on hyvin "hanskassa". Mutta toteutus pelkän oman tiedon ja taidon varassa. Tässä Syksyn oma näkemys on melko yksipuolinen. Kun joutuu perustelemaan "liian laajasti" tai teoreettisen totuuden puolesta väkisin, on hieman hukassa.
Olisin toivonut Syksyltä laajempaa näkemystä, mutta voihan "unta nähdä vaikka ei nukukkaan", esim. valveuni.
Voisi sanoa sen että, aihepiiristä löytyy vähemmän paremmin hallitsevia ymmärtäjää, kuin Syksy. No ainakin mahdollisuudet ovat olemassa. Harva teoreetikko on täydellisen oikeassa, vaikka muiden "viisaiden" otoksia tulkitsee.
Tämä johtaa ajatukseen tulkita sivuaiheita "Syksyn omat sävelet".
Koeta pysyä oikeassa aiheessa!
Amazing information.
https://www.songlyricsplace.com/video-bana-de-lyrics/
https://www.songlyricsplace.com/bring-it-around-show-me-how-you-move-how... down-lyrics /
https://www.songlyricsplace.com/tere-naal-jiyenge-tere-naal-marenge-song...
https://www.songlyricsplace.com/ringtone-song-lyrics-preetinder/
https: //www.songlyricsplace.com/ok-i-pull-up-hop-out-at-the-after-party-lyrics/
https://www.songlyricsplace.com/take-me-out-to-the- back-of-the-shed-shoot-me-in-the-back-of-the-head-lyrics /
https://www.songlyricsplace.com/shri-krishna-govind-hare-murari-lyrics
Mainitsin kosmisista säteistä kirjoittaessani, että niitä käytetään pimeän aineen etsimiseen. Ideana on se, että useimmissa malleissa pimeää ainetta on yhtä paljon hiukkasia ja antihiukkasia. Kohdatessaan ne tuhoutuvat (eli annihiloituvat) ja syntyy muita hiukkasia, mukaan lukien elektroni-positroni -pareja, protoni-antiprotoni -pareja ja fotoneita. Kaksi ensiksi mainittua kuuluvat kosmisten säteiden nimikkeen alle, koska ne ovat sähköisesti varattuja.
Pimeän aineen annihilaatiotuotteita pitäisi näkyä eniten paikoissa, joissa pimeän aineen tiheys on suurin, kuten Linnunradan keskustassa. Sähköisesti varattujen hiukkasten kanssa on kuitenkin sellainen ongelma, että ne kiertelevät Linnunradassa minne sattuu, joten kun vaikkapa positroni saapuu Maapallolle, ei voi olla varma siitä, mistä päin se on peräisin. Syynä on se, että Linnunradan magneettikentät taivuttavat sähköisesti varattujen hiukkasten ratoja sinne tänne. Niinpä voidaan vain mitata, saapuuko Maapallolle odotettua enemmän kosmisia säteitä, joiden energia on niin korkea, että ne olisivat syntyneet pimeän aineen annihilaatiossa, mutta ei ole mahdollista määrittää, mistä ne tulevat. Väitteitä siitä, että Maapallolle tulisi enemmän positroneja pimeän aineen takia on esitetty, mutta tällä hetkellä ei vaikuta siltä, että pimeää ainetta tarvittaisiin havaittujen korkeaenergisten positroneiden selittämiseen.
Fotonien kulkuun eivät magneettikentät vaikuta, joten ne liikkuvat suoraan. Niinpä pimeän aineen annihilaatiohohteen pitäisi olla kirkkain taivaalla Linnunradan keskustan suunnassa. Kun pimeän aineen hiukkanen ja antihiukkanen annihiloituvat kahdeksi fotoniksi, kumpikin fotoni saa energiaa pimeän aineen hiukkasen massaa vastaavan määrän. Näin syntyvä säteily on hyvin korkeaenergistä, mikä helpottaa sen erottamista muusta Linnunradan keskustasta tulevasta säteilystä. Vaikka pulsareissa, supernovissa ja muissa äärimmäisissä ympäristöissä syntyy korkeaenergistä säteilyä, pimeän aineen annihilaatiossa syntyvät fotonit on helppo erottaa, koska niillä on kaikilla sama energia. Esimerkiksi supernovissa syntyy fotoneita hyvin erilaisilla energioilla, mikään energia ei ole erikoisasemassa.
Huhtikuussa ilmestyi artikkeli, jossa väitettiin, että Fermi-teleskoopin mittauksissa näkyy Linnunradan keskustasta tulevia fotoneita, joilla on hyvin samanlainen energia, ja vieläpä sellainen, joka sopii odotuksiin pimeän aineen massasta. Loka-marraskuun vaihteessa olleessa konferenssissa Fermi-koeryhmä julkaisi oman analyysinsä. Tulokset ovat yhteensopivia aiempien kanssa, joskaan havainto ei kenties ole tilastollisesti merkittävä; yksityiskohtia Jesteriltä. Lisäksi on kaksi syytä epäillä, kielivätkö mittaukset todella pimeästä aineesta.
Ensinnäkin samanlainen signaali näkyy myös fotoneissa, jotka syntyvät kosmisten säteiden iskiessä ilmakehään. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä pimeän aineen kanssa, ja kyseessä on luultavimmin joku mittauksissa tai niiden analyysissä oleva virhe. Tämä herättää epäilyksen siitä, että Linnunradan keskustankin hohteessa olisi kyse virheestä eikä signaalista.
Toinen ongelma liittyy siihen, että pimeän aineen koko idea on siinä, että se vuorovaikuttaa heikosti valon kanssa. Näin ollen on hieman kummallista, että pimeän aineen hiukkaset annihiloituisivat enimmäkseen fotoneiksi eli toisin sanoen valoksi. Tyypillisesti pimeän aineen hiukkaset annihiloituvat mieluummin muiksi hiukkasiksi, ja vain pieni osa menee suoraan fotoneiksi. Muistakin annihilaatiotuotteista syntyy kuitenkin valoa välillisesti. Esimerkiksi elektronien ja positronien kääntyileminen magneettikentissä johtaa siihen, että ne hohtavat valoa. Pimeän aineen annihilaatiosignaalissa odottaisi siis olevan selvän yhden energian fotonien piikin lisäksi tasainen tausta eri energian omaavia fotoneita. Tällaista taustaa ei kuitenkaan ole havaittu. Ongelma on vähän sama kuin PAMELA-kokeen tapauksessa, missä näkyi positroneja, mutta ei odotettuja antiprotoneja.
Teoreetikot rustailevat työkseen malleja jotka selittävät havaintoja, ja tähänkin tapaukseen löytyy sopivia hiukkasfysiikan hyllyltä. Toistaiseksi on kuitenkin vielä syytä odottaa uusia havaintoja ennen reseptin kirjoittamista.
Syksy: ” Kohdatessaan ne tuhoutuvat (eli annihiloituvat) ja syntyy muita hiukkasia, ”
Mikseivät ne kaikki olisi jo annihiloituneet (kuten tavallinen aine on tehnyt)? Aikaa olisi ollut, kun muistetaan, että pimeää ainetta on ollut yhtä kauan ja se on ollut varsinaisena syynä (kerääntymiskeskuksina) normaaliaineen kerääntymiseen galakseiksi
Lentotaidoton:
Hyvä kysymys. Tavallinen aine ja antiaine ovat annihiloituneet tehokkaasti (ja jäljelle on jäänyt vain pieni määrä ainetta, jota oli hieman enemmän kuin antiainetta), koska ne tuntevat sähkömagneettisen vuorovaikutuksen, joka on voimakas. Pimeä aine sen sijaan vuorovaikuttaa hyvin heikosti, joten annihilaatio ei ole kovin tehokasta sillä tiheydellä mikä Linnunradan keskustassa on, vain pieni osa pimeästä aineesta annihiloituu.
Syksy: Hyvä kysymys. Tavallinen aine ja antiaine ovat annihiloituneet tehokkaasti (ja jäljelle on jäänyt vain pieni määrä ainetta, jota oli hieman enemmän kuin antiainetta), koska ne tuntevat sähkömagneettisen vuorovaikutuksen, joka on voimakas. Pimeä aine sen sijaan vuorovaikuttaa hyvin heikosti, joten annihilaatio ei ole kovin tehokasta sillä tiheydellä mikä Linnunradan keskustassa on, vain pieni osa pimeästä aineesta annihiloituu.
Juu tämä tietysti selvää. Mutta baryogenesishän tapahtui jo 10^-12 sek. BB:stä. Pimeällä aineella on ollut aikaa 13,7 MILJARDIA vuotta. Eikö tässäkin ole pienoinen ”hierarkiaongelma”?
Lentotaidoton:
Baryogeneesin aikaskaala ei liity tähän mitenkään - silloin määräytyy epäsuhta tavallisen aineen ja antiaineen välillä, mutta niiden välinen annihilaatio tapahtuu paljon myöhemmin.
Kuten sanottua, jos pimeä aine tuntee vain heikon vuorovaikutuksen, vain hyvin pieni osa hiukkasista annihiloituu (myöhäisessä maailmankaikkeudessa), joten pimeän aineen tiheys ei siitä merkittävästi pienene.
Missähän määrin tiedeyhteisö on reagoinut siihen, että jotkut tutkijat eivät vastoin odotuksia löytäneet pimeää ainetta auringon läheltä? Vai onko tieto jo osoittunut virheelliseksi - sehän on julkaistu jo kesällä?
http://www.eso.org/public/news/eso1217/
Mitä vaihtoehtoisia pyörimisnopeuteen vaikuttavia tekijöitä voisi olla? Monimaailmahypoteesi? Kahvin pintaan kertyvä vaahto on muun muassa pyörimisliikkeineen niin avaruuden kaltainen, että siitä voisi analogiaperiaatteella tehdä joitakin hypoteeseja tai veikkauksia.
Syksy:
"...joten pimeän aineen tiheys ei siitä merkittävästi pienene."
Vaikuttaako pimeän aineen annihiloituminen mitenkään avaruuden "dynamiikkaan"? Maallikkona kuvittelisin, että massa tai ainakin massa-energia pysy samana annihiloitumisen jälkeenkin ja siten myös avaruutta kaareuttava vaikutus? Vai vaikuttaako annihiloituminen pitkässä juoksussa galaksin kokonaismassan jakautumiseen?
Pentti S. Varis:
Ks. http://www.tiede.fi/blog/2012/04/30/kiekkoja-ja-palloja/
PekkaP:
Vaikuttaa kyllä, koska massalliset hiukkaset kuten pimeä aine ja massattomat hiukkaset kuten valo kaareuttavat aika-avaruutta eri tavalla. Annihiloituvan pimeän aineen määrä on kuitenkin niin pieni, että tällä ei ole mitattavaa merkitystä. On kyllä ehdotettu malleja, joissa pimeän aineen hiukkasilla olisi äärellinen elinikä, joka olisi maailmankaikkeuden tämänhetkisen iän luokkaa. Tällöin pimeän aineen hiukkasia olisi hajonnut suuri osa. Tätä on ehdotettu selitykseksi sille, että jotkut galaksit näyttävät pienemmiltä ajan kuluessa. Selitys kuitenkin kaatuu juuri tuohon aika-avaruuden kaarevuuteen: se muuttuisi niin merkittävästi, että tämän olisi pitänyt näkyä selvästi kosmisessa mikroaaltotaustassa.
Mitä Linnunrataan tulee, vaikka pimeän aineen tiheys on suurin keskustassa, niin pimeästä aineesta suurin määrä on kaukana keskustasta, eikä Linnunradan nykyinen muoto muuttuisi kauheasti vaikka keskustassa olevasta pimeästä aineesta suuri osa annihiloituisi.
En tiedä mitä seurauksia pimeän aineen annihilaatiolla on hyvin pitkällä aikaskaalalla, se onkin mielenkiintoinen kysymys: annihiloituuko pimeä aine galakseissa kokonaan, vai heikkeneekö annihilaatio laskevan tiheyden myötä niin paljon, että se ei pysty hävittämään kaikkea pimeää ainetta? Luulisin jälkimmäistä, mutta en ole laskematta ja enempää miettimättä varma.
Syksy: ” , mutta niiden välinen annihilaatio tapahtuu paljon myöhemmin.”.
Olen aina käsittänyt että baryonisen aineen annihilaatiot olisivat olleet valmiita noin sekunnissa, viimeisinä elektronit ja positronit (jollei, niin koska sitten?). Siksi epäsuhta 1 sek kontra 13,7 miljardia vuotta tuntuu suurelta.
Ilmeisesti sitten on niin, että pimeä aine on NIIN harvaa (se ei voi menettää energiaa fotoneita emittoimalla, kuten tavallinen aine) ja vuorovaikutus NIIN heikkoa, että koko kosmoksen eliniässä on vain tapahtunut vähän annihilaatiota.
Lentotaidoton:
Elektronit eivät ole baryoneja. Baryonilukua kantavien hiukkasten annihilaatiot loppuvat noin 10^(-5) sekunnin kohdalla. Pimeän aineen hiukkasten merkittävä annihilaatio loppuu tyypillisissä malleissa aiemmin, noin 10^(-7) sekunnin kohdalla. Annihilaatioiden loppumisen syyt ovat aivan erilaiset. Baryonien kohdalla se johtuu siitä, että lämpötila laskee kevyimpien baryonien massan alle, pimeän aineen kohdalla siitä, että vuorovaikutusten voimakkuus laskee liian pieneksi suhteessa maailmankaikkeuden laajenemisnopeuteen. Tämä riittäköön tästä.
Kiitos ”oikaisusta”.
” Elektronit eivät ole baryoneja ”. Joo lapsus. Olisi pitänyt kirjoittaa aiemman tapaan ”tavallisen aineen” annihilaatiot. Ei siitä enempää
Ei kai yksinäisiä positroneja magneettikentät sen kummemmin kierrättele kuin gravitaatiokaan. Suurienergisellä on suuri nopeus, eikö sellainen voi hyvinkin olla peräisin 10 miljardin valovuoden päästä ja vieläpä varsin tarkasti tulosuunnastaan? Toki tässä matkan viime vaiheilla on tiheämmin materiaa, mutta sitä ennen on voinut hyvinkin olla miltei valonsuora reitti? Vai eikö ja miksi ei?
Pimeän aineen arvoitus (yhtenä monista..) varmaan jakaa fyysikkojen ja kosmologien joukon erityyppisen asenteen omaaviin. Jotkut hyväksyvät idean ehkä enemmättä kritiikittä ja uskovat todisteiden löytyvän aikanaan. Jotkut taas suhtautuvat pimeään aineeseen ja ylipäänsä kaikkeen skeptisesti, vieroksuvat konsensusta ja tahtovat kulkea omia teitään. Lieneekö näin?
Tunnettuja oman tien kulkijoita olivat mm. Thomas Gold, Fritz Zwicky ja Hannes Alfven
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-3lain.html
Hei,
Jos pimeä hiukkanen ja antipimeä hiukkanen voivat annihiloitua elektroni-positroni-pariksi, niin pitäisikö elektroni-positronin annihiloitumisella pimeäksi materiapariksi olla nollaa suurempi todennäköisyys?
Todennäköisyyteen ilmeisesti vaikuttaa positronin ja elektronin välinen suhteelinen liikemäärä/liike-energia, vai vaikuttaako?
Eli voimmeko oikeasti luoda pimeää ainetta hiukkaskiihdyttimessä?
-Topi Rinkinen
Eusa:
Yksittäiset positronit kiertävät paljon magneettikentissä.
Pentti S. Varis:
Jako kritiikittömiin ja skeptisiin ei kuvaa hiukkaskosmologien yhteisöä oikein. Asenteet ovat muuttuneet sen myötä, mitä enemmän todisteita pimeästä aineesta on saatu. Valtaosa pitää pimeän aineen olemassaoloa hyvin luultavana.
Topi Rinkinen:
Kyllä, jos elektronilla ja positronilla on tarpeeksi liike-energiaa tormätessään. LHC törmäyttää protoneita, mutta niidenkin törmäyksissä voi syntyä pimeän aineen hiukkasia (ainakin useissa pimeän aineen malleissa; joissain malleissa pimeän aineen hiukkasten massa on liian iso, että niitä voisi tuottaa LHC:ssä). Niiden olemassaolo detektorissa päätellään siten, että havaittujen törmäystuotteiden yhteenlaskettu energia ja liikemäärä ei vastaa törmäävien protoneiden energiaa ja liikemäärää, eli jotain puuttuu.
Syksy " Yksittäiset positronit kiertävät paljon magneettikentissä."
Kysymys jäi vastaamatta. Onko galaksien välisessä avaruudessa merkittäviä magneettikenttiä, jotka poikkeuttavat ratoja?
Eusa:
Varatut hiukkaset joka tapauksessa taipuvat Linnunradan magneettikentissä tänne saavuttuaan. Galaksienvälisessä avaruudessakin on magneettikenttiä, mutta en osaa sanoa kuinka voimakkaasti ne muuttavat varattujen hiukkasten reittejä.
Moi. Miten kommentoit tällaista "uutista" tai tiedonantoa jossa viitataan viisaan professorin mielenkiintoiseen heittoon pimeästä aineesta:
In a paper titled “An expanding universe without dark matter and dark energy” (arXiv:1212.1110) Pierre Magain, a professor at Belgium’s Institut d’Astrophysique et de Géophysique, proposes that the expansion of the Universe could be explained without the need for enigmatic material and energy that, to date, has yet to be directly measured.
Read more: http://www.universetoday.com/98864/do-we-really-need-dark-matter/#ixzz2E...
Pekka:
Kun artikkeli ei juuri liity merkinnän aiheeseen, sanon vain että juttu ei ole varteenotettava.
Lentotaidoton kirjoitti: "Mikseivät ne kaikki olisi jo annihiloituneet (kuten tavallinen aine on tehnyt)? Aikaa olisi ollut, kun muistetaan, että pimeää ainetta on ollut yhtä kauan ja se on ollut varsinaisena syynä (kerääntymiskeskuksina) normaaliaineen kerääntymiseen galakseiksi"
Olisi kiinnostava tietää, minkälaisia visioita pimeän aineen hiukkasten olemuksesta fyysikoilla on. Esimerkiksi puuttuuko niiltä joku tavallisessa aineessa yleinen aspekti vai voiko niillä olla uusi, tuntematon ominaisuus.
Tällaisella spekulaatiolla ei ehkä ole matemaattista teoriaa suuntaavaa vaikutusta, mutta kukapa tietää. Esimerkiksi Feynman keksi polkuintegraalin (tai jonkun muun suurista keksinnöistään) katsellessaan ravintolassa tarjoilijan leikkiä lautasilla.
Aina tehdessäni kupin murukahvia tuntuu, että kahvin pinnalla pyörivät ja törmäilevät "galaksit" voivat pitää rakenteissaan kosmologisia salaisuuksia, joita pelkkä älyn heikkous estää näkemästä.
Pentti S. Varis
Ei se kahvikupin tuijottaminen välttämättä hyödytöntä ole. Vaikka bloginpitäjä ei ehkä arvosta yksinkertaistavia analogioita, ottakaamme tämä vanha tuttu kumikalvoesimerkki, mutta vaihdetaan tilalle kahvikupin nestepinta. Kumikalvoesimerkissä ongelma on se, ettei se parhaalla tavalla mallinna ryhmähitautta, viskositeettia, jota uean kappaleen gravitaatiosidoksissa täytyy esiintyä samoin kuin sähkömagneettisen aineen nesteessä tai kaasussa. Lisäksi kupin reunakin saattaa tuoda ideoita siihen kuinka gravitationaalinen aine käyttäytyy tilastollisesti suhteessa esim. galaksin reunaan, jossa energiatiheys putoaa radikaalisti; voisiko ajatella, että tilan virittymisen liikehitaus, joka galaksin keskustassa massan voimakkaan siajintihierarkian vuoksi ei näy, tulee ilmi pimeänä aineena ja taas reunaa kohti pyrkii kiihtymään jonkin verran - väliin jää lineaarisen vaikutuksen vyöhyke...
Tällä ajatusten avaamisella pyrin tuomaan ilmi kuinka ideat tieteenkin teossa ilmeisesti toimivat - edellisessä ei ollut mitään todellista spekulaatiota, vain tuntuman ottoa - suunnittelijana minulla tosin voi olla myös harhautunut käsitys tutkimusajattelun poluista - tällaista palautetta kuitenkin juuri tämä blogikirjoitus kommentteineen herätti. Syksy viittasi "signaaleihin" ja "uusiin havaintoihin", joita odotetaan toisaalta vahvistamaan eräitä hypoteeseja, toisaalta kumoamaan toisia. On hienoa, että voimme lukea blogia, joka tuo tutkimuksen ilmiöt populääriin keskusteluun. Way to go, Syksy!
Tällä viikolla Kiotossa pidetyssä Hadron Collider Physics Symposium 2012 -kokouksessa julkaistiin LHC-kiihdyttimen uusimmat tulokset. Tämä oli ensimmäinen Higgsin hiukkasen ominaisuuksia koskeva päivitys sen jälkeen kun hiukkanen julistettiin löydetyksi 4. heinäkuuta. LHC on kerännyt yli kaksinkertaisen määrän dataa heinäkuuhun verrattuna, kaikkea tosin ei ole vielä ehditty analysoida. Merkittävin parannus liittyy Higgsin eri hajoamistapoihin.
Higgsin hiukkasen elinikä on hyvin lyhyt, synnyttyään LHC:n protonitörmäyksessä se hajoaa ennen kuin ehtii lentää havaintolaitteisiin, joten siitä havaitaan vain hajoamistuotteet. Hiukkasfysiikan Standardimalli ennustaa tismalleen, kuinka usein Higgs hajoaa minkäkinlaisiksi hiukkasiksi, mikä niiden energia on, mihin suuntaan ne kulkevat ja kuinka nopeasti. Tarkemmin sanottuna teoria ennustaa vain todennäköisyysjakauman näille suureille: Higgsin hiukkasen energia voi esimerkiksi jakautua hiukkasten kesken eri tavalla eri törmäyksissä. Sen mittaaminen, kuinka usein Higgs hajoaa eri hiukkasiksi on keskeinen tapa arvioida sitä, onko kyseessä todella Standardimallin mukainen Higgsin hiukkanen vai jotain muuta.
Nyt on saatu mitattua viisi erilaista Higgsin hajoamistapaa. Lisäksi on kerätty entistä enemmän dataa siitä, mihin suuntiin hajoamistuotteet lentävät. Tiivis selitys löytyy Jesteriltä ja tarkempi kuvaus Matt Strasslerilta; Tomaso Dorigon lyhyt katsaus on myös selventävä. Lyhyesti sanottuna, kaikki tulokset ovat yhteensopivia sen kanssa, että kyseessä on Standardimallin mukainen Higgsin hiukkanen. Muitakaan merkkejä mistään Standardimallin tuonpuoleisesta ei ole löytynyt.
Löydettyä hiukkasta ei ole vielä virallisesti tunnistettu Higgsin hiukkaseksi, sitä kutsutaan yhä "hiukkaseksi, joka on yhteensopiva Higgsin hiukkasen kanssa". Yhteensopivuus on tällä hetkellä sellaisella tasolla, että useiden ennusteiden tiedetään pitävän paikkansa noin 50% tarkkuudella. Hiukkanen voi siis olla hieman erilainen Standardimallin ennusteista, mutta tuntuu liioitellun varovaiselta olla sanomatta, että kyseessä on jonkinlainen Higgsin hiukkanen. Se, että kyseessä olisikin joku aivan toinen ilmiö, joka kuitenkin näyttää Higgsiltä näin tarkkaan, on epäuskottavaa, joskaan ei kenties vielä järkevän epäilyn ulkopuolella.
Etukäteen oli joitakin odotuksia siitä, että jotain kiinnostavaa voisi löytyä. Erityisesti huomiota oli kiinnitetty siihen, että heinäkuussa esitettyjen tulosten mukaan Higgs hajoaa fotoneiksi noin kaksi kertaa niin usein kuin on ennustettu. Virherajan ollessa noin 50% löytö ei tosin ollut tilastollisesti merkittävä. Pitää myös ottaa huomioon, että kun mittaa useita asioita, on luultavaa, että ainakin yksi niistä on vähän pielessä. Päivitystä tähän kiinnostavaan kysymykseen ei kuitenkaan saatu vielä. LHC:ssä on kaksi Higgsiä tutkivaa koeryhmää, ATLAS ja CMS, ja kummallakin on ollut ongelmia tämän hajoamisen analyysissä. ATLAS-ryhmän tuloksissa Higgsin massa näyttää erilaiselta eri hajoamistavoista mitattuna, ja CMS-ryhmän tuloksissa Higgs hajoaa fotoneiksi paljon odotettua harvemmin. Luultavasti syynä on jotkut ongelmat analyysissä, joten ryhmät haluavat selvittää asian tarkemmin ennen tulosten tuomista julki.
LHC jatkaa Higgsin tutkimista protonitörmäyksillä joulukuulle asti, ja ensi vuoden alussa jatketaan törmäyksiä raskaammilla atomiytimillä. Kiihdytin suljetaan helmikuussa päivitystä varten, tarkoitus on aloittaa uudet törmäykset entistä korkeammalla energialla vuoden 2014 lopulla. Pitkässä tauossa on ainakin se hyvä puoli, että analyysejä ehtii tehdä rauhassa. Seuraava iso päivitys on luvassa maaliskuussa 2013, siinä pitäisi olla mukana kaikki vuoden 2012 mittaukset. Luultavasti kuitenkin koeryhmät ATLAS ja CMS esittävät silloin vielä analyysinsä erikseen. Kesällä pitäisi sitten tulla julki tulokset, missä kaikki data eri kokeista ja eri hajoamistavoista on yhdistetty.
Erilaisten hiukkasten löytymisen lisäksi toinen avainkysymys, joka periaatteessa voisi johtaa kvanttifysiikan todellisen operointisubstanssin (joka ei ole aika-avaruus) jäljille, on hiukkasten muotoutuminen tarjolla olevasta energiasta ja jostain muusta(mitä se sitten onkin..) määrätyn koon, massan, varauksen, spinin, eliniän jne kantajaksi.
Luulen, että tähän ei vielä ole vastattu eikä edes yritetty vastata fysiikan historiassa.
Jos oletetaan, että hiukkaset ovat matemaattisia (tai sitä lähellä olevia) systeemejä, täytyykö ajatella, että matematiikka (tai vastaava..) täyttää vakuumin ja jotenkin ohjaa energiaa ja muita vakuumin aspekteja ottamaan tiettyjä täsmällisiä ominaisuuksia, hiukkasen ominaisuuksia.
Tämä sinänsä outo ajatus tyhjiössä operoivasta jostakin.., ei ehkä olisi täysin ristiriidassa useimpien matematiikan professorien kannattaman matematiikan platonististyyppisyyden kanssa. Vakuumissa piilevät ja materiaa jäsentävät relaatiot olisivat samoja, joita matemaatikot vangitsevat ajattelullaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Katsotaanpa mitä löytyy!
Aiheellinen kysymys on, onko hiukkasfysiikka tiedettä vai pseudotiedettä. Ei liene kovinkaan kaukana toisistaan astrologin yritys ennustaa tähtien asemien perusteella ja hiukkasfyysikon yritys ennustaa hiukkasten olemassaoloa valtavan spagettimössön pohjalta.
Leone:
Hiukkasfysiikan ennusteet eivät perustu spagettimössöön, vaan kvanttikenttäteoriaan. Standardimallin ennusteet uusista hiukkasista ja niiden ominaisuuksista on osittain testattu (onnistuneesti) miljardisosan tarkkuudella. Higgsin suhteen on vielä tarkkuudessa paljon parantamisen varaa.
Tarkkaan ottaen mikä ominaisuus on testattu miljardisosien tarkkuudella?
Leone:
Myonin magneettisen momentin mittaustarkkuus on tällä hetkellä 0.6 miljardisosaa ja elektronin magneettisen momentin mittaustarkkuus on 0.3 biljoonasosaa.
Niin siis nuo magneettiset momentit riippuvat hienorakennevakiosta, joka taas ei ole QED:in ennustama asia. Näin ollen mainittu tarkkuus liittyy ilmeisesti hienorakennevakion mittaustarkkuuteen. Ei tuo tarkkuus ole mikään indikaatio stantardimallin nimenomaan ennustusvoimasta.
Leone:
Olet väärässä. Elektronin ja myonin magneettiset momentit ovat Standardimallin ennustuksia. (Ne toki riippuvat hienorakennevakiosta ja muistakin Standardimallin vakioista.) Jokunen vuosi sitten magneettiseen momenttiin kiinnitettiinkin paljon huomiota, koska vaikutti siltä, että teorian ennusteiden ja havaintojen välillä olisi eroa. Tällä hetkellä merkittävää eroa ei ole.
Juuri tuota tarkoitin, että spagettimössön tulkinta on hyvinkin subjektiivista. Hiukkasfysiikka ei ole kovinkaan eksakti ala.
Syksy kirjoitti: "Tällä viikolla Kiotossa pidetyssä Hadron Collider Physics Symposium 2012 -kokouksessa julkaistiin LHC-kiihdyttimen uusimmat tulokset."
Kysymykseni saattaa olla epäoleellinen, ja siihen ei tarvitse edes vastata, mutta uteliaisuuttani kysyn: Kuinka usein vuositasolla sinulla on mahdollisuus osallistua näihin kansainvälisiin symposiumeihin? Eläkkeellä olevana valtion virkamiehenä muistan hyvin sen, että meillä vuosittaiset koulutustilaisuudet ja ennen kaikkea niiden saunaillat olivat ammatillisesti parasta antia substanssimielessä, koska niissä "uskallettiin" keskustella kaikista niistä erityiskysymyksistä, joista ei virallisessa tilaisuudessa "kehdattu" julkisesti kysyä.
Metusalah:
En käy puhtaasti hiukkasfysiikkaan keskittyvissä konferensseissa, ainoastaan kosmologian tai tai hiukkaskosmologian alan tapaamisissa. Tahti riippuu vuodesta, joskus viitisen kertaa vuodessa, joskus ei kertaakaan. Viime aikoina harvemmin, tänä vuonna en ole käynyt konferensseissa ollenkaan.
Jos joku muu syy kuin havaintoepätarkkuus olisi syynä higgsin erilaisiin hajoamisiin, voisiko se fyysikkojen mielestä olla joku seuraavista:
1. tosiasiassa on olemassa ääretön tai hyvin suuri joukko melkein samanlaisia "higgsejä" (kuten esim. supersäieteorian ratkaisuja)
2. on yksi higgsin bosoni mutta sillä on lukuisia sisäisiä "konformaatioita", jotka vaihtuvat nopeasti toisikseen ja aiheuttavat hieman erilaisen törmäystuotespektrin
3. Erot törmäystapahtumassa modifioivat vakuumia aiheuttaen eron higgsin hajoamiskaaviossa (kuten esim. auringon aktiivisuuserot vaikuttavat ytimien hajoamisaktiivisuuteen maassa, tutkimuksen mukaan)
4. Joku muu syy, mikä?
Pentti S. Varis:
Hiukkastulkinta perustuu lähtökohtaisesti makroilmiöihin. Aaltofunktioiden tarkastelu voidaan tehdä ilman hiukkaskäsitteitä lokaalien seisovien aaltojen avulla esim. symmetrisissä 4-monistoissa. Variointi törmäystapahtumissa voi johtua siitä, että massahitaus on seurausta osallistumisesta ympäristön tilaan osana säteilyn ylläpitomekanismia. Silloin massahitaus jakautuu useiden taajuuksien ryppääksi ja sisältää epätarkkuuden. Eli spekulaatioita kyllä löytyy hyvin helpostih kuten jo aloit listata. Oma tuntumani on, että syvempi ymmärrys hitaudesta energian perusmekanismina voisi avata ratkaisua.
Pentti S. Varis:
Liian aikaista ruveta pohtimaan asiaa, havaintojen analyysi on vielä kesken.
Kumpaakohan Merkitys tyhjyydestä tyhjyyteen" enemmän merkitsee,
matkaa alkuräjähdyksestä lämpökuolemaan (tai jostain vaihtoehtoisesta alkutilasta lopputilaan)
vai fysiikkaa sisältävän "väärän" vakuumin synnystä sen häviämiseen?
Molemmista voi varmaan tehdä esimerkiksi olemassaolon arvoitusta koskevia otaksumia.
Erityyppisten otaksuttujen universumin alku- ja lopputila-hypoteesien (tai teorioiden) varmuuden aste voi olla tärkeä tämän kysymyksen kannalta (myös BB:n todellisuuteen viittaavat uudet tulokset ja havainnot, jotka eivät ole sopusoinnussa BB:stä omatun nykykäsityksen kanssa).
Samoin se, mitä kosmologia sanoo antrooppisesta periaatteesta ja millaisia luoja-hypoteeseja sen valossa voi esittää (vrt. Paul Davies, Kultakutrin arvoitus).
Kosmologialla ja esim. kvanttifysiikalla voisi olla relevanttia sanottavaa myös maailman vaikeimpana pidetyn ongelman, tietoisuuden ongelman kohdalla. Mutta näistä puhuakseen pitäisi varmasti tuntea ainakin jonkin verran fysiikkaa. Fyysikoista Giuseppe Vitiello lienee pisimmällä tietoisuuden fysiikassa.
Tällä hetkellä kysymys tietoisuuden olemuksesta on kuitenkin täysin avoin. Millainen on tietoisuuden mahdollinen evoluutio. Miksi tietoisuutta ylipäänsä on? Ovatko eläimet tietoisia? Tarvitaanko tietoisuuteen muutakin kuin aivoja? Onko konetietoisuus mahdollinen? Ajankohtaisia kysymyksiä toistaiseksi ilman yhtään perusteltua vastausta.
Tämä kait lienee niin vahvasti filosofinen kysymys, että siinä itse asiassa pitäisi aloittaa määrittelemälle filosofia, jonka pohjalta asiaa tarkastellaan. Minulle henkilökohtaisesti ensin mieleen tuleva tulkinta on tarkasteltavan jatkumon yksi sykli, joka tältä pohjalta on ikäänkuin ympyrän kehällä ja paluupiste on sama kuin lähtöpiste. Sama lineaarisena toki tuottaa matkan A:ta B:hen ja sa sarjan tapahtumia sillä välillä.
Länsimaiselle tajunnalle merkityksellisen "työhypoteesin" olevaisen luonteesta tarjoaa ns. Pythagoralainen hylozoiikka. Sen mukaan kaikkeus koostuu kolmesta perusprinsiipistä: Aine/Liike/Tajunta. Kaikki todellisuuden mekanismit voidaan palauttaa tähän "kolminaisuuteen". Asiasta kiinnostuneille suosittelen Lars Adelskoghin, ja nimimerkki "Henry T. Laurencyn" esityksiä asiasta. Pitäkäämme mielessä myös Steven Weinbergin sanat: "Nythän saattaa olla myös niin, että havaitsemamme maailmankaikkeus on vain mitättömän pieni osa jostain, mistä meillä ei ole mahdollisuutta saada tietoa." Väitän kuitenkin että tietoa on saatavilla, etsivä löytää!
Hei Syksy!
Kiitos paljon erinomaisesta esityksestä Mikkelissä! Nämä Mikkelin Akatemian joulun jälkeiset seminaarit ovat olleet mielenkiintoisesti koottuja, eri tieteenalojen ja taiteiden pohjalta asioita tarkastelevia.
Minulle jäi yksi kysymys koskien esitystäsi.
Jos oikein ymmärsin, sanoit että vaikka nykytilaa voidaan ja on mitattu paljon, sitä ei pystytä teoreettisesti käsittelemään - jonka vuoksi myös tulevaisuuden hahmottaminen/ennustaminen on mahdotonta. Tämä tuntuu yllättävältä maallikolle. Voidaanhan menneisyyttäkin mitata ja teoreettisesti tarkastellla, sanoit että teoreettisesti hieman pidemmällekin kuin mittauksia on. Miksei nykytilan mallittaminen olisi vain samaa jatkumoa? (Vai tarkoitatko, että nykyisyys aina pakenee menneisyyteen (mutta niinhän sitten nykyisyyden mittauskin...)) ?
Kiitos!
Merja Penttilä:
Kiitos, mukava kuulla että pidit esityksestä.
Kosmologisen lähimenneisyyden tapahtumia (erityisesti muutaman viime miljardin vuoden aikana tapahtunutta kiihtyvää laajenemista) toki tutkitaan teoreettisesti, mutta niitä ei vielä ymmärretä kovin hyvin. Koska ei tiedetä, mistä kiihtyvä laajeneminen johtuu, ei myöskään osata sanoa, miten laajeneminen muuttuu tulevaisuudessa.
Bank Account Lyrics — 21 SAVAGE
https://www.newlyricsmedia.com/2020/05/bank-account-lyrics-21-savage.html
wonderful
guys
click here - https://lyricsresidency.blogspot.com/2020/05/old-town-road-lyrics-lil-na...
https://www.newlyricsmedia.com/2020/01/dilbar-dilbar-lyrics-satyamev-jay...
Samajavaragamana Lyrics from Ala Vaikunthapurramuloo ft. Allu Arjun or Pooja Hegde is Telugu song sung by Sid Sriram. Samajavaragamana song lyrics are written by Sirivennela Seetharama Sastry.