Maailmankaikkeutta etsimässä

Niin maan päällä kuin taivaassa

28.3.2013 klo 14:26

Vuosittainen Moriondin hiukkasfysiikan konferenssi pidettiin maaliskuun alussa. Viime vuonna siellä esiteltiin Higgsistä vihjeitä, jotka sitten heinäkuussa lunastettiin. Kaikkea kerättyä dataa ei oltu ehditty analysoida heinäkuuhun mennessä, ja sen jälkeen saatiin vielä laariin paljon hiukkastörmäyksiä ennen kuin kiihdytin suljettiin kahdeksi vuodeksi. Marraskuussa julkistettiin datasta päivitys, joka kuitenkin jätti jotain kysymyksiä avoimeksi. Nyt dataa on ehditty käydä paljon läpi, ja Moriondin kokouksessa ja sitä seuraavalla viikolla nähtiin tarkempi kuva löydetystä hiukkasesta.

Kun hiukkanen heinäkuussa julistettiin löydetyksi, sitä ei virallisesti kutsuttu Higgsiksi. Higgsin hiukkasen ominaispiirre on se, että se vuorovaikuttaa muiden hiukkasten kanssa sitä voimakkaammin, mitä isompi niiden massa on. Niinpä Higgs hajoaa useammin raskaiksi kuin kevyiksi hiukkasiksi. Sen tarkistamiseksi, onko löydetty hiukkanen todella Higgs, pitää siis mitata kuinka usein se hajoaa minkälaisiksi hiukkasiksi. Erilaisia lopputuotteita on nyt mitattu neljä erilaista, ja tiedetään noin 20-50% tarkkuudella miten voimakkaasti uusi hiukkanen vuorovaikuttaa niiden kanssa. ATLAS-koeryhmän sivuilla on animaatioita, joista näkyy miten uusi hiukkanen erottuu eri hajoamistuotteista hiljalleen kun dataa kerätään. Tulokset sopivat erinomaisesti yhteen sen kanssa, että kyseessä on Higgsin hiukkanen, vieläpä hiukkasfysiikan Standardimallin mukainen Higgsin hiukkanen.

Havaintoja pidetään nyt tarpeeksi vakuuttavina, että CERN on virallisesti julistanut kyseessä olevan Higgs: ilmaisua "higgsinkaltainen" ei tarvitse enää käyttää. On jossain määrin mielivaltaista, missä vaiheessa jonkin havainnon tulkintaa sanotaan käytännöllisesti katsoen varmaksi. Higgsin kohdalla niin olisi voinut tehdä jo aiemmin. Higgsin hiukkanen on elimellinen osa Standardimallin rakennetta: ilman sitä muut tunnetut hiukkaset eivät käyttäytyisi havaitulla tavalla, joten epäsuoraa todistusaineistoa Higgsin olemassaolosta on ollut jo pitkään. Ei tiedetä mitään kunnollista vaihtoehtoa sille, miten havainnot voisi selittää, jos kyseessä ei olisikaan Higgs.

Varhaisten havaintojen mukaan Higgs tuntui hajoavan fotoneiksi hieman tavallista useammin. Poikkeama ei ollut tilastollisesti merkittävä, joten ei ollut selvää onko kysymys siitä, että on sattumalta nähty paljon hajoamisia fotoneiksi vai onko Higgs erilainen kuin mitä odotetaan. Uuden datan myötä on paljastunut, että kyseessä oli vain hyvä tuuri -- jos ei olisi sattumalta nähty enemmän fotoneiksi hajoamisia, ei hiukkasta olisi voitu julistaa löydetyksi vielä heinäkuussa. Nyt hajoamisten määrässä ei enää ole mitään poikkeavaa.

Huomiota on myös herättänyt se, että Higgsin massa on näyttänyt hieman erilaiselta eri hajoamistavoista mitattuna. Tämä olisi saattanut olla viite siitä, että onkin nähty kaksi erilaista Higgsin hiukkasta. Uusi data ei tue tällaisia toiveita.

Kaiken kaikkiaan, mitä enemmän dataa on kertynyt ja mitä huolellisemmin sitä on analysoitu, sitä enemmän Higgs näyttää sopivan Standardimallin muottiin. LHC:ssä ei ole näkynyt muitakaan merkkejä tuntemattomasta, kuten ei viime viikolla tuloksensa julkaisseen Planck-satelliitinkaan havainnoissa. Hiukkaskosmologit joutuvat vielä odottamaan suunnannäyttäjää.

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (23)

Lentotaidoton
2/23 | 
klo 19:47 | 28.3.2013

Nuo ATLAS koeryhmän animaatiot ovat todella mielenkiintoista katseltavaa. Käykää kurkkaamassa.

Lentotaidoton
3/23 | 
klo 22:22 | 28.3.2013

Jester said...
Currently there are no serious experimental hints that other Higgs bosons exist, but it is certainly a possibility. In any case, from the current LHC data it seems that even if the 125 GeV particle is merely *a* Higgs boson it is the most important Higgs boson. The heavier partners would couple less strongly to W and Z bosons, and thus would contribute less to their masses.
20 March 2013 01:08

http://resonaances.blogspot.fi/2013/03/higgs-more-of-same.html

Tuo Metusalahin linkki oli selostus heinäkuulta (5.6.) 2012. Yllä vähän tuoreempaa Jesterin arviota Syksyn linkin mukaan.

Kimmo Rouvari
4/23 | 
klo 7:42 | 29.3.2013

Eikö Syksyä häiritse tilanne, jossa Standardimalli on lähes valmis, mutta selitettävää riittää enemmän kuin lääkäri määrää? Isoimpana piikkinä lihassa gravitaatio-vuorovaikutus. Monilla fyysikolla on kuitenkin kalvava epäilys, että kaikkien vuorovaikutusten takaa löytyy se yhtenäinen idea/mekanismi.

Todistuaineisto universumista kertoo omaa tarinaansa ja sitä olisi hyvä kuunnella Occamin veitsen kanssa.

Eusa
5/23 | 
klo 10:10 | 29.3.2013

Minulle on muodostunut käsitys, että voisi löytyä elektronin Higgs, myonin Higgs ja taun Higgs kuten on neutriinoillakin (antihiukkasia ei skalaarilla olisi). No, standardimallin mukainen energiajäsentely on joka tapauksessa vahva teoria. Kysymys: mitä erilaisia standardimalliin sopivia usean Higgsin hiukkasen variaatioita on ollut ehdolla ja onko Higgsin mekanismilla mahdollisuuksia selittää baryonigeneesin symmetriarikkoa?

Syksy Räsänen
6/23 | 
klo 18:00 | 1.4.2013

Metusalah:

Lentotaidoton jo vastasikin. Useissa Standardimallin laajennuksissa on enemmän kuin yksi Higgsin bosoni (esimerkiksi minimaalisessa supersymmetrisessä laajennuksessa niitä on viisi), mutta toistaiseksi useamman kuin yhden olemassaolosta ei ole mitään viitteitä. Jos muita Higgsin bosoneita on olemassa, se myös tarkoittaa sitä, että havaittu Higgsin bosoni ei ole aivan samanlainen kuni Standardimallissa, koska osa sen työnkuvasta on siirretty noille uusille hiukkasille. Higgsin ominaisuuksien tutkiminen ja uusien Higgsin bosonien etsiminen liittyvät siis yhteen.

Eusa:

On erittäin epäluultavaa, että jokaisella alkeishiukkasella olisi oma Higgsin kenttä. Neutriinojen massojen alkuperää ei tiedetä, mutta ei niillä yleisesti ottaen ole kullakin omaa Higgsin hiukkasta massoja antamassa. Tuo kommenttisi skalaarien antihiukkasista on väärin eikä liity aiheeseen, enkä tiedä mitä "standardimallin mukainen energiajäsentely" on.

Erilaisista Higgs-variaatioista kenties myöhemmin enemmän. Higgsistä ja baryogeneesistä, ks. http://www.tiede.fi/blog/2009/11/16/aineen-synty/

Syksy Räsänen
7/23 | 
klo 18:01 | 1.4.2013

Kimmo Rouvari:

Standardimallihan on ollut valmis jo 40 vuotta, sen tuolle puolen meneviä malleja, niin gravitaatioa koskien kuin muutenkin, on satoja erilaisia.

Eusa
8/23 | 
klo 19:09 | 1.4.2013

Syksy:

... mitä “standardimallin mukainen energiajäsentely” on.

Viittaan yleensä ehjään malliin paketoituneista määrämittaisista energiaosuuksista. Hieman uutta tarkennettaavaa olisiko tulossa protonin "koon" viimeaikaisista mittauksista...? Minusta näyttää kovinkin luultavalta, että voisi olla omat Higgsin energiamäärät eri alkeishiukkasilla. Kiva tietää, että sekin on tutkimuksen kohteena.

Kimmo Rouvari
9/23 | 
klo 20:33 | 1.4.2013

Kyllä kyllä, malli on ollut valmis vuosikymmeniä, mutta nyt sille annetaan viimeinen ja ratkaiseva todiste. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että edelleen gravitaatio on ulkona. Sitä lienee mahdoton ympätä standardimallin sisään tai jatkeeksi ilman että pohjalla oleva malli kärsisi. Näin olisi varmasti jo tehty mikäli se olisi mahdollista. Tuhannet tiedemiehet eivät ole siihen pystyneet ennen eikä nykyään.

Mielestäni jäljelle jää vain vaihtoehto, jossa standardimallia joudutaan muokkaamaan perustuksia myöden.

Syksy Räsänen
10/23 | 
klo 13:17 | 2.4.2013

Eusa:

Standardimalli ei perustu mihinkään "malliin paketoituneista määrämittaisista energiaosuuksista". Vapaiden hiukkasten energiat muuttuvat jatkuvasti, sidottujen tilojen energiat ovat toki kvantittuneet. En sanonut, että "omat Higgsin energiamäärät eri alkeishiukkasilla" olisi tutkimuksen kohteena.

Kimmo Rouvari:

Gravitaation yhdistäminen kvanttifysiikkaan ja hiukkasfysiikkaan on tosiaan suuri ongelma, ks. http://www.tiede.fi/blog/2009/04/07/maljan-jaljilla/

Pentti S. Varis
11/23 | 
klo 17:45 | 4.4.2013

Syksy Räsänen kirjoitti: "Standardimalli ja suhteellisuusteoria myös palautuvat johonkin perustavanlaatuisempaan teoriaan - vielä tosin ei tiedetä, mikä tämä teoria on, ja sen löytäminen on hiukkaskosmologian valtavin kysymys."

http://www.tiede.fi/blog/2009/04/07/maljan-jaljilla/

Jos standardimalli ja koko avaruus ja aika, joissa standardimalli lepää, todella ovat efektiivisiä, niin Higgsin bosonikaan ei ehkä olisi sataprosenttisen täsmällinen, vaan "epämääräisemmin" emergoitunut, hieman "oskilloiva" olio, jolloin siitä syystä myös törmäyksissä luonnostaan syntyisi hieman erilaisia hiukkasspektrejä.

En tosin ole huomannut missään selitettävän, miten hiukkasspektrit ylipäänsä syntyvät törmäytyksen energiasta..

Ja gravitaatio olisi (Hiroomi Umezawan skenaariota mukaillen) karkeistuksessa menetettyjen vapausasteiden uusi, "jalostunut" ilmentymä, ei mikään itsenäinen vuorovaikutus (vrt. Andrei Saharovin näkemys painovoimasta)

Esimerkiksi Goldstonen bosonin "tullessa syödyksi" voisi kai syntyä paitsi massoja, myös aika-avaruuden gravitaatio-ilmiö, jonka luonne perustavammassa teoriassa on vielä hämärän peitossa. Mutta tutkijat ovat tietysti käyneet tällaiset läpi heti kättelyssä..

Syksy Räsänen
12/23 | 
klo 12:13 | 5.4.2013

Pentti S. Varis:

Standardimalli, mukaan lukien se, millaisiksi hiukkasiksi Higgs hajoaa ja kuinka usein, on toki vain approksimaatio. Oletettavasti kuitenkin gravitaatioon liittyvät korjaukset tähän approksimaatioon ovat mitättömän pieniä.

Kimmo Rouvari
13/23 | 
klo 5:58 | 8.4.2013

Syksy kirjoitti: "Standardimalli, mukaan lukien se, millaisiksi hiukkasiksi Higgs hajoaa ja kuinka usein, on toki vain approksimaatio. Oletettavasti kuitenkin gravitaatioon liittyvät korjaukset tähän approksimaatioon ovat mitättömän pieniä."

Mitättömän pieniä... Laitetaanko 100 euron vedonlyönti tästä aiheesta? Pitäisi varmaan ensin määritellä luonnehdinta mitättömän pieniä, mutta jätän sen sinun päätettäväksi jälkikäteen. Vedon tulos ratkeaa kun gravitaatio-vuorovaikutus saadaan leivottua Standardimalliin mukaan, toivottavasti meidän elinaikanamme. Henkilökohtaisesti uskon vedon ratkeavan alle viidessä vuodessa.

Syksy Räsänen
14/23 | 
klo 12:07 | 8.4.2013

Kimmo Rouvari:

Ei laiteta. On hyvin epätodennäköistä, että hiukkasfysiikka ja gravitaatio saadaan tyydyttävästi yhdistettyä viiden vuoden sisällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmankaikkeutta etsimässä

Tasainen askel

klo 21:20 | 21.3.2013

Euroopan avaruusjärjestö ESAn Planck-satelliitin ensimmäiset kosmologiset tulokset julkistettiin tänään kello 13 Suomen aikaa. Julkistamista edelsi vajaan kahden tunnin suurelle yleisölle suunnattu lehdistötilaisuus, ja kaksi tuntia sen jälkeen pidettiin toinen lehdistötilaisuus jossa kerrottiin enemmän yksityiskohtia. Vähän käy sääliksi ensimmäistä lehdistötilaisuutta seuranneita: ylisanoista ja puolittaisista selityksistä on vaikea saada kuvaa siitä, mistä oikeastaan on kysymys.

Planck kiertää Aurinkoa 1.5 miljoonan kilometrin päässä Maapallosta ja mittaa säteilyn intensiteettiä (eli sitä, paljonko säteilyä havaintolaitteeseen tulee) eri suunnissa, yhdeksällä eri aallonpituudella. Osa säteilystä on peräisin Linnunradasta ja läheisistä galakseista ja muista aineryppäistä, ja siitä voi nähdä jotain lähialueen tapahtumia, esimerkiksi tähtien muodostumista Linnunradassa. Planck laukaistiin kiertoradalle noin neljä vuotta sitten ja havaintoja lähiseudusta julkistettiin vuoden 2011 alussa.

Kosmologien näkökulmasta Linnunrata on kuitenkin vain roskaa, joka vaikeuttaa kauas näkemistä. Planckin varsinainen kohde on mikroaaltosäteily joka on peräisin 13 miljardin vuoden päästä menneisyydessä, ajalta jolloin maailmankaikkeus oli noin 400 000 vuotta vanha. Tämä kosminen mikroaaltotausta täyttää maailmankaikkeuden tasaisesti. Tarkemman selostuksen aiheesta tarjoaa kollegani Shaun Hotchkiss Helsingin yliopistosta.

Planck mittaa kosmista mikroaaltotaustaa tarkemmin kuin aiemmat kokeet. Itse asiassa Planckin havainnot ovat jokseenkin niin hyviä kuin mahdollista. On olemassa teoreettinen raja sille, kuinka tarkkaan kosmisen mikroaaltotaustan ominaisuudet voi ennustaa, ja Planckin mittaustarkkuus ohittaa tämän teoreettisen virheen. Planckin jälkeen ei enää kannata rakentaa kokeita, jotka mittaavat paljonko mikroaaltosäteilyä eri suunnista tulee. Kosminen mikroaaltosäteily on myös polarisoitunutta, ja polarisaation mittaamisen suhteen on vielä paljon parantamisen varaa, mutta siitä enemmän joku toinen kerta.

Planck ei kulje uudelle maaperälle, se vain syynää tarkemmin jo tutkittuja alueita. Niinpä ei ollut taetta siitä, että Planck löytäisi mitään uutta. Tilanne on erilainen kuin LHC:n tapauksessa, missä oli selvää että jotain jää haaviin. Planck-ryhmän jäsenet olivat (ainakin Helsingin yliopistossa) pysyneet vaiti tuloksista ennen niiden julkistamista, mikä herätti kaikenlaisia arveluita siitä, mitä saattaisi olla luvassa. ESAn johtaja maalaili alustuksessaan lehdistötilaisuudessa Planckin olevan "jättihyppäys", mikä nosti jännitystä tilaisuutta seuranneiden kosmologien keskuudessa. Ilmeisesti nostatus tuli kuitenkin vain viran puolesta, koska kun tuloksia julkistettiin, tuli selväksi että Planck ei ole löytänyt mitään uutta.

Itse odotin eniten sitä, mitä Planck sanoo gravitaatioaalloista ja siitä, että mikroaaltojen tilastollinen jakauma näyttää olevan erilainen eri puolilla taivasta. Gravitaatioaaltojen havaitsemiseen tarvittaisiin säteilyn polarisaation mittauksia, ja niitä Planck julkistaa vasta ensi vuonna, joten siinä suhteessa pitää vielä odottaa. Mutta sen Planck varmisti, että mikroaaltotaustan lämpötilavaihtelut eri puolilla taivasta ovat omituisia. Planckin mittaama kosmisen mikroaaltotaustan intensiteetti taivaalla näyttää tältä:

Kirkkaista alueista tulee enemmän säteilyä, tummista vähemmän. Lehdistötilaisuudessa mikroaaltotaustan intensiteettiä verrattiin vedenpinnan korkeuteen. Mikroaaltotaustan epätasaisuuksien voi ajatella koostuvan aalloista, joilla on eri aallonpituuksia. Teoria ennustaa, miten aaltojen korkeus riippuu aallonpituudesta, ja havainnot vastaavat teoriaa hyvin paitsi isojen aallonpituuksien osalta: niiden korkeus on odotettua alhaisempi. Lisäksi aaltojen pitäisi olla samanlaisia joka puolella, mutta niissä onkin vaihtelua eri puolilla taivasta.

On hauska seurata, miten asia on vuosien kuluessa noussut mielenkiinnon kohteeksi. Ensimmäiset mittaukset mikroaaltotaustan epätasaisuuksista teki COBE-satelliitti, ja ne julkaistiin vuonna 1992.  Tuolloin huomattiin, että ison aallonpituuden omaavat lämpötilavaihtelut ovat odotettua pienempiä, mutta COBEn mittaukset olivat sen verta epätarkkoja, että kyse olisi voinut olla vain kohinasta. Seuraavat koko taivaan kattavat mittaukset tehtiin WMAP-satelliitilla ja julkaistiin 2003. WMAP varmisti COBEn havainnon, mutta asiaa ei aluksi pidetty erityisen tärkeänä. Jotkut tutkijat kuitenkin jatkoivat asian tonkimista ja pitivät sitä esillä. Lopulta WMAP-ryhmä julkaisi artikkelin, jossa se erikseen sanoi, että piirre ei ole fysikaalisesti merkittävä - mikä osoittaa, että siitä oli tullut ainakin sosiaalisesti merkittävä. Planckilla ei ole asiasta paljon uutta sanottavaa, se lähinnä varmistaa aiemmat tulokset, suuremmalla tarkkuudella. Tämä piirre kuitenkin nostettiin Planckin lehdistötilaisuudessa merkittävimmäksi yksittäiseksi asiaksi. Osaltaan tämä kertoo siitä, että muilta osin havainnot sopivat yksinkertaisimpaan kosmologiseen malliin niin hyvin, että on vaikea keksiä mitään muuta, mikä edes näyttäisi löydöltä.

Planck-ryhmä julkisti tänään 28 artikkelia, ja ne ovat Planckin sivuilla vapaasti luettavissa. Artikkelit käyvät vielä läpi vertaisarvioinnin, mutta niiden pääasiallinen tarkistus tulee sitä kautta, että myös Planckin data on avoimesti saatavilla, ja sitä onkin varmasti alettu tutkimaan muiden toimesta jo tänään.

Planck-satelliitissa on kaksi instrumenttia, joista yksi on suunnitelman mukaisesti lopettanut toimintansa, mutta toinen tekee vielä mittauksia niin kauan kuin pystyy, luultavasti syksyyn asti. Jo mitatusta datastakin on julkaistu vasta puolet, ja ensi vuonna ovat lisäksi luvassa polarisaatiomittauksen tulokset. Edellisen kosmista mikroaaltotaustaa mitanneen kokeen, WMAP-satelliitin, havainnot ovat ajankohtaisia vielä 10 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen osa niistä julkaistiin, ja Planckin tarinakin jatkuu vielä vuosia.

Päivitys (25/03/13): Ensimmäinen Planck-ryhmän ulkopuolinen Planckin dataa käyttävä julkaisu julkistettiinkin heti seuraavana päivänä. Se oli laitettu arXiv-verkkoarkistoon 8 tuntia, 24 minuuttia ja 53 sekuntia sen jälkeen kun data tuli julkiseksi.

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (27)

PekkaP
1/27 | 
klo 23:07 | 21.3.2013

Luin jostain artikkelista Planc-tutkijoiden spekuloineen siitä, että tuloksissa saattaisi näkyä merkkejä syklisestä kosmoksesta ja jopa BB:a edeltäneestä ajasta. Kuinka vakavasti otettavina pidät tällaisia kommentteja? Tällaiset löydökset käsittääkseni muuttaisivat nykyisin vallalla olevaa käsitystä, jos en ole väärin ymmärtänyt.

Kimmo Rouvari
2/27 | 
klo 7:01 | 22.3.2013

Jättihyppäys on minun mielestä lopullinen vahvistus jo aiemmin havaituille anomalioille (mm. cold spot). Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Metusalah
3/27 | 
klo 16:44 | 22.3.2013

Todella mielenkiintoinen blogi, kiitos Syksylle jälleen kerran! Maallikon tietämättömillä aivoillani kiinnitin huomioni tähän yksityiskohtaan: "Kosmologien näkökulmasta Linnunrata on kuitenkin vain roskaa, joka vaikeuttaa kauas näkemistä."

Käsitykseni mukaan Aurinkokunta (= havainnointipaikkamme) sijaitsee kierteisen Linnunradan reuna-alueilla; lisäksi kotigalaksimme on "litteä". Eivätkö nämä lähtökohdat tarkoita käytännössä sitä, että "roskaa" löytyy lähinnä Milky Wayn keskustaa kohti laitteita suunnattaessa? Säteilyn intensiteettiä tarkkailtaessa kaikkiin muihin "ilmansuuntiin" häiriötekijöitä ei pitäisi paljonkaan olla olemassa. Millä kohtaa pohdiskeluni menee metsään?

Syksy Räsänen
4/27 | 
klo 16:57 | 22.3.2013

PekkaP:

Planckin lehdistötilaisuudessa mainittiin multiversumi ja mallit ajasta ennen alkuräjähdystä esimerkkeinä spekulaatioista, joita Planckin havainnot eivät tue.

Syksy Räsänen
5/27 | 
klo 17:00 | 22.3.2013

Kimmo Rouvari:

En ole vielä lukenut Planck-ryhmän artikkelia aiheesta, mutta aiempien havaintojen perusteella tuossa "kylmässä pisteessä" ei ole mitään erityisen epätodennäköistä, eikä Planckin odottaisi tässä suhteessa muuttavan tilannetta paljoa.

PekkaP
6/27 | 
klo 18:07 | 22.3.2013

Syksy: "Planckin lehdistötilaisuudessa mainittiin multiversumi ja mallit ajasta ennen alkuräjähdystä esimerkkeinä spekulaatioista, joita Planckin havainnot eivät tue."

Suora lainaus eräästä artikkelista: " tutkijoiden mukaan Planckin tuloksissa saattaisi näkyä muun muassa todisteita syklisestä kosmoksesta ja tietoa omaa maailmankaikkeuttamme mahdollisesti edeltäneestä universumista"

Miten hitossa tiedetoimittaja voi kirjoittaa aivan päinvastaista? Tämäkö on popultististen artikkelien uskottavuus? Olen syvästi pettynyt.

Syksy Räsänen
8/27 | 
klo 17:25 | 23.3.2013

PekkaP:

Se, että datassa saattaisi näkyä merkkejä jostain ei ole ristiriidassa sen kanssa, että siinä ei näy niitä. On tosin hyvin kyseenalaista sanoa, että Planckin datassa voisi olla merkkeä multiversumista. Mielestäni Planckin lehdistötilaisuudessa ei olisi pitänyt mainita multiversumia tai pre-big bang -malleja lainkaan.

AaPee
9/27 | 
klo 14:26 | 3.4.2013

Tänään taisi olla lehdessä pimeän aineen jakauma kartta joka oli tehty Planckin datasta. Nyt en ole verrannut karttoja mutta pimeän aineen kartta muistutti suurelta osin juuri cmb karttaa. Miten tuo kartta on oikein tehty ja miten se eroaa cmb mittauksista ?

Lainaus Aamulehdestä

"Kun muinainen kosminen taustasäteily on kulkenut avaruuden halki, se on ohittanut pimeän aineen kasaumia. Samalla pimeän aineen painovoima on muuttanut valon rataa. Tämän painovoimalinssi-ilmiön takia kosminen taustasäteily näyttää varhaisen maailmankaikkeuden rakenteen hieman vääristyneenä. Pimeän aineen sijainti taivaankannella on laskettu näitä vääristymiä tutkimalla, Helsingin yliopiston tiedotteessa kerrotaan."

Ilmeisesti malleissa oleteaan, että cmb jakautuu tasaisesti jota sitten pimeä aine on matkalla vääristänyt ? WMAP tuloksissa puhuttiin joskus, että cmb:ssa on pieniä vaihteluita ja itse ainakin käsitin sen aikanaan niin, että cmb ei alunperinkään ole ollut aivan tasaisesti jakautunut.

nimim. hieman hukassa

Syksy Räsänen
10/27 | 
klo 17:39 | 3.4.2013

AaPee:

Kosminen mikroaaltotausta on epätasaista jo syntyessään maailmankaikkeus ollessa 400 000 vuoden ikäinen. Sitten siihen tulee vielä lisää epätasaisuuksia sen kulkiessa maailmankaikkeuden ainejakauman läpi. Osa näistä epätasaisuuksista johtuu gravitaatiolinssi-ilmiöstä, eli siitä, että aineen massa (tarkemmin sanoen sen energiatiheys) taivuttaa valoa. Tuo aineen jakaumasta kertova kartta on saatu erottamalla epätasaisuuksista alkuperäiset ja linssi-ilmiöstä johtuvat (sekä muista syistä johtuvat) epätasaisuudet.

AaPee
11/27 | 
klo 8:47 | 4.4.2013

Jos Planck katsoo kaukaisuuteen ja näkee mikroaalto säteilyssä poikkeaman niin mistä tiedetään että poikkeama on syntynyt pimeän aineen linssi ilmiön vaikutuksesta vai onko kyseessä vain alkuperäinen poikkeama kosmisessa mikroaaltotaustasäteilyssä ?

Syksy Räsänen
12/27 | 
klo 12:10 | 5.4.2013

AaPee:

Varhaiset epätasaisuudet ja gravitaatiolinsseistä aiheutuvat epätasaisuudet ovat erilaisia. Jos verrataan mikroaaltotaustan epätasaisuuksia vesiaaaltojen korkeuteen, niin gravitaatiolinsseistä aiheutuvien epätasaisuuksien jakautuma aallonpituuden funktiona on erilainen kuin varhaisten epätasaisuuksien.

Käyttäjä21400
Liittynyt5.2.2020
Viestejä5
14/27 | 
klo 6:59 | 5.2.2020

Today, I think there was a map in the magazine of the distribution of dark matter made from Planck's data. Now I haven't compared the maps but the dark matter map was much like the cmb map. How is that map correctly made and how does it differ from cmb measurements?

Quote from Aamulehti

"As the ancient cosmic background radiation has traveled through space, it has overtaken the accumulation of dark matter. At the same time, the gravity of dark matter has changed the path of light. Because of this gravity lens phenomenon, The University of Helsinki bulletin states. "

Apparently the models assume that cmb is evenly distributed, which is then distorted by dark matter on the way? The WMAP results sometimes said that there are small variations in cmb, and at least I understood it at the time so that cmb was not evenly distributed at first.

nimim. a little lost

https://www.lyricsbean.com/
Vierailija
15/27 | 
klo 13:06 | 8.2.2020

Varhaiset epätasaisuudet ja gravitaatiolinsseistä aiheutuvat epätasaisuudet ovat erilaisia. Jos verrataan mikroaaltotaustan epätasaisuuksia vesiaaaltojen korkeuteen, niin gravitaatiolinsseistä aiheutuvien epätasaisuuksien jakautuma aallonpituuden funktiona on erilainen kuin varhaisten epätasaisuuksien.

https://elyricsstore.com
John melan
18/27 | 
klo 14:15 | 9.4.2020

Nice article on money-making. We should start making money with a blog or invest in the stock market. Create your own blog. If you’re keen on music and songs and wish to begin a lyrics website then you’re on the proper track as you’ve got to like what you are doing then you’ll be able to work and offer with a whole heart and never get tired. We can create easy website like songlyricsplace and post the article like Bohemian Rhapsody Lyrics

https://www.songlyricsplace.com/bohemian-rhapsody-lyrics-queen/
mark hen
19/27 | 
klo 11:53 | 30.4.2020

Today, I think there was a map in the Magazine of the distribution of dark matter made from Planck's data. Now I haven't compared the maps but the dark matter map was much like the cmb map. How is that map made correctly and how does it differ from cmb measurements?

Quote from Aamulehti

Click here for selena gomez latest song : https://lyricsresidency.blogspot.com/2020/04/boyfriend-lyrics-selena-gom...

https://lyricsresidency.blogspot.com/2020/04/boyfriend-lyrics-selena-gomez.html
Maailmankaikkeutta etsimässä

Hedelmäpeli

klo 22:58 | 25.2.2013

Olen aiemmin kirjoittanut tieteellisen kustantamisen ongelmista. Pelin säännöt ovat sellaiset, että tutkijat antavat työnsä hedelmät eli artikkelit ilmaiseksi kustantajille, jotka sitten myyvät ne takaisin tutkijoiden instituuteille, usein kohtuuttomaan hintaan. Osa kustantajista on tieteellisiä yhteisöjä, joiden hinnat ovat hillitympiä, mutta isoilla yrityksillä on keskeinen rooli, ja ne korottavat hintoja jatkuvasti. Ongelma on pahentunut ainakin 90-luvulta asti ja nykyään edes Harvardin yliopistolla ei ole varaa hankkia tarpeellisia tieteellisiä julkaisuja.

Lääkkeeksi on tarjottu ns. open access -mallia, jossa artikkelit ovat ilmaiseksi luettavissa. Jos artikkelin julkaisee kaupallinen kustantaja, sille pitää maksaa siitä, että artikkeli on kaikkien ilmaiseksi saatavilla. On keskusteltu paljon siitä, kuka maksun suorittaa: tutkija omista apurahoistaan, tutkijan oma laitos, yliopisto tai tutkimuslaitos vai kirjastot. Tämä kysymys on kuitenkin toissijainen. Riippumatta siitä, minkä hallinnollisten elinten kautta eurot kierrätetään, lopputulos on sama: tieteeseen käytetty raha vähenee ja suuryritysten voitot kasvavat.

Open accessin edistämistä hiukkasfysiikassa ajaa yhteishanke nimeltä SCOAP3(Sponsoring Consortium for Open Access Publishing in Particle Physics), jossa on mukana hiukkasfysiikan laboratorioita ja rahoittajia sekä kansallisia ja kansainvälisiä kirjastoja. Suomenkin kansallinen elektroninen kirjasto on SCOAP3:n jäsen. Viime vuoden syyskuussa SCOAP3ilmoitti solmineensa kustantajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan se maksaa kustantajille hiukkasfysiikan artikkelien julkaisemisesta ja nämä vastineeksi laittavat artikkelit ilmaiseksi saataville. Maksut alkavat vuoden 2014 alusta ja niiden suuruus vaihtelee lehdestä riippuen, mutta ne ovat noin 1 000 euroa per artikkeli. Projekti kattaa suuren osan alan kustantajista, ja sen arvioidaan maksavan noin kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.

Tietääkseni hiukkasfysiikka on ensimmäinen ala, jossa ollaan toteuttamassa näin kattavaa open access -projektia. Hiukkasfyysikot ovatkin edelläkävijöitä open accessin saralla, mutta juuri siksi SCOAP3:n sopimus on tarpeeton, tai oikeastaan vahingollinen.

Kaikki hiukkasfysiikan tutkimus julkaistaan vuodesta 1991 toimineessa nettiarkisto arXivissa, ja artikkelien laittaminen sinne ja lukeminen sieltä on ilmaista. Mikään julkaisukanava tai arkisto ei pyöri ilman rahaa, mutta arXivin kustannukset ovat vähäiset verrattuna perinteisiin julkaisuihin. arXiv julkaisee vuodessa noin 85 000 artikkelia, ja sen kokonaisbudjetti on noin 800 000 dollaria, siis vajaa 10 dollaria per julkaisu. Vapaaehtoinen jäsenmaksu instituuteille on 1500-3000 dollaria vuodessa, riippuen siitä kuinka paljon instituutista luetaan arXivin artikkeleita. Kyse on siis aivan eri suuruusluokan summista kuin perinteisten kustantajien tapauksessa.

arXiv karsii sellaiset artikkelit, jotka se katsoo ilmeisen epätieteellisiksi, mutta varsinaisesta vertaisarvioinnista ei ole kyse. Vertaisarviointi onkin ainoa perinteisten julkaisujen tarjoama tarpeellinen palvelu, mutta sen voisi hoitaa ilman niitä tai ainakin paljon halvemmalla. Kustantajat varmaankin tietävät että heidän tuotteensa on yhä tarpeettomampi, joten he lienevät hyvin tyytyväisiä SCOAP3:in hankkeesta, joka antaa nykyiselle ansiomallille tekohengitystä.

Erityisen huojentava SCOAP3:n projekti on kustantajille siksi, että raha maksetaan keskitetysti. Jos kukin tutkija itse päättäisi siitä, uhratako yli tuhat euroa per julkaisu jotta saisi lehden laittamaan ilmaiseksi saataville artikkelin, joka on ilmaiseksi luettavissa muutenkin, niin valtaosa epäilyttä käyttäisi rahan mieluummin tutkimuksen edistämiseen. Esimerkiksi Fysiikan tutkimuslaitoksen tutkijat julkaisevat noin 250 artikkelia vuodessa, mikä tekisi noin 300 000 euroa. Tällä summalla palkkaisi kuusi täysipäiväistä tutkijaa. Mutta SCOAP3:n järjestelmässä yksittäisillä tieteilijöillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, että aina kun he julkaisevat artikkelin lehdessä, niin ehtyvistä julkisista varoista siirtyy rahaa kustantajan tilille.

Taloudellisesti malli on varsin omalaatuinen. Kustantajat eivät myy artikkeleita lukijoille, vaan SCOAP3:lle, joka ostaa kaiken mitä he tuottavat lukumäärästä ja laadusta riippumatta, kiinteään hintaan. (Kustantajien saamille maksuille on kyllä asetettu vuosittainen yläraja.) Useimmilla aloilla yritykset voivat vain unelmoida tällaisesta tilanteesta. Järjestelmä kannustaa kustantajia julkaisemaan mahdollisimman paljon sisällöstä välittämättä, koska rahantulo ei riipu siitä, haluaako kukaan lukea julkaistuja artikkeleita. Kaupallisten kustantajien etiikassa on tällä saralla jo ollut vakavia ongelmia. Mutta rahoitusmalli houkuttelee fyysikoiden yhteisöjen julkaisemia epäkaupallisia lehtiäkin tekemään rahaa roskalla.

On surullista, että Journal of High Energy Physics (JHEP), jonka hiukkasfyysikot perustivat vuonna 1997 vaihtoehdoksi kaupallisille lehdille on nykyään suuryrityksen tallissa ja osallistuu SCOAP3:n hankkeeseen hintaan 1200 euroa per artikkeli. Toisaalta Journal of Cosmology and Astroparticle Physics, joka oli aikoinaan JHEPin sisarlehti ja joka on vieläkin voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen julkaisema, saa SCOAP3:lta eniten rahaa artikkelia kohden, 1400 Britannian puntaa.

Tieteellinen julkaiseminen ja tiedonvälitys käyvät läpi vallankumousta, ja hiukkasfyysikoiden yhteisö on ollut sen eturintamassa. World Wide Web kehitettiin CERNissä, ja arXiv syntyi helpottamaan hiukkasfysiikan artikkeleiden jakamista ennen niiden julkaisemista. SCOAP3:n projekti, jossa suojataan perinteisiä lehtiä teknologian kehitykseltä, on hiukkasfyysikoille askel väärään suuntaan. Tieteellisen tiedon avoin saatavuus on toki muidenkin kuin fyysikoiden huolenaihe, ja vallankumouksilla on marttyyrinsä, kuten Aaron Swartz, joka teki tammikuussa itsemurhan Yhdysvaltain oikeuslaitoksen vaadittua häntä kymmeniksi vuosiksi vankilaan. Swartz oli ladannut miljoonia tieteellisiä artikkeleita koneelleen ja häntä syytettiin aikeista laittaa ne julkiseen levitykseen ilman lupaa. Kohtuuttomien rangaistusvaateiden taustalla tosin oli luultavasti myös Swartzin toiminta sananvapauden ja kansalaisoikeuksien puolesta.

Ei ole valmista mallia sille, miten vertaisarviointi hoidettaisiin ilman perinteisiä lehtiä. On mahdollista, että joidenkin toimintojen ulkoistaminen tiedeyhteisöstä kaupallisille kustantajille voi olla hyödyllistä. Mutta lähtökohtana pitää olla tiedeyhteisön tarpeet, ei kaupallisten kustantajien voittomarginaali tai kiintymys vanhentuneisiin käytäntöihin, jotka on kehitetty ennen internetiä.

Yksi mahdollisuus on arXivia hyödyntävä verkkolehti, jonka ainoa tehtävä on vertaisarviointi ja jonka vaatimattomat kustannukset katetaan arXivin tapaan instituuttien pienillä vapaaehtoisilla jäsenmaksuilla, ja alkuvaiheessa apurahoilla. Muitakin harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja voi olla, mutta perinteiset lehdet ovat tiensä päässä, alojen välisiä julkaisuja kuten Naturea ja Scienceä kenties lukuun ottamatta. Varmaa on, että tieteellisen julkaisemisen muutos jatkuu ja murto-osalla SCOAP3:n miljoonista euroista olisi mahdollista rahoittaa toimiva ratkaisu hiukkasfysiikassa ja läheisillä aloilla, ja luoda malleja muillekin aloille.

Päivitys (06/03/13): Blogimerkinnän johdosta minut kutsuttiin esittämään puheenvuoro Opetus- ja kulttuuriministeriön Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeen keskustelutilaisuudessa. Minun ja muiden puhujien (mm. Helsingin yliopiston kanslerin, Suomen Akatemian ylijohtajan ja OKM:n opetusneuvoksen) esitykset löytyvät tilaisuuden sivuilta.

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (51)

Vapaan kaupan ainoa arvo on raha
1/51 | 
klo 0:01 | 26.2.2013

Huikeista hintaeroista ja kansallisista, julkisista kirjoista putkahti mieleen, että eikö verovaroin ylläpidettyjen julkisien laitosten, esim. kirjastojen, kuuluu kilpailuttaa hankintansa? Eikö kilpailutus koskekaan kaikkien valtion tai kuntien laitosten kaikkia hankintoja? Eikö talkoohenkistä ilmaispalvelua voi kilpailuttaa kaupallisia yrityksiä vastaan? Jos ei voi, miksi ei?

Kuka korjaa lehtien julkaisuista tekijänoikeuspalkkiot? Jääkö kaikki tekijän tuottama rahallinen arvo lehden julkaisijan hyppysiin, vai saako jotain myös artikkelin kirjoittaja tai hänen tutkimuksensa mahdollistanut laitos? Onko artikkeleilla edes mitään tekijänoikeussuojaa, vai saako niitä kuka tahansa kopioida mielivaltaisesti mihin tahansa käyttöön?

Jos lehti rahastaa muiden kustantamilla artikkeleilla tai jos sen koko olemassaolo perustuu tutkimuslaitosten työntekijöiden tuottamille artikkeleilla, pitäisi sen silloin ostaa julkaistavat artikkelit tutkijoilta tai heidän edustamiltaan tutkimuslaitoksilta. Jos tiede ei enää ole vapaasti julkaistavissa, voidaan samalla poistaa vanha ehto, jonka mukaan tiedettä ei voi patentoida tai suojata tekijänoikeuksin. Että hommatkaa markkinointiporukkaa ja bisnesjuristeja julkisiin tutkimuslaitoksiin, koska nykytrendinä on kaikkialla kaikkien kustannusten tarkkailu ja olemassaolon perustelu rahallisella tuotolla: raha on kuningas, rahastus elämäntapa ja kassan kasvu tavoite.

JOhanna
2/51 | 
klo 8:40 | 26.2.2013

Huvittaa näin tuktijana ajatus, että kirjoittaja saisi jotain tekijänoikeuskorvauksia artikkelistaan... Toki tutkija omistaa tuloksensa (tai hanke tai yliopisto, riippuen tilanteesta ja rahoitusssopimuksista), mutta lehden artikkeli on lehden omaisuutta (copyright) ja jopa tutkijan pitää pyytää lupa, jos haluaa käyttää artikkeliaan tai vaikka sen kuvia esimerkiksi kirjassaan. Moni lehti kyllä myöntää jo etukäteen luvan käyttää artikkeleita esim. väitöskirjan liitteenä.

Lehdet sitten tyypillisesti myyvät printtiversioitaan ja pdf-muotoisia yksittäisiä artikkeleita.

Itse olen julkaissut pari juttua Plosissa (http://www.plos.org/publications/journals/). Impaktiltaan (lehden vaikuttavuus ja "arvo" tiedeyhteisön silmissä) esim. PloS One on tyypillisen yhtä tieteenalaa edustavan hyvätasoisen lehden luokkaa. Nopea ja kätevä, mutta ei ihan ongelmaton sekään.

HuuHaata
3/51 | 
klo 14:47 | 26.2.2013

Itse muistan innostuneeni kymmenen vuotta sitten tutustuessani ArXiv:n (hyvä palvelu ei valittamista siitä), ja kyllästyneeni viisi vuotta sitten siitä keskustelusta kuinka olisi parempi, jos kustantajia ei olisi.

Jos se olisi selkeästi parempi, ja yliopistot voisivat samalla kohdentaa enemmän rahaa tutkimukseen, niin miksi ihmeessä sitä ei ole tehty? Ja miksi ihmeessä sitä ei ole tehty jo aikapäiviä sitten? En ymmärrä miten niin älykäs yhteisö, kuin tiedeyhteisö on, suostuu vapaavalintaisesti kyykytykseen.

Jos taas ongelma on mallia kapitalismi vs. sosialismi (eli jostain syystä artikkeleiden kustantaminen on hyvin vaikea loputtomasti haasteita sisältävä ongelma), niin silloin asiaan perehtyneimmät yksilöt osaavat ongelmat ratkaista parhaimmin. Eli, kapitalismi voitti. Itkeminen on silloin turhaa ja nykyinen meno jatkukoon.

Syksy Räsänen
4/51 | 
klo 15:02 | 26.2.2013

Vapaan kaupan ainoa arvo on raha:

JOhanna jo vastasikin copyright-kysymykseen. Kilpailuttaminen ei oikein tule kyseeseen, kun kirjastojen odotetaan hankkivan niitä julkaisuja, joissa tuloksia on julkaistu. SCOAP^3-projektissa taas on kysymys julkaisemistavan (tai oikeastaan sen rahoituksen) aktiivisesta muuttamisesta, ei palveluiden ostamisesta.

Ongelmana ei ole markkinointiporukan tai bisnesjuristien puute. Tutkimusartikkelien julkaisun kohdalla mitään ei tarvitse myydä, eikä mikään laki estä tutkijoita perustamasta omia julkaisujaan, jotka keskittyvät vain vertaisarviointiin. Ongelmana on järjestäytymisen, vision ja rahan kohtaaminen.

Esimerkiksi vertaisarviointiin keskittyvän RIOJA-projektin http://www.ucl.ac.uk/ls/rioja/about/ yhteydessä astrofyysikoille tehty kysely osoitti, että (ainakaan silloin) monet eivät tuntuneet tietävän, miten suuri taloudellinen taakka kaupalliset lehdet kirjastoille ovat. (Tämä vastaannee myös HuuHaata:n kommentteihin. Sanottakoon, myös, että kysymys ei ole siitä onko kustantajia olemassa, vaan siitä miten julkaiseminen järjestetään. Ks. esimerkiksi huomiot JCAP-lehdestä merkinnässä http://www.tiede.fi/blog/2009/01/30/hedelmien-jalleenmyyntiarvo ja sen kommenteissa.)

HuuHaata
5/51 | 
klo 16:38 | 26.2.2013

"Ongelmana on järjestäytymisen, vision ja rahan kohtaaminen."

Näetkö Syksy, että tämä ongelma on ratkeamassa? Tai miten se pitäisi mielestäsi ratkaista? Ajan kanssa tietysti ainakin tietämys ja näkemys kasvaa.

Itse vaikkapa olen niin suuressa kiitollisuudenvelassa tiedeyhteisöä kohtaan, että tekisin ihan mielelläni open source tyypistä vapaaehtoistyötä asiassa, jos siitä vaan olisi jotain hyötyä. Mutta hyvinkin voi olla, ettei sellaisesta hyötyä olisi.

Asiastahan ovat kirjoittaneet monetkin eturivin tutkijat vuosikausia.

Syksy Räsänen
6/51 | 
klo 12:34 | 27.2.2013

HuuHaata:

Ongelma ratkaistaan vamasti, mutta on valitettavaa jos se tapahtuu ennen kuin kymmeniä miljoonia euroja syydetään kustantajille turhaan. Kirjoitin merkinnässä http://www.tiede.fi/blog/2012/05/23/kauas-puusta-pudonneet/ joistakin esimerkeistä siitä mitä on tehty. En tunne open access -kuvioita eikä minulla ole tiedepoliittista vaikutusvaltaa niin että osaisin sanoa, miten esimerkiksi SCOAP^3:een olisi mahdollista vaikuttaa.

Paras käytännön asia olisi yksinkertaisesti ruveta perustamaan vertaisarviointiin keskittyviä laadukkaita verkkolehtiä ja saada niille yhteisön hyväksyntä. Tähän tarvitaan arvostetuista tutkijoista koostuva toimituskunta, jonkin verran rahaa lehden saamiseen alkuun ja järjestelmä, jolla instituutit tukevat lehteä (ja muita vastaavia lehtiä) vähäisillä summilla. Kenties jokin muukin rahoitusmalli olisi mahdollinen. Tekniset ratkaisut ovat jo olemassa RIOJA-projektin jäljiltä, mutta projektin mukaisia lehtiä ei koskaan toteutettu, en tiedä miksi. Pitääkin kysyä kun näen projektissa mukana olleita henkilöitä.

Eusa
7/51 | 
klo 17:30 | 27.2.2013

Eikö ole varsin ymmärrettävä peruslogiikka siin, että järjestäytyneet kustantajat maksavat päteville vertaisarvioijille ja näin julkaisun tilaaja voi luottaa, että arvioija on panostanut arviointiin oman uransa luotettavuuden? Jos tiedepiiri nostaa pystyyn oman verkkojulkaisun, arvelen jäävän useita tutkijoita sen ulkopuolelle syystä, ettei nimellinen korvaus riitä kattamaan perehtymisen vaatimaa panostusta.

Eri lähtökohta olisi, jos lajemmin yliopistot ja niiden rahoituspohja voisi sopia riittäävän rahoituksen järjestämisestä yhteiselle julkaisulle. Tällaisissa järjestelyissä on valitettavasti se vaara, että vapaus kärsii ja arvioinnit monopolisoituvat taantumuksellisille voimille ;) Olisiko paras tuoda sopivasti tutkimuspiirien wiki-arviointi-julkaisu, jossa vertaisarviointi olisi usean osallistujan vuoropuhelua? Tämä ei kilpailisi nykyisen vakaan järjestelmän kanssa vaan toisi diversiteettiä ja ketteryyttä, voisi mahdollistaa jopa paremmin useiden täysin erilaisten näkökulmien mukaan tulon.

Kimmo Rouvari
9/51 | 
klo 18:56 | 28.2.2013

Voisiko vertaisarvioinnista luopua? Tämä veisi terän ainakin tiedejulkaisijoiden hegemonialta ja poistaisi Paywall:it. Tieteentekijän julkaisu olisi kaikkien käytössä, tyyliin arXiv. Tieteentekijät varmasti löytävät arkistosta itseään kiinnostavat julkaisut. Julkaisun yhteydessä oleva ei-anonyymi keskustelufoorumi toimisi vertaisarvioinnin näyttämönä.

Tiedejulkaisut voisivat julkaista maksua vastaan mielenkiintoisiksi kokemiaan tutkimuksia ja teorioita. Voisiko tällainen systeemi toimia? Ilmeisesti ei päätellen miten asiat nykyään hoituvat.

Mika
10/51 | 
klo 20:03 | 1.3.2013

Jatkaisin tuota Kimmon ideaa vielä sen verran, että miten Syksy näkisit mahdollisuuden käyttää sosiaalisesta mediasta tuttuja mekanismeja vertaisarviointiin?

Esimerkki: arXiv tyyppinen palvelu, johon tieteentekijä voi rekisteröityä ja joka tarkistaa rekisteröityjän meriitit / asiantuntijuuden alaltaan ennen jäseneksi hyväksymistä. Palveluun ladattuja artikkeleita voivat kommentoida ja arvioida muut palveluun rekisteröityneet saman alan tieteentekijät, eli he keneltä vertaisarviointian normaalistikin pyydettäisiin. Artikkelia voisi tietysti muokata ja päivittää kommenttien perusteella.

Voisiko jostain tämänkaltaisesta järjestelmästä kehittää vaihtoehtoista ajatusta nykyiselle julkaisijavetoiselle vertaisarvioinnille?

Anonyymi astrofyysikko
11/51 | 
klo 14:10 | 3.3.2013

Omien artikkelieni kanssa minulla oli aina hyvä tuuri arvioijien suhteen, mutta kerran olen toiminut toisena arvioijana tilanteessa, jossa ensimmäinen arvioija ei suositellut artikkelin julkaisemista. Sain käyttööni ensimmäisen (nimettömän) arvion, ja sehän oli ihan käsittämätöntä tuubaa. Oli aivan ilmeistä, ettei ensimmäinen arvioija ollut lukenut käsikirjoitusta kokonaan, ja kaiken huippuna arvioija viittasi asiaa käsitellyn tyhjentävästi eräässä review-artikkelissa - jossa asia ohitettiin kahdella epämääräisellä lauseella.

Syksy Räsänen
12/51 | 
klo 16:17 | 3.3.2013

Kimmo Rouvari, Mika:

Vertaisarvioinnin muuttamisesta puhutaan paljon, ks. esim. RIOJA-projektin yhteydessä tehty kysely, http://www.ucl.ac.uk/ls/rioja/project-docs/ . On kuitenkin syytä tietää, miten tieteellisten tulosten oikeellisuus taataan ja mikä on vertaisarvioinnin tarkoitus.

Paywalleilla ei ole hiukkasfysiikassa mitään merkitystä, koska julkaisut ovat ilmaiseksi saatavilla arXivissa jo nyt. Tiedejulkaisujen ainoa merkitys on antaa laatuleima tutkimukselle. Olen kirjoittanut vertaisarvioinnista aiemmin, ks. http://www.tiede.fi/blog/2009/01/25/totuuden-ovivahdit . Vertaisarvioinnin tarkoituksena ei ole tarkistaa sitä, onko artikkeli oikein ja laadukas. Sen tarkoituksena on vain karsia laaduttomat ja ilmeisen virheelliset artikkelit. Eri lehdillä on tosin erilaisia linjauksia siitä, miten hyviä artikkeleiden pitää olla, ja niillä on sen mukaan erilainen maine. Mutta sisällön todellinen tarkistus tulee siitä, että tulokset ovat arXivissa (ja data koeryhmien sivuilla) saatavilla, ja muut voivat toistaa analyysin. Keskusteluilla blogeissa ja foorumeilla on oma roolinsa, mutta ne eivät korvaa sen enempää vertaisarviointia kuin oikeellisuuden tarkistamistakaan. Niillä kuitenkin voisi kenties olla suurempi rooli kuin nyt, mutta ei ole selvää mikä se olisi.

On myös syytä huomata, että vertaisarvioinnin antaman laatuleiman kenties suurin merkitys on se, että paikkoja hakiessa voi osoittaa tehneensä arvioitua tutkimusta, ja hyviksi katsotuissa lehdissä. Vaihtoehtoistojen arviointitapojen pitäisi taata se, että artikkelit saavat samanlaisen statuksen, jonka arvioijat ja rahoittajat hyväksyvät.

Eri asia on sitten se, että vertaisarvioinnin laatu on hyvin vaihteleva (on esimerkiksi tavallista, että kahden arvioijan raportit ovat ristiriitaisia), eikä Anonyymin Astrofyysikon mainitsema tapaus ole harvinainen.

Maksua vastaan julkaisemisessa on se mainitsemani ongelma, että se kannustaa julkaisemaan mahdollisimman paljon laadusta riippumatta, ks. merkinnässä linkittämäni esimerkit.

Kimmo Rouvari
13/51 | 
klo 23:25 | 3.3.2013

Transparentti tapa hoitaa vertaisarviointi esim. arkiston yhteydessä olevassa foorumissa tuo mukanaan muutamia asioita.

1. Laatu vertaisarvioinneissa parantuu. Omalla nimellä toimiminen varmasti skarppaa omaa vertaisarvioita.
2. Politikointi jää pois. Erilaisten kuppikuntien kampittelu menettää merkitystään. Pienissä piireissä opitaan tuntemaan ihmisten hidden agendat.
3. Edellisten kohtien vuoksi arvostus tämän muotoista vertaisarviointia kohtaan kasvaa.
4. Tieteen uskottavuus kasvaa suuren yleisön silmissä.

Nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Syksy Räsänen
15/51 | 
klo 18:19 | 4.3.2013

Kimmo Rouvari:

Vertaisarvioijien anonymiteetin tarkoituksena on suojella nuorempia ja heikommassa asemassa olevia arvioijia arvioitavana olevien myöhemmältä vallankäytöltä.

En tiedä mitä tuo "transparentti tapa" pitää sisällään. Mutta keskustelu eri yhteyksissä (konferensseissa, nettifoorumeilla, blogeissa, kahvipöydässä) on tärkeää, mutta se ei voi korvata vertaisarviointia, koska vertaisarvioinnin tärkein anti on tutkijoiden arvioimisessa (paikoista ja apurahoista päätettäessä) käytetty laatuleima. Laatuleima on uskottava vain jos siitä päättää auktoriteetti. Yhden vertaisarvioijan korvaaminen useammalla, jotka kommunikoisivat keskenään, mutta editorin vallan pitämisenä samana ei ole mahdoton ajatus ja voisi karsia arvioiden ilmeisiä virheitä. Se tosin vähentäisi arvioiden riippumattomuutta ja lisäisi arvioiden tekemiseen kuluvaa aikaa.

Kimmo Rouvari
16/51 | 
klo 18:46 | 4.3.2013

Anonymiteetti on tosiaan tärkeä kun sitä tuolta kantilta katsoo.

Jalostetaan hieman tuota "transparenttia tapaa"... Mikä estää vaikka kaksi vertaisarviota tehtäisiin anonyymisti keskustelun pohjaksi. Vertaisarvioiden tekemisestä voisi hyvin vaikka maksaa jollakin tuloutusperiaatteella. Esim. kun lehti julkaisee ja maksaa korvauksen (tässä mallissa) paperin tekijälle, siitä jyvitettäisiin myös anonyymien vertaisarvion tekijöille. Kevyellä hallinnolla tuon saisi toimimaan ja saataisiin samalla rahavirtaa tieteentekijöille tehdystä työstä.

Syksy Räsänen
17/51 | 
klo 22:26 | 4.3.2013

Kimmo Rouvari:

Arvioista maksaminen vain jos ne puoltavat julkaisemista loisi motiivin kirjoittaa myönteisiä arvioita. Artikkeleista maksaminen voi vaikuttaa siihen, että artikkeleita kirjoitettaisiin rahan saamisen takia. Parempi olla sotkematta rahallisia motivaatioita suoraan julkaisuihin. Joissain kiinalaisissa yliopistoissa tutkijoille maksetaan jokaisesta julkaistusta artikkelista, sitä enemmän mitä arvostetumpi lehti, ja tämä ei todellakaan ole omiaan parantamaan julkaistujen artikkeleiden laatua.

Kimmo Rouvari
18/51 | 
klo 21:18 | 5.3.2013

Turhan myönteisten arvioiden kirjoittamista voisi vähentää arvioiden pohjalta käytävä julkinen keskustelu. Toisekseen, tiedejulkaisijan maksama palkkio ei liene parhaimmassakaan tapauksessa kovin iso ja vertaisarvion tekijän osuus on huomattavasti tätäkin pienempi. Mutta kait se pienikin raha voi vääristää vertaisarvioita, mene ja tiedä.

Siljamaarit
19/51 | 
klo 0:35 | 7.3.2013

Vertaisarvioinnissa ongelmana voi olla sekin, että vallitsevan paradigman vastaiset tulokset eivät välttämättä ylitä julkaisukynnystä - paitsi jos ovat riittävän shokeeraavia. Tiedelehdissä pätee sama mikä muussakin lehdistössä: raflaava artikkeli on parempi myymään lehteä ja siksi halutumpi kuin maltillinen. Tästä aiheutuva julkaisuharha on tavallinen esim. lääketieteessä.
Pulma olisi tosiaan ratkaistavissa: avoimet ja ilmaiset nettilehdet aktiiviseen käyttöön, ja vertaisarviointi pois.Vaikka osa julki tulevista jutuista olisi laadullisesti huonoja, nämä varmaan saisivat kriittisiä kommentteja lukijoilta, joten "vertaisarviointi" tapahtuisi kuitenkin, vaikka jälkikäteen.

Syksy Räsänen
20/51 | 
klo 15:17 | 7.3.2013

Siljamaarit:

Lehdissä julkaistujen artikkelien sisällöllä ei ole juuri merkitystä niiden tilaamisen kannalta, koska -kuten olen maininnut- artikkeleita ei lueta lehdistä, vaan arXivista. Oleellista on vain se, että lehtien maine on hyvä.

Kuten yllä sanoin, vertaisarvioinnin tärkein tehtävä on antaa laatuleima, jota käytetään paikoista ja rahoituksesta päätettäessä. Kommentit lukijoilta eivät voi hoitaa tätä tehtävää.

Jo nyt julkaistaan enemmän huonoa tutkimusta kuin mitä kukaan ehtii kommentoida. Artikkeleita ilmestyy hiukkaskosmologiassa tusinoittain joka päivä.

Yleisesti ottaen sanottakoon, että jos ei tunne jotain toimintaa, ei ole mahdollista antaa siitä mielekkäitä parannusehdotuksia.

Metusalah
21/51 | 
klo 16:57 | 7.3.2013

"Kuten yllä sanoin, vertaisarvioinnin tärkein tehtävä on antaa laatuleima, jota käytetään paikoista ja rahoituksesta päätettäessä."

Alaa tarkemmin tuntematta kysyn: Voisiko olla mahdollista, että eri puolilla maailmaa työskentelevät tutkijat "laatuleimaavat" toinen toisiaan, keskinäisen "sopimuksen" pohjalta? Taloudellinen hyöty saattaisi tällaisessa tapauksessa olla jaettavissa ...

Siljamaarit
22/51 | 
klo 17:41 | 7.3.2013

Syksy, totta tuokin. Kuitenkin keskustelua vapaasta julkaisemisesta käydään aktiivisesti monilla foorumeilla, esim. tuolla:
http://news.sciencemag.org/sciencenow/2013/03/live-chat-should-scientifi...
Olet varmaan oikeassa, että lukijakommentit eivät korvaa vertaisarviointia. Itselläni on kumminkin kokemusta sekä julkaisemisesta että vertaisarvioijana toimimisesta (lääketieteen alalla), ja olen kokenut vertaisarviointiin liittyviä ongelmia molemmissa rooleissa. Parhaimillaan tietysti vertaisarviointi ei ainoastaan auta valikoimaan laadun perusteella julkaisuun pääseviä artikkeleita, vaan myös toimii kokeneemman tutkijan apuna nuorelle vasta-alkajalle, kun vertaisarvioitsija neuvoo, miten juttua voi parantaa ja saattaa julkaisukelpoiseksi. Pahimmillaan käy niin, että jos juttu edustaa eri koulukuntaa kuin arvioitsija, sitä ei tahdo saada julki ilman, että saatekirjeessa mainitaan pari tutkijaa, joita ei haluta vertaisarvioijiksi ilmeisen intressiristiriidan vuoksi.

Syksy Räsänen
23/51 | 
klo 20:39 | 7.3.2013

Metusalah:

Arvioijan valitse editori. Juonessa pitäisi siis olla mukana editori, arvioija ja arvioitava. Periaatteessa tällainen ei ole mahdotonta, mutta jos julkaisujen laatu olisi todella huono ja niitä olisi paljon, niin siitä jäisi luultavasti kiinni nopeasti. Editorien vallan väärinkäyttöä on kyllä tapahtunut, ks. http://www.math.columbia.edu/~woit/wordpress/?p=4851 .

Syksy Räsänen
24/51 | 
klo 20:44 | 7.3.2013

Siljemaarit:

Linkittämäsi keskustelun aihe on open access (ilmeisesti tarkoitat sitä ilmaisulla "vapaa julkaiseminen"), ts. se että julkaisut ovat vapaasti luettavissa. Tällä ei ole mitään tekemistä vertaisarvioinnin kanssa, ne ovat täysin eri asioita.

Vertaisarvioinnissa on toki parantamisen varaa.

Siljamaarit
25/51 | 
klo 21:58 | 7.3.2013

Anteeksi että olin epäselvä: voidaan toki käyttää suomenkielisten termien sijasta englanninkielisiä. Yritin puhua kahdesta asiasta: toisaalta siitä, että lehtien täytyy myynnin takaamiseksi ottaa raflaavia juttuja julkaistavakseen, ja toisaalta siitä, että vertaisarviointi ei välttämättä onnistu estämään tästä johtuvaa julkaisuharhaa. Tässä open access auttaisi. Suurin osa oman alani lehdistä ei ole avoimesti luettavissa, ja yksittäisten artikkelien full-text-versioiden hinnat liikkuvat useiden kymmenien dollarien hintaluokassa - jollei lukija ole tilaaja tai töissä esim. yliopistolla tai muulla työnantajalla, joka on tilannut lukuoikeuden.
Varmaankin pulmat ovat eri tieteenaloilla erilaisia. Tähtitieteellisten artikkelien lukijakunta on kenties suuremmaksi osaksi itse tutkijoita kuin lääketieteellisten, joiden lukijakunta on valtaosin ihan tavallisia lääkäreitä. Tähtitieteessä julkaisuharha ei ehkä ole ongelma, sen sijaan lääketieteessä on tutkitusti varsinkin lääkehoitotutkimusten osalta niin, että negatiiviset tulokset jäävät julkaisematta helpommin kuin positiiviset, ja siksi lääkkeiden tehosta syntyy valheellisen hyvä kuva. Syypäänä pidetään lääketeollisuuttakin, mutta kun lääkefirmat joka tapauksessa julkaisevat nykyään kaikki tutkimustuloksensa netissä (clinicaltrials.gov yms nettiportaaleissa), niin ilmeisesti lääketieteellisten lehtien "lööppihakuinen" julkaisupolitiikka on sittenkin tärkein syy julkaisuharhaan.

Syksy Räsänen
26/51 | 
klo 23:10 | 7.3.2013

Siljemaarit:

Termin "open" vakiintunut käännös on ymmärtääkseni "avoin", ei "vapaa". Mitä itse asiaan tulee, niin miten artikkelien avoin saatavuus auttaisi siihen, että negatiiviset tulokset jäävät julkaisematta helpommin kuin positiiviset? (Hiukkasfysiikassahan, jota merkintä käsittelee, kaikki julkaisut ovat avoimesti saatavissa.)

Anonyymi astrofyysikko
27/51 | 
klo 0:32 | 8.3.2013

Tieteellisten tähtitieteellisten julkaisujen lukijakunta taitaa tosiaan koostua lähes pelkästään tutkijoista, ja raflaavimmat näkemäni otsikot ovat olleet lähinnä jonkinlaista nörttihuumoria. Tähtitieteen puolella tilanne on se, että useimmat lehdet jopa suosittelevat tekijöitä pistämään artikkelin myös arXiviin, ongelmaksi muodostuu tällöin lähinnä joidenkin artikkelien kuvitus - tähtitieteelliset kuvat kun voivat olla joskus varsin suuria, ja arXivin pakatuista suttuversioista ei välttämättä saa tarpeeksi hyvin selvää. Toki monet tutkijat ovat tiedostaneet tämän ongelman, ja arXiv-julkaisun yhteydessä on myös linkki tekijöiden kotisivuilta löytyvään korkeamman resoluution kuvat sisältävään versioon.

Monessa suhteessa siirtyminen täysin avoimiin julkaisuihin olisi hyvin mutkatonta, mutta ironista kyllä, tällä hetkellä esteenä on raha. Lehdet eivät maksa kirjoittajille tai arvioijille, mutta osa laitosten rahoituksesta määräytyy tehtyjen julkaisujen perusteella. Ja noissa laskelmissa merkitystä on vain muutamalla lehdellä, tähtitieteen tapauksessa noita oli vuosi sitten noin puolenkymmentä kappaletta. Nämä rahoituskuviot ovat tosin viime vuosina muuttuneet siihen tahtiin, etten edes halua enää seurata missä mennään...

Siljamaarit
28/51 | 
klo 10:23 | 8.3.2013

Siten, että open access -lehtien ei tarvitse valita juttuja myyvyyden perusteella, kun jutut ovat ilmaisia - kuten edellä jo aiemmin kerroin, n.s positiiviset tulokset julkaistaan helpommin kuin negatiiviset, koska ne ovat "raflaavampia" ja edistävät myyntiä paremmin.

Syksy Räsänen
29/51 | 
klo 14:17 | 8.3.2013

Siljamaarit:

Ahaa. Hiukkasfysiikan lehdissä artikkelien määrää ei ole kiinnitetty, eli se että jokin artikkeli jätetään julkaisematta ei luo tilaa toisille (tai muutenkaan vaikuta niiden julkaisemiseen). Ilmeisesti lääketieteen lehdissä on vain tietty määrä artikkeleita per vuosi tai per numero?

Siljamaarit
30/51 | 
klo 16:25 | 8.3.2013

Kyllä juuri näin. Lehdet ovat vakiokokoisia. En tämän keskustelun jälkeenkään ole varma, miksi jotkut hyvät ja tärkeät jutut eivät tahdo päästä julki ja taas jotkut jo metodisesti arveluttavat julkaistaan. Takavuosina kollegani kertoi, että hänen artikkelinsa oli kiertänyt aikanaan monen lehden kautta kaikkiaan yhden vuoden ajan ennen kuin se lopulta pääsi julkaistavaksi, mutta sen jälkeen se oli monen vuoden ajan siteeratuin suomalaisen kirjoittama lääketieteellinen artikkeli. Olin itsekin tuolloin nähnyt siihen viitattavan kymmenissä muissa artikkeleissa ja kongressiesitelmissä. Open access on yksi ratkaisu. Mutta rahasta riippumattakin vikaa voi olla myös lehtien toimituksen tai vertaisarvioijien työskentelyssä. Hyvä jos tähtitieteessä julkaiseminen ei riipu tieteellisen tason ulkopuolisista asioista.

Syksy Räsänen
32/51 | 
klo 19:48 | 8.3.2013

Siljamaarit:

OK, nyt ymmärrän. Hiukkasfysiikassakaan julkaisupäätös ei välttämättä perustu vain artikkelin tasoon, koska vertaisarvioinnin laatu vaihtelee paljon, ja voi olla että arvioija ei pidä jostain artikkelista tai ei ymmärrä sitä. Tämän riski tietysti kasvaa mitä kauemmas valtavirran keskeltä mennään. Yleensä artikkelit kuitenkin julkaistaan jossain toisessa lehdessä, jos ne vain ovat jotenkin asiallisia. Ongelmana on ennemmin se, että vertaisarviointi on tutkijoille alhainen prioriteetti, joten arviot tehdään usein miten sattuu, kuin systemaattinen vinouma.

Fyysikko
33/51 | 
klo 0:45 | 10.3.2013

Tämä Syksyn mainitsema laatuleima on todella merkittävässä asemassa. On olemassa hyvin eriarvoisia leimoja lehtien impact factoreista riippuen. Rahoittajat yms haluavat tuloksia ja luotettujen (editorointi+vertaisarviointi) lehtien impact factoreiden laskeminen on yksi yleisimmistä tulosten mittareista. Toimiva open access -järjestelmä vaatii editorit, vertaisrvioinnin sekä eritasoisia lehtiä, jotta kovimmilla tuloksilla on mahdollista kerätä enemmän pisteitä rahoittajia varten. Muutoin julkaisuja epäilemättä valuu PRL:n, Naturen, Sciencen yms suuntiin.

Esimerkiksi ArXiv ei millään voi toimia ratkaisuna tähän julkaisuongelmaan.

Pentti S. Varis
34/51 | 
klo 22:43 | 13.3.2013

Aina eivät vertaisarvioitsijat oikein onnistu. Esimerkiksi Nature (muistaakseni) hylkäsi biologi Sean Carrollin artikkelin, josta sittemmin tuli maailmankuulu. 80-luvulla J.theor.biol.-lehden toimitus esitti eräälle aistiteoreetikolle pahoittelunsa siitä, että lehti oli jättänyt kymmenen vuotta aikaisemmin julkaisematta hänen artikkelinsa, joka sisälsi olennaisesti samat asiat kuin uusi, julkaistu juttu.

Aika erikoista lienee, että maallikko saa artikkelinsa tasokkaaseen fysiikan journaaliin. Näin kuiutenkin kävi 80-luvulla, kun Phys.Rev.A (muistaakseni) julkaisi uuden teorian atomiytimestä. Kirjoittaja oli psykologi ja hän esitti ytimen rakenteen olevan analoginen aivojen kanssa..

Kimmo Rouvari
35/51 | 
klo 9:14 | 14.3.2013

Fyysikko:

Nykyinen arXiv ei voi toimia ratkaisuna, painottaisin sanaa nykyinen.

Mielestäni eritasoisten lehtien käyttö pistemäärien keräämisessä toimii myös tiedettä vastaan. Tutkijoille selviää hyvin nopeasti minkä tyyppisillä papereilla on mahdollista saada oma tuotos julkaistuksi ns. huippulehdessä, toisin sanoen opitaan käyttämään hyväksi editorien ja vertaisarvioijien confirmation bias taipumusta.

Susanna
36/51 | 
klo 11:11 | 16.3.2013

"Mielestäni eritasoisten lehtien käyttö pistemäärien keräämisessä toimii myös tiedettä vastaan. Tutkijoille selviää hyvin nopeasti minkä tyyppisillä papereilla on mahdollista saada oma tuotos julkaistuksi ns. huippulehdessä, toisin sanoen opitaan käyttämään hyväksi editorien ja vertaisarvioijien confirmation bias taipumusta."

Tämä on valitettavasti hyvin totta, mutta julkisesti tästä ei kannata keskustella.

Mika
37/51 | 
klo 20:53 | 19.3.2013

Useassa viestissä ollaan puhuttu laatuleimasta ja mainittu myös sanapari impact factor. Kyseiseen arvioon liittyy kuitenkin paljon ongelmia, alkaen siitä että sen koostaa kaupallinen toimija omien intressiensä mukaan eikä esimerkiksi jokin avoin akateeminen järjestö. Myös laskentatapaa kohtaan on esitetty kritiikkiä.

Maailmalla on myös muita, osin avoimempi ja epäkaupallisempia, julkaisujen merkittävyyden arvioijia. Miten näkisitte niiden roolin nyt tai tulevaisuudessa, vai onko impact factorin paikka sementöity liian syvään akatemiassa?

Syksy Räsänen
38/51 | 
klo 21:35 | 21.3.2013

Mika:

Niille, joille impact factor ei ole tuttu, ks. merkinnän http://www.tiede.fi/blog/2009/01/30/hedelmien-jalleenmyyntiarvo kommentit. Lehden impact factor saadaan laskemalla, montako kertaa jonkin lehden artikkeleihin on viitattu vuoden aikana ja jakamalla lehdessä ilmestyneiden artikkeleiden määrällä.

Impact factorin tosiaan nykyään laskevat kaupalliset toimijat, mutta sen määrittelyssä ei ole mitään erityisen kaupallista. arXiv (yhdessä Inspire-tietokannan kanssa) seuraa viittauksia jo nyt, systeemin laajentaminen ja automatisoiminen impact factorin laskemiseksi oleellisesti ilmaiseksi ei olisi ongelma.

Mitä tulee muihin ongelmiin jotka liittyvät impact factorien käyttämiseen hakijoita arvioidessa, niillä ei ole juuri mitään tekemistä vertaisarvioinnin tai avoimen julkaisemisen kanssa, joten en kommentoi niitä tässä.

Tasainen askel - blogit - Tied...
39/51 | 
klo 16:55 | 25.3.2013

[...] julkisti tänään 28 artikkelia, ja ne ovat Planckin sivuilla vapaasti luettavissa. Artikkelit käyvät vielä läpi vertaisarvioinnin, mutta niiden pääasiallinen tarkistus tulee [...]

AaPee
40/51 | 
klo 14:35 | 3.4.2013

Meidän puljussa (Valtion tutkimuslaitos) julkaisuongelma on ratkaistu. Julkaisut täytyy pistää Elsevier:n, Springer:in tms. lehtiin. Open access ei ole mahdollista. Tutkimusrahat on ajettu niin alas, että meidän puljussa ei tulisi kuuloonkaan, että julkaisun tekeminen maksaisi. Katselin open access vaihtoehtoja ja n. 2000 € maksu siitä, että saan julkaisuni läpi niin ei tullut kuuloonkaan.
Elsevier julkaisi artikkelin ilmaiseksi kun ei ota hard copy:ä vaan saan julkaisuni suoraan pdf-versiona sähköpostiini.

Syksy Räsänen
41/51 | 
klo 17:33 | 3.4.2013

AaPee:

Ongelmana ei ole tulosten avoin saatavuus tai niiden julkaiseminen (arXiv ratkaisee sen), vaan vertaisarvioinnin järjestäminen edullisesti. Artikkelien lähettäminen Elsevierin lehtiin pahentaa tätä ongelmaa.

Urdu Lyrics
44/51 | 
klo 8:02 | 1.5.2020

Several messages have talked about the quality label and also mentioned the word pair impact factor. However, there are many problems with this assessment, starting with the fact that it is compiled by a commercial operator according to his own interests and not, for example, by an open academic organization. Criticism has also been leveled at the method of calculation.

There are also other, in some cases more open and non-commercial, assessors of the significance of publications around the world. How would you see their role now or in the future, or is the place of the impact factor cemented too deep in the Academy?
https://www.urdu-lyrics.com

https://www.urdu-lyrics.com
akshay anand
50/51 | 
klo 10:02 | 16.5.2020

The Lithuania Song Festival (also called The Song Celebration) is a massive traditional song and dance festival.[1] Since regaining the Independence in 1990, the event has gained the status of the national celebration. The most recent event took place between 30 June and 6 July 2018. The 2018 edition of the <a href="https://www.ajoobalyrics.com">song lyrics</a> Celebration was dedicated to the Centenary of the Restoration of the independent state of Lithuania and took place in Kaunas and Vilnius

https://www.ajoobalyrics.com/filhaal-song-lyrics-jaani/
Maailmankaikkeutta etsimässä

Monimuotoisuuden juhlaa

klo 0:53 | 19.2.2013

Puhun Aalto-yliopiston diversiteettiseminaarissa 20.3. omasta tutkimuksestani ja osallistun paneeliin tieteen tekemisestä. Tapahtuma on suunnattu fysiikan ja matematiikan opiskelijoille ja tutkijoille. Tilaisuus on ilmainen, mutta sinne tulee ilmoittautua viimeistään 17.3..

Päivitys (19/02/13): Unohdin mainita, että tilaisuus on englanninkielinen.

Tallenna  
Tallenna  

Kommentit (19)

Pentti S. Varis
1/19 | 
klo 19:20 | 19.2.2013

benefits of differences in thinking.. on tosiaan kiinnostava aihe. Hieman taustaa tälle antaa äskettäin sciencedailyssa julkaistu tutkimusuutinen, jonka mukan ihmisten aivojen eri osa-alueiden yhteysverkostot ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisia johtaen erilaiseen käyttäytymiseen, ajatteluun ja mielipiteisiin.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Niinpä esimerkiksi merkittävien fyysikoiden Thomas Goldin ja Hannes Alfvenin uusien asioiden keksimistapaa on leimannut tietoinen asettuminen valtavirtausten kanssa erimieliseksi.

Yoishiro Nambun (Nobel 2008) luovuustyyppi on varmaan olennaisesti yllättäviä yhteyksiä eri asioiden välillä näkevä. Esimerkiksi Hiroomi Umezawa muisti vielä 2000-luvulla sen kiihtymyksen, jonka Nambun esitelmä Kielin konferenssissa 1960 aiheutti hänen esitettyään tiiviin aineen fysiikan ja hiukkasfysiikan olennaisen yhteyden.

Michael Faraday, jonka neroudesta kertoo mm. hänen tutkimuksensa kvanttifysikaalisen Zeemanin ilmiön osoittamiseksi (Enqvist, Näkymätön todellisuus), sai moniin tutkimusprojekteihinsa innoitusta Raamatusta. Faradayn lastenluennot olivat myös hyvin suosittuja, koska hän ilmeisesti osasi laskeutua lasten ymmärrystasolle.

http://www1.umn.edu/ships/religion/faraday.htm

Kuusinkertainen fysiikan Nobel-ehdokas George Sudarshan saa vaikutteita tutkimuksiinsa hindujen Vedantasta. Sudarshan on todennut, että parhaimmillaan hengellinen ja tieteellinen ulottuvuus ovat hänessä yhtä.

Mika
2/19 | 
klo 12:17 | 20.2.2013

Vaikka tämä ei varsinaisesti liity tämän blogipostauksen aiheeseen, niin aiemmin olet Syksy käsitellyt monesti sekä LHC tekemisiä että kosmologiaa, joten tässä voisi olla lukijoita kiinnostava aihe blogautukselle: http://cosmiclog.nbcnews.com/_news/2013/02/18/17006552-will-our-universe...

Minua tuossa jäi ihmetyttämään se, että jos tämä "todellisen tyhjiön kupla" laajenee valonnopeudella, niin mitä se tarkoittaa sen suhteen jos joidenkin esitysmallien mukaan kaukaiset kohteet maailmankaikkeudessa etääntyvät toisistaan valoa nopeammin universumin laajenemisen vuoksi? Tosin sanoen, jos valo tuollaisesta kohteesta ei ikinä voi saavuttaa meitä, niin saavuttaisiko tämä tyhjiökään - vai muuttaako sen ilmeneminen asioita jollain tavalla?

Metusalah
3/19 | 
klo 13:02 | 20.2.2013

Eiköhän Syksyn luennon pääaihe ole "Accelerated Expansion of the Universe". Kun diversiteettiseminaari 20.3. on pidetty, olisiko mahdollista lukea puheesi jostakin, vaikkapa linkin kautta? Aihe on äärimmäisen kiinnostava myös meidän maallikoiden näkökulmasta katsoen.

Syksy Räsänen
4/19 | 
klo 19:59 | 20.2.2013

Mika:

En usko että palaan tuohon myöhemmin, mutta eihän sitä tiedä. Lykkenin sitaatit jutussa ovat muuten virheellisiä tai harhaanjohtavia. Nykyinen data on virherajojen sisällä sopusoinnussa sen kanssa, että tyhjömme olisi stabiili, epästabiili tai metastabiili. Mutta koko juttu on monimutkaisempi kuin tuosta jutusta selviää.

Metusalah:

Tietääkseni luentoa ei nauhoiteta, enkä kirjoita sitä ylös. Mutta tässä hieman samasta aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=lfJtuYo_SWk&list=UUI2iXNXU7dnr4p1RUGCwdFw... . Maaliskuussa ilmestyvässä Arkhimedes-lehdessä on juttuni tutkimuskohteestani.

Metusalah
5/19 | 
klo 21:22 | 20.2.2013

Kiitos linkistäsi ja luennostasi Syksy! Aivan upeaa tällainen tyyli opastaa lukijoitasi aiheesi pariin; kuuntelin ja katselin esityksesi kuin olisin ollut mukana tilaisuudessa. Toivottavasti saamme jatkossa näitä lisää, koska kauempaa Suomesta ei useinkaan ole mahdollisuutta tulla kuuntelemaan paikan päälle. Maaliskuun Arkhimedes on jos ostoslistallani :-)

Metusalah
6/19 | 
klo 13:57 | 21.2.2013

En ole varma, haluaako Syksy kommentoida tämän blogin yhteydessä uutista, jossa jenkkiläinen fyysikko Joseph Lykken kommentoi Higgsin hiukkasen löytymistä hieman negatiivisin sanakääntein, eli että löydetyn bosonin massa on niin suuri, että se tekee maailmankaikkeudesta epävakaan:

"If you use all the physics that we know now and you do what you think is a straightforward calculation, it's bad news," Joseph Lykken, a theoretical physicist with the Fermi National Accelerator Laboratory in Batavia, Illinois, told reporters.
"It may be that the universe we live in is inherently unstable and at some point billions of years from now it's all going to get wiped out," said Lykken, who is also on the science team at Europe's Large Hadron Collider, or LHC, the world's largest and highest-energy particle accelerator.
Physicists last year announced they had discovered what appears to be a long-sought subatomic particle called the Higgs boson, which is believed to give matter its mass.
"This calculation tells you that many tens of billions of years from now, there'll be a catastrophe," Lykken said.

http://www.reuters.com/article/2013/02/18/us-space-higgs-idUSBRE91H0RR20...

Lentotaidoton
7/19 | 
klo 15:43 | 21.2.2013

Kuuntelin tuon esitelmäsi, kiitoksia siitä. Vaivaa vain se, että tutkimusaiheesi näin maallikon näkövinkkelistä ei liene kovin populääri tutkijoiden joukossa. Tämä ei ole selvästikään ”muodissa”. Yleistajuisissa julkaisuissa/kirjoissa siitä on korkeintaan lyhyt maininta (jos sitäkään). Eli onko tämä sittenkin umpikuja? Olletikin kun teoriat ovat toistaiseksi lelumalli/puolirealistinen –luokkaa.

Kuinka suuri tiedemiesjoukko tämän kysymyksen kimpussa on? Ymmärrän, että tutkijoilla voi samanaikaisesti olla useitakin kiinnostuksen kohteita, mutta löytyykö (ja kuinka paljon) niitä, joille tämä on ykkösasia.

Syksy Räsänen
8/19 | 
klo 16:23 | 21.2.2013

Metusalah:

Mukava että pidit esityksestä. Arkhimedeksen juttu on puolipopulaari, Anne Liljeströmin kirjoittama täysin populaari artikkeli tutkimuksestani löytyy Tähdet ja Avaruus -lehden numerosta 4/2010.

Lykkenin kommenteista, ks. kommenttini Mikalle yllä.

Metusalah
9/19 | 
klo 17:39 | 21.2.2013

Syksy kirjoitti: "Lykkenin kommenteista, ks. kommenttini Mikalle yllä."

No joo, anteeksi! En syventynyt Mikan kommenttiin ja vastaukseesi siihen tarkemmin, koska Mika aloitti "tämä ei varsinaisesti liity blogin aiheeseen".

Syksy Räsänen
10/19 | 
klo 19:17 | 21.2.2013

Lentotaidoton:

On mahdollista, että rakenteiden muodostumisen vaikutus on pieni, sitä ei vielä tiedä. Mutta vaikka näin olisi, on tarpeen selvittää, että näin todella on, ennen kuin voidaan luotettavasti sanoa että uutta fysiikkaa tarvitaan ja verrata täsmällisiä havaintoja tarkkaan teoriaan. Asian tutkiminen saattaa myös johtaa mielenkiintoisille poluille, kuten yleisen suhteellisuusteorian ja Newtonin teorian suhteen parempaan ymmärtämiseen ja havaintotesteihin maailmankaikkeuden homogeenisuudelle ja isotrooppisuudelle.

Epähomogeenisuuksia tutkitaan eri tavoilla, ehkäpä niiden parissa työskentelee jotain satakunta tutkijaa noin suuremmalla panoksella, vaikea arvioida. Heistä vain osa tutkii olemassaolevien rakenteiden vaikutusta, paljon tutkitaan myös sellaista mahdollisuutta, että olisi olemassa isompia rakenteita kuin mistä on varmuutta, ja ne muuttaisivat havaintojen tulkintaa vielä voimakkaammin. Noin yleisesti ottaen rakenteiden muodostumisen vaikutusta laajenemiseen pidetään tutkijayhteisössä ihan kiinnostavana mahdollisuutena (voimakkaita vastustavia ääniä kyllä myös on), mutta se ei ole omaksi tutkimuskohteeksi suosittu.

Sanottakoon, että tieteellisten aiheiden varteenotettavuutta on paha arvioida sen perusteella, kuinka usein ne esiintyvät yleistajuisissa teksteissä.

Seuraa 
Tilaa RSS

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat
Tiede

Hae blogista

Blogiarkisto

2013
Toukokuu
Lopun sanoja
Ajankäytön hallinta
Quantum Break
Ajan kanssa
Rakennemuutosta maailmankaikkeudessa
Huhtikuu
Odotettuja törmäyksiä
Jutunkerrontaa
Maaliskuu
Niin maan päällä kuin taivaassa
Tasainen askel
Helmikuu
Hedelmäpeli
Monimuotoisuuden juhlaa
Väliaikatiedotus
Tammikuu
Ympäristön vaikutus olomuodon muutoksissa
Kiihtymystä kosmologiassa
Litteän maailman selitys
2012
Joulukuu
Tunnelmat ja tieto
Merkitys tyhjyydestä tyhjyyteen
Akateemista painoarvoa
Marraskuu
Loistava keskusta
Tavalliseen tapaan
Sattuman siemenet
Alusta loppuun
Lokakuu
Vieraita avaruudesta
Taas pelkääjän paikalla
Tutkijoiden tutkimista
Syyskuu
Ken tarkkailee tarkkailijoita
Maailmankaikkeuden juuret ja muita kertomuksia
Maailman rakenteen ymmärtämisestä
Elokuu
Sukupolvesta toiseen
Avomerta kohti
Heinäkuu
Kertomuksia voitosta
Tarinan loppu
Kesäkuu
Työnhaaroja
Siipien levittämistä
Toukokuu
Kauas puusta pudonneet
Mallipioneerin opinkappaleita
Huhtikuu
Kiekkoja ja palloja
Perustuslakien säätämisjärjestys
Maaliskuu
Tiedon häntää
Einsteinin arvot
Lopun alkua
Helmikuu
Yhdenvertaisuuden ongelma
Sidottujen kimppujen vetovoima
Antiikista tulevaisuuteen
Tammikuu
Kaikki järjestyksessä
Väitöksiä kauneudesta
2011
Joulukuu
Kotoisaa
Ensimmäinen vainu
Pikkupuolueettomien epämääräisyyttä
Viikonloppurientoja
Marraskuu
Pikkupuolueettomien taustoja
Kilometripylväiden koristelua
Lokakuu
Voiman tulkintoja
Kirkkaudesta pimeyteen
Syyskuu
Tiedonvälityksen nopeudesta
Esiintyneisyysarvio
Määrättyinä yhteen
Elokuu
Superpositiopaloja
Sankaritarinoita
Heinäkuu
Karkulaisen kintereillä
Nopeusmittareita ja vaihdenuppeja
Kesäkuu
Valolla aaltojen kuuntelemista
Näkymättömiä kuvia väkivallasta
Toukokuu
Kiertolaisia ja säätyläisiä
Yhtenäisvuorovaikutuksesta
Huhtikuu
Nykyajan sekakulttuuria
Rajaton kasvu
Maaliskuu
Järjestysopin alkeita
Lupauksia lunastamaan
Kaareuden kietoutumista
Helmikuu
Raskasta sarjaa
Rajapintojen kosketuksia
Tammikuu
Maan ja taivaan välillä
2010
Joulukuu
Kysymysten juurella
Suljettu kirjokansi
Marraskuu
Päivät ja työt
Vapauden tiheikköön
Lokakuu
Havaintoarvojen jakauma
Ennen ja jälkeen
Syyskuu
Mainintaa
Syvissä metsissä
Luonnottomia lokeroita
Elokuu
Sateenkaaren juurelta
Epäsuhteellista
Heinäkuu
Epäselviä suhteita
Ihmeiden markkinat
Kesäkuu
Kuninkaan koulussa
Huippuyksikköraportti
Toukokuu
Toisen polven kerrontaa
Muutos ja pysyvyys
Huhtikuu
Kumman totuus
Arjen epätotuus
Maaliskuu
Täysin palkein
Irrallinen menneisyys
Paljon tyhjästä
Helmikuu
Näennäinen todellisuus
Tammikuu
Ihmetyksen ja rauhan rakentaminen
Mysteerien äärellä
2009
Joulukuu
Talviuneen
Piiloutuneet puolisot
Marraskuu
Jättiläisen paluu
Aineen synty
Lokakuu
Viimeinen pala
Rikkoutumisen kauneus
Syyskuu
Ylenpalttista
Aamusta iltaan
Tasapainottelusta
Elokuu
Aidan toisella puolen
Heinäkuu
Eurooppalaisia huippututkimuskeskuksia
Nummet ja vuoret
Kesäkuu
Kosmoksen ja laboratorion avioliitto
Matkakuvauksia
Toukokuu
Varhainen kesä, myöhäinen syys
Ylös tulenpyörteessä
Huhtikuu
Taivaaseen astumista odotellessa
Maljan jäljillä
Maaliskuu
Vapaus ja epävarmuus
Taivaallinen ilmoitus
Helmikuu
Syntymiskipuja
Ammattimainen omatunto
Tammikuu
Hedelmien jälleenmyyntiarvo
Totuuden ovivahdit
2008
Joulukuu
Pariteetin rikkoutuminen heikoissa vuorovaikutuksissa
Tieteen kansainväliset standardit
Marraskuu
Merkitys ja magia
Järki ja tieto
Lokakuu
Kuvitelmien aika
Muusat ja seireenit
Syyskuu
Kohti maailman alkua
Portti salattuun maahan
Elokuu
Monta tietä varjoihin
Pimeyden henkilöllisyys
Heinäkuu
Merkkejä näkyvän tuolta puolen
Huipuilla ja laaksoissa
Kesäkuu
Opettavaista
Tyhjän päivittelyä
Toukokuu
Pioneereista
Tavoitteista
Huhtikuu
Turhuudesta
Paavien palatsissa
Maaliskuu
Kulttuurieroja
Kolmen vaihtoehdon mysteeri
Helmikuu
Valoa kaukaa
Veljiä ja sisaria
Tammikuu
Nerous ja auton kunnossapito
Laskukone ja sateenkaari
2007
Joulukuu
Historian suurmiehiä
Populaareja ihmeitä
Tyhjää

Lue myös

Suosituimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla