Nyt on aika ruveta kuvittelemaan, millainen on vapaan tahdon jälkeinen kulttuuri. Enää näet  vapaa tahto ei ole filosofian kursseilta tuttu akateeminen ikuisuuskysymys, se alkaa tulla niin sanotusti iholle. Tämä on luonteva seuraus siitä, että neurotieteilijät kuvaavat entistä tarkemmin päätöksenteon mustan laatikon eli meidän oman päämme. Eivätkä he löydä sieltä vapaata tahtoa.

On osuvaa, että juuri amerikkalainen filosofi-neurotietelijä-pamfletisti Sam Harris on kirjoittanut kirjan vapaan tahon harhasta. Aiemmin hän on polemikoinut uskontoa vastaan. Vapaa tahto muistuttaa jumalan ideaa: molemmissa yliluonnollinen, fiktiivinen olento pitää ihmisiä otteessaan.

Kenties olemme uuden valistuksen kynnyksellä. Kun ammoin valistusfilosofit kävivät uskonnon kimppuun, niin uusi valistusaate käy romuttamaan vapaan tahdon myyttiä. Tällaista ennakoi myös Harris. Hänen maassaan uskonnon ja jumalankieltäjien kamppailu on jatkunut vielä näinä älykkään suunnittelun aikoinakin. Hän ennakoi, josko evoluutiosta käydyn kulttuurisodan jälkeen uudeksi suuren kiistan aiheeksi nousisi vapaa tahto.

Vaikea kuvitella, että kiista voi johtaa muuhun kuin maallistumiseen tahdonvapauden suhteen, samalla tavalla kuin maailma maallistui uskonnostakin. Filosofiassa riittää älyllisiä manööverejä, joilla yritetään yhdistää tahdon vapaus ja determinismi. Kuten Harris hyvin huomauttaa, milloinkaan nykyfilosofia ei kuulosta niin paljon skolastiikalta kuin käsitellessään vapaata tahtoa. (Hauska skolastinen argumentti on ns. ontologinen jumalatodistus: jumalan täytyy olla olemassa, koska jumalan käsitteeseen kuuluu täydellisyys ja täydellisyyden käsitteeseen kuuluu väistämättä olemassaolo.)

Ensimmäisenä vapaan tahdon jälkeisessä maailmassa jätetään jäähyväiset vastuulle. Sekä Harris että The Antlanticissa kirjoittava neurotieteilijä David Eagleman vangitsevat lukijansa tarinoilla rikollisten kauhuteoista ja näyttävät, miten rikollisetkin ovat vain aivojensa, geeniensä ja kasvuympäristönsä uhreja. He eivät ole teoistaan sen enmpää vastuussa kuin vaikkapa allergiastaan.

Vielä kiinnostavampaa on, mitä vapaan tahdon hylkääminen merkitsee kaitaa tietä kulkevalle enemmistölle: omat ansiot katoavat maailmasta. Meidän on tapana kiittää ja palkita ihmisiä, jos he menestyvät omilla ansioillaan, kuten ahkeruudella, päätäväisyyydellä ja älyllä. Mutta kaikki ominaisuudet, mitä tavataan lukea henkilökohtaisiksi ansioksi, ovat lopulta nekin vain perinnöllisten ja kotitaustasta ammennettujen resurssien sekä onnekkaiden tilaisuuksien tulosta. Pelkkää lahjaa siis.

Millainen olisi se maailma, jossa hyväksyttäisiin yleisesti se, että kaikki hyvä on otollisten olosuhteiden tarjoamaa lahjaa, paha huonojen olosuhteiden kampitusta? Ainakin ihmiset tuomitsisivat toisiaan vähemmän hurmahenkisesti. Vanhan deterministin, filosofi Spinozan motto olisi kunniassa: ”Ei pidä nauraa, itkeä eikä halveksia ihmisten tekoja, vaan ymmärtää.”

Kommentit (97)

Mikko Kangassalo

Kirjoitin taannoin asiaa sivuavan esseen "minästä". Löytyy täältä: http://huojuvatorni.wordpress.com/2012/03/12/kuka-mina-olen/

Esseessä ei mainita vapaata tahtoa, mutta rivien välistä voi helposti havaita, miten vapaa tahto on erottamattomasti asiassa mukana. Lisäksi viime viikolla postista tupsahti suhteellisen tuore Bruce Hoodin kirja "Why there is no 'you' inside your head - The Self Illusion". En ole vielä kunnolla ennättänyt lukea, mutta alustavasti voisin suositella kaikille asiasta kiinnostuneille.

(ensimmäisestä viestistäni jäi tuo ensimmäinen rivi pois)

N.O.

Kappas, olet keksinyt tai jostain lukenut, kristinuskon(kin) keskeisimmän ajatuksen tieteellisen selityksen. Sinänsä mielenkiintoista, että joku on jaksanut nähdä vaivaa asian neurologiseen testaamiseen, mutta kyllähän tän näkee ihan "paljaalla silmälläkin" arkisessa elämässään. Millainen olisi maailma, jossa ihmiset tajuu tän? Varmaankin sellainen kuin nytkin. Joillekin tän ymmärtäminen aiheuttaa sen, että alkaa arvostaa sitä, minkä on saanut, koska ymmärtää sen ainutlaatuisuuden ja liittymättömyyden omiin ansioihin. Osa on valinnut ja ilmeisesti tulee aina valitsemaankin sen, että koska ei saa itse päättää ihan kaikesta, on parempi heittäytyä avuttomaksi ja käyttää kaikki energiansa oman uhriutensa selittämiseen. Siinä kohtaa astuukin mukaan vapaa tahto, jota meillä ei ehkä ole elinolosuhteiden ja elämän tapahtumien valinnan osalta (kuten artikkelissa havainnollisesti esitit), mutta oman suhtautumisen osalta on.

IcariusNatarius

Ei kuitenkaan hötkyillä, joka on yleisin ongelma virkaintoisilla tiedemiehillä. Vapaata tahtoa ei vielä edes pystytä määrittelemään kvantitatiivisesti, eikä nykyiset löydökset pysty kiistämään jotain, jota ei tiedetä. Odotan tässä ihan rauhalla jatkuvia löydöksiä, jotka vievät tai eivät vie kohti sitä, ettei vapaata tahtoa ole. Myöskin vapaan tahdon käsite voi muuttua ja alamme puhua vapaan tahdon illuusiosta. Ihmisen mahdollinen manipulointi ei vielä todista mitään, voihan ihminen vaikkapa valita manipuloivan ympäristön ja saattaa itsensä lopputulokseen mihin haluaa.

Vapaa tahto on kyllä pyhät mittakaavat saava asia, kuten Daniel Dennett huomauttaa. Emme halua millään tavalla vapaan tahdon myytin kariutuvan, vaikka se olisikin totta. Asia on kuitenkin tutkittava siinä määrin, että se muuttaa täysin yhteiskuntamme ja etiikan. Voimmeko enää rankaista rikollisia? Voimmeko enää pitää nykyistä epäreilua järjestelmää yllä?

J. S.

On myönnettävä että nykytiedon valossa paras kuvaus tietoisuuden perimmäisestä luonteesta on deterministinen. Maailmassa on kuitenkin myös indeterministisiä ilmiöitä (esim. kvanttifysikaalisesta valinnasta johtuva seuraus, joka näyttäisi tulevan ennen syytä, http://arstechnica.com/science/2012/04/decision-to-entangle-effects-resu...). Minusta niin kauan kuin tietoisuutta ei voida täydellisesti mallintaa, mennään deterministisessä selityksessä ns. perse edellä puuhun.

Vaikka tietoisuus aukottomasti todistettaisiin täysin deterministiseksi ilmiöksi, ei se silti omassa arvomaailmassani veisi pohjaa yksilöiden ansioilta. Kaikki teot jotka edistävät "hyvää", olivat ne sitten jonkin tietoisen toimijan tekosia tai molekyylikoneiston sokeaa toimintaa, ovat minulle arvokkaita. En kiittele laskukonettani laskutoimituksista joihin en itse pysty, sillä laskukone ei kiitoksistani piittaa.

"Olet saavuttanut niin paljon elämässäsi. Kai tiedät että se on vain sarja maailmankaikkeuden lakien sanelemia prosesseja, joihin et itse ole vaikuttanut pätkän vertaa?"

"Tiedän, ja kuinka olenkaan kiitollinen molekyyleistäni."

Vapaan tahdon hylkäämisen ei minusta tulisi vaikuttaa kenenkään arvomaailmaan millään tavalla.

H.K.

Vapaasta tahdosta keskusteltaessa sekoitetaan lähes poikkeuksetta fyysinen determinismi ja indeterminismi filosofisen determinismin käsitteeseen. Vaikka aivoissa tapahtuisi kvanttimaailman ilmiöitä, jotka vaikuttaisivat päätöksentekoon (tätähän ei tosin taida mikään tutkimus puoltaa), niin mikä silloin antaisi ihmisille vapaan tahdon? Eivät ainakaan todennäköisyydet, eikä mikään muukaan. Kivilläkin on vapaa tahto, jos sitä aletaan perustella atomimaailman avulla.

Vaikka tulkitsemmekin atomimaailman ilmiöitä kokonaisuuksina, ne ovat nimenomaan pelkkiä tulkintoja ja havaitsijan kokemuksia. Samalla lailla voimme laskea aaltoja rannalla, mutta aalto ei ole hetkeäkään sama eikä samanlainen. Siten sen nimeäminen aalloksi eli diskreetiksi kokonaisuudeksi (kvanttikokemus sekin sinänsä) on pelkkää tulkitsijan harhaa. Yhtälailla ihmisen nimeäminen tietoiseksi ja muuttumattomaksi kokonaisuudeksi (jolla vieläpä olisi vapaa tahto) on pelkkää harhaa.

PekkaP

Eikö tämä ole jo melkoisen vanha skisma. Rotterdamilainen Erasmus taisi kirjoittaa vapaasta ratkaisuvallasta, johon Lutterin Martti vastasi pääteoksistaan "Sidottu ratkaisuvalta". Taisi olla 1500 luvun alkupuoliskolla, joten ei mitääm uutta auringon alla.
Vai olisiko sittenkin?

Nimi

Rikoksen tehnyt sanoo oikeudessa tuomarille: "Ei ole olemassa vapaata tahtoa, joten en ole syyllinen rikokseen, koska en olisi voinut tehdä toisin kuin tein." Tuomari kopauttaa nuijallaan ja antaa syytetylle pitkän tuomion sanoen: "Ei ole olemassa vapaata tahtoa, ja koska minä olen tuomari, en voi tehdä toisin kuin nyt teen."

J. S.

Filosofinen determinismi on tietysti redusoitavissa fysikaaliseen. Peruskysymys on, ohjaileeko tahto molekyylejä, vai onko kyseessä illuusio. Taivun luonnontieteilijänä myös jälkimmäiseen, ja edellinen kuulostaa nykytiedon nojalla melko mielikuvitukselliselta. Siitä huolimatta neurologinen tutkimus on vielä lapsenkengissä, eikä tietoisuudesta voida vielä mitään kovin syvääluotaavaa sanoa, sikäli kun sitä ei ymmärretä. Hermosolujen yksittäiset kemialliset reaktiot ja mallinnettujen hermoverkkojen informaatioliikenne ovat toki kvantitasoitavissa, mutta siitä ei vielä kovin suuria johtopäätöksiä voi tehdä.

H.K.

Kun itse kirjoitin fyysisen determinismin ja indeterminismin ristiriidasta filosofisen determinismin käsitteen kanssa, tarkoitin sitä, että filosofinen (eksistentiaalinen) determinismi ei muutu miksikään, vaikka maailma pohjimmiltaan olisikin fyysisesti indeterministinen. Ihmisen olemisen ja vapauden kannalta on se ja sama, toimiiko kvanttimaailma sekavasti vai säännönmukaisesti - ihminen ei siihen kaaokseen voi tahdollaan vaikuttaa. Näiden eri tieteenalojen termien virheellinen kytkentä on houkutellut monet filosofit väittämään, että fyysinen todennäköisyys toisi mukanaan eksistentiaalisen tahdonvapauden.

Anonyymi

Jos kyse on moraalisesta ongelmasta, on mielestäni silloin noudatettava ideologiaa. Sitäkään ei varmaan aivoista löydä? Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että pohtiessani asioita monelta näkökannalta, häviää moraali, eikä päätöstä ole silloin edes järkevää tehdä, ja syntyy dilemma. Dilemma taas on helppoa ratkaista. Tarvitsee vain toimia.

Siinä vaiheessa kun kolikon heitto tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, tunnen noudattavani vapaata tahtoa. Enhän voi sentään kolikkoa syyttää vääristä päätöksistäni, vaan ensi kerralla minun on mietittävä väärin toimiessani pitempään. Siten kolikon heitosta tulee aina vain vaikeampi prosessi ja kolikko jää heittämättä.

Tieto lisää tuskaa.

ernoreino

Luonnonlaeista vapaa tahto on illuusio. Me ajattelemme, tahdomme ja teemme mitä luonto laittaa lainalaisuukissaan meidät tekemään, siis pohjimmiltaan perushiukkastason vuorovaikutuksin. Fjodor Dostojevski teki teoksensa luonnonlakien määräämänä, ilman mitään yliluonnollista omaa vapaata tahtoa. Hänen kirjoitustaitonsa, tietonsa ym. ovat perua koulutuksesta, elämän kokemuksesta ja muista sattumista jotka muodostavat vuorovaikutusketjun. Näin meidän kaikkien kohdalla. Käymme yhtä kausaaliketjua, toinen ei olisi mahdollinen, sehän vaatisi jo alkuehtojen muutoksen. Periaatteessa myös elämä ja ihminen on hyvin monimutkainen automaatti, jossa vaikuttavat automaatin sisäiset vuorovaikutukset sekä ympäristö. Näiden kahden tarkka erottaminenkin on jo vaikeaa, voidaankin siis pikemminkin puhua systeemistä joka sisältää ne molemmat. Ihmisen vuorovaikutus toisenlaisessa ympäristössä vaikkapa vakuumissa, ja "vapaan tahdon" osoitukset loppuisivat äkkiä. Hieman liikaa lämpöä tai liian vähän niin taas loppuu toimiminen. Tämä jo todistaa että olemme vain energian virtausta ja niistä muodostuvia hiukkasilmiöitä. Ja kuitenkin tämä alkeishiukkas-energiapuuro on tietoista. Miksi ihminen(ainakin) tarvitsee tietoisuuden, kun kaikki voisi tapahtua tiedottomasti maailmanautomaatissa? Jospa tietoisuus onkin se perusasia, joka tarvitsee lainalaisuudet siis ajan, aineen ja energian saadakseen järjestyksen kokemaansa. Tässä tullaan taas maailmantietoisuuteen ja sen avatariin eli erkaleituneisiin yksilöihin, alatason kokijoihin.

Metusalah

"Mitä on ihmisen elämänkatsomus muuta, kuin kimppu ennakkoluuloja?"
- Albert Einstein -

Eli se siitä vapaasta tahdosta ...

Anonyymi

Buddhalaisuus pitää vapaata tahtoa päämääränä, ei jonain esoteerisenä automaationa.

En ole valmis hylkäämään vapaata tahtoa vain sen tähden, että sen määrittely ontuu.

Valaistuminen - satori - on kovan työn takana, eikä sitä jokainen koskaan saavutakaan.
En minäkään, sillä kaikki ongelmani eivät ole dilemmoja.

Joka tapauksessa kuuntelen mielummin ihmistä joka näkee erilaisissa asioissa samaa, kuin joka näkee samoissa asioissa erilaisuutta.

Vielä vähän linkkejä ;)
http://en.wikipedia.org/wiki/Thomas_theorem

Matti Pöri

Epäilenpä, että yksikään näistä vastuusta luopujista ei uskalla asettaa omaa elämäänsä ja perheensä elämää peliin, jos vastuusta luovutaan oikeusjärjestelmissä. Nyt mennään pahasti metsään ilman minkäänlaista konkreettista näyttöä idean toimivuudesta. Eli filosofien perisynti. Järkeilykin on tietenkin virheellistä. Jos vastuusta luovutaan, niin ihmiset ottavat taas oikeuden omaan käteensä, kun ei heitäkään voi sitten asettaa vastuuseen siitä, että tapetaan uskoton vaimo tai vääräuskoinen naapuri.

Pentti S. Varis

Mikko Kangassalon essee minuudesta,

http://huojuvatorni.wordpress.com/2012/03/12/kuka-mina-olen/

on kiinnostava analyysi - joskin nk. meemien olemassaolosta on yhä enemmän epäilyksiä. Väittäisin kuitenkin, että minuus voidaan käsittää myös suppeammassa, yleensä aina samana pysyvässä muodossa. Väitän siis, että minuuden kokemuksellinen ydin säilyy samana vaikka sen suhde erilaisiin asioihin muuttuisikin. Myös muistoni ensimmäisistä lapsuuden kokemuksista alkaen puolustavat minän pysyvyyttä. Tämä on tietenkin vain toinen näkökulma, eikä pyri kumoamaan ylläolevan esseen sanomaa.

http://books.google.fi/books/about/Fysiikan_mittakentt%C3%A4teoriat_tiet...

Kauan tutkittuani huomasin - tai olin huomaavinani - , että jo alkeellisimpien yhtenäisteorioiden (kuten Weinbergin ja Salamin teorian) matemaattisen formalismin eri käsitteet kuten mittakentät, Higgsin kenttä jne. muodostivat monien psykologisten perusaspektien kanssa analogisen kokoelman. Vastoin omia odotuksiani (kannatin tuolloin neutraalia monismia) formalismista löytyi myös minää vastaava tekijä, Lagrangen funktio, johon esim. eri tietoisuudensisältöjä vastaavat mittakentät kiinnittyvät. Jos minuudeksi määriteltäisiin Lagrangen funktiota ja siihen liittyvien mittakenttien kokoelmaa vastaava psykologinen objekti, saataisiin Kangassalon minuus.

Vaikka esittämäni hypoteesi olisi oikeansuuntainen, jää silti paljon asioita selvittämättä niin fysiikan kuin psyyken kohdalla. Arvioita tehdessä täytyisikin pitää keskeisenä mielessä tietämättömyysperiaate: emme sittenkään tiedä, mikä ihminen (tai maailma) oikein on. Niinpä on hieman limboilevaa tiedettä väittää, oikeammin uskoa, että tietoisuus olisi materiaa, aivojen toimintaa. Tällä tarkemman ajattelun mukaan mahdottomalla ajatuksella ei ole todellakaan mitään perusteita, vaikka niin moni aivotutkijakin siihen uskoo. Ja uskomushan se vain on. Eihän tieteistä syvimmälle aineelliseen todellisuuteen porautuva fysiikkakaan ei ole materiaa tutkiessaan löytänyt merkkiäkä alkeellisimmastakaan tietoisuuden elementistä!

http://www.tiede.fi/artikkeli/1103/ihminen_on_biologinen_kone

Benjamin Libetin ensimmäisenä tekemiessä kokeissa päätöstä esim. nostaa käsi edelsi jo yli 0,3 s aikaisemmin kehittynyt valmiuspotentiaali. Tämä tekee vapaan tahdon käsitteen jotenkin epämääräiseksi. Ehkä vanhoina aikoina ei tajuttu riittävän hyvin tietämättömyyden syvyyttä ja luultiin, että silloiset argumentit olivat todellisen todellisuuden kanssa relevantteja. Tietämättömyysperiaatteen jatkuva huomiointi pitää yksilön nöyränä, suhteellistaa argumentit ja osoittaa mielipiteiden uskonvaraisuuden.

Mikko Puttonen

On aika vaikea sanoa, millaisia käytännöllisiä ja kulttuurisia seurauksia vapaan tahdon harhasta luopumisella olisi.

Joidenkin mielestä vapaan tahdon ja sen myötä vastuun kieltäminen johtaisi vastuun pakoiluun ja uhriutumiseen. Aina vain syytettäisiin olosuhteita eikä koskaan omaa itseä. Abstrakti teoria valjastettaisiin oman saamattomuuden puolustukseksi.

Ei näin välttämättä käy. Voin myös kuvitella, että realistinen kuva siitä, miksi toimimme niin kuin toimimme ja mitkä seikat tekoihimme vaikuttavat, antaa hyvän pohjan toimia maailmassa.

Uhrimentaliteettiakin voisi koettaa ymmärtää moralisoinnin sijaan. Olosuhteiden syyttely voi kertoa siitä, että toisiaan on enemmän olosuhteiden heiteltävänä. Voi olla, että olosuhteiden syyttelijä ei ole saanut osakseen sellaisia kokemuksia, jotka antaisivat hänelle tunteen, että hän on oman elämänsä hallitsija. Elämänsä hallitsijan silmissä olosuhteita syytelevä näyttää saamattomalta ja hänen tekee mieli potkia tätä persuuksille: ryhdistäydy siitä! Toki tämä voi olla yksi keino ravistella ihmistä, mutta on hyvä muistaa, että se tapahtuu usein etuoikeutetusta asemasta. Tunne, että on oman elämänsä ohjaksissa, on yhtä lailla olosuhteiden määräämää mutta tässä tapauksessa olosuhteet ovat auttaneet hyvään.

Usein esitetty huoli on myös fatalismi: koska kaikki on ennalta määrätty, kannattaako sohvalta edes nousta. Kuten Sam Harris hauskasti huomauttaa, olisi äärimmäisen rasittavaa yrittää pysytellä vain sohvalla, mieluummin nousemme ylös ja teemme jotakin mielekästä. Vaikka vapaata tahtoa ei ole, tahdon käyttö ei minnekään katoa. Voimakastahtoinenkaan ei voi voimakkaalle tahdolleen mitään. Hän voi itseään imarrellen vain todeta: olen luonnonvoima.

Joitain merkkejä fatalismin tapaisesta on kuitenkin havaittu kokeellisissa tutkimuksissa. Davide Rigonin tutkimuksessa (http://www.psychologicalscience.org/index.php/news/releases/does-belief-...) koehenkilöt olivat lukeneet artikkelia, jossa kerrottiin tutkijoiden paljastaneen vapaan tahdon illuusioksi. Lukutuokion jälkeen koehenkilöiden usko omien tekojensa hallitsemiseen horjui verrokkien vastaavasta. Tahdon epäily myös vaimensi aivojen ”valmiuspotentiaalia”, joka herää ihmisen valmistautuessa tekemään jonkin teon jo ennen kuin ihminen on tekoaikeestaan edes tietoinen. Tuloksesta on kuitenkin vaikea sanoa, onko kyse fatalismista ja haitallisesta epäuskosta itseen toimijana. Ehkä koehenkilöistä tuli pohdiskelevampia, ja useinhan kannattaakin vähän miettiä ennen kuin toimii.

Mitä tulee rikosoikeudelliseen vastuuseen, ei sekään minnekään katoa, vaikka siltä putoaa jossain metafyysisessä tai moraalisessa mielessä perusta. Rankaiseminen säilyy edelleen tapana estää rikoksia, jos on siihen toimiva menetelmä. Tietysti ihmisiä on vaikeampi tuomita sanan moraalisessa mielessä, ja heidän ymmärtämisensä lisääntyy. Tästä eivät pidä ne, joiden mielestä pahantekijöitä ”ymmärretään liikaa”.

OxO

"Epäilenpä, että yksikään näistä vastuusta luopujista ei uskalla asettaa omaa elämäänsä ja perheensä elämää peliin, jos vastuusta luovutaan oikeusjärjestelmissä. Nyt mennään pahasti metsään ilman minkäänlaista konkreettista näyttöä idean toimivuudesta. Eli filosofien perisynti. Järkeilykin on tietenkin virheellistä. Jos vastuusta luovutaan, niin ihmiset ottavat taas oikeuden omaan käteensä, kun ei heitäkään voi sitten asettaa vastuuseen siitä, että tapetaan uskoton vaimo tai vääräuskoinen naapuri."

Ei tietoisuus vapaan tahdon illuusiosta tarkoita sitä että rangaistukset pitäisi poistaa, koska kukaan ei ole vastuussa mistään, vaan toimi luonnonlakien pakosta. Lait ja oikeus haitallisesta toiminnasta on juuri tällainen systeemiin rakentunut ominaisuus, joka vie toimintaa tiettyyn suuntaan. On aivan selvää että kaikki toimintamme on vuorovaikutusten tulosta, rikkaan ei tarvitse varastaa ruokaa, eikä työtön voi tehdä kavallusta suuryrityksestä. Kaikki tapahtuvat vaikuttavat siihen miten ajattelemme, päätäme ja teemme. Tavallaan siis kaikki olemme olosuhteiden uhreja. Kukaan ei ole toista parempi, vaan menestyminen tai epäonni on tapahtumisen summa. Jorma Ollila on mitä on, koska vuorovaikutusketju siihen johti, ja koditon pultsari on tilanteessaan, koska se on tapahtumien summa. Ei ole toista polkua. Tämä tietoisuus mielessä voimme koittaa helpottaa huono-osaisten arkea, tietenkin vain jos meidät niin on tarkoitettu toimimaan. Maailmassahan toimii hiukkastasolla negatiivisen ja positiivisen energian välinen jatkuva kamppailu, joka näkyy myös ihmisten maailman vastakkaisina ajatuksina ja näkemyksinä. Osa meistä siis on aina toista mieltä asioista kuin toiset, eikä tasapainoa voi saavuttaa.

MK

Ennen kuin joku todistaa kvanttimekaniikan satunnaisuuksien olevan vain jonkin kaavan ilmentymiä, ei ole mitään perustetta väittää kenenkään "kohtalon" perustuvan VAIN ennalta määrättyihin tekijöihin. Maailman toimintaan liittyvät lukemattomat satunnaisuudet tekevät geeneistä ja ympäristötekijöistä vain altistuksen, jossa toimijalla on kuitenkin oma sanasa sanottavana. Toisilla sitä sanaa on enemmän ja toisilla vähemmän, sattumasta riippuen. Vapaan tahdon poistaminen kuitenkin nimenomaan edellyttää KAIKEN tapahtumisen ennaltamäärätysti; alkaen niistä kvanttitason ilmiöistä -- tai mahdollisesti jopa syvemmältä.

Mr. Jaettu ilo

Oletetaan ettei vapaata tahtoa ole. Olisiko kaikki silloin sattumaa vai eteenkö kaikki jonkun käsikirjoituksen mukaan? Jos on olemassa käsikirjoitus jonka mukaan kaikki etenee, niin silloinhan vapaata tahtoa olisi käytetty siihen käsikirjoitukseen ja silloin kaikki perimmiltään perustuisi vapaaseen tahtoon?

On melko turhaa pohtia onko vapaata tahtoa olemassa. Emme voi todistaa sitä lopullisesti koskaan. Vaikka tulisikin ikäänkuin aukoton todiste sen puolesta että on vapaa tahto, niin sekin saattaisi olla käsikirjoituksen mukaista todistelua eli harhautus?

.

H.K.

MK kirjoitti: "Vapaan tahdon poistaminen kuitenkin nimenomaan edellyttää KAIKEN tapahtumisen ennaltamäärätysti; alkaen niistä kvanttitason ilmiöistä — tai mahdollisesti jopa syvemmältä."

Juuri tästä kirjoitin itse, päinvastaisesti tosin. Se, että jollain tasolla tapahtumat eivät ole ennalta määrättyjä, ei tarkoita muuta kuin että ihmisistä riippumattomalla sattumalla on osansa luonnossa. Se, että ihmisaivot eivät pysty mallintamaan kvanttitason ilmiöitä siten, että ne olisivat ennalta arvattavissa, ei tarkoita sitä, että ihmisaivot millään tavalla päättäisivät kyseisen kaaoksen toiminnasta. Atomimaailman kaaos kulkee omia teitään, välittämättä siitä mitä tahdomme, aivan kuten kaaos makrotasonkin tapahtumissa. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että esimerkiksi ilmastolla (tai vaikka vuoren rinteen rapautumisella), joka toimii kaoottisesti, olisi vapaa tahto, vai kuinka?

Pentti S. Varis

Mikko Puttonen kirjoitti: "Davide Rigonin tutkimuksessa (http://www.psychologicalscience.org/index.php/news/releases/does-belief-...) koehenkilöt olivat lukeneet artikkelia, jossa kerrottiin tutkijoiden paljastaneen vapaan tahdon illuusioksi. Lukutuokion jälkeen koehenkilöiden usko omien tekojensa hallitsemiseen horjui verrokkien vastaavasta. Tahdon epäily myös vaimensi aivojen ”valmiuspotentiaalia”, joka herää ihmisen valmistautuessa tekemään jonkin teon jo ennen kuin ihminen on tekoaikeestaan edes tietoinen."

Psyykkisen tilan on jo osoitettu vaikuttavan genomin säätelyjärjestelmään; esimerkiksi makakin statuksen alentaminen ryhmässä vaikuttaa siten, että noin tuhat geeniä, joista sata kuuluu puolustusjärjestelmään, alkaa tuottaa eri tahdissa ja/tai eri proteiinia. Statuksen palauttamisen jälkeen tilanne palaa entiseksi muutamassa päivässä. Myös mietiskelyllä (meditaatiolla) on ilmeisesti huomattava vaikutus säätelyjärjestelmään päätellen sen suurista fysiologisista vaikutuksista.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1755866.html#p1755866

Tutkimuksen yhä tarkentuessa (niinkuin juuri on tapahtumassa) tullaan uskoakseni huomaamaan, että sanoilla ja niihin liittyvillä asenteilla on vaikutusta säätelyjärjestelmään ja sitä kautta useiden koodaavien geenien proteiinintuottoon - ja jälleen myös psyykkiseen tilaan. Niinpä jonkin merkittävän asian (jollainen voisi olla vapaa tahto) selittäminen esimerkiksi olemattomaksi voi aiheuttaa psyykessäkin heijastuvan muutoksen geenien säätelyjärjestelmässä.

ernoreino

Eikö ole selvää että ympäristö vaikuttaa siinä olevan objektin, vaikkapa tietoisen olennon toimintaan ratkaisevasti? Kun ympäristön olosuhteet muuttuvat liikaa, koko objekti katoaa, tai tietoinen objekti muuttuu ns. kuolleeksi. Myös tietoisen olennon ajatuksiin, päätöksiin ja toimintaan ympäristö vaikuttaa suoraan. Miksi siis kuvitellaan että objektissa itsessään olisi jokin koneen henki, kun yksinkertaisemmin se voidaan ympäristön kanssa ajatella systeemin osaksi. Systeemi, jonka osa objekti on, määrää täysin sen vuorovaikutukset/toiminnan. Tietoinen ihminen on vain monimutkaisempi systeemin osanen. Järjestelmä on jatkuvassa muutostilassa vuorovaikutusten takia ja siinä muodostuu väliaikaisia muotoja, hahmoja ja virtauskuvioita, esim. ihminen, kunnes ne taas häviävät tai muuttuvat. Ei tarvita mitään ulkopuolista yliluonnollista tekijää, luonnonlaeista vapaata tahtoa, jonka vapaa tahto on kuitenkin sidottu ympäristön ominaisuuksiin.

Mr. Jaettu ilo

kolmiulotteinen fyysinen elokuva voi vaikuttaa jonkun mielestä mukavalta ja jonkun toisen mielestä ärsyttävälle, mutta jos kaikki on kolmiulotteista fyysistä elokuvaa, ovat kaikki meidän ajatuksemme ja tunteemmekin käsikirjoituksen mukaisia.

Jos olisi olemassa käsikirjoitus ja käsikirjoitusta "kirjoitettaessa" olisi käytetty vapaata tahtoa, voisi ajatella että miksipä ei voisi olla myös sellainen maailmankaikkeus jossa improvisoidaan vapaan tahdon avulla sitä mukaa kuin tapahtumat työntyvät eteenpäin. Itse olen ainakin niin laiska etten viitsisi käsikirjoitella näin isosti kaikkea etukäteen, jos voisi työntää "nopat" liikkeelle ja käyttää niihin tahdon voimaa matkan aikana. Olisi siinä muuten melkoinen pakkaaminen, kun puristaisi sitä asiaa mistä kaikki koostuu tiheämmäksi ja tiheämmäksi juuri sillä tavalla että se sitten myöhemmin työntyisi auki käsikirjoituksen mukaisesti. Tapahtumat työntyisivät silloin auki samalla tavalla kuin dominopalikat työntyvät kaatamaan edellä olevan jne. Jos konkreettisesti olemassa olevaa voisi puristaa tiheämmäksi ja tiheämmäksi ulkoiseen paineen avulla jonka aikaan saamiseksi voi käyttää vapaata tahtoa, niin luulisi että tiheään puristuneen asian auki työntymiseenkin voisi vaikuttaa vapaan tahdon avulla ja näin käsikirjoittaisimme omaa elämäämme koko ajan vapaan tahdon avulla?

MK

H.K. kirjoittaa:
"Kukaan ei kuitenkaan väitä, että esimerkiksi ilmastolla (tai vaikka vuoren rinteen rapautumisella), joka toimii kaoottisesti, olisi vapaa tahto, vai kuinka?"

Ei, mutta se ei myöskään tarkoitta, että ym. tapahtumat etenisivät ennaltamäärätysti. Kyseessä on siis todellisen kaoottisesti etenevät tapahtumat, eikä matemaattisen kaoottinen ilmiö. Vapaan tahdon puute vaatii täydellistä ennaltamäärääräämättömyyttä. Ihmisen kohdalla vapaan tahdon puute tarkoittaisi, että jokainen hänen tekonsa ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu olisi ennalta määrätty. Siis sekin, että kassajonossa häntä vahingossa töytäissyt henkilö ei olisikaan haiseva juoppo vaan kauniisti hymyilevä nuori nainen. Vain tunteettomalle robotille moisella ei ole mitään väliä.

H.K.

M.K.: "Vapaan tahdon puute vaatii täydellistä ennaltamäärääräämättömyyttä. Ihmisen kohdalla vapaan tahdon puute tarkoittaisi, että jokainen hänen tekonsa ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu olisi ennalta määrätty. Siis sekin, että kassajonossa häntä vahingossa töytäissyt henkilö ei olisikaan haiseva juoppo vaan kauniisti hymyilevä nuori nainen."

Tilanne on vapaan tahdon olemassaolon kannalta täysin samanlainen riippumatta siitä, elämmekö deterministisessä vai kaoottisessa universumissa. On se ja sama, olemmeko matemaattisen automaatin vai ei-matemaattisen kaaoksen erottamattomia osasia. Kummankaan toimintaan vaikuttamisessa meillä ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa.

Mr. Jaettu ilo

Jos kaikki etenee ennaltamäärätysti, niin kaikki tunteetkin ovat ennaltamäärättyjä.

Voimakkainkin rakastuminen olisi ennaltamäärätty tapahtuma jne.

Kaikki ajatuksetkin olisivat ennaltamäärättyjä.

Tämä meidän keskustelu olisi ennaltamäärätty ja se etteivät jotkut pohdi koskaan elämänsä aikana sitä onko vapaata tahtoa, olisi ennaltamäärätty.

Myös se että joku saa pakkomielteen pohtia onko vapaata tahtoa vai ei, olisi ennaltamäärätty.

jos nyt aletaan asioikseen pohtimaan onko vapaata tahtoa vai ei, niin ehkäpä voisi pohtia sitä mitkä tapahtumat ovat erikoisia siinä mielessä ettei vapaata tahtoa olisi olemassa.

Minusta melko erikoinen tapahtuma on se kun syntyy ihminen joka kehittää ydinpommin ja saa ainetta muuttumaan normaalia paljon voimakkaammin vähemmän tiheäksi.

Se että syntyy älykäs olento joka pohtii onko vapaata tahtoa olemassa ja kehittää siinä sivussa ydinpommin, niin että saa entropian voimistumaan paikallisesti voimakkaasti on erikoinen tapahtuma, mutta en kyllä keksi miksi sekin ei voisi olla ennaltamäärätty tapahtuma.

.

Jani

MK kirjoitti: "Ihmisen kohdalla vapaan tahdon puute tarkoittaisi, että jokainen hänen tekonsa ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu olisi ennalta määrätty."

Vapaan tahdon puuttumista voi ilmetä (sic) silloinkin kun teot määräytyvät täysin satunnaisesti tai ne johtuvat täysin satunnaisista lähtökohdista, joista vain suodatetaan tilanteen kannalta oleelliset seikat.

väläys

"Vapaa tahto muistuttaa jumalan ideaa: molemmissa yliluonnollinen, fiktiivinen olento pitää ihmisiä otteessaan.

Kenties olemme uuden valistuksen kynnyksellä. Kun ammoin valistusfilosofit kävivät uskonnon kimppuun, niin uusi valistusaate käy romuttamaan vapaan tahdon myyttiä."

Vapaan tahdon ideologian tarkoitus alun perin oli tosiaan vastustaa uskonnollista determinismia. Kyllä minusta se, että vapaan tahdon ideasta luovuttaisiin, todennäköisemmin johtaisi ajatteluun joka muistuttaisi uskontoa, kuin vapaaseen tahtoon uskominen, olkoonkin se vain ideologia.

Euroopassa valistus ja tieteet alkoivat kehittyä juuri siksi, että luovuttiin kohtalonuskosta ja uskottiin ihmisen kykyyn vaikutta omaan elämäänsä. Vaikka vapaata tahtoa ei neurotieteen näkökulmasta olisi olemassa, arvelen tuollaisen ajatelutavan olevan haitallinen yhteiskunnalle, jossa vapaa tahto kielletään. Minusta vapaa tahto on hyvä ideologia, vaikka ihmisellä ei täysin vapaata tahtoa todellisuudessa olisikaan.

"Millainen olisi se maailma, jossa hyväksyttäisiin yleisesti se, että kaikki hyvä on otollisten olosuhteiden tarjoamaa lahjaa, paha huonojen olosuhteiden kampitusta? Ainakin ihmiset tuomitsisivat toisiaan vähemmän hurmahenkisesti. Vanhan deterministin, filosofi Spinozan motto olisi kunniassa: Ei pidä nauraa, itkeä eikä halveksia ihmisten tekoja, vaan ymmärtää.” "

Minä epäilen, että tuossa voisi käydä juuri päinvastoin, jos esimerkiksi rikollisuuden uskottaisiin johtuvan vain geeneistä ja lapsuuden olosuhteista, jotka kohtalonomaisesti määräisivät sen, mitä ihmisestä tulee. Tuollainen ajattelutapa voisi johtaa siihen, että jotkut yksilöt jo etukäteen, syyttöminä, suljettaisiin laitoksiin, koska heidän uskottaisiin olevan tulevia rikollisia.

Determinismiin uskovassa maailmassa puolestaan rikkaat ja hyvinvoivat voisivat kiitellä geenejään ja sosiaalista perimäänsä, sekä kohtaloon vedoten olla piittaamatta huono-osaisten kärsimyksestä. " Eihän vapaata tahtoa ole, joten ei kukaan voi mitään olosuhteille, eikä niitä voi muuttaa, he voisivat perustella."

Ihmisluonteen tuntien arvelen, että biologinen determinismi vähentäisi ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan ja vahvistaisi oikeistolaista uskomusta, että köyhyys ja rikollisuus ovat väistämättömiä luonnonlakeja, eikä olosuhteita voi parantaa.

Mikko Puttonen

"Minä epäilen, että tuossa voisi käydä juuri päinvastoin, jos esimerkiksi rikollisuuden uskottaisiin johtuvan vain geeneistä ja lapsuuden olosuhteista, jotka kohtalonomaisesti määräisivät sen, mitä ihmisestä tulee. Tuollainen ajattelutapa voisi johtaa siihen, että jotkut yksilöt jo etukäteen, syyttöminä, suljettaisiin laitoksiin, koska heidän uskottaisiin olevan tulevia rikollisia."

En usko, että noin käy. Niin voisi ehkä käydä siinä tapauksessa, että meillä on yhtä vahvat perusteet uskoa jonkun syyllistyvän tulevaisuudessa rikokseen kuin meillä uskoa että huomenna aurinko nousee (tai että maa jatkaa pyörimistään). Sitten kun meillä on jo noin hyvä kyky ennustaa ihmisten toimintaa, meillä on voi olla myös kyky vaikuttaa tuohon käyttäytymiseen ennalta ilman, että ketään tarvitsee sulkea laitokseen (paitsi ehkä käymään koulua). Itse asiassa David Eagleman esittelee jo mainitsemassani The Atlanticin kirjoituksessa yhden tavan opettaa itsehillintää tai oikeastaan aivojen etuotsalohkon hallintaa ihmisille joilla siinä on vaikeuksia. Toiset tavat estää rikollisuutta ennalta voisivat olla aika vanhoja konsteja, kuten hyvän koulutuksen ja mielekkään työn takaamista.

”Determinismiin uskovassa maailmassa puolestaan rikkaat ja hyvinvoivat voisivat kiitellä geenejään ja sosiaalista perimäänsä, sekä kohtaloon vedoten olla piittaamatta huono-osaisten kärsimyksestä. ” Eihän vapaata tahtoa ole, joten ei kukaan voi mitään olosuhteille, eikä niitä voi muuttaa, he voisivat perustella.” ”

Juu, rikkaat voisivat kiitellä osaansa, mutta eikö heille olisi ongelmallisempaa se, että heiltä menee siihen oikeutus? Ei ole enää ansioihin nojaavia moraalisia perusteita, joiden nojalla jonkun henkilön yhteiskunnallinen asema olisi oikeutettu. Vapaan tahdon jälkeisessä maailmassa kukaan ei voisi vedota omiin ansioihinsa, sillä ne eivät ole mitään muuta kuin hyvää arpaonnea elämän lottoarvonnassa, kuten iskelmälaulaja sanoisi. Kaikkien tavisten lempimiljardööri Warren Buffet totesi jossain, että maailma vain on sattunut suosimaan hänen kaltaistaan lahjakkuutta ylenpalttisesti. Lahjakasta opettajaa maailman ei palkitse yhtä runsaskätisesti. Buffet selvästi jo elää ansioiden jälkeisessä maailmassa.

En usko, että vapaan tahdon hylkääminen ja determinismi johtaisi yhteiskunnalliseen kohtalonuskoon. Determinismi antaa pikemminkin lujan pohjan käsitykselle, että maailmaa voi muuttaa. Se näyttä että on mekanismeja, joita ohjailemalla saamme asioita aikaiseksi, muutettua. Sitä vastoin usko vapaaseen tahtoon tekee maailmasta mystisemmän, vaikeammin hallittavan paikan.

Shriek

Mikko Puttonen: "En usko, että vapaan tahdon hylkääminen ja determinismi johtaisi yhteiskunnalliseen kohtalonuskoon. Determinismi antaa pikemminkin lujan pohjan käsitykselle, että maailmaa voi muuttaa."

Totta kai se antaa, koska se antaa täyden oikeuden tehdä esim. petoksia niin paljon kuin vain itsellä energiaa piisaa. Se ei velvoita yksilöä tarkastelemaan omaa kengänjälkeä millään tavalla, vaan olettaa, että tällaisia asioita valvotaan pätevämmin jonkun muun tahon toimesta. Tällainen uskomus kuullostaa omaan korvaani lähinnä yhdeltä ID-variantilta kuin tieteelliseltä maailmankuvalta. Sen takana piilee luultavasti myös simpanssien tutkimukseen perustuva empatiakäsitys, mikä ei tietystikään selitä ihmisten käyttäytymistä, eikä se selitä länsimaista oikeuskäytöntöä.

Mikko Puttonen

Shriekille

Ei determinismi anna sinänsä oikeutta mihinkään, huonoon tai hyvään. Ja kyllä yksilön edelleenkin kannattaa miettiä tekosiaan jos siitä on jotain iloa, asioihin voi yhä vaikuttaa muuttamalla itseä tai ympäristöä. Minusta on jotenkin abstrakti pelko kuvitella että ihmiset alkaisivat innolla vastuunpakoilijoiksi tai kyynisiksi nihilisteiksi jos heidän mielestään determinismi on totta. Selvimmät käytännölliset seuraukset liittyvät mielestäni rikosoikeudelliseen vastuuseen sekä yhteiskunnaliseen keskusteluun ansioiden ja lähtökohtien merkityksestä ihmisten elämässä.

väläys

"Minusta on jotenkin abstrakti pelko kuvitella että ihmiset alkaisivat innolla vastuunpakoilijoiksi tai kyynisiksi nihilisteiksi jos heidän mielestään determinismi on totta."

Monet ihmiset ovat tuollaisia jo nyt, determinismilla he voisivat selittää ja oikeuttaa käytöksensä.

"Selvimmät käytännölliset seuraukset liittyvät mielestäni rikosoikeudelliseen vastuuseen sekä yhteiskunnaliseen keskusteluun ansioiden ja lähtökohtien merkityksestä ihmisten elämässä."

Vapaan tahdon ideasta luopuminen johtaa siihen johtopäätökseen, että rikosoikeudellista vastuuta ei olisikaan.
Miten voi rakentaa yhteiskunnan turvalliseksi ja estää rikokset ilman rikosoikeudellista vastuuta? Silloinhan olisi väärin tuomita ketään rikoksesta, koska kerran uskotaan kyseessä olevan väistämätön kohtalo, joka on seurausta tietynlaisista aivoista ja ympäristöstä.
Pitäisi siis keksiä jokin toinen tapa estää rikokset, kun kerran ei uskota yksilöllä olevan vapaata tahtoa. Onhan sitä koitettu jo nyt parantaa ihmisiä erilaisilla psyykelääkkeillä, suhteellisen heikoin tuloksin kokonaisuutta katsottaessa. Sellaista lääkettä ei ole pystytty kehittämään, millä ihminen saataisiin tekemään jokin tietty päätös ja jolla saataisiin istutettua häneen jokin tietty ajattelutapa ja arvomaailma. Psykologisella ehdollistamisellakaan ei olla tuossa täysin onnistuttu, vaikka armeijat ja diktaattorit varmaan mielellään haluaisivat sellaisen menetelmän. Neurotieteilijätkään eivät ole vielä ratkaisseet aivojen arvoitusta.

Miksi lääketiede ei ole onnistunut lääkkeillä poistamaan ei-toivottua ajattelua, tai miksi sosialismi kaatui, vaikka siihen oli ehdollistettu ihmisiä sukupolvien ajan, jos kerran neurotieteilijät Harris ja Eagleman ovat oikeassa kieltäessään vapaan tahdon olemassaolon?

"Sekä Harris että The Antlanticissa kirjoittava neurotieteilijä David Eagleman vangitsevat lukijansa tarinoilla rikollisten kauhuteoista ja näyttävät, miten rikollisetkin ovat vain aivojensa, geeniensä ja kasvuympäristönsä uhreja."

Oliko tutkimuksissa vertailuryhmää ihmisistä, joilla oli nuo samat tekijät elämässään, mutta he eivät olisi syyllistyneet rikoksiin?
Niitäkin ihmisiä kuitenkin on paljon, jotka eivät syyllisty rikoksiin, vaikka omaavat yhtä huonot olosuhteet ja aivot kuin rikoksiin sortuvat.

Siihen kuka syyllistyy rikokseen, vaikuttaa myös lainsäädäntö, jota muutetaan koko ajan. Se mikä muutamia vuosia aiemmin on ollut sallittua, voidaan säätää rikolliseksi ja päinvastoin. Näin ihmisestä voi tulla rikollinen, tai hänet voidaan ottaa pois rikollisten kirjoista vain koska yhteiskuntasopimusta muutetaan. Otettiinko mainitsemiesi neurotieteilijöiden tutkimuksissa huomioon sitä, miten itse rikollisen määritelmä ei ole pysyvä käsite?

Mikko Puttonen

väläykselle:

Eivät rikosoikedelliset seuraamukset poistu vaikka vastuusta ajatellaan uudella tavoin. Rangaistuksen uhka on edelleenkin pätevä keino pitää ihmisiä poissa pahanteosta.

Shriek

Mikko Puttonen: "Ei determinismi anna sinänsä oikeutta mihinkään, huonoon tai hyvään. Ja kyllä yksilön edelleenkin kannattaa miettiä tekosiaan jos siitä on jotain iloa, asioihin voi yhä vaikuttaa muuttamalla itseä tai ympäristöä. Minusta on jotenkin abstrakti pelko kuvitella että ihmiset alkaisivat innolla vastuunpakoilijoiksi tai kyynisiksi nihilisteiksi jos heidän mielestään determinismi on totta. Selvimmät käytännölliset seuraukset liittyvät mielestäni rikosoikeudelliseen vastuuseen sekä yhteiskunnaliseen keskusteluun ansioiden ja lähtökohtien merkityksestä ihmisten elämässä."

En kirjoittanut siitä kannattaako vai eikö, vaan siitä, että tällaisen yleisen maailmankatsomuksen myötä entinen käsitys yksilön velvollisuuksista muuttuisi väistämättä. Vallitseva käsitys ohjaa myös sitä, mitä on jatkossa kannattavaa miettiä ja mitä ei. Saatu suurempi vapaus ei kuitenkaan millään tavalla voi merkitä yksilöiden kohdalla aina sitä, että yksilöstä tulee kriittisempi ja ajattelevampi, vaan oman harkinnan käyttö omissa asioissa alkaa luultavasti käydä entistä käyttökelvottomammaksi. Kun velvollisuuksia siirretään yksilöltä pois, hän itseasiassa alkaa tarvita uskoa siihen, että moni asia on hänen osalta automatisoitua(determinoitua) kuin niin, että asia on todellisuudessa juuri näin. Tämä toimii kutsukorttina sille, että yksilön kannattaisi valita tieteellisen deterministinen maailmankatsomus, koska sen oletetaan tuottavan parhaan elämän itselle ja muille. Minusta se lähinnä kertoo sen, että ihmisten huijaaminen uskomaan systeemiä, joka ei edes itse tunnusta löytäneensä vastauksia näihin henk.koht asioihin, on uskon vapauden riistämistä kuin niin, että yksilölle tunnustetaan mahdollisuus päättää itse asioistaan, kuten esim. vapaan tahdon olemassaolon kohdalla.

Läheskään jokainen ihminen ei voi elää elämäänsä täydellisessä epävarmuudessa tai pitää sitä oman henkilökohtaisen voinnin kannalta parhaana vaihtoehtona. Minkä tahansa tieteellisen näkökulman tulisi olla samanarvoisia keskenään, eikä niistä mikään ole ylitse muiden, ainakaan silloin, kun puhutaan henkilökohtaisesta elämänkatsomuksesta. Yksilöllä siis pitäisi olla aina viime kädessä oikeus päättää mihin hän uskoo. Muutamat nykyiset tieteenalat tekevät tällä hetkellä kovasti töitä sen eteen, että tieteellinen maailmankatsomus voitaisiin uskotella kaikille, olkoon sitä varten tehty tutkimus kuinka löysää tahansa. Se on minusta ihmisten huijaamista, epärehellistä ja aivan samanlaista ristiretkeläisyyttä, mitä kristinusko aikanaan harjoitti. Toisaalta en yhtään ihmettele, että nykyinen ajatteluperinne, joka on nimenomaan pystytetty historiaa ajatellen tuolle alustalle, jatkaa moraalisessa mielessä samoin ja tekee sen takia täsmälleen samat vääryydet tulevaisuuden ihmissukupolvia ajatellen.

H.K.

väläys kirjoitti: "Oliko tutkimuksissa vertailuryhmää ihmisistä, joilla oli nuo samat tekijät elämässään, mutta he eivät olisi syyllistyneet rikoksiin? Niitäkin ihmisiä kuitenkin on paljon, jotka eivät syyllisty rikoksiin, vaikka omaavat yhtä huonot olosuhteet ja aivot kuin rikoksiin sortuvat. "

Sellaista vertailuryhmää ei voi olla, johon kuuluvilla ihmisillä olisi samat geenit ja samat elämänvaiheet, atomitasolla asti, ja ottaen huomioon esimerkiksi jokaisen hyttysen joka heitä on pistänyt elämänsä aikana. Tällaisten täysin mielikuvituksellisten vertailuryhmän ihmisten tulisi siis olla sellaisia, joilla olisi tismalleen samat geenit ja jotka olisivat eläneet täysin samanlaisessa universumissa, kukin erikseen. Tällöin he olisivat samoja ihmisiä.

Jokaisen ihmisen perimän ja ympäristön summa on täysin ainutlaatuinen.

eteenpäin

Vapaan tahdon puute on ontuva peruste oikeuttaa huonot puolensa ja passivoitua itsensä kehittämisessä.
Ihminen voi vain yrittämällä saada selville, kykeneekö hän johonkin (esim. itsetutkiskeluun ja muuttumiseen).
Tahdon vapauden illuusion katoaminen ei poista sitä, että ihmisen on edelleen yritettävä asioita onnistuakseen niissä.

Ei sillä, että perustelun huonous olisi ikinä estänyt ketään käyttämästä jotain perusteena.

Uuden ajan kalvinistit uhrasivat vapaan tahdon Jumalan kaikkivoipaisuuden vuoksi. Pelastus oli täysin predestinoitu. Kalvinistit kuitenkin aktivoi halu etsiä merkkejä pelastumisestaan, joka näkyi elämässä mm. ahkeruutena. He eivät uskoneet vapaaseen tahtoon, mutta elivät aikans aktiivista elämää. Jonkin sortin "pelastuksen merkit" vois jotenkin yrittää tuoda takaisin vähän päivitetyssä muodossa.

JokoTai

En oikein ymmärrä miten neurotieteilijät voisivatkaan löytää muuta kuin neuroverkkoja sun muuta sellaista. Eikö koko "vapaa tahto" ole ennemmin ajatus, ja näinollen ajatuksenvapautena ymmärrettävä? Vai ymmärränkö väärin?

Jos ajattelee esim. alkoholistia niin voihan hän ajatella vapautuvansa aineen orjuudesta ja ajatteleekin, mutta se miten ajatus konkretisoituu "lihassa" on pitkä kivinen tie, jolla monet sortuvat. Siltikin kokajan kaiken takana on kuitenkin oltava tämä ajatus selviämisestä, muuten polku kyllä loppuu alkuunsa.

Kyllä mielestäni voimme aika vapaasti valita aina kahden ajatuksen välillä.

Armitage

Ihminen joka ei usko vapaan tahdon olemassaoloon, ei kykene luovaan ajatteluun, sillä alituisesti kieltää itseltään sellaisen ajattelemisen, mitä ei ole vielä olemassa.

Maailmankaikkeus on kaoottisten ilmiöiden täyttämä. Yhtä lailla tämä vaikuttaa ihmisten ajatustoimintaan, tuottaen sattumanvaraista "kohinaa", josta luova ihminen nappaa uusia ajatuksia ja kombinaatioita.

Akateeminen tiedeyhteisö ei taida ymmärtää luovuutta lainkaan. Sinänsä ei ihmetytä - onhan Einstein viimeisin luoa ajattelija, joka mursi silloiset teoriat omilla "hiuksesta vedetyiltä" teorioillaan, joita ei edes aluksi oltu todistettu. Sen jälkeen kaikki on ollut tieteen maailmassa keksityn jatkojalostusta ja yhdistelyä. Uusille teorioille ei ole jalansijaa, varsinkaan jos niitä ei voi etukäteen todistaa.

Metusalah

"Akateeminen tiedeyhteisö ei taida ymmärtää luovuutta lainkaan. Sinänsä ei ihmetytä - onhan Einstein viimeisin luova ajattelija, joka mursi silloiset teoriat omilla “hiuksesta vedetyiltä” teorioillaan, joita ei edes aluksi oltu todistettu."

Asia ei edennyt aikoinaan ihan tällä tavoin. Einsteinin teoriat olivat sinänsä vallankumouksellisia, mutta ne eivät olleet "hiuksista vedettyjä", vaan evoluutiojohdannaisia, aikansa vallitsevista käsityksistä edelleen jalostettuja oivalluksia. Asian laajempi selittäminen tässä yhteydessä olisi liian vaivalloista. Kannattaa lukea Einsteinin elämänkerta.

Saviola

Vapaa tahto on käsittääkseni matemaattisesti todistettu jo aikoja sitten, mutta jotkut bimbot jaksavat jänkätä tästä aiheesta edelleen, kun ei ymmärrys riitä tasokkaaseen filosofiaan.
Aukeaa muistaakseni sitä kautta, että maailmankaikkeuden keskipiste on maailmankaikkeuden jokainen kohta. Näin ollen jokainen teko on johdettavissa jokaiseen maailmankaikkeuden kohtaan ja jokaisen maailmankaikkeuden ajan, eli koon kohtaan(maailmankaikkeus laajenee ajan kuluessa/ajan kulumisen nopeus on maailmankaikkeuden laajenemisen nopeus) ja näin ollen kaikki riippuu lopulta kaikesta ja tilanne kääntyy toisinpäin, jolloin voimme havaita vapaan tahdon olevan matemaattisesti todistettu olevan oikeasti vapaata.

Mikko Puttonen

Armitagelle:

Einstein sattumoisin kuului niihin, jotka eivät ymmärrä, miten vapaata tahtoa voisi olla olemassa (näin kertoo Sam Harris kirjassaan). Se ei estänyt häntä ajattelemasta omaperäisesti.

Armitage

Puttoselle: Kiitos tiedosta. Ilmeisesti hänkään ei ollut täydellinen. ;)

Ymmärrän kyllä syyn ja seurauksen tuoman determinismin ongelman vapaan tahdon kannalta, ja voi olla että jollain tasolla jotkin asiat tapahtuvat ikään kuin refleksinomaisesti. Se ei mielestäni poissulje kaaoksen ja ympäristön yhdessä aiheuttamaa uuden keksimisen ja ymmärtämisen prosessia, jota voisi pitää luovuutena. Voin toki olla väärässä ja myös ihmisen mieli on kuin moniulotteinen dominopalikkaketju, jossa se kaatuva palikka edustaa nykyhetkeä, kaatuneet palikat menneisyyttä ja myöhemmin kaatuvat tulevaa. Ja eräällä tavalla näin onkin. Mutta...

Determinismi on mielestäni aika Newtonilaista ajattelua. Aivot ja niiden synnyttämä tietoisuus vaatiivat korkeampaa (bio-)fysiikkaa. Itselläni uudet ajatukset syntyvät välähdyksenomaisina oivalluksina kesken aivan muiden asioiden touhuamista. Alitajunta ikään kuin toitottaa ne pinnalle, ja siis sellaisina, että niiden purkamiseen voi mennä viikkoja, tai pidempäänkin. Mutta se perustava uusi idea kaiken takana ilmaantui silmänräpäyksessä. Determinismi ei sitä mielestäni selitä.

Pitäisi tietää onko kaaos kaoottista ainoastaan siksi, ettei ihmisen kyvyt riitä sitä ymmärtämään, vai onko kyseessä maailmankaikkeuden ominaisuus. Turbulenssi, kvanttifysiikka, Heisenbergin epätarkkuusperiaate, yms: Kaikki nämä saattavat olla vain seurausta omasta rajallisuudestamme ja helposti laskettavissa tuntemattomilla tavoilla, tai sitten ei. Ihmismielen on vaikeaa tajuta todellisuuden häilyväisyyttä - sen aaltoluonnetta. Hiukkasluonteen tajuaminen tuntuu olevan helpompaa, ja aineen(kin) dualistinen luonne helposti unohtuu. Siksi pyritään uskomaan että kaikki on laskettavissa. Mutta miten lasket sen, kuinka paljon pidän pizzasta? Ja miksi? Miten lasket sen kuinka paljon pidät tietystä biisistä? Ja miksi pidät siitä? Onko kaikki sellainen harhaa? Pizzamieltymys vaikuttaa siihen minkä pizzan tilaat, joten ei se ihan pelkkää harhaa ole. Entä jos tilaatkin pizzan noppien heittämän silmäluvun perusteella? Oliko sekin täysin determinististä? Ehkäpä jossain määrin kyllä... sen myönnän itsekin.

Ihmisen taakkana on muisti, sillä menneisyys on harhaa, joka juontuu muistamisesta. Muistihan on pelkästään jälkiä aiemmista syyn ja seurauksen tuottamista ilmiöistä. Erittäin oivallinen työkalu auttamaan selviytymisessä, mutta ei siis osa todellisuutta.

Kun sen tajuaa, niin todellisuuskin ilmenee erilaisena. Silti, täällä on paljon sellaista joka mielestäni jättää vapaalle tahdolle tilaa temmeltää. Determinismin rajoitukset ovat paljon alhaisemmalla tasolla, Newtonin mekaniikassa ja sen vaikutuspiirissä. Suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka avaavat hivenen sitä "ovenrakoa", jonka takana todellinen todellisuus pilkistää. Eli lähinnä vaan haluan kaikille sanoa sen, että kyllä sitä on vapaa valitsemaan kuinka tahansa kun kyse on vapaasta tahdosta ja tahtomisesta, ainakin kun kyse on ihmisoikeuksista (ja niiden polkemisesta determinismin nimissä). Tosin jos mennään erikoistapauksiin niin voin kyllä helposti keksiä determinismin puuttuvan peliin, esim. jos täytyy valita kahden identtisen asian väliltä, vaikkapa että ottaako pöydältä oikean vai vasemmanpuolisen tupakan. Voiko sitä itse päättää?

Ihminen havaitsee neljä ulottuvuutta, joista ajan pahasti muistin vääristämänä ja siten aivan vääränlaisena jatkumona. 7 ulottuvuutta on havaitsematta, jos fyysikoihin on luottamista. Niiden vaikutus kaikkeen on jotakin jossa Kreikan mytologia on yhtä oikeassa kuin nykyfysiikka.

Ihmiselämän arvoa voi nimittäin polkea determinismin nimissä, ja sehän taas on riistäjien mieleen, jotka nykyisinkin ovat jo aivan liikaa vallalla, ja näköjään oikeuslaitoksen ulkopuolella. Toisin kuin rivikansalaiset, jotka lakien ja systeemin hampaissa uhraavat itsensä työlle "selvitäkseen elämästään hengissä". Suuri syy ihmsikunnan luovuuskatoon on nykyisessä järjestelmässä. Ihmiselle ei anneta tilaa ajatella omintakeisesti, vaan jo lapsesta asti mieli aivopestään tiettyihin akateemisiin dogmeihin. Seurauksena yksilöitä, jotka osaavat toistaa oppimaansa ällistyttävän hyvin, mutta kykenemättömiä itse keksimään mitään. Tietty anarkia ja kaaos täytyy säilyttää elämän varrella, tai kasvaa "tikkusuoraksi puuksi", ja muuttuu yhdeksi "tehometsän puista", näyttäen täsmälleen samalta kuin viereinen yksilö. Tällaista yksilöä voi mahdollisesti tulkitakin determinismin nimissä, kun liiat "muuttujat" on mielestä pois karsittu. Persoonallisuus puuttuu, tai oikeastaan sen ei ole koskaan annettu kehittyä täyteen mittaansa.

Ei lisätä riistäjien valtaa myöntymällä joksikin kellon omaisiksi rattaistoiksi. Ihminen ja ihmismieli on tarpeeksi kompleksinen kokonaisuus muodostaakseen vapaaseen tahtoon rinnastettavan entiteetin, jolla on oikeus toimia kuten haluaa, kunhan ei aiheuta muille harmia. Ja päättää ihan miten huvittaa. Tietty jos rutinoi itsensä toistamaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen, muuttuu melko helposti ennustettavaksi olennoksi. Mutta up to you päättää mitä mielellesi teet.

Metusalah

"eteenpäin" kirjoitti: "gibberish".

Voi olla niinkin. Kuitenkin tällä palstalla aiheen kokonaisvaltainen käsitteleminen on liian hankalaa. Annetaan nyt kuitenkin vinkiksi yksi esimerkki: (Asiasta kiinnostunut löytää etsimällä paljon muitakin esimerkkejä.)

"Yleisessä suhteellisuusteoriassa gravitaatio tulkitaan avaruuden kaareutumiseksi, toisin sanoen avaruuden geometrian muuttumiseksi. Einsteinin teoria käyttää geometrianaan Riemannin epäeuklidista geometriaa."

Eli Einstein ei todellakaan vetänyt kaikkia hienoja oivalluksia omista hiuksistaan.

eteenpäin

@Metusalah.

Mun syvällisen kommenttini oli ihteasiassa tarkoitus tulla Armitagen viestin alle, mutta vissiin tarkistuksesta johtuvan viiveen takia sun viestisi ehti kiilata eteen.

H.K.

Sam Harris taitaa itse asiassa kirjoittaa kirjassaan siitäkin, miten suuri osa ateisteista uskoo paradoksaalisesti vapaaseen tahtoon, vaikka toisaalta pitävät itseään nk. järki-ihmisinä. Moni ateisti pelkää menettävänsä juuri "ansiot" omasta ajattelustaan ja "omista" valinnoistaan, joiden avulla minäkuvaa pönkitetään suhteessa uskovaisiin. Jos ja kun he kykenisivät hyväksymään vapaan tahdon olemattomuuden, putoaisi pohja myös siltä pyhältä vihalta, joka yhdistää monia ateisteja suhteessa vastapuoleen eli uskovaisiin.

Vapaan tahdon harhaksi käsittäminen auttaa väistämättä myös hyväksymään itsensä ja muut vain maailmankaikkeuden prosessien erottamattomina (ja tahdottomina) osina. Tältä osin tuo ymmärrys tuottaa lisää empatiaa ja tervettä nöyryyttä.

Ford Carwash

Vapaa tahto ilman agenttia on kuin haarukka ilman piikkejä, mutta miksi agentti valitsee niin kuin valitsee? Jos agentilla on valintaansa nähden vapaa tahto, se edellyttää agentin agenttia. Ja niin edelleen. Ad infinitum. Ei siis ole agenttia eikä vapaata tahtoa. Se vain tuntuu siltä. Aivoissa mahtuu tapahtumaan ihmeellisempiäkin asioita.

Kun joku sanoo, että ajaudumme estottomaan kaaokseen, jos kuka vain voi tehdä mitä vain vailla vastuuta (ilman vapaata tahtoa), niin minä sanon, ettei kukaan voi tehdä "mitä vain", koska ei ole vapaata tahtoa valita "mitä vain". En minä ainakaan tunne pienintäkään vapautta valita, hyppäisinkö katolta vai en. Jään henkisesti jumiin jo tikapuiden juurelle, ja hyvä niin. Pelkkä idea vapaasta tahdosta ei pidä minua maan kamaralla.

Totti

Vapaan tahdon keskusteluissa olisi hyvä myös tehdä selväksi mitä vapaalla tahdolla käsitetään.

Vapaa tahto on itse asiassa oxymoron, eli tahtoa ei voisi olla olemassa, jos se olisi täysin riippumaton ulkoisista tekijöistä. Tahdosta voidaan kuitenkin keskustella, kun myös samalla määritellään mistä se on vapaa.
Puhutaanko dualisesta vapaasta tahdosta eli jossa mieli ja ruumis on täysin erotettu toisistaan, kuten jotkut teologiat otaksuvat vai puhutaanko tahdosta, joka on vapaa materialistisesta determinismistä, mutta ei vapaa materiasta. Jälkimmäinen olettaa, että fenomenaalinen tietoisuus vaikuttaa aivojen toimintaan ja sen materian järjestäytymiseen.

Materialistinen determinismi olettaa a priori, että fenomenaalinen tietoisuus ei vaikuta aivojen järjestäytymiseen vaan se on vain "heijaste" materialististen aivojen toimiessa determinismin lakien mukaisesti.

Vaikka vapaan tahdon kysymys on jo satoja vuosia vanha, löytyy tietoisuuden evoluutiobiologiasta vuoden 2000 jälkeenkin tuhansia tutkimuksia, jossa todetaan fenomenaalin tietoisuuden vaikuttavan aivojen järjestäytymiseen. Nämä tulokset ovat huomattavan yleisemmät kuin tulokset, jossa fenomenaali tietoisuus ei vaikuta aivojen järjestäytymiseen.

Materialistien argumenteistä huolimatta evoluutiobiologia olettaa siis yleisesti edelleen, että fenomenaalinen tietoisuus vaikuttaa aivojen tapaan järjestäytyä. Tahto, intentio tai miksi sitä ikinä haluaakin kuvailla on siis vallalla oleva tieteellinen käsite. Materialistinen determinismi sen sijaan on toistaiseksi vain filosofinen käsite, jolla ei ole laajaa tieteellistä pohjaa.

Netissä turhan usein puhutaan tiedeyhteisön nimellä ilman asiallisia lähteitä viittauksien koskiessa yhtä kriittistä tutkijaa. Ilmastiomuutoskeskustelussa tulee hyvin usein esiin miten koko ilmastonmuutos on todistettu tieteellisesti vääräksi ja koko termi vihreiden manipulaatioksi ja painostuspolitiikaksi. Kuitenkin ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on tiedeyhteisössä konsensus. Wikipedian mukaan Suomessa n 99% ja Yhdysvalloissakin 97% ilmastontutkijoista uskoo ihmisen vaikuttaneen ilmastonmuutokseen.

Itse olen keskustellut usean neurobiologin kanssa vapaan tahdon ongelmasta, ja jokainen uskoi tahdon olemassaoloon. He olivat myös hieman yllätyksellisesti jokainen pohtineet asiaa tutkimuksensa puolesta. Eräs Helsingin yliopistossa toimiva neurobiologian professori sanoi, että jos hyväksytään materialistinen determinismi ja samalla se, että fenomenaali tietoisuus ei vaikuta aivojen tapaan järjestäytyä, niin koko eläinkunnan tutkimus evoluutiobiologian saralla on väärässä. Koko tieteenala.

Kysyin häneltä tämän blogin luettuani, että vapaata tahtoa ei ole aivoista löydetty, johon hän vastasi, että ei tietenkään ole. Vaikka tekniikka ja tutkimusmenetelmät ovat kehitteyneet huimasti viime vuosina heillä ei ole lähelläkään tarvittavaa tekniikkaa tämänlaisen tahdon olemassaolon tai olemattomuuden todistamiseksi. Tiedän, että otani on pieni, mutta en löytänyt netistä laajempaa tutkimusta neurotieteilijöiden tai neorobiologien käsityksestä vapaasta tahdosta.

Mikko Puttonen:

Ymmärrän, että dualistisen vapaan tahdon kysymyksessä vastakkain ovat uskonto ja neurotiede, jolloin voidaan puhua maallistumisesta. Blogissasi käsittelet kuitenkin determinististä tahdon ongelmaa, jossa vastakkain ovat evoluutiobiologinen käsitys ja mielenfilosofia, jota kriittinen tutkija (hylkää keskeisen evoluutiobiologian konsensuksen) esittää.
Jos muutamme käsitystä hyvin laajasti tutkitun tieteenalan konsensuksesta mielenfilosofian suuntaan, niin miten tätä voidaan kutsua maallistumiseksi?

Evoluutiobiologia ei ole toistaiseksi hävinnyt diskurssia ihmisen kehityksestä. En olisi sitä valmis merkitsemään hävinneeksi mielenfilosofiselle käsitykselle.

Vielä.
Vaikka ihmisillä olisikin jonkinlainen tahto, se ei tee Spinozan motosta yhtään vähemmän arvokasta. Tietyltä kantilta se tekee siitä vielä arvokkaamman.

Mikko Puttonen

Totti kirjoittaa: ”Vaikka vapaan tahdon kysymys on jo satoja vuosia vanha, löytyy tietoisuuden evoluutiobiologiasta vuoden 2000 jälkeenkin tuhansia tutkimuksia, jossa todetaan fenomenaalin tietoisuuden vaikuttavan aivojen järjestäytymiseen.”

Niin mutta utelias haluaa edelleenkin tietää, mistä fenomenaalinen syntyy. Onko ”fenomenaalinen” jonkinlainen irrallaan heiluva olio joka tekee mitä sitä huvittaa? Onko sen tarkoitus hoitaa vapaan tahdon tehtäviä? Millä tavalla se oikein on vapaa? Tunnustan, että minulla vaikeuksia nähdä tuota vapautta.

Minusta on kiintoisaa, että neurotieteilijät ilmoittautuvat vapaan tahdon kannattajiksi. Siihen voi olla filosofiset syyt, ja silloin he osallistuvat ikiaikaiseen tekniseen mielenfilosofiseen keskusteluun aiheesta. Sitä todellakin voi edelleen käydä mutta kuten Sam Harris huomauttaa, se haiskahtaa vähän skolastiikalta, jossa halutaan väen vängällä pelastaa jotakin perinteisesti arvokkaana pidettyä asiaa (milloin jumalaa, milloin vapaata tahtoa) vaikka tosiasiat puhuvat ilmiselvästi sitä vastaan.

Kantaan voi kuitenkin olla tietynlaiset kulttuuriset syyt, kuten se, että materialismin ja determinismin arvellaan johtavan jonkinlaiseen kyynisyyteen, ihmisyyden kieltoon, kohtalonuskoiseen käsitykseen, ettei ihminen voi vaikuttaa asioihin tms. Ehkä neurotieteilijät rauhoittelevat ihmisiä ja haluavat vakuutella, että eihän me mitään pelottavaa tehdä, kyllä me uskomme ihmiseen ja vaikka tutkimmekin aivoja, emme halua redusoida ihmistä pelkiksi aineellisiksi prosesseiksi.

Mitä tulee maallistumiseen vapaasta tahdosta, se ei tapahdu siksi, että vapaan tahdon vastainen argumentti voittasi. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen niin, että ihmiset enenevässä määrin eivät enää vain pidä uskottavana vapaata tahtoa, se tuntuu oudolta vähän samaan tapaan kun jumalankin idea alkoi joskus tuntua oudolta. Vaikka vapaan tahdon kumoaminen on aika abstrakti kysymys, sen merkitys laajemman kulttuurin kannalta seuraa johtopäätöksistä: kaikelle on syynsä eikä se ole vapaa valinta.

Metusalah

Vapaa tahto voisi olla teoriassa mahdollista vain silloin, jos ihmisaivot olisivat "tabula rasa"-tilassa. Tällainen tilanne voi kuitenkin syntyä vain vakavan, aivoihin kohdistuneen onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Ihmisen ymmärrys asioista, kausaliteetista tai moraalista syntyy vain elämänkokemusten pohjalta, eli ajatus on aina sidonnainen; tahto ei voi sen vuoksi koskaan olla vapaa.
Tabula rasa-tilassa olevat aivot saattaisivat johdattaa ihmisen hyppäämään vaikkapa kerrostalon katolta ja lentämään kuten lintu, mutta koska tahto on aina sidoksissa menneisyyden kokemuksiin, näin ei onneksi tapahdu.

Hermes

Kirjoittaja on hakoteillä. Tiede ei voi koskaan sanoa yhtään mitään determinismin ja indeterminismin kiistaan. Tämä johtuu siitä, että vapaus on metafyysinen käsite. Mikään havainto ei voi todistaa vapauden puolesta tai sitä vastaan. Se, että aivojen tutkimuksessa päästään eteenpäin, ei kerro mitään vapaasta tahdosta. Ongelma siirretään vain eri paikkaan: näemme, että hermoimpulssi saa aikaan jotain, mikä nostaa esiin vain tarkennetun kysymyksen siitä, onko hermoimpulssi "vapaa".

Kysymys siitä, missä määrin jonkin/jonkun toimintaa voi ennakoida, ei ole sama kuin kysymys siitä, toimiiko tämä vapaasti. Kukaan tuskin nimittää säätilaa vapaaksi toimijaksi, vaikka sen tarkka ennustaminen ei tyydyttävästi onnistukaan. Tieteilijät eivät sivumennen sanoen ole vielä onnistuneet ennakoimaan suurella tarkkuudella juuri mitään makrotason asioita. Tämä johtuu siitä, että hyvin vähäpätöisenkin ilmiön taustalla on ääretön määrä syitä, joiden tutkimiseen ei äärellinen ihmisikä tai aivokapasiteetti riitä. Mallintaakseen tieteen kielellä koko todellisuuden tulisi teorian olla yhtä laaja kuin todellisuus itse.

Kun vuorostaan pyritään ennustamaan ihmisen käyttäytymistä, ajaudutaan paradoksiin: jos voin ennustaa täydellisesti ihmisten käytöstä, voin ennustaa täydellisesti myös omaa käytöstäni; jos voin ennustaa täydellisesti omaa käytöstäni, minulla on tilaisuus toimia tietoisesti oman ennustukseni vastaisesti. Tämän blogikirjoituksen kaltainen edistyspuhe on sangen tavallista, vaikka neurotieteilijät ovat edenneet vasta hyvin vähän tutkimuksissaan.

Vapaan tahdon harhaksi voisi mielestäni nimittää sitä, että ihmiset erehtyvät vetämään tällaisesta metafyysisestä käsitteestä empiirisiä johtopäätöksiä. Myös tämänkaltaisella determinismiä puoltavalla kirjoituksella on potentiaalisia huolestuttavia seurauksia - jotka tosin perustuvat väärinkäsityksiin. Jo nykyisellään ihmiset käyttävät toisinaan tiedettä retorisena aseena, kun puolustavat tekojaan. Esim. miehet voivat väitetysti käyttäytyä sovinistisesti, koska se on heidän evolutiivinen ominaisuutensa. Nähdäkseni jo se, että joku onnistuu muodostamaan tällaisen argumentin, vihjaa siitä, että hän voi tietoisesti muuttaa toimintatapaansa. Determinismi ei kerro muuta kuin sen, että se, mitä ihminen "valitsee", tapahtuu väistämättä. Se, mitä ihminen "valitsee", voi olla parempi tai huonompi vaihtoehto.

Hyvä teko tulisi mitata teon seurausten kautta. On ihan sama, löydetäänkö hyvien tekojen taustalta joitain biologisia lainalaisuuksia vai palautetaanko ne niin sanotusti vapaan toimijan valintaan. Nämä selitykset eivät edes ole poissulkevia. Yhteisön hyvinvoinnin kannalta suotuisaa toimintaa tulisi tukea tapahtuu tämä sitten materiaalisten objektien lainalaisuuksista kertovan tiedon hyödyntämisellä tai ihmisten omaantuntoon vetoamalla.

Hermes

Se, etteivät neurotieteilijät löydä aivoista vapaata tahtoa, on yhtä relevantti huomio kuin se, ettei Jumalaa näe millään taivasta tiiraamalla. Käytettävät instrumentit eivät liity mitenkään käsillä olevaan kysymykseen. Ei "vapaa tahto" sijaitse missään.

Siinä olen kirjoittajan kanssa (ilmeisesti) samanmielinen, että vapaan tahdon käsitteen välttäminen tietyissä yhteyksissä (joihin se ei kuulu) voi johtaa suotuisiin seurauksiin. Kansalaisia viilataan linssiin, kun puhutaan "mahdollisuuksien tasa-arvosta". Koska ei ole mitään tapaa verifioida, milloin joku toimii vapaasti, on halpamainen konsti väittää, että jonkun ongelmat ovat hänen omaa aikaansaannostaan. Politiikan ei tulisi tähdätä "vapauksien" vaan hyvinvoinnin lisäämiseen.

Japetus

Totti: "Materialistinen determinismi olettaa a priori, että fenomenaalinen tietoisuus ei vaikuta aivojen järjestäytymiseen vaan se on vain “heijaste” materialististen aivojen toimiessa determinismin lakien mukaisesti.

Vaikka vapaan tahdon kysymys on jo satoja vuosia vanha, löytyy tietoisuuden evoluutiobiologiasta vuoden 2000 jälkeenkin tuhansia tutkimuksia, jossa todetaan fenomenaalin tietoisuuden vaikuttavan aivojen järjestäytymiseen. Nämä tulokset ovat huomattavan yleisemmät kuin tulokset, jossa fenomenaali tietoisuus ei vaikuta aivojen järjestäytymiseen."

Materialistinen determinismi ei väitä mitään tuollaista. Sille on aivan sama, vaikuttaako tietoisuus yhtään mihinkään niin kauan kun kaikki tapahtuu jyrkän deterministisesti. Tietoisuus on siinä vain yksi linkki materiaalisen liikkeen kausaalisessa ketjussa, sijaitsi se missä kohtaa ketjua hyvänsä.

Tietoisuuden mahdollistavien rakenteiden vaikutus aivojen evoluutiossa on myös aivan eri asia kuin ajatuksen vaikutus toimintaan. Tietoisuus voi olla esimerkiksi nk. työtila, johon eripuolilta aivoja tuleva informaatio voi konvergoitua muokattavaksi hieman kuin tekstipätkät Windowsin leikepöydälle. On aivan selvää, että tällainen rakenteellinen innovaatio vaikuttaisi aivojen järjestäytymiseen ja tulevaan kehitykseen, mutta se ei tarkoita juuri fenomenaalisen aspektin vaikuttavan mihinkään. Fenomenaalinen tietoisuus voi olla vain sivutuote muuten hyödyllisen työtila-rakenteen kehittymisestä.

Totti: "Kysyin häneltä tämän blogin luettuani, että vapaata tahtoa ei ole aivoista löydetty, johon hän vastasi, että ei tietenkään ole. Vaikka tekniikka ja tutkimusmenetelmät ovat kehitteyneet huimasti viime vuosina heillä ei ole lähelläkään tarvittavaa tekniikkaa tämänlaisen tahdon olemassaolon tai olemattomuuden todistamiseksi. Tiedän, että otani on pieni, mutta en löytänyt netistä laajempaa tutkimusta neurotieteilijöiden tai neorobiologien käsityksestä vapaasta tahdosta."

Taisi olla Kai Kaila, jonka kanssa puhuit. Hänellä on lievästi sanottuna poikkeava käsitys asiasta. On kyllä olemassa useitakin tutkimusmenetelmiä, joilla agenttiuden kokemusta, päätöksen initiaatiota yms. voidaan tutkia hyvinkin tarkasti; ja tutkittu niitä myös on. Netistäkin kyllä löytyy vaikka millä mitalla artikkeleja neurobiologisista vapaa tahto -tutkimuksista. Tässä nyt muutamia:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1950571/

http://projects.ecfs.org/pchurch/AT%20BIOLOGY/papers2011_2012/KateFreeWi...

http://web.mac.com/kris_thomas/iWeb/Site%209/Resources_files/Burns%20%26...

http://www.physiologie.uni-mainz.de/physio/luhmann/247.pdf

http://www.jsmf.org/meetings/2003/nov/Dehaene_Cognition_2001.pdf

Omaa kantaasi tukevien kohdalla puute kyllä varmasti onkin melkoinen.

Kirjekuori

Mikko Puttonen kirjoittaa: "En usko, että vapaan tahdon hylkääminen ja determinismi johtaisi yhteiskunnalliseen kohtalonuskoon. Determinismi antaa pikemminkin lujan pohjan käsitykselle, että maailmaa voi muuttaa. Se näyttä että on mekanismeja, joita ohjailemalla saamme asioita aikaiseksi, muutettua. Sitä vastoin usko vapaaseen tahtoon tekee maailmasta mystisemmän, vaikeammin hallittavan paikan."

Kaikella kunnioituksella Mikko Puttoselle, mutta tätä en todellakaan ymmärrä. Millä lailla determinismiusko antaisi lujan pohjan käsitykselle, että maailmaa voi muuttaa, ja miten se näyttäisi, että on mekanismeja, JOITA OHJAILEMALLA saamme asioita aikaiseksi, muutettua? Nimittäin, jos determinismi on tosi, niin elämämme on ennaltamääräytynyt jo ennen syntymäämme, ja tietenkään emme voi ohjailla mitään; voimme vain olla virran vietävänä siten kuin se vie.

Kirjekuori

Mikko Puttonen kirjoittaa: "Minusta on kiintoisaa, että neurotieteilijät ilmoittautuvat vapaan tahdon kannattajiksi. Siihen voi olla filosofiset syyt, ja silloin he osallistuvat ikiaikaiseen tekniseen mielenfilosofiseen keskusteluun aiheesta. Sitä todellakin voi edelleen käydä mutta kuten Sam Harris huomauttaa, se haiskahtaa vähän skolastiikalta, jossa halutaan väen vängällä pelastaa jotakin perinteisesti arvokkaana pidettyä asiaa (milloin jumalaa, milloin vapaata tahtoa) vaikka tosiasiat puhuvat ilmiselvästi sitä vastaan."

Tosiasiassa ei kuitenkaan ole mitään tosiasiaa, joka puhuu vapaata toimintaa vastaan. Jotkin neurotieteilijät tekevät filosofian alaan kuuluvia johtopäätöksiä raportoitujen tietoisuuden tilojen ja empiirisisti todennettujen fysikaalisten tosiseikkojen välisistä yhteyksistä, tulkiten niitä ääritapauksissa "empiirisenä todisteena" vapaan toiminnan olemattomuudesta.

Japetus

@Kirjekuori,

Kyse ei ole mistään ääritapauksista, vaan ihan tyypillisimmästä nykytieteen kannasta. Tosiasiat ovat viime vuosikymmeninä tehneet vapaalle tahdolle saman kuin ne aiemmin tekivät flogistonille ja eetterille. Kysymyksen leimaaminen filosofiseksi ei millään tavoin sulje sitä empiirisen tutkimuksen ulkopuolelle.

Hermes

Kysymyksen leimaaminen filosofiseksi sulkee sen täysin empiirisen tutkimuksen ulkopuolelle.

On kenties mielekäs kysymys, kannattaako vapaasta tahdosta lainkaan puhua, jos käsite ei liity empiriaan mitenkään. Mikäli ei kannata, ei kannata siten puhua myöskään determinismistä. Tällaista ratkaisua saattavat monet pitää hyvänä, mutta minä en pysty uskomaan, että inhimillisestä elämästä voisi sulkea metafysiikan ulos. Minä en ainakaan pysty.

Totti

Japetus kirjoitti

"Materialistinen determinismi ei väitä mitään tuollaista. Sille on aivan sama, vaikuttaako tietoisuus yhtään mihinkään niin kauan kun kaikki tapahtuu jyrkän deterministisesti. Tietoisuus on siinä vain yksi linkki materiaalisen liikkeen kausaalisessa ketjussa, sijaitsi se missä kohtaa ketjua hyvänsä. "

Olet ymmärtänyt materialistisen determinismin väärin. Materialistinen deterinismi olettaa, että fenomenaali tietoisuus ei vaikuta kausaaliketjuun.

"Tietoisuuden mahdollistavien rakenteiden vaikutus aivojen evoluutiossa on myös aivan eri asia kuin ajatuksen vaikutus toimintaan. Tietoisuus voi olla esimerkiksi nk. työtila, johon eripuolilta aivoja tuleva informaatio voi konvergoitua muokattavaksi hieman kuin tekstipätkät Windowsin leikepöydälle."

Kaikkea voi aina redusoida, mutta silloin menetetään informaatiota ja lopulta selitysarvo on nolla. Tietoisuutta ei voi verrata Windows leikepöytään. Aivan eri skaalan ja vuorovaikutussuhteiltaan eri luokan käsitteitä.

"On aivan selvää, että tällainen rakenteellinen innovaatio vaikuttaisi aivojen järjestäytymiseen ja tulevaan kehitykseen, mutta se ei tarkoita juuri fenomenaalisen aspektin vaikuttavan mihinkään."

Ensinnäkin kyse ei ole innovaatiosta, koska tietoisuutta ei ole luotu, eikä keksitty, ellet sitten viittaa Jumalaan. Tällöin kyse on kuitenkin teologisesta debatista ja sitä varmasti riittää muuallakin.

"Fenomenaalinen tietoisuus voi olla vain sivutuote muuten hyödyllisen työtila-rakenteen kehittymisestä."

Tämä argumentti on täysin absurdi ja selitysarvoltaan nolla. Mitään ei tietenkään tiedetä absoluuttisen varmasti, mutta tämä on argumentaatiotasolla samaa tasoa homeopatian kanssa. Koska materialistinen determinismi ei osaa selittää fenomenaalisen tietoisuuden kehitystä evoluutioprosessissa, muuta kuin hassuna sattumana vain harva tutkija on hyväksynyt sen todellisuuden kuvaajaksi. Tiede olettaa edelleen, että fenomenaali tietoisuus on kehittynyt evoluutioprosessissa, koska siitä on ollut hyötyä eläinten selviytymiselle.

Jos fenomenaali tietoisuus olisi sivutuote, myös kaikki ihmisten kokemat tunteet ovat sattumaa. Mikä on todennäköisyys sille, että kun poltat kätesi, se tuntuu kivuliaalta ja se, että kun harrastat seksiä se tuntuu usein hyvältä. Aika pieni. Jos fenomenaali tietoisuus on vain passiivinen kokija, kyseiset fenomenaalit tunteet voisivat yhtä hyvin olla päinvastaisia ja ihmiset silti toimisivat yhtä tehokkaasti, koska fenomenaaliset tunteet eivät vaikuta ihmisen tuleviin tekoihin vaan predeterminoitu aivojen fysikaalinen materiaalinen kausaliteetti. Sama koskee kaikkia muitakin tunteita.

"Taisi olla Kai Kaila, jonka kanssa puhuit. Hänellä on lievästi sanottuna poikkeava käsitys asiasta."

Ensinnäkin on hieman epäkohteliasta ottaa tutkijan nimi esille ilman yhteyttä tutkimuksiin tai hänen argumentaatioon ja olettaa hänen argumentoivan jotain. Toisekseen kyse ei ollut Kailasta, vaikka olen hänenkin kanssaan asiasta keskustellut joitakin vuosia sitten. Kolmannekseen käsittääkseni hänen kantansa on vallitseva neurobiologian kanta eli se, että fenomenaali tietoisuus vaikuttavaa ihmisen toimintaan ja se on kehittynyt evoluutiossa, koska siitä on ollut hyötyä ihmisen ja myös muiden eläinten selviytymiselle.

"On kyllä olemassa useitakin tutkimusmenetelmiä, joilla agenttiuden kokemusta, päätöksen initiaatiota yms. voidaan tutkia hyvinkin tarkasti; ja tutkittu niitä myös on. Netistäkin kyllä löytyy vaikka millä mitalla artikkeleja neurobiologisista vapaa tahto -tutkimuksista. Tässä nyt muutamia:"

Yksikään linkeistäsi ei ole neurobiologian tutkimus.

Netistä löytyy yli 20 kertaa enemmän lääketieteellisiä tutkimuksia tutkimuksia homeopatian hyödyistä, kuin tutkimuksia, joissa todetaan materialistisesta determinismistä vapaan tahdon illuusiosta. Myös homeopatiaa puolustetaan yksittäisillä lääketieteellisillä tutkimuksilla.

Ainoastaan ensimmäinen tutkimus esitti tieteellisiä todistuksia vapaan tahdon puolesta. Kun ottaa huomioon sen, että lääketieteessä tutkimustuloksista yli 80 prosenttia saadaan rahoittajille suotuisaksi, ja sen minkälaiset markkinat kyseisellä tutkimustuloksella on, niin on yllättävää, että tällaisia tutkimuksia löytyy kuitenkin suhteellisen vähän.

"Omaa kantaasi tukevien kohdalla puute kyllä varmasti onkin melkoinen"

No, ei ole puutetta, koska kantani on vallitseva neurobiologinen kanta, jonka mukaan fenomenaali tietoisuus kehittyi, koska siitä oli hyötyä ihmisille. En viitsisi hirveästi linkitellä, mutta tässä nyt kuitenkin muutama.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16262477

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC49701/?tool=pmcentrez

http://www.pnas.org/content/103/28/10799

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393207003867

http://www.springerlink.com/content/r30p74584m220255/

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1364661311001252

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S002251939690394X

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1364661311001100

Nellistä löydät noin 5000 lisää.

Materialistinen determinismi on evoluutiobiologian lisäksi ristiriidassa myös nykyfysiikan käsityksen kanssa. Nykyfysiikassa ei kiistellä siitä noudattaako todellisuus mikrotasolla kvanttifysiikka vai mikrodeterminismiä. Todellisuus ei ole deterministinen. Tämä on standardi. Determinismillä ei ole empiria puolellaan.

Linkittämissäsi tuloksissa ei ole läydetty vapaata tahtoa, mutta ei niissä löydetty mitään kvanttifysiikkaan liittyvääkään.
Jos aivojen ulkopuoleisessa tutkimuksessa oltaisiin yhtä teknologisesti rajoittuneita, kuin tietoisten
aivojen tutkimuksessa, fysiikan käsitys olisi edelleen, että maailma on deterministinen. Kun tutkimuslaitteet tarkentuivat huomattiin, että klassinen selitysmalli on kuitenkin nykytietämyksen mukaan väärä. Myös linkittämässäsi tutkimustuloksissa tullaan tähän nykytieteen standardin vastaiseen ontologiseen maailmankäsitykseen.

Jos evoluutiobiologia ei kiinnosta, suosittelen tutustumista kvanttifysiikkaan.
Tässä yksi kansantajuinen kirja kvanttifysiikan perusteisiin.

http://books.google.fi/books/about/Quo_Vadis_Quantum_Mechanics.html?id=6...

Teos ottaa kantaa myös fysiikan ja tietoisuuden suhteeseen. Kvanttifysiikka ei ole argumentti vapaan tahdon puolesta, mutta se murtaa vapaan tahdon denialisteiltä heidän voimakkaimman argumentin - determinismin. Kirjoittajien mukaan vapaa tahto ei ole ristiriidassa nykyfysiikan käsityksen kanssa. Materialistinen determinismi sen sijaan on. Todellisuus on joko täysin satunnainen tai sellainen, jossa tietoisuus pystyy vaikuttamaan hivenen satunnaisfunktion painotukseen. Kvanttifysiikan kannalta molemmat ovat mahdollisia. Evoluutiobiologian kannalta jälkimmäin on selitysvoimaisempi tulkinta todellisuudesta.

Yksi teoksen argumenteistä koskien neurotieteitä on se, että aina kun tietoisuuden tutkinnassa käytetään klassista fysiikkaa kausaliteetin selittäjän on se aina a priori väärin, koska maailma ei ole nykyfysiikan käsityksen mukaan deterministinen. Teoksessa mennään vielä niin pitkälle, että oletetaan metafyysisesti, että Kvanttiteoriaan kuuluva
mittausparadksi saattaa liittyä, jollain tapaa tietoisuuteen.

Kirjoittajina on 16 maailman huippufyysikkoa, joista kaksi on saanut fysiikan nobelin. Eli kyseessä ei siis
ole ihan mitä tahansa höyrypäitä.

En jaksa tämän enempää asiasta vängätä. Kirjoitan asiasta, koska asia vaivasi minua paljonkin, ennen kuin tutustuin yliopistolla fysiikkaan ja hivenen evoluutiobiologiaan. Netistä en silloin löytänyt samanlaista tietopankkia mitä yliopiston sisäinen tiedonjako mahdollisti. Nämä opinahjot myös muuttivat kantani determinismistä vapaalle tahdolle suotuisaksi. Lopullista totuutta asiasta ei saa. Kyse on siitä mihin todennäköisyyteen kukin uskoo.

Japetukselle: Jos asia vaivaa sinua yhtä paljon kuin minua nuorempana toivon, että löydät asian suhteen samanlaisen rauhan kuin itse löysin. Jos asia ei vaivaa, niin sinulle ja kaikille muillekin oikein hyvää kesää!

Japetus

Tämä kommenttiosion ulkoasu on kyllä todella huono "sillisalaatti"-mutoiselle keskustelulle, mutta menköön nyt tämän kerran. Koetan riviväleillä edes vähän helpottaa lukemista. Kaikki lainaukset Totin yllä olevasta kirjoituksesta.

"Olet ymmärtänyt materialistisen determinismin väärin. Materialistinen deterinismi olettaa, että fenomenaali tietoisuus ei vaikuta kausaaliketjuun."

Materialistinen determinismi ei kummankaan termin määritelmän osalta sulje tietoisuuden kausaalista vaikutusta pois. Tietoisuus voi siinä olla joko materiaalinen entiteetti tai sitten silkka illuusio kuten mm. funktionalismi esittää. Illusorinen ilmiö ei luonnollisesti vaikuta mihinkään, mutta materiaalinen tietoisuus voi aivan hyvin sijaita myös keskellä kausaalista ketjua.

"Kaikkea voi aina redusoida, mutta silloin menetetään informaatiota ja lopulta selitysarvo on nolla. Tietoisuutta ei voi verrata Windows leikepöytään. Aivan eri skaalan ja vuorovaikutussuhteiltaan eri luokan käsitteitä."

Leikepöytä on ihan käypä vertaus sille, kuinka eri puolilta tuleva informaatio voi olla "globaalisti" käytettävissä. Redusoinnissa ei myöskään menetetä informaatiota, vaan saadaan sitä päinvastoin lisää. Jonkin Ilmiön selittäminen tyypillisesti tarkoittaakin sen redusoimista "alemman tason" käsitteisiin.

"Ensinnäkin kyse ei ole innovaatiosta, koska tietoisuutta ei ole luotu, eikä keksitty, ellet sitten viittaa Jumalaan. Tällöin kyse on kuitenkin teologisesta debatista ja sitä varmasti riittää muuallakin."

Evolutiivisista innovaatioista puhutaan jatkuvasti. Se on kielikuva eikä implikoi mitään suunnittelevaa agenttia.

"Tämä argumentti on täysin absurdi ja selitysarvoltaan nolla. Mitään ei tietenkään tiedetä absoluuttisen varmasti, mutta tämä on argumentaatiotasolla samaa tasoa homeopatian kanssa. Koska materialistinen determinismi ei osaa selittää fenomenaalisen tietoisuuden kehitystä evoluutioprosessissa, muuta kuin hassuna sattumana vain harva tutkija on hyväksynyt sen todellisuuden kuvaajaksi. Tiede olettaa edelleen, että fenomenaali tietoisuus on kehittynyt evoluutioprosessissa, koska siitä on ollut hyötyä eläinten selviytymiselle."

Evolutiivisen sivutuotteen selitysarvo ei todellakaan ole nolla. Se kyllä tosiaan laittaisi koko evoluutiokäsityksen uusiksi Homeopatian kanssa samalla linjalla on ennemminkin keskiaikaisen teologian luoma käsitys vapaasta valitsijasta, josta ei - yllätys, yllätys - ole mitään todisteita. Jos se olisi totta, olisi meistä jokainen Akvinolaisen ja Aristoteleen jumala, liikuttamaton liikuttaja, jota mikään aiempi tapahtuma ei määrää.

"Jos fenomenaali tietoisuus olisi sivutuote, myös kaikki ihmisten kokemat tunteet ovat sattumaa. Mikä on todennäköisyys sille, että kun poltat kätesi, se tuntuu kivuliaalta ja se, että kun harrastat seksiä se tuntuu usein hyvältä. Aika pieni. Jos fenomenaali tietoisuus on vain passiivinen kokija, kyseiset fenomenaalit tunteet voisivat yhtä hyvin olla päinvastaisia ja ihmiset silti toimisivat yhtä tehokkaasti, koska fenomenaaliset tunteet eivät vaikuta ihmisen tuleviin tekoihin vaan predeterminoitu aivojen fysikaalinen materiaalinen kausaliteetti. Sama koskee kaikkia muitakin tunteita. "

Tuo edellyttäisi, että ne tiedostamattomat prosessit, jotka tuottavat tietoisuuden, voisivat myös aivan yhtä hyvin toimia toisin. Kuten jo sanottu, ei tiedetä, miten aivot tietoisuuden synnyttävät, mutta yksi kausaalisen roolin kieltävä selitys on hieman kuin jos tietoisuus olisi valkokankaalle heijastuva elokuva. Se, mitä kankaalla näkyy, on kaikki projektorin tuottamaa, ja jos projektori toimisi toisin, näyttäisi elokuvaa takaperin tai liian nopeasti, se näkyisi virheenä myös kankaalla. Samoin vika tietoisuudessa tarkoittaisi vikaa myös tiedostamattomassa informaation prosessoinnissa. Vaikka tietoisuus olisikin kyvytön initioimaan aktia (kuten mm. täällä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1950571/ ehdotetaan), sen ei silti voisi olla mikään muusta aivotoiminnasta riippumaton itsenäinen entiteetti.

"Ensinnäkin on hieman epäkohteliasta ottaa tutkijan nimi esille ilman yhteyttä tutkimuksiin tai hänen argumentaatioon ja olettaa hänen argumentoivan jotain."

En olettanut mitään. Hän on puhunut asiasta julkisesti, jolloin hänen näkemyksiensä referoinnissa ei ole mitään epäkohteliasta. Yksityisen keskustelun kohdalla asia olisi toinen. Tässä nyt on esimerkiksi muutaman vuoden takainen Tieteen juttu, jossa hän esiintyy varsin suorasanaisena:

http://www.tiede.fi/artikkeli/1103/ihminen_on_biologinen_kone

"Toisekseen kyse ei ollut Kailasta, vaikka olen hänenkin kanssaan asiasta keskustellut joitakin vuosia sitten. Kolmannekseen käsittääkseni hänen kantansa on vallitseva neurobiologian kanta eli se, että fenomenaali tietoisuus vaikuttavaa ihmisen toimintaan ja se on kehittynyt evoluutiossa, koska siitä on ollut hyötyä ihmisen ja myös muiden eläinten selviytymiselle."

Hän menee kyllä vieläkin pidemmälle. Tietoisuuden vaikuttava rooli ei tarkoita samaa kuin vapaa tahto. On varsin hyvin mahdollista, että jonkin representaation nousu tietoisuuteen vaikuttaa takaisin sen tiedostamattomaan käsittelyyn ilman mitään metafyysistä vapautta. Ainoastaan sellaisten tietoisten tilojen kuin esim. agenttiuden kokemus, tarvitsisi olla vaikuttamatta aktiin, jonka suhteen ne koetaan. Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettukin, että kokemus tietoisen päätöksen teosta muodostuu huomattavasti myöhemmin kuin itse päätös. Libetin kokeessa tietoinen kokemus päätöksen teosta syntyi lähemmäs puoli sekuntia "myöhässä", mutta tarkoittaako se, ettei esim. 10 sekuntia ennen syntynyt tietoinen mielikuva oikean ja/tai vasemman sormen liikauttamisesta vaikuttanut päätökseen? Ei. Vapaan tahdon puute ei poissulje tietoisuuden mahdollista kausaalista roolia.

"Yksikään linkeistäsi ei ole neurobiologian tutkimus."

On kyllä, mutta enemmistö on tarkalleen ottaen neurotieteellisiä tutkimuksia. Noiden nimitysten eroilla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole mitään merkitystä. Saivartelet vain aivan turhaan.

"Netistä löytyy yli 20 kertaa enemmän lääketieteellisiä tutkimuksia tutkimuksia homeopatian hyödyistä, kuin tutkimuksia, joissa todetaan materialistisesta determinismistä vapaan tahdon illuusiosta. Myös homeopatiaa puolustetaan yksittäisillä lääketieteellisillä tutkimuksilla."

Rohkenen epäillä, jos väität, että nimenomaan homeopatian hyötyjä puoltavia tutkimuksia löytyy 20 kertaa enemmän. Mutta eipä sen väliä, vaikka löytyisikin? Aivan yhtä hyvin minä voisin väittää, että vapaata tahtoa puolletaan yksittäisillä tutkimuksilla - jos niitä olisi edes sen verran siis.

"Ainoastaan ensimmäinen tutkimus esitti tieteellisiä todistuksia vapaan tahdon puolesta. Kun ottaa huomioon sen, että lääketieteessä tutkimustuloksista yli 80 prosenttia saadaan rahoittajille suotuisaksi, ja sen minkälaiset markkinat kyseisellä tutkimustuloksella on, niin on yllättävää, että tällaisia tutkimuksia löytyy kuitenkin suhteellisen vähän."

Vähän kyllä näytät seonneen pasmoissasi tuossa kohtaa. Juuri edellä pääsit sanomasta kuinka homeopatiaa perustellaan yksittäisillä tutkimuksilla, ja sitten esität itse tasan yhden tutkimusesimerkin vapaan tahdon puolesta. Mahtaa olla jalka kipeä tuon laukauksen jälkeen.

Olet myös käsittänyt sen tutkimuksen väärin. Ensimmäisessä mainittu vapaa tahto ei ole ollenkaan sama asia kuin, mitä sillä yleisesti tarkoitetaan, vaan se määriteltiin pelkäksi havainnoksi, jolla ei ole kausaalista vaikutusta liikkeen suorittamiseen. Jostain syystä eräät tutkijat ja filosofit tykkäävät pitää käsitteen, mutta muuttaa sen merkitystä täysin.

"No, ei ole puutetta, koska kantani on vallitseva neurobiologinen kanta, jonka mukaan fenomenaali tietoisuus kehittyi, koska siitä oli hyötyä ihmisille. En viitsisi hirveästi linkitellä, mutta tässä nyt kuitenkin muutama."

Ja nyt sitten tämä muuttui kannaksesi. Huomaat varmaan itsekin, että noista saa vapaan tahdon kannatusta hakea kissojen ja koirien kanssa. Ne ovat myös suurimmaksi osaksi sitä tasan samaa ei-neurobiologiaa, josta itse keksit laittamiani linkkejä kommentoida.

"Materialistinen determinismi on evoluutiobiologian lisäksi ristiriidassa myös nykyfysiikan käsityksen kanssa. Nykyfysiikassa ei kiistellä siitä noudattaako todellisuus mikrotasolla kvanttifysiikka vai mikrodeterminismiä. Todellisuus ei ole deterministinen. Tämä on standardi. Determinismillä ei ole empiria puolellaan."

Tämä on kirjaimellisesti tulkinnanvarainen asia eikä mikään täysin etabloitu fakta. Käsillä olevan asian kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Vapaa tahto on aivan yhtä inkoherentti käsite, oli todellisuuden perimmäinen luonne sitten deterministinen tai indeterministinen. Mm. Puttosen blogissa mainitsema Sam Harris on aiemmassa kirjassaan kuvannut hyvin, miksi. Sama varmaan löytyy Free Will -teoksestakin.

"Linkittämissäsi tuloksissa ei ole läydetty vapaata tahtoa, mutta ei niissä löydetty mitään kvanttifysiikkaan liittyvääkään.
Jos aivojen ulkopuoleisessa tutkimuksessa oltaisiin yhtä teknologisesti rajoittuneita, kuin tietoisten
aivojen tutkimuksessa, fysiikan käsitys olisi edelleen, että maailma on deterministinen. Kun tutkimuslaitteet tarkentuivat huomattiin, että klassinen selitysmalli on kuitenkin nykytietämyksen mukaan väärä. Myös linkittämässäsi tutkimustuloksissa tullaan tähän nykytieteen standardin vastaiseen ontologiseen maailmankäsitykseen."

Eikä tulla. Niissä ei missään oteta kantaa siihen, onko universumi "perimmiltään" deterministinen vai ei. Miksi otettaisikaan? Aivot ovat liian karkea ja lämmin systeemi, jotta niissä voisi tapahtua makrotason kvantti-ilmiöitä - tämän ovat monet fyysikotkin todenneet. Mikrotason vaikutukset taas eivät ole ollenkaan relevantteja tietoisuuden suhteen. Kvanttitietoisuushypoteesi ei ole tietoisuustutkimuksessa sitä suurinta huutoa, ja ihan syystä. Näin muutama vuosi sitten videon eräästä konferenssista, jossa Stuart Hameroff, yksi kvanttitietoisuuden päätukijoista piti käsityksistään luennon ja hänet jyrättiin aika perinpohjaisesti. Suosio ei ole paljon paremmaksi hiljattain muuttunut - vaikka hän jotain uutta taas kertoikin mikrotubuluksista löytäneensä.

Varsinainen pointti linkkaamissani tutkimuksissa ei myöskään ollut siinä, että vapaata tahtoa ei löytynyt, vaan siinä, että sille löytyi korvaava mekanismi - useampikin, jos tarkkoja ollaan. Vapaa tahto häviää tämänkaltaisten löytöjen tieltä samoin kuin jumala on hävinnyt painovoimalain ja evoluution tieltä. Toki tässäkin voi aina vedota kaiken maailman magiaan, mutta vapaan tahdon käsitteellä - kuten jumalallakaan - ei enää ole paikkaa kuin metaforana.

"Teos ottaa kantaa myös fysiikan ja tietoisuuden suhteeseen. Kvanttifysiikka ei ole argumentti vapaan tahdon puolesta, mutta se murtaa vapaan tahdon denialisteiltä heidän voimakkaimman argumentin - determinismin."

Vain sivistymättömät denialistit kaatuvat siihen.

"Yksi teoksen argumenteistä koskien neurotieteitä on se, että aina kun tietoisuuden tutkinnassa käytetään klassista fysiikkaa kausaliteetin selittäjän on se aina a priori väärin, koska maailma ei ole nykyfysiikan käsityksen mukaan deterministinen. Teoksessa mennään vielä niin pitkälle, että oletetaan metafyysisesti, että Kvanttiteoriaan kuuluva
mittausparadksi saattaa liittyä, jollain tapaa tietoisuuteen."

Paljonko neurotieteen tai -biologian asiantuntijoita tuossa on mahdettu konsultoida? Kaiken maailman hypoteesit kyllä tuntuvat varsin hyviltä, jos ei tarvitse ottaa aivoja ollenkaan huomioon.

"Japetukselle: Jos asia vaivaa sinua yhtä paljon kuin minua nuorempana toivon, että löydät asian suhteen samanlaisen rauhan kuin itse löysin. Jos asia ei vaivaa, niin sinulle ja kaikille muillekin oikein hyvää kesää!"

Kuin myös. Asia ei ole koskaan vaivannut minua. Kenties siksi, etten ole oikein tuntenut tarvetta pelata lottoa metafysiikalla.

Vanha juttu

Tolstoi: "Tahto ei ole vapaa, jos sitä rajoittaa yksikin laki". (Sota ja rauha 1860-l., epilogi)
Luther: "Jos ihminen voisi saavuttaa vapaan ratkaisuvaltansa nojalla jotakin, olisi kaikki maailman uskonnot ja filosofiat hävinneet ja Kristuskin tehty tarpeettomaksi" (De servo arbitrio eli Sidottu ratkaisuvalta, 1527)

Ihmisen dilemma on se, ettei hän voi tehdä, mitä tahtoo, tuon tahtonsa nojalla - vaan jos hän jotain tekeekin, siihen ei ole syynä tahto vaan ne syyt, jotka tekemisen mahdollistavat. Kuitenkin jokin, jota nimitämme "tahdoksi" on olemassa ja se on perhanan levoton. Luullakseni tuon kysymyksen ympärillä kaikki tiede, filosofia ja uskonto pyörivät. Tiede etsii tosiasioita, filosofia mielekkyyttä ja ymmärrystä, uskonto kaikkea tuota. Kaikkia ratkaisuyritelmiä yhdistää tai erottaa ei ulkoinen muoto - tieteellinen empirismi, filosofinen ihmettely, uskonnon palvontamenot - vaan se, mitä itse asiasssa tehdään. Näin siksi, että ihminenhän voi todistetusti saavuttaa omaan mieleensä sopivan totuuden niin tieteestä, uskonnosta kuin filosofiastakin ilman, että kyse olisi jostakin luulottellusta järjestyksestä, että tyhmät lankeaa uskontoihin, fiksummat tieteisiin ja filosofaan.
Mutta kuka pystyy peilin edessä väittämään, että olisi _saavuttanut_ kaiken kestävän totuuden, vastauksen tahdon dilemmaan? En minä ainakaan. Tai jos tahto on kerran sidottu syihin eli lakeihin eikä se näinollen ole vapaa, niin eikö se ilmennä meille, ettei tekemisessä, filosofiassa, tieteessä ja uskonnossa ole mitään mieltä, kun emme parhaallakaan tiedollakaan voi olla täysin "vapaita"? Eikö edes tuo huomio, joka väistämättömyydessään on täysin tuomitseva ja josta tuo Harriskin on kirjoitellut, pysäytä meitä näkemään, miten avuttomia me olemme, vaikka meillä olisi kaikki viisaus ja tieto?

.
"Näkemällä nähkää, älkääkä nähkö". Niinpä Paavali kirjoitteleekin Room. 7:15-25: "Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" ... (Room 3:19-28):

"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."

Liitin tähän Paavalia siitä syystä, että joku ketjussa rinnasti vapaan tahdon kristinuskon perusideaan. Asiahan on, kuten tuosta pätkästä voi lukea, lähinnä päinvastoin; Paavalin ilmaisu on toki muinainen, ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., mutta se ei vanhenna vastausta, joka sanoo, että kristillinen usko ottaa lahjaksi vanhurskauden, vastauksen tahdon dilemmaan, että "sisällisen ihmiseni puolesta yhdyn ilolla Jumalan lakiin" - minä tahtoisin olla omasta mielestäni hyvä - "mutta jäsenissäni minä näen toisen _lain_" - tuon lain, joka minua orjuuttaa ja saa minut lukemaan Spinozaa ja Descartesia ja ties mitä saavuttaakseni totuutta edes vähän. Mutta kuitenkin: "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".

Niin siis kristillisen teologian mukaan vastaus saadaan lahjaksi, erotuksena kaikista tieteistä, aatteista ja uskonnoista, jopa kristillisistä muotomenoista itsestäänkin; mutta samoin vastoin tiedettä, filosofiaa ja uskontoja ristin usko ei ole tietämistä, näkemistä - totuuden kokeellista osoittamista, filosofista pätevyyttä tai näkyvää pyhyyttä - vaan uskomista, niin kuin Paavali Room. 4:16: "Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta".

raxu

Vapaa tahto tulisi todella ensiksi kyetä määrittelemään melko perusteellisesti. Eihän vapaata tahtoa sinällänsä ole, sillä jokainen olento haluaa vain maksimaalista hyvänolon tunnetta. Teemme vain valintoja joiden epäilemme johdattavan meidät sinne nopeammin tai edes hetkeksi. Valinnat voivat ulospäin vaikuttaa hyvinkin epärationaalisilta, mutta kysymys ei ole ikinä muusta kuin onnen tavoittelusta.

Eli summatakseni vapaan tahdon olemus on jo tavallaan mielivaltainen. Järki ja logiikka erottaa meitä suurestikkin kuinka todennäköisesti valinnoissamme onnistumme.

Pentti S. Varis

En tiedä koskaan valinneeni jotain toimintoa vapaan tahdon johdosta, vaan olen aina ollut huomaavinani usein jopa laajan, erittäin usein ristiriitaisen, monesti vastakkaisia syitä sisältävän reunaehtokompleksin, jonka tuloksena, eräänlaisena optimina ratkaisu on sitten putkahtanut esiin. Mutta ratkaisu on usein nopeasti vaihtunut toiseksi uuden reunaehdon ilmestyessä.

Useita ratkaisuja olen joutunut katumaan "tehdessäni" ne nykykatsannossa epäadekvaatin reunaehtokompleksin pakottamana.

Kuusi vuotta yritettyäni sain mielestäni osoitetuksi fysiikan mittakenttäteorioiden, keskeisimmin Weinbergin-Salamin teorian matemaattisen formalismin useiden kohtien ja monien psykologisten tilojen vastaavuuden, analogian.

http://books.google.fi/books/about/Fysiikan_mittakentt%C3%A4teoriat_tiet...

Olin tuohon aikaan neutraalin monismin lumoissa niin, etten oikein voinut uskoa minuudenkaan olemassaoloon. Mutta löytämäni analogia "pakotti" määrittelemään minuuden fysikaalisten systeemien Lagrangen funktiota vastaavana entiteettinä. Lagrangen funktioon kytkeytyvät mittakentät puolestaan edustivat mallissani aistimuksia ja merkityksiä, joista psyykekin koostuu. Tahto, tunteet ja emootiot
puolestaan olivat analogisia Higgsin kentälle, sähköisheikon teorian vakuumille, johon useiden mittakenttäformalismien mallin mukaisesti voi syntyä struktuureja.

Oletin tällöin, että kuten suprajuoksevassa He-3:ssa, myös muissa teorioissa näitä vakuumin struktuureja kehittyy ja modifioituu siinä kulkevien mittakenttien ja vaikutuksesta. Vastaavasti niitä tuottavat ihmisessä aistimukset ja merkitykset, joihin reunaehdot vaikuttavat ratkaisevasti. Niinpä kallistun tällä hetkellä siihen suuntaan, että vapaan tahdon asemasta meillä on reunaehtosidonnainen, reunaehtojen ja niiden tuottamien emootio- ym. struktuurien määräämä tahtotila.

Koko teoriani tai jotkin ratkaisevat osat siitä saattavat tietysti olla vääriä. Yhtään ratkaisua en kuitenkaan tiedosta tehneeni ilman ratkaisun tekemiseen vaikuttavien tekijöiden läsnäoloa. (En tosin ole kova tekemään edes reunaehtosidonnaisia päätöksiä; olisinko pari kolme elämässäni tehnyt, muuten tunnen vain ajautuneeni..)

PeterH

Jos se on vaistoista ja periytyvistä luonteenpiirteistä kiinni, niin ns. rodunjalostuksellahan asiaan voi vaikuttaa. Viktoriaaniseen aikaan vallitsi tiukka yksiavioisuuden moraali, ja mies-nais pareja vängättiin väkisin yksi yhdelle -periaatteella; luonnonvalinta jakautui enemmän tai vähemmän tasaisesti.

Nyt taas elämme yhteiskunnassa jossa murhamiehet, jalkapallo- ja rokkitähdet, pelimiehet ja sarja-avioitujat siittävät suurimman osan lapsista, ja loput miehet verovaroin kustantavat heidän ylläpitonsa, karsiutuen kuitenkin pois luonnonvalinnasta. Muutamassa sukupolvessa meistä jalostunee varsinainen valloittaja- ja ryövärirotu, eikö?

Kirjekuori

Puttonen: "Millainen olisi se maailma, jossa hyväksyttäisiin yleisesti se, että kaikki hyvä on otollisten olosuhteiden tarjoamaa lahjaa, paha huonojen olosuhteiden kampitusta?"

Vastaus: Tutkimusten mukaan, kun hylätään usko vapaaseen tahtoon, lisääntyy hällä väliä -asenne. Henkilö sallii helpommin itsensä syyllistyä huijaukseen ja aggressiokäyttäytymiseen, työmoraali ja -suoritukset laskevat ja avuttomuuden tunne lisääntyy. Tutkimuksia löytyy täältä:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18181791
(The value of believing in free will: encouraging a belief in determinism increases cheating.)

http://psp.sagepub.com/content/35/2/260.short
(Prosocial Benefits of Feeling Free: Disbelief in Free Will Increases Aggression and Reduces Helpfulness)

http://www.csom.umn.edu/assets/164290.pdf
(Personal Philosophy and Personnel Achievement: Belief in Free Will Predicts Better Job Performance)

***

Puttonen: "Ainakin ihmiset tuomitsisivat toisiaan vähemmän hurmahenkisesti".

Saattaisi käydä myös päinvastoin. Jos tuomarit uskoisivat etteivät voi vaikuttaa siihen kuinka rankalla kädellä tuomitsisivat, saattaisivat he vapaan tahdon kieltävässä yhteiskunnassa puhtaalla omallatunnolla rankaista rankimman päälle, uskoen että niin on determinoitu (tai aidon sattuman ohjaamana määrätty) tapahtumaan.

Edellä olevat tutkimukset antavat käyttäytymistieteellistä tukea asioiden etenemisestä nimenomaan tähän suuntaan "after free will"-yhteiskunnassa.

***

Puttonen: 'Vanhan deterministin, filosofi Spinozan motto olisi kunniassa: ”Ei pidä nauraa, itkeä eikä halveksia ihmisten tekoja, vaan ymmärtää.”'

On outoa, että determinismiin uskova filosofi antaa eettisiä "ought/should"-ohjeita. Asetelmana se on itsensäkumoava samaan tapaan kuin jos luojajumala olisi ennaltamäärännyt kaiken tapahtumaan, ja sitten antaisi historian edetessä ohjeita ja käskyjä. Jotta Spinoza olisi ollut etiikassaan konsistentti metafysiikkansa kanssa, olisi hänen pitänyt muotoilla lauseensa muotoon "Saa nähdä ajaudummeko nauruun, itkuun, ihmisten tekojen halveksuntaan, vaiko ymmärtämiseen."

Mikko Puttonen

Kirjekuori:

Vapaan tahdon ja determinismin sosiaalipsykologisia seurauksia tutkinut Roy Baumeister on muuten uskossa. Toisin sanoen hän uskoo, että ihmisillä on vapaa tahto. Luottaisitko jumalan olemassaolosta vakuuttuneeseen tutkijaan, joka saa jumaluskon moraalista erinomaisuutta osoittavia tutkimustuloksia?

Leikki leikkinä. En oikeasti epäile noita sosiaalipsykologisia tutkimuksia, joissa ihmisten moraali ja prososiaaliset asenteet saadaan höltymään, kun heidät altistetaan ajatukselle, että vapaata tahtoa ei ole. Ne antavat ensimmäistä osviittaa siitä, millaisia seuraamuksia vapaasta tahdosta maallistumisella voi olla. Maallistuminen on kuitenkin vielä kovasti kesken ja koko ajatuksen kulttuurinen työstäminen vasta alullaan. Me voimme vielä vaikuttaa siihen, mitä siitä tulee.

Luulenpa, että uskonnosta olisi saatu samanlaisia tuloksia sata vuotta sitten. Uskonnottomuus merkitsi populaarissa mielikuvituksessa antaa mennä -anarkiaa, joka tuhoaisi moraalin ja yhteiskunnan henkisen perustuksen. Ihmiskunta selviää varmasti kohtalokkaasti kyynistymättä vapaan tahdon kuolemasta niin kuin se selvisi jumalankin kuolemasta.

Siksi toisekseen realismilla ihmisen toimijuuden suhteen on oma arvonsa. Yhäkin saadaan tuloksia, joiden mukaan uskonnollisuus onnellistuttaa ihmistä, mutta ei se riitä syyksi, että meidän kaikkien pitäisi kääntyä uskoon. Edes uskonnolliset ihmiset eivät voi pitää sitä argumenttina uskonnon puolesta. Heidän kantansa on, että jumala on olemassa ja siksi he uskovat siihen. He eivät usko jumalaan siksi, että se on kätevä työkalu lisätä omaa onnellisuuttaan.

Jos menetämme uskon vapaaseen tahtoon, koska se nyt vain ei vaikuta enää todelta, tuskin voimme säilyttää uskomme sen vuoksi, että siitä on jotakin moraalista hyötyä. Meidän pitää vain alkaa hyväksyä, että ihmiset voivat tehdä hyvää toisilleen, vaikka emme uskokaan vapaaseen tahtoon. Samalla tavoin alettiin joskus pitää aivan mahdollisena ihmistä, joka ei usko jumalaan mutta on silti ihan jees tyyppi.

Mitä tulee Spinozan epäjohdonmukaisuuteen, niin siitähän vapaan tahdon kieltäjiä on aina syytetty. Syytteen mukaan heidän toimintansa tai sanansa edellyttävät uskoa vapaaseen tahtoon, vaikka he kieltävät sen olemassaolon. Kuinka he voivat kehottaa ketään mihinkään, jos he kuitenkin ajattelevat, että kaikki on ennalta määrättyä ja kaikki ”vain tapahtuu”? Minusta tämä voi olla ongelma tai hauska paradoksi jollekin filosofille, mutta tuskinpa kellekään muulle. Niin kuin emme jää tahdottomina sohvalle makaamaan, vaikka tiedämme, että tahtomme on luonnon mekanismien määräämää, niin yhtä lailla me jatkamme toistemme kehottelua tekemään asioita toisin.

Kirjekuori

Puttoselle:

Näiden kolmen tutkimuksen takanahan oli yhteensä yhdeksän eri tutkijaa.

Mitä Baumeisterin uskoon vapaaseen tahtoon tulee, niin sellainen ei toki ole tutkijalta kiellettyä.
Kokeet ovat päteviä ja ovat kenen tahansa toistettavissa.

Mikko Puttonen

Tottahan toki, hyviä tutkimuksiahan ne varmasti ovat, heitin vain huonoa herjaa.

Kirjekuori

Puttonen: "Koko ajatuksen kulttuurinen työstäminen vasta alullaan. Me voimme vielä vaikuttaa siihen, mitä siitä tulee."

Sellainen vaikuttaminen on mahdollista vain jos vapaa tahto on tosi.

***

Puttonen: "Neurotieteilijät kuvaavat entistä tarkemmin päätöksenteon mustan laatikon eli meidän oman päämme. Eivätkä he löydä sieltä vapaata tahtoa."

No nyt on löytynyt. Tänään on julkaistu tutkimus:

"New brain research refutes results of earlier studies that cast doubts on free will".
(http://medicalxpress.com/news/2012-08-brain-refutes-results-earlier-free...).

Siinä osoitetaan, että tietoisuus osallistuu päätöksentekoon aktiivisena toimijana. Siten tietoisuus ei jää passiivisen informaationsaajan rooliin, kuten tahdonvapaudenkieltäjät ovat väittäneet.

H.K.

Nimimerkki Kirjekuoren linkittämä tutkimusuutinen liittyy ainoastaan siihen, missä aivojen osissa päätöksiä tehdään; tietoisessa vai tiedostamattomassa. Vaikka päätöksiä tapahtuisi myös ns. tietoisesti, ei se millään tavalla tuo kuvioon mukaan vapaata tahtoa. Olen lukenut lukemattomia vapaan tahdon puolustelukirjoituksia, mutta vieläkään silmiini ei ole osunut asiallista kuvausta siitä, mikä olisi se käsittämätön asia tai ominaisuus, joka mahdollistaisi vapaan tahdon.

Ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa (puhumattakaan siitä, että fyysisesti ei ole olemassa agentteja tai erillisyyttä, on vain rajoitta vuorovaikuttava kokonaisuus), niin elollisen kuin elottomankin. Ihminen on täysin erottamaton osa ympäristöään syntymästään asti. On siis turha puhua siltäkään kannalta yksilön vapaasta tahdosta.

Jos jonkinlaiseen vapaaseen tahtoon pitäisi uskoa, niin olisin valmis uskomaan universaaliin vapaaseen tahtoon; siihen, että jonkinlainen kosminen, persoonaton ja rajaton "tietoisuus" tekee mitä huvittaa. Mutta puheet yksittäisestä agentista saati hänen vapaasta tahdostaan ovat melko paksuja.

Mikko Puttonen

Kirjekuori: "Siinä osoitetaan, että tietoisuus osallistuu päätöksentekoon aktiivisena toimijana. Siten tietoisuus ei jää passiivisen informaationsaajan rooliin, kuten tahdonvapaudenkieltäjät ovat väittäneet."

Ei osoiteta. Siinä todistellaan vain, että päätös tietyn teon tekemisestä on ajallisesti lähempänä tietoista kokemusta päätöksestä kuin Benjamin Libetin klassinen tutkimus esitti. Libetin mukaan päätös tiettyyn tekoon ryhtymisestä on tehty aivojen tiedostumattomissa osissa selvästi ennen kuin henkilö tulee tietoiseksi päätöksestään. Uudessa tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, mikä rooli tietoisella päätöksenteon kokemuksella olisi tekoon johtavassa tapahtumasarjassa. Tietoinen tekemisen tunne voisi periaatteessa edelleen olla pelkkä oheisilmiö ilman, että se vaikuttaisi kausaalisesti teon toteuttamiseen.

Vaikka tietoisuudella olisikin jokin tehtävä tekoon johtavassa tapahtumasarjassa, vapaa tahto loistaa silti poissaolollaan. Tietoisuus olisi silloinkin vain yksi ratas päätöskoneistossa.

Kirjekuori

H.K.: "Vaikka päätöksiä tapahtuisi myös ns. tietoisesti, ei se millään tavalla tuo kuvioon mukaan vapaata tahtoa."

Tietenkään tämä tutkimustulos ei mitenkään aukottomasti todista tahdonvapautta. Tämä tutkimus vie kuitenkin vapaan tahdon kieltäjiltä erään heidän vahvimmista argumenteistaan tahdonvapautta vastaan, nimittäin argumentin tietoisuudesta vain passiivisena informaation saajana. Täten tahdonvapauskeskustelu palaa jälleen esi-Libetläiseen aikaan, jossa myös tunnustetaan arki-intuition oikeellisuus toiminnan suhteen. Se miten ja missä järjestyksessä tunnemme asioita tekevämme, on paljolti myös sitä, kuinka asiat todellisuudessa tapahtuvat.

Kirjekuori

Puttonen: "Siinä todistellaan vain, että päätös tietyn teon tekemisestä on ajallisesti lähempänä tietoista kokemusta päätöksestä kuin Benjamin Libetin klassinen tutkimus esitti."

Nähdäkseni tämä ei pidä paikkaansa. En ainakaan löytänyt artikkelista mitäään tämänsuuntaista. Voitko esittää artikkelista sitaatin missä näin sanotaan?

Puttonen: "Uudessa tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, mikä rooli tietoisella päätöksenteon kokemuksella olisi tekoon johtavassa tapahtumasarjassa. Tietoinen tekemisen tunne voisi periaatteessa edelleen olla pelkkä oheisilmiö ilman, että se vaikuttaisi kausaalisesti teon toteuttamiseen."

Kyllä siinä otetaan. Lainaus artikkelista: "This, the team says, proves that it was still the conscious mind making the decision; the subconscious was just doing background work to get ready."

Mikko Puttonen

Kirjekuori: "Nähdäkseni tämä ei pidä paikkaansa. En ainakaan löytänyt artikkelista mitäään tämänsuuntaista. Voitko esittää artikkelista sitaatin missä näin sanotaan?"

Esim tässä:

We have argued that this need not be the case and that the
neural decision to move may come much closer in time to the
movement itself (e.g., −150 ms). We propose that the neural
decision to move coincides in time with average subjective estimates
of the time of awareness of intention to move (9, 11) and
that the brain produces a reasonably accurate estimate of the
time of its movement-causing decision events.

KIrjekuori: "Kyllä siinä otetaan. Lainaus artikkelista: “This, the team says, proves that it was still the conscious mind making the decision; the subconscious was just doing background work to get ready.”"

Tuo on sitaattisi on linkkaamassasi tutkimusuutisesta, ei itse tutkimuksesta. Taitaa olla uutisen tekijän tulkintaa.

Kirjekuori

Lainaamassasi kohdassahan sanotaan juuri se, mistä tässä on kyse: Neuraalinen päätös ja subjektiivinen arvio päätöksen ajankohdasta osuvat yksiin ("the neural decision to move coincides in time with average subjective estimates of the time of awareness of intention to move"). Libet esitti tässä olevan satojen millisekuntien viiveen. Tuo 150 ms taas ei ole neuraalisen päätöksen ja siitä "tietoiseksi tulemisen" välinen aika niinkuin taisit erehdyksessä väärin ymmärtää, vaan se on neuraalisen päätöksen ja varsinaisen havaittavan liikkeen välinen aika ("the neural decision to move may come much closer in time to the movement itself (e.g., −150 ms)"). Se 150 ms siis ei ole libettiläistä päätöksestä tietoiseksi tulemisen viivettä lainkaan.

Kirjekuori

Metusalahin linkin aiheena oli kyllä kvanttimekaniikka, mutta vapaata tahtoa siinä ei käsitelty.

totti

Metusalah kirjoitti:
8. elokuuta 2012 kello 17.50

Vapaa tahto on ristiriidassa fysiikan peruspilareihin kuuluvan kvanttimekaniikan kanssa.
Nykyisin myös neurologia asettaa sen kyseenalaiseksi.

http://arxiv.org/pdf/quant-ph/0512168

Nykyfysiikassa ei ole mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa vapaan tahdon kanssa.
Kuten aiemmasta kommentissa linkitin. Useat kvanttifyysikot, jopa fysiikan nobelistit pitävät sitä kirjoittamassaan teoksessa todennäköisempänä vaihtoehtona näistä kahdesta. Se, että useat maallikot ja jotkin populäärit lääkärit ja neorotieteilijät ottavat kantaa vapaan tahdon suhteen klassiseen fysiikkaan nojautuen ymmärtämättä fysiikan nykytrendistä mitään ei tarkoita sitä, että vapaata tahtoa vastaan olisi esitetty toistaiseksi mitään sellaista, joka olisi saanut tiedeyhteisön vakuuttuneeksi vapaan tahdon olemassaolosta.

Puttoselle vielä.

"Jos menetämme uskon vapaaseen tahtoon, koska se nyt vain ei vaikuta enää todelta" Se ei vaikuta todelta, jos ontologiasi perustuu klassiseen fysiikkaan. Jos maailmankuvasi perustuu moderniin fysiikkaan sekä evoluutiobiologiaan materialistisesta determinismistä vapaan tahdon olemassaolo vaikuttaa todennäköiseltä.

Argumentaatiosi on mielestäni täysin absurdia. Esität tieteen valtavirrasta poikkeavan käsityksen ja rationalisoit sen maallistumisena. Argumentaatiosi rationaliteetti ei eroa siitä, että homeopaatti vakuuttaisi homeopatian lisääntyvän maallistumisen johdosta. Determinismiä, kuten homeopatiaa puolustetaan yksittäisillä tutkimuksilla. Jos todella mietit, minkälainen olisi vapaan tahdon jälkeinen kulttuuri toivin, että sinulla olisi taustoittaa argumentaatiota edes yhdellä tutkimuksella tai kyselyllä, jossa selviäisi laajempi tieteellinen kanta asiasta. Niin kauan kuin tällaista taustavoimaa argumentaatiolla ei ole, se on samanlaista filosofista pohdintaa kuin homeopatia. Tieteellinen yhteisö ei ole hyväksynyt niitä standardeiksi yksittäisistä positiivisista tutkimuksista huolimatta.

totti

Korjaus edelliseen:

Se, että useat maallikot ja jotkin populäärit lääkärit ja neorotieteilijät ottavat kantaa vapaan tahdon suhteen klassiseen fysiikkaan nojautuen ymmärtämättä fysiikan nykytrendistä mitään ei tarkoita sitä, että vapaata tahtoa vastaan olisi esitetty toistaiseksi mitään sellaista, joka olisi saanut tiedeyhteisön vakuuttuneeksi materialistisesta determinismistä vapaan tahdon olemattomuudesta.

Mikko Puttonen

Juu, ne todellakin "osuvat yksiin", toisin sanoen ovat ajallisesti mahdollisimman lähellä toisiaan. Neuraalinen päätös ja tietoisuus päätöksenteosta ovat kuitenkin eri asioita joten niitä voi hyvinkin erottaa tietty välimatka. On aivan mahdollista, että tietoisuudelle jää edelleen pelkän rekisteröijän, joskin hyvin nopean, asema, kun muu koneisto hoitaa varsinaisen päättämisen.

Neuraalisen ja tietoisen päätöksen erosta:

Thus, in the context of our
model, the initiation of movement corresponds to a commitment
to perform a given movement now—a threshold-crossing event
that we refer to as the “neural decision to move now.” (This
event is conceptually distinct from the “conscious decision to
move,” which refers to the feeling of an urge or intention to
move that may or may not play a causal role.)

Joka tapauksessa vaikka tietoisuudella olisi jokin kausaalinen rooli päätöksessä, en silti näe vapaata tahtoa missään.

Mikko Puttonen

Edellinen kommenttini oli tarkoitettu vastaukseksi Kirjelkuorelle. Oli ehtinyt muita kommentteja väliin.

Kirjekuori

Puttonen: "On aivan mahdollista, että tietoisuudelle jää edelleen pelkän rekisteröijän, joskin hyvin nopean, asema, kun muu koneisto hoitaa varsinaisen päättämisen."

Tämä väite jää nyt kuitenkin uuden tutkimuksen valossa vaille empiiristä tukea ja on eräänlaista ideologista toiveajattelua.

Olemme palanneet esi-Libetläiseen aikaan.

H.K.

Kirjekuori kirjoitti: "Olemme palanneet esi-Libetläiseen aikaan."

Kysymys kuuluu: mikä "esi-Libetläisessä" ajassa mahdollistaisi yksilön vapaan tahdon?

Mikä ylipäätään mahdollistaisi yksilön vapaan tahdon?

Metusalah

"Metusalahin linkin aiheena oli kyllä kvanttimekaniikka, mutta vapaata tahtoa siinä ei käsitelty."

Kyllä se "vapaa tahto" löytyy tuosta linkistäni, mutta sen löytäminen saattaa olla vaikeata (huom!) myös minulle itselleni.

Richard Feynmanin yksi paradoksinen lausahdus kuului aikoinaan näin: "Voi hyvin sanoa, että kukaan ei ymmärrä kvanttimekaniikkaa." Hän tarkoitti tällä myös itseään.

PS: Olisi mielenkiintoista, jos Syksy Räsänen ottaisi kantaa tähän keskusteluun ...

Kirjekuori

H.K.: "Mikä ylipäätään mahdollistaisi yksilön vapaan tahdon?"

Aivotiloihin redusoimaton, kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa oleva tietoisuus.

Metusalah

Mikäli tätä ”vapaa tahto”-käsitettä on vaikea lähestyä kvanttiteorian näkökulmasta katsoen, kysytään samaa asiaa sitten filosofisesta näkökulmasta käsin:
Jumala loi (Raamatun mukaan) ihmiselle vapaan tahdon elää elämänsä haluamallaan tavalla. Hän loi ensimmäiset ihmiset (Adamin ja Evan) kompuroimaan Maan päälle sellaisin ominaisuuksin, joiden täydellisyydestä voidaan tietysti keskustella … Ja tiedetysti kävi niin, että pariskunta töppäsi ja raskaasti. Heillä oli ”vapaa valinta” tehdä myös laadullisesti parempi päätös, mutta paha moka tapahtui heidän toimestansa siitä huolimatta. Ja koko ihmiskunta nyt kärsii tuosta töppäyksestä.
Kaikkivoipa Jumala toki tiesi etukäteen, että pariskunta tyrii mahdollisuutensa, mutta hän ei puuttunut siihen asiaan, koska tahtoi saada tulevan ihmiskunnan tottelemaan käskyjänsä. Loogista, eikö totta?
Onko tällaisessa tilanteessa kohtuutonta kysyä: Onko Jumalalla vapaa tahto?

Kirjekuori

Vapaa tahto ei mitenkään edellytä luojajumalan olemassaoloa. Samoin sitä ei tarvitse käsitellä myyttien kautta.

H.K.

H.K.: “Mikä ylipäätään mahdollistaisi yksilön vapaan tahdon?”
Kirjekuori: "Aivotiloihin redusoimaton, kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa oleva tietoisuus."

En tiedä, tarkoitatko tuolla jotakin, joka on tieteen ja todentamisen ja jopa teoretisoinnin ulottumattomissa. Mutta mitä ilmeisimmin haluat kuitenkin redusoida vapaan tahdon yksilön ominaisuudeksi, toisin sanoen olet valmis säilyttämään kielen ja sen käsitteet todellisuutta kuvaavaksi tekijäksi.

Jotkut kvanttifysiikan uranuurtajat ovat idän mystikkojen suuntaisesti puolustaneet vapaata tahtoa. Mutta kvanttifysiikan linkittäminen yksilöön on mahdotonta; kvanttimaailmassa ei ole erillisyyttä. Toinen ongelma on ihmisen "minä", joka koostuu muistin ja aistien viipaloimasta, jatkuvasti muutoksen alla olevasta harhasta. Kvanttimystiikan tietoisuus ei liity tekemiseen tai valintoihin välttämättä mitenkään, vaan sen voi ymmärtää mielen pohjimmaiseksi tietoisuudeksi, minästä irralliseksi ei-toimijaksi, "alkumieleksi". Näin ollen voi hyvällä syyllä kysyä, miten yksilöllä voi olla tietoisuuden pohjalta vapaa tahto, jos yksilöä, tapahtumia tai tahtoa on mahdoton erottaa kokonaisuudesta. Kvanttimystinen, universaali "alkumieli" ei valitse eikä tahdo.

Japetus

@Kirjekuori

Linkkaamasi tutkimus ei tue vapaata tahtoa vähääkään. Se päinvastoin jättää ilmiön ihan yhtä mahdottomaksi kuin Libetinkin tulkinta. Molemmissa on kuitenkin kyse tiedostamattomasta aktivaatiosta, joka tietyn kynnyksen ylitettyään laukaisee tietoisen kokemuksen päätöksestä ja itse liikkeen. Kumpikaan ei kerro, mikä suhde tuolla kokemuksella on liikkeeseen. Schurgerin ja muiden uudessa tutkimuksessa asia on vielä eksplisiittisesti sanottukin (ks. Puttosen siteeraama pätkä yllä). Ainoa heidän tekemänsä ero Libetiin on RP:n ymmärtäminen stokastisen fluktuaation tuotteeksi. Täten muodostunut RP sitten determinoi liikkeen ja tietoisen havainnon syntymistä:

The goal in each trial in Libet’s task is to produce a movement
at an unspecified moment sometime in the near future. We propose
that this goal is effected by setting up circumstances (moving
baseline premotor activation up closer to threshold) that favor the
spontaneous initiation of a movement at some moment in the
near future. However, the precise moment is not directly decided
by a goal-directed operation—it is determined stochastically by
ongoing spontaneous fluctuations in neural activity.

Sen sijaan siis, että kyseessä olisi peruuttamattomasti päätökseen johtava aktivaatio, RP onkin spontaanin melun aiheuttama prosessi. Fluktuaatiolta näyttävän aktivaation voisi tosin myös selittää päätöksien "vetolla". Artikkeli ottaakin tähän kantaa:

One could argue that preconscious motor preparation is happening more
often than once in a given trial, thus invalidating our argument.
Apart from the fact that this essentially is our argument (with
“motor preparation” replaced by “spontaneous fluctuations”),
according to Libet et al. (9), these would have to be consciously
aborted by the subject for them to not produce movements.
Subjects were interviewed after the experiment and none reported
using a strategy of repeatedly aborting movements about to occur.

Libet kyllä sanoikin noin, muttei hänen näkemyksensä tuossa ole yhtään spekulaatiota vakaammalla pohjalla. Veto voi varsin hyvin tapahtua myös tiedostamattomasti. Eri asia sitten tosiaan onkin se, kuinka paljon tässä enää olisi kiistaa muusta kuin semantiikasta. Tutkimuksen malli myös pätee ainoastaan täysin spontaanien päätösten kohdalla. Satunnaiset fluktuaatiot eivät enää determinoi päätöksiä, jos valinta tapahtuu harkinnan pohjalta. Selvää kuitenkin on, että kokemus päätöksestä syntyy, kun RP-signaali ylittää sen aktivoitumiskynnyksen. Tämä ei kerro mitään siitä, onko päätöksellä kausaalista voimaa toiminnon syntyyn. Vapaan tahdon kannalta asialla ei tosin edes ole paljon merkitystä. Jos päätös aiheuttaisikin aktin, olisi se vain yksi lenkki lenkki aivoaktivaatioketjussa. RP:n aiheuttaessa päätöksen, ja päätöksen aiheuttaessa aktin voitaisiin kyllä puhua tietoisuuden vaikutuksesta toimintoihin, mutta siihen se sitten jäisikin. Mitään metafyysistä vapautta tässä ei ole.

Kirjekuori

Japetus,

keskustelua Libetin kokeesta ja sen tuloksen kumoamisesta voimme varmasti jatkaa keskustelupalstalla, jossa se jo onkin käynnissä. Asiaan liittyviä yksityiskohtia on turha toistaa tässä blogissa.

Kirjekuori

H.K.,

sekä positiiviset että negatiiviset väitteet sekä vapaasta tahdosta että determinismistä (joka nykyisessä keskustelussa yleensä asetetaan vapaan tahdon vaihtoehdoksi) ovat todistumattomia. Jos jokin niistä todistuisi apriori, olisi kyse loogisesta totuudesta.

Koska sekä vapaa tahto että determinismi ovat todistumattomia, on hyvä tarkastella väitteiden loogisia seurauksia.

Vapaan tahdon toiminta: on olemassa aivotiloihin redusoimaton tietoisuus, joka kykenee älykkäästi toimimaan maailmassa muokaten todellisuutta siten, että siihen syntyy asioita, jotka pelkän alkuräjähdyksestä peräisin olevan tapahtumavirran puitteissa jäisivät siihen syntymättä. (Tämä vastaa myös arki-intuitiotamme.)

Determinismi: kaikki maailmassa on määräytynyt alkuräjähdyksessä. Plasmatelevisiot, puhelimet, mikrosirut, sanomalehdet, leivänpaahtimet, ovat alkuräjähdyksen roiskeita. (Tämä ei vastaa arki-intuitiotamme, vaan jättää meidät ihmettelemään, että jos determinismi on tosi, niin kuinkas se alkuräjähdys nyt noin roiskahti.)

Valinta determinismin ja vapaan tahdon välillä on samalla siis valintaa sen välillä, onko edessäsi oleva näppäimistö alkuräjähdyksen siihen roiskaisema vai älykkään ja toimintakykyisen tietoisuuden toiminnan tulos.

Pentti S. Varis

On myös muita skenarioita maailmankaikkeuden olemassaololle. Astrofysiikan tohtori Van Flandern kokosi aikoinaan joukon asioita, jotka eivät selity tai eivät ole sopusoinnussa BB-kosmologian kanssa:

http://metaresearch.org/cosmology/BB-top-30.asp

Monet johtavat kosmologit ovat myös uuden fysiikan valossa vahvasti epäilevällä kannalla:

Are branes the key to understanding the origin of our universe? "Who knows?" says Sean Carroll. "they will have taught us a useful lesson that we should have known all along, which is that we don't have a clue to what's going on."

Alan Guth of the Massachusetts Institute of Technology, creator of the currently accepted model of the Big Bang, said recently "he felt a little like Rip Van Winkle -- picking up his head from a long sleep only to notice that the landscape of physics he thought he knew had suddenly, drastically, changed."

http://www.dailygalaxy.com/my_weblog/2010/06/there-was-no-big-bang-say-s...

Niinpä tahdonkaan kehittyminen tai ilmitulo ei suoraviivaisesti ole kytkettävissä BB-skenaarioon. Luontoa muotoavat, vielä paljolti tuntemattomat tekijät ovat oletettavasti huimaavan paljon monimutkaisempia (vaikka onhan BB:kin ihmisjärjelle liian monimutkainen, jos sen avulla haluaisi todella asioita selittää..)

Mikä sitten on tahto, vai onko sellaista missään reaalisessa mielessä olemassakaan? Itse en ole havainnut tilojeni joukossa mitään tahtoa, en varsinkaan vapaata. Yrittäessäni tunnistaa tahdoksi mahdollisesti nimettäviä tiloja minulla tulee mieleen monenlaisia tilanteita, joiden piirteet ovat toimineet minussa syntyvien tilojen reunaehtoina, herättäjinä. Esimerkiksi rakastuminen on herättänyt oudonlaisen halun, mutta tämä on varmasti omien psyykkisten, kemiallisten ym. valmiuksien ja erään ulkopuolisen hahmon ilmestymisen tietoisuuteeni (mikä se sitten onkin) yhteisvaikuttama tila. Tätä tilaa voisi nimittää positiiviseksi, tavoitteelliseksi tahdoksi, mutta se on kaikkea muuta kuin vapaa.

Toinen hyvin tuntemani tahdon laji on epätoivoinen "olisipa tämä vain paha uni"-tila. Minulla voi olla mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta. Tässäkin pahan unen tahtominen syntyy mielikuvan ja todellisuuden yhteisvaikutuksesta. Pyrittyäni onnistuneen tuntuisesti esim. lääkikseen, minulla voi olla mielikuva itsestäni valkotakkisena tutkijana, mutta kuultuani kylmäntotuuden minussa muodostuu "tämä ei saa olla totta"-tila. Toisena esimerkkinä toimii mielikuva töissäolosta ja sen vastapainona sänkyyn sitova aivoinfarkti. Nytkään ei "pahan unen" tahtomiseni ole vapaata, vaan liki kokonaan reunaehtosidonnaista.

Useimmille tällä tavoin tahdoksi nimeämilleni tiloille on aina ollut ominaista, että ne ovat olleet hyvin monen erityyppisen ja eriasteisen reunaehdon minussa virittämiäni tiloja - mikä sitten tuo "minä" onkin. Kasvatus, kokemukset, ihmissuhdekompleksit, usko, uskomukset jne. ovat olleet muovaamassa kulloistakin tilaani. Jos tilani on hyvin epämiellyttävä, voin jopa muuttaa sitä vaihtamalla reunaehtoja. Mutta tämänkin saa aikaan tilan epämiellyttävyys, yksi reunaehto muiden joukossa, eikä suinkaan vapaa tahto.

Luther kirjassaan Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa vapaalla ratkaisuvallalla ilmeisesti tällaisia johonkin luonnolliseen reunaehtokompleksiin perustuvia tahdonratkaisuja. Sidottu ratkaisuvalta puolestaan tarkoittanee yliluonnollisen reunaehdon ilmenemistä pelastavan uskon omaamisen ehtona.

Olen kyllä yhä voimakkaammin tietoinen siitä, että emme tiedä, mikä on maailma, mikä on ihminen ja mikä on hänen tietoisuutensa (vaikka minulla onkin pari tietoisuuden teoriaa). Onko tahtoja itse asiassa maailma ihmisen kautta? Tällöinhän minussa ilmenevä maailman tahtotila olisi loogisesti ajatellen maailman aidosti vapaa tahtotila riippuessaan vain ja ainoastaan maailmasta itsestään.

Ja sanoohan Wittgenstein Muistikirjoissaan muun muassa näin: "..tahtoni on maailmantahto:"

Mikko Paloranta

Pitkä keskustelu mielenkiintoisesta asiasta. Kaikkea en lukenut, mutta haluan heittää sekaan uuden kysymyksen. Kun puhumme vapaasta tahdosta, ajatuksena lienee kohdistaa se itseemme - ihmiseen. Jotta voitaisiin puhua vapaasta tahdosta, meillä tulisi varmaan olla yhteinen käsitys siitä, mikä on ihminen. Onko se tyypillisesti kaksin jaloin kulkeva otus, jonka aivot painavat sen, mitä painavat? Jos on ok - sitten puhumme tästä ihmisestä. Jos ei ole, niin, mitä se ihminen sitten on. Uskon, että kun tämä asia on selvitetty, meillä on enempi yhteistä pohjaa keskustella asiasta. Joskin mielenkiintoiseksi asian mittailun tehnee kvanttifysiikan perusasioihin kuuluva tieto siitä, että mittaaja vaikuttaa tulokseen, eli ns. mittausohjelma.

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista