Gaston de La Touchen maalaus Ikävystyminen vuodelta 1893. Kuva: Wikimedia Commons
Gaston de La Touchen maalaus Ikävystyminen vuodelta 1893. Kuva: Wikimedia Commons

Otatko mieluummin sähköiskun kuin tyhjän hetken?

Pitkästyminen uhkaa sitä hanakammin, mitä helpompi se on karkottaa. Tätä nykyä ei edes hissiä tarvitse odottaa 20 sekuntia täysin tyhjässä hetkessä, sillä sen voi nopeasti täyttää klikkailemalla kännykkää. Ennen nuo 20 sekuntia olivat siedettäviä, mutta nyt kun tietää, että nekin sekunnit voi käyttää Facebookin tarkistamiseen, nettijutun lukemiseen tai kännykkäpelin pelaamiseen, lyhytkin hiljainen hetki ahdistaa tylsyydellään.

Äskettäin tutkijat pistivät opiskelijoita 6–15 minuutiksi huoneeseen, missä heidän piti viettää aikaa pelkkien omien ajatustensa seurassa. Se oli kuitenkin niin kamalaa, että kun heille tarjoutui mahdollisuus antaa itselleen kivuliaita sähköiskuja, he mieluummin tuottivat niitä kuin kuuntelivat sisäisiä ääniään.

Ehkä opiskelijat olivat liian vähän aikaa virikkeettömässä huoneessa. Kirjailija Gustave Flaubert on sanonut jossain, että mikä tahansa muuttuu kiinnostavaksi, kun sitä tuijottaa riittävän kauan. Jos huoneen seiniä tai omia ajatuksia tutkailee tarpeeksi hartaasti, ne saattavat muuttua jännittäviksi. Pitää vain jaksaa kestää tylsyyden kipua jonkin aikaa, palkinto – mielenkiinnon uusi herääminen – seuraa perässä.

Tähän perustan oman kasvatusmenetelmäni. Lapseni tulee aika ajoin valittamaan minulle, ettei ole mitään tekemistä, ja näyttää lopen pitkästyneeltä. Tyhjä hetki syö silmin nähden kaveria. Luulen, että hän yrittää saada minulta lupaa pelata tietokonepeliä tai haluaa minun keksivän jotain muuta ajanvietettä. Minuakin kaivelee hänen paha olonsa mutta pysyn tiukkana. En tarjoa enkä ideoi hänelle yhtikäs mitään. Luotan, että tyhjyydessä alkaa kummuta jotakin. Ja niin yleensä käykin ja jokin uusi kiinnostava leikki viriää itsestään.

Ikävystymisellä on ollut suuruuden aikansa. Yksi oli 1960-luvulla, kun poptaiteilija Andy Warhol teki tylsyydestä coolia ja tavoiteltavaa. Hänen aikalaisensa, kuuluisa korealainen videotaiteilija Nam June Paik julisti hänkin, että ikävystyminen ei ole pahasta ja Aasiassa sitä pidetään itse asiassa aristokraattisuuden merkkinä. Omasta arvostaan tietoista ikävystyneisyyttä tapaa myös kulttuurin kuluttajissa, kun he katsovat elokuvaa tai kuulevat musiikkia, joka on heistä ennustettavaa ja tylsää mutta jota 50 miljoonaa muuta ihmistä pitää arvossa. Tylsistyminen on maun kuninkaallisille henkisen aateluuden tunnus.

Psykologian tutkijat tuntevat hyödyllisen pitkästymisen. Kun opiskelijat pantiin brittitutkimuksessa tekemään tylsiä yksitoikkoisia tehtäviä, heistä tuli luovempia. Tylsä homma antoi tilaa unelmoinnille ja ajatusten harhailulle, mistä sitten kumpusi jännempiä ratkaisuja luovuutta kysyvissä tehtävissä. Seuraava self help -iskulause onkin: pitkästymisellä pontta työelämään.

Pitkäveteisinä hetkinä voi yrittää määritellä, mistä harmaan sävystä on kysymys. Analyyttistä sanastoa saa saksalaistutkijoilta, jotka ovat selvittäneet opiskelijoiden ja lukiolaisten pitkästymiskirjoa. Löytyi viisi tapaa pitää ikävää:

Välinpitämätön ikävystyminen on oikeastaan melko miellyttävää. Silloin ihminen on rentoutunut, poissaoleva ja välinpitämätön. Tähän tilaa voi liittyä luovuutta ja hyödyllistä itsetutkiskelua.

Tutkaileva ikävystyneisyys vie edellistä hieman kiihtyneempään tilaan. Ajatukset ajelehtivat, eikä asianomainen oikein tiedä, mitä tekisi. Hän olisi halukas tekemään jotain muuta, mutta ei vain saa ryhdyttyä ja tehtyä asialle mitään.

Etsivä ikävystyminen on taas astetta aktiivisempaa. Silloin olemme levottomia ja etsimme kärsimättömästi jotakin muuta tekemistä tai tapaa karkottaa pitkästymisen tunne.

Reagoiva ikävystyminen on sitä, että olemme vielä levottomampia ja kiihtyneempiä. Todella epämiellyttävän pitkästyttävästä tilanteesta on pakko karata pois. (Tästä syystä olen vain kerran painunut teatterista tieheni, en kuitenkaan kesken esityksen vaan väliajalla.)

Apaattinen ikävystyminen lähestyy masentuneisuutta ja opittua avuttomuutta. Tunne on epämiellyttävä ja asenne täysin saamaton. Tämä on EVVK:n alin aste.

Kommentit (0)

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista