Tätä ihmettä en osannut odottaa kymmenen vuotta sitten. Stokkan Hullut päivät ovat nimittäin tehneet laadullisen hypyn alemmasta olemisen kategoriasta ylempään. Ne ovat kohonneet puhtaasti kaupallisesta alennusmyynnistä kaupunkikulttuuriksi ja karnevaaliksi, joka täyttää aika ajoin kaupungin kadut, ratikat ja bussit iloisilla väriläiskillä: keltaisilla ostoskasseilla. Hulluilla päivillä ”käyvät kaikki”. Tapahtumaan on hauska osallistua tekemällä vaikka vain pieni ostos, kuten minä joka hankin sieltä farkut ja nipun elokuvalippuja. Liput oli myös pakattu tunnusväriin, sitruunankeltaiseen pakkaukseen.

Pientä ironiaa voi karnevaaliväen äänessä vielä erottaa, kun me kerromme tosillemme hankinnoista. Ironia on jäänne siltä ajalta, jolloin Hullut päivät olivat niin sanotun kulutushysterian räikein esimerkki. Muistan yhteiskuntakriittisen dokumenttielokuvan, jossa ihmiset tungeksivat tavaratalon ovella juuri ennen avaamista kuin nälkäinen lauma raadonsyöjiä. Kuluttava massa siinä toteutti älyttömiä vaistojaan, ja me muut katsoimme kiihkoa lievän inhon vallassa. Valistuneet ihmiset välttelivät koko tavarataloa alennusmyynnin aikaan ja ilmaisivat ahdistustaan kavereille, jos joutuivat siellä käymään.

Törmäsin myös toiseen kriittisten aikojen jäänteeseen, kun menin suoraan Hulluilta päiviltä kirkkomusiikkikonserttiin Uspenskin katedraaliin. Yritin bongata yleisön joukosta keltaisia kasseja, mutta näytti siltä, että olin ainoa joka liputti karnevaaliväriä. Sitten yksi vieruspaikkalainen tunnusti laittaneensa ostoskassin laukkuunsa. Konsertin jälkeen paljastui, että toinenkin konserttivieras oli piilottanut keltaisen kassin olkalaukkuunsa. Salashoppailijoita oli epäilemättä vieläkin enemmän. Korkeakulttuurin riennoissa käyvät ihmiset ovat kenties kainoja näyttämään, jos ovat osallistuneet Hullujen päivien kaltaiseen massakulttuuritapahtumaan.

Voi olla, että Hulluissa päivissä yhä hävettää sekin, että ne ovat yhtä kaikki perinteinen alennusmyynti.  Alennusmyynnissä käymisessä on jotain alentavaa. Käynti kertoo siitä, että henkilö haluaa tai tarvitsee halvempia hintoja ja on valmis tungeksimaan täydessä tavaratalossa saadakseen muutaman euron säästön. Hienostusta ja taloudellista suvereniteettia osoittaa se, joka tekee ostoksensa, milloin haluaa ja hintalappua katsomatta.

Mutta Hullut päivät ei enää ole tavanomainen ale, vaan kaupunkikulttuuritapahtuma, jonka tarkoitus ei ole rahan säästämisessä vaan iloisessa yhdessäolossa. Siksi niihin voi osallistua iloisesti tuntematta kitsastelun noloutta.

En saa palkkioita Stockmannin mainostamisesta. Olen yleensä allerginen markkinointikampanjoille. Joskus kuitenkin on vain tunnustettava tosiasia, että yksityinen, voittoa tavoitteleva yrityskin voi luoda aitoa kaupunkikulttuuria.

Kommentit (6)

Pentti S. Varis

Taannoin menin Hulluille päiville ostaakseni kovasti mainostetun kukkuvan herätyskellon. En vain tiennyt, missä osastossa niitä oli. Äkkiä näin loppumattoman jonon miehiä kaikilla kukkukello sylissään. Kulkemalla jonoa vastasuuntaan kello olikin helppo löytää.

Sen koommin en olekaan käynyt Hulluilla päivillä varsinkin kun mainoskirjasta ilmenee, että melkein kaikkea saisi halvemmalla muista kaupoista. Mainoskirjasta käytän aina yhden lehden kerrallaan jonkun kupin, leivän tms. alustana.

Melkein kaikki tuotteet ovat nousseet 30% - 100%, mikä osaltaan on vienyt innostusta shoppailuun. "Vain elämälle välttämätöntä kannattaa ostaa", on iskulauseeni tänään. Ja hintalaput kilohintoineen tutkin tarkasti. Mutta samalla ahdistun tuottajien, kuljettajien ja myyjien tähden..

MrrKAT

Pohojanmaalla toinen tavarataloliike pitää keväisin Sikapäivät.

kierrän kaukaa.

Mikko Puttonen

Hm, Sikapäivät? Ilmeisesti silloin tavara lähtee sikahalvalla. Vai tarkoittaako se että saa rohmuta tavaraa kuin sika? (Jos jälkimmäistä, niin taas kiva eläin sika saa edustaa jotakin inhottua.)
Sikapäivät kuulostaa kieltämättä pahalta. Tosin jossain ranskalaisessa kylässä voisi olla keskiajalta juontuva perinteikäs Marché au cochon, joka saa ihmiset koolle paitsi ostoksia tekemään myös viettämään aikaa iloisesti yhdessä. Tapahtumasta matkailulehdet myös kirjoittaisivat elämyksellisiä reportaaseja. Muuten, googlaamalla selvisi että sikamarkkinoita Ranskassa onkin.
On vain odotettava että aika tekee Sikapäivistä elävää kansankulttuuria. Hulluista päivistä on jo tullut keskiluokan kansankulttuuria.

Huh Helle

"Stokkan Hullut päivät ovat nimittäin tehneet laadullisen hypyn alemmasta olemisen kategoriasta ylempään."
Juu, nykyään niistä saattaa löytää jotain oikeastikin tarpeellista, vaikka samat rojut todennäköisesti saakin, pienen odottelun jälkeen, nettikaupoista halvemmalla. Nettikaupoista kiinnostavia heräteostoksia voi olla haastavampaa tehdä, koska ennalta aavistattoman hakusanan kirjoittaminen on vaikeampaa kuin kävely kaupan tuoterysään.

"Käynti kertoo siitä, että henkilö haluaa tai tarvitsee halvempia hintoja ja on valmis tungeksimaan täydessä tavaratalossa saadakseen muutaman euron säästön."
Alkujaan köyhä tai rikas ja nykyään vauras siksi, että ei ole hukannut pennosiaan kalliisiin kauppoihin. Säästö kannattaa. Alennusmyynteihin osallistuminen on kannanotto, että ostajan kannalta hinnat nousevat nopeammin kuin tulot. Kaikki miljonäärit eivät käy alennusmyynneissä, koska ruuhkassa kulkeminen on fyysinen ja henkinen riski. Jotkut äveriäät välttävät alennusmyynnit siksi, että kokevat saavansa muunlaisella ajankäytöllä, esim. 24h-reaaliaikaisilla pörssikaupoilla tai piilomökillään rentoutumisella, saavuttavansa suurempaa 'lisäarvoa' kuin kaupan alelaarien läpikäymisellä.

"Uspenskin katedraaliin. Yritin bongata yleisön joukosta keltaisia kasseja, mutta näytti siltä, että olin ainoa joka liputti karnevaaliväriä."
Ehkä kyseessä oli jokin alkukantainen tunne, että kirkossa ei mainosteta tai istuta karvareuhka päässä, vaikka samoissa paikoissa nykyään järjestetäänkin rokkikonsertteja ja muita performansseja.

"Alennusmyynnissä käymisessä on jotain alentavaa."
Ei ole. Se kertoo vain, että normaalihinnat ovat liian korkeat. Ainoa alennus tulee siitä, jos verkkoon tarttuu jotain roskaa tai kehitysmaissa riistopalkalla, kurjuudella, ympäristötuhoilla tai muuten vain vääryydellä ja (tekijänoikeus)varkaudella tuotettua tuotetta. Silloin arvo on todella alhaalla.

"Joskus kuitenkin on vain tunnustettava tosiasia, että yksityinen, voittoa tavoitteleva yrityskin voi luoda aitoa kaupunkikulttuuria."
Niin, nykyisin sama idea on kopioitu muihinkin tavarataloihin. Kulttuuri on kehittynyt.

"En saa palkkioita Stockmannin mainostamisesta."
Eikä ehkä kannatakaan mainostaa, jos et halua, että maaseutujen ja salomaiden ihmiset (, joilla ei ole sitä lähi-Stokkaa,) luulevat, että nautit oikeastikin hulluista päivistä.

Marjatta Halttu

Äsken olleiden hullujen päivien aikaan Oulun Rotuaarilla oli väkeä paljon keltaisten kassien kanssa, ja läpikulkiessani minulle tuli sama tunne kuin nuorena Kemissä lähestyessäni toria markkinapäivinä. Tuli sama ajatus kuin sinulle bloggaaja että on hullutpäivät on modernit city-markkinat. Ennen piti markkinoilla käydä edes rinkeli tai tikkari ostamassa, tai siis tapaamassa ihmisiä. Sama kuvio tässä nyt. Ei ne ostokset, mutta se tunnelma :-)

noniin23

Joskus kuitenkin on vain tunnustettava tosiasia, että yksityinen, voittoa tavoitteleva yrityskin voi luoda aitoa kaupunkikulttuuria.

Ikävä vain että kyseinen yritys nimenomaisesti ei luonut tuota kulttuuriaspektia vaan pelkän rahanteon ja tuhlauksen. Kulttuurihelmi kasvoi tuon hiekanjyvän ympärille. Ja nyt onkin sitten ahneus hyväksyttyä toimintaa ja Kokoomus suurin puolue.

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat