Kaikki haluavat ilmoittaa kilpaa, kuinka haukotuttava kenialainen Mannerheim-elokuva on. Aivan kuin ihmiset eivät haluaisi antaa elokuvan tekijöille sitä tyydytystä, että elokuva voisi  yllättää tai jopa provosoida. Elokuvan katsojat ja koko ilmiön seuraajat haluavat kertoa ensinnäkin, että idea on loppujen lopuksi köykäinen ja lähinnä huono vitsi, ja toisekseen, että koko elokuvakin on laadultaan vain kamalaa b-luokkaa.

En ole itsekään katsonut elokuvaa, mutta ihastuin ideaan heti, kun kuulin siitä. Vielä enemmän ihastuin siihen, kun luin, kuinka sen tekijät kuvailivat sitä naivistisesti jonkinlaisena yleismaailmallisena ihmissuhdedraamana. Rakkaus ja sydänsurut ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa, elokuva kuulemma viestitti.

Tuohan on ilmiselvää kitsiä, mutta siinä sen juju onkin. Naivismi ja kökköestetiikka rikkovat sen oletuksen, että elokuva olisi suoran poliittinen provokaatio kansallismielisyyttä, suurmieskulttia tai valkoista Suomea kohtaan. Meidän odotuksiamme olisi paljon paremmin vastannut tietoisen satiirinen hyökkäys suurmieskuvaa vastaan. Tällainen sinisilmäinen, kitsahtava versio onkin poikkeuksellinen käsitetaiteellinen saavutus, josta kumpuaa monenlaisia merkityksiä. Mannerheim ei ole tämän jälkeen enää entisensä.

Kommentit (18)

Matti Koivisto

No, huono leffa on huono leffa vaikka sitä miten kääntelisi. En ole provosoitunut, yllättynyt enkä tyydyttynyt. Harmittamaan jäi, että tuhlasin 40 minuuttia elämästäni sitä katsellessani.

Mikko Puttonen

Ei minuakaan jostain syystä kiinnosta käyttää 40:ää minuuttia elokuvaan, mutta idea ja ilmiö toimivat. Joskus sekin riittää.

Risto

Tällaisessa ei ole mitään positiivista. Faktat on faktoja, ja fakta on se että leffa on roskaa ja Mannerheimin nimellä ratsastettu ja suomalaisten kansallistunto asetettu kyseenalaiseen asemaan. Tämä ei palvele yhtään ketään. Ei Suomi ole Afrikan maanosassa. Olen pettynyt, koska Mannerheim olisi ansainnut historiallisesti oikean elokuvan. Ja myös Suomen kansa.

Maalaisjärki

On aika selvää miksi ihmiset eivät tykkää uudesta Mannerheim elokuvasta.

Ensinnäkin, jos katsoo amerikkalaisten tekemää sotaelokuvaa jossa on saksalaisia, niin kyllä aina häiritsee jos ne sattuvat englantia puhumaan. Eli puhutaan asiavirheistä. Mannerheim elokuva on aivan täynnä asiavirheitä ja niitä on turha luetella koska kaikki ne tietävät. Miksi tehdä historiaa käsittelevä elokuva jossa kumminkin puolet vedetään tarkoituksella läskiksi?

Mielestäni elokuva olisi pitänyt tehdä niin tarkkaan kuvaten menneitä tapahtumia kuin mahdollista. Olisi saanut mahdollisimman aidon ja kouriintuntuvan kuvan Mannerheimin tuntemuksista niissä olosuhteissa, nyt sitä tunnetta ei saa kun koko elokuva on niin vahvasti erilainen mitä tositapahtumat olivat. Elokuva on aina huono jos siitä puuttuu uskottavuus, tässä sitä ei varmasti ole. En ole elokuvaa nähnyt, enkä usko meneväni sitä katsomaankaan, waste of money...

Ja rasismin kanssa tällä ei pitäisi olla mitään tekemistä, valitettavasti vaan on. Jotkut kiukustuivat kun näyttelijät ovat mustia. Elokuvan tekijän haastattelusta sai sellaisen käsityksen että hän otti tummat ihmiset valkoisten tilalle, jotta unohdettaisiin kaikki muu paitsi Mannerheimin tunteet. Kuinka hyvältä kuulostaa Lassie elokuvassa kissa pääosissa? Se vie pohjan koko hommalta kun keskittyminen siirtyy ihan muuhun kuin oli alunperin tarkoitus. Tehdäänkö seuraavaksi elokuva Bob Marleystä valkoisella näyttelijällä? Ja kun en siitä tykkää, tekeekö se minusta sydämmettömän ihmisvihaajan joka inhoaa valkoisia?

Elokuvan tekijä itse oli muka yllättynyt että tästä tuli näin suuri haloo. Kuinka tyhmänä hän ihmisiä pitää, koska ei kukaan ole noin naiivi?

Kaikista huonoimmillakin ratkaisuilla on aina muutama kannattaja, tässä tapauksessa minä en ole yksi heistä.

Kari

No onhan se selvää, ettei tuskin 20 000 euron budjetilla voi syntyä mitään elokuvataiteen suurteosta. Itse olen ymmärtänyt, että koko elokuva tehtiin vain, jotta voidaan tehdä sen tekemistä kuvaava dokumentti joka kaiketi oli kuitenkin se pääasia.

Mitä taas "valkoisen suomen" instituutioihin kohdistuvaan provosoimiseen tulee, niin en oikein usko että niitä enään juuri voidaan provosoida, se ei enään olisi edes mikään uusi juttu. Sitä kun aikoinaan harrastettiin poliittisen vasemmiston ja Ay-liikkeen voimin ihan riittämiin.

Se on kyllä totta, että minustakin Mannerheim ilman muuta ansaitsee kunnollisen koko illan elokuvan, joka yritettäisiin tehdä mahdollisimman todenmukaisesti. Siitä olisi se etu, että se voisi ihan tosissaankin korjata monia Mannerheim myyttejä ja paljastaa elävän ihmisen insitituution takaa.

Metusalah

Kenraali Adolf Ehnroth lausui ennen kuolemaansa: "Ilman marsalkka Mannerheimia ei olisi olemassa itsenäistä Suomeakaan!" Monet sota-asiantuntijat ja sotaveteraanit ovat olleet samaa mieltä.

Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa ja idolinsa; niin saa ja pitääkin olla. Kuitenkin - minun mielestäni - taiteentekijöilläkin tulisi olla jonkinlainen ymmärrys ja vastuu siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Mahtoiko olla joskus 1980-luvulla, kun muutamat teatterikorkeakoulun opiskelijat alkoivat heitellä näytelmässään teatterin lavalta aitoa paskaa katsojien päälle. Katsomo tyhjeni välittömästi viimeistä paikkaa myöten. Ko. näyttelijät työskentelevät edelleen ammateissaan, mutta en ole ihan varma siitä, onko edellämainittu uroteko liitetty heidän ansioluetteloihinsa?

Kysynkin nyt Mikko Puttoselta näin julkisesti: Mitä mieltä itse olisit siitä, jos vaikkapa Sinun isoisäsi esiteltäisiin julkisessa teatteriperformanssissa perverssiksi neekerihomoksi? Onko Sinulla itselläsi "tabuja" aiheita, joihin ei tulisi kajota? Arvostan suuresti, jos vastaat tähän kysymykseen.

hekhek

Tuo elokuva olisi voitu tehdä ilman käyttämättä kyseistä nimikkohenkilöä. Hassuhan tuo on, mutta tukeutuu turhaan tuohon esikuvaansa. Onhan tietysti noita sovelluksia tehty maailman sivu vainajistakin, joten tässä ei ole mitään uutta. Realismi tuli liian kalliiksi, jota tässä tunnuttiin kaipaavaan?

No... voisihan sitä vanhoillapäivillä tehdä elokuvan "Tarja Halonen Suomen tasavallan pressa".
Otan käyttööni taiteellisia vapauksia:
Halonen, alunperin Ukko Halonen, tuo ensimmäistä kertaa sukupuolensa vaihtanut skitsofreeninen tasavallan presidentti menee naimisiin kouluttautumattoman eskimokalastajan kanssa ja vie Suomen kolmanteen maailmansotaan epädiplomaattisilla otteillaan. Ei vaiskaan.

SamBody

"Tällainen sinisilmäinen, kitsahtava versio onkin poikkeuksellinen käsitetaiteellinen saavutus, josta kumpuaa monenlaisia merkityksiä."

Selittääköhän blogisti blosissaan oman bloginsa merkitystä? Hetkeä aiemminhan hän tunnusti ettei käsiteltävää teosta ole nähnyt, vaikka se olisi ollut vallan mahdollista useampaankin otteeseen.
Itse en tällaiseen meta-käsitetaiteellisuuteen kykene, mutta videoteoksen (eihän se mikään elokuva ole) 2/3 nähneenä voin kertoa että tyylilaji on hoopo-naivistinen ja laatu joka suhteessa ihan kivaa kotivideo-tasoa. Ei provosoi eikä yllätä. Juuri tällaista voi odottaakin saavansa 500 000 000 vuodessa - kun rahoitus on YLEn tapaan turvattu yleisöstä piittaamatta.

MrrKAT

Muistan lapsena "Mummoni ja Mannerheim"-elokuvan olleen karmea pettymys koska Mannerheim loisti poissaolollaan.

Tummaihoista Jeesusta on ziljoona kertaa esittänyt vitivalkonen mies. Gruusialaista Stalinia on esittänyt ties monettako kertaa suomalainen pottunokka-tsuhna, joka tappo humalassa 4 poliisia 8 luodilla. Pitäiskö suuttua ? Saako neukut ja gruusialaiset pillastua ? Mitä välii ?

Painovoima ja tiede ei romahda vaikka Isaac Newton olisikin ollu ihastunut sveitsiläiseen matemaatikko-mieheen jne.
Suomi ja sotatiede ei romahda vaikka Mannerheim olisi nuorena kopeloinut mieskadettien kaa..

Mikko Puttonen

Metusalah:

Jos jonkun puolesta pitäisi loukkaantua, niin homojen ja kenialaisten. Se, että heitä ei saa yhdistää johonkin Suomen historian merkkimieheen ilman että jotkut loukkaantuvat on loukkaavaa.

Sambody:

Joskus teoksessa on parasta idea, ja luulen päässeeni siitä ihan riittävästi jyvälle elokuvaa ympäröivästä kommentoinnista. Elokuva loi myös itseään suuremman mielenkiintoisen ilmiön.

Oscar Wildellä on muuten asian sivuun hauska kommentti, joka kuuluu jotenkin näin: ”En koskaan lue kirjaa, joka minun pitää arvostella. Sehän voisi vaikuttaa mielipiteeseeni.”

Metusalah

"Jos jonkun puolesta pitäisi loukkaantua, niin homojen ja kenialaisten. Se, että heitä ei saa yhdistää johonkin Suomen historian merkkimieheen ilman että jotkut loukkaantuvat on loukkaavaa."

Pointti onkin siinä, että millä perusteella - "taiteen nimissä" - historian merkkihenkilöistä pitää tehdä jotakin sellaista, mitä he eivät missään tapauksessa ole olleet; tai ainakin heidän oikeat ja arvostetut meriittinsä ovat olleet täysin muualla. Jos tekijöiden ainoa tavoite on ollut "itseään suuremman mielenkiintoisen ilmiön luominen", jo lähtökohtaisesti liikutaan roskatasolla.

aexis

Ihan sama sinänsä vaikka olisi tehnyt millaisen häpäisyteoksen tahansa. Ainoa mikä närästää on se, että ihmisillä pitäisi olla vapaus olla rahoittamatta tällaista roskaa.

...tietysti voihan olla niin, että tällä "taideteoksella" pyritäänkin salakavalasti osoittamaan YLEn turhuus ja käännyttää ihmisiä YLE-veroa vastaan. Tällöinhän teosta voidaan pitää jopa varsin onnistuneena.

Tabu?

Miksi kritisoijat tuntuvat lähtevän oletuksesta että jokaisen asiaa X käsittelevän elokuvan täytyy olla synkkämielinen, totuudenmukainen, realistinen, historiallisesti tarkka eepos? Miksei elokuvaa lähdetä arvostelemaan esimerkiksi draamakomediana tai suoranaisena satiirina? Miksei elokuvaa lähdetä arvostelemaan sen tekijöidenkin ilmoittamista lähtökohdista vaan siitä perspektiivistä että aiheeseen X liittyy aina vakavia, Suomelle kansallisesti ja poliittisesti tärkeitä asioita.

Elokuva on taidetta, ilmaisua. Tämä taidekappale esittää monta hyvää sanomaa. Teeseinä on ihmisyyden, ihmissuhteiden, poliitikan, konfliktien ja elämän universaalius. Sekä kysymyksen: Eikö vakaville asioille saisi nauraa?

* Tässä tapauksessa X tarkoittaa Mannerheimin henkilöä, elämää ja ihmissuhteita.

Juuso

"Miksei elokuvaa lähdetä arvostelemaan esimerkiksi draamakomediana tai suoranaisena satiirina? Miksei elokuvaa lähdetä arvostelemaan sen tekijöidenkin ilmoittamista lähtökohdista vaan siitä perspektiivistä että aiheeseen X liittyy aina vakavia, Suomelle kansallisesti ja poliittisesti tärkeitä asioita."

Ehkä siksi että Mannerheimista on ollut puheena tehdä jonkinlainen elämänkertaelokuva ja sitä luultavasti odotetaan. Minusta sellainen ei olisi huono idea. Oltiin hänestä mitä mieltä tahansa poliittisesti ja jostain muusta syystä, on ainakin pakko sanoa, että ei hän mitään tavallinen sukankuluttaja ollut. Lähti aateliskartanosta käytännössä lapsena kadettikouluun, potkaistiin ulos, lähti venäjälle sotakouluun, meni vapaaehtoisena Japanin sotaan, ratsasti jonkinlaisena tiedustelijana kaksi vuotta Kiinan halki, ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous, Suomeen muutto, kansalaissodan kenraali, toinen maailmansota ja lopuksi presidentin hommat. Päällimmäiset mainitakseni.

Ei tarvitse hirveästi lisää keksiä saadakseen elokuvan aihetta. Eikä tarvitse tehdä sellaisia elokuvia, jotka eivät ollenkaan kerro henkilöstä vaan tekijästä, kuten Uralin perhonen tai Suomen marsalkka.

pete

Tätä se vapaa kasvatus teettää. >Tuhotaan historia > Minä itse! = Olen mailnan napa!
Suosittelen kaikille elokuvan tykkääjistä muuttamaan Keniaan ja pysymään siellä.

upprörda känslor

Jag trodde att vi hade nått längre än så här; Mannerheim är förvisso en nationell hjälte, men hans insatser ägde rum för 75 år sedan. Jag har inget emot krigsveteraner, men det måste gå att komma förbi krigen. Mycket har hänt i det finländska samhället sedan dess.

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista