Köyhyys on framilla. Jatkuvasti törmää tutkimuksiin, joissa selvitetään köyhyyden vaikutusta päätöksentekoon, oppimiseen, stressinsietoon ja terveyteen. Ne todella tuntuvat kiinnostavan ihmisiä. Tiede-lehden viime numeron toiseksi kiinnostavimmaksi uutiseksi lukijat äänestivät jutun tutkimuksesta, jossa oli osoitettu, että köyhänä ajatus ei juokse yhtä hyvin kuin varakkaampana.

Myös Mathias Rosenlundin omiin kokemuksiin perustuva romaani köyhän ankeasta elämästä on saanut paljon palstatilaa mediassa ja kirjailijan haastattelut (kuten tämä) jakoja Facebookissa. Mutta miksi sellaisiakin ihmisiä kiinnostaa köyhyys, jotka eivät itse ole köyhiä?

Tanskalaiset tutkijat löysivät yhden syyn: nälän. Kun ihminen tuntee nälkää, hän kannattaa innokkaammin hyvinvointivaltiota, joka jakaa tunnetusti turvaa hädän hetkellä. Hän tuntee olevansa heikoilla, toivoo apua ja tämä tunne laajenee poliittiseksi kannanotoksi. Tutkijoiden mukaan nälkäisellä on siis oma lehmä ojassa eikä häntä niinkään kannusta huoli toisten puutteenalaisten puolesta. (Tutkimus löytyu täältä ja yliopiston tiedote täältä.) 

Vastaavanlaiset omaan napaan liittyvät mekanismit voisivat selittää ei-köyhien kiinnostusta köyhyyttä kohtaan, esimerkiksi nämä:

Yksi. Hyvin toimeentulevat ihmiset samastuvat köyhään, koska tunnistavat tutun kokemuksen sen takia, että ovat itsekin kokeneet köyhyyttä joko lapsuudessaan tai aikuisena. Monille opiskelijoille on esimerkiksi tarjolla muutama vuosi elämänvaiheköyhyyttä.

Kaksi. Hyvin toimeentulevat ovat oikeasti itsekin köyhiä, sillä köyhyys on suhteellista. Virallisen köyhän kokemus on heidänkin kokemuksensa mutta näkyvämpänä. Hekin tuntevat nahoissaan epäedullisen vertailun itseään varakkaampiin ihmisiin, joilla on kalliimmat vehkeet, makeemmat kämpät ja loistokkaammat matkakohteet. Siksi hekin kokevat puutetta.  

Suhteellisen köyhyyden selitys menee silti liian pitkälle, jos hyvin palkattu lääkäri voi ajatella olevansa köyhä, koska on olemassa pääjohtajia, joilla on kahta kovemmat tulot. Millä tulotasolla voi kokea suhteellista köyhyyttä, on sinänsä kiinnostava kysymys. Kuitenkin riittävän korkeilla tuloilla suhteellinen rikkaus karkottaa varmasti puutteen kokemuksen turvallisen välimatkan päähän tai ainakin tuo lievitystä tilanteeseen.

Kolme. Klassinen ajatus keskiluokasta on, että se pelkää putoamista. Mediatarinat köyhyydestä kiinnostavat, koska keskiluokkalaisen takaraivossa on pelko oman putoamisen puolesta.

Neljä. Keskiluokka on määritelmän mukaisesti keskellä, jossa yhdistyy asemasta putoamisen pelko ja ylempien aseman kadehdinta tai arvostelu. Köyhien kautta voi nuhdella rikkaita.

Viisi. Köyhyys tuntuu todelta. Oma elämä vaikuttaa jotenkin heppoiselta, kevyeltä ja epäselvältä. Köyhä kohtaa todellisuuden betoniseinän, ja siksi hänen kamppailuaan Olosuhteiden kanssa seuraa uteliaisuudella.

Kommentit (3)

Janne K

Köyhyys on rikkaissa ja kohtuullisen tasa-arvoisissa maissa todellakin hyvin suhteellista. Itsellänikin tulotaso on heitellyt rajusti elämäni aikana (ja menotaso myös, tästä kiitosta mm. monen vuoden nettikasino ja vast.koukuista). Mielestäni nykyään tärkeimmät asiat ( tai ainakin minulle tärkeimmät asiat) ovat melko edullisesti tavoiteltavissa, kuten terveet elämäntavat, mielekäs työ tai muu tekeminen. Joten nykyaikana en itse koe kovin paljoa heittelyä identiteetissäni, vaikka esimerkiksi juuri nyt muutama kuukausi meneekin heikoilla/mitättömillä tuloilla. Toki lapsiakaan minulla ei ole montaa. Lasten lukumääräkin on toki lähtökohtaisesti itse päätettävissä. Myös monet väljästi sanottuna porvarilliset hyödykkeet ovat usein edullisestikin saatavilla.

Taloudellisen hyväosaisuuden tavoittelu on mielestäni hyvä asia jos ja kun se kannustaa ahkeruuteen ja vastuullisiin elämäntapoihin. Koen myös myötätuntoa monia syystä tai toisesta köyhyyteen ajautuneita kohtaan. Jos kirjoittaisin "itsestä riippumattomista -syistä" köyhyyteen ajautuneita, vaatisi pitkän analyysin pohtia missä vaiheessa vastuun kanto omasta elämästä on ymmärrettävästi vaikeampaa kuin monilla muilla.

Epätieteellinen tuntumani on, että koska joillekin perseaúkisuus on elämäntapa, ja toisaalta monille ihmisille, joille farmariautot ja thaimaanreissut tuovat elämään sisällön, (tai vastaavasti kateellisuus naapureille näistä iloista), on "yksilön" henkinen köyhyys jo sitä luokkaa, että tulonsiirrrot, luokkanousut/laskut sen enempää kuin muutkaan sosiaalipoliittiset toimet tuskin voivat enää pelastaa laumasieluparkaa.

Vänni
Liittynyt27.11.2013
Viestejä275

Jäi kirjoituksesta mieleen nasevasti sanottu lause.

Köyhien kautta voi nuhdella rikkaita.

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista