Luomme uutta ja parempaa ihmistä vuoden ensimmäisessä Tiede-lehden numerossa, joka ilmestyy ensi tiistaina. Korjaamme insinöörin asenteella monta suunnitteluvikaa ihmiskehossa aivoja myöten. Filosofilta emme kuitenkaan ole kysyneet tähän lupaa. Kaikki filosofit eivät olisi sitä antaneet, ainakaan jos korjaukset tehdään geeniteknisin keinoin.

Esimerkiksi kuulu saksalainen ajattelija Jürgen Habermas on sitä mieltä, että ihminen menettää jotakin olennaista ihmisyydestään, jos hänestä tulee toisten ihmisten teknisen manipulaation tuotos. Tällainen olisi designvauva, jonka ominaisuudet vanhemmat ovat etukäteen bioinsinöörien avustuksella valinneet. Aikuisena designvauva sitten kokisi kriisin saadessaan tietää, että hänet on tehty jossain keinotekoisemmassa mielessä kuin lapsia on ennen vanhaan tehty.

Amerikkalainen filosofi Michael Sandel puolestaan haluaa vaalia ajatusta siitä, että kaikkea ei voi hallita. Lasten hankintaan kuuluu hänen mielestään lahjanomaisuus eli se, että lapsi tulee maailmaan sellaisena kuin tulee, ja tämän sattumanvaraisuuden vanhemmat hyväksyvät ja heidän kuuluu se hyväksyä. Lapsi ei ole kodinkone, jonka ominaisuudet tarkkaan tiedetään ja punnitaan ennen sen hankintaa.

Minustakin lahjan ajatus on viehättävä, enkä haaveile kaiken hallitsemisesta. Silti minun on vaikea nähdä mitään periaatteellista syytä kieltää ihmisen parantelu. Jotenkin biotekniikkaa hyödyntävä ihmismuokkaus tuntuu häiritsevän monia enemmän kuin muunlainen lapsen ominaisuuksien muokkaus ja ennakkoseulonta. Jo lisääntymiskumppanin valinta vaikuttaa siihen, millaiseksi jälkikasvu muodostuu. Entä koulu, johon vanhemmat sumeilematta työntävät lapsensa: silkkaa ihmismuokkausta koko homma.

Kaikille vanhemmille lapsen kasvatus, kouluvalinnat, musiikkitunnit, urheiluharrastaminen ja koulunkäynnin sparraaminen eivät ole laskelmoituja keinoja, joilla parannella oman lapsensa ominaisuuksia. Joillekin se voi kuitenkin olla tietoista puuhaa. He käyttävät hyväksyttyjä sosiaalisia tekniikoita luoda halutunlaisia ihmisiä. Geenitekniikka toisi heille vain lisäkeinoja samaan tarkoitukseen.

Muuten, nuo Habermasin ja Sandelin ajatukset olen poiminut filosofi Matti Häyryn uunituoreesta kirjasta Ihminen 2.0, joka käsittelee fiksusti bioetiikan kuumia ja kiehtovia kysymyksiä. Kannattaa lukea.

Kommentit (28)

captain scurvy

Jossain mielessähän meitä jo muokataankin, esimerkiksi tekniseen yhteiskuntaan paremmin sopiviksi, mutta jalostustoimintaa ei voi havaita yksilötasolla, vaan kulttuurin muutoksena pitemmällä aikajänteellä. Uskon, että psykofarmakologian ja muiden terapeuttisten interventioiden yleistyminen ongelmanratkaisumalleina voi tuottaa kauaskantoisia seurauksia koko ihmiskunnalle. Jossain vaiheessa saattaa käydä niin, että sairaudenhoito muuttuu väestönhallinnaksi ja etenee siitä eräänlaiseen rodunjalostukseen. Tulevaisuuden yhteiskunnassa ei kenties voi elää ilman kemioita tasaavaa lääkitystä.

Metusalah

"Lapsi ei ole kodinkone, jonka ominaisuudet tarkkaan tiedetään ja punnitaan ennen sen hankintaa."

Kuten tunnettua, puolet ihmisyksilön geeneistä tulee isältä, puolet äidiltä. Vaikka ei tasan tarkkaan etukäteen tiedetäkään sitä, millä tavoin vanhempien perintötekijät jälkeläisessä jakaantuvat, voidaan kohtuullisen hyvin arvioida ja "haarukoida" ne ominaisuudet, joita lapsen kehityksessä kannattaa tukea ja kannustaa. Jos esim. molemmat vanhemmat ovat muusikoita, on erittäin todennäköistä, että heidän jälkeläisensä ovat musikaalisesti lahjakkaita, ja että isä ja äiti luontaisesti johdattavat muksunsa musiikin pariin. Mitä järkeä muusikkovanhemmilla olisi geenitekniikalla yrittää saada lapsistaan esim. huippu-urheilijoita?

Itse hyväksyn nykytieteen mahdollistaman "ihmismuokkauksen" vain siinä tapauksessa, jos geenitasolla voidaan poistaa syntyvältä vauvalta esim. jokin perinnöllinen sairaus.

Vatkain

Rajan voisi vetää sekundaarisiin ominaisuuksiin. Eli yhdentekeviä seikkoja, jotka eivät vaikuta ihmisyyteen itsessään, saisi muokata. Tällaisia ovat lähes kaikki fyysiset ominaisuudet kuten hiusten ja silmien väri. Hallaa lapselleen ei tietenkään saa tehdä eli valita vaikka mahdollisimman lyhyttä kääpiölasta.

Pentti S. Varis

Todennäköisesti vain varakkaat ja harvat heistäkin pääsisivät parannushoitoihin. Tämä lisäisi eriarvoisuuden tunnetta yhteisön jäsenten välillä ja tuloksena voisi olla monia negatiivisia, yhteisöä repiviä ilmiöitä. Kun lisäksi hoitoihin liittyisi usein erilaisia komplikaatioita, ne tekisivät hoitojen kohteista kipeästi pilkan kohteita varsinkin hoidoista osattomien, mutta muidenkin taholta.

Epäonnistuessaan lääkäriryhmä joutuisi piankin jäytävän vihan kohteeksi - pilattuaan lapsen.

Hoidon pitäisi myös monesti olla laaja-alaisempaa kuin uuden genetiikan valossa voidaan tehdä. Jos esimerkiksi lapsesta tehtäisiin musiikillisesti lahjakkaampi, pitäisi häntä muokata myös mm. kestämään kaikki esiintymiseen liittyvät tuskatilat ja kovan harjoittelun raskaus.

Miten se loppujen lopuksi edistäisi musiikkia ja siitä nauttimista, jos joka kylällä tai pitäjällä olisi pari kolme Heimo Haittoa? Tuskin musiikki olisi kuitenkaan hänen levytyksiään tasokkaampaa.

Urheilukilpailut taas olisivat vaarassa surkastua mielenkiinnottomiksi Lassejen, Hakulisen Veikkojen tai Masa-kotkien väliseksi kamppailuksi.

Mieli olisi vaarassa seota, jos persoonallisuutta jonkin osatekijän osalta muutettaisiin; esimerkiksi skeptikko-isä voisi ostaa lapselleen psyykeä repivän skeptikkouden - tai kääntäen.

Joka tapauksessa uusi genetiikka monimutkaisine geenien säätelyjärjestelmineen ynnä muine vielä löytymättöminekin tekijöineen on geenimanipulaatioita ajatellen tällä hetkellä pikemminkin uhkakuva kuin toiveuni.

MK

Ai eikö ihminen olekaan sitä, mitä päänsä sisällä tuntee, vaan kasa fyysisiä ominaisuuksia? Mielenkiintoinen näkemys filosofeilla.

Metusalah

"Luomme uutta ja parempaa ihmistä vuoden ensimmäisessä Tiede-lehden numerossa, joka ilmestyy ensi tiistaina."

No joo. Nyt sekin on luettu. Sinänsä mielenkiintoinen artikkeli. Mutta: Ihmisiä alkaa olla Telluksella pian seitsemän miljardia yksilöä. Olisi kiva joskus lukea näiden tiedeartikkeleiden yhteydessä, kuinka monella Maan asukkaalla tulee olemaan mahdollisuuksia (lue: varallisuutta) tällaisten muokkausmahdollisuuksien toteuttamiseen? Taitaapi olla nalle wahlroosien ja muiden ökyrikkaiden etuoikeus ...

Someone

Myös rodunjalostuksena tunnetaan nämä parantelut, mutta siitähän onkin vahvat perinteet.

JOhanna

Rodunjalostuksessa on perinteisesti ollut mukana myös se valikoivuus: estetään heikkolaatuiseksi arvioituja tai muuten ei-toivottuja ominaisuuksia kantavia yksilöitä lisääntymästä. joko eliminoimalla kokonaan tai poistamlla lisääntymiskyky tai -mahdollisuus (vrt. eläinten jalostus).

MK:lle: minusta (tässä yhteydessä) ihminen tuntee päänsä sisällä aika pitkälle sen mukaan, mitkä hänen fyysiset ominaisuutensa ovat, jos fyysisiin ominaisuuksiin luetaan mm. aivokemia. Ainakin jos puhutaan genetiikan muokkauksen vaikutuksesta tai muun teknologiaan perustuvan parantelun tuloksista. Kokemukset ja muu oppiminen tietysti muokkaa myös, mutta se ei ymmärtäkseni ollut aloituksen pointti.

Someone

Designvauvojen tuottajiksi valikoituu ne, joilla on vara maksaa tuosta lystistä. Yhteiskunnallisesti ne, jotka eivät rahalla pysty vaikuttamaan jälkeläistensä ominaisuuksiin kokevat olevansa epäkelpoja tuottamaan halutuilla ominaisuuksilla varustettuja yhteiskunnan jäseniä ja "jalostavat" yhteiskuntaa itsestään käsin sopeutumalla vallitsevaan tilanteeseen.

Mikko Puttonen

Someone: "Designvauvojen tuottajiksi valikoituu ne, joilla on vara maksaa tuosta lystistä"

Varakkailla on jo nyt varaa hankkia lapsilleen ihan toisenlaisia resursseja kuin vähävaraisilla. Tulevaisuuden mahdolliset geenitekniset ihmisenjalostuspalvelut saattavat tietenkin olla luksustuotteita mutta samalla tavalla nykyään on luksusta kouluttaa lapsensa valikoivassa yksityiskoulussa (jos asutaan Britanniassa tai Yhdysvalloissa). Ero on siinä että toisessa käytetään paranteluun biotekniikkaa, toisessa sosiaalista tekniikkaa.

Molemmat tekniikat voivat olla enemmän tai vähemmän rahasta kiinni. Kenties bioteknisestä parantelusta kehitetään sosiaalidemokraattinen versio, jossa mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä se taataan valtion kustantamana kaikille maksukyvystä riippumatta. Ehkä siihen voi tulevaisuudessa hakea Kela-korvauksia .

PekkaP

"Designvauvojen tuottajiksi valikoituu ne, joilla on vara maksaa tuosta lystistä. "

Jos pitäydytään perimästä johtuvien sairauksien poistamisessa geenitekniikan keinoin, voi se olla yhteiskunnalle paljon halvempaa kuin niiden hoito perinteisin menetelmin.
Eikä tulevan lapsen ominaisuuksien muokkaaminenkaan välttämättä maltaita maksaisi, kunhan tekniikka kehittyisi riittävän pitkälle. Muokkaamisen eettisyydestä voidaan toki olla ainakin kahta mieltä. Tulevaisuuden vanhemmat voisivat ainakin joutua kiusallisten kysymysten eteen lasten päästessä murkkuikään. "Miksi te älykääpiöt minusta blondin teitte?" Tai jotain muuta yhtä syvällisesti elämänarvoja luotaavaa. :)

Metusalah

"Varakkailla on jo nyt varaa hankkia lapsilleen ihan toisenlaisia resursseja kuin vähävaraisilla."

Mitä tarkoitat Puttonen? Slalom-rinteissä ja Kanarian löhörannoilla nähdään lähinnä varakkaiden vanhempien lapsia, mutta eikös tässä keskustelussa puhuta genetiikasta? Ja miksi vastasit vain Someonelle, vaikka minä kirjoitin samasta asiasta?

juostavampi etikka

Nämä ne olisivat kivoja.
1. Nopeasti uusiutuva rustokudos nivelkulumiin.
2. Säännöllisesti uudistuvat hampaat. Uusiutuva kiille. Korjaantuvat ikenet.
3. Avarampi leuka tai vähemmän tai pienempiä hampaita. Hyvästi oikomiset.
4. Kestävämmät kiilteet ja hammasluut. Henk.koht. ei aiheutuisi ongelmia, vaikka hammaslääkäreitä ei enää tarvittaisi. (Ei millään pahalla senkin luuporakiduttajat.)
5. Suljettavat korvat. Käyttöä löytyisi perinteisistä möykkälandioissa eli avokonttoreissa, liikenteessä, rakennustyömailla, kaikuhalleissa ja puhelumyynnissä.
6. Kuulo 'laajemmaksi', ultra- ja infraäänet kuultaviksi.
7. Infrapunat, ultravioletit, röntgensäteet ym. nähtäviksi.
8. Radioaktiivisuuden aistimiskyky.
9. Magneettiaisti.
10. Sähköaisti.
11. Äärioloissa suojaavampi iho ja limakalvot.
12. Hapenpuutteen sietokyky paremmaksi, hengittävämpi iho. Sukeltamisesta helpompaa.
13. Tehokkaammat lihakset, joustavampi kroppa. Hyvästi autoilu, pompimpa tästä Espanjan aurinkorannikolle.
14. Energian saanti, käyttö ja säätely helpommaksi. Miksi selluloosa ei sula suolessa (omaan käyttöön), ja missä ovat viherhiukkasemme?
15. Vireystilaa säätävä nuppinappi. Opettajat saisivat ylivilkkaat oppilaat rauhallisiksi, ja työnantajat voisivat ylivirittää palkollisten tehoja.
16. Kyky analysoida omaa päänsisäistä toimintaa. (Ihan vain tutkimuskäyttöön. Todennäköisesti kansansairaus tarvitsisi psykologeja ja psykiatrien määräämiä pillereitä edelleen entistä enemmän.)
17. Parempi suoja taudinaiheuttajia vastaan, eli joko aisti, jolla vältetään tartuntapesäkkeet, tai parempi immuniteetti.

Niin ja siivet olisivat kanssa kivat, kunhan ne saisi tarvittaessa piiloon. Sen takia tarvittaisiin tietenkin myös 'nopeampi' näkö ja lisää prosessointitehoa päähän, jotta omin siivin lentävä ehti väistää muita siivekkäitä.

Ihmiskunta hukkaa aikaa aivan toissijaisiin toimintoihin. Porukka puuhastelee mitättömien kännykkäandroidien ja tarpeettomien mobiilisoftien kanssa, kun saman ajan ja vähäiset resurssit voisi käyttää olemassa olevan mobiilikaluston (=ihmisen) tutkimiseen ja kehittelyyn. Sillä olisi käyttöä ydinvoimalaonnetomuuksissa ja avaruusmatkailussa, kun taas mobiililaitteisto on käyttökelvotonta romua ja ongelmajätettä ensimmäisen vakavamman globaalin katastrofin sattuessa.
Valtion varoista ja tuista päättävien virkamiesten ja poliitikkojen olisi aika suunnata katseensa pois ICT-startupien tukemisesta oikeasti hyödyllisten asioiden kehittämiseen. (Varsin typerä termi ja hämärää rahastusta koko startup. Jokainen aloitteleva (ja todennäköisesti konkkaan ajautuva) yritys voidaan nimetä sellaiseksi: startuppia jo vuodesta 6000 eKr lähtien, mutta ei vieläkään tähdissä vaan edelleen startissa.)

Suomalainen

"Minustakin lahjan ajatus on viehättävä, enkä haaveile kaiken hallitsemisesta. Silti minun on vaikea nähdä mitään periaatteellista syytä kieltää ihmisen parantelu"

Vanha idea, tosin tuon idean nimeä ei jostain syystä monikaan halua suustaan päästää. Mikäs se taas olikaan? Rodunja.....

Mikko Puttonen

Metusalahille

Juu sori, huolimattomuuttani vastauksestani jäi viittaus kommenttiisi samasta asiasta.

Mitä tulee mainitsemiisi varakkaiden lasten slalom-lomiin, ehkä nekin voivat todella olla yksi osoitus resursseista, joilla varakkaat vanhemmat voivat varustaa lapsensa elämän varalle. Slalom on tosin keskiluokkaistunut aika tavalla eikä ole enää niin tyypilisesti yläluokkaista puuhaa. No, varakkuus on aina suhteellista niin kuin köyhyyskin, ja laskettelu menköön suhteellisen varakkaiden lajina sillä eihän siihen kuitenkaan kaikilla ole varaa. Lasketteluloma alpeilla voisi olla yksi menestyksen resurssi suhteellisesti varakkaan perheen lapselle jos sen ajattelee esimerkiksi siten että hänen ei tarvitse kärsiä lasketteluloman puutteesta niin kuin vähävaraisemman luokkatoverin, jota nakertaa kateus kun hän kuuntelee kaverinsa matkakertomuksia upeiden rinteiden dolce vitasta.

Pysähdyin ehkä tarpeettoman laajasti slalom-lomaan, vaikka tarkoituksesi oli vain sanoa että rikkaiden lapset käyttävät aikansa joutavuuksiin. Minä olisin valmis sanomaan että moni turhuuskin voi olla jonkinlainen resurssi. MIelessäni oli kuitenkin jotkin toisenlaiset resurssit kuten ne koulut joihin varakkaiden vanhemmat voivat lapsensa laittaa joissakin maissa. Suomessa tosin nämä mahdollisuudet ovat vähäiset. Täällä koulutusta ei voi ostaa. Voin kuvitella että suoraan vanhemmat vosivat ostaa lapsellen ykstyistä tukiopetusta mikäli opinnot eivät ole edenneet halutulla tavalla, maksaa valmennuskursseja, rahoittaa korkeakouluopintoja ja opiskelun aikaista asumista ja sen sellaista. MUtta yleensä vanhempien varallisuus auttaa ehkä epäsuoremmin ja yhdistyneenä vanhempien sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan. Parhaimmillaan lapsi itse omaksuu aateluus velvoittaa -asenteen joka saa hankkimaan asianmukaisen koulutuksen ja korkeisiin yhteiskunnalisiin asemiin sopivan sosiaalisen habituksen ilman vanhempien tietoisia ponnisteluja hänen pyrintöjensä edistämiseksi.

MIten tämä liittyy genetiikkaan? Siten että tuo kaikki edellinen on vain sosiaalista tekniikkaa johon varakkuus antaa erilaiset mahdolisuudet. Se kaikki on jo käytössä. Tulevaisuuden geenitekniikka on vain uusi väline samaan tarkoitukseen. Jos varakkaat pääsisivät tätäkin tekniikkaa eniten hyödyntämään, ei tämä toisi paljon eroa nykytilanteeseen.

Metusalah

"Miten tämä liittyy genetiikkaan? Siten että tuo kaikki edellinen on vain sosiaalista tekniikkaa johon varakkuus antaa erilaiset mahdolisuudet. Se kaikki on jo käytössä."

Varakkaat vanhemmat toki ostavat lapsilleen koulutuspaikkoja ja antavat heille paljon muitakin taloudellisia etuuksia, mutta se ei tee lapsista millään indikaattorilla mitattuna parempia tai älykkäämpiä; kyse on puhtaasta kosmetiikasta tässä keskustelussa.

Sen sijaan ihmisen geeniperimän peukaloiminen antanee tulevaisuudessa yllättäviäkin mahdollisuuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Ennen käytännön sovellutuksia tästä aiheesta tullaan käymään hyvin laaja ja kaikkia kansalaispiirejä koskettava eettinen yhteiskunnallinen keskustelu ja kädenvääntö.

Vilpertti

Olen vakuuttunut että meillä on jo geenimanipuloitu hiihtäjä, norjalainen Petter Northug. Hänen ilmiömäinen loppukirikykynsä on epäilemättä saatu aikaan lisäämällä hänelle geneetiisesti jonkun laumapakoeläimen hemoglobiiniturbo. Tällainen pakoreaktiossa aktivoituva hapenottokyvyn hetkellinen räjähdysmäinen lisäys on ainakin hevosilla ja kaneilla joten Nothugin tulisikin vaihtaa nimensä Kani-Petteriksi.

Vilpertti

Jatkoa juostavampi etikkan toivelistaan:
18. Häntä. Geenataan surkastuneen häntämme tilalle kunnon piiska. Tänäänkin olisin tarvinnut kolmatta kättä taskulampun pitämiseen kirvesmiehen hommissa täällä mökillä. Ajatelkaa mitä mahdollisuuksia hännän käyttö avaisi vaikka tietojärjestelmien käyttöön puhumattakaan millaisen piristysruiskeen se aiheuttaisi muoti- ja vaatetusteollisuudelle !

Mikko Puttonen

Metusalah: "Varakkaat vanhemmat toki ostavat lapsilleen koulutuspaikkoja ja antavat heille paljon muitakin taloudellisia etuuksia, mutta se ei tee lapsista millään indikaattorilla mitattuna parempia tai älykkäämpiä; kyse on puhtaasta kosmetiikasta tässä keskustelussa."

Ei tee parempia tai älykkäämpiä mutta kylläkin menestyksen markkinoilla kilpailukykyisempiä. Jenkkitutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että lasten koulumenestys korreloi suoraan vanhempien tulotasoon. Koulumenestys lisää mainitsemaani lapsen kilpailukykyä. Lähempänä meitä ruotsalaistutkija Aders Björklund kumppaneineen totesi että korkeimman varallisuusryhmän lapset päätyvät poikkeuksellisen vahvasti samalle tasolle kuin vanhempansa sen takia että he yksinkertaisesti perivät suuria omaisuuksia. Mihin nämä ihmiset edes tarvitsevat pelättyjä geeniteknisiä parantelumenetelmiä kun heillä jo on keino – perinnönjättötekniikka - varmistaa että heidän lapsensa pääsevät elämässä kelpo asemiin. Tässä tutkimuksessa äo-mittaustuloksilla, kognitiivisilla taidoilla tai koulutuksella ei todettu mitään osuutta yhteiskunnallisen aseman periytymiseen. Tietyllä tasolla varallisuutta ei ilmeisesti tarvitse muuntaa koulutuspääomaksi menestyksen takaamiseksi, pelkkä raha riittää.

Metusalah

M. Puttonen kirjoittaa muun muassa:
"Ei tee parempia tai älykkäämpiä mutta kylläkin menestyksen markkinoilla kilpailukykyisempiä." Ja: "Tässä tutkimuksessa äo-mittaustuloksilla, kognitiivisilla taidoilla tai koulutuksella ei todettu mitään osuutta yhteiskunnallisen aseman periytymiseen."

Onko nyt niin, että blogin kirjoittaja sotkee täysin kaksi asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa?

Varsinaisessa blogissa ja Tiede-lehden artikkelissa keskityttiin genetiikkaan ja "bio-insinöörien avulla tehtyihin design-vauvoihin", mutta nyt Mikko on keskittynyt kirjoittamaan siitä, että varakkaat vanhemmat pystyvät takaamaan lapsilleen vauraamman tulevaisuuden. Tämä kait lienee itsestäänselvyys, josta ei tarvitse olla edes eri mieltä?

Kari Luoto

Jos minulle selviäisi, että olen geenimanipulaation tuote, ensimmäinen ajatus joka tulisi mieleeni olisi kaiketi murhata vanhempani. Sen jälkeen murehtisin koko loppuelämäni millainen ihminen olisin, jos olisin saanut olla oma itseni, pelkästään vanhempieni geneettinen yhdistelmä.

Rakas joulupukki, toivoisin, e...

Moikka Mikko, kyselet tuossa, miten saa parannella. Jos siis tunnet jonkun parantajantaidot omaavan, kerropa hänelle tilaustoiveeni: kehittyneemmät, kestävämmät silmät. Siis haluan UV-valoa paremmin sietävät ja itsensä korjaavat silmät, joihin ei kehity iän mukana kaihia, liki- tai kaukonäköä ynnä muuta haitaketta. Haluan silmät, joissa zoomi toimii kauas ja lähelle. Pienemmät maakaukoputket ja mikroskoopit ovat siirtyneet digikameroiden kautta kännyköihin. Miksi? Miksi välissä pitää olla tyhmä kännykkä, jos samat zoomaus- ja hämäränäkötoiminnot saa suoraan ihmiseen itseensä?

Lisäksi muutama varasilmää ei liene koskaan pahitteeksi. Takaraivossa on hyvä olla taustasilmä, jolla voi arvioida perässäkulkijoita. Lisäksi päälaen silmä varoittaa kesäisin kauppatorin lokkien roiskehaitoista. Olisi myös kiva, että huomaamattomia, nopeasti uudistuvia pikkusilmiä olisi vaikka sormenpäissä. Silloin ahtaissa raoissa meisseliä heiluttavan ei tarvitse yrittää tunkea päätään käsien kanssa samaan soppaan tietsikan lauenneen kovalevyn vaihdossa. Riittää, että saa tungettua meisselikäden reikään ja näkö hoituu samalla. Kirurgeilla voi jo olla jotain silmähansikkaita, mutta milloin vastaavat minisilmät saadaan kiinteäksi osaksi ihmisen kättä?

Parempi hajuaisti, jonka voi tarvittaessa sulkea, saattaisi olla tarpeen kaupungeissakin. Silloin voi heittää interaktiiviset mobiilipaikannuspitsakartat metsikköön ja suunnistaa houkuttelevimpaan ruokapaikkaan pelkän hajun perusteella.

No, joo arvaan, että et pysty noita tilauksia toimittamaan. Tiedän, miten nää jutut etenee. Olenhan itse kehitellyt noita lopulta tarpeettomiksi osoittautuneita mobiilihärveleitä. On todennäköisempää, että seuraavaksi ihmispololta löytyy jonkin some insinöörin suunnittelema facebooktägi otsassa, josta kaupan kassan lisäksi ystävät ja viholliset voivat kätevästi skannata vastaantulijan mielentilan, terveyden, pankkitilin saldon, plussakortin etunumeron ja sen, että tuhannen muun asiakkaan lisäksi leimaotsainen vastaantulijakin suosittelee Oskun pubia ja Martan makkaratehdasta. Ja onhan tuosta otsaleimasta toki hyötyä ihmiselle itselleenkin; perskännisen tai dementikon ei enää tarvitse muistaa omaa kotiosoitettaan tai puolison nimeä ja syntymäpäivää. Riittää vain muistaa muistikatkoksessa skännätä älypuhelimellaan omaa otsaansa ja kas, kaikki tiedot ovat taas tiedossa.

Terä

Filosofiaan päin suuntautuneena ihmisenä täytyy nyt sanoa, että vaikka yleisesti ottaen kaikki uusi ja ihmeellinen on mielestäni kiintoisaa ja tervetullutta, tässä tapauksessa olen Habermasin kanssa samoilla linjoilla. En toisaalta naiivisti oleta ihmisen olevan mitenkään itsessään "pyhä olento johon ei saa koskea", tai ettei inhimillisyys olisi jollain eduksemme muokattavissa tieteen keinoin. On todennäköistä, että se tulee vielä olemaan väistämätöntä, jopa välttämätöntä lajin säilymisen kannalta. Uskon myös, että jälkeläisten geneettisestä manipulaatiosta tehdän tuottoisaa bisnestä lähitulevaisuudessa - itse asiassa pidän sitä hyvin todennäköisenä. Sitten voidaan tilata juuri oikeanlainen terve, lahjakas, tasapainoinen unelmalapsi täyttämään unelmapaikan yhteiskunnassa. Siitä vain valitsemaan vaihtoehtoja. Kymppitonni lisää hintaa niin laitetaan musikaalisuus mukaan. Kaupan päälle kauniit silmät.

Mielestäni ihmisvauvojen geneettinen "parantelu" ei kuitenkaan ole toivottavaa, ainakaan toistaiseksi - monestakin syystä.

1. Jo useaan kertaan täälläkin mainittu sosiaalinen eriarvoistaminen. Tälläkin hetkellä maailman varallisuus on pahasti vinoutunut, rikkaiden ja köyhien välinen kuilu vain levenee. Jos tieteen ja geenitutkimuksen viimeisimmät saavutukset valjastettaisiin vaikkapa yritysten toimesta jonkinlaisiksi palveluiksi tai "tuotteiksi", se johtaisi siihen, että rikkaiden ihmisten jälkeläiset olisivat jollain tapaa hyvin todellisesti "ylivertaisia". Toistaiseksihan me vain kovasti haluamme olla perustellusti ylivertaisia. Osa uskookin edustavansa ylivertaista "rotua" tai kantavansa ylivertaista perimää, esittää todisteita ja hakee väitteilleen perusteluita. Ja vaikka olettaisimme utopistisesti, että meillä länsimaisilla olisikin lähes kaikilla mahdollisuus parannella lapsiaan, niin entäs esim. kehitysmaiden köyhä enemmistö? Vaikka asialla ei rodun kanssa ole todellisuudessa tekemistä, tulisi rotusyrjinnällekin luotua eräänlainen "tieteellisiin faktoihin nojaava perustelu", kun suurin osa geenimanipuloiduista vauvoista tuotettaisiin kuitenkin länsimaissa ja olisivat pääosin valkoihoisia tai aasialaisia (Kiinassa on paljon ihmisiä, myös rikkaita).

Kaiken taustalla oleva ajattelu rakentuu muutenkin teollisen vallankumouksen jälkeisten sukupolvien saatossa arvostukseen nousseiden käsitysten varaan: että ihmisen menestys riippuisi ensisijaisesti hänen henkisistä ominaisuuksistaan (kuten "älykkyys" tai "voimakkuus"), ja että nämä itse kunkin henkiset ominaisuudet olisivat jollain yleismaailmallisella tavalla mitattavissa ja suhteutettavissa toisiin, asetettavissa jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen ja paikallistettavissa tiettyihin geeneihin. Pidämme tiettyjä ominaisuuksia "absoluuttisesti" parempina kuin toisia, itse asiassa keskustelussamme pidämme geneettistä muokkaamista ensisijaisesti "paranteluna", joka on hyvin ideologisesti latautunut sana. Luonto ei tunne "parempaa ainesta", ainoastaan variaatioita. Evoluutio ei suosi vahvinta, eikä se itse asiassa suosi sopeutuvintakaan - evoluutio ei suosi yhtään ketään. Ihmiset suosivat, ovat mieltyneitä asioihin ja hämmentävän usein uskovat todellisuuden (universaalien lakien, periaatteiden tai "korkeampien voimien") olevan jollakin perustavalla tavalla ihmistä ymmärtäviä tai edes ihmisen ymmärrettävissä. Sitten "inhimillisyys" heijastetaan osin luontoon, ikään kuin itsemme ulkopuolelle. Todellisuudessa mikään muu kuin ihminen ei ole inhimillinen. Tämä ei saisi hämärtää ja värittää ajatteluamme. Kilpailuhenkisyyden ja ykslöllisyyden suosiminen ja sen mukaan toimiminen ei tee yhteisöstä onnellisempaa, ehkä enemmänkin päinvastoin. Taustallamme nämä kielen ja keskustelun rakenteeseen juurtuneet, hiljaa hyväksytyt ajattelutavat vaatisivat kyseenalaistamista. Mitä tarkoitetaan kun sanotaan että joku on toista parempi? Onko "paremmuutta" ihan oikeasti olemassa?

2. Ihminen on äärimmäisen kompleksi biologinen kokonaisuus, jota ei vielä ymmärretä lähellekään kokonaan; tai ainakaan lähellekään tarpeeksi. Ihminen tuhansine mikro-organismeineen on myös osa luonnon ekosysteemiä. Etenkin tietoisuuden tutkimus on vielä lapsenkengissään. Geenit ovat osoittautumassa monimutkaisemmiksi kuin oletimme, kaiken "tilke-DNA:n" seassa voi lymytä vieläkin kompeksisempia vuorovaikutussuhteita, joita ei vielä ole löydetty tai osattu kuvitellakaan - eikä muokkaamisen pitkäaikaisista seurauksista voida olla varmoja - ei yksilön, eikä ympäristön kannalta.

Meillä ei siis ole vielä tarpeeksi tietoa siitä, miten kokonaisvaltaisesti geenit vaikuttavat ihmiseksi kutsuttuun psykofyysiseen kokonaisuuteen ja sen käyttäytymiseen. Yllätyksiä tulee vielä kasvimaailmassakin vastaan jatkuvasti kun kasvien geenejä muokataan. Tuntuukin siltä, että jotkut tahtovat hieman yli-innokkaasti lähteä leikkimään Jumalaa (tai oikeastaan tekemään bisnestä asioilla, joista ei ole vielä kovinkaan kokonaisvaltaista tai jalostunutta tietoa, jos ihan rehellisiä ollaan). Loisimme ihmisiä, jotka sopisivat erinomaisesti nykymaailmaan, tekemään nykymaailmassa arvostettuja asioita - totta kai muokatut ajateltaisiin tällöin "paremmaksi". Ajat kuitenkin muuttuvat. Geenit eroavat muusta "muokkaamisesta" (kuten koulutuksesta) siinä mielessä, että muut tavat "parannella" ihmistä ovat lähinnä ihmisten keksimiä ja ylläpitämiä perinteitä ja instituutioita, valintoja, yksilön "päälle" langetettuja asioita - kun taas geenit ovat se koodi, jonka varaan olemme fyysisesti rakentuneet. Se on kenties perustavanlaatuisempaa kuin mikään.

Geenimanipulaatio ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole mitenkään "pahasta", siinä on valtavasti potentiaalia ratkaista suuria ongelmia esim. ravinnon tai materiaalien tuotannon suhteen, ja vähintään yhtä suuri potentiaali tehdä elämästämme uskomattoman paljon rikkaampaa. Mikäli kaikki pysyy kontrollissa ja oikeasti tiedetään mitä ollaan tekemässä, silloin ei ole hätää. Jos kontrolli taas annetaan esimerkiksi yrityksille ja vapaille markkinoille, voivat seuraukset olla kohtalokkaat, sillä:

3. Ihmisten "tuottaminen" tekee ihmisestä objektin, pahimmillaan ikään kuin kulutushyödykkeen. Tämän tavan jolla "uudesta ihmisestä" nyt visioidaan, voi miltei nähdä kulttuurimme "utopistisena haaveena" ja sen toteuttaminen seuraavana loogisena askeleena - tahdomme ihmisenkin olevan kulutushyödyke; selitettävissä, kaupattavissa, tuotettavissa, mitattavissa, arvotettavissa - kun enenevissä määrin kaikki muukin alkaa olla alisteista instrumentalistis-ekonomistiselle ajattelulle - esim. koulut, sairaalat, lehdistö, tieteellinen tutkimuskin - miksei siis myös ihminen, ja se perimä joka rakentaa hänet kaikkine henkilökohtaisine ominaisuuksineen. Tämä inspiroi moniin dystopistisiin visioihin esimerkiksi geneettisesti 'tuotetuista' sotilaista tai alemmista orjaluokista, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia ylöspäinsuuntautuvaan sosiaaliseen liikkuvuuteen. Täytyy muistaa, että jo nyt geenejä patentoidaan.

Tulevaisuudessa insinööri voi tilata insinöörilapsen, joka taatusti pääsee hienoimpiin kouluihin ja työpaikkoihin, etenkin jos rahaa ja sen tuomaa sosiaalista asemaa löytyy. Hänelle ostetaan flyygeli jo ennen syntymää, koska melko varmasti tiedetään hänestä tulevan taitava pianonsoittaja. Onko se sittenkään meidän asiamme päättää, millaisia ihmisiä lapsistamme pitäisi tulla - geeneillä, esikouluikäisten kielikylvyillä tai laadukkaaseen koulutukseen painostuksella? Tälläinen ajatus pahimmillaan tylsistää meidät vain ennaltamäärätyiksi osasiksi mieletöntä rakennelmaa, pelkistää elämän pelkäksi "paremmuuden" todistamiseksi ja toisten niskan päälle nousemiseksi. Sitten kun tuo kaikki vielä perustellaan "paremmilla geeneillä" joita on ihan tosissaan muokattu jotta "huonot" ominaisuudet saataisiin karsittua, sitä vastaan olisi vaikea enää väitellä. Itse en ainakaan tahtoisi elää sellaisessa maailmassa, olin sitten siellä vehreämmällä puolen geenijakaumaa tai en. Pelkään siis ihmisen käyttävän tämänkin uskomattomien tieteellisten saavutusten kautta meille avautuvan tilaisuuden typerästi ja aiheuttavan vain lisää tuhoa ja kärsimystä. Teknologian kehittyessä meidän tulisi samassa suhteessa kehittää myös henkistä ja sosiopsykologista puoltamme, inhimillistä kulttuuria, yhteistyötä, elämäntaitoja ja ymmärrystä, sillä muuten meillä on aina vain julmempia ja koko lajimme säilymisen kannalta vaarallisempia aseita ja menetelmiä käsissämme. Asiat vain skaalautuvat suuremmiksi.

Kaiken kaikkiaan, tiivistettynä: Miksi itse en tahtoisi nähdä tuollaista tapahtuvan vielä, ainakaan laajassa mittakaavassa:

1. Seuraava todellisempi sosiaalinen eriarvoistuminen (maailmantilanne ei ole oikea "geeniparantelun" laajamittaiselle aloittamiselle, nykyiset, todelliset ongelmat vain pahenisivat),
2. Tiedon vähyys (emme ymmärrä ihmisruumiin toimintaa emmekä genomiamme vielä tarpeeksi kokonaisvaltaisesti, "parannukset" saattavat osoittautua hyvin lyhytnäköisiksi), sekä
3. ihmisyyden tuotteistuminen (oikeastaan sama kuin maailmantilanne, nykyinen kulttuurimme todennäköisesti aloittaisi ihmisten geenimanipulaation "vääristä syistä" ja mahdollisesti johtaisi meidät ikäviin seuraamuksiin.)

Uskon että geneettiselle 'parantelulle' tulee tarvetta sekä käyttöä ja siitä ennen pitkää tulee luonnollinen osa ihmisyyttä ja ihmiskulttuuria. En kuitenkaan itse alkaisi muokkaamaan lastemme geeniperimää ennen kuin esimerkiksi köyhyys, rakenteellisesta väkivallasta kumpuava eriarvoisuus, yleinen sivistymättömyys sekä lajinsisäiset konfliktit (sodat) ollaan saatu ratkaistua. Keinot ja teknologia ovat oikeastaan jo olemassa, tarvittaisiin enää poliittista tahtoa ja suuria tekoja. Tutkimusta on tehtävä - eettiset kysymykset epäilemättä nousevat vielä paljon merkitsevämmiksi lähitulevaisuudessa. Miten tasapainoilla eettisyyden ja tieteellisen kehityksen kanssa, kun tutkimuskohteena on ihminen? Entä perinnöllisten sairauksien ennaltaehkäisy - onko sekin väärin?

Asia on moniulotteinen. Totta kai sitä tahtoo lapsilleen parasta; terveyttä ja menestystä. Voidaanhan geenimanipulaatiota näin käyttää eräänlaiseen tasa-arvoistamiseenkin: että kaikilla olisi samat lähtökohdat. Sen tahtominen ja läheisistä - etenkin jälkeläisistään - välittäminen on ominaista nisäkkäille. Se on inhimillistä. Yksilön geenien jatkuvuuden turvaaminen - äitiys ja isyys, kaikki se panostus jälkeläisiin - siinä on valtava markkinarako. Olkaamme silti varovaisia, mielikuvamarkkinointi voi johtaa harhaan.

Laitetaanpa pakettiin yksi syd...

Maailmanmenoa ja talousfilosofien utopistisia katastrofeja seuratessa olen päätynyt pragmaattiseen näkökulmaan: puolestani kukin saa omakustanteisesti poistaa geenitekniikalla perinnöllisiä sairauksiaan tai muita 'terveysongelmiaan'.

Hui sentään! Miten voin puolustella varallisuuteen perustuvaa geenimanipulointia? Eikö se ole äärimmäisen epätasa-arvoista ja suorastaan köyhempien ihmisoikeuksia polkevaa ajattelua? Perustelen näkökulmaani käytännönäkökulmasta: 1) maailmassa on aina epätasa-arvoa (ainakin joidenkin yksilöiden mielestä), 2) resursseja ja rahaa jää enemmän köyhempien terveyshuoltoon ja sairauksien parantamiseen. Ykköskohtaa en vaivaudu perustelemaan, mutta kakkoskohdan perustelut ovat yksinkertaisia: kun rikkaat hoitavat omakustanteisesti geenitekniikalla vakavat sairautensa pois, vapautuu resursseja enemmän vähemmän varakkaiden sairauksien hoitoon.

Esimerkiksi rikas miljardööri P. Aholainen päättää hoitaa vakavan sydänsairautensa geenimanipulaatiolla. Samalla hän tilaa koko hoitopaketin, jolla hoidetaan myös sukusolut terveiksi. Seurauksena on kateutta, koska rikas ihminen sai rahalla hyvän terveyden itselleen ja mahdollisille (uusille) lapsilleen. Seurauksena on parempaa hoitoa (joillekin) köyhemmille yksilöille, koska P. Aholainen ja hänen uudet lapsensa eivät enää kuormita yksityisiä tai yhteiskunnan rahoittamia terveyspalveluita särkyneen sydämensä takia. Geenimanipuloitu yksilö siis kustansi oman hoitonsa ilman kehitysmaista tilattua ryöstösydäntä ja vapautti samalla terveydenhoitoresursseja muun yhteiskunnan käyttöön. Samalla vähenivät pahat puheet, että P. Aholaisen perhe etuilee yhteiskunnan kustantamissa terveyspalveluissa pelkästään suuremman pankkitilinsä perusteella.

Toki voidaan ajatella, että ihmiskunnan geneettinen materiaali vääristyi huolestuttavasti, jos vaikka P. Aholaisella oli jokin ekstraärhäkkä, superharvinainen sydänsairausgeeni, joka nyt karsiutui pois koko ihmiskunnan käytöstä. Noh, oliko tuollaisella harvinaisella geenillä loppujen lopuksi paljoakaan merkitystä? Jos se oli koko ihmiskunnan hyvinvoinnin ja 'positiivisen' kehityksen kannalta tärkeä, eiköhän se silloin ajanmittaan kehity jollekin poloiselle uudestaan. Sitä paitsi jos geeni on tutkimusmielessä tai muuten vain kiinnostava, voidaan se tallettaa ihmiskunnan yhteiseen syväjäädytettyyn geenipankkiin Färsaarille. Saattaapa superrikas sydänsairas haluta tallettaa sairausgeeninsä jopa omakustanteisesti talteen, sillä sillähän voi tulevaisuudessa kenties tehdä rahaa esimerkiksi asebisneksessä tai jopa lääketeollisuudessa: sairastutetaan vain mahdollisimman moni pahanlaatuiseen sydänmurtumisgeeniin, ja rahaa alkaa virrata pankkitilille kansallisilta asevoimilta ja reseptejään uusivilta sydänsairailta.

Geeniperusteinen työnhaku - sy...

Eka vaihe: Saako...
Toka vaihe: Miten/mitä saa... ja mitä ei saa...
Kolmas vaihe: Kuka/mikä saa... ja kuka/mikä ei ainakaan saa...

Vaikka tilapäistä takapakkia tulee poliitikkojen ja ääriuskovien takia, kehitys kuitenkin kehittyy takuuvarmasti, jos aika ei maailmassa lopu. Siksi on hyvä - jo pelkkien eturistiriitojen ja lainsäädännön takia - pohtia ennakolta tulevaisuuden tapahtumia. Kolmas vaihe on kiinnostava, sillä silloin keskustellaan siitä, kummalla/millä on suurin oikeus päättää muutoksista. Ajavatko valtion, vakuutuslaitosten ja työnantajien edut yksityishenkilöiden (eli yhteiskunnan kannalta resurssien ja tuotannontekijöiden) 'oikeuksien' yli? Esimerkiksi vakuutusyhtiöt voivat omien bisnestensä turvaamiseksi vaatia lakeja, joiden turvin ne voivat päättää, mitä 'virheitään' kansalaiset joutuvat korjaamaan tai mitä ominaisuuksia he eivät ainakaan saa muuttaa.

Ihmisgenomin sorkinta tuottavuuden nimissä yleistyy, kunhan teknologiset ongelmat saadaan ratkottua ja muutoskustannukset alenevat. Nykynäkökulmasta pelottavaa on kehitys, jossa jokin valtio ottaa tavoitteekseen muokata kansalaisistaan parempia (esim. nöyrempiä, kuuliaisempia, ahkerampia, tuottavampia, tyhmempiä, herkkäuskoisempia, älykkäämpiä, luovempia, kestävämpiä, lisääntymiskykyisempiä, sotaisampia) yksilöitä, jotta globaalin talouden kilpakumppanit jäisivät pysyvästi taka-alalle. Tämä johtaisi geenitekniikan supervaltojen kilpavarusteluun, jonka kärsijöinä olisivat geenimanipulaatiosta kieltäytyvien valtioiden kansalaiset, jotka menettäisivät yhä enemmän työpaikkojaan halpamaisille, ylitehokkaille, orjavaltioiden työntekijöille. Lopulta kehitys saattaisi johtaa poliittiseen epävakauteen, koska köyhtyneiden, geenimuokkauksesta kieltäytyneiden maiden väestö 'kuihtuisi' tai kuolisi sukupuuttoon. Silloin geeniteknisesti lisääntymiskelpoisemmiksi muokatut ulkomaan ihmeet kokisivat ihmeellistä halua laajentaa ahdasta elinpiiriään ja hankkia autioituneesta naapurivaltiosta lisää elintilaa.

Pelottavaa on myös mahdollisuus, että poliitikot päättävät edistää/nopeuttaa/tehostaa/tutkia/muokata evoluutiota tukemalla joidenkin (ainakin muiden kuin vakaviin sairauksiin liittyvien) geenien elinkelpoisuutta tai elinkelvottomuutta esimerkiksi (kela)tuilla. Kulloinkin valtaa pitävä puolue päättäisi, mikä on hyvä ominaisuus ja mikä paha tapa. Yhtenä vuonna tuettaisiin geeniä, joka lisää kilpailuhenkeä, ja toisena vuonna tukivuorossa olisikin geeni, jonka kantajilla yhteistoiminta sujuu. Ja jokaikinen vaalikausi tuettaisiin geenejä, jotka kannustaisivat äänestäjiä raahautumaan äänestyskopille.

Kiinnostuksella odotan, milloin Suomessa järjestetään ensimmäiset arpajaiset, joiden päävoittona on kokonaisvaltainen geenihoitopaketti.

Kauko

Ihmistä voisi parantaa moraalisesti, jos vain tiedettäisiin, missä geenissä se moraali on. Toisaalta ylimalkainen "sopeutuvin" antaa vapaat kädet jokaiselle, joka vallan ottaa, kuten Lenin-setä opetti ja eräät tunnetut "evolutionistit" jaksavat moraaliamme ohjeistaa. En ymmärrä mitä puolustelua tai oikeutusta evoluutio kaipaa. Tyhjä demokratiaan vetoaminen on vain eräs tapa ilmoittaa olevansa vähintään tapakristitty. Kyse ei ole moraalista, vaan oikeutuksen ja hyväksymisen saamisesta omille itsekkäille pyrkimyksille. Kun lääkärit nyt jo suorittavat esteettistä ihmisen parantelua rahaa tarjoaville, ei olisi kait pahitteeksi jakaa köyhemmille ulkonäköseteleitä noin muodon vuoksi ja demokratian nimissä.

tutkimuksella

Parempi hajuaisti, jonka voi tarvittaessa sulkea, saattaisi olla tarpeen kaupungeissakin. Silloin voi heittää interaktiiviset mobiilipaikannuspitsakartat metsikköön ja suunnistaa houkuttelevimpaan ruokapaikkaan pelkän hajun perusteella.

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista