Scifikuvastoa vuodelta 1927. Kuva: Wikimedia Commons
Scifikuvastoa vuodelta 1927. Kuva: Wikimedia Commons

Tieteisfiktion totuudellisuutta on haettava nykyhetkestä, ei tulevaisuudesta.

Tunnettu fyysikko Lawrence Krauss sanaili letkeästi science fictionista taannoin Yhdysvaltain tiedeviikolla Chicagossa. Nauru raikui salissa, kun tieteiskuvitelmien erehdykset saivat kyytiä. Hymähtelin itsekin mukana, vaikka minua häiritsi koko ajan tunne, että Krauss on ymmärtänyt genren ihan pieleen.

Kraussin mielestä todellisuus tekee jatkuvasti tepposet scifikirjailijoille. Todellisuus on paljon kiinnostavampi ja yllättävämpi kuin, mitä he ovat koskaan kuvitelleet tai voivat kuvitella. Esimerkiksi H. G. Wellsin vuonna 1914 romaanissa esittelemä atomipommi oli jotain ihan muuta kuin se, joka lopulta toteutui. Atomipommin poliittiset seurauksetkin – koko maailman yhdistyminen – kirja ennakoi metsään. Kukaan scifikirjailija ei ole myöskään onnistunut ennustamaan internetiä, joka on muuttanut elämäämme kaikkien eniten. Tieteistarinat kaiken lisäksi lennättävät ihmisiä galaksin perukoilta toiselle, vaikka avaruuden säteily-ympäristö, pitkät matkat ja niiden taittamiseksi vaaditut nopeudet eivät nyt vain ole ihmispololle fysikaalisesti mahdollisia. (Kraussin käsityksistä avaruusmatkailun rajoista ja mahdollisuuksista voi lukea maaliskuun Tiede-lehdestä.)

Scifin virheiden paljastelu muistuttaa militantin ateistin tapaa moittia uskontoa siitä, että Jumala on epärationaalinen hypoteesi, josta ei ole eikä voi saada mitään näyttöä. Pelkkää erehdystä siis. Tällainen kanta oudostuttaa monia uskonnottomia ihmisiäkin, jotka suhtautuvat uskontoon ymmärrettävänä psykologisena, kulttuurisena tai sosiologisena ilmiönä. Kysymys Jumalan olemassaolosta on heidän mielestään sivuseikka, sillä uskonnolla on muita funktioita kuin todellisuuden perusluonteen kuvailu.

Ateistin asenne on kenties kuitenkin myötäelävämpi ja uskollisempi uskovan kokemukselle itselleen kuin funktionalistin asenne. Ateisti ottaa kieltämänsä uskomuksen sentään todesta, kun taas funktionalisti sivuuttaa sen epäolennaisena. Eihän kai kukaan uskova omasta mielestään usko Jumalaan siksi, että se on sopiva tapa kokea yhteisöllisyyttä, vaan siksi, että hänellä on jonkinlainen vakaumus Jumalan olemassaolosta.

Scifin ja uskonnon rinnastus loppuu siihen, että scifikirjailija harvoin pitää teoksiaan todellisuuden kuvauksina, paitsi ehkä jotenkin kuvaannollisesti. Siksi scifin virheiden osoittelija tekee itse virheen. Hän ei ymmärrä fiktion luonnetta, vaan lukee sitä liian kirjaimellisesti todellisuuden kuvauksena tai tulevaisuuden ennustuksena.

Onneksi Kraussin kanssa samassa tilaisuudessa oli myös scifikirjailija Kim Stanley Robinson. Hän muistutti, että scifi ei ole futurologiaa. Se pyrkii pikemminkin luotaamaan sitä, miltä tulevaisuuden sisältämät mahdollisuudet tuntuvat kulloisessakin nykyhetkessä. Näin Robinson: ”Tieteiskirjallisuudessa ei ole kyse tulevaisuuden ennustamisesta, eikä sitä pidä arvioida sillä perusteella. Scifi on aina Mary Shelleystä lähtien ollut oikeassa siinä mielessä, että se on kertonut, miltä tulevaisuus tuntuu juuri tällä hetkellä.”

Huomautuksen jälkeen Krauss teki notkean täyskäännöksen, hellitti pilkallisuudestaan ja löysi itsestään tieteisfiktion ymmärtäjän. ”Scifin tekee hyväksi hyvä tarina, ei hyvä tiede – jokin mikä saa lukijat ajattelemaan itseään uudella tavalla”, kosmologi myötäili.

Kommentit (11)

Tivifaari
Liittynyt27.11.2013
Viestejä1

SCIFI ei ole vain hyvää kirjallisuutta. Se on unelma siitä miltä kirjoittaja haluaisi todellisuuden näyttävän. Kirjailijan pitäisi tuntea nykytodellisuus erittäin hyvin jotta hän onnistuisi kirjoittamaan kuvitelmansa sanoiksi, joka sitten muotoutuvat lukijalle mielikuviksi. Lukijan vastuulla on luoda tekstistä oma mielikuvamaailmansa. SciFin hienous onkin siinä, että hyvä kirja luo eri lukijoille erilaisen kuvan koetusta todellisuudesta. Tarinan tarkoitushan on nimenomaan luoda todellisuudelta tuntuva maailma, jossa lukija elää lukiessaan tekstiä. SciFi ei ole ennustus siitä mitä kehitys tuo tullessaan, vaan halu siitä millaista maailmaa tulevaisuuden pitäisi tuoda mukanaan. Kuvitelmat erehtyvät tottakai. Kehitys on nykyään niin nopeaa, että SciFi tahtoo olla vanhentunutta kun kirja ilmestyy.

Krozam
Liittynyt27.2.2014
Viestejä8
Tivifaari

SCIFI ei ole vain hyvää kirjallisuutta. Se on unelma siitä miltä kirjoittaja haluaisi todellisuuden näyttävän. Kirjailijan pitäisi tuntea nykytodellisuus erittäin hyvin jotta hän onnistuisi kirjoittamaan kuvitelmansa sanoiksi, joka sitten muotoutuvat lukijalle mielikuviksi. Lukijan vastuulla on luoda tekstistä oma mielikuvamaailmansa. SciFin hienous onkin siinä, että hyvä kirja luo eri lukijoille erilaisen kuvan koetusta todellisuudesta. Tarinan tarkoitushan on nimenomaan luoda todellisuudelta tuntuva maailma, jossa lukija elää lukiessaan tekstiä. SciFi ei ole ennustus siitä mitä kehitys tuo tullessaan, vaan halu siitä millaista maailmaa tulevaisuuden pitäisi tuoda mukanaan. Kuvitelmat erehtyvät tottakai. Kehitys on nykyään niin nopeaa, että SciFi tahtoo olla vanhentunutta kun kirja ilmestyy.

Pakko kyllä tähän huomauttaa, että on paljon dystopista, jälki-apokalyptista ja muutenkin synkkää scifiä, joka tuskin on kirjoittajan toivoma tulevaisuus, vaan pikemminkin pelkäämä.

offmind
Liittynyt19.8.2008
Viestejä16204

Scifin määritteleminen on hauskaa mutta turhaa. Sitä turhempaa mitä laajemmin pyrkii kattamaan myös scifin alalajit ja sivupolut.

http://en.wikipedia.org/wiki/Definitions_of_science_fiction

Listassa on muutamia sellaisia jotka minun mielestäni ovat erityisen hyviä. Kuten:

Kim Stanley Robinson. 1987. Sf is "an historical literature ... In every sf narrative, there is an explicit or implicit fictional history that connects the period depicted to our present moment, or to some moment in our past."

Yhtäläisyyksiä historiallisiin kertomuksiin voisi vetää useampiakin.

Blogikommenttina sen verran, että jos kirjoittajalla oli tunne että Krauss on ymmärtänyt lajityypin pieleen tai suhtautuisi scifiin pilkallisesti, niin siitä tuskin oli missään vaiheessa kyse vaan todennäköisesti Krauss hieman pyrki kärjistämään. Äijähän on kirjoittanut kirjat The Physics of Star Trek ja Beyond Star Trek: From Alien Invasions to the End of Time jotka ovat ihan tyylipuhtaan nörttiscififanin tuotoksia.

Jos nyt jostakin Kraussina voisi epäillä, niin siitä että hän ehkä hieman liikaa erehtyy painottamaan oikeaa tiedettä osana tieteisviihdettä ja tekee sen virheen että olettaa että scifiin ehkä pitäisi kuulua jonkinlainen tiedettä opettava piirre. Vaikka tiede ja teknologia ovat oleellisia niin kuitenkin vain juonielementteinä ja taiteilija on täysin vapaa käsittelemään niitä niin epärealistisesti kuin huvittaa.

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Mikko Puttonen
Liittynyt26.11.2013
Viestejä14

Hyviä kommentteja scifistä.

Mitä tulee Kraussin asenteiden tulkitsemiseen, niin hän oli luultavasti kahta mieltä. Hän diggaa scifiä ja ymmärtää että kyse on fiktiosta mutta samalla hän ei voi olla vertaamatta sitä epäedullisesti tieteelliseen kuvaan maailmasta. Scifi tarjoaa hassujen erehdysten kokoelman, josta lähtien voi kertoa miten asiat oikeasti ovat. Scifi on eloisa veruke puhua avaruusmatkustamisen, valoa nopeamman siirtymisen ja teleportaation todellisista rajoista ja mahdollisuuksista. Siinä suhteessa esitys oli mitä mainioin ja siitä tein jutun maaliskuun Tiede-lehteenkin.

Kun Krauss iloitteli scifin kustannuksella ja monella oli hauskaa, Kraussin vierellä istunut kirjailija Robinson pysyi totisena eikä hymyillyt esityksen aikana edes kohteliaisuudesta. Hän on kuullut varmaan sata kertaa, kuinka scifi sekoitetaan tulevaisuuden (huonoon) ennustamiseen, eikä sen kuuleminen taas kerran jaksanut innostaa häntä. Minusta sekin on ymmärrettävää.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Scifi voi olla myös kätkettynä ihmissuhderomaaniin kuten mielestäni tapahtuu esim. Harry Potterien kohdalla. Virallinen tiedehän ei toistaiseksi hyväksy mitään "yliaistillista" vaikutusta, jollaisia tosin Potterissa on hyvin säästeliäästi kuten painovoiman voittaminen huispauksessa ja kuolettaminen tai muu taikominen taikasauvalla. Mutta Potterithan ovatkin pohjimmiltaan ihmissuhderomaaneja..

Virallinen tiede kieltäisi myös Richard Adamsin upeassa teoksessa "Keinumorsian" kulkevan scifi-juonteen

http://www.risingshadow.fi/library/book/757-keinumorsian

Scifi kiemurtelee monimuotoisena myös Italo Calvinon syvällisessä kirjassa "Kosmokomiikkaa"

http://www.kiiltomato.net/italo-calvino-kosmokomiikkaa-le-cosmicomiche-1965-suom-1969/

Erkki Ahosen hieno tieteisromaani "Syvä matka" vaikutti itseeni valtavasti suunnaten tietoisuuden pohtimistani aivan ratkaisevasti

http://www.kiuruvesi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kirjasto/Kotiseutukirjailijat/Erkki-Ahonen/Tuotanto/Syva-matka-(1976)

Kari Nenosen scifi-teoksen "Messias" olen lukenut varmaan jo neljästi tyytymättä vieläkään..

http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89messias.htm

Hyvä scifi voi herättää samanlaisia "mystissävyisiä" tunteita kuin esimerkiksi Schrödingerin yhtälön tai transsendenttilukujen pohdinta johtamalla ajatukset arkielämää syvempiin mahdollisuuksien kerroksiin.

Krozam
Liittynyt27.2.2014
Viestejä8
psv

Scifi voi olla myös kätkettynä ihmissuhderomaaniin kuten mielestäni tapahtuu esim. Harry Potterien kohdalla. Virallinen tiedehän ei toistaiseksi hyväksy mitään "yliaistillista" vaikutusta, jollaisia tosin Potterissa on hyvin säästeliäästi kuten painovoiman voittaminen huispauksessa ja kuolettaminen tai muu taikominen taikasauvalla. Mutta Potterithan ovatkin pohjimmiltaan ihmissuhderomaaneja..

Täh? Pottereilla ei ole mitään tekemistä scifin kanssa. Toisin kuin esim Star Wars, jota voi pitää scifin ulkoasuun puettuna fantasiakirjallisuutena, Potterit ovat ihan tyylipuhdasta fantasiakirjallisuutta. Aivan eri genre.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308
Krozam
psv

Scifi voi olla myös kätkettynä ihmissuhderomaaniin kuten mielestäni tapahtuu esim. Harry Potterien kohdalla. Virallinen tiedehän ei toistaiseksi hyväksy mitään "yliaistillista" vaikutusta, jollaisia tosin Potterissa on hyvin säästeliäästi kuten painovoiman voittaminen huispauksessa ja kuolettaminen tai muu taikominen taikasauvalla. Mutta Potterithan ovatkin pohjimmiltaan ihmissuhderomaaneja..

Täh? Pottereilla ei ole mitään tekemistä scifin kanssa. Toisin kuin esim Star Wars, jota voi pitää scifin ulkoasuun puettuna fantasiakirjallisuutena, Potterit ovat ihan tyylipuhdasta fantasiakirjallisuutta. Aivan eri genre.

Varmaan se näin on, ja käsitykseni scifistä lienee muutenkin alkeellinen. Potterista tuli vain mieleen, kun siinä lennetään, että painovoiman vaikutus saatetaan todellisuudessakin joskus kumota.

The Fire in My Head
Liittynyt1.12.2010
Viestejä17

[/quote]Varmaan se näin on, ja käsitykseni scifistä lienee muutenkin alkeellinen. Potterista tuli vain mieleen, kun siinä lennetään, että painovoiman vaikutus saatetaan todellisuudessakin joskus kumota.[/quote]

Samaa mietin itsekin...

Onko tekninen kehitys saavuttanut jo huippunsa ja mitään uutta ja mullistavaa ei ole enää luvassa?

Elokuussa on luvassa suurenmoisia rantakelejä.

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä10433

Mikko Puttonen kirjoitti: " Kukaan scifikirjailija ei ole myöskään onnistunut ennustamaan internetiä, joka on muuttanut elämäämme kaikkien eniten. "

 

Tuon väitteen kohdalla on kyllä todettava, että ei ihan pidä paikkansa, nimittäin internetin tulo osattiin ennustaa hämmästyttävän tarkkaan jo 1970-luvun puolivälissä.

 

http://www.youtube.com/results?search_query=predicting+internet

MaKo71
Liittynyt15.11.2006
Viestejä1479

Internetistä: Jep, ja kyberpunk leikitteli kaikkialle ulottuvalla tietoverkolla ja sen mahdollisuuksilla vuosikymmen ennen kuin Internet tuli kaikelle kansalle. Mutta monet kyberpunkin spekulaatiot ovat sen verran korkealentoisia, ettemme ole vielä riittävällä teknisellä tasolla niiden toteuttamiseksi.

Mutta aiheeseen noin yleensä, scifiä on montaa erilaista lajia. Jotkut todellakin koettavat pohtia tulevaisuutta ja tekniikan kehitystä, ja spekuloida seurauksilla. Kuten suurin osa tietysti tunnustaa, oikeaan osuvan synteesin tekeminen on miltei mahdotonta, koska kumuloituvan kehityksen myötä keksinnöt eivät esiinny irrallaan muilta osin nykyisen kaltaisessa maailmassa. Yksittäisen välineen/ilmiön voi ennustaa, mutta on hyvin haasteellista maalata realistista ja oikeaan osuvaa kokonaiskuvaa tulevaisuudesta.

Tekniseen spekulointiin painottuva scifi on kuitenkin - ja on aina ollut - suhteellisen harvinaista. Valtaosa scifistä käyttää futuristista näyttämöä asioiden kärjistämiseen ja karrikointiin, tai vaikkapa fantastiseen tapaan eeppisten näyttämöiden rakentamiseen.

Scifistä olen pari vuotta sitten kirjoittanut tällaisen blogimerkinnän:

http://ursfiktio.wordpress.com/2012/01/23/minne-scifi-katosi/

 

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista