Jo kesällä Tieteen juttu kertoi, että luomu ei ole sen terveellisempää ruokaa kuin tavanomaisesti tuotettu. Äsken julkaistu katsaustutkimus vahvisti jälleen saman asian. Tavisruoasta tosin löytyi 30 prosenttia todennäköisemmin torjunta-ainejäämiä kuin luomusta, mutta kaikissa tutkimusten ruuissa jäämät olivat aivan terveysnormien mukaisia. Luomu sai vähän nenilleen.

Tiedetoimittaja pidättelee vaivoin hymyään. Yksi tieteen niin kuin journalismin suurista iloista on nimittäin paljastamisen ilo. Terveellisyys- ja ekologisuusvertailuissa onnahteleva luomu on herkkupala tiedetoimittajalle, jonka nauttii, kun voi murtaa testatulla tiedolla laajalle levinneitä uskomuksia.

Tiedetoimittaja haaveilee viimeisestä niitistä. Sen antaisi virtaviivainen gm-tomaatti, joka peittoaisi makutesteissä syvällä Ranskan maaseudulla kasvaneen yksilöllisen muotoisen luomutomaatin. Siitä alkaisi teknoruokabuumi. Enää Michelin-ravintolat eivät kelpuuttaisi luomuraaka-aineita, koska herkkusuiden pitää saada vain parasta ja sitä olisi gm-paranneltu ruoka.

Tuo tulevaisuus on vielä kaukana. Sillä välin teknoruoan ystävän on tyytyminen kylmän ihmisen maineeseen. Teknoilijassa on jotakin kovaa ja tyylitöntä, hänen asenteensa sopii viihde-elektroniikkaan, ei ravintoon. Hän on jollain tavalla tunnoton ihminen, kun taas luomuilija henkii hyvyyttä, lämpöä ja laadun arvostusta.

Sosiaalipsykologiset tutkimukset kuitenkin riistävät luomuilijalta sädekehän. Jenkkitutkimuksessa koehenkilöille esiteltiin kuvia eri ruokatyypeistä, muun muassa luomusta. Koehenkilöt luulivat osallistuvansa ruokamieltymyksiä koskevaan tutkimukseen, mutta tutkijat tarkkailivatkin, miten luomun mielikuva muuttaa heidän moraalista toimintaansa. Ja muutos oli kiintoisa: luomulle altistuneet tuomitsivat muita ihmisiä ankarammin pienehköistä rikkeistä eivätkä olleet yhtä auttavaisia kuin tavallisille ruoille altistetut.

Luomu siis sai ihmisistä esiin ensinnäkin moralistin, joka hyveellisestä ylhäisyydestään varaa oikeuden paheksua muita. Toisekseen se antoi heille luvan toisissa kohdin käyttäytyä huonosti, siis evätä avun tarvitsevalta. He olivat luomuilun hyvyydellä ostaneet itselleen oikeuden olla itsekkäitä muissa asioissa. Samanlainen vaikutus on kokeiden mukaan ekotuotteiden ostamisella. Vihreä shoppaaja huijaa ja valehtelee omaksi edukseen enemmän kuin tavallisen tavaran kuluttaja. Ekohyveellisyyden moraaliset kulungit pitää ottaa jostain muusta takaisin.

Taas tiedetoimittaja nauraa partaansa. Nyt kyse on vahingonilon lajista, jossa nautitaan, kun hyveelliset ihmiset osoittautuvat paheellisiksi, heikkoluonteisiksi tai vain aivan yhtä alhaisiksi kuin me muutkin. Hyvis jää kiinni housut kintuissa, he he hee.

Sanottakoon, että en ole kuin osittain tämän bloggauksen tiedetoimittaja. Luomun ja teknon vastakkainasettelu on turhaa. Kannatan fitua eli fiksua ruoantuotantoa, joka yhdistää eri menetelmien hyviä puolia. Sillä kannalla näyttäisi olevan myös tutkijoiden valtavirta, kuten esimerkiksi Hanna Tuomisto, joka oli mukana laatimassa uusinta meta-analyysiä luomun ekologisista vaikutuksista.

Tarkkailkaahan muuten postianne tai kauppojen lehtihyllyjä. Huomenna tulee painosta uudistunut Tiede. Vetävä ilmestys, jos minulta kysytään.  

Kommentit (15)

Henna Hyvärinen

Olkoonkin niin, ettei luomu ole ihmiselle terveellisempää kuin vahvoin torjunta-ainein tuotettu ruoka, se on kuitenkin etenkin ympäristölle armollisempi menetelmä tuottaa ruokaa ja suo sekä liha- että maitokarjalle edes himpun verran paremmat oltavat kuin normaalissa tehotuotannossa.

Jani

En erityisesti usko luomuun, mutta yksi seikka tuossa hyppää silmille: " Tavisruoasta tosin löytyi 30 prosenttia todennäköisemmin torjunta-ainejäämiä kuin luomusta, mutta kaikissa tutkimusten ruuissa jäämät olivat aivan terveysnormien mukaisia. Luomu sai vähän nenilleen."

Terveysnormit ovat joidenkin tahojen keskenään sopimia hyväksyttäviä rajoja, eivät mitään pysyviä totuuksia. Niitä on muutettu ja niitä myös muutetaan. Jos tarvitaan terveysnormi, silloin se on aina jonkinlainen kompromissi, jossa osa terveyshaitoista hyväksytään, koska vaihtoehdot ovat liian kalliita tai epäkäytännöllisiä. Torjunta-aineet aiheuttavat aina jollekulle vähintään pieniä ongelmia, jos ei suoraan ihmisille niin ainakin luonnolle, mutta ei-kemialliset vaihtoehdot saattavat olla mahdottomia käyttää niillä hinnoilla, joita ihmiset ovat valmiita maksamaan.

Ehkä luomu vetoaakin jo muutenkin ehdottomiin ihmisiin, jotka eivät ole valmiita edellämainittuihin kompromisseihin. Luomu ei silloin olekaan syy huonoon käytökseen, vaan seuraus jo muutenkin mustavalkoisesta joko-tai-asenteesta.

Metusalah

Mikko Puttonen kirjoitti m.m: ”Luomu sai vähän nenilleen… Tiedetoimittaja pidättelee vaivoin hymyään.”

Niinpä niin, hymyilkää te tiedetoimittajat ihan rauhassa! Muistan hyvin, kun Marko Hamilo kirjoitti eräässä blogissaan Fukushiman jälkeen (ihan vakavissaan) jotenkin näin: ”Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus itse asiassa lisäsi alueen luonnon monimuotoisuutta.” Linkkinä oli joku pseudotutkimus, jota en tähän vaivaudu etsimään (pyydettäessä kylläkin).

Mikko Puttonen siis pidättelee hymyään luomusta keskusteltaessa. Siitä vaan, ihan kuten Hamilo ihailkoon Ukrainan ja Valko-Venäjän alueen ympäristön monimuotoisuutta nykyisin!

Ruotsin ympäristöministerinä toimi vuosina 2006-2010 Andreas Carlgren. Hän otatti itseltään täydellisen veren koostumusnäytteen v. 2007. Tulos oli häkellyttävä: Carlgrenin verestä löytyi 35:a erilaista kemikaalia, joista monet olivat karsinogeenisia. Stefan Wallin (joka toimi Vanhasen hallituksen ympäristöministerinä vuonna 2007), teetätti esimerkin innoittamana samanlaisen tutkimuksen omasta verestään ja tulos oli lähdes identtinen Carlgrenin kanssa. Siis hymyä huuleen?

Tiedetoimittajat saavat naureskella ihan rauhassa, mutta itse en voi ymmärtää perusteluja sille, mitä nauramista tarjoaa kansalaisten huoli omasta ja jälkeläistensä terveyden ja ympäristön tulevaisuuden puolesta? Luomututkimus on vielä monilta osiltaan keskeneräinen prosessi, mutta yksi asia on varma: Luomuviljelyssä on kielletty kaikki synteettiset väkilannoitteet, torjunta-aineet ja myrkyt, joita perinteisessä tehoviljelyssä käytetään ja joita suurin osa meistä kansalaisista joudumme pistämään suustamme alas päivittäin. Monet näistä synteettisistä tehoaineista kumuloituvat elimistöömme vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Edellä mainitut ministeriesimerkit toimivat yhtenä dokumenttina: suun kautta valtaosa kemikaaleista kulkeutuu elimistöön.

Lasten ja nuorten allergiat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viimeisten 20:n vuoden aikana. Syytä ei varmuudella tiedetä. Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana olen saattanut haudan lepoon kolme ikätoveriani, joista kaksi kuoli haimasyöpään, yksi vatsasyöpään. Tiedetoimittajaa saattaa hymyilyttää, minua ei.

insinööri

Luomua puoltavat erityisesti eläinoikeuskysymykset. Toisaalta luomukriteereissäkin on kehitettävää, esim huuhaa-homeopatiaohjeistukset eläinten hoidossa. Kuitenkin tämä on yksi puoli, joka säännöllisesti unohdetaan näissä "luomu ei pidä lupauksiaan" -uutisoinneissa.

Kuten kirjoittaja toteaa, tarvitaan fiksua tuotantoa, jossa otetaan parhaita käytäntöjä eri puolilta. Luomumenetelmät ovat käsittääkseni luonnonvarojen kulutuksen ja eroosion kannalta parempia. Luomulle suunnitellut GM-lajikkeet voisivat mahdollistaa satojen suurentamisen luomupuolella ja varautumisen esim. kuivuuteen ja kasvitauteihin.

Aiheesta hyvä kirja on "Tomorrow's Table".

JOhanna

" Luomuviljelyssä on kielletty kaikki synteettiset väkilannoitteet, torjunta-aineet ja myrkyt, joita perinteisessä tehoviljelyssä käytetään ja joita suurin osa meistä kansalaisista joudumme pistämään suustamme alas päivittäin"

Kerro, mitä myrkkyjä vaikka kotimaisen tomaatin viljelyssä käytetään. Lannoittesta ei tee sen huonompaa, että se on synteettistä, vaikka toki ekologiselta kannalta on järkevää esim. hyödyntää karjatilalla syntyvä lanta viljelyssä.

Miten muuten tuo "Tavisruoasta tosin löytyi 30 prosenttia todennäköisemmin torjunta-ainejäämiä kuin luomusta" pitää tulkita? Siis löytyikö luonustakin torjunta-aineita? Jso taas ei, tuossa lauseessa ei ole mitään mieltä. Vai onko kyse kielellisestä kömmähdyksestä ja normaalituotannossa 30 %:issa tuotteista löydetään jäämiä?

Mikko Puttonen

Johannalle:

Jep, myös luomusta löytyi jäämiä. Näin Stanfordin yliopiston tiedote kertoo asian:

"While researchers found that organic produce had a 30 percent lower risk of pesticide contamination than conventional fruits and vegetables, organic foods are not necessarily 100 percent free of pesticides.

Metusalah

"Jep, myös luomusta löytyi jäämiä."

Kyllä, luomustakin löytyy jäämiä, koska niitä valitettavasti kulkeutuu viljelmille nykyisin myös ilmansaasteiden mukana. Itävallan Tirolissa asuva luomuviljelijä joutui 2000-luvun alussa käräjille kemiallisten aineiden käytön vuoksi, mutta voitti kiistansa pystyttyään osoittamaan ilmansaasteet syyllisiksi asiassaan.

JOhanna kysyi: "Kerro, mitä myrkkyjä vaikka kotimaisen tomaatin viljelyssä käytetään?"

Kasvikohtaisesti on turha alkaa tällaista keskustelua käymään, mutta netistä löytyy pilvin pimein yleistä tietoa asiasta.
Tässä yksi esimerkki:

Synteettiset torjunta-aineet ovat yleensä kemiallisen prosessin tuloksena tuotettuja yhdisteitä, joita ei esiinny luonnossa sellaisenaan. Torjunta-aineiden kehittämisessä on pyritty ympäristön kannalta yhä haitattomampiin valmisteisiin. Niillä on aina vaikutusta siihen ekosysteemiin, missä niitä käytetään. Lisäksi ne leviävät ilma- ja vesivirtausten mukana laajoille alueille. Turvallisuustestauksissa pystytään testaamaan vain osa ns. ei kohde-eliöistä, eikä tutkimuksia pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksista tehdä lainkaan.

Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota torjunta-aineiden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin, kuten pohjavesien saastumiseen. Muun muassa herbisidit (rikkahävitteet) voivat saastuttaa sekä vesistöjä että pohjavesialueita ja vaikuttavat vesieliöiden lisäksi myös maaeläimiin. Torjunta-aineet saattavat omalta osaltaan lisätä sinileväkukintaa tuhotessaan muita levälajeja sekä kasviplanktonia syöviä vesieläimiä.

Torjunta-aineista ympäristölle aiheutuvista aitoista yksi on niiden toimiminen hormonien tavoin, eli niiden ympäristövaikutusten tutkimista hankaloittaa se, että varsinainen tehoaine saattaa olla suhteellisen haitaton, mutta sen hajoamistuotteet voivat olla moninkertaisesti tehoainetta haitallisempia. Tutkimuksissa on kuitenkin keskitytty pääasiassa tehoaineen – ei hajoamistuotteiden
- ympäristövaikutuksiin.

Torjunta-aineen jatkuva käyttö aiheuttaa kestävien tauti- ja tuholaiskantojen lisääntymistä. Samoin se aiheuttaa kestävien rikkakasvilajien ja -kantojen runsastumista.

http://www.luomu.fi/materiaalit/Luonnonmukainen%20maatalous%20-kirja/5_K...

väläys

"Tuo tulevaisuus on vielä kaukana. Sillä välin teknoruoan ystävän on tyytyminen kylmän ihmisen maineeseen. Teknoilijassa on jotakin kovaa ja tyylitöntä, hänen asenteensa sopii viihde-elektroniikkaan, ei ravintoon. Hän on jollain tavalla tunnoton ihminen, kun taas luomuilija henkii hyvyyttä, lämpöä ja laadun arvostusta."

Tämä mielikuva johtuu siitä, että voimakkaimmin GM-ruuan yleistymistä on ajanut Monsanto, joka on vastuussa monista ympäristöongelmista ja terveyshaitoista, räikein esimerkki on Agent Orange, kemikaali jota Monsanto valmisti, ja jota käytettiin Vietnamin sodassa kemiallisena aseena. Agent Orangen tähden myrkytettyjen alueiden uusilla sukupolvilla esiintyy yhä sikiövauroita. Niinikään Monsanton hittituotteen Roundupin, on todettu aiheuttavan sikiövaurioita laboratorioeläimille. Miksi ihmeessä kuluttajien pitäisi luottaa tuollaiseen yhtiöön? Tämä samainen yhtiö ajaa nyt EU:ssa läpi geenimuunnellun viljan kasvattamisen sallivaa lainsäädäntöä:

"Huffington Postin mukaan jo aiemmin tänä keväänä tutkijat havaitsivat glyfosaattia kestävän geenimuunnellun viljan aiheuttavan terveysongelmia maatilojen tuotantoeläimille. Ongelma ei ole itse vilja, vaan sen oheen kytkeytynyt aiemmin tuntematon organismi, jonka elinolot kasvimyrkky mahdollistaa.

Roundup-kasvimyrkkyä valmistava Monsanto ajaa parhaillaan EU-parlamentissa läpi geenimuunnellun viljan kasvattamista sallivaa lainsäädäntöä, Huffington Post kirjoittaa."

Lähde: http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/112958-raportti-eu-salailee-jarjestelm...

Tuo mainittu glyfosaatti on siis Roundupia.

Tiedelehden keskustelupalstalta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/roundup-aiheut...

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1573715.html?hilit=agent%20orange#p1...

Viimeiseksi nauraja

Joopa joo... Ei kaikki ole luomua, mitä luomuksi mainostetaan. Osa 'luomusta' tuotetaan kylläkin jonkinlaisten(?) luomusääntöjen mukaan, mutta eivät ne silti ole myrkyttömiä tai saasteettomia. Esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ympäristö on paikoin niin saastunutta, että kyseisten maiden tuotteet ovat täynnä ylimääräisiä myrkkyjä, vaikka itse kasvatus on tapahtunut luomumaisesti ilman lisämyrkytyksiä. Onhan noita ollut ilmoituksia pois vedetyistä kiinalaisista myrkkyluomuteelaaduista.

Muistan myös artikkelin, jossa hehkutettiin, että kenialaiset slummiasukkaat olivat keksineet oivan bisnesidean ja alkoivat viljellä luomutuotteita entisen kaatopaikan päällä. Enpä ostaisi noitakaan tuotteita, koska siellä kaatopaikalla saattaa olla länsimaista rahdattuja ongelmajätetynnyreitä ja paikallisen sairaalan kolerapotilaiden kakkaisia kalsareita.

Jossain tutkimuksessa oli selvitetty myös, että luomukasviksissa oli tehomaataloustuotteita enemmän luonnon omia torjunta- ja suoja-aineita eli terveyskauppiaiden mainostamia flavonoideja ja muita antioksidanttiyhdisteitä. Tosin samassa tutkimuksen johtopäätelmissä todettiin, että ei voida vielä sanoa varmasti, onko ylimääräinen annos noita luonnon omia yhdisteitä terveydelle hyödyksi vai haitaksi. Kivikauden ihmisetkin söivät ruoassaan enemmän luonnon omia tehoaineita kuin kemiantehtaiden DDT:tä ynnä muita korkeateknisiä yhdisteitä. Ja kaikkihan - tai ainakin lääketehtailijat ja kemikaaliviljelijät - tietävät, että nykyihmiset ovat paljon terveempää porukkaa kuin luolissa asuneet reliikit. Kiitos siitä kuuluu tietenkin lääkkeille, DDT:lle ja muille teollisille ihmeyhdisteille.

Käsittääkseni tuholais- ja sienimyrkkyjä on enemmän kasvisten pintaosissa. Siksi olen pyrkinyt korvaamaan hedelmät, joita ei aina kuorita, luomutuotteilla. Ostakaapa joulun alla kokeeksi amerikkalaisia punaposkisia tuontiomenia ja kotimaisia luomuvastikkeita. Peskää molempien omenien kuoret kevyesti ja kaatakaa sen jälkeen päälle kiehuvaa vettä. No, näyttävätkö omenat yhtä houkuttelevilta kuin kaupassa? Ehkä pinnan harmaa mönjä ei ole (ainakaan vielä) kiellettyjen aineiden listalla, mutta kukapa haluaisi siltikään tukkia suoltaan autovahatehtaan tuotteilla. Luulenpa, että omenan luontaiset vahat eivät ole ainakaan myrkyllisempiä kuin niiden teolliset vastineet.

"Taas tiedetoimittaja nauraa partaansa. Nyt kyse on vahingonilon lajista, jossa nautitaan, kun hyveelliset ihmiset osoittautuvat paheellisiksi, heikkoluonteisiksi tai vain aivan yhtä alhaisiksi kuin me muutkin."
Tiedonjanoista lukijaa kiinnostaa, miksi naurat vahingoniloisesti? Onko tuo vain trollausta, koetko nyt itsesi muita suuremmaksi ja paremmaksi, vai oletko luonteeltasi v*mäinen ihminen?
Jos kerran hauskoiksi aletaan, kerrottakoon tässäkin pieni kiva tarinanpoikanen. Suomen kielen sanajohdos 'nen' tarkoittaa pientä. Siis lintunen on pieni lintu. Henkilöä, jonka arvot ovat alennusmyynnissä kutsutaan huoraksi. Lukivaikeuksista kärsivät jättävät toisinaan sanoista kirjaimia pois, vaihtavat kirjaimia toisiksi tai lisäävät sanoihin ylimääräisiä kirjaimia. Siis lukihäiriöiselle mitalli saattaa tarkoittaa mitalia tai putaus putousta. Lisäksi espanjalaisten kutsumanimi ilojaan kauppaavalle naiselle on 'puta'.
No niin, on lopputentin aika. Arvoja halvalla panevan, iloluonteisen, pienehkön tiedetoimittajan nimi tarkoittaa suomeksi...

Kari

Tiedetoimittajat ovat ensisijaisesti toimittajia, eivät mitään tiedemiehiä. Toimittajien maailmankuva riippuu kokonaan siitä, minkä he uskovat edustavan valtavirtaa. Heille auktoriteetti on ensisijaisesti yleinen mielipide, eivät faktat. Tämä tuli hyvin nyt todistettua.

Tiedelehden artikkelissakin luomu todettiin kaikesta huolimatta parhaaksi vaihtoehdoksi. En esimerkiksi itse ole koskaan uskonut siihen, että luomulla on mitään erityisiä terveysvaikutuksia tai että Suomessa jossa on kattava elintarvikevalvonta, se olisi edes mitenkään erityisen "puhdasta". Mutta kyse on kokonaisuudesta, eläinten hyvinvoinnista ja ympäristön huomioonottamisessa.

Vähän kornilta kuulosti väitteet luomuilijoiden moraalisesta ylemmyydentunteesta, josta käsin he sitten tuomitsevat muita. Kuulemma vihreä shoppailija huijaa ja valehtelee omaksi edukseen enemmän kuin tavallisen tavaran kuluttaja. Tässä lienee paikallaan muistuttaa faktoista: koko ympäristötietoisuus hiilijalanjälkineen, otsoniaukkoineen ja ilmastonmuutoksineen perustuu luonnontieteeseen. Nytkö sitten on niin että Mikko Puttosen mielestä ympäristön eteen ei pitäisi tehdä yhtään mitään? Eikös se ole epäjohdonmukaista, että ensin tiedemaailma varoittelee ilmastonmuutoksesta ja hiilijalanjäljen suuruudesta, mutta kulutuskäyttäytymiseen tämä ei sitten saisi mitenkään vaikuttaa?!? Mitä me siis teemme luonnontieteellä? Pitäisikö se kokonaan lakkauttaa koska tiedolla ei kuitenkaan saa olla mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen?

väläys

"Taas tiedetoimittaja nauraa partaansa. Nyt kyse on vahingonilon lajista, jossa nautitaan, kun hyveelliset ihmiset osoittautuvat paheellisiksi, heikkoluonteisiksi tai vain aivan yhtä alhaisiksi kuin me muutkin. Hyvis jää kiinni housut kintuissa, he he hee. "

Entä nauraako hän niille, jotka ovat hyveellisiä sen asian, eivätkä itsensä vuoksi?
On niitäkin, jotka eivät välitä, vaikka heitä kuinka haukuttaisiin viherhörhöiksi tai muilla haukkumasanoilla, sillä he ajattelevat, ettei kyse ole ylipäätään heistä itsestään tai heidän ominaisuuksistaan, vaan ympäristön suojelemisesta. Ja myös ne heikkoluontoiset ihmiset voivat silti tehdä hyviä tekoja. Teoissa on kyse valinnoista ja hyvistä teoista seuraa hyvää, vaikka hyvien tekojen tekijä itse olisikin vain
"tavallinen huono " ihminen.

Kuvailit kyllä hyvin länsimaisen ihmisen etiikan perusongelmaa tekstissäsi, oli hän sitten vihreä tai teknokraatti, hän kuvittelee, että kaikessa on kysymys hänestä, tai siitä mitä hän on. Länsimainen ihminen on narsistinen, itseensä käpertyvä ja ulkoaohjautuva, mutta sellaiseksi hänet on kasvatettu länsimaisella propagandalla.

Metusalah

Oikeastaan sanoin oman sanottavani jo tuossa aikaisemmin, mutta pitääpä heittää vielä yksi kommentti tähän perään:

Tiedetoimittaja Puttonen kirjoitti blogissaan m.m, näin: "Taas tiedetoimittaja nauraa partaansa. Nyt kyse on vahingonilon lajista, jossa nautitaan ..."

Mistä tällainen asenne kumpuaa? Eikö meidän kaikkien yhteinen etu olisi sellainen, että sekä tieteilijät että me tavikset etsisimme nöyrällä asenteella yhteistä etuamme ja keinoja selvitä tällä rajallisella Telluksellamme? Onko tiedetoimittajan suurin nautinto siinä, että hän voi norsunluutornistaan heitellä helmiä meille tyhmille maallikoille ja saada meidät tuntemaan itsemme naurunalaisiksi? Tiedetoimittajalla on toki paremmat infokanavat ja koulutus (?) käytössään. Ihmiskunta kuluttaa tällä hetkellä luonnonvaroja 1,5 kertaa yli maapallon sietokyvyn. Se on yksi faktojen Titanic, jonka mukana uppoavat myös tiedetoimittajat, jos yhdessä upotaan.

Mitä tulee tiedeuskovaisuuteen ja geenimanipulaatioon, seuraavassa pari esimerkkiä vuosien takaa:
Kymmenkunta vuotta sitten jenkit ilmoittivat kehittäneensä tomaatin, joka kestää ja kasvaa muutaman asteen pakkasessakin. Uudesta geenikehittelystä piti tulla maailmansensaatio, joka syrjäyttäisi perinteiset tomaattikasvit kertaheitolla. Vaan kuinkas sitten kävikään? Parin vuoden hiljaiselon jälkeen ilmoitettiin, että uusi lajike kyllä kestää miinusasteita ilmoitetulla tavalla, mutta samalla se kehittää toksiineita niin paljon, että lopputuote on ihmisravinnoksi kelpaamaton. Sen jälkeen en ole löytänyt aiheesta mitään lisätietoa. Että hupsistakeikkaa.

Eläinpuolella kehitettiin - niin ikään geenimanipuloitu - sikalehmä, eli sikaan oli onnistuttu siirtämään lehmän kasvugeeni. Näin omin silmin valokuvan tästä otuksesta. Kuvassa näkyi ylilihava, lähes hahmoton möykky, jonka poimuilevat rasvakerrostumat peittivät sen silmätkin. Sikalehmä ei todennäköisesti nähnyt mitään ja sen jalat eivät kantaneet kunnolla edes sen omaa painoa. Tämäkin otus liitetietoineen on jostain syystä hukkunut vuosien hämärään. Luojan kiitos!

Luomu voidaan minun puolestani unohtaa näissä keskusteluissa, vaikka itse ostankin luomutuotteita päivittäin ja aina kun niitä vain on ulottuvilla, mutta tiedetoimittajilta toivoisin hieman vähemmän ylimielisyyttä näihin blogeihin, jotta ystävyys säilyisi ...

Mikko Puttonen

Toistan vielä, että en tunnustaudu kuin osittain bloggauksen tiedetoimittajaksi. Minusta on toisinaan kiinnostavaa tunnistaa ja kirjoittaa auki, millaisia tunteita liikkuu yhteiskunnallisissa ja tieteeseen pohjautuvissa keskusteluissa. Kaikki ei ole vain ns. ulkopuolisen todellisuuden havainnointia ja sitä koskevaa kommentaaria.

Jos kirjoitan auki noita tunteita, en tarkoita että ne olisivat oikeutettuja. Tarkoitukseni kiinnittää huomiota siihen, että nekin ovat todellisuuden osa, johon voi suhtautua uteliaisuudella. Tunteet voivat olla analyyttisen huomion kohteena siinä missä eri ruoantuotantotapojen erotkin. Totta kai jos keskustelu menee tunteiden purkamiseksi niiden tunnistamisen ja erittelyn sijasta, se ei kanna kovin pitkälle.

Arda

Mitä väliä, jos ruokaa riittäisi kaikille ja se olisi halpaa - siis maailmanlaajuisesti.

Ihan sama, ostan Suomessakin halvimpia mahdollisia vihanneksia & hedelmiä, vähät välitän ovatko kotimaisia, tehotuotettuja vai ei. Kyse on yksinkertaisesti meillä ainakin rahasta. Olisi "ihan kiva" olla maailmanparantaja, mutta ei se näin onnistu.

Jaakko Hamila

Tiedetoimittaja siis purkaa auki tunteitaan. Sehän on ok. Mutta seuraavan kerran kun näin tapahtuu, ei sitä kannata ehkä kuitenkaan tehdä nimenomaan "tiedetoimittajan" ominaisuudessa. Suosittelisin "tiedetoimittajan" siirtymään kirjoittamaan tunteistaan esimerkiksi Hertta tai Lääkärisarjaan, niissä tunteet ovat kovasti suosittuja.

"Tiedetoimittaja pidättelee vaivoin hymyään.
Taas tiedetoimittaja nauraa partaansa.
Tiedetoimittaja haaveilee viimeisestä niitistä."

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista