Mielenosoittajat saavat aina vastaansa kysymyksen: paljon syntyy meteliä, mutta onko sillä mitään merkitystä? Samaa kysytään rahakatu Wall Streetin valtausliikkeestä. Itsekin suhtaudun tähän tuloerojen ja rahavallan vastaiseen kapinaan hieman kyynisesti. Mielenilmaisu tuntuu happeningilta, johon on varmasti voimaannuttavaa osallistua mutta jolta kuitenkin puuttuu voima.

Mistä tämä kyynisyys? Yksi syy saattaa olla se, että enemmistö joka tapauksessa uskoo vallalla olevaan järjestelmään. Näin olevien olojen puolustajat ovat iät kaiket väittäneetkin: aktivismi on vain pienen piirin harrastus, tavalliset ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä ja siksi aktivistien vaatimukset ovat epärealistisia ja vähän naurettavia. Epäkohdat ovat äänekkäiden aktivistien omia ongelmia, eivät hiljaisen enemmistön.

Oli miten oli, aktivistien kannattaa kokeilla, saavatko he laajemmat joukot sytytettyä. Viime Tiede-lehti uutisoi laskelmista, joiden mukaan kun jollakin idealla on väestössä kymmenen prosentin kannatus, se alkaa levitä kulovalkean tavoin koko yhteiskuntaan. Eihän sitä tiedä vaikka valtausliike lähenisi tällaista leimahduspistettä. 

Ennen leimahduspisteen saavuttamista liikkeen pitäisi kuitenkin horjuttaa ihmisten mielissä sitä, mitä New Yorkin yliopiston psykologian professori John Jost kutsuu systeemin oikeutukseksi. Ihmisillä on näet taipumus hyväksyä sellaisetkin yhteiskunnalliset järjestelyt, jotka sotivat heidän omia etujaan vastaan. Meillä on halu nähdä yhteiskunnan vallitseva tilanne hyvänä, luonnollisena ja väistämättömänä.

Voittajat eivät kirjoita vain historiaa, he laativat myös sosiologian. Niinpä yhteiskunnan häviäjät omaksuvat voittajien näkökulman, kun he tarkastelevat osaansa yhteiskunnassa. Menestyneillä on aina oikeus – tai oikeastaan oikeutus – puolellaan, niin hävinneiden kuin voittajien mielestä.

Tätä havainnollistaa Jostin ja hänen työkaverinsa järjestämä yksinkertainen koe, jossa vähän jekutettiin Yalen huippuyliopiston opiskelijoilta. Yhdelle ryhmälle yalelaisia näytettiin tekaistuin tilastotiedoin, että heidän yliopistostaan valmistuneet pärjäävät paremmin valmistumisen jälkeen kuin toisen huippuyliopiston Stanfordin kasvatit. Yalelaiset kuvailivatkin sitten yliopistonsa opiskelija-ainesta mairittelevasti ja sitä vastoin vähättelivät Stanfordin vaativuutta. Kun osat vaihtuivat ja yalelaisten kerrottiin menestyvän kehnommin, he alkoivat vähätellä omaa porukkaansa ja kehua stanfordilaisten erinomaisuutta.

Voittajia ymmärtäviä ja itseään vähätteleviä selityksiä tappiolleen eivät keksi vain huippuyliopistojen kasvatit. Se on Jostin mukaan tavallista heikommassa asemassa oleville vähemmistöille, naisille ja pienituloisille. Kehnompi asema osataan selittää ansaituksi.

Tässä on tehtävää tuloeroja vastustaville pörssikadun valtaajille. Jotta he saisivat muutkin vakuuttuneiksi, heidän on voitettava yksi suuri ”systeemin oikeutus”: ihmiset voivat ihan oikeasti uskoa tuloeroja kasvattavaan järjestelmään.

Uskoa on vahvistettu levittämällä ihmisten keskuuteen John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa. Se opettaa meidät hyväksymään tuloerot silloin, jos ne tuovat etua niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Tuloerot kuulemma vauhdittavat talouskasvua, ja vaikka rikkaat vaurastuvat köyhiä nopeammin, näillekin valuu ihan kivasti maallista mammonaa. Ilman tuloeroja köyhille jäisi käteen vielä vähemmän, kuuluu rawlsilainen tuloerojen perustelu.

Tätä oppia on hoettu niin paljon, että harvoin kysytään, missä määrin tuloerot tehostavat taloutta, onko köyhille valumisesta mitään näyttöä tai viekö oppi ylipäätään hyvään yhteiskuntaan. Siitä on tullut terveen järjen normi.

Kommentit (11)

Anonyymi

Hienoa että blogien tarjontaa kasvatetaan entisestään!

Haluaisin kysyä, onko tuo mainitsemasi "systeemin oikeutus" mahdollisesti sukua bystander effectille? (Jota en harmikseni uskalla suomentaa)

Totti

Uskomatonta.

Tiede-blogi, joka analysoi yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista rakennetta laajemmin kuin kommunismi-libertanismi dikotomian kautta.

Jos Rawlsin teoriaa haluaa tutkia empirismin kautta, kannattaa tutkia länsimaiden talouskasvua II Maailmansaodan jälkeen. Esimerkiksi vertaileva tutkimus, jossa muuttujina ovat Keynesiläisyyden aika 1944-1971 ja laizzes faire 1972-2011. Tästä vielä desiilijaot, niin nähdään kummassa talouskasvu on ollut nopeampaa ja mitä yhteiskuntaluokkaa järjestelmä on hyödyttänyt. Nykykapitalismin aikana ainakin varakkain 10% on hyötynyt järjestelmästä. Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se miten muut desiilit ovat järjestelmästä hyötyneet.

Itse näen molemmissa järjestelmissä sekä funktionalisuutta, että ongelmia. Talousjärjestelmäkeskusteluissa yleensä teoreettinen pohja on niin ideologista, että järkevää keskustelua harvoin syntyy.

Mielenkiintoinen artikkeli kuitenkin. Pisteet siitä Mikko.

HooFoo

Tässä pari TED talks videota, joiden pitäisi kuulua jokaisen Rawels-teoreetikon, -poliitiikon ja bonusoptio-ääliön peruskoulutukseen.

Richard Wilkinson: How economic inequality harms societies
http://www.youtube.com/watch?v=cZ7LzE3u7Bw
Lyhyesti: Mitä suuremmat tuloerot, sitä surkeampi yhteiskunta.

Daniel Pink on the surprising science of motivation
http://www.youtube.com/watch?v=rrkrvAUbU9Y
Lyhyesti: Mitä suuremmat palkkiot odotettavissa, sitä surkeampo suoritus.

Mikko Puttonen

Kiitos kommenteista.

Anonyymille: Sivustakatsojaefekti on eri juttu. Kyse on siitä, että ihmiset eivät puutu, kun joku joutuu pahoinpidellyksi tai saa sairauskohtauksen heidän silmiensä edessä. Mitä enemmän porukkaa on paikalla, sitä voimakkaampana efekti näkyy. Ihmiset siirtävät vastuuta toisilleen, eikä lopulta kukaan ota sitä ja puutu asioihin niin kuin kunnon ihmisen kuuluisi. Kotona he sitten häpeävät käytöstään.

Kuten postauksessa kerronkin, systeemin oikeutus tarkoittaa kykyä keksiä oikeutuksia yhteiskunnan vallitsevalle tilanteelle ja järjestelyille, vaikka ne haittaisivatkin asianomaista. Tämä henkinen manööveri ei hämmästytä, kun sitä harjoittavat ne, joille järjestelmä suo herkkujaan, mutta hämmästyttää, kun systeemiä oikeuttavat ne, jotka eivät siitä kostu.

Systeemin oikeutusta ja sivustakatsojaefektiä yhdistää vähän ironinen suhtautuminen ihmiseen. Molemmat horjuttavat käsitystä, että olisimme täysin tekojemme ja mielipiteittemme valtiaita. Tosin systeemin oikeutuksesta koituu psykologista hyötyä: se suojelee mielipahalta, jota oma heikko yhteiskunnallinen asema tuottaa. Yhdysvalloissa konservatiivit ovat liberaaleja (sikäläinen termi vasemmistolle) onnellisempia ihan riippumatta siitä, mikä heidän yhteiskunnallinen asemansa sattuu olemaan. Köyhäkin konservatiivi on tyytyväinen elämäänsä, sillä hänen ideologiansa auttaa hyväksymään eriarvoisuuden. (Tästä löytyy linkkaamaltani Jostin sivulta tutkimus Why Are Conservatives Happier Than Liberals?)

Totille: Taloustieteilijät tosiaan ottakoot selvää, miten tuloeroja kasvattava politiikka on oikeasti toiminut ja miten kakku on jakautunut. Markkinaliberalismia vastustava mutta suunnittelukapitalismia kannattava taloustieteilijä Ha-Joon Chang ainakin on hiljattain todistellut, että tuloeropolitiikka ei ole lisännyt talouskasvua eikä vauraus ole valunut alas ilman nimenomaista tulonjakopolitiikkaa. Hän on omistanut asialle yhden luvun kirjassaan 23 things they don’t tell you about capitalism.

Anonyymi

Kiitos vastauksesta. Pitää paremmalla ajalla tutustua tarkemmin linkin tarjontaan.

Pohdin siis sitä mielenosoituksen viraalisuus mielessäni. Puku päällä marssivat hipit saattaisivat saada enemmän kannatusta. Ehkäpä jopa itse Wall Streetistä!

Sivustakatsojaefekti kun ei tunnu niinkään olevan vastuuta kuin hyötyä, kuten linkin video osoittaa.
Jos sivustakatsoja kuuluu automaattisesti sivusta katsovien ryhmään, ottaa hän silloin perusteettoman riskin erottua valtavirrasta identifioitumalla heikkokuntoisen lauman jäseneksi.
http://www.youtube.com/watch?v=OSsPfbup0ac

Mikään ei siis puhu altruismin puolesta ja systeemin oikeutus voittaa.

Haitari venyy

"aktivismi on vain pienen piirin harrastus, tavalliset ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä"
Tai sitten porukka on leipääntynyttä tai lamaantunutta nykymenoon ja ajattelee, että mikään ei kuitenkaan muutu vaikka kävelisi käsillä ja peppu paljaana wallstreettiä aamusta iltaan koko vuoden. (No, ehkä syntyisi ainakin muutama erikoinen video-otos.) Sen sijaan hyvinmenevillä on energiaa, valtaa ja rahaa omien etujensa ajamiseen taustavaikuttamalla tai käyttämällä mahtavia harmaita eminenssejä, eikä kukaan välttämättä edes huomaa, että taas on etuiltu etujonossa.

"Uskoa on vahvistettu levittämällä ihmisten keskuuteen John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa. Se opettaa meidät hyväksymään tuloerot silloin, jos ne tuovat etua niille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa."
Mutta kun tämä on tosipaikan tullen pelkkää propagandaa. Katsokaa, vaikka Kreikkaa tai tutkikaa historiaa. Niistä huomaa, että kun talous lopulta romahtaa keinottelujen ja kriisien takia, niin heikoiten pärjänneet pärjäävät todella heikosti ja parhaiten pärjänneillä on entistä enemmän keinoja kasvattaa mahtiaan ja varallisuuttaan.

Joonaz

Kiitos Mikko hyvästä ja terävästä blogista.

Hieman epätieteellisempää henkilöä vielä hirvittää mekaaninen tarve lokeroida näin monisyistä ja useat luokat yhdistävää liikettä.
Kävin nimittäin itse tutustumassa kansalaistorilla mieltäänosoittavaan joukkoon joka, toisinkuin ajattelin, ei edes "puheen tasolla" ole makasiinien kainalossa vain telttailemassa.
Mielenkiintoinen löyhä nippu yhdistettynä useita liberaajeja ajatuksia ja kaminallinen toivoa laittaa säännöt uusiksi ja muuttaa yhteiskuntaamme.
Aitoja yhteisöllisiä ajatuksia siitä tulevaisuudesta jossa täytyy säästää luontoa ahkerammin kuin 2000-luvulla. Siinä otetaan ainakin Rawlsista mittaa kun alemmat desillit sekoittuvat.

Pelle Gudsson

Kiitos analyyttisestä blogistasi. Keskustelua on nyt ainakin jonkin verran virinnyt Suomessa ongelmien perimmäisistä syistä. Mieleeni tuli nyt palkkaneuvottelujen aikaan, että ainakin prosenttimääräiset palkankorotukset ihan automaattisesti lisäävät tuloeroja, ellei satu ylenemään korkeampaan tuloveroluokkaan. Voitaisiinko siirtyä euromääräisiin korotuksiin?

Metusalah

Käsittääkseni vielä nykyisinkin melko harva länsimaalainen keskivertokansalainen ymmärtää sen tosiasian, että perinteinen kapitalistinen markkinatalous on itseasiassa suuri hämäys, eli se on ollut - yhtä kaikki - suurta pyramidihuijausta alusta alkaen! Ilmaisia lounaita ei ole olemassakaan, koska joku ne maksaa joka tapauksessa.

Viimeksi kuluneen 200:n vuoden aikana (Industrial Revolution) "rikkaat" länsimaat ovat ryöstäneet köyhiltä "kolmansilta valtioilta" näiden raaka-aineet, luonnonvarat, malmit, ym. pilkkahintaan, jalostaen ne sitten omien intressipiiriensä rikkauksiksi ja hyvinvoinniksi. USA on tästä käytöksestä erinomaisin mannekiinivaltio, mutta nyt sekin joutuu maksamaan historiastaan kovan hinnan. Tähän asti jenkit ovat (esimerkiksi) kuluttaneet puolet ihmiskunnan energiasta, ja he ovat tehneet sitä ryöstämistä puoleen hintaan kaikkiin muihin valtioihin verrattuna.
Vaan se leikki on loppu nyt, samoin kuin muiltakin Euroopan valtioilta. Länsimaisen kaksisataavuotisen pyramidihuijauksen ensimmäinen loppunäytös on juuri alkamassa, ja voi meitä suomalaisia poloisia siinä näytöksessä!

Metusalah

EVA:n mukaan viime vuonna työn tuottavuuden taso oli noin 13 prosenttia vuosien 1995-2007 mukaisen trendin alapuolella. Suotuisa tuottavuuden kehitys katkesi vuonna 2008 alkaneeseen taantumaan.
Tuore uutinen edellisen kommenttini viimeiseen lauseeseen liittyen:

YLE Uutiset 16.11.:
"EVA arvioi, että tuottavuuden hidastuminen selittää sen, miksi työttömyys ei Suomessa kasvanut taantuman aikana rajusti, vaikka talouskasvu kompuroikin. EVA:n synkän arvion mukaan Suomessa väistämätön sopeutus työn tuottavuuden hidastumiseen on vain lykkääntynyt. EVA pelkääkin, että Suomessa voi räjähtää työttömyyspommi - eli työttömyys kasvaa voimakkaasti, jos työn tuottavuus alkaa palautua ennen vuotta 2008 olleeseen tahtiin, mutta kysyntä ja tuotanto eivät kasva vastaavasti."

vesak

Talouskasvun määritelmän mukaan jokainen uusi työtön on kansakunnan uusi voimavara, eli osa talouskasvua

Seuraa 

Nojatuolifilosofian kenttäkokeita

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja, joka törmää mielellään uusiin näkökulmiin.

Teemat

Hae blogista