Syrjintä on määritelmän mukaan eriarvoistamista ryhmän tai luokittelun perusteella.

"Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella", määrää yhdenvertaisuuslaki.

Yksilöä ei saa siis arvioida tilastoista laskettujen korrelaatioiden tai ryhmäkeskiarvojen perusteella. Suomenkielinen afrikkalainen puhuu suomea, vaikka keskimääräinen afrikkalainen ei puhuisi sanaakaan suomea. 100kg penkistä nostava poliisikokelas nostaa 100kg, vaikka samanikäiset ja -sukupuoliset nostaisivat keskimäärin 30kg.

Luulen ymmärtäväni, mitä syrjintä on. Päteviä hakijoita karsitaan nimen herättämien ennakkoluulojen perusteella. Työsuhdetta ei jatketa raskauden vuoksi. Laina evätään vuosien takaisen masennuksen takia.

Mutta mikä sitten ei ole syrjintää? Sitä on vaikeampi ymmärtää.

Ongelman ydin on siinä, että ihmisen toimintaa voidaan ennustaa ainoastaan tilastollisesti, todennäköisyyksien avulla. Ihminen kun on liian monimutkainen fysikaalinen järjestelmä, jotta täsmällisiä syy-seuraussuhteita voisi laskea luonnonlaeista. Lupsakka kuski ajaa todennäköisemmin kolaroimatta perille kuin pahamaineinen sarjahuristaja, mutta varmuutta ei siitäkään ole.

Työvuosien perusteella valittu opettaja ei ole välttämättä työssään parempi kuin työttömäksi jäänyt vastavalmistunut nuori, vaikka kokeneet menestyisivät työssä keskimäärin paremmin kuin kokemattomat. Kokemus on ainoastaan tilastollinen muuttuja, jonka perusteella hakijoita luokitellaan.

Koska aitoja syy-seurausyhteyksiä ei voida koskaan selvittää, yksilöä arvioidaan aina pelkkien tilastollisten yhteyksien avulla. Eli syrjitään.

Paitsi että syrjintä ei ole syrjintää vaan "erilaista kohtelua", jos sillä on "hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia", sanoo laki.

Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta esimerkiksi "uskonnonharjoitukseen", kuten lakiin on erikseen kirjattu. Usko ja perinne ovat taikasanoja, joilla syrjinnästä voi loihtia "erilaista kohtelua".

Syrjintä sallitaan "erilaisena kohteluna" silloinkin, kun tilastollinen yhteys kasvaa riittävän vahvaksi. Ihminen nimittäin erehtyy helposti mieltämään vahvan tilastollisen yhteyden syy-seurausyhteydeksi. Tuhkakupista tulee keuhkosyövän syy.

Luottoyhtiö voi evätä lainan, jos hakija on joskus saanut esimerkiksi masennusdiagnoosin. Terveystiedot ovat periaatteessa salaisia, mutta käytännössä julkisia koska hakuehdoksi voidaan asettaa luottoyhtiön pääsy terveystietoihin. Syrjintä, tarkoitan "erilainen kohtelu", sallitaan.

Ja masennus ei vanhene koskaan, toisin kuin murha, josta voidaan sentään armahtaa. Ei ihme, jos ihmiset eivät halua jäädä kiinni masennuksesta tai muista leimaavista sairauksista.

Äidinkieltä ei saa käyttää yksilön luottokelpoisuuden arvioinnissa, vaikka ruotsinkieliset maksaisivat luottonsa useammin kuin suomenkieliset, kuten hiljattainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan syrjintäpäätös linjaa. Myös iän, sukupuolen ja asuinpaikan käyttö luottoarvioinnissa tuomittiin samassa päätöksessä syrjintänä. Päätöstä perusteltiin sillä, että luottokelpoisuuden arviointi ei "voi perustua yksinomaan tilastollisiin menetelmiin" vaan laki edellyttää "yksilöllistä luottokelpoisuuden arviointia".

Annetun syrjintäperustelun ongelma on siinä, että pohjimmiltaan jokainen arvio on aina "tilastollinen arvio". 

Esimerkiksi vuositulot on tilastotieto siinä missä äidinkielikin. Menneiden tulojen tilastollinen yhteys tulevaan velanmaksuun voi tietysti olla huomattavasti suurempi kuin äidinkielen, mutta vahvakaan tilastollinen yhteys ei tarkoita syy-seurausyhteyttä. Heikkotuloinen voi maksaa velkansa ja hyvätuloinen jättää maksamatta.

Todellisuudessa kyse ei siis ole siitä, että äidinkieli olisi "tilastollista" ja vuositulot "yksilöllistä" arviointia, vaan on vain päätetty, että tiettyjen tilastojen perusteella eriarvoistaminen kielletään syrjintänä, kun taas joidenkin tilastojen perusteella eriarvoistaminen sallitaan "erilaisena kohteluna".

Syrjijöistä pahin on tietysti luonto, joka välinpitämättömyydessään synnyttää huono- ja hyväosaisuutta. Fysiikan lait sallivat syrjinnän. Tätä luonnon sisäsyntyistä eriarvoisuutta voidaan onneksi yhteisön sopimuksilla tasoittaa. Heikompien auttamisesta hyötyvät myös hyväosaiset, vaikka hyväosaisuudestaan omaa erinomaisuuttaan kiittävä menestyjä kuinka kadehtisi.

Mutta mikä on täsmälleen ilmaistuna se "hyväksyttävä tavoite", jonka perusteella syrjinnästä tulee vain "erilaista kohtelua"?

Kommentit (0)

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat