Kuva: Gary Alpert / Wikimedia Commons.

Yle julkaisi jutun ja ohjelman, missä kerron afantasiastani (eli kyvyttömyydestä nähdä minkäänlaisia mieli- tai muistikuvia). Haastatteluun ja ohjelmaan osallistuminen oli monella tapaa opettavaista.

Ensinnäkin opin, että ajatukseni eivät ole ainoastaan kuvattomia, vaan myös äänettömiä, tunnottomia, hajuttomia ja mauttomia. Saattaa kuulostaa oudolta, että olen elänyt vuosikymmeniä tajuamatta itsestäni jotain näin ilmeistä. En kuitenkaan tullut kunnolla pohtineeksi muiden aistimusten kuvittelua edes siinä vaiheessa, kun kolme vuotta sitten ymmärsin poikkeavuuteni visuaalisten mielikuvien suhteen, mistä aiemmin kirjoitin blogiin

Muurahaisen puremaa, pilaantuneen kananmunan hajua tai hattaran makua en siis pysty kuvittelemaan, vaikka tunnistan ne varmasti kohdalle sattuessaan ja muistan että niitä kannattaa välttää. Edes musiikki ei jää soimaan päähäni, vaan korvamadon vastine on minulla pelkkä vastustamaton tarve hyräillä tai laulella tarttuvaa melodiaa tai laulua (ääneen, tai äänettömästi ajatuksissani). 

Jutun jälkeen ilmeni myös, että afantasia on lähimmillä sukulaisillani yleistä. Mielen sokeus on siis oletettavasti varsin perinnöllistä, mikä on tietysti synnynnäiselle ominaisuudelle hyvin odotettua. Aiheesta ei kuitenkaan tietääkseni ole vielä julkaistu tutkimusta.

Toiset afantaasikot kertovat kärsivänsä monenlaisista toiminnallisista ongelmista, esim. muisti- ja tunnistamisvaikeuksista. Joku ei ehkä tunnista läheistenkään kasvoja, hairahtuu ostamaan hattaran jokakesäisellä huvipuistoretkellään, eikä arkaile istahtaa piknikille siloviholaispesän viereen. 

Omaan afantasiaani en ole havainnut liittyvän minkäänlaisia toiminnallisia ongelmia tai puutoksia.
Arvelenkin, että minun afantasia on sellaista pinnallista tyyppiä, jossa ainoastaan tietoinen aistimus jää syntymättä. Tietoisuuden porteille asti aivoni luultavasti tallentavat ja käsittelevät visuaalista informaatiota varsin normaalisti. Toiminnallisista vaikeuksista kärsivien afantaasikkojen aivotoiminta poikkeaa tavanomaisesta varmaankin enemmän tai syvemmällä tasolla kuin minulla. Kenties afantasia on heillä ennemmin ongelmien seuraus kuin syy.

Varsinaisen näköaistin kohdalla esiintyy kiinnostava ilmiö nimeltään sokeanäkö: aivovauriosta sokeutuneiden kyky arvioida silmiensä eteen avautuvaa näkymää ilman minkäänlaista tietoista näköhavaintoa. He eivät näe mitään, mutta silti tietävät sattumaa paremmin mitä edessä on. Sokeanäkö osoittaa, että tietoinen havainto ei ole välttämätön visuaalisen informaation hyödyntämisessä. Kokeissa on myös varmistettu, että tieto havaittavasta ympäristöstä menee sokealle todella silmien eikä muiden aistien kautta.

Sokeanäkö kuulostaa yliaistilliselta havaitsemiselta, mutta oikeasti ilmiössä ei tietenkään ole mitään yliluonnollista. Kyseessä on vain yksi esimerkki niistä lukuisista tilanteista, joissa ihminen ei ole tietoinen aivoissaan tapahtuvasta tiedonkäsittelystä. Joidenkin arvioiden mukaan olemme tietoisia vain miljoonasosasta siitä informaatiosta, mitä aistimme vastaanottaa.

Oletettavasti afantasiaani liittyy eräänlainen mielensisäinen vastine sokeanäölle. Ainakin tunnistan kuvia, kasvoja ja maisemia normaalisti ja osaan kuvailla niitä suunnilleen yhtä (epä)tarkasti kuin mielikuvia näkevät ystäväni.

Ohjelmassa arvelin, että kuvittelun puuttuminen saattaa auttaa minua rauhoittumaan kun menneet ja tulevat aistimukset eivät häiritse nykyhetkeä ja ikävyyksiltä voi kirjaimellisesti sulkea silmänsä. 

Toiset taas kertovat, että mielikuvien avulla voi nimenomaan rauhoittua esimerkiksi laskemalla lampaita tai kuvittelemalla itsensä johonkin rentouttavaan paikkaan. 

Ehkä molemmat ovat oikeassa, rauhoittuminenhan voi varmasti tapahtua monella tavalla. Tai sitten molemmat ovat vain sepittäneet elämäntarinaansa sopivan syy-seuraussuhteen, ja rauhoittuminenkin on koko elämän tavoin pitkälti hallintamme ulottumattomissa.

Kommentit (2)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1577

Morsellan teorian mukaan tietoisuus jonkin prosessin vaiheista ei ole tarpeellinen prosessin etenemisen kannalta

https://news.sfsu.edu/consciousness-has-less-control-believed-according-...

Selkeän omakohtaisen kokemuksen tästä sain kerran professorin antaessa matematiikan koetehtävän, jonka ratkaisusta minulla ei ollut  aavistustakaan. Panin tehtävän syrjään ja unohdin sen kokonaan. Kun parin päivän päästä muistin tehtävän jälleen,  myös sen ilman tietoista ponnistelua ja ajattelua syntynyt ratkaisu oli valmis.

Vastaavia ilman  tietoisia välivaiheita eteneviä prosesseja tapahtuu jatkuvasti mm. käytännön askareissa.

Varsinaista afantasiaa en ole kokenut, pikemminkin päinvastoin.  Tietoiset visuaaliset, tuntuvat, tuoksuvat ym. mielikuvat täyttävät elämysmaailmani niin, että en esim. halua lähteä matkoille, koska kaikki niillä mahdollisesti näkemäni ja kokemani asiat, tapahtumat ja maisemat  olen jo kokenut mielikuvituksessani.  En ole kuitenkaan huomannut tästä olevan mitään hyötyä. Varsinkaan älyllisissä pyrkimyksissä tai eettisissä ongelmissa fantasiakyvystä ei tunnu olevan apua.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat