Fyysikot ovat olleet kautta aikojen valtaosin miehiä. Tieteen historiassa tämä on seurannut miesten valta-asemasta yhteiskunnassa, missä naisia on häikäilemättä syrjitty ja suorastaan kielletty tekemästä tiedettä, mutta mikä on tilanne nykyään?

Fysiikan tutkimuksessa naisten osuus on edelleen pieni: tyypillisesti naisia on tohtoreista suuruusluokkaa 20%, professoreista 10% ja nobelisteista 1%. Usein selitykseksi tarjotaan yhä syrjintää, joka tahallaan tai tahattomasti karkottaa jo varhaiskasvatuksen piilovaikuttamisesta alkaen tyttöjä fysiikan huipulle johtavalta uralta.

Fysiikassa syrjitty sukupuoli on kuitenkin nykyään useammin mies kuin nainen, esitti fysiikan professori Alessandro Strumia hiljattain CERNissä, sukupuolten tasa-arvoa käsitelleessä kokouksessa. CERNin tiedotteessa Strumian puhe tuomittiin "erittäin loukkaavaksi" ja hänet hyllytettiin välittömästi kaikesta CERNin toiminnasta. En ole nähnyt puhetta eikä sen taltiointia ole julkaistu, mutta CERNin sensuroimat Strumian diat löytyvät täältä (ja puheen herättämä vastalause täältä).

On selvää, että nainen voi olla fysiikassa parempi kuin mies. Tunnen useita erinomaisia naisfyysikoita. Esimerkiksi vaimoni suoritti teoreettisen fysiikan opinnot parhain arvosanoin ja väitteli alalta tohtoriksi nuorella iällä. Jopa maailman paras fyysikko voisi olla nainen, jos paremmuus fysiikassa olisi ylipäätään määritettävissä. Näistä, yksilöitä koskevista tosiasioista ei kukaan selväjärkinen kiistele.

Iänikuinen kiista, jonka Strumian puhe jälleen nostatti, koskee todennäköisyyksiä ja tilastoja: mikä olisi naisten osuus fysiikassa, jos jokainen ihminen saisi kasvaa ja toteuttaa itseään vapaasti?

Tasan puolet, jyrähtää vaikutusvaltainen porukka, joka uskoo lasten syntyvän tyhjinä tauluina. Tämän suositun uskomuksen mukaan sukupuolet erottaa vain jalkoväli, kunnes kulttuuri syövyttää poikiin ja tyttöihin stereotypiansa. Jos erot voivat tulla vain ulkopuolelta, fysiikan miesvaltaisuudenkin on tultava ulkopuolelta – siis syrjivästä kulttuurista.

On tietysti houkuttelevaa kuitata ei-toivotut yhteiskunnan ilmiöt länsimaisen kulttuurin hapatuksena, mutta samalla joutuu sulkemaan silmänsä valtavalta määrältä monitieteistä ja -kulttuurista todistusaineistoa. Sukupuolten eroista puhuttaessa on myös syytä muistaa, että erilainen ei tarkoita eriarvoista. Havaittujen tilastollisten erojen ei pitäisi loukata ketään, eikä varsinkaan rauhanomaisessa yhteiskunnassa mairitella miestä.

Totuus nimittäin on, että tytöt ja pojat eroavat sisäsyntyisesti myös aivoiltaan, kyvyiltään ja kiinnostuksiltaan. Siitä huolehtivat ainakin sukupuolihormonit ja Y-kromosomi. Ei ole sattuman, vaan biologisen evoluution, tulosta että pojissa esiintyy esimerkiksi uhkarohkeita ja väkivaltaisia yksilöitä huomattavasti enemmän kuin tytöissä ja erot ilmenevät hyvin varhaisessa iässä johdonmukaisesti kaikissa kulttuureissa. Jo kohdussa poikasikiöt liikuttavat keskimäärin enemmän raajojaan, tyttösikiöt suutaan. Sukupuolieroja havaitaan myös eläinserkuilla, joilla ei edes ole varsinaista kulttuuria. Seksuaalinen suuntautuminenkin on esimerkki sisäsyntyisestä sukupuolierosta: pojat kiinnostuvat tytöistä ja tytöt pojista, muutamien prosenttien vähemmistöä lukuun ottamatta, eikä suuntautumiseen tiedetä vaikuttavan muut kuin geenit ja hormonit vaikka sosiaalisia vaikutteita on metsästetty ainakin Freudin ajoista.

Fysiikka ei ole (pelkkää) seksiä ja väkivaltaa, mutta sukupuolten välisiä eroja havaitaan myös älykkyydessä. Esimerkiksi se, että älykkyys jakautuu naisilla tasaisemmin kuin miehillä. Miehet ovat siis yliedustettuina älykkyysjakauman ääripäissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisten enemmistö on miehiä. Molemmista päistä löytyy toki myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Psykologien kehittämät ÄO-testit eivät tietenkään mittaa sellaisenaan fysiikkaan soveltuvaa älyä, etenkään ääripäässään. Testin haaviinhan voi tarttua vain sellaista älyä, jota testin kehittäjältäkin löytyy – luultavasti siksi fysiikan suuriin neroihin lukeutuva Richard Feynmankin suorastaan ylpeili verrattain alhaisella ÄO-tuloksellaan. ÄO on fyysikolle kuin kuntotesti joukkueurheilijalle: Päässälaskutaidon, kuviopäättelyn ym. älykkyystestien mittaamien kykyjen kasvu toki hyödyttää fyysikkoa, muttei rajattomasti, sillä yleisälykkyys ei korvaa fysiikan tutkimuksessa tarvittavia erityistaitoja. Jalkapallossakaan ei tule rajattomasti paremmaksi vain sillä, että jaksaa juosta pidempään.

ÄO on kuitenkin vain yksi monista mittareista, joilla miesten hajonta on suurempaa. Miesten epätasaisemmista jakaumista on vastuussa evolutiivisen riskistrategian sisältävä Y-kromosomi, joka voi antaa jättipotin, kuten mormonijohtaja Paul Kingstonin 300 lasta, fysiologi Bertold Wiesnerin 600 keinohedelmöitettyä lasta tai tuhatlapsinen Tsingis-kaani, jonka jälkeläiset lasketaan nykyään jo kymmenissä miljoonissa. Se jättää samalla miehet myös täysin ilman jälkeläisiä useammin kuin naiset, joiden lapsiluvut jakautuvat ilmeisten biologisten rajoitteiden takia tasaisemmin

Onko miesten osuuden kasvu fysiikan huipulle noustessa sitten merkki jonkinlaisen fysiikka-älyn epätasaisemmasta jakaumasta miehillä? Tuskin ainakaan pelkästään, mutta en ole toisaalta nähnyt vakuuttavaa perustelua sillekään, miksi miesten jakauman paksumman hännän voisi fysiikassa(kaan) täysin sivuuttaa. Paksumpi häntä näyttäytyy johdonmukaisesti esimerkiksi siinä, kuinka miljoonien osallistujien SAT:n matematiikan 0.01% parhaimmistoon on päässyt jokaista tyttöä kohti neljä poikaa tasaisen varmasti jo 90-luvulta alkaen. Ja matematiikka on se kieli, jolla fysiikka on kirjoitettu.

Myös älykkyyden osa-alueissa havaitaan sukupuolten välisiä eroja: Naiset menestyvät keskimäärin paremmin laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä sanojen, maamerkkien ym. kohteiden sijaintien muistamisessa. Puheen ja lukemisen vaikeudet ovat moninkertaisesti yleisempiä miehillä, mutta miehet menestyvät keskimäärin paremmin matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa. Ero näkyy myös SAT:n matematiikassa poikien korkeampana keskiarvona. Havaituille eroille löytyy uskottavia syitä ihmisen evoluutiohistoriasta: naiset erikoistuivat tyypillisesti keräilyyn, vahvemmat ja suuremmat miehet metsästämiseen, mikä on jättänyt jälkensä lajimme geeniperimään.

Matemaattista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista tarvitaan jatkuvasti fysiikassa, joten näissä kyvyissä havaitut keskimääräiset sukupuolierot voivat heijastua myös alan sukupuolijakaumaan. Heikompaa avaruudellista hahmottamista voi toki korvata kääntämällä geometriaa algebraksi. Suosin itsekin algebrallisia menetelmiä; liekö sitten yhteydessä afantasiaani.

Vanha sanonta, jonka mukaan naiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä, miehet asioista, kuitataan usein seksistisenä kliseenä. Sukupuolten keskiarvoissa tällainen ero nousee kuitenkin sinnikkäästi esiin tutkittaessa ihmisiä eri aikakausina ja eri kulttuureissa, myös kaikkein tasa-arvoisimmissa. Ja erot kiinnostuksen kohteissa saattavat lopulta ratkaista enemmän kuin kyvyt.

Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa fysiikka kiinnostaa huomattavasti useampaa poikaa kuin tyttöä: kevään 2018 fysiikan yo-kokeen kirjoitti tytöistä vain 11%, pojista peräti 33%, vaikka tyttöjen koesuoritus oli keskimäärin parempi kuin poikien. Oliko tyttöjen suoritus sitten keskimäärin parempi, koska heistä kirjoitti vain 11% parhaimmisto fysiikassa, ei selviä ilman edustavaa otosta molemmista sukupuolista.

Toinen kiinnostuseroihin viittaava tilasto löytyy maiden välisestä vertailusta: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä pienempi osuus naisista päätyy fysiikan pariin. Norjan ja Suomen kaltaisissa vapaammissa maissa naiset siis valitsevat fysiikan harvemmin kuin Turkin ja Tunisian kaltaisissa maissa, joissa naisilla on vähemmän oikeuksia ja vapauksia.

Ankara kilpailu viittausten ja julkaisujen määrällä voi karkottaa ihmisiä, joiden kyvyt ja kiinnostus riittäisivät fysiikkaan, mutta jotka haluaisivat edistää tiedettä ennemmin kuin omaa uraansa. Teoreettisessa fysiikassa menestymistä vaikeuttaa myös se, että uralla pysyäkseen alan tutkija joutuu kiertämään useita 1-2 vuoden mittaisia pätkätöitä ympäri maailmaa parhaassa perheenperustamisiässä. Äitiyden sovittaminen tähän kuvioon voi käydä erityisen raskaaksi tai käytännössä mahdottomaksi. Kilpailu arvostetuimmista tutkijanpaikoista voi kääntyä itsevarmempien ja kilpailuhakuisempien miesten eduksi, vaikka fysiikan osaamisessa ei eroa olisikaan. Naiset hoitavat myös useammin lapsia, mikä jättää miehille enemmän aikaa keskittyä työuralleen.

Suhteellisuudentajun rajoille vietyä omistautumista tutkimukselle, jota fysiikan terävimmälle huipulle nouseminen voi edellyttää, vaikuttaa esiintyvän miehillä enemmän kuin naisilla. Taipumus viedä erikoisosaamisensa äärimmäisyyksiin saattaa osaltaan selittää, miksi nerot ovat yleensä miehiä. 

Naiset välttävät useammin riskejä, mikä näkyy esimerkiksi miehiä pidemmässä eliniässä. Onnettomuusalttiit työt ovat miesvaltaisia, mutta miksei varovaisuus voisi näkyä myös vähemmän äärimmäisinä suorituksina kaikilla aloilla? Riskinottoa vaativa kilpa-autoilukin vetää puoleensa pääasiassa poikia ja miehiä, vaikka pienempikokoisena naiset voisivat sopia nykyaikaisiin kilpureihin jopa miehiä paremmin.

Syrjintä, ennakkoluulot ja vähemmistöjen kohtaamat muut vaikeudet voivat toki osaltaan vääristää sukupuolijakaumia, vaikka sisäsyntyiset tekijät selittäisivätkin suurimman osan eroista. Ilman syrjintääkin vähemmistöjen on usein vaikeampaa löytää vertaistukea, mikä voi ihmisen kaltaisen sosiaalisen eläimen tapauksessa estää alalle sopeutumisen ja sillä menestymisen.

Mutta jos syrjintä, roolimallien ja vertaistuen puute ovat ratkaisevin este menestymiselle, miten naiset ovat psykologiassa, lääke-, ihmis- ja eläintieteissä onnistuneet kasvattamaan osuutensa fysiikkaan nähden moninkertaisesti? Näillä alkuaan 100% miesvaltaisilla akateemisilla aloillahan sukupuolijakauma on kehittynyt tasaiseksi ja jopa naisvaltaiseksi. Onko syrjintä sitten erityisesti fysiikan ongelma, kun alalla ei ole samassa ajassa tapahtunut samanlaista sukupuolijakauman tasoittumista?

Kokeelliset tutkimukset, joissa mm. samanveroisia hakemuksia on lähetetty naisen ja miehen nimellä, ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Syrjintää saattaa tapahtua yksittäistapauksina suuntaan ja toiseen, mutta kiistatonta todistusaineistoa järjestelmällisestä syrjinnästä ei nykypäivänä parhaan tietoni mukaan fysiikassa ole löydetty. En ole oman tai vaimonikaan kohdalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää havainnut, vaikka monenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan olenkin akateemisessa maailmassa törmännyt. Syrjintää voi tietysti olla vaikea havaita saati todistaa, mutta räikeät tapaukset olisin sentään luultavasti huomannut. Omassa kuplassani fyysikot ovat päinvastoin olleet yhdenvertaisuuden edistämisestä kiinnostuneita, erilaisuuteen ja moninaisuuteen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.

Yhtä sukupuolta ei voi suosia syrjimättä toista. Jos sukupuolikiintiöiden ymv. toimien avulla sukupuolten osuus pakotetaan tasaiseksi, järjestelmä alkaakin syrjiä enemmistöä. Yhdenvertaisuudessa pitäisi kuitenkin olla kyse yksilöiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Eli siitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan sukupuoleen kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kumpi sitten onkaan pienempi paha: epätasaiset sukupuolijakaumat, vai yksilöiden suosiminen, kouluttaminen ja kannustaminen alalle jolle he eivät lopulta ehkä haluakaan?

Kommentit (9)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5140

”Matemaattis-looginen älykkyys ei tarkoita pelkkää laskutaitoa, vaan laajemmin kykyä loogiseen ongelman ratkaisuun. Tällä tavoin lahjakas nauttii yleensä myös johdonmukaisuudesta ja pyrkii hahmottamaan millaisia loogisia rakenteita ja malleja todellisuudessa esiintyy.”

Moniälykkyysteoria

Mulla on sellainen käsitys, että vaikka nainen olisi matemaattisesti erittäin lahjakas, hänen ”laajempi kyky loogiseen ongelman ratkaisuun” on todennäköisesti heikompi, kuin vastaavan matemaattisen lahjakkuuden omaavalla miehellä. Tämä voi olla kenties jopa ratkaisevin syy siihen, miksi naiset eivät kykene hyödyntämään matemaattista lahjakkuuttaan fysiikan saralla niin usein, kuin miehet.

Tästä tuli mieleen muutama tapaus tavallisista naisista, joista olen epäillyt, ovatko he normaaliälyisiä; älykkyys tuntuu olevan normaalia tasoa, mutta jokin ei ole kohdallaan… Sitä en tiedä, onko kyseessä sairaus joka vaikuttaisi älyllisiin toimintoihin. Ominaista heille tuntuu olevan, että älyllisiä rahkeita riittäisi, mutta kyky hyödyntää niitä laajemmin puuttuu – aivan kuin ”piuhoja” olisi enemmän, kuin kykyä järjestellä ne!

Olen pohtinut, onko se enemmän psykologista: että onko kasvatus ollut häslinkiä. Mutta tunnistan samoja piirteitä saman näköisistä ihmisistä… joten se lienee suvuissa. (Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ”häslinki on mennyt perimään”.) Liitän ilmiön nimenomaan naisiin, miehessä se olisi epätyypillisempää/moitittavampaa.

Naisen ei tarvitse olla erityisen älykäs, jos hänen aivonsa ovat miesmäiset, ja hän kykenee tehokkaammin organisoimaan potentiaalinsa - toisaalta juuri se on älykkyyttä..!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5140

Tulipa tönkkö postaus... Nuo kuvaukset ovat ääriesimerkkejä naiseuden huonoista puolista. Sen verran optimistinen olen, että uskon kasvatuksen voivan pelastaa paljon: vaikka perimä olisi aivojen suhteen tavallista plastisempi (?) - mikä käytännössä johtaisi herkemmin vain epäloogisuuteen, kun plastisuuden mahdollisuuksia ei kyetä hyödyntämään  - panostamalla mahdollisimman eheään VVM:iin, saataisiin aivoille paras mahdollinen ohjaus. Kenties jopa niin hyvä, ettei hölmöjä/patologisia piirteitä ilmene lainkaan. 

Luulen, että vauvana puutteelliseksi/epäasialliseksi koetusta kohtelusta  seuraten naispuoliset ihmiset ovat alttiimpia nimenomaan mielen kinkkisille seuraamuksille, koska heidän looginen päättelykykynsä ei ole yhtä taattua perimällä verrattuna miehiin... Ovatko naisen aivot miesten aivoja plastisemmat? Sehän tarkoittaisi suurempaa mahdollisuutta!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8178/URN_NBN_fi_jyu-200534...

TIMSS 1999 –tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että suomalaisista 7.-luokkalaisista vain 11 %

asennoitui myönteisesti fysiikkaan. Myönteisesti asennoituneista oli tilastollisesti merkitsevästi

enemmän poikia kuin tyttöjä (tyttöjä 4 %, poikia 18 %).

Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että oppilaiden itsetunto fysiikan

osaamista kohtaan ja myönteinen asennoituminen fysiikkaan laskee 7. luokalta 8. luokalle.

Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5140

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Mokkeri voi saada hyviä arvosanoja helposti. Kasilla vaikeutuu, ja pitäisi jo hiukan nähdä vaivaa. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Jatkoksi ylläolevaan.  Tullessaan 7. luokalle tytöt ovat paljon poikia vähemmän leikeissään tutustuneet fysiikkasävyisiin asioihin kuten voimiin ja muihin suureisiin sekä mittauksiin. Tämä ilmenee aluksi hieman suurempana kömpelyytenä kvantitatiivisten töiden yhteydessä. Jos kvantitatiivisia töitä on runsaasti, tytöt oppivat nopeasti pystyttämän koelaitteet, tekemään mittaukset ja laskemaan tulokset keskimäärin jopa sujuvammin kuin pojat. Heidän itsetuntonsa fysiikan suhteen on hyvä. Esimerkiksi he määrittävät veden höyrystymisenergian ja optiikan peruslain ja todentavat   hilan kaavan tai kaltevalla tasolla liukumisen kaavan Ft^2/(ms) = 2  varsin taitavasti. Teorian voi sitten niveltää  tehtyihin töihin. Aloittamalla 8. luokalla tyypillisten fysiikan laskujen (ei ongelmien, vaan mallien) harjoittelu ja muuntamalla lukion kurssit jo opeteltua fysiikkaa hyödyntäviksi tyttöjen itsetunto fysiikan suhteen pysyy hyvänä. Siis pysyisi, jos meneteltäisiin  näin.

MrNicePressure

Moi kaikki.

Itse keskusteluihin minulta on poistettu kirjoitusoikeudet, joten tämän tänne.

Mitä mieltä Teppo olet tästä?

https://youtu.be/MeqdRAFZ6pY

Kaasuplaneettojen kiertoajoilla näyttäisi olevan vaikutusta siihen milloin Auringonpilkkuja ei esiinny ollenkaan. Tosin jopa satojen vuosien viiveellä. Voisiko pittee paikkansa?

Tässä on kyse siitä että muiden kaasuplaneettojen aikaansaannokset syvällä Auringon sisällä kiihdyttävät Jupiterin aikaansaannosten pintaan nousua, jolloin ne saavuttavat pakonopeuden ja pääsevät ylipäätään Auringon pinnalle asti ja samalla osan vauhti kiihtyy enemmän tietyssä syvyydessä kun niihin vaikuttaa kaksi tai kaikki kolme muuta kaasuplaneettaa, jolloin ne saavuttavat edellä meneviä ja näin Auringonpilkkuja esiintyy aika ajoin 11 vuoden välein ja välillä ei ollenkaan, koska Jupiterin aikaansaannokset eivät aina saavuta Auringon pintaa.

Jupiter ei tietysti yksin saa mitään aikaiseksi, koska tarvitaan pimeää ainetta galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta.

Eli Auringon pinnalle työntyvä aine olisi Auringon sisällä havaittavaksi aineeksi laajentunutta pimeää ainetta jota työntyisi koko ajan ulos galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta ja tämä olisi samalla meille pimeää työntävää voimaa joka välittää työntävää voimaa pois päin galaksin keskustasta.

Uutena ajatuksena varmaan monelle aika villi, mutta jos ajatukseen perehtyy, se alkaa vaikuttamaan aina vain loogisemmalta ja loogisemmalta.

Jos siis antaa itselleen mahdollisuuden ja yrittää ymmärtää mistä kirjoitan.

Pahoitteluni siitä että laitan tämän tänne. Jos kirjoitusoikeuksiani ei olisi viety, laittaisin tämän keskusteluihin. Ehkäpä joku jolla ne ovat, avaa tätä varten oman aiheen. Lukisin mielelläni muiden mielipiteitä ajatuksistani.

Kiitos.

😃

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat