Kuva: Marsyas / Wikimedia Commons. Kleroterion-arvontalaite antiikin Kreikasta.

Kannattaisin diktatuuria, jos meitä johtaisi hyväntahtoinen superäly. Mutta kun sellaista ei ole, vallan keskittyminen pienelle piirille on juuri niin tuhoisaa kuin yksinvaltiaiden verinen historia osoittaa.

Vallan jakautuminen demokraattisesti on sitten se vähiten huono vaihtoehto, johon ilman ulkopuolisen superälyn apua saamme tyytyä.

Mutta kansanäänestykseen perustuva nykyinen hallintomuoto ei ole ainoa tapa toteuttaa demokratiaa. "Demokratiaakin voi yrittää kehittää", toteaa Esko Valtaoja kolumnissaan ja kysyy, "olisiko sellainen demokratia mahdollinen, jossa täytyy tietää, ennen kuin on valta päättää?"

Olen Valtaojan kanssa harvinaisen monesta asiasta samaa mieltä, mutta demokratiaa lähtisin kehittämään juuri vastakkaiseen suuntaan: en jakamalla valtaa tietävien kesken, vaan arpomalla sen kaikkien kesken.

Arvonta ei ole suinkaan uusi vallan jakotapa: jo antiikin kreikkalaiset arpoivat päättäjiä keskuudestaan. Aristoteles aikalaisineen ei olisi luultavasti edes tunnistanut nyky-Suomea demokratiaksi vaan oligarkiaksi eli harvainvallaksi. 

Kun valta keskittyy harvalle, näiden harvojen tulisi olla rehellisin keinoin ja avoimin perustein yhteiseen hyvään pyrkiviä selkärankaisia. Mutta näin totuudenjälkeisenä nettimeemien kulta-aikana on käynyt entistä selvemmäksi, että kansan äänestämä valta keskittyy helposti kaikenkarvaisille kansankiihottajille ynnä muihin alkukantaisiin tunteisiin vetoaville populisteille. 

Kun häpeilemätön valehtelu antaa politiikassa valintaedun, valtaan voi valikoitua sokeaa arvausta huonommat asiantuntijat. Donald Trump on suomalaisille helppo yhteisen kauhistelun ja naureskelun kohde, mutta kuinka paljon parempia omat valtaan äänestämämme johtajat ja päättäjät lopulta ovat?

Arvausta huonommat valinnat kannattaa korvata arvauksella. Siihen on kaksikin syytä: arvaaminen on halvempaa, ja tulos on parempi.

Ei enää kalliita vaalikampanjoita. Ei petettyjä vaalilupauksia. Ei lehmänkauppoja vaalirahoilla.

Suurten lukujen laki huolehtii, että 200 kansanedustajan tai tuhansien valtuutettujen arvonta antaa likipitäen keskimääräisen, aidosti kansaa edustavan tuloksen. Eli väestön suhteessa nuoria ja vanhoja, lyhyitä ja pitkiä, naisia ja miehiä, köyhiä ja rikkaita, rehtejä ja ketkuja, kaupunkilaisia ja maalaisia, matalasti ja korkeasti koulutettuja jne.

Yhtä johtajaa ei tietenkään kannata valita arvalla, koska sattuman rooli olisi silloin liian suuri: ennen pitkää johtajan arvan saa joku erityisen vaarallinen yksilö. Toisaalta tämä pienten lukujen ongelma vaivaa myös kansanäänestystä ja poistuu itsestään, kun lakkautetaan samalla koko presidentti-instituutio turhana ja kalliina muinaisjäänteenä.

Nykyisellä 70% työllisyysasteella 200 joukkoon arpoutuisi odotusarvoisesti 60 kansanedustajaa työelämän ulkopuolelta. Työllistävän vaikutuksensa lisäksi työttömien ja muiden heikko-osaisten ääni pääsisi kuuluviin myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Italialaistutkijoiden julkaiseman matemaattisen mallin mukaan päättäjien arvonta voikin parantaa päätöksenteon tehokkuuden lisäksi myös yleistä sosiaaliturvaa. Parhaimmillaan heikko-osaisista tulisi hyväosaisia ja tasa-arvo lisääntyisi.

Arvonnassa jokaisella täysivaltaisella kansalaisella olisi yhtäläinen mahdollisuus tulla valituksi. Kaikki eivät välttämättä lunasta voittamaansa paikkaa eduskunnasta tai kunnanvaltuustosta, mutta varasijoilta löytyy varmasti viimeisetkin halukkaat.

Huijaamista voidaan estää suorittamalla useita riippumattomien tahojen valvomia arvontoja, joiden yhteistulos määrää edustajiksi valitut. Kun vielä jokaisen arvonnan tulos julkistetaan kokonaisuudessaan, kuka hyvänsä voi tarkistaa että ne noudattavat satunnaisilmiöiden lainalaisuuksia, ilman merkkejä petoksesta.

Mitä huonoja puolia vallan arvontaan sitten liittyy? Jätän sen toistaiseksi valppaiden lukijoiden kommenttien varaan. Jos arvonta on sinusta huono tai suorastaan pähkähullu idea, perustele miksi. Minähän kehittelin arvonnan vain käyttämällä valtiovallan kehotuksesta pari kiky-lisäminuuttia innovoimaan Suomi kuntoon.

Kommentit (15)

Esae

Poliitikoiden haukkuminen on muodikasta, mutta suurella osalla heistä on todellisuudessa  esimerkiksi sentään jonkinlainen soveltuva koulutus. Ihan mielenkiintoisesta ideasta huolimatta lienee kuitenkin todennäköistä, että koko suomalaisten joukosta 200 henkilöä arpomalla saisimme nykyistäkin epäpätevämpiä poliitikkoja.

Vierailija

Motiivi on pätevyyttä merkityksellisempi. Pätevyys voi muuttua vaikutukseltaan negatiiviseksi tilanteessa, jossa poliitikko ei aja kansan yleistä vaan aivan muita etuja. Jatkuva sattumanvaraisuus poistaisi mahdollisuuden siihen, että joukkoon valikoituu merkittävä porukka Oy Veroparatiisiyhtiön etuja ajavia. Mitenkään nykytilanteeseen kantaa ottamatta :)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15570

Arvonnalla olisi mielenkiintoiset puolensa, mutta edustuksellisessa demokratiassa on se juju, että löytyy riittävän suuria riittävän samoin ajattelevia äänestäjiä, jotka äänestävät edustajansa ajamaan motivoituneena asioita.

Ehdokkaaksi ryhtyvällä on oltava ohjelmallisia ideoita, arvonnassa voittavalla ei välttämättä ole.

Kaikkein oleellisin asia on se, että emme me, jotka todellisuudessa asioista päätämme, hoida sitä useinkaan demokraattisesti, vaan käytämme muita avuja. Kyllä lainlaatijoina saisi sentään olla jonkinlaisten pitkän linjan aatteellisten yhdistysten edustajia, muuten meille "korporaatiopomoille" avautuu turhan laajat mahdollisuudet käännellä päitä, eikä todellakaan meistä kaikki osaa tehdä sitä jatkuvasti yhteisvastuu mielessä.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Arvonta voi vaikuttaa aluksi äärireilulta keinolta, jossa ei enää valehtelijat pärjää, ellei arpaonni suosi.

Mutta jos ajatellaan Macchiavellia, niin minusta Macchiavelli ei argumentoinut pelkästään sitä, että valtaa SAADAAN juonittelemalla, vaan valta myös SÄILYTETÄÄN juonittelemalla.

Näin ollen siis arvalla valituista lopulta tuollaisen säännön mukaan eniten johtajaksi päätyy valehteleva pyrkyri. Tai opportunisti, joka ei välttämättä valehtele, mutta on valmis siihen mikäli se hyödyttää itseään.

Asiantuntijavallassa on eräälaista ajatusta, mutta on siinäkin ongelmansa. 1. ongelma, tiede on aivan liian hidasta päätöksenteon tueksi kaikissa asioissa. 2. asioista ei olla yhtä mieltä, varsinkaan asioissa, jota varten ei ole olemassa hyviä mittalaitteita.

Ja lopulta äkkiä ajateltuna "kaikille tasapuolisesti" politiikka on sekin ongelmallista, sillä se on monesti sellainen väritön ja hajuton kompromissi, johon ei oikein kukaan ole tyytyväinen. Joka muuten muistuttaa monissa asioissa nykyistä mallia.

Ruhollah.

Markus

Jos eduskunta valittaisiin satunnaisesti, olisi tuloksena se, että todennäköisesti valituista suurinta osaa ei kiinnostaisi koko homma lainkaan. Eduskunnan varsinainen työ, eli lainsäädäntötyö, kun vaatii ihan oikeasti perehtymistä. Siitä työstä on glooria kaukana. Kyllähän politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden "asiantuntijoita" löytyy mistä vaan missä on ihmisiä, mutta kuinka moni heistä oikeasti omaa tietoa, ja mikä tärkeintä, halua ottaa asioista selvää ja etsiä perusteluita mielipiteilleen? Aika harva, minkä valitettavasti keskustelemalla voi yleensä äkkiä todentaa. Voisihan arvotusta paikasta kieltäytyäkin, mutta jos paikkaan kuuluisi muhkea palkkio, kuten nykyisin, niin kuka siitä nyt kieltäytyisi? Lopputuloksena olisi eduskunta, jossa oikeasti valtaa käyttäisi se pieni joukko, jota jo lähtökohtaisesti kiinnostaa yhteiskunta. Loput peesaisivat. Minä ainakin otan mieluummin nykyisen eduskunnan, jossa on suurempi todennäköisyys saada hommiin ihmisiä, joilla on motivaatiota ja pätevyyttä. Se, että sinne pääsee myös ihmisiä, joilla kauniisti sanottuna ehkä ei ole vaadittavia kykyjä, on pieni ongelma arpomisen aiheuttamien rinnalla.

Arpominen myös tuhoaisi puoluejärjestelmän, ja tekisi politiikasta täysin ennustamatonta. Käytännössä jokainen toimisi yksin ilman taustaorganisaatiota. Kaikki pitkäjänteinen toiminta muuttuisi mahdottomaksi, koska jokainen edustaja tietäisi, että hän ei seuraavalla kaudella ole mukana, vaan tilalla on joku toinen, joka hyvinkin todennäköisesti ajattelee ihan eri tavalla.

Jos seuraa suomalaista politiikkaa vaikkapa eduskunnan täysistuntojen ja iltapäivälehdistön kautta, se varmasti näyttäytyy naurettavana teatterina, johon kuka tahansa olisi pätevä. Jos kuitenkin hieman perehtyy siihen, mitä siellä taustalla tapahtuu, ja mitä esimerkiksi eduskunnassa ihan oikeasti päivittäisenä työnä tehdään, niin huomaa, että se on kyllä asiantuntijatyötä.

Asiaa voi miettiä myös vertailun kautta, eli miksi tyytyä vain eduskuntaan? Kuuluuhan esimerkiksi tiedekin kaikille. Pitäisikö tieteenteon piirin johtopaikat (esimerkiksi teoreettisen fysiikan alalla) täyttää koko kansan piiristä arvotuilla henkilöillä? Se jos mikä toisi tiedettä lähemmäs kansaa, kun linjauksista ja tutkijoiden työolosuhteista pääsisi päättämään myös  vaikkapa naapurin työtön alkoholisoitunut Pena.

Kansanvalta

Tulevaisuudessa voitaisiin edustajat tai muukin johtohenkilöstö valita tekoälyn avulla. Jokainen ehdokas ja äänestäjä täyttää vaalikoneen. Kaikkein lähinnä enemmistöä, eli kansan tahtoa vastanneet valitaan tekoälyn avulla. Arvonta suoritetaan samalla tavoin vastanneiden välillä.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Tässähän voi olla juuri sitä viisautta, jota eräs kaikenmaailman humanistidosentteihin kuuluva Antto Vihmakin sanoi. Kaikenmaailman luonnontieteilijät tulevat tämänkaltaisiin ideoihin tietämättä mitä nämä kaikenmaailman humanistit ja dosentit ovat jo aikoja sitten pohtinut, aika läpikotaisin.

Ehkä sen takia populismillekin kaikenmaailman luonnontieteilijät ovat hedelmällistä maaperää ja vieläpä siten, että nämä postmodernit epätieteilijähumanistit vievät luonnontieteilijöitä eikä toisin päin, vaikka luonnontiede ei tule ihan samalla tavalla äidinmaidosta kuin kokemus ihmisenä.

Ruhollah.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5140

Nyt ollaan asian ytimessä... Nerokas kirjoitus.

Mutta ketä kiinnostaa koko valtion hyvinvointi? Presidenttiä - mutta annetaanko hänen vaikuttaa riittävästi?

Niin kauan, kuin jokainen saa ajaa omaa etuaan, raha ratkaisee.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

ThiNguyen
Liittynyt14.8.2016
Viestejä43

Kuten jo Markus kertoikin, arvotuilta kansanedustajilta puuttuisi liian usein motivaatio. Ehdottaisin lukemaan sen sci-fi kirjan jossa presidentti valittiin arvonnalla. En nyt muista kirjan nimeä.

Vierailija

Ikiaikainen paradoksi: Ne, jotka parhaiten vallankäyttäjiksi soveltuisivat, eivät valtaa halua . Ja ne, joiden taas ei koskaan pitäisi olla missään auktoriteettiasemassa, käyttävät kaikki keinot haaliakseen mahdollisimman paljon valtaa.

apassi
Liittynyt2.12.2011
Viestejä776

Voisi olla aikamoista kaaosta, jos koko hallitus vaihdettaisiin aina kerralla. Porukassa ei ole ketään mentoria ja kaikki joutuisivat opiskelemaan aina hommat alusta. Tilannetta helpottaisi, jos. esim. vaihdettaisiin aina esim. 33.333..% kerralla, vaikka joka toinen tai kolmas vuosi.

Esa

Arpaonnisista, osa luovuttaisi valtansa virkamiehille, palkan pitäisi ja lomat. Myös. "Puolueita" eli yhteisten etujen ajajia ryhmänä, syntyisi satavarmasti. Poliittisia eläimiä me olemme.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat