Kirjoitukset avainsanalla tiedeviestintä

Kuva: Wilfried Berns / Wikimedia Commons

Opettaja pyrkii esittämään uudet asiat niin, että ne tuntuvat tutulta. Toimittaja pyrkii esittämään tutut asiat niin, että ne tuntuvat uudelta.

Huomiotaloudessa on tehtävä kohua kohinasta tai toimittajasta tulee ex-toimittaja. Se on eksodus rehelliselle toimittajalle.

Kohina tarkoittaa satunnaista virhevaihtelua, joka häiritsee dataa eli tietoaineistoa. Sitä esiintyy aina, kun tutkitaan tai mitataan jotain. Kohina on signaalin vastakohta. Jos eri tutkimukset antavat saman puolueen kannatusmittaukseksi 17.4%, 17.1% ja 17.8%, erot desimaalissa ovat kohinaa. Kohinan voi nähdä zoomatusta valokuvasta omin silmin ja kuulla vanhasta radiosta omin korvin.

Kun puolueiden kannatusmittauksissa ei tapahdu kuin pelkkää virhemarginaaliin mahtuvaa satunnaista kohinaa, rehellinen uutinen kertoisi: "puolueiden kannatussuhteet ennallaan". Mutta toimittajan pitää kohahduttaa: "Yllätyspuolueen kannatuksessa hurja käännös, kärkipuolue sakkasi - katso kuvat puoluejohtajien venähtäneistä naamoista!"

Äidinkielen tunneilla opetettiin, että otsikon tulee kiteyttää tekstin ydinasia. Mediapelissä otsikon tarkoitus on voittaa kaikkien huomio ja aktivoida sormet klikkaamaan.

Lisäksi toimittajat käyvät uutisesta sekuntikilpaa, jossa ensimmäisenä klikkiotsikkonsa julkaiseva mediatalo voittaa myös muiden viittaukset. Laatu on sivuseikka.

Eräs luotettavimpia tutkimustuloksia on se, että julkaistuista tuloksista vain murto-osa osoittautuu pidemmän päälle luotettaviksi. Yksittäisten tutkimusten varaan rakentuva maailmankuva on talo hiekalla.

Vasta johdonmukaisesti ja riippumattomasti toistuvat tulokset luovat vakaan tieteellisen maailmankuvan pohjan. Siihen kuuluvat fysiikan lakien, maapallon historian sekä evoluution kaltaiset koetellut faktat, jotka lukemattomat riippumattomat tutkimukset ovat vahvistaneet.

Kun toimittajat nostavat yksittäisiä tutkimuksia otsikoihin, jutuista puuttuu iso kuva. Milloin flunssaa voi parantaa, milloin ei. Milloin kahvi on terveellistä, milloin epäterveellistä. Totta tänään, tarua huomenna.

Todellisuudessa tiede ei ole postimerkkikokoelman kaltainen tiedosto, vaan tapa hankkia tietoa. Tiede antaa harhattominta mahdollista tietoa, jossa oleellisena osana on arvio tiedon epävarmuudesta: mittaustulos = paras arvio ± mittausvirhe. Jos tulokset vaihtelevat virhettä vähemmän, muutos ei ole todellista vaan todennäköisesti sattuman aiheuttamaa kohinaa.

Pintapuolinen tiedeuutisointi näyttää tieteen epävakaana mörkönä, jolle todellisuus määräytyy päivän kohusta. Ja mikä sen kohahduttavampaa kuin fysiikan lakien kumoaminen. Kukapa ei haluaisi osoittaa, että Einstein oli väärässä.

Oikeasti koeteltuja fysiikan teorioita ei edes voi kumota, vaan ainoastaan rajata niiden toimialuetta. Ja rajaaminenkin on mahdollista vain silloin harvoin kun keksitään jokin yleisemmin pätevä teoria, joka ennustaa ja selittää havaintoja vanhaa paremmin. Einstein ei kumonnut Newtonin teoriaa liikkeestä ja painovoimasta, vaan laajensi sen koskemaan suuria nopeuksia, vahvoja painovoimakenttiä ja koko maailmankaikkeuden mittakaavaa. Ennen Einsteinia ei tiedetty Newtonin teorian rajoja. Nykyään ei tiedetä Einsteinin teorian rajoja.

Evoluutio ja maapallon historiakin pysyvät faktana, vaikka elämän ja maan kehityksestä saadaan tarkempaa tietoa. Tieteessä suuret linjat pitävät.

Lukutaito ei ole pelkästään kirjainten, sanojen ja lauseiden tunnistamista. Siihen kuuluu myös taito arvioida tekstin luotettavuutta. Taito erottaa asiat, joista tiedetään paljon, asioista, joista tiedetään vähän tai ei yhtään. Taito erottaa signaali kohinasta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat