Kirjoitukset avainsanalla ymmärrys

Kuva: David J. Fred / Wikimedia commons

Kun ymmärtää jonkin, tietää miten se toimii. Kun hyväksyy jonkin, pitää hyvänä miten se toimii. Järjissään olevalle ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat selvästi eri asioita.

Samaistamme kuitenkin usein käsitteitä, jotka tarkoittavat todellisuudessa hyvin eri asioita.

Esimerkiksi vastuuntuntoisuuden ja vastuullisuuden erehdytään usein tarkoittavan samaa. Vastuuntuntoinen kokee vastuuta tunnetasolla, mikä ei kuitenkaan välttämättä johda vastuullisiin tekoihin. Himoshoppailija voi tuntea jopa ahdistavaa vastuuta maapallon saastumisesta, mutta hoitaa ahdistustaan shoppailemalla lisää. Vastuullisen ihmisen ei puolestaan edes tarvitse olla vastuuntuntoinen, vaan hän saattaa tehdä vastuullisia tekojaan kylmästi järkeillen.

Toinen esimerkki sekoittuneesta käsiteparista on mielikuvitus ja luovuus. "Sinulla on vilkas mielikuvitus", saan usein kuulla, vaikka todellisuudessa minulla ei ole lainkaan mielikuvitusta. En näe mielikuvia, sillä mieleni on täysin sokea. Mielikuvitustani kehuvat tarkoittavatkin, että olen luova eli kyvykäs luomaan uutta. Luovuuteen ei kuitenkaan vaadita mielikuvitusta, eikä eloisakaan mielikuvitus takaa luovuutta.

Keskimäärin vastuuntuntoiset saattavat toki olla vastuullisempia kuin vastuuntunnottomat ja mielikuvitukselliset luovempia kuin mielikuvituksettomat, mutta pelkkä tilastollinen yhteys ei tee erillisistä ilmiöistä samoja sen enempää kuin lämpö järvestä hukuttavampaa.

Hyväksyminen sekoitetaan usein pelkkään suvaitsemiseen, sietämiseen tai jopa alistumiseen, vaikka pakon edessä alistuminen on kuitenkin varsin eri asia kuin omasta tahdosta hyväksyminen eli hyvänä pitäminen.

Tuhoisampi sekaannus syntyy, kun samaistetaan ymmärrys ja hyväksyntä. "Ei pidä hyväksyä eikä ymmärtää", toistelevat kaikenkarvaiset populistit silloin, kun on tapahtunut jotain alkukantaista moraaliraivoa herättävää. Naittaessaan hyväksymisen ja ymmärtämisen erottamattomaksi pariksi he tietävät vetävänsä oikeasta narusta.

Jopa sanakirjat ovat taipuneet tämän raivon edessä niin, että sisällyttävät ymmärtämisen merkitykseksi myös hyväksymisen. Alkukantaisen raivon sumeuttamana ymmärtäminen ja hyväksyminen alkavatkin näyttää yhdeltä ja samalta viholliselta. Ja raivon valtaama tietää olevansa vuorenvarmasti oikeassa.

Jos et usko, kokeile kertoa julkisesti ymmärtäväsi jotain raivokkaasti paheksuttuja ihmisiä tai tekoja. En suosittele, enkä edes uskalla havainnollistaa esimerkillä.

Todellisuudessa ymmärrys on usein lähempänä hyväksynnän vastakohtaa kuin synonyymiä. Jos ei ymmärrä pahaa, voi vain raivota, mikä aiheuttaa taas lisää pahaa. Kun ymmärtää, voi tietää miten puolustautua.

Maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä ja muita luonnonkatastrofeja yritetään ymmärtää parhaan mukaan, jotta niitä voitaisiin ennakoida ja siten suojautua niiden tuhovoimalta.

Jos sairastut, haet tietoa. Tuskin kukaan silti luulee, että ymmärrystä hakemalla olisit luovuttamassa saati pitämässä sairautta hyvänä. Päinvastoin. Sairauksia yritetään ymmärtää juuri siksi, että niitä voitaisiin parantaa tai ainakin lievittää oireita mahdollisimman paljon.

Kaikki hurraavat, kun tutkijat ilmoittavat ymmärtäneensä vaarallisen viruksen toimintaa. Mutta miksi pahantekijän ymmärtäminen aiheuttaa moraaliraivon, joka taannuttaa ihmisen rabieksen runteleman villieläimen tasolle?

Jos vaikkapa Yövaanijaa olisi ymmärretty paremmin, hänet olisi kenties saatu kiinni jo rikosuransa alkuvaiheessa ja monen elämä olisi säästynyt. Juuri ymmärtämättömyys mahdollistaa hirmutekojen jatkumisen, kun tekijän toimintaa ei osata ennakoida.

Ymmärtämiseen liittyy syyllisen asemaan asettuminen, eli inhimillisen näkeminen siellä, missä moraaliraivossa oleva ei sitä halua nähdä. Raivokkaasti paheksutut teot ovat tabuja, joiden pelkkä ajatteleminenkin tuomitaan.

Mutta jos ajattelu tuomitaan, hyvät asiat loppuvat. Loppuu järjen käyttö. Loppuu keskustelu. Loppuu paremman tavoittelu.

Siksi kannattaa ymmärtää. Ja kun oma ymmärrys loppuu, kannattaa valtuuttaa joku joka ymmärtää.

Kommentit (4)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15183

Olen kokenut paradoksiksi tuon "ymmärtämisen yrittämisen".

Nimittäin, juuri kun arvelen ymmärtäväni, joudun hyväksymään paljon uutta, mitä en ymmärrä. Ymmärrys ei lisää ymmärrystä vaan ymmärtämättömyyttä - oikeasti. Erehdyksensä tajuaminen onkin paradoksaalisesti syvintä ymmärtämystä.

Kirjoittajalla on fiksaatio mielikuvituksesta ja luovuudesta. Tyttäreni sai kuulla murrosikäisenä liian herkässä tilanteessa, ettei olisi musikaalinen. Valitettavasti trauma syntyi, vaikka hän on hyvinkin musikaalinen. Oletan, että Tepolla on jokin vastaava kokemus vain taustalla / turhan luokitteleva diagnoosi. Osoittihan hän ennustusvoimaisuutta ja siinä pitää pystyä kuvittelemaan skenaarioita...

Parempi kuvitella kuin tietää, luulla kuin ymmärtää, tajuta kuin olla oikeassa - jos kuvittelee tietävänsä, luulee ymmärtävänsä, muttei tajua erehtyneensä.

Hyväksy: olet aina väärässä. Tiedät kuvittelevasi, ymmärrät luulevasi.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

Teppo kirjoitti:  miksi pahantekijän ymmärtäminen aiheuttaa moraaliraivon, joka taannuttaa ihmisen .. villieläimen tasolle?

Tässä siis kohtaavat jonkun teon paheksuja, joka ei osaa ajatella teolla olevan syynsä, ja toinen, joka myös paheksuu tekoa, mutta ymmärtää teolla olevan  syyt.  Oivaltaa teon olevan vaikuttavien syiden välttämätön seuraus.

Tilanne on samanlainen kuin vapaan tahdon kannattajan ja eri syistä johtuvan tahtotilan kannattajan välillä. Jos esimerkiksi lapsi sotkee itsensä kuralätäkössä vapaan tahdon kannattajan on, ollakseen johdonmukainen, moitittava lasta, kun taas syistä johtuvan tahtotilan kannattajan on lapsen neuvomisen lisäksi muutettava olemassa olevia kuraamiseen johtaneita olosuhteita. Lapsen saamien moitteiden muistuminen mieleen saattaa jatkossa toimia uutena reunaehtona eli syynä, joka puhuu sotkemista vastaan, mutta jälkimmäinenkin tapa voi johtaa tulokseen.

Miksi sitten eri ihmiset valitsevat jopa vastakkaisiin uskomuksiin perustuvat kasvatusmenetelmät ja suhtautumisen esimerkiksi pahoihin tekoihin? Kummallakin valinnalla on omat syynsä: opetukset, aivojen rakenne jne. Aivojen rakenne  on usein erittäin vaikuttava syy:

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Differences in the physical connections of the brain are at the root of what make people think and behave differently from one another.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

Luettaessa reunaehdoiksi (syiksi) myös sisäiset tekijät, mm. geenit, voidaan koko ihmisen sanoa olevan reunaehtojensa funktio.  Seuraavassa keskitytään psykologisen tahtotilan ilmenemiseen, mutta samat syyt pätevät kaikissa valintatiloissa (kun periaatteessa olisi voinut valita esim. tekonsa toisin - mikä on tosiasiallisesti mahdotonta). Esimerkiksi rangaistuksen funktio ei saisi olla "kosto", vaan uuden reunaehdon luominen tavoitteena saada aikaan uusi käyttäytyminen..

Tahtotila on aina psykologisesti koettavissa.   Ehkä kokeminen vaatii joskus paljon itsetuntemusta ja introspektiota. Jos tahtotilan olemassaoloa ei millään tunne, siis, jos ei koe tahtovansa mitään, ei ole kyseessä tahtotila. Näin ollen hermostossa tapahtuvat psykologista tahtotilaa edeltävät toiminnot eivät ole tahtomista.  Ihan niin kuin moottorin  käynti ei ole matkantekoa.

Miten sitten tahtotila syntyy? Tätä ei varmaan kukaan pysty seikkaperäisesti sanomaan.  Olennainen seikka on kuitenkin reunaehtojen (syiden) olemassaolo. Tahtotila muodostuu reunaehtojen optimaalisena kombinaationa (reunaehdot vaikuttavat usein toisiinsakin). 

Itse asiassa koko ihminen on omien reunaehtojensa optimaalinen kombinaatio!

Mitä ovat tahtotilan reunaehdot? Niitä on ulkoisia ja sisäisiä. Sisäisiä reunaehtoja ovat

tarpeet, taipumukset, mieliteot, aversiot, fysiologiset tilat jne. jne.  Myös esimerkiksi sisäistetyt neuvot ja opetukset sekä kokemusten vaikutukset voi tulkita sisäisiksi. Ulkoisia reunaehtoja ovat rahatilanne, sää, ympäröivä yhteisö, tahtotilan kohde-ehdokasta koskevat tiedot jne. Esimerkiksi mielitietyn yhteyttä voi tahtoa kovastikin, kunnes kuulee hänestä jonkun erittäin epäedullisen asian.

Tahtotilan syntyä jossain määrin valaiseva on Benardin konvektion moodin syntyminen reunaehtojen kombinaationa. Reunaehtoja ovat nyt astian muoto, koko ja sileys, lämpötila ja lämpövirran voimakkuus, konvektionesteen laatu, astian liikuttelu jne

https://www.google.fi/search?q=benard+convection&source=lnms&tbm=isch&sa...

Aidon tahtotilan syntyyn ja syihin verrattuna BC-moodin  synty ja syyt ovat tietysti paljon yksinkertaisemmat.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27924

Erinomaista pohdintaa Mattsonilta. Tuohon ymmärtämisen rinnastamiseen hyväksymiseksi ei tosiaan voi olla törmäämättä varsinkaan nyt somen aikakaudella.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat