Kirjoitukset avainsanalla vuorovaikutus

Kuva: Wikimedia Commons

Rakastamme yksinkertaisia selityksiä. Syy siinä, seuraus tässä. Matti syyllinen, Teppo uhri. Sinä pahis, minä hyvis.

Mustavalkoiset selitykset rauhoittavat. Ne vapauttavat aivomme muihin tehtäviin. Vaikkapa vetelemään seuraavia mutkia suoraksi.

Todellisuudessa yksinkertaisia syitä ei olekaan. Kaikki on pohjimmiltaan fysiikan perusvuorovaikutusten yhteispeliä. Ja ihmisen mittakaavassa vuorovaikuttavia syitä on ziljoonia. Mikään ei tee yksinään mitään.

Yksiselitteisen syyn etsiminen on kuin kysyisi, aiheuttaako tilavuuden pituus, leveys vai korkeus.

Jokainen koulunsa käynyt tietää, miten tilavuus lasketaan: pituus × leveys × korkeus. Kaikki kolme tarvitaan tai tilavuus häviää. Pedantti muistaa myös muotokertoimen – laatikolle 1, sylinterille π/4, pallolle π/6 jne. – joka on kuitenkin muodosta riippumatta aina > 0, eli ulottuvuuksien rinnalla pelkkää hienosäätöä.

Jokainen vuorovaikutus on matemaattisesti tekijöidensä tulo, eli eräänlainen tilavuus. Kun fyysikko määrittelee kvanttikenttäteorian, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Kun humanisti määrittelee tilastollisen mallinsa, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Summa a + b kuvaa riippumatonta vaikutusta, tulo a × b vuorovaikutusta.

Pillereitä ja sihijuomaa ei passaa päästää samaan vatsaan, koska ne voivat vuorovaikuttaa ikävin seurauksin. Sormeaan heristävä lääkäri puhuu yhteisvaikutuksesta tai yhdysvaikutuksesta.

Johtuiko pojan juominen huonosta seurasta vai sukurasitteesta? Oliko tupakka vai perimä sedän syövän syy? Mitä koskettavampi tapaus, sitä suurempi tarve vastauksille.

Usein kuulee, että geenit selittävät 40% sitä, 50% tuota ja 60% tätä. Mikä todellisuudessa tarkoittaa, että vaihtelu väestön geeneissä selittää sen 40, 50 tai 60% vaihtelusta havaitussa ilmiasussa. Jos yksilöt kasvaisivat identtisessä ympäristössä, geenit selittäisivät aina 100% havaitusta vaihtelusta. Ilmiasun syy on kuitenkin aina geenien ja ympäristön vuorovaikutus. Geenitkään eivät elä tyhjiössä. Ja toimivat vieläpä monimutkaisesti yhdessä vuorovaikuttaen, joka ansaitsee jo kokonaan oman tarinansa.

Entäs tuhopolttaja – yksiselitteisesti syyllinen, eikö totta? Ehkä, mutta palo on silti monisyinen, vaikkei kaiveltaisi edes kvanttimaailman syvyyksiä. Paloonhan tarvitaan happea, kuumuutta ja polttoainetta – vaikkapa puuta. Ilman kuumuutta happi ei yhdy puuhun. Ilman happea puu ei pala. Ilman puuta ei ole mikä palaisi. Eikä se syyllisyyskään ole niin yksiselitteinen, jos tuhopolttaja toimii vakuutusrahoja himoitsevan omistajan juoksupoikana.

Psykologien mukaan älykkyys ja persoonallisuus ovat toisistaan riippumattomat. Kuulostaa hienolta, mutta miten se on mahdollista? Äly ja luonnehan ovat samojen aivojen toimintaa, vaikka eivät olisikaan tilastollisesti toisiinsa yhteydessä. Ja aivot jos mitkä ovat itsensä ja ympäristön kanssa niin vahvasti vuorovaikuttava kokonaisuus, että kysymykset työnjaosta ovat väistämättä keinotekoisia. Ja vastaukset parhaimmillaankin vahvasti ehdollisia ja rajoitettuja.

Oliko Tsernobylin onnettomuuden syy reaktorin epävakaus vai huolimaton käyttö? Vakaa reaktori ei olisi voinut räjähtää edes huolimattomissa käsissä. Eikä epävakaa reaktori olisi huolellisesti käytettynä koskaan joutunut kriittiseen tilaan. Mutta välinpitämättömän kulttuurin ja riskialttiin tekniikan vuorovaikutus synnytti tuhoisan yhdistelmän.

Jokainen tarina tarvitsee kuitenkin roistonsa ja sankarinsa. Vuorovaikutusta kun on vaikea vangita. Yhdelle pallo jalkaan, toiselle urhoollisuusmitali rinnukseen. Homma selvä.

Vai onko? 

Ehkä opimme virheistä. Ehkä keskitymme syyttelyn sijaan tulevaisuuden kehittämiseen. Ehkä emme vaadi liian yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin ongelmiin. Ehkä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä1328
1/2 | 

Joskus yksinkertaiset selitykset toimivat.

Mutta se johtaa isoon maailmankuvan mullistumiseen.

Vaikka Aurinko näyttää liikkuva taivaalla suhteessa meihin, ei se liiku.

Vaikka Maapallo tuntuu laajenevan jalkojemme alla, eivät fyysikot ole hyväksyneet tätä suoraa havaintoa siitä että Maapallo todellakin laajenee koko ajan, aivan kuten me itsekin.

Selvääkin selvempi todiste sille on se että sydän laajenee sykäyksittäin ja näin sen laajenemisen voi myös tuntea ja havaita.

Oletteko valmiita maailmankuvan mullistumiseen?

Työntyikö Auringon sisälle sittenkin pimeää laajenevaa työntävää vuosina 1572 ja 1604?

1900 - 1940 lämpeneminen olisi johtunut Tyko Brahen havaitsemasta supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista.

Ja 1980 - 2010 lämpeneminen taas Keplerin Supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista?!?

https://youtu.be/20WbvitTclc

Katso ja ihmettele.

Olit valmis tai et,

Nyt mullistetaan muailmankuvaa 😃

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

David Galli
2/2 | 

Be cautious of "academies" - they are privately running and can be horrendous. The local primary / junior school to me became an academy four years ago. The year after  write my essay, it was generated, 18 staff resigned at Christmas. My neighbors' kids went there and the youngest had four different teachers in her first year. In this current academic year, the two reception classes are only 60% filled.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat