Kirjoitukset avainsanalla palaute

Kuva: Alexis Dworsky

Oppiminen on aarteenetsintää. Hyvä opettaja opastaa – kuumenee, kylmenee, kuumenee – sitä mukaa kun lähestyt aarretta eli oppimistavoitetta. Jos opettaja yrittää taluttaa suoraan päämäärään, aarre karkaa opiskelijalta kuin sateenkaaren pää. Ilman palautetta homma jää puolestaan päämäärättömäksi harhailuksi.

Pyörällä kaatuessa ei tarvita opettajaa kertomaan, että pieleen meni. Soittaessa kuulee, meneekö nuotilleen vai sen vierestä. Luonto ja aistit hoitavat palautteen.

Mutta teorian opiskelussa vauhti ei tyssää eikä korva kerro, vaikka mentäisiin kuinka pahasti metsään. Tarvitaan palautteen antajaa. Tarvitaan opettajaa.

Virheitä tekemällä oppii. Jos kiellät virheesi, kiellät samalla itseltäsi oppimisen. Katsokaa vaikka omissa maailmoissaan eläviä kotieinsteineja ja muita kaikkitietäviä, jotka toistavat loputtomiin samoja virheellisiä teorioitaan. Kun lähetin toimii, mutta vastaanotin ei, palaute ei koskaan saavuta kohdettaan eikä mitään voi oppia. Oppiminen vaatii tervettä nöyryyttä.

Hyvä opettaja tulkkaa opiskelijan virheet rakentavaksi palautteeksi. Eli kertoo missä onnistuttiin ja missä voi vielä parantaa. Ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka opiskelija voi olla opetettavassa asiassa opettajaa jäljessä, ihmisenä molemmat ovat tasavertaisia. Hyvä opettaja kohtelee kaikkia, myös lapsia, ihmisinä.

Hyvä opettaja mukauttaa palautteensa opiskelijan yksilölliseen tasoon: ei liian vaikeaksi, sillä norsua ei voi nielaista kerralla; ei liian helpoksi, sillä pullamössö ei ravitse; vaan juuri sopivaksi kuin Kultakutrin puuro. Kun opettaja toimii opiskelijan yksilöllisen mukavuus- ja epämukavuusalueen väliin jäävällä ns. lähikehityksen vyöhykkeellä, oppiminen on palkitsevaa ja tehokasta.

Hyvä opettaja kuuntelee opiskelijoita. Opiskelijoiden esittämät kysymykset ja palaute ovat opettajalle yhtä tärkeitä kuin opettajan antama palaute opiskelijoille. Opettajan on vaikea ennustaa mitä pitäisi selittää, jos ei tiedä mihin kysymyksiin opiskelijat tarvitsevat vastauksia. Oppiminen tapahtuu opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa.

Blogikirjoituksistanikin tulisi parempia, jos voisin käydä vuoropuhelun jokaisen lukijan kanssa. Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus. Uusi lukija, uusi kysymys, uusi vastaus ja niin edelleen. Lopputulos olisi paljon parempi kuin yksinäinen taisteluni näppäimistön kanssa. Ilman lukijoiden palautetta voin vain käydä päässäni vuoropuhelua kuvitellun lukijan kanssa ja vastata omiin kysymyksiini. Tällöin kirjoitukseni heijastaa lähinnä niitä vuorovaikutuksia, jotka olen ihmisten kanssa eläessäni käynyt.

Palaute muokkaa aivoja ja hermosoluja. "Cells that fire together, wire together", kuten englanniksi sanotaan. Eli yhdessä aktivoitujen solujen yhteydet vahvistuvat. Solujen välisten synapsien muodostuminen näkyy ihmisen ja muiden eläinten käyttäytymisessä oppimisena, hienosti sanottuna ehdollistumisena. Jääkaapin oven narahdus aktivoi kuulosoluja ja jääkaapista saatu ruoka makusoluja. Kun aistimukset aktivoituvat yhdessä, pelkkä jääkaapin oven narahdus saa veden herahtamaan kielelle. "Cells that fire out of sync, lose their link", jatkuu sanonta. Eli palaute ratkaisee: toistuvasti tyhjän jääkaapin narahdus vaimentaa lopulta opitun yhteyden.

Pelien välitön palaute koukuttaa. Kun pelaat oikein, pisteet kilahtavat ruutuun sillä sekunnilla. Välitön, yksilöllinen ja rakentava palaute on paitsi oppimisen lähtökohta, myös oppimishalua kasvattava palkinto. Monen asian opettamisessa voisi ottaa oppia pelien palkitsevasta palautejärjestelmästä. 

Viihteellistäminen ja tunteita herättävät esimerkit tehostavat muutenkin oppimista. Väite "keskiarvo ei ole yleisin arvo" voi olla vaikeampi hahmottaa ja muistaa kuin väite "ihmisellä on keskimäärin yksi kives ja yksi munasarja", vaikka viesti on sama.

Tekoälykin oppii palauteketjun avulla. Jos kone kävisi läpi kaikki vaihtoehdot ilman palautetta, yhtälön ratkominen kestäisi kohtuuttoman pitkään. Mutta kun edellisen yrityksen lopputulos vaikuttaa seuraavaan yritykseen kuumenee-kylmenee -etsintäleikin tavoin, ratkaisu löytyy nopeasti. Konetta ei ylpeys vaivaa, vaan se ottaa yrityksen ja erehdyksen menetelmästä täyden hyödyn irti.

Opetuksen ryhmäkoon kasvaessa yksilöllinen vuorovaikutus vähenee väistämättä: opettajan aika jaettuna osallistujien lukumäärällä on sitä pienempi mitä suurempi ryhmä. Lisäksi toistuva paradoksaaliselta vaikuttava havainto on se, että pienessä ryhmässä tulee paljon enemmän kysymyksiä kuin suuressa ryhmässä, vaikka potentiaalisia kysyjiä on vähemmän. Suuressa ryhmässä puheenvuoron ottaminen vaatii osallistujilta enemmän rohkeutta kuin pienessä ryhmässä.

Hyvä opettaja on opiskelijalle kuin valmentaja urheilijalle. Pelkästään sivusta seuraamalla opiskelija kehittyy yhtä vähän kuin pelkästään valmentajansa suoritusta katseleva urheilija. Tekemällä oppii, olipa kyseessä uusi kieli, peli, laite, soitin, laji tai mikä hyvänsä taito. Fysiikan ja tilastotieteen kaltaiset matemaattiset sovelluksetkin ovat pohjimmiltaan taitoaineita, missä harjoitus tekee mestarin.

Luonto ja sen tutkiminen antaa palautteen teorioille. Teoria antaa ennusteen, jonka luonnossa tehdyt mittaukset kumoavat tai vahvistavat. Jos kumoavat, tarvitaan parempaa teoriaa. Jos vahvistavat, tarvitaan lisää tutkimusta.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja opettamista. Me kaikki olemme opettajia ja opiskelijoita. Kotiäiti oppii ja opettaa. Duunari oppii ja opettaa. Professori oppii ja opettaa. Kunhan kuuntelee ja antaa palautetta.

Kommentit (5)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä1736
1/5 | 

"Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus."

Ok.

Tästä työntyy kysymys 😃

Mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa?

1. Liikkuuko silloin joku asia tai jotkut asiat jossakin ja jos, niin missä ne liikkuvat?

2. Jos laajenevan avaruuden laajenemisen kuvailuun ei voi käyttää liikettä, niin voiko sen laajenemista kuvailla millään tavalla sanoin tai visuaalisesti?

On niin helppo sanoa / kirjoittaa että myöhemmin avaruutta on enemmän.

Olisi mukava tietää miten sitä on myöhemmin enemmän.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

mdmx
Liittynyt23.11.2009
Viestejä6408
3/5 | 

Harvinaisen hyvä ja osuva kirjoitus.

Hyvä opettaminen on johdattelua sopivalta etäisyydeltä, niin että oivalluksen/löytämisen palkinto säilyy ja palkitsemisjärjestelmä vahvistaa hermoratoja uuden asian ympäriltä. Mitä perusteellisemmin opettaja osaa opetettavan tteorian, sitä selkeämmän kokonaisvaltaisen näkemyksen omaa. Vain sillloin asiaa pystyy helposti katsomaan oppilaan vinkkelistä ja johdattelemaan oikealta etäisyydeltä ja oikeasta kulmasta kohti oivallusta.

Tärkeintähän toi on ala-asteella lasten kohdalla jotka eivät osaa opiskella itse. Tehokkaammin se varmasti toimisi korkeammillakin asteilla, mutta mitä monimutkaisempia asioita sitä vähemmän opettajia jotka osaavat kaikki opettamansa asiat riittävän perusteellisesti ja selkeästi. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä, tapa miten asian oppii vaikuttaa tapaan miten oppimaansa osaa soveltaa.

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä1736
5/5 | 

lindarose11 kirjoitti:
Đó là một bài viết tuyệt vời. Bạn cũng sẽ thích điều này bởi vì nó là công cụ tuyệt vời

Nó có thể là một công cụ tốt, nhưng bạn có thể nói gì khác về chủ đề này không?

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat