Kirjoitukset avainsanalla psykologia

Kuva: Steven Depolo

Rakkaus on sähkömagnetismia. Eikä vain vertauksena, vaan aivan kirjaimellisesti: rakkaus syntyy aivoissa, aivot ovat soluja, solut ovat biologiaa, biologia on kemiaa ja kemia on sähkömagnetismia.

Rakkaus on evoluution tuote. Tunne joka kehittyi, koska se edisti geenien itsekästä leviämistä.

Tässä kohtaa esimerkillisen tieteilijän varmaan kuuluisi myötäillä sähkömagnetismin oppi-isää Richard Feynmania sekä geenin itsekkyyden oppi-isää Richard Dawkinsia ja julistaa: mutta tieto rakkauden toiminta- ja kehitysmekanismeista ei vähennä sen ainutlaatuisuutta, vaan päinvastoin voi ainoastaan vahvistaa tunnetta. 

Onhan auringonlaskukin yhtä häikäisevä, vaikka tietää maan kiertävän aurinkoa. Onhan sateenkaari yhtä kaunis, vaikka tietää sen värikirjon vesipisaroiden hajottamaksi valoksi. Onhan?

Onko makkarakin edelleen yhtä herkullinen, kun sen valmistusketjun näkee, kuulee ja haistaa kasvattamossa kituvista porsaista teurastuksen kautta jauhemössön suolitukseen? Liekö sattumaa, että makkaratehtaalla työskennelleet ystäväni eivät välitä makkarasta.

Feynmanin ja Dawkinsin kaltaisten superlahjakkuuksien aivot epäilemättä kykenevät tietämään ja tuntemaan samanaikaisesti monimutkaisiakin asioita. Mutta yleistyykö heidän kokemuksensa myös meidän yksinkertaisempien aivoihin?

Tieteen verratonta hyötyarvoa on turha kenenkään kiistää, mutta onko myös sen tunnearvo yhtä positiivinen kuin kuuluisien tieteilijöiden vakuuttelut antavat ymmärtää?

Tunteisiin liittyy usein kokonaisuus, tietoon yksityiskohdat. Onko selvää, että kokonaisuuden ja yksityiskohtien käsittely onnistuu kaikkien aivoilta samanaikaisesti? 

Tieto yksityiskohdista voi kaapata aivojen huomion. Esimerkiksi olin kirjoittanut salasanani näppäimistöllä sujuvasti satoja ellen tuhansia kertoja, kunnes olisin ensimmäisen kerran tarvinnut salasanaani ilman näppäimistöä. Huomasin yllätyksekseni etten kerta kaikkiaan tiennyt tuttua salasanaani, vaikka osasin kirjoittaa sen päivittäin sekunnin murto-osassa. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin salasanan pähkäilyn seurauksena katosi myös kykyni kirjoittaa se! Yksityiskohdat häiritsivät kokonaisuutta.

Ehkä kyse oli samasta, kun vaikkapa rappusissa kulkeminen vaikeutuu jos alkaa tarkemmin ajatella jalkojensa liikettä. 

Mutta jos analysointi häiritsee taitoja, miksei myös tunteita.

Eikö terapiassakin usein pyritä poistamaan tai laimentamaan häiritsevää tunnetta purkamalla siihen liittyvä ajatusprosessi osiinsa? Jos reduktio tepsii pahaan tunteeseen, miksei sitten hyvään.

Yksityiskohtien häiritsevyydessä voi tietysti olla suuriakin yksilöllisiä eroja. Toiset jumiutuvat yksityiskohtiin pakko-oireisesti, toiset taas pystyvät sujuvasti kokemaan samasta kokonaisuudesta monia puolia.

Mysteerit eivät tietenkään ratkomalla lopu. Kun tiede vastaa yhteen kysymykseen, syntyy liuta uusia. Mutta kysymys on siitä, väheneekö alkuperäisen mysteerin kiehtovuus kun se saa selityksensä.

Jos tunteiden, elämän ja muiden ilmiöiden selittyminen osiensa avulla ei pilaa kenenkään tunne-elämyksiä, mistä sitten johtuu se tieteellisen selittämisen kiivas vastustus, johon törmää etenkin ihmistä koskettavilla tieteenaloilla?

Jos tieteellinen selitys vain vahvistaa positiivisia tunteita, miksi uskonnot ynnä muut vaihtoehtoiset totuudet ovat niin itsepintaisen suosittuja? Nehän eivät anna selityksiä, vaan (helpottavan!) tunteen siitä että (tieteellistä) selitystä ei tarvita. Itsepetoksen yhteisöllinen muoto.

Käytännössä tiedon ja tunteen yhteensovittamisen vaikeudet lienevät varsinkin nuorille useammin niin päin, että tunteet häiritsevät ajattelua, rakkaus koulunkäyntiä. Kenties päinvastainen on lähinnä harmaantuvien tutkijaluonteiden murhe.

Nimittäin jos rakkauden hukkuminen tieteelliseen selitykseen olisi erityisen suuri ongelma, meitä tuskin olisi täällä kohta kahdeksan miljardia.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Sekä eri sikaloissa että myös makkaratehtaalla työskennelleenä voin sanoa, että edelleen makkara maistuu ja on hyvää.  Onko oikeasti tuttavapiirissäsi ihmisiä, jotka kokevat näin, vai onko tämä vaan yleinen höpöhöpö-väittämää, jolla halutaan luoda rinnastus tunteiden ja makkaran välillä ja saada draamaa edes pikkuisen? Tälläisten vertauksien käyttö lässäyttää lukukokemukseni, ja joskus valitettavasti leimaa mielessäni koko kirjoittajan tuotannon - tunne ottaa vallan objektiivisuudelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustat pallurat ovat taviksia, punaiset julkkiksia. Punainen viiva kuvaa julkkisten ulkonäön ja lahjakkuuden välistä käänteistä yhteyttä.

Jokainen saa kaksi arpaa. Ensimmäinen arpa määrää ulkonäön. Toinen määrää älyn ynnä muut lahjat. Kun arpojen tulos ei riipu toisistaan, hyvännäköisistä tulee yhtä älykkäitä ja taitavia kuin muistakin.

Arvat synnyttävät kuvan palluroista muodostuvan väestön. Satunnaisuus ja riippumattomuus levittää pallurat kuin haulikon ammukset. Hienosti sanottuna ne noudattavat normaalijakaumaa.

Ongelmia syntyy, kun emme havaitse koko väestöä. Huomion valokeilaan valikoituu vinoutunut otos, jota kuvan punaiset julkkispallurat edustavat. Mustat pallurat ovat huomiotta jääviä taviksia. Todellisuudessa yksilöiden saama huomio asettuu tietysti jatkumolle, joka ulottuu täysin huomaamattomasta harmaavarpusesta huomion keskipisteessä paistattelevaan superjulkkikseen. Kahtiajako vain havainnollistaa asiaa muuttamatta johtopäätöstä.

Huomiota, julkisuutta ja menestystä voi saada kahdella tavalla. Yhtäältä kyvyillä, eli huomattavilla älyllisillä tai taidollisilla suorituksilla. Kuvassa ylhäällä olevat pallurat edustavat heitä. Toisaalta ulkonäöllä, eli huomattavalla kauneudella tai komeudella. Heitä edustavat oikealla olevat pallurat. Lahjakkaan ei tarvitse olla kovin hyvännäköinen, eikä hyvännäköisen kovin lahjakas saadakseen huomiota. Huippulahjakkaan ei tarvitse olla ollenkaan hyvännäköinen, eikä huippuhyvännäköisen ollenkaan lahjakas. Tuuria toki tarvitaan molemmissa tapauksissa – siksi punaiset ja mustat pallurat sekoittuvat osin.

Puhun koko ajan tilastoista ja keskiarvoista. Keksimäsi esimerkit poikkeuksellisen hyvännäköisistä lahjakkuuksista eivät siis muuta johtopäätöstä, vaan kuuluvat asiaan: lähellä kuvan oikeaa yläkulmaa olevat muutamat pallurat edustavat heitä.

Kuvan punainen viiva mallintaa ulkonäön ja kykyjen välistä käänteistä yhteyttä julkkisten eli punaisten palluroiden joukossa. Laskeva suora tarkoittaa, että mitä parempi ulkonäkö, sitä todennäköisemmin vähemmän älyllisiä, sosiaalisia tai muita kykyjä. Mitä paremman näköinen, sitä heikompilahjainen pätee kuitenkin vain silmäätekevillä. Vaakasuora musta viiva kertoo, että koko väestössä ulkonäön ja kykyjen välillä ei ole yhteyttä. Eli hyvännäköiset ovat yhtä älykkäitä ja kyvykkäitä kuin muutkin.

Kauniit vaikuttavat siis tyhmemmiltä, koska kiinnitämme liikaa huomiota julkkiksiin. Ja liian vähän huomiota taviksiin, jotka eivät ole erityisen kauniita eivätkä lahjakkaita. Tätä näennäisiä yhteyksiä aiheuttavaa valintaharhaa kutsutaan tilastotieteessä Berksonin paradoksiksi. Se ei kumoudu, vaikka kauniit olisivat todellisuudessa jopa keskimääräistä älykkäämpiä.

Raj Raghunathan arvelee artikkelissaan Are Good Looking People Dumb? että usko kauneuden ja tyhmyyden väliseen yhteyteen opitaan uskonnosta, kulttuurista ja kasvatuksesta. Artikkeli ei mainitse valintaharhaa lainkaan.

Berksonin paradoksi tunnetaan parhaiten sairaaloista, joissa se ilmenee mm. riippumattomien sairauksien välisinä yhteyksinä. Tässäkin paradoksi syntyy siitä, että sairaalapotilaat eivät edusta koko väestöä. Monisairauksiset päätyvät sairaalahoitoon useammin kuin vain yhdestä sairaudesta kärsivät.

Oletko eri mieltä? Mielestäsi kauniit ovat yhtä älykkäitä kuin muutkin. Onneksi olkoon! Olet luultavasti avarakatseinen ihminen, joka huomioi tasaisesti koko väestöä edustavaa otosta.

Kommentit (22)

Kauneus on katsojan silmässä
1/22 | 

Miten kauneutta mitataan? Ulkonäkö ja älykkyys ei ole pelkkää arpapeliä vaan perimä vaikuttaa. Mielestäni suurin osa julkkiksista ei ole erityisen kauniita saati älykkäitä...

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä144
2/22 | 

Kauneus on tietysti osittain katsojan aivoissa, eli yksilöllinen maku vaikuttaa, mutta usean arvioitsijan keskiarvoista saadaan jo ihan käyttökelpoinen kauneuden mittari.

Perimä on arpapeliä. Toki kauniit vanhemmat saavat keskimäärin kauniimpia lapsia, mutta vanhempiaan ei voi valita.

Äly ja kauneus eli lahjakkuus ja ulkonäkö on tässä ymmärrettävä laajasti. Menestyvällä jääkiekkoilijalla on peliälyä, vaikka sivistys ja äo eivät olisikaan kummoisia. Menestyvällä poliitikolla on poliittista älyä, jolla hän saa huomiota ja vaikuttaa ihmisiin, vaikka moraali ja vastuu voi olla vähän niin ja näin. Kehonrakentajalla on huomattavaa ulkonäköä, vaikka moni ei sitä kauneudeksi kutsuisikaan.

Vierailija
3/22 | 

Tämän teorian esittämiseen ei tarvita mitään kauneuden mittaria. Lienee yleistä tietoa, että suurin osa ihmisistä omaa enemmän tai vähemmän yhdenmukaiset kauneusihanteet. Toki kauneusmieltymyksiä on myös tutkittu kokeilla ja saatu tuloksia jotka vastaavat sitä mitä pidetään intuitiivisesti oikeana: Symmetria molemmilla sukupuolilla, naisilla piirteiden sirous, pehmeys ja miehillä puolestaan maskuliiniset piirteet, kuten leuan dominanttius jne.

Lajineutraali
Liittynyt20.2.2018
Viestejä34
4/22 | 

Teppo Mattsson kirjoitti:
Menestyvällä poliitikolla on poliittista älyä, jolla hän saa huomiota ja vaikuttaa ihmisiin, vaikka moraali ja vastuu voi olla vähän niin ja näin. Kehonrakentajalla on huomattavaa ulkonäköä, vaikka moni ei sitä kauneudeksi kutsuisikaan.

 Ei se mitään poliittista älyä vaadi vaan tyhmiä äänestäjiä, istuuhan tuolla nimenomaan ulkonäöllä noita edustajia joita äänestetään "kun sillä on aina niin ihanasti sen hiukset" ja vihreiden äänestäjä kunnasta puhumattakaan..

AndrewKingston
5/22 | 

In the image, the best balls speak to them. Then again, with its appearance, that is, with extensive excellence or brilliance. They are spoken to by Write My Essay the circles on the right. Skilled does not need to be exceptionally attractive, and not gorgeous extremely capable to get consideration.

Vierailija
6/22 | 

Minä taas ajattelen juuri toisin päin eli että kauniit ovat älykkäämpiä. Ja miksi näin ajattelen, no havaintojeni kautta. Olen itse melko kaunis ja älykäs. Yliopistolla on paljon kauniita naisia, älykkäät jaksavat pitää paremmin huolta itsestään. Esimerkiksi älykyyden ja tupakoinnin jopa alkoholin käytön välillä kuvittelisin olevan yhteyttä, siis siten että keskimäärin älykkäämmät juovat ja polttavat vähemmän. Toki on poikkeuksia, jotka esim. turruttavat maailman tuskaansa.

Ja mitä tulee julkkiksiin, niin eivät he sen kauniimpia ole kuin muutkaan, on melkoin harha tuommoinen kuvitelma.

Vierailija
7/22 | 

Lisään äskeiseen kommenttiini, älykkyys voi siis vaikuttaa kykyyn huolehtia itsestään, harrastaa urheilua/liikuntaa, syödä hyvin.  Tunnen paljon urheilijoita, jotka ovat suht älykkäitä.

smith sera
8/22 | 

Are you looking for <a href="https://www.britishessaywriting.co.uk">professional essay writing services UK</a>? Do you need a service that you can count on? Place an order at British Essay Writing. We are a team of expert writers, researchers, and editors, who can return you with an exceptional paper, in a short time frame! Hire us today!

Lily Jacob
9/22 | 

In the picture, the best balls address them. On the other hand, with its appearance, that is, with broad greatness or brightness. They are addressed by Case Study Help the circles on the right. Talented shouldn't be uncommonly appealing, and not beautiful incredibly fit to get thought.

Merry Rose
10/22 | 

I've truly like your post and astound me from multiple points of view. In the event that you need any direction in regards to making a task, at that point you are at perfect spot. Ample opportunity has already past to beat your rivals with <a href="https://assignmentprovideraustralia.com">Assignment Provider Australia</a> assignment help and score high evaluations in our direction. We will give you preeminent assignment help Online at moderate cost.

Vaaran uhatessa elimistö käynnistää vaistomaisen taistele tai pakene -reaktion. Tätä fraasia toistellaan usein, vaikka vaaratilanteissa havaitaan yleisesti kolmannenlaistakin reaktiota. Nimittäin lamaantumista.

Kun vuoden 1924 Pietarin tulva uhkasi Ivan Pavlovin tutkimuskoiria, eläinten reaktiot jakautuivat kolmeen luokkaan: osa koirista innostui, osa yritti paeta ja osa jähmettyi paikoilleen.

Havaitsin itsekin saman jouduttuani Christchurchin maanjäristyksen 2011. Välittömästi järistyksen päätyttyä osa ihmisistä oli tavattoman hyväntuulisia, osa pakeni kaupungista ja osa vain itki paikoillaan.

Joka reaktiossa on oma hyötynsä, eikä voi yleispätevästi ennakoida mikä niistä on selviytymisen kannalta suotuisin. Evoluutiohistorian saatossa eri strategiat ovat menestyneet eri tilanteissa.

Pakeneminen vaikkapa maanjäristyksen jälkeen on kannattanut, jos taistelijat/intoutujat ja lamaantujat ovat jääneet tuhoisamman jälkijäristyksen tai tsunamin uhriksi. Toisaalta kotinsa ja reviirinsä hylkääminen on tarpeettoman suuri menetys silloin, kun pahempia jälkituhoja ei ole tullutkaan.

Lamaantuminen ylivoimaisen vastuksen edessä on pelastanut oman hengen ainakin niiltä, jotka ovat säästyneet orjaksi, haaremiin tai jopa uuden lauman arvostetuksi jäseneksi. Vihaisen koiran uhatessakin pakeneminen tai taisteleminen saattaa vain pahentaa tilannetta.

Maaninen innostus voi toisaalta kohentaa selviytymis- ja taistelukykyä ja siten ratkaista taistelun voitoksi. Pienempi voi voittaa isomman ja vahvemman, jolla on enemmän hävittävää ja vähemmän taisteluintoa.

Oma reaktio uhkaan on automaattisen hermoston tekosia, eikä itse reaktioon pysty tahdonalaisesti vaikuttamaan sen enempää kuin elimistön muihinkaan reaktioihin. Se, taisteletko, pakenetko vai lamaannutko tyypillisesti vaaran uhatessa, määräytyy pitkälti sisäsyntyisestä luonteestasi eli temperamentista. Siis siitä, miten piuhasi ovat sympaattiseen (taistelemis- ja pakenemisreaktiot) ja parasympaattiseen (lamaantumisreaktio) hermostoon kytkeytyneet.

Synnynnäinen temperamentti säilyy läpi yksilön elämän, koska hermoston kytkennät ovat varsin pysyviä. Siksi reaktiosi aiempiin uhkatilanteisiin ennakoivat tulevia reaktioitasi. Jos herra kansanedustaja on reagoinut kokemaansa uhkaan taistelemalla, hän todennäköisesti käy jälleen taistoon kohdatessaan sopivalla juhlatuulella jonkun herraa viehättävän mutta välttelevän kollegan.

Tilannetekijätkin toki vaikuttavat käyttäytymiseen, ainakin ensireaktion laannuttua. Christchurchissa osa hyväntuulisista oli opiskelijoita, jotka juhlivat järistyksen vaurioittamien koulujen sulkemista. Osalla lähtijöistä oli puolestaan koti tulvaveden tai muiden järistystuhojen jäljiltä asuinkelvottomana. Osalla itkevistä oli huoli tavoittamattomista ystävistä, jotka saattoivat olla yhä raunioiden loukussa, loukkaantuneena tai kuolleena.

Järistyksen sattuessa olin yliopistolla työhuoneessani seitsemännessä kerroksessa. Ehdin vain suojautua pöydän alle, kun rakennus alkoi huojua rajusti ja kaikenlaista painavaa putoilla. Ensimmäisiä huomioitani oli, että järistys sai tasavireisen oloni suorastaan euforiseksi. Rakennuksesta käskettiin poistumaan, joten kävelin raput alas, hain pyöräni kellarista ja poljin kotiin. Matkalla iskenyt pienempi jälkijäristys oli vielä kaataa minut pyörällä. Osa yliopiston rakennuksista vaurioitui purkukuntoon, mutta 60-luvulla rakennettu Ernest Rutherfordin mukaan nimetty fysiikan betonirakennus oli suljettuna vain pari kuukautta. Kotona vauriot olivat vähäisiä, onnekkaan sijainnin ja puisen rakenteensa vuoksi. Euforian laannuttuakin koin, että minua tapaus ainoastaan voimaannutti. Tilanne voisi toki olla toinen, jos olisin loukkaantunut tai menettänyt läheisiä.

Samanlainen euforia valtasi minut, kun käärmeen äkillinen hyökkäys yllätti Australian sademetsässä. Ehdin vain hypätä sopivasti, jolloin vauhdilla kohti syöksynyt käärme meni altani. Mitään ei sattunut, mutta hyökkäyshetkellä en tiennyt miten vaarallisesta lajista oli kyse. Vasta myöhemmin tunnistin kuvasta, että kyseessä olikin myrkytön Stegonotus cucullatus, joka voi tosin purra kiivaasti hyökätessään. Muulloinkin uhkaavissa tilanteissa välitön tunnereaktioni on ollut samantyyppinen. Esimerkiksi kerran, kun suurikokoinen mies juoksi yllättäen pensaasta valtatielle eteeni, mahdollisesti ryöstöaikeissa, ja ehdin juuri ja juuri väistää. Pikkulapsena yritin ottaa vihaisena sihisevän kyyn käteeni – muistan tapauksesta erityisesti voimakkaan mielihyvän. Aikuisena olen karttanut vaaroja, mutta maanjäristyksiä, käärmeitä ja tierosvoja ei voi aina välttää parhaalla tahdollaankaan. Kenties esi-isäni ovat menestyneet maniansa voimaannuttamina taisteluissaan, ja siksi olen olemassa. Tai sitten he ovat vain vältelleet vaaroja harvinaisen hyväntuulisina – enhän minäkään ole koskaan varsinaisesti taistellut, vaikka kehoni reaktio olisi siihen otollinen ollutkin.

Erityyppiset uhat voivat aiheuttaa samallekin ihmiselle erilaisia reaktioita. Kun kohtaan liian vaativan fysiikan ongelman tai muun ratkeamattoman älyllisen pähkinän, minulle iskee usein väsymys. Jos oikein hyvin käy, kunnon unen jälkeen ongelma ratkeaa tai ainakin nytkähtää askeleen eteenpäin. Toisia liian vaikea ongelma puolestaan näyttää suututtavan ja pakottaa heitä kamppailemaan sen kanssa lähes tauotta – pulmalelu ei välttämättä ole perherauhan kannalta heille paras joululahja. Jotkut taas vaikuttavat parhaansa mukaan pakenevan näitä älyllisiäkin uhkia.

Kullekin reaktiotyypille – pakenemiselle, taistelemiselle ja lamaantumiselle – löytyy lisäksi laji- ja yksilökohtaisia ilmentymiä. Paeta voi hitaammin tai nopeammin. Taistella voi kiihkeämmin, kuten henkensä edestä kamppaileva saaliseläin, tai näennäisemmin, kuten lauman sisäistä arvojärjestystä selvittävät apinat. Lamaantuessa voi itkeä, esittää kuollutta tai, kuten kuvan seepia, vaihtaa väriä.

Löytyykö uhkareaktiolle napakkaa ilmaisua, joka ei kuitenkaan yksinkertaista liiaksi tai johda harhaan kuten pelkkä taistelemisesta ja pakenemisesta puhuminen? Tarkkaile joulunajan tuntemuksiasi ja jaa ehdotuksesi kommenteissa.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Jännä juttu, laittaa pohtimaan. 

Minua vaivaa sosiaalisten tilanteiden pelko/ahdistus kun tiedän ennalta joutuvani tilanteeseen, jonka voin kuvitella olevan jollain tavalla epämiellyttävä. Anoppi on kutsunut luokseen syömään Tapaninpäivänä. Oma reaktioni taitaa olla alkuun lamaantua niin etten kykene tehdä päätöstä pakenemisen ja taistelemisen eli asian kohtaamisen välillä. Päällimmäinen tunteeni on, että en halua mennä. En halua mennä "pönöttämään" sellaiseen seuraan, jossa oloni ei ole kotoisa, en jaksaisi taas yhtä vaivaannuttavaa lahjojen jako-tilaisuutta, emännän mieliksi inhokkiruoan syömistä, väkinäistä keskustelua, malttamatonta kellon vilkuilua pohtien, joko on oltu riittävän kauan että kehtaa lähteä. Toisaalta olen melko varma että anoppi loukkaantuu jollen mene, jolloin seuraava kohtaamiseni hänen kanssaan on entistä vaivaannuttavampi ja sitä kohtaloa voin paeta vain taistelemalla taas kerran ja menemällä paikalle vaikka väkisin. Joten pilaan mahdollisuuden nauttia tästä hetkestä, vapaa-ajasta puolison kanssa kotona, jossittelemalla sitä mitä minun kannattaisi tehdä.  Todellisen vaaratilanteen hetkellä minun kävisi huonosti, sillä ehtisin kuolla pohtiessani vaihtoehtojani sen sijaan että toimisin.

Funtsailija
3/7 | 

On myös neljäs tapa reagoida. Sitä voisi kutsua vaikka yliloogisuudeksi. Silloin ajattelee tilanteeseen sopivinta ratkaisua ja toimintatapaa huippunopeasti ja toimii järkevästi ikäänkuin refleksipohjalta. Tunteet, kuten pelästyminen, eivät saa sijaa. Myöskään normaalit fysiologiset reaktiot eivät vaikuta tai tunnu. Vasta tilanteen rauhoituttua ja vaaran ollessa ohi iskee tärinä ja tajuaa järkyttyä. Tämä toimintatapa  näyttää olevan usein tyypillinen hoitoalalla tai pelastusalalla toimiville, mutta sitä ilmenee myös "topakan" luonteen omaavilla ihmisillä jo aika nuoresta alkaen.

Vierailija
4/7 | 

Luulen, että tuo on se perinteinen ajan hidastuminen tyyppinen tapahtuma.  Arvelen, että kokemus tekee tietyistä yllättävistä (ja vaativista). mutta tietyssä määrissä toistuvista tilanteista sellaisia, että niihin pystyy reakoimaan teholla joka saa myös mm ajan kulun tuntumaan hitaalta. Mutuna arvaisin, että on taistele reaktion kokemuksen lieventämä ja ohjaama reaktio. Järkevyys rippuu siitä onko refleksi oikea juuri siihen tilanteeseen.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä10284
5/7 | 

Hyvä pointti. Niin olennainen selviytymiskeino on jätetty fraasista pois, miksi?

Wikipediassa taistele tai pakene -reaktion ( Fight-or-flight resonse

https://en.wikipedia.org/wiki/Fight-or-flight_response#Varieties_of_resp... )

alaotsikkona on Varieties of responses, jossa “lamaannu” on luokiteltu pakenemiseksi:

Other animals have alternative self-protection methods. Some species of cold-blooded animals change color swiftly, to camouflage themselves.These responses are triggered by the sympathetic nervous system, but, in order to fit the model of fight or flight, the idea of flight must be broadened to include escaping capture either in a physical or sensory way. Thus, flight can be disappearing to another location or just disappearing in place.

Mikäs taikatemppu tämä on? Että ympäristöön sulautuminen on ”pakenemista paikalla”? Väitetään, että paikka menetetään subjektiivisena kokemuksena?

Palaan tähän vielä.

 And often both fight and flight are combined in a given situation.

Mietitään esimerkkiä, jossa eläin tekee kahta asiaa samaan aikaan: mustekala on aivan ympäristönsä näköinen – ja samalla, ”liukenee” paikalta hitaasti… Mutta mikä siinä on taistelua? Mustekala on pikemminkin lamaantunut, ja tilanteen mukaan se voi jatkaa vaaran välttämistä myös pakenemalla.

Sitten on vielä uhkailu, joka on kai yksi lamaantumisen lievä muoto: eläin viestittää olemuksellaan ja äänillään puolustusvalmiuttaan, esim. koira murisee, näyttää hampaita, jne. – nämä kaikki ovat reaktioita joilla vaara pyritään välttämään, siinä missä taistelu ja/tai pakeneminen.

A threat from another animal does not always result in immediate fight or flight. There may be a period of heightened awareness, during which each animal interprets behavioral signals from the other. Signs such as paling, piloerection, immobility, sounds, and body language communicate the status and intentions of each animal. There may be a sort of negotiation, after which fight or flight may ensue, but which might also result in playing, mating, or nothing at all.

Tässäkin lamaantuminen on sivuutettu, mentaalisena ominaisuutena; anteeksi, eihän sellaista ole uus-darwinismin mukaan? Mutta millä perusteella olennainen osa vaaraan reagoimista näin ohitetaan – epäilen, että sillä pyritään sulkemaan pois sellainen evoluutioteorian kannalta ikävä kysymys, kuin vapaa tahto.

Reaktiotapa on peritty & opittu ja näkisin, että haitallinen lamaantuminen – toimettomuus kun pitäisi rajusti toimia, esim. juosta aaltoa pakoon – heijastaa aikuisella vain sitä, että hänen henkistä kasvua on rajoitettu (itsekäs hoitaja -> itsekeskeinen lapsi). Hätätilanteessa hänen tietoisuutensa voi sitten yliaktivoitua minä-keskeisillä mittasuhteilla, ikään kuin ”alitajunnan sfääreihin jumittuen” tai tavalla, jonka vuoksi tilannetajua kokonaisuudesta ei pääse muodostumaan. Lamaantuneen päässä kai tapahtuu hyvinkin paljon, mutta se on ristiriidassa tasapainoilua, eikä hän sen vuoksi ole ns. planeetalla. Pelkkä varhaisen vuorovaikutusmallin epäbalanssin ilmentymä.

Lapsena olin innoissani maajäristyksistä: äiti ja isä tulivat keskellä yötä herättämään, lattia jalkojen alla heilui ja taulut keikkui, koiranpennut laitettiin joskus kiireellä puuarkkuun suojaan(!?) ja sitten suunnattiin simcalla kohti rantaa... Oli myös jännä palata kotiin, ja nähdä oliko vanha kivitalo vielä pystyssä. Yleensä maanjäristykset oli tuskin havaittavia, mutta kun vanha talo ei tuntunut vanhempieni mielestä aina turvalliselta.

Nykyään reagointitapani poikkeustilanteisiin on kai robottimainen.

(jatkuu)

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä10284
6/7 | 

"Löytyykö uhkareaktiolle napakkaa ilmaisua, joka ei kuitenkaan yksinkertaista liiaksi tai johda harhaan kuten pelkkä taistelemisesta ja pakenemisesta puhuminen? Tarkkaile joulunajan tuntemuksiasi ja jaa ehdotuksesi kommenteissa.

Hyvä kysymys. Minä taisin olla joulu-lamaantunut, kun jäi tähän vastaamatta. Keskustelu palstalla oli kiehtovampaa kuin ikinä aiemmin... ja juuri silloin lopetin!!? Mikähän nimitys on pessimistille ristipaineessa.

No problem, jos toisen kaulavaltimosta pulppuaisi veri pulssin tahtiin, saisin autettua; mutta 3 tekijää vs. 3 tekijää muussa konseptissa, voi tehdä jo tiukkaa. Pakko priorioida, tai ei pysty kumpaankaan.

Ihmisillä on tietysti eri asioita, mikä koskettaa juuri heitä ja mikä ei; aihen merkitys voi samallakin ihmisellä vaihdella. Jos minulla on seuraavana päivänä tiedossa tärkeä tapaaminen, kynnykseni hermostua palstalla on matala. Onkohan se sitten "lamaannu" (roiku palstalla kuin täi tervassa), "taistele" (väittele), ja "pakene" (hermostu/turhaudu, ja tee jotain järkevämpää).

Pitää vielä miettiä vastausta kysymykseen.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset. Kiistämätön fakta, joka kuumentaa tuskin kenenkään tunteita.

Entäs kun aletaan vertailla sukupuolten älyllisiä kykyjä? Jo pelkkä kysymys koetaan uhkana, joka saa valitettavan monet kiihkon valtaan.

Uhkaan liittyy harhakäsitys, että erilainen tarkoittaa väistämättä eriarvoista. Ei tarkoita.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan (sukupuoli)ryhmään kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kieltäminen on alkeellinen, mutta valitettavan yleinen, puolustuskeino. Sukupuolten väliset erot eivät kuitenkaan poistu kieltämällä. Ensimmäinen askel aitoon tasa-arvoon on faktojen hyväksyminen. Syrjinnän ehkäisy on toivotonta ilman todenmukaista käsitystä sukupuolten sisäsyntyisistä eroista.

Luotettavimmissa tutkimuksissa naisten ja miesten keskimääräisessä yleisälykkyydessä ei ole havaittu eroa. Naisten ja miesten älykkyys ei silti ole täysin samanlaista: älykkyyden jakautumisessa yksilöiden kesken on sukupuolten välisiä eroja.

Vaihtelu on monissa kyvyissä suurempaa miesten keskuudessa. Miesten jakaumaa kuvaava (punainen) käyrä on siksi laakeampi ja leveämpi (kuin naisten sininen käyrä), vaikka keskiarvoa kuvaava huippu on samassa paikassa (kuten kuvassa). Suuremman vaihtelun vuoksi miehet ovat yliedustettuina jakauman molemmissa päissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisissä. Molemmista päistä löytyy tietysti myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Vaihtelun määrän lisäksi eroja on älykkyyden lajeissa. Naiset ovat keskimäärin parempia laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä muistamaan sanoja, maamerkkejä ja kohteiden sijainteja. Miehet ovat keskimäärin parempia matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa.

Sukupuolten väliset erot älyllisissä kyvyissä ovat evoluution ja eläintutkimuksen perusteella täysin odotettuja. Samat erot esiintyvät eri kulttuureissa, joten niiden taustalla on biologiset tekijät. Tulokset on toistettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa, eivätkä ne olisi kenellekään uutinen ellei aihe olisi tabu.

Monet yleiset uskomukset sukupuolten eroista ovat kuitenkin perusteettomia myyttejä, kuten väite siitä että naiset puhuisivat (kolme kertaa) enemmän kuin miehet. Kaikkiaan sukupuolten välillä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

Milläköhän kompetenssilla fyysikko niin kun näitä asioita nyt oikeastaan kommentoi? Mitä tää sisäsyntyisyys nyt on? Aivothan on aika plastiset, onko kyse siitä mihin ihmisiä ohjataa vai siitä millaisiksi ilmeisesti hormonit niitä muokkaavat? Miten älykyyttä tässä nyt mitataan? Ei ihan kaikkea voi perustella sillä, että en mä nyt tässä mitään epätasa-arvoaa aja. Niin paljon kysymyksiä, niin paljon paskaa.

Tarmo
2/12 | 

Kiitos asian selventämisestä! Lisäksi olisi voinut korostaa, että kognitiivisen suoriutumisen lajeissa, joissa on sukupuolten välisiä eroja (esim. avaruudellinen hahmottaminen tai kielelliset kyvyt), ero on tilastollisesti merkittävä, mutta ei valtavan suuri. Eli vaikka miehet ovat keskimäärin parempia avaruudellisessa hahmottamisessa, ero on (en nyt tarkkaan muista, mutta sanotaan) 2%. Tahtoo sanoa, että jos olet avaruudellisessa hahmottamisessa keskivertomies, 50% miehistä on sinua parempia ja 48% naisista on sinua parempia.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
3/12 | 

Näiden suurimpia ongelmia lienee se, että syyt eroille uupuvat.

Otetaan esimerkiksi geenit ja evoluutio, millä tavalla se tuottaa nämä sukupuolierot, kun ja jos se tuottaa ne?

Voikin hyvin olla, että testosteroni ajaa sellaisiin aktiviteetteihin, joissa luonnollisesti kehittyy useammin kyseiset kyvyt ja sen puute + estrogeeni ajaa opiskelemaan näitä toisenlaisia kykyjä ja asioita.

Tämän lisäksi pojat nuorempana leikkivät toisten oikien kanssa useammin kuin tyttöjen ja toisinpäin, joten siinä jo tulee sosiaalisen oppimisen kautta kyseisiä kykyjä.

Näin ollen, selitys mahdollisesti voi olla, että evoluutio/geenit/ja nämä jutut vaikuttavat asiaan, mutta yllättävillä ja hyvin epäsuorilla tavoilla.

Jos joku tietää mistä nämä erot johtuvat, niin kertokoot. Itse en tiedä mistä ne pääasiassa johtuvat. Kuten joku tuolla sanoikin, niin aivot ovat hyvin plastiset, evoluutio toki voi tuottaa erilaisia rooleja hyvin epäsuoria reittejä pitkin, mutta eniten hyötyä voikin olla, että ihan loppupeleissä ihmisillä sukupuolesta riippumatta on mahdollisuudet toisenlaisessa ympäristössä tuottaa eri tyyppisiä kykyjä.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
4/12 | 

Epäsuoralla tarkoitan siis sitä, että kyseiset kyvyt selittyy oppimisen kautta, mutta geeneillä on näppinsä pelissä sen suhteen esimerkiksi millaisia asioita ihminen "ajautuu" tai on kiinnostunut opettelemaan.

Ruhollah.

Topi
5/12 | 

Bloggaaja ei näytä ymmärtävän keskiarvon käyttöä. Keskimääräisen yleisälykkyyden käyttäminen on yhtä typerää kuin yrittää keskiarvon kautta ymmärtää auringonpimennysten vaikutusta maanpinnan valonmäärään: Auringonpimennyksen aikana valon määrä on kumulatiivisesti (arvio) n. 50% täydestä tehosta, ja muuna aikana on täysi teho, 100%. Tästä keskiarvoistamalla saadaan että keskimäärän auringon valomäärä maanpinnalla olisi 75% ((50%+100%)/2 = 75%) täydestä tehosta.

Olennaista keskiarvon, tai muiden tilastollisten tunnuslukujen, käyttämisessä on antaa oikeat painoarvot kullekin lähtöarvolle. Älykkyysmittausten eri osa-alueet antavat eri tuloksia sukupuolten välillä, mutta jos 30 testistä 25 osuu laskemisen ja kielellisten tehtävien saralle, ovat tämän mittauksen mukaan naiset miehiä älykkäämpiä. Noille osa-alueille ei pysty antamaan minkäänsortin painoarvoa, ilman että kulttuurisidonnaisia ilmiöitä piilonostetaan mukaan. Länsimaissa arvostetaan matemaattisloogista älykkyyttä, aasiassa sosiaalisen kanssakäymisen tulkinta on tärkeää.

Lisäksi bloggaaja toteaa, että naisten ja miesten jakaumakäyrien huiput on päällekäin, mutta ei tajua miettiä miksi näin on. Oikeasti älykkyystestit rakennetaan niin että sukupuolten välinen ero poistetaan. Eli iso joukko testejä tehdään isolla joukolla naisia ja miehiä, ja tulosten perusteella niistä poimitaan varsinaiseen testiin sellainen joukko että naisten ja miesten käyrästöjen huiput on päälekkäin.

Vierailija
6/12 | 

Ei tässä liene mitään ihmeellistä. Vuosituhansien ajan naiset ovat joutuneet pitämään lapsensa hengissä kun ajat on olleet vaikeammat, joten kovasti tyhmemmän ovat karsiutuneet harvinaisemmiksi ja vuosituhansia miehet ovat tappaneet älykkäimpiä naisia, joten nämäkin ovat jääneet vähemmälle. Nykymaailmassa älykkäimmät eivät enää jää kotiin vaan menevät kouluun ja töihin ja tyhmimmät lisääntyvät kuin kanit. Pelottaa ajatella mikä on meininki vaikka muutaman tuhannen vuoden päästä.

Jaja
7/12 | 

Esim. kielellisten taitojen ja tunneälyn kehitykseenhän ei varmaan YHTÄÄN vaikuta esim. se, että jo pikkupojille tutkitusti puhutaan vähemmän, lyhytsanaisemmin, toteavasti eikä tunneasioista.
Koulussa aineiden jako "tyttöjen" ja "poikien" aineisiin, sukupuolistereotypioiden toitotus jo pienestä lähtien, jne. Esim. se on tutkittu, että tytöt suoriutuvat huonommin matematiikankokeesta, jos ennen koetta jotenkin korostetaan sukupuolia (tytöt tulevat alitajuisesti ajatelleeksi sukupuolistereotypioita ja toteuttavat sitten "ennustusta" - ks. "itsensä toteuttava ennustus").

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
8/12 | 

Tällaiset lienee johtuvan hyvin monista asioista ja monenkirjavasti "biologian/geenien" ja ympäristön yhteistyönä.

En tunne alan tutkimusta, joten en tiedä onko jo olemassa jotain suosikkiselityksiä erille, mutta voisi keksiä mitä villimpiä syitä näillekin eroille.

Ajatellaampa ihan täysin stetson-harrisonista, että ravinto vaikuttaa pitrkällä tähtäimellä älykkyyteen, sen laatu ja määrä (yhdessä monien asioiden kanssa, kuten miten stressaava lapsuus oli, miten hyvin sietää stressiä jne)...

No, sitten toisella on tunnetusti aikamoinen testowsterimyrkytys päällä verrattuna toiseen. Ajatellaan, että ravintoa on yltäkylläisesti ja on mistä valita. Mitäpä jos testosteroni tekeekin sen, että tekee mieli sellaista ravintoa, joka juurikin on omiaan tuottamaan sen kaltaista älykkyyttä, mikä on miehille ominaista? Siis näin täydellisesti stetson-harrisonista voi keksiä aika villejä selitysmalleja näille eroille.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
9/12 | 

Vielä hullumpi teoria...

Entäpä, jos tesotsteroni auittaa sellaisen kemikaalin imeytymistä ja kulkeutumista aivoihin, joka on omiaan tuottamaan juuri sitä älykkyyden muotoa, jossa miehet ovat nyt tilastollisesti parempia?

(juuri paljastin etten tiedä oikeastaan mieshormoonin tehtävistä juuri mitään, jos jokin tuollainen imeytymisvaikutus voisikin olla olemassa, niin sekin voi olla hyvin monimutkainen ja monista tekijöistä riippuvainen...)

Ruhollah.

Kasvis2
10/12 | 

Älykkyysgeenejä siirtynee myös naisille, miehet eivät yksinään lisäänny, mutta sitten taas kilpailu voi selittää hyvinkin ääripäät. Miehet jalostaa itseään kunnianhimoisemmin asioissa, joissa voi kokea olevansa kuninkaita, naisia ei niinkään kiinnosta.

adam garcia
12/12 | 

I’m honored to obtain a call from a friend as he identified the important tips shared on your site. Browsing your blog post is a real excellent experience. Many thanks for taking into consideration readers at all like me, and I wish you the best of achievements as being a professional domain. https://www.couponstechie.com/promo-codes/singer-sewing-machine/

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat