Kirjoitukset avainsanalla lääketiede

Kuva: Travis Morgan
Kuva: Travis Morgan
Kuva: Travis Morgan
Kuva: Travis Morgan

Korvaako parantava hoito rangaistukset?

Kuvittele pilleri, joka muuttaa julmimmankin rikollisen varmuudella mallikansalaiseksi. Pahuudesta tulee pelkkä ravinnon puutostila.

Miten oikeuden tulisi tällöin käsitellä rikollisia? Oletetaan, että pilleriä ei voida määrätä ehkäisynä koko väestölle vaan ainoastaan kovista rikoksista tuomituille (esim. lääkkeen riittävyyden ja haittavaikutusten takia). Oletetaan samalla, että rikoksia ei kannata tehdä pillerin takia.

Mikä olisi oikeudenmukainen kohtelu ihmisiä raa'asti sarjamurhanneelle psykopaatille? Entä elävänä kiinniotetulle koulusurmaajalle, norjalaiselle joukkomurhaajalle tai Hitlerille? Onko parannuspillerin määrääminen riittävä oikeudellinen toimenpide? Vai pitäisikö pilleri evätä rangaistuksena? Miksi?

Rikollisia parantavaa pilleriä ei ole (vielä) keksitty, mutta seuraava tilanne on jo nykypäivää:

1) 25-vuotias mies, joka on saanut ihanteellisen kasvatuksen, surmaa tuntemattoman nuoren naisen julmalla tavalla. Mies kertoo tehneensä surman "vain huvin vuoksi".

2) 25-vuotias mies, joka on saanut ihanteellisen kasvatuksen, surmaa tuntemattoman nuoren naisen julmalla tavalla. Mies kertoo tehneensä surman "vain huvin vuoksi". Aivokuvaus paljastaa teon jälkeen suuren kasvaimen miehen aivojen etuotsalohkoissa (alueelta, joka on vastuussa tunteiden hallinnasta ja impulssikontrollista).

Tulisiko tapauksessa 2 rangaista kuten tapauksessa 1? Pitäisikö murhaajan aivokasvain jättää leikkaamatta rangaistuksena? Miksi?

Kysymykset on mukailtu aivotutkija Sam Harrisin kirjasta Free Will, jonka lukemista suosittelen.

Saatan esittää omat perustellut vastaukseni myöhemmin. Nyt siirrän puheenvuoron kuitenkin lukijaraadille – olkaa hyvä.

Kommentit (50)

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

Minun mielestäni sairaudesta ei pidä rangaista, mutta teosta kyllä.

Eikö meillä siksi ole mielentilalausunnot, että voidaan selvitää, onko joku syyntakeinen vai alentuneesti syyntakeinen?

Jos joku himomurhaaja voidaan parantaa pillerillä, niin miksipä se ei jouduttaisi ehdonalaiseen pääsyä. Kuitenkin syyntakeisena tehdystä teosta pitää kärsiä rangaistus. Teoreettinen hyvyys ei sovita konkreettista vääryyttä.

Hämmentää.

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. Oikeasti se ei tehtyä pahaa mihinkään korjaa tai "sovita" mitään, vaikka kiukkuisista rankaisijoista siltä saattaisi tuntuakin. Luulen että jonain päivänä rangaistuksista luovutaan kokonaan kun keksitään sivistyneitfä keinoja asioiden pitämiseen järjestyksessä. Tietysti vapautta pitää joskus rajoittaa ettei yksilö tapa kaikkia ympäriltään jos sattuu sellainen luonne olemaan. Mutta se ei olisi rangaistus vaan pakkokeino. 

くそっ!

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

"1) 25-vuotias mies, joka on saanut ihanteellisen kasvatuksen, surmaa tuntemattoman nuoren naisen julmalla tavalla. Mies kertoo tehneensä surman "vain huvin vuoksi".

2) 25-vuotias mies, joka on saanut ihanteellisen kasvatuksen, surmaa tuntemattoman nuoren naisen julmalla tavalla. Mies kertoo tehneensä surman "vain huvin vuoksi". Aivokuvaus paljastaa teon jälkeen suuren kasvaimen miehen aivojen etuotsalohkoissa (alueelta, joka on vastuussa tunteiden hallinnasta ja impulssikontrollista).

Tulisiko tapauksessa 2 rangaista kuten tapauksessa 1? Pitäisikö murhaajan aivokasvain jättää leikkaamatta rangaistuksena? Miksi?"

Kommentoin tässä vain tuotta leikkaamatta jättämistä (ensimmäinen kysymys on hiton vaikea). Eikös aivokasvaimet yleensä tuppaa olemaan tappavia? Edes kuolemanrangaistuksiin ei yleensä liity kuukausien tai vuosien kärsimyksen tuottaminen (mitä oletan, että hoitamaton aivokasvain aiheuttaisi), joten päätös olla leikkaamattaa olisi kertaluokkaa julmempi rangaistus kuin pelkkä kuolemantuomio, jossa siinäkin on omat ongelmansa (esimerkiksi se, että todistettavasti kuolemaan on tuomittu myös syyttömiä esim. USA:ssa). 

Suomessa on joskus napistu siitä, että vangit saavat ilmaista hammashoitoa, mutta esimerkiksi vähävaraiset tai vanhukset eivät saa. Onhan se tietysti tavallaan epäoikeudenmukaista, että vanki saa sellaisen edun, mutta vankeusrangaistus ja vapauden menettäminen on se itse rangaistus, jonka oikeus tuomitsee. Fyysinen rangaistus tai tässä tapauksessa hoitamatta jättäminen ja sitä kautta kärsimyksen tuottaminen eivät kuulune länsimaiseen oikeuskäsitykseen.

(Hammashoidosta laajemmin olen sitä mieltä, että kaikille kansalaisille tulisi olla ilmainen hammashoito, koska hoitamattomista hampaista aiheuttuu käsittääkseni isommat kulut - rikkinäisistä hampaista peräisin olevat infektiot on liitetty monenlaisiin sairauksiin, ihan lähtien sydäninfarkteista. Tämä kyllä ei liity keskustelunaiheesee, ja ehkä vaatisi tarkempaa pähkäilyä perustelun osalta.) 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41857

Vastaisin alustavasti näin; koska kokemuskeni ja oppimani perustella tämän asian pohtimimen vaati aikaa / ajatusenergiaa huomattavasti enemmän mitä yleensä asioihin reagoidessamme teemme niin jätän asian hautumaan ja katson saanko mitään edes joten kuten huteraa korttitaloa parempaa aivoitusta kasattua. Yleisesti reagoimme tällaisiin vaikeisiin ja moniulotteisiin ongelmiin vain muutaman sekunnin intuitiivisella ja tunnepohjaisella ajattelulla jossa muutaman tarinaan edes jotenkuten sopivan yksityiskohdan avulla rakennetaan selitystarina johon mieli uskoo koska se on se saman "erehtymättömän" mielen tuotos. Eli yliyksinkertaistettuna; mitä vähemmän asiaa pohtii ja siitä ymmärtää sitä varmempi/helpompi on siitä muodostaa jyrkkä mielipide

 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41857
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä10433
BCK

 

(Hammashoidosta laajemmin olen sitä mieltä, että kaikille kansalaisille tulisi olla ilmainen hammashoito, koska hoitamattomista hampaista aiheuttuu käsittääkseni isommat kulut - rikkinäisistä hampaista peräisin olevat infektiot on liitetty monenlaisiin sairauksiin, ihan lähtien sydäninfarkteista. Tämä kyllä ei liity keskustelunaiheesee, ja ehkä vaatisi tarkempaa pähkäilyä perustelun osalta.) 

 

 

Se olisikin hyvä, jos kansalaisille suotaisiin ilmainen hammashoito, mutta rahat eivät ikävä kyllä sellaiseen riitä, ja syntyy sellainenkin epäoikeudenmukainen tilanne, kuten yleisesti sosiaalisessa terveydenhuollossa, että hampaansa hyvin hoitava kustantaa hampaansa huonosti hoitavan hoitokulut, vaikka on totta, kuten esität, että huonosti hoidetut hampaat vaikuttavat ihmisen yleisterveyteen.

Mutta sama tilanne tupakoinnin, alkoholin, lihavuuden ym kanssa - tulee aina olemaan ihmisryhmiä, jotka eivät elä terveellisesti, ja aiheuttavat siten terveydenhoitokuluja, josta lasku lankeaa kollektiivisesti kaikille yhteiskunnassa eläville.

Opettaja
Liittynyt22.7.2011
Viestejä1983

Näissähän on aina tuo taktikoimisen mahdollisuus eli jos jotenkin kuvittelee tai peräti tietää olevansa tuolla lailla "sairas", niin voi ensin tehdä tekosensa ja sitten vasta, jos sattuu jäämään kiinni, ottaa lääkkeet.

Tällaisia on ihan oikeasti olemassa, esimerkiksi pyromaanit ja pedofiilit.

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

Varmaan noin 15. Kirjoittamiseen kännykällä meni hieman enemmän aikaa, yhteensä pari minuuttia. Joskus aiemmin olen asiaa miettinyt minkä takia minulla oli vastaus tavallaan jossain määrin valmiina, mikä selittää sen täydellisyyden. Eipä mitään, on ilo jakaa viisautta ympärilleen. 

Kyllähän sillä rangaistuksella on muitakin rooleja, se rauhoittaa uhreja ja yhteiskuntaa yleensä kun olemme vielä sen verran primitiivisiä että kostaminen tuntuu hyvältä. Mutta onko se järkevää, minun mielestäni ei, se on lapsellista ja typerää ja kuuluisi keskiajalle. Luulen että tämmöisestä barbaarisesta ajattelutavasta voitaisiin kasvaa pois jos se häviäisi kulttuurista. 

Teoriassahan rangaistus voitaisiin jättää toteuttamatta jos kaikille jäisi illuusio siitä että se toteutettiin. Ei taida kuitenkaan käytännössä olla mahdollista koska viimeistään rankaistava itse kertoisi kaikille ettei häntä oikeasti rankaistu. 

くそっ!

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Pahuus ei tule koskaan maailmasta katoamaan, koska osa pahaa tekevistä kuvittelee tekevänsä hyvää, osa pahaa tekevistä hyötyy pahuudestaan niin paljon että turruttaa omantuntonsa, ja osa pahaa tekevistä nauttii siitä ja/tai ei yksinkertaisesti välitä hittojakaan siitä miltä muista tuntuu.

Mutta nyt jos sellainen ihmelääke keksittäisiin mikä saisi ihmisen tekemään hyvää tai ainakin jättämään pahan tekemättä, niin... Miten sellainen lääke voisi täysin ehdottomasti ja täydellisesti aina ohjata ihmistä pois pahasta ja kohti hyvää, kun kuitenkin yhteiskunnat ja sivilisaatiot ovat välillä täysin niksahtaneita "päästään" ja määrittelevät hyväksi asioita jotka ovat selkeästi haitallisia? On helppo sanoa että esim. natsit tekivät pahaa, mutta on vaikea sanoa mitä pahaa teemme tässä ja nyt. Ehkä pidämme itsestäänselvinä asioita joita tulevaisuudessa ihmiset kammoksuvat aivan idioottimaisina, ihmisoikeuksia polkevina käytäntöinä?

Mitä tulee siihen että onko sairas ihminen vastuussa ja rankaisukelpoinen tekojensa tähden, niin siinä otan valitettavasti kovan asenteen ja olen sitä mieltä että ainakin länsimaissa on niin paljon informaatiota saatavilla että jos oma pää ei sitä kerro mikä on pahaa, niin sen voi kyllä opiskella ja älyllisesti näperrellä päässään, jos emotionaalisesti on kuollut. Tässä en nyt puhu mistään muotipahuudesta (eli että pahuuden määritelmä vaihtelisi), vaan ihan perusjutuista. Vaikka siitä että jotenkin kiduttaa läheisiään. Jos älliä ei riitä päätellä että käytös on haitallista, kyllä tällaisen ihmisen vapauksiin voidaan minun puolestani puuttua. Vaikka tahdonvastaisin toimenpitein, jos se toiminta aiheuttaa todella pahaa kipua ja särkyä jatkuessaan. Ihminen ei ehkä ole valinnut sairauttaan, mutta eivät hänen uhrinsakaan ole valinneet tulla uhreiksi, ja pitäähän nyt ensisijaisesti huolehtia niistä joita aktiivisesti rääkätään ja vasta sitten lopuksi siitä rääkkääjästä, ja helpointa uhreja on tietysti auttaa eristämällä tekijä.

Älytöntähän olisi jättää kasvain leikkaamatta, jos sen olemassaolo juurikin on aiheuttanut pahuuksien tekemisen. Herää kysymys että jos leikattu eli parannettu ihminen muistaisi tekosensa, olisiko katumuksen ja häpeän taakka niin suuri että hän sitten saattaisi vaikkaa riistää oman henkensä? Mielenkiintoinen dilemma kyllä, onko sellaisesta mitään kokemuksia että on saatu hoidettua ihminen kuntoon ja hän on joutunut tekostensa äärelle, tajuten mitä tuli tehtyä? (Muitakin kuin jotain väkivaltaisia alkoholisteja jotka ovat raitistuneet?)

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
BCK

Eikös aivokasvaimet yleensä tuppaa olemaan tappavia?

On myös hyvänlaatuisia aivokasvaimia, kuten yleinen meningeooma, jotka eivät leviä tai tapa, mutta voivat suureksi kasvaessaan aiheuttaa suuria muutoksia käyttäytymisessä. Tunnettu tapaus on esimerkiksi Antonio Damasion potilas Elliot, jonka Damasio kuvaa kirjassaan Descartesin virhe.

Sanotaan, että tapauksen 2 murhaajalla on tällainen ei-tappava kasvain.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Myös tuon mainitun hyvälaatuisen aivokasvaimen meningeooman ensisijainen hoitomuoto on leikkaus, sanoo wikipedia. Tiedän erään miehen, jolla jo lapsena leikattiin ns. hyvälaatuinen aivokasvain,  muistaakseni hänet leikattiin peräti kolme kertaa, ja asennettiin myös shuntti liian nesteen johtamiseksi mahalaukkuun, ettei paine aivoissa kasvaisi liiaksi. Hänellä puberteetti viivästyi, tuli jonkinasteisia oppimisvaikeuksia (vaikka on fiksusta perheestä), vaikeuksia löytää parisuhde ja lopulta hän (luultavasti) teki itsemurhan 36-vuotiaana. En tiedä kuinka tilastollisesti edustava tapaus hän on.

Lisäys. Nyt vasta huomasin olleeni epätarkka. Sen sijaan, että olisin kysynyt "Eikös aivokasvaimet yleensä tuppaa olemaan tappavia?" olisi pitänyt kysyä "Eikös aivokasvaimet yleensä tuppaa olemaan hoitamattomana tappavia?"

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Ronron
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Varmaan noin 15. Kirjoittamiseen kännykällä meni hieman enemmän aikaa, yhteensä pari minuuttia. Joskus aiemmin olen asiaa miettinyt minkä takia minulla oli vastaus tavallaan jossain määrin valmiina, mikä selittää sen täydellisyyden. Eipä mitään, on ilo jakaa viisautta ympärilleen. 

Kyllähän sillä rangaistuksella on muitakin rooleja, se rauhoittaa uhreja ja yhteiskuntaa yleensä kun olemme vielä sen verran primitiivisiä että kostaminen tuntuu hyvältä. Mutta onko se järkevää, minun mielestäni ei, se on lapsellista ja typerää ja kuuluisi keskiajalle. Luulen että tämmöisestä barbaarisesta ajattelutavasta voitaisiin kasvaa pois jos se häviäisi kulttuurista. 

Teoriassahan rangaistus voitaisiin jättää toteuttamatta jos kaikille jäisi illuusio siitä että se toteutettiin. Ei taida kuitenkaan käytännössä olla mahdollista koska viimeistään rankaistava itse kertoisi kaikille ettei häntä oikeasti rankaistu. 

Eikö rangaistuksen tarkoitus ole osoittaa, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää myös kantaa? Eli kasvattava ja opetuksellinen motiivi. Miksi ihminen saisi tehdä mitä huvittaa ilman että on tarve kantaa seuraamukset?

Laeilla ja asetuksilla ohjataan ihmisten moraalia. On väärin ajaa ylinopeutta. Jos rikon tätä lakia ja aiheutan vaaratilanteita, minua ojennetaan sakolla. Toisaalta koska ylinopeuden ajaminen on kielletty, voin pysähtyä mielessäni pohtimaan, että miksiköhän näin on ja tulla oikeamielisenä ihmisenä siihen tulokseen, että kattonopeudelle täytyy tällä tieosuudella olla jokin järkevä peruste.

Sakko voi napsahtaa myös epähuomiosta. Ei huomaa nopeuden muuttuneen jollain pätkällä. Maksumuistutus ohjaa ajatukset siihen, että liikenteessä on oltava tarkkaavaisempi eikä vain idlata menemään.

Kostomentaliteetti ei kuulu länsimaisen oikeusvaltion tuomiovallankäyttöön vaan rangaistusten takana on ohjaus ja ojennus.

Hämmentää.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Ketä kiinnostaa. Ihmisen moraalisuus juontaa kyvystä esittää kysymyksiä, ei vastata niihin.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41857
Brainwashed

Se olisikin hyvä, jos kansalaisille suotaisiin ilmainen hammashoito, mutta rahat eivät ikävä kyllä sellaiseen riitä, ja syntyy sellainenkin epäoikeudenmukainen tilanne, kuten yleisesti sosiaalisessa terveydenhuollossa, että hampaansa hyvin hoitava kustantaa hampaansa huonosti hoitavan hoitokulut, vaikka on totta, kuten esität, että huonosti hoidetut hampaat vaikuttavat ihmisen yleisterveyteen.

Mutta sama tilanne tupakoinnin, alkoholin, lihavuuden ym kanssa - tulee aina olemaan ihmisryhmiä, jotka eivät elä terveellisesti, ja aiheuttavat siten terveydenhoitokuluja, josta lasku lankeaa kollektiivisesti kaikille yhteiskunnassa eläville.

Tätä sanotaan sivistyneeksi yhteiskunnaksi, kokonaisuudessa jaetaan erilaisista yksilöiden tekojen ja tekemättä jättämisten hyödyt ja haitat kollektiivisesti. Toki "juostessa kusten" siten että haittoja ajan kanssa minimoidaan ja hyötyjä kasvatetaan.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41857
Hercules
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Ketä kiinnostaa. Ihmisen moraalisuus juontaa kyvystä esittää kysymyksiä, ei vastata niihin.

Eikö ole mielenkiintoista miten itselle annataan lupa mihin vaan höpötyksiin ajatuksen tasolla.

 Ja sitten kuvittelemme niitä oikeinkin fiksuiksi jutuiksi, onhan ne sentään meidän omasta "äärimmäisen fiksusta" päästä suollettuja?

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5709
Hercules

Kuvailet Vatkain kyllä oikeamielisyyden sijaan täydellistä moraalittomuutta.

Moraali on vain yksi sana ja miljoona selitystä. Astun ehkä vaaralliseen veneeseen seuraavassa. Eikö ns. aito anarkismi tarkoita ”täydellistä moraalittomuutta”. Se anarkismi, jota media nyt tuottaa lööpeillään, on irvikuva siitä, mitä anarkismi ideana on (tai voisi olla).

Oletko (toimitko) eetisesti kestävästi porkkanan tai kepin toivossa/pelossa? Eikö se, että olet itsellesi tehnyt selväksi tietyt prinsiipit, ole aidointa etiikkaa; siis ei välttämättä sitä, jota moraaliksi kutsumme? Et voi ”moraalia/etiikkaa” opiskella liikennesäännöistä (tai yleensäkään laeista) etkä ”taivastoivosta” tai yleensäkään mistään hyvityksen/palkinnon toivosta.

Tiedän herttisen selvästi, että meidän seitsemän miljardin joukossa ei ole montaakaan aitoa anarkistia. Siis sellaista, joka toimii moraalisesti kestävällä tavalla riippumatta esim laeista tai uskontojen lupauksista. Eikö tämä olisi kuitenkin ihanne? Tai ainakin jokin suunta? Siis toista kuin nykyinen haukkumasana anarkismista?

 

Uskonnot ovat maailman moraalittomimpia ideologioita. Siinä jäävät liikennesäännöt toiseksi näiden sääntöviidakkojen jylläyksessä. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41857
Ronron

Varmaan noin 15. Kirjoittamiseen kännykällä meni hieman enemmän aikaa, yhteensä pari minuuttia. Joskus aiemmin olen asiaa miettinyt minkä takia minulla oli vastaus tavallaan jossain määrin valmiina, mikä selittää sen täydellisyyden. Eipä mitään, on ilo jakaa viisautta ympärilleen. 

Hyvä, tässä tuli monta oleellista asiaa esille meidän aivojen "nopeasta ajattelusta" ja miten olemme hyvin (yli)optimistisia sen ajattelun tuloksista ja oikeellisuudesta tällaisissa vaikeissa kysymyksissä. Nopea ajattelu toimii hyvin asioissa jotka ovat toistuvia tutussa ennustettavassa ympäristössä mutta isompiin uusille kokeilemattomille poluille / kysymyksiin se tuudittaa meidät usein vaarallisen ylimielisiksi ja ylioptimistisiksi.

Vastauksesi loppuosa hienosti todentaa tämän.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
Lentotaidoton
Hercules

Kuvailet Vatkain kyllä oikeamielisyyden sijaan täydellistä moraalittomuutta.

Moraali on vain yksi sana ja miljoona selitystä. Astun ehkä vaaralliseen veneeseen seuraavassa. Eikö ns. aito anarkismi tarkoita ”täydellistä moraalittomuutta”. Se anarkismi, jota media nyt tuottaa lööpeillään, on irvikuva siitä, mitä anarkismi ideana on (tai voisi olla).

Oletko (toimitko) eetisesti kestävästi porkkanan tai kepin toivossa/pelossa? Eikö se, että olet itsellesi tehnyt selväksi tietyt prinsiipit, ole aidointa etiikkaa; siis ei välttämättä sitä, jota moraaliksi kutsumme? Et voi ”moraalia/etiikkaa” opiskella liikennesäännöistä (tai yleensäkään laeista) etkä ”taivastoivosta” tai yleensäkään mistään hyvityksen/palkinnon toivosta.

Tiedän herttisen selvästi, että meidän seitsemän miljardin joukossa ei ole montaakaan aitoa anarkistia. Siis sellaista, joka toimii moraalisesti kestävällä tavalla riippumatta esim laeista tai uskontojen lupauksista. Eikö tämä olisi kuitenkin ihanne? Tai ainakin jokin suunta? Siis toista kuin nykyinen haukkumasana anarkismista?

 

Uskonnot ovat maailman moraalittomimpia ideologioita. Siinä jäävät liikennesäännöt toiseksi näiden sääntöviidakkojen jylläyksessä. 

Jos nyt pari anarkistia pitäisi nimetä, niin toinen heistä on Paolo Freire ja toinen ironisesti Rene Girard. En nyt sanoisi heitä järin moraalittomiksi. Heille anarkia ei ole sekasortoa, vaan hierarkiattomuutta.

Markkula center of applied ethics (meniköhän oikein) on listannut nämä prinsiipit sivuillaan ja luonut applikaation joka soveltaa niitä numeerisesti.

Ja voiko laki olla oikeudenmukainen? Seuraava video osoittaa miten ristiriitaisesta asiasta on kyse, eikä siinä mennä paria askelta pitemmälle.

https://www.youtube.com/watch?v=uqH_Y1TupoQ

Simplex
Liittynyt26.1.2010
Viestejä3031
Vatkain
Ronron
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

Varmaan noin 15. Kirjoittamiseen kännykällä meni hieman enemmän aikaa, yhteensä pari minuuttia. Joskus aiemmin olen asiaa miettinyt minkä takia minulla oli vastaus tavallaan jossain määrin valmiina, mikä selittää sen täydellisyyden. Eipä mitään, on ilo jakaa viisautta ympärilleen. 

Kyllähän sillä rangaistuksella on muitakin rooleja, se rauhoittaa uhreja ja yhteiskuntaa yleensä kun olemme vielä sen verran primitiivisiä että kostaminen tuntuu hyvältä. Mutta onko se järkevää, minun mielestäni ei, se on lapsellista ja typerää ja kuuluisi keskiajalle. Luulen että tämmöisestä barbaarisesta ajattelutavasta voitaisiin kasvaa pois jos se häviäisi kulttuurista. 

Teoriassahan rangaistus voitaisiin jättää toteuttamatta jos kaikille jäisi illuusio siitä että se toteutettiin. Ei taida kuitenkaan käytännössä olla mahdollista koska viimeistään rankaistava itse kertoisi kaikille ettei häntä oikeasti rankaistu. 

Eikö rangaistuksen tarkoitus ole osoittaa, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää myös kantaa? Eli kasvattava ja opetuksellinen motiivi. Miksi ihminen saisi tehdä mitä huvittaa ilman että on tarve kantaa seuraamukset?

Laeilla ja asetuksilla ohjataan ihmisten moraalia. On väärin ajaa ylinopeutta. Jos rikon tätä lakia ja aiheutan vaaratilanteita, minua ojennetaan sakolla. Toisaalta koska ylinopeuden ajaminen on kielletty, voin pysähtyä mielessäni pohtimaan, että miksiköhän näin on ja tulla oikeamielisenä ihmisenä siihen tulokseen, että kattonopeudelle täytyy tällä tieosuudella olla jokin järkevä peruste.

Sakko voi napsahtaa myös epähuomiosta. Ei huomaa nopeuden muuttuneen jollain pätkällä. Maksumuistutus ohjaa ajatukset siihen, että liikenteessä on oltava tarkkaavaisempi eikä vain idlata menemään.

Kostomentaliteetti ei kuulu länsimaisen oikeusvaltion tuomiovallankäyttöön vaan rangaistusten takana on ohjaus ja ojennus.

Säännöt ja lait on tehty niitä varten jotka eivät ymmärrä omaa ja muiden parasta. Rangaistus on muistutus siitä, että henkilö on toiminnallaan joko vaarantanut toisia tai muuten toiminut moitittavasti. Sääntöjä rikkovalle rangaistuksen saaminen on usein mysteeri, ja osoittaa vain sen, että rangaistuksia tarvitaan. Ranagistuksia ei tarvittaisi mikäli ihmiset eivät olisi itsekkäitä tai muuten vain vajakkeja. Toisaalta, tyhmiä ihmisiä ei oikeastaan saisi rankaista tyhmyydestä, sillä eivät he varmaankaan voi itselleen mitään. Mutta ehkä rangaistuksen pelko pitää kuitenkin nämä ajattelemattomat persoonat edes jollakin tapaa ruodussa, koska eivät kykene muuten hahmottamaan yhteiskuntaa, jolloin rangaistus toimii sopivana toimintaa ohjaavana tekijänä. En kuitenkaan väitä sitä, että yhteiskunnassa lainsäädäntö olisi aina kohdillaan, otetaan esimerkkinä nyt tämä vallitseva myrsky viskilasissa. Tai esimerkiksi se, että perheväkivallan tapauksessa heikompi osapuoli joutuu jättämään kotinsa, koska turpaanvetäjää ei voi häätää omasta kodistaan.

Mitä tuohon ylinopeutta ajamiseen tulee, niin kysehän on vain kuljettajan itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä muita kohtaan, ja kuvastaa vain ja ainoastaan kyseisen henkilön psyykkeen jäämistä anaalivaiheen kehitystasolle. Harvemmin ylinoepeutta ajettaessa on kyse elämästä tai kuolemasta. Tai oikeammin juuri tästä on kysymys. Mutta ei kuitenkaan niin, että henkilö kuolisi mikäli ajaisi nopeusrajoituksta noudattaen.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906

Yhden aika uuden teorian mukaan naperot ovat kyllä hapoissa koko ajan, joten en vertaisi lasta siihen pohjautuen ihmiseen jolta puuttuu kokemuksellinen tietoisuus totaalisesti.

Minä laittaisin heidät patikkaretkelle Sodankylään kaivamaan tatteja muutamaksi päiväksi.

http://web.mit.edu/abyrne/www/what_phen_conc_is_like.html

..Ja koska aika harva tajuaa yhtään mistä puhun, niin lapselle jonkin ei tarvitse olla olemassa, ollakseen totta, kuten mielikuvitusvanhemmat, tai kaverit. Sovellettuna kolarin ei tarvitse olla totta ollakseen olemassa. Mielikuvitusta, dear Watson.

Simplex
Liittynyt26.1.2010
Viestejä3031

Olen pahoillani, tarkoitus ei ollut loukata lapsia tai vähätellä heidän sen henkistä kehitysvaihetta ja heidän kokemia haasteita uuden elämän alkutaipaleella. Varsinkin jos heitä on kasvattamassa puolivaloilla kulkeva vanhempi.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906

Tossa muuten artikkeli, jos sattuu jostain saamaan käsiinsä.

http://www.newscientist.com/article/mg22329830.700-trippy-tots-how-to-see-the-world-as-a-baby.html

Ja tossa artikkelissa haastateltavan Alison Gopnikin vauvoilla tehdyistä tieteellisistä kokeista.

http://www.ted.com/talks/alison_gopnik_what_do_babies_think

Artikuloinnin sijaan editoin vielä sen verran että partikulaareilla on siis aivan tajuttoman suuri merkitys. ..Siis jotta tässä ei nyt eksyttäisi liiaksi aiheesta.

Mouho_2
Liittynyt4.1.2014
Viestejä471
Lentotaidoton
Hercules

Kuvailet Vatkain kyllä oikeamielisyyden sijaan täydellistä moraalittomuutta.

Moraali on vain yksi sana ja miljoona selitystä. Astun ehkä vaaralliseen veneeseen seuraavassa. Eikö ns. aito anarkismi tarkoita ”täydellistä moraalittomuutta”. Se anarkismi, jota media nyt tuottaa lööpeillään, on irvikuva siitä, mitä anarkismi ideana on (tai voisi olla).

Tuohon boldaamaani kohtaan sen verran, että ei tarkoita. Päinvastoin aito, toimiva anarkia edellyttäisi yksilöiltä erittäin korkeaa ja tietysti hyvin pitkälti samankaltaista moraalia. Lisäksi eri yksilöiden moraalifilosofisten pohdintojen tulisi johtaa riittävän samankaltaisiin eettisiin päätelmiin. Nämähän eivät tietenkään toteudu, etenkään suuremmassa mittakaavassa. 20 hengen hippikommuuni voi selvitä ilman fyysiseen argumentointiin siirtymistä, mutta suuremmissa yhteisöissä tuloksena on aina jengiytyminen, kaaos ja sisällissota yms.

Anarkia tarkoittaa siis esivallan puuttumista (kreik.  "an arkhos" = "ilman esivaltaa").

 

Ainoa toimiva lääke "pahuuteen":

 

 

 

Mainittakoon, että tuo viimeinen oli sitten vitsi, kun kaikki ei sitä kuitenkaan muuten tajua.

”The first principle is that you must not fool yourself — and you are the easiest person to fool.”

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

http://21stcenturymod.wordpress.com/

Speculation of the microbiome’s ability to change our personalities poses huge questions not only within the field of medicine, but also that of the law. It allows for the possibility in the future, not only for the blaming of the human genome for criminal offences in court, but for blaming our microbiome also. This speculation could go as far as to say that we may one day be able to medically treat criminality and certain behavioural defects via interference with the microbiome.

Ylläoleva teksti muistuttaa, että meidän alttiutemme rikollisuuteen voi riippua enemmän tai vähemmän suolistomme mikrobipitoisuudesta.

Tämä on vain yksi esimerkki kenties tuhansista reunaehdoista, jotka muovaavat ja ylläpitävät persoonallisuuttamme ja sen ilmentymiä.

Barabasin verkostojen teorian voisi olla yksi pohjarakenne, johon yksilöä muotoavat reunaehdot säikeinä voitaisiin kuvitella (sivumennen sanottuna mm. Hitler ja Stalin ovat yhden kädenpuristuksen päässä minusta, Mao kahden)

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/verkostojen-teoria/333748/

Me olemme verkon solmuja, joissa joukko vaikutussäikeitä yhtyy.

Suoliston mikrobiotan lisäksi meihin solmuihin johtaa lukuisia muita "sisäisiä" fysiologisia ja psykologisia vaikutussäikeitä, joista monet usein ovat myös jatkuvassa vähittäisessä, jotkut nopeassakin muuttumisen tilassa. Monet näistä ovat paljolti geneettisiä, monet enemmänkin meihin kohdistuneiden vaikutusten kuten kasvatuksen ja esimerkkien tuotteita.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että kaikki säikeet eivät lainkaan ole toisiaan tukevia. Tutkimuksen mukaan esim. tietoisen läsnäolon harjoittelu (mindfulness), awe-kokemus, meditaatio, harras rukous (esim. muslimilla), jooga tai NDE-kokemus voivat muuttaa lukuisten (jopa satojen) geenien toimintaa niin, että geenit alkavat tuottaa terveellisempiä proteiineja - ja esim. katkeruudesta johtunut huono olo paranee. Myös yhdessä suoritettu altruistinen hyväntekeväisyys vaikuttaa geeneihin positiivisesti, mutta itsekäs ilonpito negatiivisesti.

Muuttuneella mielen tilalla voi olla vaikutus esim. alttiuteen joutua rikoksiin.

Meihin solmuihin johtaa lisäksi suuri joukko ulkoisia säikeitä, jotka muotoavat meitä monin tavoin. Jos saamme esimerkiksi tietää, että mielitiettymme on uskoton, voimme ehkä masentua tai joutua vihan valtaan, tarttua aseeseen. Ulkoinen kontrolli yhdessä moninaisten sisäisten reunaehtojen kanssa on tällöin avainasemassa. Ymmärtäessämme olevamme vain solmuja emme kuitenkaan voi ylpeillä syyntakeisuutemme laadulla..

Rikollisuuteen joutumisen syitä analysoidaan tutkimuspohjalta seuraavassa

http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/tietopankki/2455/mista_rikollisuus_johtuu

Onko sitten vapaan tahdon käsite tyystin hylättävä? Tästähän kiistelimme äskettäin palstoilla lähes loputtomasti. Itse kannatin myönteistä vastausta. Kuitenkin tähän liittyy ongelmia. Esimerkiksi jonkinlainen karman lain mielikuva saattaa olla synnynnäinen sisäinen tekijä, samoin ns. omatunto, vaikka molemmat voidaankin muilla säikeillä ajoiksi sammuttaa. Joku tehty teko, rikos tai epäeettinen käyttäytyminen voi vuosikymmenet pysyä unohtuneena, mutta vanhuudessa tai kuolinvuoteella nousta syyttävänä mieleen.

Ehkä ihminen verkoston solmunakaan ei ole kokonaan naturalistinen tuote. Esimerkiksi elämyksellisen tietoisuuden olemuksen tosiasiallinen rehellinen selittämättömyys voi viitata olevaisen syvempään kerrokseen, jolla puolestaan voi olla enemmän tai vähemmän osuutta seuraavassa epävapaata tahtoa luonnehtivassa itseanalyysissa viitattuun moduloivaan operaatioon:

Olen yrittänyt tehdä introspektiolla huomioita tilanteista, joissa
tahdonomaisuutta on ilmennyt, ja joka kerta olen löytänyt konkreettiset syyt,
joihin olen lukenut myös moninaiset henkiset syyt, joiden tuloksena
tahdonomaisuus on tullut vallitsevaksi. Vapaasti en ole koskaan valinnut, mitä
tahtoa. Enkä ylipäänsä ole valinnut lainkaan, vaan minussa on tapahtunut suuren
syyjoukon punnittu, moduloitu yhteenveto.
Olenkin ajatellut, että mieli on tuollainen kulloisenkin sisäiset ja
ulkoiset syyt punnitseva ja moduloiva järjestelmä. Kulloisessakin tilanteessa
esiintyy (tai on; "alitajuiset" syyt on myös huomioitava) tai ei esiinny
merkittäviä syitä. Jos merkittäviä syitä esiintyy, modulointiin liittyy
vahvempia tahdonomaisuus-kokemuksia, mutta jos merkittäviä syitä ei esiinny tai
jos niiden tulo em. moduloivaan järjestelmään jostain syystä sillä hetkellä
estyy, olemassaolo-kokemus on tasaisempi.

Näin siis olemassaolo koostuu erityyppisistä maisemista, vain vähän tai ei
ollenkaan tahdonomaisista tasamaista sekä voimakkaita tahtotilojen tunteita
sisältävistä vuoristoista. Vähäiseltä näyttävä muutos syyjoukossa (sisäisissä
tai ulkoisissa syissä; tosin viime kädessä kaikki minussa vaikuttava on
väistämättä jo tullut sisäiseksi, kuten esim. havainnot) saattaa muuttaa
tahdonkokemusta radikaalisti.

Vaikka en voikaan fysikalistien tavoin tehdä uskonhyppyä "aivojen
materiasta mieleen", enkä näin ollen lue itseäni fysikalistiksi, koen siis
kuitenkin mielen systeemisenä tilojeni punnitsijana
ja modulaattorina. Minussa tapahtuvan punnitsemisen ja
moduloinnin joka hetki muuttuva tulostila on identtinen elämäni senhetkisen
kokemuksen kanssa.

Tietoisuuden
olemuksesta minulla on useita eri veikkauksia, joita haluan vielä lisää ja
joita usein vertaan ja arvioin, tämäkin on minussa vaikuttavan
syykokoelman punnitus- ja modulointitulos, mieleni olemassaolon muoto.

rita
Liittynyt30.4.2005
Viestejä65

Onkohan kirjoituksessa pohjalla 70-luvun amerikkalainen teoria, jossa pahuus voidaan tulkita sairaudeksi. Tarkoituksena oli voida medikalisoida pahuutta. Vielä nykyäänkin pahasta ihmisestä sanotaan, että "hän on ihan sairas". Sairauteenhan voidaan sitten löytää lääkkeitä. Kyllähän ihminen voidaan tietenkin kemiallisesti sitoa sänkyyn eli hän ei sitten pääse tekemään pahaa kenellekään. Persoonallisuushäiriöt eivät ole kuitenkaan lääkkeellisesti hoidettavissa. Pitäisikö meidän voida hyväksyä pahuuden olemassaolo? Suurten amerikkalaisten lääkefirmojen intresseissä oli voida lääkitä myös pahuutta. Ensiaskel pahuuden medikalisointiin on saada diagnoosinumero pahuuden eri muodoille. Pahuuden medikalisoinnissa odottaisi lääkefirmoja iso bisnes. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

rita, kun täällä on parikin kirjoitusta, joissa mainitaan lääkehoito, niin että luultavasti tarkoittamasi ei ole tuo ylläoleva, jossa asiaa vain lainauksessa sivutaan. Mainitsen silti jotain.

"Pahuuteen" on niin monta näkökulmaa. Esimerkiksi Jaana Haapasalo kirjassaan Kriminaalipsykologia analysoi rikollisuuden tähden vankilassa istuvia ns. traumamallin valossa ja toteaa vankeihin tutustuneena ja heitä haastatelleena, että suurin piirtein kaikki heistä ovat kokeneet ikävuosina 0v - 5v kaltoinkohtelua joko äitinsä tai molempien vanhempiensa taholta.

https://www.ps-kustannus.fi/tuote/900029408.html

Tähän voi tehdä mieli suhtautua varauksella, mutta varmaan useiden kohdalla näin on.

Mikäli puhe on suoliston mikrobiston vaikutuksesta ihmisen olotilaan, se on uusien tutkimusten mukaan suuri. Ei ehkä rikoksiin johtava kuitenkaan. Tätä ei ole vielä voitu tai haluttu tutkia ihmisillä.

Esimerkiksi kun rohkean, tutkivan hiirirodun ja aran, syrjäänvetäytyvän hiirirodun suolen sisältöjä vaihdettiin, niin rohkeat tutkivat hiiret muuttuivat säikyiksi ja arat rohkeiksi.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
Mouho
Lentotaidoton
Hercules

Kuvailet Vatkain kyllä oikeamielisyyden sijaan täydellistä moraalittomuutta.

Moraali on vain yksi sana ja miljoona selitystä. Astun ehkä vaaralliseen veneeseen seuraavassa. Eikö ns. aito anarkismi tarkoita ”täydellistä moraalittomuutta”. Se anarkismi, jota media nyt tuottaa lööpeillään, on irvikuva siitä, mitä anarkismi ideana on (tai voisi olla).

Tuohon boldaamaani kohtaan sen verran, että ei tarkoita. Päinvastoin aito, toimiva anarkia edellyttäisi yksilöiltä erittäin korkeaa ja tietysti hyvin pitkälti samankaltaista moraalia. Lisäksi eri yksilöiden moraalifilosofisten pohdintojen tulisi johtaa riittävän samankaltaisiin eettisiin päätelmiin. Nämähän eivät tietenkään toteudu, etenkään suuremmassa mittakaavassa. 20 hengen hippikommuuni voi selvitä ilman fyysiseen argumentointiin siirtymistä, mutta suuremmissa yhteisöissä tuloksena on aina jengiytyminen, kaaos ja sisällissota yms.

Anarkia tarkoittaa siis esivallan puuttumista (kreik.  "an arkhos" = "ilman esivaltaa").

Ainoa toimiva lääke "pahuuteen":

Mainittakoon, että tuo viimeinen oli sitten vitsi, kun kaikki ei sitä kuitenkaan muuten tajua.

Benjamin Franklinia lainatakseni: Democracy is two wolves and a lamb voting on what to have for lunch. Liberty is a well-armed lamb contesting the vote.

Sekasorron pahin vihollinen on anarkia.

Se on muuten huvittavaa miten päin helvettiä ihmiset käsittävät auktoriteetin. Ihmisille se tuntuu olevan voimaa ja valtaa, kun todellisuudessa se ei ole mitään muuta kuin luottamusta.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
rita

Onkohan kirjoituksessa pohjalla 70-luvun amerikkalainen teoria, jossa pahuus voidaan tulkita sairaudeksi. Tarkoituksena oli voida medikalisoida pahuutta. Vielä nykyäänkin pahasta ihmisestä sanotaan, että "hän on ihan sairas". Sairauteenhan voidaan sitten löytää lääkkeitä. Kyllähän ihminen voidaan tietenkin kemiallisesti sitoa sänkyyn eli hän ei sitten pääse tekemään pahaa kenellekään. Persoonallisuushäiriöt eivät ole kuitenkaan lääkkeellisesti hoidettavissa. Pitäisikö meidän voida hyväksyä pahuuden olemassaolo? Suurten amerikkalaisten lääkefirmojen intresseissä oli voida lääkitä myös pahuutta. Ensiaskel pahuuden medikalisointiin on saada diagnoosinumero pahuuden eri muodoille. Pahuuden medikalisoinnissa odottaisi lääkefirmoja iso bisnes. 

En usko että anti-intellektuellismi tekee kenestäkään hurskaampaa ja rohkenen jopa väittämään että sinä ristiretkilläsi aiheutat tuhoa ja hävitystä enemmän kuin ristiverinen haureutta harrastaessaan.

Eli minä pidän sinua heikkona ja pienenä, ja siten pahana. Pitäisikö minun hyväksyä sinut sellaisenaan? Kysymys on retorinen, enkä tuhlaa sinuun sen enempää kuin sinäkään.

Tai sanon vielä sen verran että pahat aikomukset ovat poikkeuksetta katarttisia.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
rita

Onkohan kirjoituksessa pohjalla 70-luvun amerikkalainen teoria, jossa pahuus voidaan tulkita sairaudeksi. Tarkoituksena oli voida medikalisoida pahuutta. Vielä nykyäänkin pahasta ihmisestä sanotaan, että "hän on ihan sairas". Sairauteenhan voidaan sitten löytää lääkkeitä. Kyllähän ihminen voidaan tietenkin kemiallisesti sitoa sänkyyn eli hän ei sitten pääse tekemään pahaa kenellekään. Persoonallisuushäiriöt eivät ole kuitenkaan lääkkeellisesti hoidettavissa. Pitäisikö meidän voida hyväksyä pahuuden olemassaolo? Suurten amerikkalaisten lääkefirmojen intresseissä oli voida lääkitä myös pahuutta. Ensiaskel pahuuden medikalisointiin on saada diagnoosinumero pahuuden eri muodoille. Pahuuden medikalisoinnissa odottaisi lääkefirmoja iso bisnes. 

Medikalisointihan on ceestä, se on taivahan tosi. Ei normaaleille tunteille tai ihmiselolle kannata keksiä mitään turruttavaa lääkettä tms. Pahuuden kohdalla on vaikeaa edes kuvitella, kuinka siinä voitaisiin onnistua.

Noh, jokatapauksessa. Vaikka medikalisaatio on ceestä, niin eikö tulisi muistaa, mitä toisessa vaakakupissa on? Jos olisi lääke, jolla voisi lievittää pahojen ihmisten maailmantuskaa. Lempeyspilleri. Niin eikö meidän humaaneina ihmisinä pitäisi pyrkiä sitä käyttämään? Eikö tuskan ja pahan olon lievittäminen silloin kun voimme ole velvollisuus. Jos jonkun olo helpottuisi, niin eikö se silloin kannattaisi?

Persoonallisuushäiriöitä muuten nykyään voidaan jossain määrin hoitaa. Tosin riippuu voimakkaasti häiriöstä ja potilaasta. Muutamia loistavia onnistumisia, enin osa kuitenkin noita hoitoresistenssejä niin että voidaan sanoa, että varsinaista hoitoa ei ole. Ainakaan sellaista kaikkiin tehoavaa.

Hämmentää.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906

Ja tähän pahuuden kategoriaan liittyy myös vahvasti tämä voimaantumisliikehdintä. Viimetapaamisella sossun kanssa esimerkiksi hän päätti voimaannuttaa minut, johon vastasin mm. kertomalla kuinka valmistetaan lannoitepommi. Parempi kun pysyvät kaukana ja antavat minun olla oma apaattinen itseni.

Ja kun kerroin vähän kaikesta siitä perseilystä jonka tähden niillä ei ole asiaa mun lähelle, vastattiin että "vanhoja juttuja". Ei siihen ole kuin yksi oikea vastaus, ja toi ei ollut se.

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä675
Vatkain

Ei normaaleille tunteille tai ihmiselolle kannata keksiä mitään turruttavaa lääkettä tms. Pahuuden kohdalla on vaikeaa edes kuvitella, kuinka siinä voitaisiin onnistua.

Jos keksittäisiin lääke, joka poistaisi kokonaan rikoksen tekemisen mahdollisuuden, poistaisi tuo lääke myös ihmisyyden. Jossain tilanteessa voi nimittäin myös rikollisuuteen yleensä kykenemätön ihminen tehdä rikoksen. Rikoksen tekemisen mahdollisuus on seuraus siitä, että ihminen on tunteva olento.

 

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Rikosta ja pahuutta ei voi aina nähdä yhtenä ja samana asiana.

Rikos on varastaa leipä, vaikka lapset näkisivät nälkää. Pahuutta on antaa lasten nääntyä nälkään, vaikka olisi tilaisuus varastaa leipä.

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä675
Rousseau

Rikosta ja pahuutta ei voi aina nähdä yhtenä ja samana asiana.

Rikos on varastaa leipä, vaikka lapset näkisivät nälkää. Pahuutta on antaa lasten nääntyä nälkään, vaikka olisi tilaisuus varastaa leipä.

Eivät varmasti sama asia olekaan, mutta pahat teot eivät myöskään ole jotain, mihin pystyvät vain psykopaatit. Maailma ei jakaudu hyviksiin ja pahiksiin. Näen hieman vaarallisena sellaisen ajatusmallin, että pahuus on vain itsen ulkopuolella.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5709
Vatkain
Ronron
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Varmaan noin 15. Kirjoittamiseen kännykällä meni hieman enemmän aikaa, yhteensä pari minuuttia. Joskus aiemmin olen asiaa miettinyt minkä takia minulla oli vastaus tavallaan jossain määrin valmiina, mikä selittää sen täydellisyyden. Eipä mitään, on ilo jakaa viisautta ympärilleen. 

Kyllähän sillä rangaistuksella on muitakin rooleja, se rauhoittaa uhreja ja yhteiskuntaa yleensä kun olemme vielä sen verran primitiivisiä että kostaminen tuntuu hyvältä. Mutta onko se järkevää, minun mielestäni ei, se on lapsellista ja typerää ja kuuluisi keskiajalle. Luulen että tämmöisestä barbaarisesta ajattelutavasta voitaisiin kasvaa pois jos se häviäisi kulttuurista. 

Teoriassahan rangaistus voitaisiin jättää toteuttamatta jos kaikille jäisi illuusio siitä että se toteutettiin. Ei taida kuitenkaan käytännössä olla mahdollista koska viimeistään rankaistava itse kertoisi kaikille ettei häntä oikeasti rankaistu. 

Eikö rangaistuksen tarkoitus ole osoittaa, että teoilla on seurauksensa ja ne pitää myös kantaa? Eli kasvattava ja opetuksellinen motiivi. Miksi ihminen saisi tehdä mitä huvittaa ilman että on tarve kantaa seuraamukset?

Laeilla ja asetuksilla ohjataan ihmisten moraalia. On väärin ajaa ylinopeutta. Jos rikon tätä lakia ja aiheutan vaaratilanteita, minua ojennetaan sakolla. Toisaalta koska ylinopeuden ajaminen on kielletty, voin pysähtyä mielessäni pohtimaan, että miksiköhän näin on ja tulla oikeamielisenä ihmisenä siihen tulokseen, että kattonopeudelle täytyy tällä tieosuudella olla jokin järkevä peruste.

Sakko voi napsahtaa myös epähuomiosta. Ei huomaa nopeuden muuttuneen jollain pätkällä. Maksumuistutus ohjaa ajatukset siihen, että liikenteessä on oltava tarkkaavaisempi eikä vain idlata menemään.

Kostomentaliteetti ei kuulu länsimaisen oikeusvaltion tuomiovallankäyttöön vaan rangaistusten takana on ohjaus ja ojennus.

”Moraalittomuudella” tässä tarkoitin kommenttia Vatkaimen lauseeseen: ”Laeilla ja asetuksilla ohjataan ihmisten moraalia”. Jos luit tarkkaan kirjoitukseni, niin puhdas anarkismi olisi nimenomaan riippumatonta ”laeista ja asetuksista”. Eli etiikkaa etiikan vuoksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Lentotaidoton: Oletko (toimitko) eetisesti kestävästi porkkanan tai kepin toivossa/pelossa? Eikö se, että olet itsellesi tehnyt selväksi tietyt prinsiipit, ole aidointa etiikkaa; siis ei välttämättä sitä, jota moraaliksi kutsumme? Et voi ”moraalia/etiikkaa” opiskella liikennesäännöistä (tai yleensäkään laeista) etkä ”taivastoivosta” tai yleensäkään mistään hyvityksen/palkinnon toivosta.

Tiedän herttisen selvästi, että meidän seitsemän miljardin joukossa ei ole montaakaan aitoa anarkistia. Siis sellaista, joka toimii moraalisesti kestävällä tavalla riippumatta esim laeista tai uskontojen lupauksista. Eikö tämä olisi kuitenkin ihanne? Tai ainakin jokin suunta? Siis toista kuin nykyinen haukkumasana anarkismista?

Näkemyksessäsi tuntuisi johtavana periaatteena olevan vapaa tahto tai ylipäänsä edes mahdollisuus itsen taholta vaikuttaa persoonallisuutensa laatuun. Jokin aika sitten käytiin pitkiä väittelyitä tästä asiasta. Lähinnä vain Japetus ja minä ymmärsimme vapaan tahdon illusoorisuuden. Sinunkin luulin kyllä ymmärtävän..

Voisikin sanoa, että ihmisen persoona ja tuo "oikea" anarkismikin, jos sellaista jostain löytyisi, koostuvat joko kokonaan tai suureksi osaksi niistä tuhansista reunaehdoista, joita olen halunnut esittää säikeinä verkostojen teoriassa edell. puheenvuorossani.

Ehkäpä tarkoititkin tätä?

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5709

Enhän ole puhunut mitään siitä, että tuo ”ideaalinen anarkismi” tai ”aito etiikka” selviytyisi/selkeytyisi pullossa olemalla, eli olisi jonkin illusoorisen ”vapaan tahdon” ilmentymä. Päinvastoin. Jokaisen tulee tehdä oma henkilökohtainen synteesi nojautuen maapallon ja sen historian suurimpien ajattelijoiden saavutuksiin. Ja parhaansa mukaan koettaa elää sen mukaan. Useimmiten se ei onnistu, kuin onnistuu. Ja kuten olen omalta puoleltani moneen kertaa toljottanut, ei näitä ajatuksia lähdetä ratkomaan Schrödingerin yhtälöstä, vaikka periaatteellinen reduktio siellä taustalla onkin.

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2278

Jos joillain synnäisesti puuttuu aivoista empatian ja myötäelämisen työkalupakki niin sitä ei voi yhdellä tai kahdella täsmäpillerillä korvata. 

On toki sellaisia yleisiä stoned-pillereitä jotka vie toimintakyvyn.. ehkäiseehän se..

 

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076

Erinomainen blogimerkintä mielenkiintoisesta aiheesta.

Koska en oikein usko vapaseen tahtoon, yritän suhtautua ei-toivottaviin käytöshäiriöihin yksilöiden kannalta ikävinä mutta satunnaisina onnettomuuksina. Eli sysäisin mielelläni vastuun vain huonolle tuurille; mahdollisille ongelmille aivorakenteessa ja/tai yksilöä elämänsä aikana ympäröiville olosuhteille, joiden vaikutuksille altistuneena yksilölle ei vain pulpahtanut mieleen muuta tapaa toimia eteen tulleessa tilanteessa. Toisin sanoen jos olisi pilleri, jonka rikollinen voisi ottaa ja parantua, antaisin hänelle pillerin ja päästäisin ihmisten ilmoille heti kun viallinen osa aivoista olisi jälleen toimintakuntoinen.

Se kuinka realistinen tällainen pilleri on, on sitten eri asia. Esimerkiksi vangit eivät ole kaikki psykopaatteja. Eli pelkästään otsalohkon toiminta ei ehkä vielä yksin määrää sitä, olisiko ihmisellä aivoissa jotain korjattavaa. Voitaisiin tarvita hardwaren korjaamisesta vastaavien pillerien lisäksi myös jonkinlaisia software-pillereitä, jotka korostaisivat hyödyllisiä elämänkokemuksia ja heikentäisivät haitallisia elämänkokemuksia, jotta päätöksenteolla olisi edellytykset perustua aiempaa useammin sellaisille elämänkokemuksille, joista olisi sosiaalisessa toiminnassa hyötyä pitkässä juoksussa.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878
jussipussi
Hercules
jussipussi
Ronron

Rangaistuksen ainoa järkevä tarkoitus on ennaltaehkäisä rikoksia pelotevaikutuksella. 

Montako sekuntia uhrasit tämä "ainoan järkevän" muodostamiseen?

 

Ketä kiinnostaa. Ihmisen moraalisuus juontaa kyvystä esittää kysymyksiä, ei vastata niihin.

Eikö ole mielenkiintoista miten itselle annataan lupa mihin vaan höpötyksiin ajatuksen tasolla.

 Ja sitten kuvittelemme niitä oikeinkin fiksuiksi jutuiksi, onhan ne sentään meidän omasta "äärimmäisen fiksusta" päästä suollettuja?

Anteeksi nyt mutta mulle tulee sun näistä muitten ihmisten vastausten ruotimisista mieleen palstan turhin nimimekrkki Sandi. Tuokin kaveri on omasta mielestään kovin fiksu. Vois olla melkeen sun isoveli tai se joka tulee esiin pimeimpinä hetkinä.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Jos rikollisuutta ajatellaan sairautena ja sairaus voidaan parantaa niin kaikki muuttuu. Siinä vaihessa kun rikollisuus pystytään ennaltaehkäisemään tervehdyttävillä tomilla jotka itseasiassa estää rikoksen syntymisen rangastuksiakaan ei enää tarvita. Itseasiassa parantunut rikollinen ei myöskään tarvitse rangaistusta, mutta yhteiskunta tarvitsee. Eli rangaistus täytyy olla paranemisesta huolimatta olemassa, ei rikollisen kannalta vaan yhteiskunnan kannalta.

Osoittaako tuo sitten sairautta yhteiskunnassa?
Pohjimmaisia haluja kostoon, silmä silmästä ja hammas hampaasta. Yhteiskunnallinen paine on se joka vaatti rangaistuksen. Vaan jos rikollisuutta aletaan pitää sairautena ja siihen saadaan hoitoja niin yhteiskunta lopulta vähitellen saattaa hyväksyä rainkaisemattomuudenkin.

Alkoholismi on hyväksytty sairaudeksi ja siihen saadaan hoitoja. Homoudessa on käynyt päinvastoin. Homous ei ole enää sairaus. Mitä rikollisuus siitten lopultakin on? Suolistobateereiden aiheuttama epätasapaino mentaalisessa terveydessä vain perinpohjainen pahuuden tila? Jos lääketietteellisiä selityksiä pystytään antamaan niin rangaistusten tarve myös vähenee, ei pelkästään hoitojen takia vaan anteeksiannon takia jonka ymmärrys tuo mukanaan.

En minä siitä huolimattta haluaisi olla työparina mielenterveyshäiriöisen tai alkoholistin kanssa jonka tekemisiä ja töppäilyitä tai mielialan vaihteluja joutuu kestämään vaikka se luokitellaankin sairaudeksi. Eli joskus ja jossain päin maailmaa on yksinkertaisinta vaan poistaa sairaus eli telottaa yhteiskunnalle vaaralliset rikolliset.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Nerissa
Liittynyt21.8.2014
Viestejä4

Kosto rangaistuksen tarkoituksena on erittäin huono, sillä se ei korjaa aiempaa tekoa tai muutenkaan aiheuta mitään hyvää kenellekään. Päinvastoin, rangaistu ihminen todennäköisemmin paatuu, ja ankarat rangaistukset ja huono kohtelu edesauttavat eristäytymisen kokemuksia yhteiskunnasta ja näin kohottavat rikoksen uusimisen mahdollisuutta. Vankeusrangaistuksen ainoat hyödyt ovat pelotevaikutus ja rikoksien tekemisen estäminen eristämällä rikollinen maailmasta. Näiden asioiden valossa tuota pilleriä tulisi tietysti käyttää aina kun se nähtäisiin tarpeenmukaiseksi. Ajatuksena tuollaisen pillerin olemassaolo tuntuisi kyllä aika karmivalta. Sillähän ikään kuin lääkkein aivopestäisiin ihmiset toimimaan siten, minkä senhetkinen yhteiskunta (tai vallanpitäjät) näkee hyväksi, oikeaksi ja hyödylliseksi.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3265
Hercules
Se on muuten huvittavaa miten päin helvettiä ihmiset käsittävät auktoriteetin. Ihmisille se tuntuu olevan voimaa ja valtaa, kun todellisuudessa se ei ole mitään muuta kuin luottamusta.

http://www.suomisanakirja.fi/auktoriteetti

 auktoriteetti

 arvovalta, -inen henkilö

 auktoriteetti

valta

käskyvalta

virkavalta

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
Sepi
Hercules
Se on muuten huvittavaa miten päin helvettiä ihmiset käsittävät auktoriteetin. Ihmisille se tuntuu olevan voimaa ja valtaa, kun todellisuudessa se ei ole mitään muuta kuin luottamusta.

http://www.suomisanakirja.fi/auktoriteetti

 auktoriteetti

 arvovalta, -inen henkilö

 auktoriteetti

valta

käskyvalta

virkavalta 

Vitsi sä oot nokkela.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3265
Hercules
Sepi
Hercules
Se on muuten huvittavaa miten päin helvettiä ihmiset käsittävät auktoriteetin. Ihmisille se tuntuu olevan voimaa ja valtaa, kun todellisuudessa se ei ole mitään muuta kuin luottamusta.

http://www.suomisanakirja.fi/auktoriteetti

 auktoriteetti

 arvovalta, -inen henkilö

 auktoriteetti

valta

käskyvalta

virkavalta 

Vitsi sä oot nokkela.

Osaisitko keskustella sortumatta henkilökohtaisuuksiin? Esitit tulkintasi auktoriteetti -sanasta ja vastasin sanakirjamääritelmällä, joka mielestäsi on "päin helvettiä". Mitä nokkelaa siinä oli? Puolusta kantaasi, argumentoi!

Häxpi
Liittynyt15.11.2014
Viestejä1334

Lainaus:
Kuvittele pilleri, joka muuttaa julmimmankin rikollisen varmuudella mallikansalaiseksi. Pahuudesta tulee pelkkä ravinnon puutostila.

Miten oikeuden tulisi tällöin käsitellä rikollisia? Oletetaan, että pilleriä ei voida määrätä ehkäisynä koko väestölle vaan ainoastaan kovista rikoksista tuomituille (esim. lääkkeen riittävyyden ja haittavaikutusten takia). Oletetaan samalla, että rikoksia ei kannata tehdä pillerin takia.

Pahuuden poistaminen pillerillä ja blogistin esittämällä tavalla ei ole ihan yksinkertainen asia.

• Kukaan ei olisi turvassa, koska jokainen saisi tehdä yhden murhan ilman muuta rangaistusta kuin pilleri. 
• Tapaukset, joissa murhaa ei tehdä pahuuttaan vaan (omasta mielestä) pakosta tai hyvyyttään (esim. puolustus- tai puolustautumistilanne, jossa tappaminen on ainoa vaihtoehto).
• Onko käsitettä pahuus edes olemassa siinä muodossa, että siihen voitaisiin kohdistaa biologinen tai kemiallinen täsmälääke? Kuka määrittelisi pahuuden?
• Miten lääke suhtautuu ravinnoksi tappamiseen ja miten se luokittelee kohteet: sieni, selleri, kastemato, ahven, heinäsirkka, sisilisko, jänis, valas, simpanssi, ihminen?

Islamismi nojaa islamin arvovaltaisiin lähteisiin: Koraaniin, sunnaan, Muhammedin esimerkkiin ja sharia-lakiin. Islamismi on islamin hartainta harjoittamista.

Galileo Galilei, auktoriteettien sanan sijasta tiedon avoimuuteen perustuvan tieteen edelläkävijä. Kuva: Wikimedia Commons.
Galileo Galilei, auktoriteettien sanan sijasta tiedon avoimuuteen perustuvan tieteen edelläkävijä. Kuva: Wikimedia Commons.

Tieteen avoimuus edellyttää tutkimusaineistojen julkaisua.

Perusteltavuus erottaa tieteellisen tiedon mutusta. Tieto on aidosti perusteltavissa vasta, kun tutkimusaineisto on kaikille avoimesti saatavilla.

Psykologiassa (ja muilla ihmistutkimuksen aloilla) tutkimuksen avoimuus ja aineistojen julkinen saatavuus on luvattoman heikkoa: tutkimusten perusteella yli 70% tutkijoista ei luovuta aineistoaan edes toisten tutkijoiden pyynnöstä, vaikka tutkimuksen allekirjoitettu julkaisusopimus edellyttää aineiston avoimen jakamisen.

Sulkeutunut kulttuuri heikentää merkittävästi tutkimuksen tieteellistä arvoa. Varoittavana esimerkkinä sosiaalipsykologi Diederik Stapel onnistui julkaisemaan arvostetuissa lehdissä vuosien ajan kymmeniä tutkimusartikkeleita aineistoista, jotka hän oli keksinyt vain tuottamaan huipputuloksia tekemättä minkäänlaista tutkimusta. Stapelin petkutus saattoi olla laajamittaisuudessaan ja järjestelmällisyydessään poikkeuksellista, mutta nimettömien kyselyiden perusteella erilainen aineiston kyseenalainen käsitteleminen ja valikoiminen haluttujen tulosten saamiseksi on yleistä. Kiinnijäämisen pelko selittänee haluttomuutta luovuttaa omaa tutkimusaineistoa muiden tutkittavaksi.

Vertaisarviointikaan ei estä petkuttamista, sillä siihen ei kuulu tulosten tarkistaminen aineistosta lähtien, vaan käytännössä ainoastaan tutkimuksen järkevyyden ja merkittävyyden pintapuolinen arviointi. Myös kuuluisa nimi vaikuttaa merkittävästi artikkelin hyväksymiseen vertaisarvioinnissa (mikä voitaisiin välttää pitämällä artikkelin kirjoittaja salassa arvioijilta).

Avoimuus edistää tieteen lisäksi globaalia tasa-arvoa. Mitä avoimemmin tutkimusaineistot ovat kaikkien saatavilla, sen paremmat mahdollisuudet tutkijanaluilla ympäri maailman on nousta kansainvälisesti ansioituneiksi tieteentekijöiksi. Avoimuus hyödyttää siis koko ihmiskuntaa.

Avoimuus olisi vastalääke myös tutkimusten tieteellisyyttä heikentävään julkaisuvinoumaan. Julkaisuvinoumassa on kyse valikoidusti julkaisematta jäävien negatiivisten tulosten synnyttämästä harhasta: jos kymmenet tutkimukset selvittävät esim. tehottomien lääkkeiden vaikutusta, jossain näistä tutkimuksista lääkkeellä havaitaan tehoa puhtaasti tilastollisena sattumana, joka näennäisen merkittävyytensä johdosta julkaistaan huomattavasti negatiivisia tuloksia todennäköisemmin. Pahimmassa tapauksessa pelkkään lumevaikutukseen perustuva lääke voi päätyä yleisille markkinoille ja hoitosuosituksiin. Julkaisuvinouma poistuisi, jos tutkimusrahoituksen saaminen edellyttäisi kaikkien tutkimusten aineiston asettamista julkisesti saataville tuloksesta riippumatta.

Tieteellisen apurahan ensisijainen tarkoitus on tukea tutkimusta, ei tutkijaa, jonka voi ajatella olevan vain töissä tieteelle. Julkisen tiederahoituksen myöntämisehdoksi voisikin mielestäni asettaa velvollisuus saattaa keräämänsä aineisto julkiseksi. Vastaavasti vertaisarvioidun tutkimuksen julkaisuehdoksi voitaisiin asettaa se, että artikkelin yhteydessä on samalla julkaistava koko tutkimusaineisto. Internetin myötä aineiston julkaisu on teknisesti helposti toteutettavissa. Ihmistutkimuksessa mahdollisesti arkaluonteiset tunnistetiedot voidaan poistaa julkaistavasta aineistosta, millä varmistetaan tutkittavien henkilöiden yksityisyydensuoja.

Fysikaalisissa tieteissä avoimuus toteutuu ihmistutkimusta paremmin: valtaosa fysiikan tutkimusartikkeleista on ilmaiseksi kaikkien saatavilla, ja aineistot julkaistaan usein artikkelissa tai sen yhteydessä linkkinä. Esimerkiksi Planck-satelliitin mittausaineisto julkaistaan kaikkien saataville tulosten julkistuksen yhteydessä.

Hiljattain perustettu Journal of Open Psychology Data pyrkii avaamaan psykologian tutkimusaineistoja kaikkien tutkijoiden käyttöön ja keskittämään ne samalle sivustolle. Sivustolle näyttää toistaiseksi kerääntyneen varsin vähän aineistoja.

Osaako joku asiaan perehtynyt kertoa, minkälaisilla toimilla Suomessa on pyritty edistämään tieteen avoimuutta? Toteutuuko avoimuus jollain tieteenalalla erityisen hyvin tai huonosti?

Kommentit (3)

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä206

Eipä tuo ongelma pelkästään psykologian ole, lähinnä tieteenaloista se on nostettu (monista syistä) tikun nokkaan. Onko esimerkiksi "valtaosa" fysiikan artikkeleista saatavilla ilmaiseksi? Arxiv on sinänsä nerokas järjestelmä ja biologit yrittävät tässä seurata perässä.

Kyllä ainakin biologian puolella pääsääntöisesti nykyään vaaditaan, että tutkimusdata on arvioijien käytettävissä (ja monissa julkaisuissa myös vaaditaan että julkaisun yhteydessä data julkaistaan) Arvioijen on datan laatua ja analyysejäkin arvioitava, mutta taitaa vain viitseliäimmät pyöritellä ja katsoa saavatko samat tulokset.

Suomessa avoimuuteen on vielä pitkä matka - ja avoimuus niin monitahoinen tavoite että siinä varmasti vielä kestääkin -, mutta esimerkiksi Open Science Finland -työryhmä on tätä edistänyt.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä7176

Blogikirjoituksesta jäi mieleen kohta vertaisarvioinnista:

Lainaus:

Vertaisarviointikaan ei estä petkuttamista, sillä siihen ei kuulu tulosten tarkistaminen aineistosta lähtien, vaan käytännössä ainoastaan tutkimuksen järkevyyden ja merkittävyyden pintapuolinen arviointi.

Kun vertaisarviointi nykyisin perustuu täysin tiedeyhteisön ilmaistyöhön (lehden kannalta, osa tutkijoista tietysti ehtii tehdä sitä työajalla ja saa tavallaan siitä korvauksen), ei aineiston saatavilla oleminen oikeasti auttasi yhtään mitään, kun arvioijat eivät kuitenkaan ehtisi aineistoa katsoa. Jo nyt arviointi vie käsikirjoituksesta ja sen tarkemmasta osumisesta omaan tutkimustyöhön riippuen päivästä useampaan päivään. Osa tekee tietysti nopeammin, mutta silloin kyllä arviointi on enemmän muodollista tai sitten niin täysin oman tutkimuksen kanssa samasta aiheesta olevaa, että asioita on miettinyt jo ennalta.

 

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä6488

Tieteen avoimuuden ongelma on niin vaikea ja monitahoinen, että onneksi ei ole minun ongelmani. Sääliksi käy niitä jotka yrittävät sen eteen jotain tehdä.

 

Ongelmahan ei mikään kovinkaan uusi ole. Ollut varmasti ollut olemassa jossain muodossaan yhtä pitkään kuin tiedekkin.

 

Sinänsä arxiv ja datan avoimuus ovat toki hyviä ja kannatettavia asioita.

Aivojen näköjärjestelmän universaalien ominaisuuksien johdosta yksinkertaiset geometriset kuviot ovat yleinen hallusinaatio. Kuva: Wikimedia Commons.
Aivojen näköjärjestelmän universaalien ominaisuuksien johdosta yksinkertaiset geometriset kuviot ovat yleinen hallusinaatio. Kuva: Wikimedia Commons.

Aistiharhat ovat osa aivojen luonnollista toimintaa.

Aivoissa on kullekin aistille erikoistuneet alueensa, joiden sähköisen aktivaation koemme erilaisina aistimuksina. Emme siis näe silmillä, kuule korvilla, tunne keholla, haista nenällä tai maista kielellä, vaan kaikki havainnointi tapahtuu aivoillamme.

Aistiminen perustuu tapahtumaketjuun: ympäristön ärsyke (esim. ihmisen ääni) saapuu aistinelimeen (korva), josta aivoihin etenevä sähke aktivoi aistialueet ja siten synnyttää koetun aistimuksen (puheen kuuleminen). Aistialueiden aivosolut voivat kuitenkin aktivoitua myös spontaanisti, ilman ulkoista ärsykettä tai viestiä aistinelimiltä. Tällaisen purkauksen koemme hallusinaationa eli aistiharhana: todellisena aistimuksena ilman vastaavaa ulkoista ärsykettä. 

Aivojen fMR-kuvaus on vahvistanut hallusinaatioiden ilmenevän aistimusten tavoin myös havaitun aivotoiminnan tasolla. Moderni aivotutkimus tukee näin ihmisten lukuisia kertomuksia siitä, että hallusinaatiot tuntuvat yhtä aidoilta kuin muutkin aistikokemukset. Hallusinaatiot eivät siis ole vilkasta mielikuvitusta, vaan alkavat ja loppuvat tahdostamme riippumatta kuin naapurin koiran haukunta. Hallusinaatioiden ero tahdonalaiseen mielikuvitukseen perustunee samansukuiseen hermostolliseen mekanismiin, joka estää itsensä kutittamisen.

Hallusinaatiot voi laukaista ainakin virikkeetön tai muuttumaton ympäristö, aistin tai ruumiinosan menetys, alentunut tajunnantila, happivaje, traumat, migreeni, epilepsia, unihalvaus, päihteet, kuoleman läheisyys, läheisen kuolema ja muut voimakkaat tunnetilat. Lisäksi aivojen yksilöllisistä ominaisuuksista johtuen jotkut kokevat hallusinaatioita herkemmin kuin toiset.

Aistiärsykkeiden poistamiseen perustuvissa sensorisen deprivaation kokeissa lähes kaikki osallistujat ovat kokeneet hallusinaatioita jo lyhyen ajan kuluessa. Tämä viittaa hallusinaatioiden olevan universaali terveiden aivojen ominaisuus. Hallusinaatioita osataan aiheuttaa myös hallitusti, stimuloimalla aivoja kohdennetusti TMS-laitteen muuttuvalla magneettikentällä. Kykymme tuottaa hallusinaatioita kontrolloidusti vahvistaa niiden luonnollisen alkuperän.

Kirjassaan Hallucinations neurologi Oliver Sacks elävöittää hallusinaatioiden kirjoa kiehtovien kertomusten avulla. Sacks kirjoittaa empaattisella tyylillään näkyjen viihdyttämistä sokeutuneista vanhuksista, nuoresta naisesta jonka näkökenttään juuttui Kermit-sammakko, toimittaja Michael Shermerin sieppauksesta ufoon, päävamman jälkeen kuulemansa Jumalan äänen avulla suosioon nousseesta poliitikosta ja lukuisista muista hallusinaatioita kokeneista ihmisistä. Sacks kertoo myös omista kokemuksistaan: hengenvaarassa kuulemastaan pelastavasta äänestä, filosofisesta keskustelustaan hämähäkin kanssa ja monista todeksi erehtymistään hallusinaatioista. Lisäksi paljastuu, kuinka Sacks löysi vaikeuksien jälkeen kirjoittamisesta merkityksen elämälleen (kääntäjille vinkkinä: kirja olisi ehdottomasti suomennoksen arvoinen).

Sacksin kirjan luettuani koin yllättäen itsekin elämäni ensimmäiset hallusinaatiot. Ensimmäisellä kerralla hämmästelin epäuskoisena valkoiseen seinään yöllä ilmestynyttä pyörivää harmaata ruudukkoa, joka näytti täysin todelliselta. Seuraavana yönä seinään oli ilmestynyt liikkuvia värillisiä raitoja, joita jo sillä kertaa katselin uteliaana ja huvittuneena. Tapauksista on nyt yli vuosi, mutta kolmatta hallusinaatiota ei ole näkynyt eikä kuulunut. Kokemuksilleni löytyy Sacksin kirjasta nimikin, heräämisen jälkeinen hypnopompinen hallusinaatio. Yksinkertaiset geometriset kuviot kuuluvat aivojen näköjärjestelmän universaaleihin ominaisuuksiin ja ovat visuaalisista hallusinaatioista yleisimpiä.

Kyselyissä hallusinaatioita ilmoittaa kokeneensa noin viidennes kaikista ihmisistä. Todellinen esiintyvyys lienee ilmoitettua suurempi, sillä hallusinaatioista kertomista vältetään hulluksi leimautumisen pelossa. Pelko ei ole aiheeton, kuten kuuluisa Rosenhanin koe osoittaa. Kokeessa psykologi David Rosenhan ja kahdeksan muuta tervettä koehenkilöä joutui 1-7 viikoksi pakkohoitoon ilmoitettuaan kuulleensa hyvänlaatuisia hallusinaatioita. Vaikka koehenkilöt kertoivat hallusinaatioiden menneen nopeasti ohi ja käyttäytyivät mielisairaalassa mallikkaasti, he joutuivat myöntymään psykiatrien tekemään skitsofreniadiagnoosiin päästäkseen vapaaksi. Monet sairaaloiden oikeat potilaat olivat puolestaan tunnistaneet koehenkilöt terveiksi hyvin nopeasti.

Hallusinaatioihin liittyvien mielisairauksien yliarviointi selittyy ihmisen intuitiivisen todennäköisyyspäättelyn vinoumilla. Erityisen suuri yliarvioinnin riski on psykiatrien lisäksi kaikilla muilla, joiden kanssaihmisillä mielisairaudet ovat yliedustettuina. Yliarvioinnin vaaraa voi kuitenkin ehkäistä tiedostamalla sekä hyvänlaatuisten hallusinaatioiden yleisyys että omat automaattiset päättelyvirheensä. Niinpä onkin keskeistä ymmärtää, että vaikka hallusinaatiot ovat vakavissa mielisairauksissa yleisiä, käänteinen ei päde: koska vakavien mielisairauksien esiintyvyys on vain muutaman prosentin luokkaa, todellisuudessa yli 90% hallusinaatioita kokevista ihmisistä on mieleltään yhtä terveitä kuin muutkin. Hallusinaatiot ovat siis lähtökohtaisesti normaalia aivotoimintaa, johon liittyy mielenterveyden häiriö vain jos aistiharhat yhdistyvät harhaluuloihin, todellisuudentajun menetykseen tai muuten vahingolliseen toimintaan.

Aistien karkeistavasta luonteesta johtuen havaintotodellisuutemme ei voi koskaan edes periaatteessa vastata ympäröivää todellisuutta täydellisesti. Niinpä hallusinaatiot eroavat muista havainnoista vain harhan määrässä. Sacksin kollega Vilayanur Ramachandran onkin osuvasti verrannut havaitsemista aivojen suorittamaan hallusinaation valintaan, joka harhattomimmin sopii aistien vastaanottamaan informaatioon.

Ihmisen hallusinaatioalttiuden ymmärtäminen tarjoaa myös kiinnostavan näkökulman kaikissa kulttuureissa esiintyvien myyttien ja uskontojen luonnolliseen alkuperään. Aivotutkimuksen näkökulmasta ei ole yllättävää, että monet jumalalliset ilmestykset on koettu vähähappisessa vuoristoilmassa, muuttumattomissa aavikko- ja merimaisemissa tai tärkeän ihmisen kuolemaa surtaessa.

Tieteen viesti on selvä: hallusinaatiot ovat yleisiä, hulluus harvinaista. Toivon, että Sinäkin hyödynnät tilaisuuden korjata hallusinaatioihin liittyviä ennakkoluuloja kertomalla julkisesti kokemuksistasi.

Kommentit (32)

Pohdiskeleva
Liittynyt27.2.2014
Viestejä273

En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut.

Työntyi mieleen, että voisihan sellaisen saada aikaan ulkoinen ärsyke joka ei työnny aivoihin aistielimen kautta, vaan kyse olisi tihentymistä / hiukkasista joita työntyisi suoraan aivojen läpi? Niiden vuorovaikutus aivojen aineen kanssa voisi saada aikaan hallusinaation?

Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, voisi pyytää ihmisiä kirjaamaan ylös ajankohdat jolloin he niitä kokevat.

Jos hallusinaatiot keskittyisivät joihinkin tiettyihin aikoihin, niin se tukisi ajatusta siitä että koko Maapallon läpäisee joku pienen energian energiapulssi joka saa aikaan hallusinaatioita?

Myös päänsärkyjen ajankohtia kannataisi ehkä alkaa kirjaamaan ylös.

On tahoja jotka epäilevät että Auringosta työntyvät energiapulssit vosivat aiheuttaa jopa maanjärityksiä, myrskyjä ja saisivat aikaan kenties päänsärkyäkin?

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu. Jos magneettikentällä voidaan vaikuttaa aivoihin, onko tuosta kentästä haittaa jos sille altistuu toistuvasti?

Tankki jossa saa kellua kehonlämpöisessä nesteessä pimeydessä korvatkin tukittuina ei ole noin vain kotioloissa kaikille järjestettävissä.

Kontra
Liittynyt22.3.2013
Viestejä981

Jos nyt näkeekin olemattomia ja kommunikoi niiden kanssa, ei siitä tarvitse juurikaan haittaa olla.

Sen todisti eräs kansan kielellä sanottuna "umpihullu" Nobelin palkinnon saaja, amerikkalainen matemaatikko. Hänestä on tehty totuuspohjainen elokuva. Hänellä oli mielikuvituskavereita ja häntä tarkkaili joka käänteessä olematon agentti. Hän löysi tavallisisesta sanomalehtitestistä salaisia viesteja ja hän toimitti niistä raportteja säännöllisesti erään räsistyneen ison talon, "pääkonttorinsa" postilaatikkoon. Ynnä muuta käsittämätöntä puuhastelua.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

Olen nähnyt ja kuullut hallusinaatioita, mutta siihen liittyi sairaus.

Olen nähnyt ja kuullut hallusinaatioita, mutta siihen liittyi päihteet.

Hämmentää.

Kontra
Liittynyt22.3.2013
Viestejä981
Kontra

Jos nyt näkeekin olemattomia ja kommunikoi niiden kanssa, ei siitä tarvitse juurikaan haittaa olla.

Sen todisti eräs kansan kielellä sanottuna "umpihullu" Nobelin palkinnon saaja, amerikkalainen matemaatikko. Hänestä on tehty totuuspohjainen elokuva. Hänellä oli mielikuvituskavereita ja häntä tarkkaili joka käänteessä olematon agentti. Hän löysi tavallisisesta sanomalehtitestistä salaisia viesteja ja hän toimitti niistä raportteja säännöllisesti erään räsistyneen ison talon, "pääkonttorinsa" postilaatikkoon. Ynnä muuta käsittämätöntä puuhastelua.

Tälle matemaattiselle nerolle itselleen selvisi erikoisella tavalla, ettei päänupissa ollut kaikki ihan järjestyksessä. Nimittäin hän alkoi ihmetellä, kun hänen kaverinsa noin viisivuotias tytär pysyi saman kokoisena vuodesta toiseen. Sitten hänelle valkeni, että hänen hyvin pitkäaikainen paras kaverinsakin oli mielikuvitusta. Elokuvasta sai sen käsityksen, että nämä mielikuvitusihmiset säilyivät hänellä koko iän ajan, mutta hän oppi suhtautumaan niihin oikein.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://www.amazon.com/Hallucinations-Oliver-Sacks/dp/0307957241

http://vision.about.com/od/sportsvision/g/Ophthalmic_Migr.htm

Migreenifosfeeneita en ole koskaan pitänyt hallusinaatioina, vaikka näenkin kirkkaita sahalaitoja vuosittain. Niiden systä on vain oletuksia. Itse olen havainnut, että ne aina liittyvät suoliston toimintahäiriöön, joten syy lienee jonkin neuropeptidin, luultavasti bombesiinin, virtaamisessa suolistosta aivoihin tullut  katkos.

Yli 30 vuotta sitten joku tunnettu fyysikko fysiikan journaalissa esitteli näkemiään merkillisiä itseorganisaatiokuvioita, joita hän näki silmiään painaessaan. (Olen unohtanut sekä journaalin että fyysikon nimen). Voineeko näitäkään pitää hallusinaatioina, kun niissä on vaikuttajana selkeä ulkoinen ärsyke?

Mitä sitten ovat oikeat hallusinaatiot? Freud sanoi kerran skitsofrenian olevan valvetilaan ulottuva uni. Hallusinaatiota voisi luonnehtia samoin, sen kesto on vain lyhyempi. Hallusinaatio on myös selvästi sukua selkounille, siinä vain valvetajunnan ja unen suhde on hieman erilainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Selkounien L-pisaraperustaista syntyhypoteesia olen hahmotellut Tiedekokin blogikommenteissa. Vähän painotuksia muuttamalla se voisi olla myös hallusinaatioiden ylisummainen selityshypoteesi. 

Miten sitten illuusio, perinteisenä esimerkkinään köydenpätkän näkeminen käärmeenä, eroaa hallusinaatiosta? Olennaisimmin ehkä uniaspektin puuttumisen johdosta. Tosin kaikkiin hallusinaatioiksi tulkittaviin tiloihin ei mielestäni tunnu liittyvän uniaspektia. Toisaalta uniaspekti voisi myös olla huomaamattoman vähäinen.

Hallusinaatioiksi voisi ehkä luokitella kuuloaistimukset, jotka syntyvät sisäisistä syistä "pään sisällä". Tällaisiin voisi kuulua pään sisässä soiva musiikkikappale. Ensimmäisen muistamani puhehallusinaation koin abiturienttina kun erään opettajan ääni kutsui minua. Vuonna 1966 koin ensimmäisen tuntohallusinaationi, kun yliväsyneenä yritin nousta jatkamaan kehitteillä olevaa uutta taidesuuntausta . Isoisäni kourat tarttuivat jalkoihini ja estivät nousemiseni.

Armeijasta tultuani v.68 harjoitin intensiivisesti mm. joogaa tavoitteena saada tietoa ja huomasin, että jonkunlaisia aistikokemuksia saattoi myös tahdonalaisesti tehdä. Esimerkiksi ilman saattoi muuttaa punaiseksi tai keltaiseksi "hyytelöksi".

Joogavoimat muuttuivat kuitenkin pian hallitsemattomiksi ja alkoi todellinen kuulo-, tunto- ja näköhallusinaatioiden kavalkadi. Olisin ollut tosi peloissani, ellei psykiatriksi opiskellut luokkatoverini olisi aiemmin tehnyt minulle Rorschachin testiä positiivisin tuloksin.

Keskeinen tuntohallusinaatio oli tuolloin lakki, josta olen kirjoittanut runokirjaanikin:

Ennen pääsiäistä ihmisen tiellä Wäinön lakki kun minua kuljetti

kulmalla kohtasin jo kaukaa tutun hahmon, jonka muistan vielä

Vieraista vieraimman silti, aavistus kulki kuin outo väre välillämme.

Jos hallusinaatiot selitetään ehdottomaksi epätotuudeksi, Wäinön lakki ei sellainen ollutkaan kuljettaessaan minua merkittävästä ja ennalta-aavistamattomasta kohteesta toiseen.

Samoin kuulohallusinaatiot, jotka nyt olivat täydellisiä lauseita, sisälsivät monesti syviä, ehtymättömiä viisauksia.

Näköhallusinaatioista olen kirjoittanut toisessa runossa (kaikkea ei tietenkän voi kertoa):

Samalla meren kivellä itkevänä näyttäytyi/ammolleen suuta aukovana, anovana/meren henki, jota näkiksi kutsutaan/hän oli näkki, näkki

Näin meren ja maan henget elävät meissä eriytyneinä/meren ruskeutta vasten ovat vain sielujeni muistojen vedet

Hallusinaatiot voivat olla myös yhteydessä samanismiin. Voimakkaimmassa hallusinaatiovaiheessa makasin kerran yöllä Kirkkonummen hautausmaalla samanistisissa tunnelmissa. Eräässä runossani kirjoitan:

Millaisia ovat taivaan reiät, tietää ne nähnyt. Ja keitä sieltä kuuluu.

Tämän tapahtuessa oli helmi- maaliskuun vaihde. Samoihin aikoihin (päivän tarkkuudella sitä oli enää mahdoton määrittää) iski salama yöllä isosiskoni ja isomummoni hautojen välissä olevaan kuuseen pirstoen sen.

Hallusinaatioiden ongelma voi syventyä, kun osoittuu, että tuolloin kokemani  hallusinaatiot muodostavat yhä vieläkin mielekkään ja koherentin osan elämänkatsomustani ja kiinnostavan sekä ongelmallisen osan tieteellistä maailmankuvaani.

Kalvoapparitio on hallusinaatiota muistuttava kokemus, jossa ei kuitenkaan myöskään ole erotettavissa uniaspektia. Kalvoapparitio voidaan tulkita silmänräpäyksen ajaksi avautuneeksi näkymäksi johonkin, jossa näkijästä parhaillaan puhutaan. Se voi olla sukua kvanttilomittumiselle.

Hupaisan ilmiön, jonka monet toisin kuin itse varmaan luokittelisivat hallusinaatioksi, koin joskus v.84 tienoilla. Heräsin unesta (ihan oikeasti) ja huomasin makaavani vasemmalla kyljellä. mutta hienoaineruumis makasi oikealla kyljellä. Sitten hienoaineruumis alkoi hitaasti kiertyä päätyen lopulta samaan asenton normaaliruumiini kanssa ja häviten  spektristä.

Unet, selkounet, illuusiot, hallusinaatiot, kalvoapparitiot, NDE ym. samoin kuin "normaalit" psyyken ilmiöt analysoituina ja syventyvällä itsereflektiolla tarkkailtuina voivat toimia avaimena tietoisuussubstanssin olemusta kartoitettaessa. Tämä koskee tosin vain ei-fysikalisteja, jotka eivät voi mieltää fysiikan tutkimaa materiaa tai sen moodeja identtisiksi elämysten avaruuden kanssa

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Pohdiskeleva
En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut.

Hyvä huomio. On hyvin mahdollista, että jokainen meistä on hallusinoinut useastikin täysin tietämättään: mistäpä sitä ilman aivokuvantamista esimerkiksi epämääräisistä säryistä tietää, että milloin särkevästä ruumiinosasta todella saapuu hermosignaaleja aivoihin ja milloin tuntoaivokuori vain aktivoituu spontaanisti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5709

Muistan lapsuudestani (alle 10-vuotias) useita tällaisia tapauksia. Ne liittyvät voimakkaisiin migreenikohtauksiin tai muuten esim. kuumeiluun. Ensinnäkin aistit: kuulo herkistyi tavattomasti, niin että kylkeä kääntäessä tuntui kuin koko taloa olisi heivattu. Näkö meni sellaiseksi kuin kiikarilla väärinpäin katsottaessa. Pissalle ei uskaltanut lähteä kun minun ja veljeni peitot selvästi nousivat sitä korkeammalle, mitä kauemmas menin. Eräänkin kerran tiskipöydällämme istui selvästi äijä höpötäen ja kerien lankarullaa. Toinen äijä oli rappustemme alapäässä ja paukutteli jokaista sisään pyrkivää mailalla päähän sanoen: piliumpoks. Näin usein selviä maailmanloppu-unia sekä ihmeellisiä avaruusunia. Hauskoja olivat myös unet, joissa sopivasti keskittyneenä pääsin lentoon ja kansa ihmetteli. Rikoin monta kertaa pituuden maailmanennätyksenkin ja ihmettelin kun niitä ei oltu noteerattu. Jne.

 

Minulla oli useasti valtavia migreenikohtauksia, jolloin ei voinut kuin huutaa suoraa huutoa pimeässä. Oksentelu ja helpotus (silloin ei ollut mitään migreenilääkkeitä). Mutta ihme: armeijan jälkeen ei kertaakaan migreeniä (ja olen jo vanha äijä).

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Rousseau

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu. Jos magneettikentällä voidaan vaikuttaa aivoihin, onko tuosta kentästä haittaa jos sille altistuu toistuvasti?

Magneettistimulaation haitat ovat ainakin nykykäytössään osoittautuneet vähäisiksi, joskin yksilöllinen kohtaus- ja pyörtymisriski on.

Viihdekäytössä toimivalle laitteelle löytyisi varmasti markkinarakoa, mutta haasteita voivat olla ainakin: 1) pulssien vaikutuksen lyhytaikaisuus, 2) pulssien heikohko tunkeutuminen aivojen syvempiin osiin, 3) riittävän monimutkaisten hallusinaatioiden tuottamiseen tarvittava aktivaation laajuus.

 

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Pohdiskeleva
En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut. Työntyi mieleen, että voisihan sellaisen saada aikaan ulkoinen ärsyke joka ei työnny aivoihin aistielimen kautta, vaan kyse olisi tihentymistä / hiukkasista joita työntyisi suoraan aivojen läpi? Niiden vuorovaikutus aivojen aineen kanssa voisi saada aikaan hallusinaation? Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, voisi pyytää ihmisiä kirjaamaan ylös ajankohdat jolloin he niitä kokevat. Jos hallusinaatiot keskittyisivät joihinkin tiettyihin aikoihin, niin se tukisi ajatusta siitä että koko Maapallon läpäisee joku pienen energian energiapulssi joka saa aikaan hallusinaatioita? Myös päänsärkyjen ajankohtia kannataisi ehkä alkaa kirjaamaan ylös. On tahoja jotka epäilevät että Auringosta työntyvät energiapulssit vosivat aiheuttaa jopa maanjärityksiä, myrskyjä ja saisivat aikaan kenties päänsärkyäkin?

Avaruudesta Maan pinnalle asti saapuvasta säteilystä absorboituu aivoihin niin vähäinen ja kohdentamaton energia, että sen todennäköisyys aiheuttaa hallusinaatioita on äärimmäisen pieni.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä6488
Rousseau

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu.

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Dreamachine

 

Meinasin masiinan hankkiakkin joskus aikapäiviä sitten. Jäi hankkimatta. Nykyään en koe tarvetta, joten jäänee kokeilematta tuo vekotin.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lentotaidoton

Muistan lapsuudestani (alle 10-vuotias) useita tällaisia tapauksia. Ne liittyvät voimakkaisiin migreenikohtauksiin tai muuten esim. kuumeiluun. Ensinnäkin aistit: kuulo herkistyi tavattomasti, niin että kylkeä kääntäessä tuntui kuin koko taloa olisi heivattu. Näkö meni sellaiseksi kuin kiikarilla väärinpäin katsottaessa. Pissalle ei uskaltanut lähteä kun minun ja veljeni peitot selvästi nousivat sitä korkeammalle, mitä kauemmas menin. Eräänkin kerran tiskipöydällämme istui selvästi äijä höpötäen ja kerien lankarullaa. Toinen äijä oli rappustemme alapäässä ja paukutteli jokaista sisään pyrkivää mailalla päähän sanoen: piliumpoks. Näin usein selviä maailmanloppu-unia sekä ihmeellisiä avaruusunia. Hauskoja olivat myös unet, joissa sopivasti keskittyneenä pääsin lentoon ja kansa ihmetteli. Rikoin monta kertaa pituuden maailmanennätyksenkin ja ihmettelin kun niitä ei oltu noteerattu. Jne.

 

Minulla oli useasti valtavia migreenikohtauksia, jolloin ei voinut kuin huutaa suoraa huutoa pimeässä. Oksentelu ja helpotus (silloin ei ollut mitään migreenilääkkeitä). Mutta ihme: armeijan jälkeen ei kertaakaan migreeniä (ja olen jo vanha äijä).

Kiitos kun jaoit mielenkiintoiset kokemuksesi. Toivottavasti esimerkkisi rohkaisee muitakin kirjoittamaan.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
psv

Hallusinaatioiksi voisi ehkä luokitella kuuloaistimukset, jotka syntyvät sisäisistä syistä "pään sisällä". Tällaisiin voisi kuulua pään sisässä soiva musiikkikappale. Ensimmäisen muistamani puhehallusinaation koin abiturienttina kun erään opettajan ääni kutsui minua. Vuonna 1966 koin ensimmäisen tuntohallusinaationi, kun yliväsyneenä yritin nousta jatkamaan kehitteillä olevaa uutta taidesuuntausta . Isoisäni kourat tarttuivat jalkoihini ja estivät nousemiseni.

Armeijasta tultuani v.68 harjoitin intensiivisesti mm. joogaa tavoitteena saada tietoa ja huomasin, että jonkunlaisia aistikokemuksia saattoi myös tahdonalaisesti tehdä. Esimerkiksi ilman saattoi muuttaa punaiseksi tai keltaiseksi "hyytelöksi".

Joogavoimat muuttuivat kuitenkin pian hallitsemattomiksi ja alkoi todellinen kuulo-, tunto- ja näköhallusinaatioiden kavalkadi. Olisin ollut tosi peloissani, ellei psykiatriksi opiskellut luokkatoverini olisi aiemmin tehnyt minulle Rorschachin testiä positiivisin tuloksin.

Keskeinen tuntohallusinaatio oli tuolloin lakki, josta olen kirjoittanut runokirjaanikin:

 

Ennen pääsiäistä ihmisen tiellä Wäinön lakki kun minua kuljetti

kulmalla kohtasin jo kaukaa tutun hahmon, jonka muistan vielä

Vieraista vieraimman silti, aavistus kulki kuin outo väre välillämme.

 

Jos hallusinaatiot selitetään ehdottomaksi epätotuudeksi, Wäinön lakki ei sellainen ollutkaan kuljettaessaan minua merkittävästä ja ennalta-aavistamattomasta kohteesta toiseen.

Samoin kuulohallusinaatiot, jotka nyt olivat täydellisiä lauseita, sisälsivät monesti syviä, ehtymättömiä viisauksia.

Näköhallusinaatioista olen kirjoittanut toisessa runossa (kaikkea ei tietenkän voi kertoa):

 

Samalla meren kivellä itkevänä näyttäytyi/ammolleen suuta aukovana, anovana/meren henki, jota näkiksi kutsutaan/hän oli näkki, näkki

Näin meren ja maan henget elävät meissä eriytyneinä/meren ruskeutta vasten ovat vain sielujeni muistojen vedet

 

Hallusinaatiot voivat olla myös yhteydessä samanismiin. Voimakkaimmassa hallusinaatiovaiheessa makasin kerran yöllä Kirkkonummen hautausmaalla samanistisissa tunnelmissa. Eräässä runossani kirjoitan:

 

Millaisia ovat taivaan reiät, tietää ne nähnyt. Ja keitä sieltä kuuluu.

 

Tämän tapahtuessa oli helmi- maaliskuun vaihde. Samoihin aikoihin (päivän tarkkuudella sitä oli enää mahdoton määrittää) iski salama yöllä isosiskoni ja isomummoni hautojen välissä olevaan kuuseen pirstoen sen.

Hallusinaatioiden ongelma voi syventyä, kun osoittuu, että tuolloin kokemani  hallusinaatiot muodostavat yhä vieläkin mielekkään ja koherentin osan elämänkatsomustani ja kiinnostavan sekä ongelmallisen osan tieteellistä maailmankuvaani.

Kalvoapparitio on hallusinaatiota muistuttava kokemus, jossa ei kuitenkaan myöskään ole erotettavissa uniaspektia. Kalvoapparitio voidaan tulkita silmänräpäyksen ajaksi avautuneeksi näkymäksi johonkin, jossa näkijästä parhaillaan puhutaan. Se voi olla sukua kvanttilomittumiselle.

Hupaisan ilmiön, jonka monet toisin kuin itse varmaan luokittelisivat hallusinaatioksi, koin joskus v.84 tienoilla. Heräsin unesta (ihan oikeasti) ja huomasin makaavani vasemmalla kyljellä. mutta hienoaineruumis makasi oikealla kyljellä. Sitten hienoaineruumis alkoi hitaasti kiertyä päätyen lopulta samaan asenton normaaliruumiini kanssa ja häviten  spektristä.

Kiitos kiehtovasta tarinastasi. Se toi mieleeni hallusinaatioherkkyyden yhteyden taiteellisuuteen ja luovuuteen, mistä Sackskin antaa esimerkkejä kalliomaalauksista Lewis Carrolliin.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

On varmaan hallusinaatioita ilman ulkoista syytä, mutta joillakin hallusinaation tuntomerkit täyttävillä tiloilla on tai tuntuisi olevan syy. Minulla on kaksi kokemusta, joilla aivan ilmeisesti on syy.

Illuusioilla taas on yleensä jokin syy. Istuin kerran mietiskelemässä pimeässä huoneessa, kun tunsin äkkiä suden tai ison koiran hampaiden tarttuvan jalkaani. Pyörivä tuoli oli kääntynyt ja jalkani osunut pöydän kulmaan.

Kerran unessa näin kun Kekkosen näköisen miehen puutarhatuoli romahti miehen alta. Aivan kohta näin lehdestä että ex-presidentti Salazar oli kuollut puutarhatuolin romahtaessa. Toisen kerran näin taas unta että Kekkosen näköinen mies oli opettamassa kateederilla ja äkkiä sai sydänkohtauksen ja kuoli. Tullessani työpaikalleni kuulin, että Nasser oli kuollut sydänkohtaukseen.

Tämä vain taustaksi sille väitteelleni, että hallusinaatiokin voi olla syyperäinen, mikä seikka olisi otettava huomioon yhtenä avaimena elämyksellisen tietoisuuden todellisen selityksen löytämiseen.

Nyt siis ne kaksi kokemusta (enempää vastaavia ei minulla olekaan). Ne tulivat mieleen, kun näin eilen Hesarissa jonkun esittelevän vanhoja sanomalehtiuutisia rikoksista.

Olin tapani mukaan juoksu- ja kävelylenkillä iltayöstä, oli talvi ja kuu valaisi tietä pilvien läpi. Yhtäkkiä kuulin selkeästi sanottavan "Kyllikki Saari" ja samalla tuli kalvoapparitio, jossa oli tuntemani ihmisen pää. Minut valtasi pelko. Noin kolmen kuukauden kuluttua sain tietää, että kyseinen henkilö oli tuomittu vankeuteen insestistä.

Toisen kerran oli kesäyö, ja olin jälleen tapani mukaan lenkillä metsässä kaukana ihmisasutuksesta. Yhtäkkiä kuulin selkeän äänen "Kyllikki Saari" ja jouduin kovaan kauhutilaan. Suorastaan juoksin kotiin. Seuraavana päivänä kuulin, että juuri tuona yönä oli entisellä kotipaikkakunnallani surmattu nuori nainen. Tekijäksi osoittautui koulutoverini tuttava, jota en tosin itse tuntenut, mutta varmaan nuorena nähnyt kioskilla.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
psv

On varmaan hallusinaatioita ilman ulkoista syytä, mutta joillakin hallusinaation tuntomerkit täyttävillä tiloilla on tai tuntuisi olevan syy. Minulla on kaksi kokemusta, joilla aivan ilmeisesti on syy.

Illuusioilla taas on yleensä jokin syy. Istuin kerran mietiskelemässä pimeässä huoneessa, kun tunsin äkkiä suden tai ison koiran hampaiden tarttuvan jalkaani. Pyörivä tuoli oli kääntynyt ja jalkani osunut pöydän kulmaan.

Kerran unessa näin kun Kekkosen näköisen miehen puutarhatuoli romahti miehen alta. Aivan kohta näin lehdestä että ex-presidentti Salazar oli kuollut puutarhatuolin romahtaessa. Toisen kerran näin taas unta että Kekkosen näköinen mies oli opettamassa kateederilla ja äkkiä sai sydänkohtauksen ja kuoli. Tullessani työpaikalleni kuulin, että Nasser oli kuollut sydänkohtaukseen.

Tämä vain taustaksi sille väitteelleni, että hallusinaatiokin voi olla syyperäinen, mikä seikka olisi otettava huomioon yhtenä avaimena elämyksellisen tietoisuuden todellisen selityksen löytämiseen.

Nyt siis ne kaksi kokemusta (enempää vastaavia ei minulla olekaan). Ne tulivat mieleen, kun näin eilen Hesarissa jonkun esittelevän vanhoja sanomalehtiuutisia rikoksista.

Olin tapani mukaan juoksu- ja kävelylenkillä iltayöstä, oli talvi ja kuu valaisi tietä pilvien läpi. Yhtäkkiä kuulin selkeästi sanottavan "Kyllikki Saari" ja samalla tuli kalvoapparitio, jossa oli tuntemani ihmisen pää. Minut valtasi pelko. Noin kolmen kuukauden kuluttua sain tietää, että kyseinen henkilö oli tuomittu vankeuteen insestistä.

Toisen kerran oli kesäyö, ja olin jälleen tapani mukaan lenkillä metsässä kaukana ihmisasutuksesta. Yhtäkkiä kuulin selkeän äänen "Kyllikki Saari" ja jouduin kovaan kauhutilaan. Suorastaan juoksin kotiin. Seuraavana päivänä kuulin, että juuri tuona yönä oli entisellä kotipaikkakunnallani surmattu nuori nainen. Tekijäksi osoittautui koulutoverini tuttava, jota en tosin itse tuntenut, mutta varmaan nuorena nähnyt kioskilla.

Itsekin olen nähnyt unia, jotka ovat vaikuttaneet ennustavan jonkin myöhemmän tapahtuman, mutta lukuisat muut, paikkaansa pitämättömät "enneuneni" viittaavat vahvasti siihen, että ajoittaisessa oikeaan osumisessa on kysymys puhtaasta sattumasta. Kun riittävän monta kertaa arvaa, osuu väistämättä joskus oikeaan.

Tunnetta unien, hallusinaatioiden yms. kokemusten ennustevoimasta pitää yllä ihmisen taipumus muistaa herkimmin ne, jotka ovat sattuneet oikeaan, mutta unohtaa ne kerrat, jolloin ennuste ei ole toteutunut. Oikeaan osunut ennuste on hyvin voimakas tunnekokemus, josta jää rationaalista päättelyä vinouttava pysyvä muisto.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Tilannetta kyllä mutkistaa se, että vain tasan kaksi kertaa elämässäni olen joutunut kauhutilaan ja kuullut saman signaalin. Lisäksi toiseen liittyi kyseisen henkilön selkeä, pelottava, valokuvantarkka kalvoapparitio, jollaisia hyvin harvoin näen. Koska jouduin ao. henkilön kanssa tuon tuostakin vuorovaikutukseen, voisi tietysti ajatella, että joistakin merkeistä olisin alitajuisesti tehnyt johtopäätöksiä. Jokainen saa tietysti uskoa mitä tahtoo..

Kerran keskustellessamme hän sanoi ikään kuin ohimennen: "Ajelin minä siellä Isojoellakin". En ole 100% varma, että tämä olisi tapahtunut näkyni jälkeen (koska siitä on jo puolisen sataa vuotta ja heikkouteni tähden halusin torjua heränneet ajatukset). Mutta kertomani tapahtuman ja kalvoapparition muistan selkeästi, kuin se olisi juuri tapahtunut.  

Unet toki selittyvät yleensä kognitiivisella selittämisperiaatteella, josta oli juttu Sci,Am.:issa joskus 80-luvulla. Esimerkiksi palava lentokone laskeutumassa tarkoittaa laskimotulehdusta. Jos taas tie on unessa välillämme, se tarkoittaa todennäköisesti, että välillämme on tieto. Oikein tulkittuna unet yleensä kertovat näkijälle asioita, joiden huomioimisella on/olisi merkitystä hänelle. Niinpä näkisin, että unien ennustevoima perustuu niiden koherenttiin tulkintaan.

Esimerkiksi tiettyihin pettymyksiin voi valmistautua parermmin, kun pettymykseksi, esim. lähestyväksi eroksi rehellisesti tulkittu uni on jo edeltä nähty. Joskus on unen kognitiivista sanomaa hyvin vastenmielistä uskoa, mutta käytäntö osoittaa unen olleen oikeassa. Tässä on useinkin varmaan kyse "alitajuisesti" havaittujen merkkien noususta tajuntaan.

Hagen Kleinert toteaa:

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

the universe may have a short-distance structure
which may completely surprise us when we shall be able to do experiments at Planck distances

Itse olen kallistumassa sille kannalle, että tulemme hämmästymään täydellisesti, kun elämyksellisen tietoisuuden arvoitus vihdoin ratkeaa. 

Mutta mukava sitä on pohtia - virikkeellisessä ympäristössä..

Lento
Liittynyt18.3.2014
Viestejä5

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Sen sijaan täysin selitettävissä olevia tai "normaaleja" kokemiani hallusinaatioita ovat ainakin seuraavat: 
- Lattialla kiemurteleva raidallinen paita (väsymyksestä johtuva visuaalinen väärintulkinta) 
- Pakastealtaassa "laulava" "mieskuoro" (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta) 
- Minut ja kuski poislukien tyhjän bussin takaosassa mutiseva miesääni (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta)
- Nukahtaessa kuuluvat ihmisten epäselvät äänet, ääni"kuoro" (En tiedä syytä, mutta hyvin yleistä.) 

En ole nauttinut päihmeitä näiden tapahtuessa. En myöskään ole skitsofreenikko.  Ihmiset pelkäävät valitettavan paljon kaikkea tämänsorttista, kun eivät hahmota, kuinka "harhaista" heidän tavanomainenkin havainnointinsa on. Mistäs sitä kukaan esim. tietää, näkeekö värit "oikein" tai maistaako maut samalla tavalla kuin muut? 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Onhan tässä kaikenlaista nähnyt, mutta en ala raportoimaan koska haluan "pitää ne itselläni". Tässä kuitenkin yksi hassunhauska kokemus:

Jokusen vuoden ajan tapasi käydä niin, että jos nukahdin päivällä, näin eräänlaista kuunnelmaunta jossa vanha nainen keskusteli nuoren, ehkä parikymppisen poikansa kanssa. En kuullut tai muista mitä he puhuivat, jonkinlaista arkista juttelua se kai oli. Tätä siis tosiaan jatkui jatkumistaan, kunnes eräällä autoreissulla matkustajan paikalla nukahtaessani näin unen tuosta parista jo enempi kuvan kanssa, ja siinä unessa kyseinen iäkäs nainen oli kuollut ja oltiin hänen hautajaisissaan. Tuon jälkeen en enää koskaan kuullut/nähnyt unta em. parista.

Jos päivällä torkun, en ole koskaan täysin tiedoton, vaan olen yhtäaikaa sekä kevyessä unessa että sen verran tolkuissani että tiedän mitä ympärilläni tapahtuu. Siinä mielessä päivällä nähdyt unet käyvät tavallaan hallusinaatioistakin.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Aivokirurgian kehittäjä Wilfred Penfield huomasi, että muutamat potilaista, joiden temporaalilohkon jotakin paikkaa ärsytettiin, kokivat selkeitä näkö-, kuulo- ym elämyksiä. Aluksi arveltiin niiden olevan muistoja, mutta sitten osoittautui, että ne olivatkin jonkunlaisia muistojen ja unien sekoituksia, siis tavallaan "hallusinaatioita".

http://books.google.fi/books?id=4vpSIvjpCs0C&pg=PA44&lpg=PA44&dq=penfield+phenomenon&source=bl&ots=M7J5ejSVmw&sig=OBXiL8XOHJ28oss7qTbK8Ts-7t0&hl=fi&sa=X&ei=EMAdU_vLMMPq4gSo7oDIAQ&ved=0CDQQ6AEwAQ#v=onepage&q=penfield%20phenomenon&f=false

Voisiko joku "päänsisäinen" hallusinaatio syntyä jonkun  esim. temporaalilohkossa olevan yksityiskohdan "spontaanista ärsytyksestä"?  Itseltäni muistuu yksi hallusinaatio, joka voisi olla sellainen.

Olin noin viisi vuotta ja juuri menossa nukkumaan, kuitenkin vielä täysin valveilla. Yhtäkkiä pääni täytti mahtava urkujen pauhu. "Bach" soi hurjana vain muutaman sekunnin, eivätkä urut ole koskaan sen jälkeen soineet päässäni hallusinatorisesti, vaan korkeintaan muiston kaltaisesti,musiikkia muistellessa tai kuvitellessa.

Tällaisilla ilmiöillä kuten hallusinaatioilla yleisestikin on varmaan sanottavaa elämyksellisen tietoisuuden ongelmasta, jos niitä vain osaisi lukea. Ottaen huomioon genomin suunnattoman informaationvarastointikyvyn ja informaation sekä luonteen että alkuperän hämäryyden tarjoutuu yhdeksi ehdotelmaksi elämykselliseksi tietoisuudeksi muutettavissa olevan informaation sijaitseminen alun perin eliön tai ihmisen aivosolujen genomikollektiivissa. Muistot syntyvät tällöin hermotulituksen tai muiden tekijöiden aktivoidessa jonkun genomikollektiivin osajoukon.

Tämä ei tietenkään ratkaise pääasiaa, elämyksellisyyden arvoitusta, mutta voi olla asken lähemmäksi ratkaisua.

Arvostettu psykologi, Dr Ernest Rossi työryhmineen on ilmeisesti lähestymässä samansuuntaisia ajatuksia psykoanalyysin yms. pohjalta.

Hahmotellun, melko uskomattoman näkemyksen mukaista tietoisuutta olen nimittänyt ehkä älykkäimmän koskaan eläneen ihmisen mukaan Sokraattiseksi tietoisuudeksi.

http://www.tiede.fi/keskustelu/13269/ketju/miten_aivot_voivat_synnyttaa_tietoisuuden/sivu/629#comment4025544

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001

Mikropsia ja makropsia olivat omassa lapsuudessani aluksi spontaanisti syntyviä tiloja, kun sitten jo jonkin ajan kuluttua opin jo jollain ilveellä hallitsemaan niitä. Ja siis ihan intensiteettiäkin..

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lento

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Myönteisiä kokemuksia ei välttämättä kannatakaan analysoida liikaa, koska järkeilyllä on tunnetusti taipumuksena neutraloida tunteita.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lento

Ihmiset pelkäävät valitettavan paljon kaikkea tämänsorttista, kun eivät hahmota, kuinka "harhaista" heidän tavanomainenkin havainnointinsa on. 

Aivan! Tämän tiedon ymmärtämistä juuri toivon kirjoitukseni edistävän.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lento

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Sen sijaan täysin selitettävissä olevia tai "normaaleja" kokemiani hallusinaatioita ovat ainakin seuraavat: 
- Lattialla kiemurteleva raidallinen paita (väsymyksestä johtuva visuaalinen väärintulkinta) 
- Pakastealtaassa "laulava" "mieskuoro" (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta) 
- Minut ja kuski poislukien tyhjän bussin takaosassa mutiseva miesääni (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta)
- Nukahtaessa kuuluvat ihmisten epäselvät äänet, ääni"kuoro" (En tiedä syytä, mutta hyvin yleistä.) 

Ja kiitos kun jaoit kokemuksesi!

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Rousseau

Jos päivällä torkun, en ole koskaan täysin tiedoton, vaan olen yhtäaikaa sekä kevyessä unessa että sen verran tolkuissani että tiedän mitä ympärilläni tapahtuu. Siinä mielessä päivällä nähdyt unet käyvät tavallaan hallusinaatioistakin.

Aivan. Unethan täyttävät hallusinaation määritelmän, eikä ole helppoa vetää rajaa siihen, mikä on unta ja mikä muunlaista hallusinaatiota.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
jees

Mikropsia ja makropsia olivat omassa lapsuudessani aluksi spontaanisti syntyviä tiloja, kun sitten jo jonkin ajan kuluttua opin jo jollain ilveellä hallitsemaan niitä. Ja siis ihan intensiteettiäkin..

Mielenkiintoista. Muistan itsekin nähneeni nuorempana joitain kertoja väsyneenä ihmisten päät suhteettoman kokoisina, mikä tuntui hieman epätodelliselta (ja samalla huvittavalta).

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Eräänlaisena hallusinaationa voinee pitää myös tajunnan hetkellistä lakkaamista. Ongelma syvenee ehkä pikkuisen, kun todetaan, että lakkaaminen oli varsin motivoitua ja tuotti selvän tuloksen.

Aliupseerikurssin loputtua pidettiin varusteiden luovutus. Vääpeli huusi aina jonkun vaatekappaleen nimen ja se ojennettiin kerääjälle, joka kulki rivin päästä päähän keräten ao. kampetta.. Kadotetut piti itse korvata vähistä rahoistaan. Minulla ei kuitenkaan ollut yhtään rahaa, ja uimahousuni oli varastettu jo kauan sitten kuivaamosta. Olin aika ahdistunut.

Äkkiä heräsin tiedottomasta tilasta ja huomasin sen kestäneen jo tovin, koska jotain vaatekappaletta parhaillaan kerättiin ja kerääjä oli jo mennyt ohitseni. Kurkistin hänen jälkeensä - hän oli jo mennyt ainakin viiden jälkeeni tulevan ohi - ja huomasin, että kerättävä vaatekappale, jota kaikki kerääjälle ojensivat, oli juuri uimahousut.

En ollut kuullut uimahousuja aletun kerätä; olin ollut jo siinä vaiheessa tiedoton. Kummallisinta oli, että kerääjä, ei suinkaan tuttu, varsin epätavanomaiseen tapaan oli ohittanut minut tekemättä mitään ilmoitusta puuttuvasta varusteesta..

Tämä oli ainoa kerta elämässäni, kun olen ollut hetkellisesti tiedottomassa, transsinomaisessa tilassa.

Myöhemmin täytin kouluttajan kanssa armeijaanjäämiskaavakkeen ja suunnittelin jo koulutus- ja sotastrategioita, mutta allekirjoitus jäi kirjoittamatta. Moni entinen luokkatoverini poikalyseostamme on kohonnut korkea-arvoiseksi armeijan upseeriksi.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3265

Olitko seisaallasi tiedottomassa tilassa? Olisiko mahdollista, että olet aktiivisesti unohtanut tapahtumat?

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308
Sepi

Olitko seisaallasi tiedottomassa tilassa? Olisiko mahdollista, että olet aktiivisesti unohtanut tapahtumat?

Seisaallani olin ja "herätessäni" entisellä paikallani rivissä.  Ei ole mahdollista, että olisin unohtanut sen paremmin "aktiivisesti" kuin muutenkaan. Tiedottomaan tilaan olin mennyt ennen uimahousujen huutamista (edellisen kamppeen keräämisen aikana tai loputtua) ja herännyt uimahousujen kerääjän mentyä jo ohitseni.

Oli tämä erikoinen tapaus, joka on mietityttänyt siitä lähtien.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Hallusinaatiot ovat varmaan yksi elämyksellisen tietoisuuden tieteellisen selittämisen avaimista, vaikka niitä ei vielä ole käytettykään minkään "lukon" aukaisemiseen. Niinpä oheinen artikkelikin selostaa vain hallusinaatioiden aivotilavastineiden yhä tiheämmin tunnettuja korrelaatioita jättäen kuitenkin pohtimatta, miten elämykset aivotiloista syntyvät

http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94491.pdf

Olipa kyseessä hallusinaatio, uni tai normaalitietoisuus, sen syntymisen tuntematon "mekanismi" on varmasti sangen samankaltainen. Kirjoitin äskettäin muutamia ajatuksia elämyksellisyyden olemuksen ongelmasta. Asiasta kiinnostuneet saavat halutessaan silmäillä ja toista mieltä olevat vastustaa niitä.

Tiedän toki, että aivotietoisuuteen viittaaviksi tulkittavissa olevia tosiseikkoja on paljon. On kuitenkin niin, että kukaan ei ole osoittanut, että elämys on tai voikaan olla ainetta. Elämyksen ja materian fenomenologiset kvaliat ovat minulla niin erilliset, että mitkään yritykset ymmärtää elämyksiä fysikaalisena materiana tai sen jonkinlaisina moodeina ei kerta kaikkiaan onnistu.  Jos kokisin em. kvaliat jotenkin muuten, se varmaan onnistuisi. Minulta sen sijaan se vaatisi uskonhyppyä, jollainen ei mielestäni olisi tiedettä (niin diletantti kuin olenkin..)

Voisin kyllä helposti kuvitella (ja usein kuvittelenkin) materialle uusia fiktiivisiä ominaisuuksia, jotka sallisivat sille myös elämyksellisyyden. Vaikka sellaisten olemassaolosta ei tiede vielä tiedäkään, niitä voi aivan hyvin olla. Yksi mahdollisuus elämyksellisen materiakomponentin löytämiselle voisi olla vakuumin mukaanotto mielen teoriaan. Alkeellisia yrityksiä olen viime aikoina tehnytkin. Vakuumin tuntemus on tosin fyysikkojenkin parissa vähäinen, vaikka monet nobelistitkin Einsteinista alkaen pitävät sen olemassaoloa välttämättömänä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Aether_theories

Prof. Hagen Kleinert (n.400 tiet. julk.) muun muassa toteaa, että kun vakuumin rakenne saadaan selville, tullaan yllättymään

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

Kaikissa elämyksen olemusta selittämään pyrkivissä vaatimattomissa yrityksissäni on vakuumi aivojen materian kanssa vuorovaikuttavana toisena osapuolena (vakuumi aivojen kanssa värähtelevänä substanssina, vakuumin spontaaneissa symmetriarikoissa syntyneinä elämyselementteinä jne). Spontaanit symmetriarikot ja niihin aina liittyvät Nambun-Goldstonen bosonit ovat universumin kaikilla tasoille järjestystä luova ilmiö

http://www.sci-museum.kita.osaka.jp/~saito/SBSpreprint/FP.htm

Sivumennen sanottuna tällainen harrastelu on ikään kuin avainpiilosta: lämmittää vähän, polttaa, polttaa..

Fysiikan tunteman materian kanssa vuorovaikuttavia vakuumin struktuureja tai spontaaneissa symmetriarikoissa vakuumista materian kanssa syntyneitä elämyselementtejä ei mikään tunnu estävän pitää elämyksellisinä myös fenomenologisesti. Elämyksellisyys siis voisi olla niiden olemuksenpiirre, eikä suurta uskonhyppyä tarvittaisi... Mutta eri asia on, onko sellaisia olemassa.

Sähköinsinööri Nicola Tesla lienee suurimpia koskaan eläneitä neroja. Hänen paljon siteerattu toteamuksensa on: jos tahdot ymmärtää maailmankaikkeutta, ajattele energian, taajuuden ja värähtelyn termein

https://www.google.fi/search?q=nikola+tesla+vibrations&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=I_dPU4O-IISAywP67YGYAg&ved=0CHkQsAQ&biw=1600&bih=691

Itsekin koen tarvetta luonnehtia elämyksellisen tietoisuuden tiloja kuten kvalioita värähtelyn termein. Siksi L-pisarakin innostaa itseäni, kun siinä esiintyy  tai voi esiintyä monta aivan erilaista värähtelyä samanaikaisesti aivan niin kuin elämyksellisessä tietoisuudessakin on useita samanaikaisia sisällön osia. Siinä voi myös esiintyä täysin värähtelemättömiä helmimäisiä moodeja, jotka voisi tulkita vaikka meditatiivisten tilojen analogeiksi.

Tietenkin L-pisara on tavallaan vähäinen elämyksellisten tilojen rikkauteen verrattuna. Huomattavasti käsittävämpi on kymatiikan sfääri. Jos materia osoittautuisi kymaattiseksi, uskoisin sen elämyksellisyyteen heti. Tällä hetkellä näyttää kymaattisuuden sfääri elollisissa systeemeissä olevan pikemminkin vakuumin puolella

https://www.google.fi/search?q=cymatics&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=lhtQU9DTLqPnygOw84LYAg&sqi=2&ved=0CDgQsAQ&biw=1600&bih=691#imgdii=_

Koska reaalimaailman materia eri muodoissaan, säteily ja aine, on uskomukseni mukaan Nambun-Goldstonen kentän defektejä ja defektiyhdelmiä (jollaisia ovat uskomukseni mukaan myös biologian molekyylikoneet), ei vakuumiperäisen värähtelyn ja materiaperäisen aivotilan välinen vuorovaikutus tuota mitään ongelmia; se on siinä automaattisesti.

Ei minua sen puoleen mitenkään haittaa, vaikka L-pisaraveikkaustani kuinka lytättäisiin. Näin se on varmaan lähinnä siitä syystä, että erilaisten veikkausten kehittely elämyksellisestä tietoisuudesta on itselleni pelkkä hupi ja vähäinen harrastus.

L-pisarassa olen kuitenkin näkevinäni muutamia elämyksellisyyden olemuksenpiirteitä. Ehkä tärkein olisi pisaran moodien kyky helpottaa tai vaikeuttaa toisten moodien kehkeytymistä; tietystä moodista tai moodiyhdelmästä voi helposti siirtyä johonkin toiseen, mutta ei juuri mitenkään toiseen. Pisaran moodien ja moodiyhdelmien kvanttinen, hyppäyksellinen vaihtuminen muistuttaa mielestäni elämyksellisten moodien kvanttista toisikseen vaihtumista. Yksi elämyksellisyyden piirre on myös jo aiemmin mainittu yhdistelmämoodien ja värähtelemättömän tilan esiintyminen. Valiutuvan moodin riippuvuus syötteen intensiteetistä ja syöttöalustan rakenteesta on myös sellainen.

Niin, olen täysin samaa mieltä siitä, että sitä pitäisi vakavasti ja kriittisesti pohtia, miten NCC (neuronaaliset tietoisuuden korrelaatit) ehkä aiheuttaisivat elämyksellisyyden. Ja olen äärimmäisen halukas sitä pohtimaan ja omasta mielestäni tässäkin hieman pohtinut. En voi kuitenkaan olla epäilemättä monien fysikalistien pohtineisuutta, kun kukaan heistä ei näytä esittävän mainittuja syitä, mainittua mekanismia. Pelkkiä todennäköisyysarvioita vain.

Mutta tosiaan, ei se mitenkään minua haittaa, tuli vain mieleen, ja olennaisen tärkeähän se on sekä fysikalistille että kaltaiselleni ei-vielä-fysikalistille, miten NCC:stä seuraisi elämys.

Yleisenä periaatteena voisi pitää ajatusta, että jos ongelma ei kymmeniin vuosiin ratkea tietyn reunaehtokokoelman puitteissa, voidaan reunaehtokokoelmaa muuttaa esimerkiksi uudelleenjärjestämällä sitä tai luomalla kokeeksi uusia reunaehtoja ja ehkä poistamalla vanhoja.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat