Kirjoitukset avainsanalla fysiikka

Kuva: NASA & ESA / Wikimedia Commons

Liike tarvitsee voiman, tietää antiikkinen viisaus. Missä liike, siellä voima. Ajatus on ajattoman suosittu. Siinä on vain yksi ongelma. Se ei pidä paikkansa.

Kappaleet näyttävät pysähtyvän, ellei niitä joku tai jokin liikuta. Auto hidastuu ilman kaasua. Askel hiipuu ilman ponnistelua. Keinu vaimenee ilman keinuttajaa. Tosia havaintoja, mutta liike ei lakkaa itsestään vaan voiman ansiosta. Nimittäin kitkan eli vastusvoiman, joka hidastaa ja viimein pysäyttää liikkeen.

Kitkaa on kaikkialla, vastaansanomattoman suurella todennäköisyydellä. Syy on yksinkertaisesti se, että asiat voivat mennä epäjärjestykseen useammalla tavalla kuin pysyä järjestyksessä. Eikä vain muutamalla, vaan liki luvuttomasti useammalla tavalla. Liikkuvassa kappaleessa on paljon järjestystä. Lämmössä eli sinne tänne liikkuvissa hiukkasissa on paljon epäjärjestystä. Kappaleen liike hidastuu ja lämpö lisääntyy, käytännöllisesti katsoen varmasti. Energia säilyy, mutta entropia kasvaa.

Kitkaa voidaan vähentää sopivalla koejärjestelyllä. Mitä huolellisempi järjestely, sitä vähemmän kitkaa. Koe osoittaa, että voimista vapaa kappale jatkaa liikettään vaikka loputtomiin. Käytännössä tietenkin vain niin kauan kun joku jaksaa jynssätä kitkan pois kappaleen tieltä. 

Kaikki tämä on tuttua. Ainakin kaikille, jotka ovat koulunsa käyneet. Tai ainakin sille, joka oppi mekaniikan peruslait. Ja vielä N vuotta myöhemmin ne muistaa.

Galilein hitausperiaate. Jatkavuuden laki. Newtonin I laki. Soiko kello?

Jos muistikellon sijaan pirisee hälytyskellot, lienee aika kerrata: Liike ei tarvitse voimaa, vaan liikkeen muutos. Kiihtyminen vaatii voiman. Hidastuminen vaatii voiman. Kääntyminen vaatii voiman. Mutta tasainen liike ei. Kun voimaa ei ole, liike jatkuu muuttumattoman tasaisena iankaikkisesta iankaikkiseen. Missä liikkeen muutos, siellä voima.

Käydäänpä viimein asiaan. Eli noustaan Maan kamaralta ja auton ratista avaruuteen ja maailmankaikkeuteen. Tiedän; perälauta paukkuu, kun oppinuttakin porukkaa putoaa kärryiltä. Pahaa tekee, mutta siviiliuhrit on nyt vain hyväksyttävä.

Maailmankaikkeudessa ei enää puhuta vapaasti liikkuvista kappaleista, kuten Newtonin aikoihin, vaan vapaasti putoavista kappaleista. Nimittäin yleinen suhteellisuusteoria päivittää jatkavuuden lain muotoon: jokainen vapaasti putoava kappale jatkaa liikettään niin suoraan kuin vain pystyy eli pitkin aika-avaruuden geodeeseja. Vapaasti putoavaan kappaleeseen vaikuttaa vain kaikkialle ulottuva painovoima. Paino kaareuttaa avaruutta ja käyristää vapaan liikkeen. Maa putoaa vapaasti eli kiertää Aurinkoa soikiorataa, joka on suorin mahdollinen reitti massan kaareuttamassa avaruudessa.

Entä itse avaruus, joka on laajentunut koko maailmankaikkeuden iän kuten kosmologiset havainnot viimeisen sadan vuoden ajalta vahvistavat?

Olen lukenut luvattoman monta kertaa seuraavan virheellisen väittämän: avaruuden laajenemisen aiheuttaa jokin voima. Virhettä toistelevat niin tiedetoimittajat, tietokirjailijat kuin jopa ammattifyysikot.

Todellisuudessa laajeneminen ei tarvitse syytä. Avaruuden laajeneminen on ajansuuntaista kaarevuutta, joka noudattaa Einsteinin yhtälöä eli yleisen suhteellisuusteorian peruslakia. Laajenemiseen pätee siis liikkeen yleiset lainalaisuudet: laajeneminen jatkuu, ellei sitä jokin hidasta. Antiikkinen väärinkäsitys – että liike tarvitsee voiman – on saanut laajenevassa maailmankaikkeudessa vain uuden ilmiasun. 

Mahdollinen laajenemisen kiihtyminen toki tarvitsisi syyn ja selityksen. Mutta kiihtyvyyttä ei ole (vuoden 2011 fysiikan Nobelista huolimatta) oikeasti havaittu, koska kosmologian standardimalli jättää huomiotta avaruuden havaitun epätasaisen laajenemisen. Epätasaista laajenemista on helppo luulla kiihtyväksi laajenemiseksi, kuten aiemmin kirjoitin. Uusimmat havainnot tukevat näkemystäni entisestään. Einsteinin teoria ei horju, kun laajenemisen epätasaisuudet lasketaan mukaan.

Kommentit (12)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21942
1/12 | 

Kun kappaleiden gravitaatio eli hitaus konvertoidaan pelkästään ajansuuntaisen kaarevuuden koordinaatistovalinnaksi, ainakin massakeskipisteen inertiaalinen liike voidaan nähdä puhtaan laakeassa avaruusosassa, joka putoaa ajan mukana kappaleisiin.

Voiko kappaleista etäällä nähdä tälle vastakkaisen aikakaarevuuden rakenteellisesti tyhjistä alueista ulospäin putoavina ainerihmoina?

Havainto rakenteellisesta dynamiikasta olisi laajeneva avaruus punasiirtymin ja vinouma havainnossa havaitsijaa lähimmillä parsekeilla syystä, että dynamiikka ei ole ehtinyt tilastollisesti tasoittua kohti homogeenisuutta ja isotrooppisuutta...

Tässä tutkintalinjassa on yhtymäkohtia MOND-johtopäätöksiin ja mahdollisesti vihjeitä pimeän massan gravitationaaliseen ratkaisuun.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21942
2/12 | 

Onko Teppo rakenteiden merkityksen puntaroinnistasi linkata enemmänkin luettavaa?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä154
4/12 | 

Käytännössä niillä tarkoitetaan kutakuinkin samaa. Laajeneminen on fysiikkaa, joka havaitaan säteilyn energian heikentymisenä. Skaalautuminen eli metriikan muutos on yleisen suhteellisuusteorian matemaattinen ratkaisu, joka riippuu maailmankaikkeuden sisällöstä.

Marakatti
5/12 | 

Laajeneminenhan perustuu punasiirtymään, eli yhteen havaintoon? Väsyneen valon teoriat on kuopattu, mutta onko tälle mitään muuta mahdollista selitystä? Esim. atomien absorptioenergian muuttuminen ajassa? Mietin vain, että eikö yhteen asiaan perustuvat asiat ole hataralla pohjalla, kun kyse on koko maailmankaikkeutta koskevista päätelmistä, jotka ovat vielä ristiriidassa keskenään ( Hubble tension)?

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä154
6/12 | 

Punasiirtymien lisäksi laajenemisen vahvistaa mm. alkuaineiden havaitut pitoisuudet, kosminen mikroaaltotausta, galaksien muodostuminen, kehitys ja jakauma. Riippumattomat ja tarkat havainnot osoittavat laajenemisen niin johdonmukaisesti, että yhtään järkevää vaihtoehtoa avaruuden laajenemiselle ei enää tunneta vaikka vuosikymmeniä sellaisia yritettiin ainakin vielä 1900-luvulla kehitellä.

Epätasaisissa malleissa laajenemisnopeus (ns. Hubblen vakio) riippuu etäisyydestä/suunnasta, kuten havainnoissa nähdään. Epätasainen laajeneminen siis ennustaa että syntyy Hubble tension, jos havaintoja tulkitaan (virheellisesti) tasaisen laajenemisen mallilla (kuten standardikosmologiassa tehdään). 

gugugaga
7/12 | 

Voi rakas lapsonen, älä unohda Espanjan inkvisitiota ja heidän "epäilyksen tuolla puolen" olevia ajatuksia.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21942
9/12 | 

Eusa kirjoitti:
Onko Teppo rakenteiden merkityksen puntaroinnistasi linkata enemmänkin luettavaa?

https://arxiv.org/pdf/1201.5371.pdf

Onko tuo viimeisintä?

Olisiko laajenemisen viite-lepokehys siis fraktaalinen valinta?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Jukka Savorinen
Liittynyt27.10.2020
Viestejä2196
10/12 | 

"Laajenemiseen pätee siis liikkeen yleiset lainalaisuudet: laajeneminen jatkuu, ellei sitä jokin hidasta. Antiikkinen väärinkäsitys – että liike tarvitsee voiman – on saanut laajenevassa maailmankaikkeudessa vain uuden ilmiasun."

Ymmärrän mitä ajat tällä takaa.

Voisitko kertoa mihin avaruuden laajeneminen perustuu?

Mikä ylipäätään mahdollistaa avaruuden itsensä laajenemisen?

Otetaan väite jonka mukaan atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa pimeää eli rekisteröimätöntä laajenevaa työntävää voimaa jolla mm. laajenevan valon pimeiden laajenevien aaltojen luonne, siten että rekisteröitävissä olevat elektronit ja fotonit syntyvät tästä laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevista atomien ytimistä työntyy koko ajan ulos.

Ok, kysytään mihin laajenevien atomien ytimien laajeneminen perustuu? Tarkemmin näin. Mihin laajenevien atomien ytimien erillisten laajenevien tihentymien laajeneminen perustuu!

Se perustuu siihen että nämä erilliset laajenevat protonit ja neutronit tai sitten erilliset laajenevat kvarkit koostuvat ziljoonista ERILLISISTÄ TIHENTYMISTÄ JOTKA LIIKKUVAT AVARUUDESSA TOISIINSA.

Ok, entäpä mikä mahdollistaa niiden laajenemisen?

Niiden laajenemisen mahdollistaa 3 D avaruus.

Tämä siksi että avaruudessa nämä ziljoonat erilliset tihentymät voivat työntyä / liikkua pois päin toisistansa.

Avaruus mahdollistaa myös sen että avaruudessa näiden laajenevien kvarkkien sisälle voi työntyä / liikkua lisää sitä mistä kaikki pohjimmiltaan koostuu.

Ok, mihin tämän ns. laajenevan avaruuden laajeneminen perustuu?

Mikä ylipäätään mahdollistaa avaruuden itsensä laajenemisen?

🤔

Jukka Savorinen
Liittynyt27.10.2020
Viestejä2196
11/12 | 

Ps. Minun mielestä avaruus itsessään on ääretön 3 D tila joka ON ei yhtään mitään.

Avaruudessa laajenevat aineet ja valot sen sijaan koostuvat jostakin fyysisen konkreettisesti olemassa olevasta asiasta, joka on jo itsessään työntävää voimaa ja tämän fyysisen konkreettisesti olemassa olevan asian / työntävän voiman tiheys nyt vaan vaihtelee aluettain äärettömässä 3 D avaruudessa sen mukaisesti miten se itse itseään kierrättää.

Jotta näin voisi olla, avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelle tarvitaan erillisiä äärimmäisen tiheitä ja äärimmäisen massiivisia kohteita joiden keskustoissa on jatkuvasti äärimmäinen paine koska kaikki keskustojen ympärillä oleva työntävä voima räjähtää / laajenee koko ajan vähemmän tiheäksi työntäväksi voimaksi.

Näiden kohteiden keskustaa kohti työntyisi näin ollen koko ajan työntävää voimaa.

Alkumatkastaan hitaasti vähemmän tiheämmäksi hajaantuvaa vauhtiaan kiihdyttävää laajenevaa työntävää voimaa ja sitten kiihtyvällä vauhdilla vähemmän tiheämmäksi hajaantuvaa ja lopulta äärimmäisen nopealla vauhdilla äärimmäisen tiheään työntävään voimaan törmäävää työntävää voimaa.

Samalla vauhti hidastuu, kunnes pysähtyminen alueelle jossa äärimmäinen paine ja tässä vaiheessa alkaa taas kerran työntyminen kohti vähemmän tiheää aluetta yhdessä ympäristön äärimmäisen tiheän työntävän voiman kanssa. Eli työntyminen pois päin yhden tuollaisen äärimmäisen tiheän ja äärimmäisen massiivisen kohteen / runsaudensarven keskustasta joita on avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella äärettömästi.

Siis siten että nämä ehtymättömät runsaudensarvet siis kierrättävät keskenään aina olemassa ollutta työntävää voimaa siten että nämä sisältä / keskeltä ulos päin syntyvät avaruudessa laajenevat galaksit ovat aikas isoja laajenevia hiukkasia jotka välittävät infoa näistä runsaudensarvista jotka siis kierrättävät keskenään tätä aina olemassa ollutta työntävää voimaa.

😃

Olli2
Liittynyt21.10.2017
Viestejä21016
12/12 | 

Jos avaruus onkin 4D eikä aikaa ajatella ulottuvuutena, niin alkua ja laajenemista ei ole. Siis koko kehikon vaihtaminen tulee myös kysymykseen. Avaruus on rajaton, kaiken käsittävä, ulkopuoleton tila. Ja pitää erottaa koko universumi paikallisesta, eikä tutkia vain havaittavaa universumia.

Koko paradigman vaihto tulee myös kysymykseen. ACG ja MOND.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiki ja Bouba eivät esittelyä kaipaa. KUVA: Andrew Dunn / Wikimedia Commons

Liidut kirskuvat. Fyysikot ahertavat työssään. Taulu täyttyy matemaattisista kaavoista, mutta kukaan ei sano sanaakaan. Liitu katkeaa. Tutkija katsoo toverinsa kaavaa. Sitten omaansa. Lopulta suoraan toveriaan. Kulmat kurtistuvat. Säestävä musiikki yltyy yhä kiivaammaksi. Nyrkit alkavat heilua. Ensin ilmassa. Viuh! Sitten uhkaavasti kohden toveria. Vauh! Huh, läheltä piti. Vain riitapukarien kömpelyys estää fyysiset vahingot. Johtajuudesta kamppailevat alfat jolkottelevat asemiinsa ja tilanne rauhoittuu kuin söpöilyvaiheeseen siirtyvä luontodokumentti.

Koko kohtaus tapahtuu täysin sanattomasti kuin mykkäelokuvassa. Olemme todistamassa mykkäfyysikoiden työskentelyä.

Mykkäfyysikot uskovat, että filosofiasta ei ole hyötyä fysiikan tutkimuksessa.

Kieli on filosofiaa, joten vakaumuksensa mukaan elävä mykkäfyysikko ei saa puhua, ei kirjoittaa eikä edes ajatella kielellisesti. Sallittua on vain matematiikka ja fysiikka, raakana ilman sanoja.

Mykkäfyysikko edustaa kaikkia niitä luonnontieteilijöitä, jotka pitävät filosofiaa tutkimuksessaan tarpeettomana, mutta puhun fyysikoista, koska fyysikko on lyhyt nimi, itseironia mukavaa, ja kaikki luonnonlait pohjimmiltaan fysiikkaa.

Mykkäfyysikolla on suuri ongelma. Nimittäin se, että matematiikkakin on kieli. Eli filosofiaa. Ja fysiikan tekeminen ilman matematiikkaa menee vielä verrattomasti vaikeammaksi kuin fysiikan tekeminen ilman sanoja. Voidaan tietysti yrittää rajata matematiikka filosofian ulkopuolelle sopimalla, että filosofia tarkoittaa vain ns. luonnollisen kielen filosofiaa.

Rajanveto luonnollisen kielen ja matematiikan välillä on kuitenkin ongelmallista, koska teoreettisten ammattifilosofien kieli ja käsitteistö ei välttämättä ole sen "luonnollisempaa" kuin matematiikka. Supervenienssi ei liene sen luonnollisempi käsite kuin vaikkapa funktio. Lisäksi myös matematiikan tuloksia voidaan ilmaista luonnollisen kielen avulla – muuttuisiko matematiikka siis filosofiaksi vasta siinä vaiheessa, kun symbolein kirjoitettu kaava lausutaan sanallisesti? Että kaava "1 + 1 = 2" olisi matematiikkaa, mutta lause "yksi ynnä yksi on yhtä kuin kaksi" filosofiaa.

Numerot, matemaattiset symbolit ja kaavat eivät tulkitse itseään, joten luonnollisen kielen käyttöä on hyvin hankala välttää.

Entä sitten nyrkkien heilutus ja muu kehonkieli? Ainakaan matematiikaksi tappelua ja huitomista ei yleensä kutsuta, ja ihmiseläimelle ne ovat erityisen luonnollinen tapa kommunikoida. Ovatko nekin siis filosofiaa?

Joku tietysti ajattelee, että olen täysin väärässä samaistaessani kielen ja filosofian. Suomessa vallitsee kuitenkin metafilosofian vapaus, joten minun kielipelissäni filosofia = kieli. Ja jos kaksi kilpailevaa kielipeliä kykenee esittämään samat käsitteet ja väitteet, niin yksinkertaisempi on parempi. Jos onnistut perustelemaan minulle, että ajattelustani seuraa tarpeetonta monimutkaisuutta tai muita ongelmia, niin muutan kielipeliäni mieluusti.

Mykkäfyysikko on tietenkin karikatyyri. Mutta kysymys filosofian merkityksestä luonnontieteellisessä tutkimuksessa ansaitsee vastauksen.

Itse ajattelen, että fyysikot tutkivat luontoa ja filosofit kieltä. Koska kieli on osa luontoa, filosofit tutkivat ainakin periaatteessa myös luontoa. Mitä kukin sitten käytännössä tutkii, on toki oma, oleellinen kysymyksensä.

Kiki ja Bouba (ent. Takete ja Baluba) osoittavat, että sanat eivät ole täysin mielivaltaisia sopimuksia vaan sisältävät myös kulttuurista riippumatonta biologiaa. Luonto ei lähde filosofiasta, eikä filosofia luonnosta. Fyysikko on filosofi ja filosofi on fyysikko, halusi tai ei.

Mitä sitten valistunut fyysikko oikeasti tarkoittaa väittäessään, että "filosofiasta ei ole hyötyä fysiikan tutkimuksessa"? Luullakseni likimain sitä, että yliopistossa tehtävä (teoreettisen) filosofian tutkimus ei hyödytä fysiikan tutkimusta. Ja on siinä luullakseni likimain oikeassa. Feynmanin sääntö "turpa kiinni ja laske" on usein noudattamisen arvoinen.

Kaikki fysiikan tutkimukseen liittyvät ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään nyrkkien ja matematiikan avulla. Osa ongelmista ratkeaa puhumalla. Eli filosofian avulla.

Olen itse elävä todiste fyysikosta, jonka mielestä filosofiasta on hyötyä tutkimuksen tekemisessä. Varmasti tehdään paljon akateemista filosofian tutkimusta, josta ei ole fysiikan tutkimuksen kannalta hyötyä, mutta uskon että parhaimmillaan filosofia auttaa jäsentämään monimutkaisia käsitteitä mahdollisimman taloudellisesti.

Hyvä filosofi tekee kielelle saman, minkä sieventäminen tekee matemaattisille kaavoille. Eli esittää oleellisen sisällön kaikille helpommin ymmärrettävässä muodossa. Mikä helpottaa sekä suuren yleisön viestintää että luonnontutkijoiden omaa työtä ja keskinäistä kommunikaatiota.

Olen sanonut, että fysiikan suhde filosofiaan on kuin signaalin suhde kohinaan. Hyvä filosofi auttaa siivoamaan kohinaa, jolloin fyysikon on helpompi erottaa kokeista ja havainnoista signaali.

Kommentit (1)

Matias Slavov
1/1 | 

Oli kiinnostavaa lukea fyysikon näkökulmasta filosofian roolista fysiikassa.

Akateemisena filosofina oma näkemykseni on, että fysiikka ja filosofia ovat selvästi eri asioita, mutta niiden välillä on harmaata aluetta, josta ei voida selvästi sanoa kummasta on kyse. Tätä harmaata aluetta voi luonnehtia luonnonfilosofiaksi. Sen alaan kuuluvat mm. kysymykset luonnonlakien ja ajan luonteesta. Itse ajattelen, että tarvitsemme em. teemojen tutkimukseen sekä fysiikkaa että filosofiaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Wikimedia Commons

"Vaikka lehdissä julkaistavat horoskoopit ovat lähinnä viihdettä, on olemassa myös luotettavia, syvälliseen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja."

52% tuoreen Tiedebarometri 2019 -kyselyn vastaajista oli väitteestä jotain muuta kuin "täysin eri mieltä".

Enemmistö siis uskoo, että horoskoopeissa voi olla jotain syvällistä tietoa maailmasta ja elämästä. Vastaukset "ei osaa sanoa" (22%) ja "jokseenkin eri mieltä" (18%) ainakin herättävät tällaisen epäilyn, samaan tapaan kuin oman nimen epäröinti herättää epäilyn vastaajan höperöitymisestä (vaikka vain 4% myönsi olevansa täysin ja 8% jokseenkin samaa mieltä). 

Miksi horoskoopeista ja tähdistä ennustamisesta sitten pitäisi olla täysin eri mieltä? 

Ensinnäkin taivaankappaleita ja elämää hallitsevat toisistaan riippumattomat fysiikan perusvuorovaikutukset: taivaankappaleiden liikettä painovoima, elämää sähkömagnetismi. Perusvuorovaikutukset ovat tieteellisen todellisuuskäsityksen perusta. Maapallon asento ja sijainti vaikuttavat toki elämään, mutta vain tunnetun (auringosta tulevan) säteilyn välityksellä, mihin horoskooppien ei edes väitetä perustuvan. 

Toisekseen vaikka taivaankappaleiden ja elämän välillä olisi jotain salaista yhteyttä, ei ole pienintäkään todistetta siitä että kukaan pystyisi sitä selvittämään ilman tiedettä. Eikä tähdistä ennustamisella ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan se on silkkaa tarinointia.

Miksi horoskoopit sitten kuulostavat niin osuvilta?

Ensinnäkin horoskoopit puhuvat koskettavasti ihmisen kielellä rahasta ja rakkaudesta, eivät etäisesti painovoimasta ja sähkömagnetismista. Horoskooppien "ennusteet" ovat sopivan monitulkintaisia, niin että omat elämäntapahtumat tuntuvat osuvan niihin viimeistään jälkiviisaana. Epätäsmällisyytensä vuoksi niitä on mahdoton osoittaa vääräksi. Horoskooppien ennusteet eivät siis ole edes väärin.

Toisekseen janoamme ohjeita elämän monimutkaisiin ongelmiin. Kuinka selvitä vaikeuksista, miten hankkia rahaa, kuka valita kumppaniksi. Loputtomilta tuntuvien valintojen edessä rauhoittaa, kun voi ulkoistaa vastuun päätöksestä jollekin "asiantuntijalle".

Tieteelliset selitykset kuulostavat tietenkin tavattoman mälsiltä verrattuna helpon ennustamisen kiehtovaan mystiikkaan. Ja kukapa haluaisi olla mälsä?

Tiedebarometrin raportin (s. 93) mukaan sukupuoli ja koulutus ovat selvässä yhteydessä horoskooppiuskoon: "Miehet torjuvat väitteen merkittävästi naisia useammin. Koulutuksen kohotessa usko tähdistä ennustamisen toimivuuteen heikkenee asteittain. Koulutusaloittain tarkasteltuna tylyimmin teesin tyrmäävät teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet."

Totuus kuitenkin on, että käytännössä horoskoopit vaikuttavat ihmisten elämään niin kauan kuin joku niihin uskoo. Samaan tapaan kuin jumalat ja muut henkiolennotkin vaikuttavat, vaikka eivät olekaan olemassa muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa.

Tämän totuuden pragmaatikko hyväksyy, eikä pelaa itseään ulos vain saadakseen olla omasta mielestään oikeassa. Hän tyytyy muiden uskoon, ja pitää totuuden itsellään.

Mutta opportunisti ei pelkästään tyydy pragmaatikon tavoin kohtaloonsa, vaan kääntää tappion voitoksi ja kirjoittaa muille omat horoskooppinsa: "kohtalo johdattaa eteesi oinaan, joka kannattaa palkata parhaaseen tehtävään..." Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.

Kuinka paljon horoskoopit todellisuudessa sitten vaikuttavat niihin uskovien ihmisten päätöksiin? Oma arvaukseni on, että enemmistö horoskooppien lukijoista lähinnä jäsentää elämäntarinaansa niiden avulla. 

Kenties horoskoopit toimivat päätöksenteossa vain valeasuisena arpakuutiona, joka näyttää päältäpäin varmuudelta mutta on sisältä silkkaa sattumaa.

Kommentit (3)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
1/3 | 

Totta, ovathan ne horoskoopit epämääräisiä. Kyllä kyllä.

Mutta niin ovat nykyiset kosmologian teoriatkin.

Voiko epämääräisempiä käsitteitä kuin

laajeneva avaruus,

kaareutuva avaruus,

ylimääräiset tilaulottuvuudet,

pimeä aine joka omaa selittämättömän kyvyn vetää tavan ainetta puoleensa

ja pimeä energia joka jotenkin jotenkin saa jotenkin jotenkin laajenevan avaruuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla jotenkin jotenkin

edes olla olemassa?!?

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

JM
2/3 | 

Mielestäni on kyllä osoitettu, että horoskoopit vaikuttavat  ainakin päiväntasaajan ulkopuolella. Jätän todistamisen harjoitustehtäväksi.

Keijona
Liittynyt13.3.2015
Viestejä32542
3/3 | 

On tutkimuksia joiden mukaan vauvan ensimmäiset kolme kuukautta ovat erittäin ratkaisevia psykkeen kehityksen kannalta. Joten se tapahtuuko tuo kehitys pimeällä talvella vai valoisalla kesällä on varmasti merkityksellistä. Ainakin on epäloogista väittää että vauvan kasvuympäristö, lämpötila ja valoisuus ei vaikuttaisi ihmiseen millään tavalla.

Ihminen ja ihmisen mielipiteet on kuitenkin yksinkertaisen yhtälön tulos, perimän ja ympäristön summa.

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/vauvan-kehitysvaiheet-0-6-kk/

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Wikimedia Commons

Rakastamme yksinkertaisia selityksiä. Syy siinä, seuraus tässä. Matti syyllinen, Teppo uhri. Sinä pahis, minä hyvis.

Mustavalkoiset selitykset rauhoittavat. Ne vapauttavat aivomme muihin tehtäviin. Vaikkapa vetelemään seuraavia mutkia suoraksi.

Todellisuudessa yksinkertaisia syitä ei olekaan. Kaikki on pohjimmiltaan fysiikan perusvuorovaikutusten yhteispeliä. Ja ihmisen mittakaavassa vuorovaikuttavia syitä on ziljoonia. Mikään ei tee yksinään mitään.

Yksiselitteisen syyn etsiminen on kuin kysyisi, aiheuttaako tilavuuden pituus, leveys vai korkeus.

Jokainen koulunsa käynyt tietää, miten tilavuus lasketaan: pituus × leveys × korkeus. Kaikki kolme tarvitaan tai tilavuus häviää. Pedantti muistaa myös muotokertoimen – laatikolle 1, sylinterille π/4, pallolle π/6 jne. – joka on kuitenkin muodosta riippumatta aina > 0, eli ulottuvuuksien rinnalla pelkkää hienosäätöä.

Jokainen vuorovaikutus on matemaattisesti tekijöidensä tulo, eli eräänlainen tilavuus. Kun fyysikko määrittelee kvanttikenttäteorian, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Kun humanisti määrittelee tilastollisen mallinsa, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Summa a + b kuvaa riippumatonta vaikutusta, tulo a × b vuorovaikutusta.

Pillereitä ja sihijuomaa ei passaa päästää samaan vatsaan, koska ne voivat vuorovaikuttaa ikävin seurauksin. Sormeaan heristävä lääkäri puhuu yhteisvaikutuksesta tai yhdysvaikutuksesta.

Johtuiko pojan juominen huonosta seurasta vai sukurasitteesta? Oliko tupakka vai perimä sedän syövän syy? Mitä koskettavampi tapaus, sitä suurempi tarve vastauksille.

Usein kuulee, että geenit selittävät 40% sitä, 50% tuota ja 60% tätä. Mikä todellisuudessa tarkoittaa, että vaihtelu väestön geeneissä selittää sen 40, 50 tai 60% vaihtelusta havaitussa ilmiasussa. Jos yksilöt kasvaisivat identtisessä ympäristössä, geenit selittäisivät aina 100% havaitusta vaihtelusta. Ilmiasun syy on kuitenkin aina geenien ja ympäristön vuorovaikutus. Geenitkään eivät elä tyhjiössä. Ja toimivat vieläpä monimutkaisesti yhdessä vuorovaikuttaen, joka ansaitsee jo kokonaan oman tarinansa.

Entäs tuhopolttaja – yksiselitteisesti syyllinen, eikö totta? Ehkä, mutta palo on silti monisyinen, vaikkei kaiveltaisi edes kvanttimaailman syvyyksiä. Paloonhan tarvitaan happea, kuumuutta ja polttoainetta – vaikkapa puuta. Ilman kuumuutta happi ei yhdy puuhun. Ilman happea puu ei pala. Ilman puuta ei ole mikä palaisi. Eikä se syyllisyyskään ole niin yksiselitteinen, jos tuhopolttaja toimii vakuutusrahoja himoitsevan omistajan juoksupoikana.

Psykologien mukaan älykkyys ja persoonallisuus ovat toisistaan riippumattomat. Kuulostaa hienolta, mutta miten se on mahdollista? Äly ja luonnehan ovat samojen aivojen toimintaa, vaikka eivät olisikaan tilastollisesti toisiinsa yhteydessä. Ja aivot jos mitkä ovat itsensä ja ympäristön kanssa niin vahvasti vuorovaikuttava kokonaisuus, että kysymykset työnjaosta ovat väistämättä keinotekoisia. Ja vastaukset parhaimmillaankin vahvasti ehdollisia ja rajoitettuja.

Oliko Tsernobylin onnettomuuden syy reaktorin epävakaus vai huolimaton käyttö? Vakaa reaktori ei olisi voinut räjähtää edes huolimattomissa käsissä. Eikä epävakaa reaktori olisi huolellisesti käytettynä koskaan joutunut kriittiseen tilaan. Mutta välinpitämättömän kulttuurin ja riskialttiin tekniikan vuorovaikutus synnytti tuhoisan yhdistelmän.

Jokainen tarina tarvitsee kuitenkin roistonsa ja sankarinsa. Vuorovaikutusta kun on vaikea vangita. Yhdelle pallo jalkaan, toiselle urhoollisuusmitali rinnukseen. Homma selvä.

Vai onko? 

Ehkä opimme virheistä. Ehkä keskitymme syyttelyn sijaan tulevaisuuden kehittämiseen. Ehkä emme vaadi liian yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin ongelmiin. Ehkä.

Kommentit (2)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
1/2 | 

Joskus yksinkertaiset selitykset toimivat.

Mutta se johtaa isoon maailmankuvan mullistumiseen.

Vaikka Aurinko näyttää liikkuva taivaalla suhteessa meihin, ei se liiku.

Vaikka Maapallo tuntuu laajenevan jalkojemme alla, eivät fyysikot ole hyväksyneet tätä suoraa havaintoa siitä että Maapallo todellakin laajenee koko ajan, aivan kuten me itsekin.

Selvääkin selvempi todiste sille on se että sydän laajenee sykäyksittäin ja näin sen laajenemisen voi myös tuntea ja havaita.

Oletteko valmiita maailmankuvan mullistumiseen?

Työntyikö Auringon sisälle sittenkin pimeää laajenevaa työntävää vuosina 1572 ja 1604?

1900 - 1940 lämpeneminen olisi johtunut Tyko Brahen havaitsemasta supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista.

Ja 1980 - 2010 lämpeneminen taas Keplerin Supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista?!?

https://youtu.be/20WbvitTclc

Katso ja ihmettele.

Olit valmis tai et,

Nyt mullistetaan muailmankuvaa 😃

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

David Galli
2/2 | 

Be cautious of "academies" - they are privately running and can be horrendous. The local primary / junior school to me became an academy four years ago. The year after  write my essay, it was generated, 18 staff resigned at Christmas. My neighbors' kids went there and the youngest had four different teachers in her first year. In this current academic year, the two reception classes are only 60% filled.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat