Kirjoitukset avainsanalla fysiikka

Kuva: Wikimedia Commons

"Vaikka lehdissä julkaistavat horoskoopit ovat lähinnä viihdettä, on olemassa myös luotettavia, syvälliseen astrologiseen tietoon perustuvia horoskooppeja."

52% tuoreen Tiedebarometri 2019 -kyselyn vastaajista oli väitteestä jotain muuta kuin "täysin eri mieltä".

Enemmistö siis uskoo, että horoskoopeissa voi olla jotain syvällistä tietoa maailmasta ja elämästä. Vastaukset "ei osaa sanoa" (22%) ja "jokseenkin eri mieltä" (18%) ainakin herättävät tällaisen epäilyn, samaan tapaan kuin oman nimen epäröinti herättää epäilyn vastaajan höperöitymisestä (vaikka vain 4% myönsi olevansa täysin ja 8% jokseenkin samaa mieltä). 

Miksi horoskoopeista ja tähdistä ennustamisesta sitten pitäisi olla täysin eri mieltä? 

Ensinnäkin taivaankappaleita ja elämää hallitsevat toisistaan riippumattomat fysiikan perusvuorovaikutukset: taivaankappaleiden liikettä painovoima, elämää sähkömagnetismi. Perusvuorovaikutukset ovat tieteellisen todellisuuskäsityksen perusta. Maapallon asento ja sijainti vaikuttavat toki elämään, mutta vain tunnetun (auringosta tulevan) säteilyn välityksellä, mihin horoskooppien ei edes väitetä perustuvan. 

Toisekseen vaikka taivaankappaleiden ja elämän välillä olisi jotain salaista yhteyttä, ei ole pienintäkään todistetta siitä että kukaan pystyisi sitä selvittämään ilman tiedettä. Eikä tähdistä ennustamisella ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaan se on silkkaa tarinointia.

Miksi horoskoopit sitten kuulostavat niin osuvilta?

Ensinnäkin horoskoopit puhuvat koskettavasti ihmisen kielellä rahasta ja rakkaudesta, eivät etäisesti painovoimasta ja sähkömagnetismista. Horoskooppien "ennusteet" ovat sopivan monitulkintaisia, niin että omat elämäntapahtumat tuntuvat osuvan niihin viimeistään jälkiviisaana. Epätäsmällisyytensä vuoksi niitä on mahdoton osoittaa vääräksi. Horoskooppien ennusteet eivät siis ole edes väärin.

Toisekseen janoamme ohjeita elämän monimutkaisiin ongelmiin. Kuinka selvitä vaikeuksista, miten hankkia rahaa, kuka valita kumppaniksi. Loputtomilta tuntuvien valintojen edessä rauhoittaa, kun voi ulkoistaa vastuun päätöksestä jollekin "asiantuntijalle".

Tieteelliset selitykset kuulostavat tietenkin tavattoman mälsiltä verrattuna helpon ennustamisen kiehtovaan mystiikkaan. Ja kukapa haluaisi olla mälsä?

Tiedebarometrin raportin (s. 93) mukaan sukupuoli ja koulutus ovat selvässä yhteydessä horoskooppiuskoon: "Miehet torjuvat väitteen merkittävästi naisia useammin. Koulutuksen kohotessa usko tähdistä ennustamisen toimivuuteen heikkenee asteittain. Koulutusaloittain tarkasteltuna tylyimmin teesin tyrmäävät teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet."

Totuus kuitenkin on, että käytännössä horoskoopit vaikuttavat ihmisten elämään niin kauan kuin joku niihin uskoo. Samaan tapaan kuin jumalat ja muut henkiolennotkin vaikuttavat, vaikka eivät olekaan olemassa muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa.

Tämän totuuden pragmaatikko hyväksyy, eikä pelaa itseään ulos vain saadakseen olla omasta mielestään oikeassa. Hän tyytyy muiden uskoon, ja pitää totuuden itsellään.

Mutta opportunisti ei pelkästään tyydy pragmaatikon tavoin kohtaloonsa, vaan kääntää tappion voitoksi ja kirjoittaa muille omat horoskooppinsa: "kohtalo johdattaa eteesi oinaan, joka kannattaa palkata parhaaseen tehtävään..." Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.

Kuinka paljon horoskoopit todellisuudessa sitten vaikuttavat niihin uskovien ihmisten päätöksiin? Oma arvaukseni on, että enemmistö horoskooppien lukijoista lähinnä jäsentää elämäntarinaansa niiden avulla. 

Kenties horoskoopit toimivat päätöksenteossa vain valeasuisena arpakuutiona, joka näyttää päältäpäin varmuudelta mutta on sisältä silkkaa sattumaa.

Kommentit (4)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä2206
1/4 | 

Totta, ovathan ne horoskoopit epämääräisiä. Kyllä kyllä.

Mutta niin ovat nykyiset kosmologian teoriatkin.

Voiko epämääräisempiä käsitteitä kuin

laajeneva avaruus,

kaareutuva avaruus,

ylimääräiset tilaulottuvuudet,

pimeä aine joka omaa selittämättömän kyvyn vetää tavan ainetta puoleensa

ja pimeä energia joka jotenkin jotenkin saa jotenkin jotenkin laajenevan avaruuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla jotenkin jotenkin

edes olla olemassa?!?

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

JM
2/4 | 

Mielestäni on kyllä osoitettu, että horoskoopit vaikuttavat  ainakin päiväntasaajan ulkopuolella. Jätän todistamisen harjoitustehtäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Wikimedia Commons

Rakastamme yksinkertaisia selityksiä. Syy siinä, seuraus tässä. Matti syyllinen, Teppo uhri. Sinä pahis, minä hyvis.

Mustavalkoiset selitykset rauhoittavat. Ne vapauttavat aivomme muihin tehtäviin. Vaikkapa vetelemään seuraavia mutkia suoraksi.

Todellisuudessa yksinkertaisia syitä ei olekaan. Kaikki on pohjimmiltaan fysiikan perusvuorovaikutusten yhteispeliä. Ja ihmisen mittakaavassa vuorovaikuttavia syitä on ziljoonia. Mikään ei tee yksinään mitään.

Yksiselitteisen syyn etsiminen on kuin kysyisi, aiheuttaako tilavuuden pituus, leveys vai korkeus.

Jokainen koulunsa käynyt tietää, miten tilavuus lasketaan: pituus × leveys × korkeus. Kaikki kolme tarvitaan tai tilavuus häviää. Pedantti muistaa myös muotokertoimen – laatikolle 1, sylinterille π/4, pallolle π/6 jne. – joka on kuitenkin muodosta riippumatta aina > 0, eli ulottuvuuksien rinnalla pelkkää hienosäätöä.

Jokainen vuorovaikutus on matemaattisesti tekijöidensä tulo, eli eräänlainen tilavuus. Kun fyysikko määrittelee kvanttikenttäteorian, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Kun humanisti määrittelee tilastollisen mallinsa, vuorovaikutukset näkyvät kertolaskuna. Summa a + b kuvaa riippumatonta vaikutusta, tulo a × b vuorovaikutusta.

Pillereitä ja sihijuomaa ei passaa päästää samaan vatsaan, koska ne voivat vuorovaikuttaa ikävin seurauksin. Sormeaan heristävä lääkäri puhuu yhteisvaikutuksesta tai yhdysvaikutuksesta.

Johtuiko pojan juominen huonosta seurasta vai sukurasitteesta? Oliko tupakka vai perimä sedän syövän syy? Mitä koskettavampi tapaus, sitä suurempi tarve vastauksille.

Usein kuulee, että geenit selittävät 40% sitä, 50% tuota ja 60% tätä. Mikä todellisuudessa tarkoittaa, että vaihtelu väestön geeneissä selittää sen 40, 50 tai 60% vaihtelusta havaitussa ilmiasussa. Jos yksilöt kasvaisivat identtisessä ympäristössä, geenit selittäisivät aina 100% havaitusta vaihtelusta. Ilmiasun syy on kuitenkin aina geenien ja ympäristön vuorovaikutus. Geenitkään eivät elä tyhjiössä. Ja toimivat vieläpä monimutkaisesti yhdessä vuorovaikuttaen, joka ansaitsee jo kokonaan oman tarinansa.

Entäs tuhopolttaja – yksiselitteisesti syyllinen, eikö totta? Ehkä, mutta palo on silti monisyinen, vaikkei kaiveltaisi edes kvanttimaailman syvyyksiä. Paloonhan tarvitaan happea, kuumuutta ja polttoainetta – vaikkapa puuta. Ilman kuumuutta happi ei yhdy puuhun. Ilman happea puu ei pala. Ilman puuta ei ole mikä palaisi. Eikä se syyllisyyskään ole niin yksiselitteinen, jos tuhopolttaja toimii vakuutusrahoja himoitsevan omistajan juoksupoikana.

Psykologien mukaan älykkyys ja persoonallisuus ovat toisistaan riippumattomat. Kuulostaa hienolta, mutta miten se on mahdollista? Äly ja luonnehan ovat samojen aivojen toimintaa, vaikka eivät olisikaan tilastollisesti toisiinsa yhteydessä. Ja aivot jos mitkä ovat itsensä ja ympäristön kanssa niin vahvasti vuorovaikuttava kokonaisuus, että kysymykset työnjaosta ovat väistämättä keinotekoisia. Ja vastaukset parhaimmillaankin vahvasti ehdollisia ja rajoitettuja.

Oliko Tsernobylin onnettomuuden syy reaktorin epävakaus vai huolimaton käyttö? Vakaa reaktori ei olisi voinut räjähtää edes huolimattomissa käsissä. Eikä epävakaa reaktori olisi huolellisesti käytettynä koskaan joutunut kriittiseen tilaan. Mutta välinpitämättömän kulttuurin ja riskialttiin tekniikan vuorovaikutus synnytti tuhoisan yhdistelmän.

Jokainen tarina tarvitsee kuitenkin roistonsa ja sankarinsa. Vuorovaikutusta kun on vaikea vangita. Yhdelle pallo jalkaan, toiselle urhoollisuusmitali rinnukseen. Homma selvä.

Vai onko? 

Ehkä opimme virheistä. Ehkä keskitymme syyttelyn sijaan tulevaisuuden kehittämiseen. Ehkä emme vaadi liian yksinkertaisia selityksiä monimutkaisiin ongelmiin. Ehkä.

Kommentit (2)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä2206
1/2 | 

Joskus yksinkertaiset selitykset toimivat.

Mutta se johtaa isoon maailmankuvan mullistumiseen.

Vaikka Aurinko näyttää liikkuva taivaalla suhteessa meihin, ei se liiku.

Vaikka Maapallo tuntuu laajenevan jalkojemme alla, eivät fyysikot ole hyväksyneet tätä suoraa havaintoa siitä että Maapallo todellakin laajenee koko ajan, aivan kuten me itsekin.

Selvääkin selvempi todiste sille on se että sydän laajenee sykäyksittäin ja näin sen laajenemisen voi myös tuntea ja havaita.

Oletteko valmiita maailmankuvan mullistumiseen?

Työntyikö Auringon sisälle sittenkin pimeää laajenevaa työntävää vuosina 1572 ja 1604?

1900 - 1940 lämpeneminen olisi johtunut Tyko Brahen havaitsemasta supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista.

Ja 1980 - 2010 lämpeneminen taas Keplerin Supernovasta peräisin olevasta laajenevan valon meille pimeistä laajenevista aalloista?!?

https://youtu.be/20WbvitTclc

Katso ja ihmettele.

Olit valmis tai et,

Nyt mullistetaan muailmankuvaa 😃

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

David Galli
2/2 | 

Be cautious of "academies" - they are privately running and can be horrendous. The local primary / junior school to me became an academy four years ago. The year after  write my essay, it was generated, 18 staff resigned at Christmas. My neighbors' kids went there and the youngest had four different teachers in her first year. In this current academic year, the two reception classes are only 60% filled.

Kuva: NASA

Taas ne sääennusteet olivat väärässä. Satoi, vaikka luvattiin poutaa. Tällaisia valituksia olet varmaan kuullut. Kenties jopa omasta suustasi.

Olen usein puolustellut sääennusteita laativia ilmatieteilijöitä. "Ei ne mitään lupaa, vaan ennustaa", olen tavannut vastata valituksiin.

Paitsi että taitaapa ne sittenkin luvata. Katsokaa vaikka Ilmatieteen laitoksen sivulta meteorologin ennustamaa (katkoviivalla kuvattua) lämpötilaa: Siinä ei ole lainkaan virherajoja! Ja nollamittaiset virherajat ovat yhtä kuin varmuus. Eli lupaus.

Samaan kuvaajaan on piirretty myös tietokonemallin laskemat todennäköisyysennusteet, joista löytyy asianmukaiset virherajat: luottamusväli, jonka sisään lämpötilan tulisi osua 80% todennäköisyydellä eli neljä kertaa viidestä. Nämä tietokoneen laskemat ennusteet ovat sitä virtausfysiikkaan perustuvaa oikeaa ilmatiedettä, jonka täsmäävyys voidaan arvioida (esim. Brierin pisteillä) vertaamalla ennusteita toteutuneeseen säähän. Ja jonka ennustusvoiman toteutunut sää on lukemattomat kerrat vahvistanut. Sään osuminen kerran viidestä ennustetun luottamusvälin ulkopuolelle kuuluu asiaan.

Mutta kansalle ei viestitä epävarmuutta. Mediassa näkyvät kartat ja symbolit ilmoittavat meteorologin povaaman lämpötilan ja sillä selvä. Jopa Ilmatieteen laitoksen omalta sivulta tietokoneen laskemat virherajat löytyvät vasta klikkausten takaa.

Erityisen harhaanjohtavia ovat pitkän aikavälin ennusteet. Lööpit julistavat seuraavan viikon, kuun tai jopa vuoden säätä varmuudella, jollaista ei pitäisi luvata edes seuraavan päivän sääennusteelle.

Sekaannukseen löytyy syytä joka osapuolesta. Kansasta, joka haluaa varmuutta. Mediasta, joka varmuutta häpeilemättä kauppaa. Mutta myös ilmatieteilijöistä, jotka eivät riittävästi korosta ennusteidensa epävarmuutta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan "meteorologin tekemä ennuste voi joskus olla hyvin erilainen kuin tietokonemallin laskema todennäköisyysennuste" ja "meteorologin osuus laadukkaan sääennusteen synnylle on erityisen merkittävä tilanteissa, joissa sääennustusmallit eivät kykene ennustamaan säätä riittävän hyvin". 

Mutta millä perusteella meteorologin ennuste olisi tietokonemallia "laadukkaampi", kun ilman virherajoja ennusteita ei edes voida yksikäsitteisesti verrata toteutuneeseen säähän? Nimittäin ennusteiden poikkeama havainnosta on verrannollinen tekijään |ennuste - havainto|/virhe, ja kun virhe → 0, jakolasku kasvattaa poikkeaman äärettömäksi. Virheettömät ennusteet ovat siis äärettömän huonoja.

Asiantunteva ilmatieteilijä hallitsee epäilemättä virheanalyysin, joten ongelman täytyy olla viestinnässä. Suoraselkäisen tieteilijän ei pitäisi suostua julkaisemaan ennusteita ilman virherajoja. Totta kai varmuudenjanoinen ihminen tarttuu virheettömiin ennusteisiin. Etenkin jos oikein asiantuntijat sellaisia tarjoavat!

Ihmettelen myös, voiko ihminen todella voittaa ennustuskilvassa supertietokoneen, jolla on verrattoman laskentatehonsa lisäksi käytössään kaikki mittaukset ja säätilastot. Eikä koneen taakkana ole pätevyysharhaa, joka vääristää asiantuntijoiden ennusteita erityisesti ihmis- ja yhteiskuntatieteissä mutta jolle luonnontieteilijätkään eivät näytä olevan immuuneja.

Sääennusteita seuratessani olen huomannut, että meteorologin laatima (virheetön!) ennuste 1-10 päivän päähän voi heitellä muutaman tunninkin sisällä jopa yli kymmenellä asteella. Mihin tietoon perustuu tämä herkästi vaihteleva asiantuntijan näkemys?

Virherajojen piilottelu ei toki ole pelkkä sääennusteiden ongelma, vaan vaivaa tiedeviestintää yleisemminkin. Monissa uutisissa ja lehtijutuissa näytetään tai korostetaan vain keskiarvoja ilman minkäänlaista hajonnan tai luottamusvälin kaltaista epävarmuuden ilmaisua. Täsmäävä epävarmuus voittaa valheellisen varmuuden, paitsi suosiossa.

Jos sääennusteet tiedotettaisiin todenmukaisen epävarmoina, meillä olisi yksi syy vähemmän valittaa. Valittamisen määrä tuskin vähenisi, ainakaan säästä, mutta ehkä se edes kohdentuisi oikeaan osoitteeseen. Eli ei tieteilijöihin, vaan pahamaineisen vaikeasti ennustettavaan luontoon.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Itse en morkkaisi Ilmatieteen laitoksen ennusteita, koska sieltä sentään löytyy virherajat. En muista nähneeni niitä lainkaan muiden seuraamieni sääennusteita tuottavien tahojen ennusteissa.  Lööppilehdistön ennusteita voi morkata.

YoutubenEtimespace
2/14 | 

Erittäin mielenkiintoinen ja väittäisin että myös hyvin ajankohtainen.

Kiitos aiheesta.

Itseäni kiinnostaisi tietää vielä tarkemmin miten voimakkaita sääilmiöitä on esiintynyt Maapallolla ja myös Auringossa ja muilla planeetoilla vuosien 2004, 2011 ja tämän 2018 tsunamien jälkeen.

Viiveellä.

2005 isosti isoja Hurrikaaneja.
2006 Jupiterin punainen pilkku jr eli pieniä myrskyjä yhdistyi isommaksi ja näin toinen iso myrsky Jupiteriin, kunnes ilmeisesti yhdistyi yli 300 vuotta havaittuun punaiseen pilkkuun.

2011 muutama kuukausi Japanin tsunamin jälkeen isoimmat Tornadot USAssa 80 vuoteen.

Auringossa isoja purkauksia viiveellä 2004 jälkeen ja taas viiveellä 2011 jäkeen.

Vielä ei isoja purkauksia Auringossa.

Muillakin planeetoilla on käsittääkseni ollut mielenkiintoisia myrskyjä, mutta osuvatko 2004 2011 tsunamien jälkeisesti, jolloin yhtenäisenä selittävänä tekijänä olisi Aurinkokuntaan työntyneet energiapulssit josta energiaa Auringon ja planeettojen sisälle ja näin sieltä vapautui energiaa kohti pintaa ja näin viiveellä voimakkaita sääilmiöitä jne.

Maapallon sisälle työntyessään aiheutti maanjäristyksen ja tsunamin mennessään.

Ilmiö selittyy, mutta vaatii erilaisen atomimallin mitä nykyinen on.

😃

tutkii
3/14 | 

Otsikko on mielestäni harhaanjohtava ja ensimmäiseksi tuoli mieleen että tässä tehdään tikusta asiaa. Saattaa kuitenkin olla, että ennusteen tilastollisuus ei ole kaikille selvä. Ilmatieteen laitoksen ennusteesta näkee kiitettävästi luotettavuuden yhdellä silmäyksellä. Usein kyllä television sääennusteissa mainitaan sanalllisesti, jos ennuste on epästabiili.

Nimimerkin  YoutubenEtimespace kommentti kuulostaa lapsellliselta ja täysin asiattomalta.

YoutubenEtimespace
4/14 | 

Jännä miten ihmiset suhtautuvat siihen jos jollakin on täysin eri näkemys siitä millaista aine oikeasti on tai siihen miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

Käsittääkseni muutkin ovat pohtineet sitä että Jupiter jotenkin pystyisi syklittämään Aurinkoa, mutta ilmeisesti nykyfysiikalla ei ole mitään käsitystä siitä miten.

Ja 11 vuoden sykli ei täsmää Jupiterin kiertoaikaan.

2015 uutisoidun Auringon lyhyemmän syklin pituudeksi ilmoitettiin 330 päivää.

Erikoista että kiviplaneettojen keskiarvokiertoajaksi Auringon ympäri tulee 340,75 päivää.

Yhteensä 1363 päivää / 4:llä = tuo about 341 päivää.

Mitäs sanotte jos lyhyen syklin pituudeksi tarkentuu noin 341 päivää?

Nykyfysiikan mukaan on olemassa pimeää ainetta jolla selittämätön vetävä voima.

Tuo hyväksytään sen enempää kyseenalaistamatta väitettä koska muuten pitäisi myöntää nykyisten teorioiden olevan virheellisiä.

Mutta kun väittää että galaksin keskustan supermassiivinen kohde laajenee ja säteilee laajenevaa pimeää ainetta jota työntyy koko ajan laajenevien tähtien ja planeettojen sisälle siten että pieni osa laajenee siellä havaittavaksi aineeksi ja lähtee työntymään kohti kyseisen planeetan tai tähden pintaa, ylläpitäen siellä jatkuvasti havaittavaa myrskyä kuten Jupiterilla punaista pilkkua tai sitten aiheuttaa esim. Auringossa Auringonpilkkuja, niin sitä ei suostuta edes pohtimaan ajatuksella.

Mutta mutta, minullapa alkaa olla näyttöä väitteilleni.

Siitä enemmän seuraavassa viestissä.

🤔

YoutubenEtimespace
5/14 | 

Mikä ylläpitää Auringonpilkkuja?!?

Minkä takia joskus pitkiä pilkuttomia jaksoja?

Wolffin minimi 1280 - 1350
Spörerin minimi 1460 - 1550
Maunderin minimi 1645 - 1715
Daltonin minimi 1790 - 1830
Jokkerin erikoinen ( on ajanjakso jolle olisi odottanut pilkutonta jaksoa ) 1940 - 2000

Tässä ensin ajankohdat jolloin Aurinko on ollut Neptunuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella ja milloin Uranuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Neptunus Uranus
910.........938 ja 1022
1075.......1106 ja 1190
1240........1274 ja 1358
1405........1442 ja 1526
1570.......1610 ja 1694

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen

970 - 1010
1130 - 1170
1300 - 1340
1460 - 1500

Oletetaan että planeetoista ulos työntyvät laajenevan työntävän voiman tihentymät törmäävät vastapalloon galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta työntyvien laajenevan pimeän aineen tihentymien kanssa aina silloin kun Aurinko on planeetan ja supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Jupiterista peräisin olevat tihentymät siis törmäävät syvällä Auringon sisällä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin oleviin pimeän aineen tihentymiin, jolloin ne laajenevat havaittavaksi aineeksi ja lähtevät työntymään kohti Auringon pintaa.

Eivät saavuta pakonopeutta joka riittäisi Auringon pinnalle asti jos Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannokset eivät antaisi niille lisäboostia. Ja siihen siis tarvitaan se että Auringon sisällä myös niistä peräisin olevat tihentymät saavat galaksin keskustasta peräisin olevien pimeän aineen tihentymien laajenemisen kiihtymään. Toki Auringon oma sisäinen energia / työntävä voima osallistuu prosessiin omalta osaltaan.

Ok, Alla ajankohdat jolloin Jupiterin aikaansaannokset eivät saaneet apuja Uranukselta ja Neptunukselta ja perässä yksi mahdollisista viiveistä joka pintaan työntymisessä menee. Toinen vaihtoehto voisi olla about 495 vuotta.

Vuosi 980 + 330 vuoden viive= Daltonin minimi 1280 - 1350

1150 + 330 = Spörerin minimi 1460 - 1550

1320 + 330 = Maunderin minimi 1645 - 1715

1480 + 330 = Daltonin minimi 1790 - 1830

🤔🤔🤔

😃

YoutubenEtimespace
6/14 | 

Korjataan tarkemmaksi.

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen.

970 - 990
1140 - 1160
1310- 1330
1470 - 1490

Uranus kun kiertää Auringon muistaakseni sen about 84vuodessa, joten, hmm. kyllähän ne 90 asteen kulmassa tapahtuvat törmäyksetkin ovat jo jotakin, mutta anyway, silloin kun työntyvät suht samaan suuntaan, törmäykset olemattomia verrattuna vastapalloon törmäyksiin.

😀

YoutubenEtimespace
7/14 | 

Ok, mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua?!?

Jättimäistä myrskyä jota on havannoitu satoja vuosia.

Myrskyä jonka ennustin voimistuvan vuoden 2011 Japanin tsunamin jälkeen ja jonka havaittiinkin pienenevän muutaman vuoden viiveellä.

Mutta jonka ilmoitettiin sittenkin voimistuneen, vaikka olikin pienentynyt halkaisijaltaan, tämän vuoden alkupuolen tiedeuutisessa.

No, väitän että galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevat pimeän aineen tihentymät törrmäävät Auringosta peräisin oleviin tihentymiin aina silloin kun Jupiter on Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Siitä laajeneva Jupiter saa enemmän työntävää voimaa pois päin galaksin keskustasta ja alkaa sen takia työntymään pois päin galaksin keskustasta nopeammin kuin laajeneva Aurinko.

Pakokaasut työntyvät kohti laajenevan Jupiterin pintaa ja ulos siltä kohtaa jossa Jupiterin punainen pilkku.

Aurinkokunnan ulkopuolelta normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa Auringon ja planeettojen sisälle ja se voimistaa kohti pintaa työntyvän suht uuden havaittavan aineen laajenemista ja näin kovemmalla paineella, ohuempana suihkuna korkeammalle Jupiterin pinnasta, juuri kuten on havaittu!

Ei paha 😃

🤔

YoutubenEtimespace
8/14 | 

2004 joulukuussa tsunami ja maanjäristys.

Seuraavana päivänä sen jälkeen erittäin voimakas energiapulssi läpäisee Maapallon. Ei voi yhdistää tsunamiin nykyfysiikan mukaan, mutta entäpä jos tämä energiapulssi oli kehittänyt itselleen matkan aikana pilottiaallon jonka kertaluokkaa pienemmät tihentymät työntyivätkin syvälle laajenevien atomien ytimien erillisiin tihentymiin ja saivat aikaan lämpölaajenemisilmiön atomien ytimille?!?

Mannerlaatat laajenivat yks kaks hetkellisesti voimakaammin ja työntyivät toisiansa kohti jne.

Itse energiapulssin rekisteröitävät ja ehkäpä lisäksi pimeän työntävän voiman tihentymät työntyivät laajenevan Maapallon sisälle ja vapauttivat sieltä Maapallon energiaa, lisäsivät sitä itsellään ja näin seuraavana vuonna normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa työntymässä ulos Maapallosta.

"Hurrikaani Wilma oli Karibian alueen kaikkien aikojen voimakkain myrsky. Sen ilmanpaine laski 882 millibaariin. Myrskyt ovat sitä voimakkaampia, mitä alhaisempi ilmanpaine niissä on.

Viime vuonna 15 trooppista myrskyä kiihtyi hurrikaaneiksi, edellinen ennätys oli 12, vuodelta 1969.

Trooppisten myrskyjen määrä, 28, on myös ennätys. Edellinen ennätys, 21, on vuodelta 1933.

Vain kahtena vuonna aikaisemmin korkeimman, eli 5-luokan hurrikaaneja oli enemmän kuin yksi, vuosina 1960 ja 1961. Viime vuonna niitä oli kerrassaan neljä, nimiltään Emily, Katrina, Rita ja Wilma."
https://yle.fi/uutiset/3-5226257

2005 ja 2006 voimakkaita Auringon purkauksia.
Eli kyseinen energiapulssi Aurinkokuntaan, josta osa työntyi Auringon sisälle ja voimisti pintaa kohti työntyvän uuden havaittavan aineen laajenemista ja pintaa kohti työntymistä.

Sama Jupiterissa. Jupiterin Red Spot jr syntyy 2006 reilun vuoden viiveellä Jupiteriin.

2011 Japanin Tsunami ja maanjäritys 11.3.2011

25 - 28.4.2011 lyhyellä viiveellä 80 vuoteen isoimmat ja voimakkaimmat Tornadohässäkät USAn kaakkoisosissa.

9.6.2011 julkaistun jutun mukaan suurin Auringon purkaus viiteen vuoteen, eli edellisen hässäkän, 2004 joulukuun jälkeen viiveellä esiintyiden Auringon purkausten jälkeen suurin.

Taammikuussa 2012 voimakas Auringonpurkaus

2012 Heinäkuussa 150 vuoteen voimakkain Auringon purkaus.

2018 Indonesian Tsunamin jälkeen ei vielä voimakkaita Auringonpurkauksia.

Muuten kaiken näköistä poikkeuksellista sääilmiötä.
21 asteen lämpöaalto lokakuun puolivälissä. Vuorokausi ennen suomeen työntynyttä lämpöaaltoa
Hurrikaani Lesliekö joka hyytyi vähän ennen Portugalin rantaa. Australian Tornado. Iso-Britannian Callummyrsky.

Yllättävällä tavalla käyttäytynyt Michael hurrikaani nopeasti Indonesian Tsunamin jälkeen eli extraenergia voimisti Maapallosta ulos työntyvän kaasun laajenemista jne jne.
Kalifornian metsäpalot viimeisimpänä.

Täältä aiheeseen liittyvää asioo.

http://www.onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=3279

Niin, saapa nähdä millaisia purkauksia Auringossa esiintyy?!?
Toisaalta, oliko sieltä Auringon syvyyksistä työntymässä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa laajenevaa pimeää ainetta, joka oli laajentunut Auringon sisällä voimakkaasti ja näin Auringolle uutta havaittavaa ainetta joka viiveellä Auringon pinnalle, jos saavuttaa pakonopeuden.

Oli, mutta miten lähelle Auringonpintaa olivat ehtineet työntyä. Sen mukainen viive ennen kuin voimakkaita purkauksia tiedossa?

Entäpä miten elää Jupiterin punainen pilkku seuraavien vuosien aikana?!?

🤔

YoutubenEtimespace
9/14 | 

Niin, ja samalla selittyy myös se miten Jupiterin aikaansaannoksia esiintyy noin 11 vuoden välein ja sitten taas ei ollenkaan pitkään aikaan.

Jos Jupiterin aikaansaannokset saavat apuja Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannoksilta, niin se tapahtuu syvällä Auringon sisällä ja mitä enemmän apuja, sitä nopeammaksi vauhti kohti pintaa kiihtyy, jolloin saavutetaan lähemmäksi Auringon pintaa päässeitä ja näin Auringonpilkkuja aiheuttavaa uutta laajenevaa ainetta työntyy Auringon pinnalle Jupiterin kiertoaikaa nopeammalla syklillä.

Jossakin vaiheessa Jupiterin aikaansaannokset alkavat saamaan vähemmän apuja ja näin välimatkat kasvavat pilkkumaksimien väli kasvaa Jupiterin kiertoaikaa pidemmäksi.

Kunnes Jupiterin aikaansaannosten pakonopeus pois päin laajenevan Auringon keskustasta ei riitä Auringon pinnalle asti ja pitkä pilkuton jakso.

Toki Saturnuksella on oma vaikutus Jupiterin aikaansaannoksiin, mutta Saturnus on ollut ehkä enemmänkin sotkemassa kokonaisuutta siten ettei Uranuksen ja Neptunuksen vaikutus Auringonpilkkujen esiintymisiin ole ollut niin selkeästi havaittavissa.

Mutta anyway, väittäisin että on erittäin vaikeaa yrittää selittää pitkiä pilkuttomia jaksoja ja ylipäätään Auringonpilkkuja pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla ilman että niiden syntymiseen liittyy ulkoiset tekijät.

Minua tietysti kiehtoo selityksenä ajatus laajenevasta pimeästä aineesta koska oman näkemykseni mukaan galaksit syntyvät sisältä ulos päin, niin että ensin syntyiivät galaksien keskusten supermassiiviset kohteet suht saman aikaisesti omissa 3 D "alkuräjähdyksissä" äärettömään 3 D avaruuteen joka on ei yhtään mitään ja ei näin ollen laajene, eikä kaareudu.

Ja sitten kun näiden supermassiivisten kohteiden liikeradat kohtasivat eteenpäin työntymisen aikana, ne saivat toisistansa vapautumaan paljon laajenevaa pimeää ainetta jotka törmäillessään toistensa kanssa saivat ziljoonat erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan yks kaks räjähdyksenomaisesti, jolloin välittömästi uuden laajenevan tähden keskustaan erittäin kova paine ilman vetävää voimaa jne.

Eli silloin syntyi paljon uusia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja myös epäonnistuneita tähtiä eli havaittavia kaasupilviä.

On havaittu että galaksien ulkokehien tähdet liikkuvat liian nopeasti ja että niiden pitäisi sinkoutua pois galakseista.

Ehkäpä kannattaisi luottaa havaintoihin?!?

Näinhän on, jos ja kun tähdet ja planeetat ym. kohteet laajenevat koko ajan samassa suhteessa kuin työntyvät kaarevalla radalla pois päin laajenevan galaksin keskustasta jossa laajenevasta supermassiivisesta kohteesta työntyy edelleen ulos laajenevaa pimeää työntävää voimaa laajenevana pimeänä aineena josta uutta havaittavaa ainetta tähtien ja planeettojen keskustoissa ja sitä sitten viiveellä tähtien ja planeettojen pinnalle, jossa syntyy havaittavia voimakkaita sääilmiöitä.

🤔

YoutubenEtimespace
10/14 | 

Niin, ja tämäkin vielä.

Eli Maapallo on kerran vuodessa jonnii aikoo galaksin keskustan supermassiivisen kohteen ja Auringon välisellä alueella, jolloin Maapallon keskustaan uutta ainetta kun supermassiivisesta kohteesta peräisin oleva tiheä pimeä aine laajenee havaittavaksi aineeksi Maapallon sisällä, pysähtyy ja sieltä viiveellä kohti Maapallon pintaa ja ulos.

Ok, minkäs takia hurrikaaneja ja tornadoja esiintymisissä on sitten niin paljon eroja vuosittain?!?

No, Aurinkokuntaan työntyy silloin tällöin kauempaakin näitä selkeästi voimakkaampia energiapulsseja joita ei voida ennakoida.

Mutta mutta, onhan meillä tekijöitä joita voidaan ennakoida ja joiden vaikutusta voidaan tarkastaa jälkeenpäinkin.

Eli muut planeetat!

Jupiterilla isoin vaikutus, mutta muidenkin vaikutus on hyvä ottaa huomioon.

Eli ei muuta kuin kirjaamaan ylös voimakkaimmat sääilmiöt ja katsomaan missä Jupiter ja kumppanit olivat niiden aikaan.

Ja sitten pitäisi yrittää muistaa ne Aurinkokunnan ulkopuoliset ennakoimattomat tekijät jotka sotkevat kuvioita!

🤔

YoutubenEtimespace
11/14 | 

Jos sinua mietityttää miten se supermassiivinen kohde voi saada aikaiseksi niin selkeitä sääilmiöitä Aurinkoon ja planeetoille niin kaukaa, niin on hyvä muistaa että supermassiivisessa kohteessa se mistä aine koostuu, on erittäin tiheäksi puristuneena. Ja tämä siis suhteessa havaittavan aineen tiheyteen.

Näin supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvä meille pimeä aine on myös erittäin tiheinä tihentyminä ja näin niitä voi myös olla tietyn kokoisella alueella kenties erittäin paljon enemmän kuin vaikkapa Auringosta ulos työntyviä neutriinoja on tietyn kokoisella alueella silloin kun ne työntyvät ulos omasta lähteestään.

Tietysti hajaantuminen isommalle ja isommalle avaruuden alueelle tapahtuu matkan aikana.

Toinen asia joka saattaa mietityttää on siinä että miten näissä supermassiivisissa kohteissa riittää tätä erittäin tiheää pimeää ainetta, jos sitä kerta on työntynyt niistä ulos miljardien vuosien ajan.

No ensinnäkin riittäähän tähdissäkin energiaa siihen että ne säteilevät miljardien vuosien ajan valoa, josta muuten, by the way, suurin osa on meille pimeinä aaltoina jossa suurin osa laajenevan valon massasta on.

Mutta mutta, nämä galaksien keskustan supermassiiviset kohteet saavat myös koko ajan itselleen lisää ainetta / energiaa joka niiden sisälle työntyessään joutuu äärimmäiseen paineeseen joka puristaa niiden sisälle työntyvän aineen / työntävän voiman taas kerran erittäin tiheäksi "aineeksi" / työntäväksi voimaksi ja näin nämä supermassiiviset kohteetkin osallistuvat työntävän voiman kierrätykseen laajenevassa näkyvässä maailmankaikkeudessa.

Osa tästä on peräisin galaksin omista tähdistä ja kun sitä pohtii, niin huomaa että näihin supermassiivisiin kohteisiin työntyy laajenevaa työntävää voimaa galaksin levytason suunnasta jossa tähdet ovat ja näin laajenevan supermassiivisen kohteen keskustaan kohdistuu ulkoinen paine joka purkautuu supermassiivisen kohteen napojen kautta ulos erittäin voimakkaina pimeän aineen suihkuina jotka muuttuvat matkansa aikana havaittaviksi suihkuiksi sen mukaisesti miten suihkujen erittäin tiheät laajenevan pimeän aineen tihentymät vuorovaikuttavat keskenään ja kohtaamansa energian / työntävän voiman kanssa.

Ja sitten on olemassa vielä kaiken taustan erittäin nopeaa työntävää voimaa joka läpäisee avaruudessa ulos päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden erittäin nopeasti.

Tästä pieni osa absoboituu laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden kolmiulotteisesti laajeneviin kohteisiin.

Ja kun aine näkyvässä maailmankaikkeudessa on tiheintä supermassiivisissa kohteissa, niin näin juuri niihin sitä eniten absorboituukin.

Eli lisää laajenevaa työntävää voimaa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajenevien tihentymien kierrätettäväksi.

🤔

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä18178
12/14 | 

Ei oo todellista. Trollien emämunausten pesäke karvailee blogin kommenttiosion valuvaa mönjää täyteen - eikö näitä moderoida?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

YoutubenEtimespace

Eusa, sinuna lukisin viestini ajatuksella ja vaikka useamman kerran.

Auringonpilkut muodostuvat aineesta joka on laajentunut Auringon sisällä havaittavaksi aineeksi ja on peräisin galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta.

Supermassiivisesta kohteesta ulos laajenevana pimeänä aineena ja sitä laajenevien tähtien ja laajenevien planeettojen sisälle. Siellä pieni osa laajenee havaittavaksi aineeksi ja työntyy viiveellä ulos laajenevista tähdistä ja laajenevista planeetoista, saaden aikaan voimakkaita sääilmiöitä.

Mutta hei, jos olet varma siitä että olen väärässä, voisit aluksia kertoa mikä ylläpitää Auringon lyhyttä sykliä jonka on kerrottu olevan 330 päivää pitkä.

Sitten voisit kertoa mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua ja myös se olisi mukava tietää minkä takia sen on havaittu pienentyneen halkaisijaltaan saman aikaisesti kun se työntyy aikaisempaa korkeammalle Jupiterin pinnasta.

Siitä nimittäin väistämättä työntyy esiin mielikuva siitä että syvältä Jupiterin keskustasta työntyy kohti Jupiterin pintaa aikaisempaa kovemmalla paineella uutta laajenevaa ainetta.

Kun näin, niin ennustukseni vuoden 2011 Japanin tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen näyttää toteutuneen eli Jupiterin punainen pilkku on voimistunut kuten ennustin tapahtuvan jo monta aikaa sitten.

Aloita noista, niin jatketaan sitten hurrikaaneilla ja tornadoilla.

🤔

Fyysikot ovat olleet kautta aikojen valtaosin miehiä. Tieteen historiassa tämä on seurannut miesten valta-asemasta yhteiskunnassa, missä naisia on häikäilemättä syrjitty ja suorastaan kielletty tekemästä tiedettä, mutta mikä on tilanne nykyään?

Fysiikan tutkimuksessa naisten osuus on edelleen pieni: tyypillisesti naisia on tohtoreista suuruusluokkaa 20%, professoreista 10% ja nobelisteista 1%. Usein selitykseksi tarjotaan yhä syrjintää, joka tahallaan tai tahattomasti karkottaa jo varhaiskasvatuksen piilovaikuttamisesta alkaen tyttöjä fysiikan huipulle johtavalta uralta.

Fysiikassa syrjitty sukupuoli on kuitenkin nykyään useammin mies kuin nainen, esitti fysiikan professori Alessandro Strumia hiljattain CERNissä, sukupuolten tasa-arvoa käsitelleessä kokouksessa. CERNin tiedotteessa Strumian puhe tuomittiin "erittäin loukkaavaksi" ja hänet hyllytettiin välittömästi kaikesta CERNin toiminnasta. En ole nähnyt puhetta eikä sen taltiointia ole julkaistu, mutta CERNin sensuroimat Strumian diat löytyvät täältä (ja puheen herättämä vastalause täältä).

On selvää, että nainen voi olla fysiikassa parempi kuin mies. Tunnen useita erinomaisia naisfyysikoita. Esimerkiksi vaimoni suoritti teoreettisen fysiikan opinnot parhain arvosanoin ja väitteli alalta tohtoriksi nuorella iällä. Jopa maailman paras fyysikko voisi olla nainen, jos paremmuus fysiikassa olisi ylipäätään määritettävissä. Näistä, yksilöitä koskevista tosiasioista ei kukaan selväjärkinen kiistele.

Iänikuinen kiista, jonka Strumian puhe jälleen nostatti, koskee todennäköisyyksiä ja tilastoja: mikä olisi naisten osuus fysiikassa, jos jokainen ihminen saisi kasvaa ja toteuttaa itseään vapaasti?

Tasan puolet, jyrähtää vaikutusvaltainen porukka, joka uskoo lasten syntyvän tyhjinä tauluina. Tämän suositun uskomuksen mukaan sukupuolet erottaa vain jalkoväli, kunnes kulttuuri syövyttää poikiin ja tyttöihin stereotypiansa. Jos erot voivat tulla vain ulkopuolelta, fysiikan miesvaltaisuudenkin on tultava ulkopuolelta – siis syrjivästä kulttuurista.

On tietysti houkuttelevaa kuitata ei-toivotut yhteiskunnan ilmiöt länsimaisen kulttuurin hapatuksena, mutta samalla joutuu sulkemaan silmänsä valtavalta määrältä monitieteistä ja -kulttuurista todistusaineistoa. Sukupuolten eroista puhuttaessa on myös syytä muistaa, että erilainen ei tarkoita eriarvoista. Havaittujen tilastollisten erojen ei pitäisi loukata ketään, eikä varsinkaan rauhanomaisessa yhteiskunnassa mairitella miestä.

Totuus nimittäin on, että tytöt ja pojat eroavat sisäsyntyisesti myös aivoiltaan, kyvyiltään ja kiinnostuksiltaan. Siitä huolehtivat ainakin sukupuolihormonit ja Y-kromosomi. Ei ole sattuman, vaan biologisen evoluution, tulosta että pojissa esiintyy esimerkiksi uhkarohkeita ja väkivaltaisia yksilöitä huomattavasti enemmän kuin tytöissä ja erot ilmenevät hyvin varhaisessa iässä johdonmukaisesti kaikissa kulttuureissa. Jo kohdussa poikasikiöt liikuttavat keskimäärin enemmän raajojaan, tyttösikiöt suutaan. Sukupuolieroja havaitaan myös eläinserkuilla, joilla ei edes ole varsinaista kulttuuria. Seksuaalinen suuntautuminenkin on esimerkki sisäsyntyisestä sukupuolierosta: pojat kiinnostuvat tytöistä ja tytöt pojista, muutamien prosenttien vähemmistöä lukuun ottamatta, eikä suuntautumiseen tiedetä vaikuttavan muut kuin geenit ja hormonit vaikka sosiaalisia vaikutteita on metsästetty ainakin Freudin ajoista.

Fysiikka ei ole (pelkkää) seksiä ja väkivaltaa, mutta sukupuolten välisiä eroja havaitaan myös älykkyydessä. Esimerkiksi se, että älykkyys jakautuu naisilla tasaisemmin kuin miehillä. Miehet ovat siis yliedustettuina älykkyysjakauman ääripäissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisten enemmistö on miehiä. Molemmista päistä löytyy toki myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Psykologien kehittämät ÄO-testit eivät tietenkään mittaa sellaisenaan fysiikkaan soveltuvaa älyä, etenkään ääripäässään. Testin haaviinhan voi tarttua vain sellaista älyä, jota testin kehittäjältäkin löytyy – luultavasti siksi fysiikan suuriin neroihin lukeutuva Richard Feynmankin suorastaan ylpeili verrattain alhaisella ÄO-tuloksellaan. ÄO on fyysikolle kuin kuntotesti joukkueurheilijalle: Päässälaskutaidon, kuviopäättelyn ym. älykkyystestien mittaamien kykyjen kasvu toki hyödyttää fyysikkoa, muttei rajattomasti, sillä yleisälykkyys ei korvaa fysiikan tutkimuksessa tarvittavia erityistaitoja. Jalkapallossakaan ei tule rajattomasti paremmaksi vain sillä, että jaksaa juosta pidempään.

ÄO on kuitenkin vain yksi monista mittareista, joilla miesten hajonta on suurempaa. Miesten epätasaisemmista jakaumista on vastuussa evolutiivisen riskistrategian sisältävä Y-kromosomi, joka voi antaa jättipotin, kuten mormonijohtaja Paul Kingstonin 300 lasta, fysiologi Bertold Wiesnerin 600 keinohedelmöitettyä lasta tai tuhatlapsinen Tsingis-kaani, jonka jälkeläiset lasketaan nykyään jo kymmenissä miljoonissa. Se jättää samalla miehet myös täysin ilman jälkeläisiä useammin kuin naiset, joiden lapsiluvut jakautuvat ilmeisten biologisten rajoitteiden takia tasaisemmin

Onko miesten osuuden kasvu fysiikan huipulle noustessa sitten merkki jonkinlaisen fysiikka-älyn epätasaisemmasta jakaumasta miehillä? Tuskin ainakaan pelkästään, mutta en ole toisaalta nähnyt vakuuttavaa perustelua sillekään, miksi miesten jakauman paksumman hännän voisi fysiikassa(kaan) täysin sivuuttaa. Paksumpi häntä näyttäytyy johdonmukaisesti esimerkiksi siinä, kuinka miljoonien osallistujien SAT:n matematiikan 0.01% parhaimmistoon on päässyt jokaista tyttöä kohti neljä poikaa tasaisen varmasti jo 90-luvulta alkaen. Ja matematiikka on se kieli, jolla fysiikka on kirjoitettu.

Myös älykkyyden osa-alueissa havaitaan sukupuolten välisiä eroja: Naiset menestyvät keskimäärin paremmin laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä sanojen, maamerkkien ym. kohteiden sijaintien muistamisessa. Puheen ja lukemisen vaikeudet ovat moninkertaisesti yleisempiä miehillä, mutta miehet menestyvät keskimäärin paremmin matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa. Ero näkyy myös SAT:n matematiikassa poikien korkeampana keskiarvona. Havaituille eroille löytyy uskottavia syitä ihmisen evoluutiohistoriasta: naiset erikoistuivat tyypillisesti keräilyyn, vahvemmat ja suuremmat miehet metsästämiseen, mikä on jättänyt jälkensä lajimme geeniperimään.

Matemaattista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista tarvitaan jatkuvasti fysiikassa, joten näissä kyvyissä havaitut keskimääräiset sukupuolierot voivat heijastua myös alan sukupuolijakaumaan. Heikompaa avaruudellista hahmottamista voi toki korvata kääntämällä geometriaa algebraksi. Suosin itsekin algebrallisia menetelmiä; liekö sitten yhteydessä afantasiaani.

Vanha sanonta, jonka mukaan naiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä, miehet asioista, kuitataan usein seksistisenä kliseenä. Sukupuolten keskiarvoissa tällainen ero nousee kuitenkin sinnikkäästi esiin tutkittaessa ihmisiä eri aikakausina ja eri kulttuureissa, myös kaikkein tasa-arvoisimmissa. Ja erot kiinnostuksen kohteissa saattavat lopulta ratkaista enemmän kuin kyvyt.

Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa fysiikka kiinnostaa huomattavasti useampaa poikaa kuin tyttöä: kevään 2018 fysiikan yo-kokeen kirjoitti tytöistä vain 11%, pojista peräti 33%, vaikka tyttöjen koesuoritus oli keskimäärin parempi kuin poikien. Oliko tyttöjen suoritus sitten keskimäärin parempi, koska heistä kirjoitti vain 11% parhaimmisto fysiikassa, ei selviä ilman edustavaa otosta molemmista sukupuolista.

Toinen kiinnostuseroihin viittaava tilasto löytyy maiden välisestä vertailusta: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä pienempi osuus naisista päätyy fysiikan pariin. Norjan ja Suomen kaltaisissa vapaammissa maissa naiset siis valitsevat fysiikan harvemmin kuin Turkin ja Tunisian kaltaisissa maissa, joissa naisilla on vähemmän oikeuksia ja vapauksia.

Ankara kilpailu viittausten ja julkaisujen määrällä voi karkottaa ihmisiä, joiden kyvyt ja kiinnostus riittäisivät fysiikkaan, mutta jotka haluaisivat edistää tiedettä ennemmin kuin omaa uraansa. Teoreettisessa fysiikassa menestymistä vaikeuttaa myös se, että uralla pysyäkseen alan tutkija joutuu kiertämään useita 1-2 vuoden mittaisia pätkätöitä ympäri maailmaa parhaassa perheenperustamisiässä. Äitiyden sovittaminen tähän kuvioon voi käydä erityisen raskaaksi tai käytännössä mahdottomaksi. Kilpailu arvostetuimmista tutkijanpaikoista voi kääntyä itsevarmempien ja kilpailuhakuisempien miesten eduksi, vaikka fysiikan osaamisessa ei eroa olisikaan. Naiset hoitavat myös useammin lapsia, mikä jättää miehille enemmän aikaa keskittyä työuralleen.

Suhteellisuudentajun rajoille vietyä omistautumista tutkimukselle, jota fysiikan terävimmälle huipulle nouseminen voi edellyttää, vaikuttaa esiintyvän miehillä enemmän kuin naisilla. Taipumus viedä erikoisosaamisensa äärimmäisyyksiin saattaa osaltaan selittää, miksi nerot ovat yleensä miehiä. 

Naiset välttävät useammin riskejä, mikä näkyy esimerkiksi miehiä pidemmässä eliniässä. Onnettomuusalttiit työt ovat miesvaltaisia, mutta miksei varovaisuus voisi näkyä myös vähemmän äärimmäisinä suorituksina kaikilla aloilla? Riskinottoa vaativa kilpa-autoilukin vetää puoleensa pääasiassa poikia ja miehiä, vaikka pienempikokoisena naiset voisivat sopia nykyaikaisiin kilpureihin jopa miehiä paremmin.

Syrjintä, ennakkoluulot ja vähemmistöjen kohtaamat muut vaikeudet voivat toki osaltaan vääristää sukupuolijakaumia, vaikka sisäsyntyiset tekijät selittäisivätkin suurimman osan eroista. Ilman syrjintääkin vähemmistöjen on usein vaikeampaa löytää vertaistukea, mikä voi ihmisen kaltaisen sosiaalisen eläimen tapauksessa estää alalle sopeutumisen ja sillä menestymisen.

Mutta jos syrjintä, roolimallien ja vertaistuen puute ovat ratkaisevin este menestymiselle, miten naiset ovat psykologiassa, lääke-, ihmis- ja eläintieteissä onnistuneet kasvattamaan osuutensa fysiikkaan nähden moninkertaisesti? Näillä alkuaan 100% miesvaltaisilla akateemisilla aloillahan sukupuolijakauma on kehittynyt tasaiseksi ja jopa naisvaltaiseksi. Onko syrjintä sitten erityisesti fysiikan ongelma, kun alalla ei ole samassa ajassa tapahtunut samanlaista sukupuolijakauman tasoittumista?

Kokeelliset tutkimukset, joissa mm. samanveroisia hakemuksia on lähetetty naisen ja miehen nimellä, ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Syrjintää saattaa tapahtua yksittäistapauksina suuntaan ja toiseen, mutta kiistatonta todistusaineistoa järjestelmällisestä syrjinnästä ei nykypäivänä parhaan tietoni mukaan fysiikassa ole löydetty. En ole oman tai vaimonikaan kohdalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää havainnut, vaikka monenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan olenkin akateemisessa maailmassa törmännyt. Syrjintää voi tietysti olla vaikea havaita saati todistaa, mutta räikeät tapaukset olisin sentään luultavasti huomannut. Omassa kuplassani fyysikot ovat päinvastoin olleet yhdenvertaisuuden edistämisestä kiinnostuneita, erilaisuuteen ja moninaisuuteen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.

Yhtä sukupuolta ei voi suosia syrjimättä toista. Jos sukupuolikiintiöiden ymv. toimien avulla sukupuolten osuus pakotetaan tasaiseksi, järjestelmä alkaakin syrjiä enemmistöä. Yhdenvertaisuudessa pitäisi kuitenkin olla kyse yksilöiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Eli siitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan sukupuoleen kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kumpi sitten onkaan pienempi paha: epätasaiset sukupuolijakaumat, vai yksilöiden suosiminen, kouluttaminen ja kannustaminen alalle jolle he eivät lopulta ehkä haluakaan?

Kommentit (7)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä7462
9/7 | 

”Matemaattis-looginen älykkyys ei tarkoita pelkkää laskutaitoa, vaan laajemmin kykyä loogiseen ongelman ratkaisuun. Tällä tavoin lahjakas nauttii yleensä myös johdonmukaisuudesta ja pyrkii hahmottamaan millaisia loogisia rakenteita ja malleja todellisuudessa esiintyy.”

Moniälykkyysteoria

Mulla on sellainen käsitys, että vaikka nainen olisi matemaattisesti erittäin lahjakas, hänen ”laajempi kyky loogiseen ongelman ratkaisuun” on todennäköisesti heikompi, kuin vastaavan matemaattisen lahjakkuuden omaavalla miehellä. Tämä voi olla kenties jopa ratkaisevin syy siihen, miksi naiset eivät kykene hyödyntämään matemaattista lahjakkuuttaan fysiikan saralla niin usein, kuin miehet.

Tästä tuli mieleen muutama tapaus tavallisista naisista, joista olen epäillyt, ovatko he normaaliälyisiä; älykkyys tuntuu olevan normaalia tasoa, mutta jokin ei ole kohdallaan… Sitä en tiedä, onko kyseessä sairaus joka vaikuttaisi älyllisiin toimintoihin. Ominaista heille tuntuu olevan, että älyllisiä rahkeita riittäisi, mutta kyky hyödyntää niitä laajemmin puuttuu – aivan kuin ”piuhoja” olisi enemmän, kuin kykyä järjestellä ne!

Olen pohtinut, onko se enemmän psykologista: että onko kasvatus ollut häslinkiä. Mutta tunnistan samoja piirteitä saman näköisistä ihmisistä… joten se lienee suvuissa. (Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ”häslinki on mennyt perimään”.) Liitän ilmiön nimenomaan naisiin, miehessä se olisi epätyypillisempää/moitittavampaa.

Naisen ei tarvitse olla erityisen älykäs, jos hänen aivonsa ovat miesmäiset, ja hän kykenee tehokkaammin organisoimaan potentiaalinsa - toisaalta juuri se on älykkyyttä..!

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä7462
10/7 | 

Tulipa tönkkö postaus... Nuo kuvaukset ovat ääriesimerkkejä naiseuden huonoista puolista. Sen verran optimistinen olen, että uskon kasvatuksen voivan pelastaa paljon: vaikka perimä olisi aivojen suhteen tavallista plastisempi (?) - mikä käytännössä johtaisi herkemmin vain epäloogisuuteen, kun plastisuuden mahdollisuuksia ei kyetä hyödyntämään  - panostamalla mahdollisimman eheään VVM:iin, saataisiin aivoille paras mahdollinen ohjaus. Kenties jopa niin hyvä, ettei hölmöjä/patologisia piirteitä ilmene lainkaan. 

Luulen, että vauvana puutteelliseksi/epäasialliseksi koetusta kohtelusta  seuraten naispuoliset ihmiset ovat alttiimpia nimenomaan mielen kinkkisille seuraamuksille, koska heidän looginen päättelykykynsä ei ole yhtä taattua perimällä verrattuna miehiin... Ovatko naisen aivot miesten aivoja plastisemmat? Sehän tarkoittaisi suurempaa mahdollisuutta!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
12/7 | 

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8178/URN_NBN_fi_jyu-200534...

TIMSS 1999 –tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että suomalaisista 7.-luokkalaisista vain 11 %

asennoitui myönteisesti fysiikkaan. Myönteisesti asennoituneista oli tilastollisesti merkitsevästi

enemmän poikia kuin tyttöjä (tyttöjä 4 %, poikia 18 %).

Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että oppilaiden itsetunto fysiikan

osaamista kohtaan ja myönteinen asennoituminen fysiikkaan laskee 7. luokalta 8. luokalle.

Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä7462
13/7 | 

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Mokkeri voi saada hyviä arvosanoja helposti. Kasilla vaikeutuu, ja pitäisi jo hiukan nähdä vaivaa. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
15/7 | 

Jatkoksi ylläolevaan.  Tullessaan 7. luokalle tytöt ovat paljon poikia vähemmän leikeissään tutustuneet fysiikkasävyisiin asioihin kuten voimiin ja muihin suureisiin sekä mittauksiin. Tämä ilmenee aluksi hieman suurempana kömpelyytenä kvantitatiivisten töiden yhteydessä. Jos kvantitatiivisia töitä on runsaasti, tytöt oppivat nopeasti pystyttämän koelaitteet, tekemään mittaukset ja laskemaan tulokset keskimäärin jopa sujuvammin kuin pojat. Heidän itsetuntonsa fysiikan suhteen on hyvä. Esimerkiksi he määrittävät veden höyrystymisenergian ja optiikan peruslain ja todentavat   hilan kaavan tai kaltevalla tasolla liukumisen kaavan Ft^2/(ms) = 2  varsin taitavasti. Teorian voi sitten niveltää  tehtyihin töihin. Aloittamalla 8. luokalla tyypillisten fysiikan laskujen (ei ongelmien, vaan mallien) harjoittelu ja muuntamalla lukion kurssit jo opeteltua fysiikkaa hyödyntäviksi tyttöjen itsetunto fysiikan suhteen pysyy hyvänä. Siis pysyisi, jos meneteltäisiin  näin.

Ethan Campbell
18/7 | 

 It is mainly  because females are assumed to take care of households and being such a form of the society, with the time they have accepted that their primary goal of life is to look after their family. Their inactivity has been too high. https://www.prodissertationhelp.co.uk/  This also includes lack of money for higher education which is easily availabe for males of the family. Females have more helping nature than male. They enjoy "curing someone's disease" rather than discussing on next imaginary particle.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat