Kirjoitukset avainsanalla fysiikka

Kuva: NASA

Taas ne sääennusteet olivat väärässä. Satoi, vaikka luvattiin poutaa. Tällaisia valituksia olet varmaan kuullut. Kenties jopa omasta suustasi.

Olen usein puolustellut sääennusteita laativia ilmatieteilijöitä. "Ei ne mitään lupaa, vaan ennustaa", olen tavannut vastata valituksiin.

Paitsi että taitaapa ne sittenkin luvata. Katsokaa vaikka Ilmatieteen laitoksen sivulta meteorologin ennustamaa (katkoviivalla kuvattua) lämpötilaa: Siinä ei ole lainkaan virherajoja! Ja nollamittaiset virherajat ovat yhtä kuin varmuus. Eli lupaus.

Samaan kuvaajaan on piirretty myös tietokonemallin laskemat todennäköisyysennusteet, joista löytyy asianmukaiset virherajat: luottamusväli, jonka sisään lämpötilan tulisi osua 80% todennäköisyydellä eli neljä kertaa viidestä. Nämä tietokoneen laskemat ennusteet ovat sitä virtausfysiikkaan perustuvaa oikeaa ilmatiedettä, jonka täsmäävyys voidaan arvioida (esim. Brierin pisteillä) vertaamalla ennusteita toteutuneeseen säähän. Ja jonka ennustusvoiman toteutunut sää on lukemattomat kerrat vahvistanut. Sään osuminen kerran viidestä ennustetun luottamusvälin ulkopuolelle kuuluu asiaan.

Mutta kansalle ei viestitä epävarmuutta. Mediassa näkyvät kartat ja symbolit ilmoittavat meteorologin povaaman lämpötilan ja sillä selvä. Jopa Ilmatieteen laitoksen omalta sivulta tietokoneen laskemat virherajat löytyvät vasta klikkausten takaa.

Erityisen harhaanjohtavia ovat pitkän aikavälin ennusteet. Lööpit julistavat seuraavan viikon, kuun tai jopa vuoden säätä varmuudella, jollaista ei pitäisi luvata edes seuraavan päivän sääennusteelle.

Sekaannukseen löytyy syytä joka osapuolesta. Kansasta, joka haluaa varmuutta. Mediasta, joka varmuutta häpeilemättä kauppaa. Mutta myös ilmatieteilijöistä, jotka eivät riittävästi korosta ennusteidensa epävarmuutta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan "meteorologin tekemä ennuste voi joskus olla hyvin erilainen kuin tietokonemallin laskema todennäköisyysennuste" ja "meteorologin osuus laadukkaan sääennusteen synnylle on erityisen merkittävä tilanteissa, joissa sääennustusmallit eivät kykene ennustamaan säätä riittävän hyvin". 

Mutta millä perusteella meteorologin ennuste olisi tietokonemallia "laadukkaampi", kun ilman virherajoja ennusteita ei edes voida yksikäsitteisesti verrata toteutuneeseen säähän? Nimittäin ennusteiden poikkeama havainnosta on verrannollinen tekijään |ennuste - havainto|/virhe, ja kun virhe → 0, jakolasku kasvattaa poikkeaman äärettömäksi. Virheettömät ennusteet ovat siis äärettömän huonoja.

Asiantunteva ilmatieteilijä hallitsee epäilemättä virheanalyysin, joten ongelman täytyy olla viestinnässä. Suoraselkäisen tieteilijän ei pitäisi suostua julkaisemaan ennusteita ilman virherajoja. Totta kai varmuudenjanoinen ihminen tarttuu virheettömiin ennusteisiin. Etenkin jos oikein asiantuntijat sellaisia tarjoavat!

Ihmettelen myös, voiko ihminen todella voittaa ennustuskilvassa supertietokoneen, jolla on verrattoman laskentatehonsa lisäksi käytössään kaikki mittaukset ja säätilastot. Eikä koneen taakkana ole pätevyysharhaa, joka vääristää asiantuntijoiden ennusteita erityisesti ihmis- ja yhteiskuntatieteissä mutta jolle luonnontieteilijätkään eivät näytä olevan immuuneja.

Sääennusteita seuratessani olen huomannut, että meteorologin laatima (virheetön!) ennuste 1-10 päivän päähän voi heitellä muutaman tunninkin sisällä jopa yli kymmenellä asteella. Mihin tietoon perustuu tämä herkästi vaihteleva asiantuntijan näkemys?

Virherajojen piilottelu ei toki ole pelkkä sääennusteiden ongelma, vaan vaivaa tiedeviestintää yleisemminkin. Monissa uutisissa ja lehtijutuissa näytetään tai korostetaan vain keskiarvoja ilman minkäänlaista hajonnan tai luottamusvälin kaltaista epävarmuuden ilmaisua. Täsmäävä epävarmuus voittaa valheellisen varmuuden, paitsi suosiossa.

Jos sääennusteet tiedotettaisiin todenmukaisen epävarmoina, meillä olisi yksi syy vähemmän valittaa. Valittamisen määrä tuskin vähenisi, ainakaan säästä, mutta ehkä se edes kohdentuisi oikeaan osoitteeseen. Eli ei tieteilijöihin, vaan pahamaineisen vaikeasti ennustettavaan luontoon.

Kommentit (14)

Vierailija

Itse en morkkaisi Ilmatieteen laitoksen ennusteita, koska sieltä sentään löytyy virherajat. En muista nähneeni niitä lainkaan muiden seuraamieni sääennusteita tuottavien tahojen ennusteissa.  Lööppilehdistön ennusteita voi morkata.

YoutubenEtimespace

Erittäin mielenkiintoinen ja väittäisin että myös hyvin ajankohtainen.

Kiitos aiheesta.

Itseäni kiinnostaisi tietää vielä tarkemmin miten voimakkaita sääilmiöitä on esiintynyt Maapallolla ja myös Auringossa ja muilla planeetoilla vuosien 2004, 2011 ja tämän 2018 tsunamien jälkeen.

Viiveellä.

2005 isosti isoja Hurrikaaneja.
2006 Jupiterin punainen pilkku jr eli pieniä myrskyjä yhdistyi isommaksi ja näin toinen iso myrsky Jupiteriin, kunnes ilmeisesti yhdistyi yli 300 vuotta havaittuun punaiseen pilkkuun.

2011 muutama kuukausi Japanin tsunamin jälkeen isoimmat Tornadot USAssa 80 vuoteen.

Auringossa isoja purkauksia viiveellä 2004 jälkeen ja taas viiveellä 2011 jäkeen.

Vielä ei isoja purkauksia Auringossa.

Muillakin planeetoilla on käsittääkseni ollut mielenkiintoisia myrskyjä, mutta osuvatko 2004 2011 tsunamien jälkeisesti, jolloin yhtenäisenä selittävänä tekijänä olisi Aurinkokuntaan työntyneet energiapulssit josta energiaa Auringon ja planeettojen sisälle ja näin sieltä vapautui energiaa kohti pintaa ja näin viiveellä voimakkaita sääilmiöitä jne.

Maapallon sisälle työntyessään aiheutti maanjäristyksen ja tsunamin mennessään.

Ilmiö selittyy, mutta vaatii erilaisen atomimallin mitä nykyinen on.

😃

tutkii

Otsikko on mielestäni harhaanjohtava ja ensimmäiseksi tuoli mieleen että tässä tehdään tikusta asiaa. Saattaa kuitenkin olla, että ennusteen tilastollisuus ei ole kaikille selvä. Ilmatieteen laitoksen ennusteesta näkee kiitettävästi luotettavuuden yhdellä silmäyksellä. Usein kyllä television sääennusteissa mainitaan sanalllisesti, jos ennuste on epästabiili.

Nimimerkin  YoutubenEtimespace kommentti kuulostaa lapsellliselta ja täysin asiattomalta.

YoutubenEtimespace

Jännä miten ihmiset suhtautuvat siihen jos jollakin on täysin eri näkemys siitä millaista aine oikeasti on tai siihen miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

Käsittääkseni muutkin ovat pohtineet sitä että Jupiter jotenkin pystyisi syklittämään Aurinkoa, mutta ilmeisesti nykyfysiikalla ei ole mitään käsitystä siitä miten.

Ja 11 vuoden sykli ei täsmää Jupiterin kiertoaikaan.

2015 uutisoidun Auringon lyhyemmän syklin pituudeksi ilmoitettiin 330 päivää.

Erikoista että kiviplaneettojen keskiarvokiertoajaksi Auringon ympäri tulee 340,75 päivää.

Yhteensä 1363 päivää / 4:llä = tuo about 341 päivää.

Mitäs sanotte jos lyhyen syklin pituudeksi tarkentuu noin 341 päivää?

Nykyfysiikan mukaan on olemassa pimeää ainetta jolla selittämätön vetävä voima.

Tuo hyväksytään sen enempää kyseenalaistamatta väitettä koska muuten pitäisi myöntää nykyisten teorioiden olevan virheellisiä.

Mutta kun väittää että galaksin keskustan supermassiivinen kohde laajenee ja säteilee laajenevaa pimeää ainetta jota työntyy koko ajan laajenevien tähtien ja planeettojen sisälle siten että pieni osa laajenee siellä havaittavaksi aineeksi ja lähtee työntymään kohti kyseisen planeetan tai tähden pintaa, ylläpitäen siellä jatkuvasti havaittavaa myrskyä kuten Jupiterilla punaista pilkkua tai sitten aiheuttaa esim. Auringossa Auringonpilkkuja, niin sitä ei suostuta edes pohtimaan ajatuksella.

Mutta mutta, minullapa alkaa olla näyttöä väitteilleni.

Siitä enemmän seuraavassa viestissä.

🤔

YoutubenEtimespace

Mikä ylläpitää Auringonpilkkuja?!?

Minkä takia joskus pitkiä pilkuttomia jaksoja?

Wolffin minimi 1280 - 1350
Spörerin minimi 1460 - 1550
Maunderin minimi 1645 - 1715
Daltonin minimi 1790 - 1830
Jokkerin erikoinen ( on ajanjakso jolle olisi odottanut pilkutonta jaksoa ) 1940 - 2000

Tässä ensin ajankohdat jolloin Aurinko on ollut Neptunuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella ja milloin Uranuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Neptunus Uranus
910.........938 ja 1022
1075.......1106 ja 1190
1240........1274 ja 1358
1405........1442 ja 1526
1570.......1610 ja 1694

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen

970 - 1010
1130 - 1170
1300 - 1340
1460 - 1500

Oletetaan että planeetoista ulos työntyvät laajenevan työntävän voiman tihentymät törmäävät vastapalloon galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta työntyvien laajenevan pimeän aineen tihentymien kanssa aina silloin kun Aurinko on planeetan ja supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Jupiterista peräisin olevat tihentymät siis törmäävät syvällä Auringon sisällä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin oleviin pimeän aineen tihentymiin, jolloin ne laajenevat havaittavaksi aineeksi ja lähtevät työntymään kohti Auringon pintaa.

Eivät saavuta pakonopeutta joka riittäisi Auringon pinnalle asti jos Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannokset eivät antaisi niille lisäboostia. Ja siihen siis tarvitaan se että Auringon sisällä myös niistä peräisin olevat tihentymät saavat galaksin keskustasta peräisin olevien pimeän aineen tihentymien laajenemisen kiihtymään. Toki Auringon oma sisäinen energia / työntävä voima osallistuu prosessiin omalta osaltaan.

Ok, Alla ajankohdat jolloin Jupiterin aikaansaannokset eivät saaneet apuja Uranukselta ja Neptunukselta ja perässä yksi mahdollisista viiveistä joka pintaan työntymisessä menee. Toinen vaihtoehto voisi olla about 495 vuotta.

Vuosi 980 + 330 vuoden viive= Daltonin minimi 1280 - 1350

1150 + 330 = Spörerin minimi 1460 - 1550

1320 + 330 = Maunderin minimi 1645 - 1715

1480 + 330 = Daltonin minimi 1790 - 1830

🤔🤔🤔

😃

YoutubenEtimespace

Korjataan tarkemmaksi.

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen.

970 - 990
1140 - 1160
1310- 1330
1470 - 1490

Uranus kun kiertää Auringon muistaakseni sen about 84vuodessa, joten, hmm. kyllähän ne 90 asteen kulmassa tapahtuvat törmäyksetkin ovat jo jotakin, mutta anyway, silloin kun työntyvät suht samaan suuntaan, törmäykset olemattomia verrattuna vastapalloon törmäyksiin.

😀

YoutubenEtimespace

Ok, mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua?!?

Jättimäistä myrskyä jota on havannoitu satoja vuosia.

Myrskyä jonka ennustin voimistuvan vuoden 2011 Japanin tsunamin jälkeen ja jonka havaittiinkin pienenevän muutaman vuoden viiveellä.

Mutta jonka ilmoitettiin sittenkin voimistuneen, vaikka olikin pienentynyt halkaisijaltaan, tämän vuoden alkupuolen tiedeuutisessa.

No, väitän että galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevat pimeän aineen tihentymät törrmäävät Auringosta peräisin oleviin tihentymiin aina silloin kun Jupiter on Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Siitä laajeneva Jupiter saa enemmän työntävää voimaa pois päin galaksin keskustasta ja alkaa sen takia työntymään pois päin galaksin keskustasta nopeammin kuin laajeneva Aurinko.

Pakokaasut työntyvät kohti laajenevan Jupiterin pintaa ja ulos siltä kohtaa jossa Jupiterin punainen pilkku.

Aurinkokunnan ulkopuolelta normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa Auringon ja planeettojen sisälle ja se voimistaa kohti pintaa työntyvän suht uuden havaittavan aineen laajenemista ja näin kovemmalla paineella, ohuempana suihkuna korkeammalle Jupiterin pinnasta, juuri kuten on havaittu!

Ei paha 😃

🤔

YoutubenEtimespace

2004 joulukuussa tsunami ja maanjäristys.

Seuraavana päivänä sen jälkeen erittäin voimakas energiapulssi läpäisee Maapallon. Ei voi yhdistää tsunamiin nykyfysiikan mukaan, mutta entäpä jos tämä energiapulssi oli kehittänyt itselleen matkan aikana pilottiaallon jonka kertaluokkaa pienemmät tihentymät työntyivätkin syvälle laajenevien atomien ytimien erillisiin tihentymiin ja saivat aikaan lämpölaajenemisilmiön atomien ytimille?!?

Mannerlaatat laajenivat yks kaks hetkellisesti voimakaammin ja työntyivät toisiansa kohti jne.

Itse energiapulssin rekisteröitävät ja ehkäpä lisäksi pimeän työntävän voiman tihentymät työntyivät laajenevan Maapallon sisälle ja vapauttivat sieltä Maapallon energiaa, lisäsivät sitä itsellään ja näin seuraavana vuonna normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa työntymässä ulos Maapallosta.

"Hurrikaani Wilma oli Karibian alueen kaikkien aikojen voimakkain myrsky. Sen ilmanpaine laski 882 millibaariin. Myrskyt ovat sitä voimakkaampia, mitä alhaisempi ilmanpaine niissä on.

Viime vuonna 15 trooppista myrskyä kiihtyi hurrikaaneiksi, edellinen ennätys oli 12, vuodelta 1969.

Trooppisten myrskyjen määrä, 28, on myös ennätys. Edellinen ennätys, 21, on vuodelta 1933.

Vain kahtena vuonna aikaisemmin korkeimman, eli 5-luokan hurrikaaneja oli enemmän kuin yksi, vuosina 1960 ja 1961. Viime vuonna niitä oli kerrassaan neljä, nimiltään Emily, Katrina, Rita ja Wilma."
https://yle.fi/uutiset/3-5226257

2005 ja 2006 voimakkaita Auringon purkauksia.
Eli kyseinen energiapulssi Aurinkokuntaan, josta osa työntyi Auringon sisälle ja voimisti pintaa kohti työntyvän uuden havaittavan aineen laajenemista ja pintaa kohti työntymistä.

Sama Jupiterissa. Jupiterin Red Spot jr syntyy 2006 reilun vuoden viiveellä Jupiteriin.

2011 Japanin Tsunami ja maanjäritys 11.3.2011

25 - 28.4.2011 lyhyellä viiveellä 80 vuoteen isoimmat ja voimakkaimmat Tornadohässäkät USAn kaakkoisosissa.

9.6.2011 julkaistun jutun mukaan suurin Auringon purkaus viiteen vuoteen, eli edellisen hässäkän, 2004 joulukuun jälkeen viiveellä esiintyiden Auringon purkausten jälkeen suurin.

Taammikuussa 2012 voimakas Auringonpurkaus

2012 Heinäkuussa 150 vuoteen voimakkain Auringon purkaus.

2018 Indonesian Tsunamin jälkeen ei vielä voimakkaita Auringonpurkauksia.

Muuten kaiken näköistä poikkeuksellista sääilmiötä.
21 asteen lämpöaalto lokakuun puolivälissä. Vuorokausi ennen suomeen työntynyttä lämpöaaltoa
Hurrikaani Lesliekö joka hyytyi vähän ennen Portugalin rantaa. Australian Tornado. Iso-Britannian Callummyrsky.

Yllättävällä tavalla käyttäytynyt Michael hurrikaani nopeasti Indonesian Tsunamin jälkeen eli extraenergia voimisti Maapallosta ulos työntyvän kaasun laajenemista jne jne.
Kalifornian metsäpalot viimeisimpänä.

Täältä aiheeseen liittyvää asioo.

http://www.onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=3279

Niin, saapa nähdä millaisia purkauksia Auringossa esiintyy?!?
Toisaalta, oliko sieltä Auringon syvyyksistä työntymässä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa laajenevaa pimeää ainetta, joka oli laajentunut Auringon sisällä voimakkaasti ja näin Auringolle uutta havaittavaa ainetta joka viiveellä Auringon pinnalle, jos saavuttaa pakonopeuden.

Oli, mutta miten lähelle Auringonpintaa olivat ehtineet työntyä. Sen mukainen viive ennen kuin voimakkaita purkauksia tiedossa?

Entäpä miten elää Jupiterin punainen pilkku seuraavien vuosien aikana?!?

🤔

YoutubenEtimespace

Niin, ja samalla selittyy myös se miten Jupiterin aikaansaannoksia esiintyy noin 11 vuoden välein ja sitten taas ei ollenkaan pitkään aikaan.

Jos Jupiterin aikaansaannokset saavat apuja Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannoksilta, niin se tapahtuu syvällä Auringon sisällä ja mitä enemmän apuja, sitä nopeammaksi vauhti kohti pintaa kiihtyy, jolloin saavutetaan lähemmäksi Auringon pintaa päässeitä ja näin Auringonpilkkuja aiheuttavaa uutta laajenevaa ainetta työntyy Auringon pinnalle Jupiterin kiertoaikaa nopeammalla syklillä.

Jossakin vaiheessa Jupiterin aikaansaannokset alkavat saamaan vähemmän apuja ja näin välimatkat kasvavat pilkkumaksimien väli kasvaa Jupiterin kiertoaikaa pidemmäksi.

Kunnes Jupiterin aikaansaannosten pakonopeus pois päin laajenevan Auringon keskustasta ei riitä Auringon pinnalle asti ja pitkä pilkuton jakso.

Toki Saturnuksella on oma vaikutus Jupiterin aikaansaannoksiin, mutta Saturnus on ollut ehkä enemmänkin sotkemassa kokonaisuutta siten ettei Uranuksen ja Neptunuksen vaikutus Auringonpilkkujen esiintymisiin ole ollut niin selkeästi havaittavissa.

Mutta anyway, väittäisin että on erittäin vaikeaa yrittää selittää pitkiä pilkuttomia jaksoja ja ylipäätään Auringonpilkkuja pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla ilman että niiden syntymiseen liittyy ulkoiset tekijät.

Minua tietysti kiehtoo selityksenä ajatus laajenevasta pimeästä aineesta koska oman näkemykseni mukaan galaksit syntyvät sisältä ulos päin, niin että ensin syntyiivät galaksien keskusten supermassiiviset kohteet suht saman aikaisesti omissa 3 D "alkuräjähdyksissä" äärettömään 3 D avaruuteen joka on ei yhtään mitään ja ei näin ollen laajene, eikä kaareudu.

Ja sitten kun näiden supermassiivisten kohteiden liikeradat kohtasivat eteenpäin työntymisen aikana, ne saivat toisistansa vapautumaan paljon laajenevaa pimeää ainetta jotka törmäillessään toistensa kanssa saivat ziljoonat erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan yks kaks räjähdyksenomaisesti, jolloin välittömästi uuden laajenevan tähden keskustaan erittäin kova paine ilman vetävää voimaa jne.

Eli silloin syntyi paljon uusia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja myös epäonnistuneita tähtiä eli havaittavia kaasupilviä.

On havaittu että galaksien ulkokehien tähdet liikkuvat liian nopeasti ja että niiden pitäisi sinkoutua pois galakseista.

Ehkäpä kannattaisi luottaa havaintoihin?!?

Näinhän on, jos ja kun tähdet ja planeetat ym. kohteet laajenevat koko ajan samassa suhteessa kuin työntyvät kaarevalla radalla pois päin laajenevan galaksin keskustasta jossa laajenevasta supermassiivisesta kohteesta työntyy edelleen ulos laajenevaa pimeää työntävää voimaa laajenevana pimeänä aineena josta uutta havaittavaa ainetta tähtien ja planeettojen keskustoissa ja sitä sitten viiveellä tähtien ja planeettojen pinnalle, jossa syntyy havaittavia voimakkaita sääilmiöitä.

🤔

YoutubenEtimespace

Niin, ja tämäkin vielä.

Eli Maapallo on kerran vuodessa jonnii aikoo galaksin keskustan supermassiivisen kohteen ja Auringon välisellä alueella, jolloin Maapallon keskustaan uutta ainetta kun supermassiivisesta kohteesta peräisin oleva tiheä pimeä aine laajenee havaittavaksi aineeksi Maapallon sisällä, pysähtyy ja sieltä viiveellä kohti Maapallon pintaa ja ulos.

Ok, minkäs takia hurrikaaneja ja tornadoja esiintymisissä on sitten niin paljon eroja vuosittain?!?

No, Aurinkokuntaan työntyy silloin tällöin kauempaakin näitä selkeästi voimakkaampia energiapulsseja joita ei voida ennakoida.

Mutta mutta, onhan meillä tekijöitä joita voidaan ennakoida ja joiden vaikutusta voidaan tarkastaa jälkeenpäinkin.

Eli muut planeetat!

Jupiterilla isoin vaikutus, mutta muidenkin vaikutus on hyvä ottaa huomioon.

Eli ei muuta kuin kirjaamaan ylös voimakkaimmat sääilmiöt ja katsomaan missä Jupiter ja kumppanit olivat niiden aikaan.

Ja sitten pitäisi yrittää muistaa ne Aurinkokunnan ulkopuoliset ennakoimattomat tekijät jotka sotkevat kuvioita!

🤔

YoutubenEtimespace

Jos sinua mietityttää miten se supermassiivinen kohde voi saada aikaiseksi niin selkeitä sääilmiöitä Aurinkoon ja planeetoille niin kaukaa, niin on hyvä muistaa että supermassiivisessa kohteessa se mistä aine koostuu, on erittäin tiheäksi puristuneena. Ja tämä siis suhteessa havaittavan aineen tiheyteen.

Näin supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvä meille pimeä aine on myös erittäin tiheinä tihentyminä ja näin niitä voi myös olla tietyn kokoisella alueella kenties erittäin paljon enemmän kuin vaikkapa Auringosta ulos työntyviä neutriinoja on tietyn kokoisella alueella silloin kun ne työntyvät ulos omasta lähteestään.

Tietysti hajaantuminen isommalle ja isommalle avaruuden alueelle tapahtuu matkan aikana.

Toinen asia joka saattaa mietityttää on siinä että miten näissä supermassiivisissa kohteissa riittää tätä erittäin tiheää pimeää ainetta, jos sitä kerta on työntynyt niistä ulos miljardien vuosien ajan.

No ensinnäkin riittäähän tähdissäkin energiaa siihen että ne säteilevät miljardien vuosien ajan valoa, josta muuten, by the way, suurin osa on meille pimeinä aaltoina jossa suurin osa laajenevan valon massasta on.

Mutta mutta, nämä galaksien keskustan supermassiiviset kohteet saavat myös koko ajan itselleen lisää ainetta / energiaa joka niiden sisälle työntyessään joutuu äärimmäiseen paineeseen joka puristaa niiden sisälle työntyvän aineen / työntävän voiman taas kerran erittäin tiheäksi "aineeksi" / työntäväksi voimaksi ja näin nämä supermassiiviset kohteetkin osallistuvat työntävän voiman kierrätykseen laajenevassa näkyvässä maailmankaikkeudessa.

Osa tästä on peräisin galaksin omista tähdistä ja kun sitä pohtii, niin huomaa että näihin supermassiivisiin kohteisiin työntyy laajenevaa työntävää voimaa galaksin levytason suunnasta jossa tähdet ovat ja näin laajenevan supermassiivisen kohteen keskustaan kohdistuu ulkoinen paine joka purkautuu supermassiivisen kohteen napojen kautta ulos erittäin voimakkaina pimeän aineen suihkuina jotka muuttuvat matkansa aikana havaittaviksi suihkuiksi sen mukaisesti miten suihkujen erittäin tiheät laajenevan pimeän aineen tihentymät vuorovaikuttavat keskenään ja kohtaamansa energian / työntävän voiman kanssa.

Ja sitten on olemassa vielä kaiken taustan erittäin nopeaa työntävää voimaa joka läpäisee avaruudessa ulos päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden erittäin nopeasti.

Tästä pieni osa absoboituu laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden kolmiulotteisesti laajeneviin kohteisiin.

Ja kun aine näkyvässä maailmankaikkeudessa on tiheintä supermassiivisissa kohteissa, niin näin juuri niihin sitä eniten absorboituukin.

Eli lisää laajenevaa työntävää voimaa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajenevien tihentymien kierrätettäväksi.

🤔

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

Ei oo todellista. Trollien emämunausten pesäke karvailee blogin kommenttiosion valuvaa mönjää täyteen - eikö näitä moderoida?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

YoutubenEtimespace

Eusa, sinuna lukisin viestini ajatuksella ja vaikka useamman kerran.

Auringonpilkut muodostuvat aineesta joka on laajentunut Auringon sisällä havaittavaksi aineeksi ja on peräisin galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta.

Supermassiivisesta kohteesta ulos laajenevana pimeänä aineena ja sitä laajenevien tähtien ja laajenevien planeettojen sisälle. Siellä pieni osa laajenee havaittavaksi aineeksi ja työntyy viiveellä ulos laajenevista tähdistä ja laajenevista planeetoista, saaden aikaan voimakkaita sääilmiöitä.

Mutta hei, jos olet varma siitä että olen väärässä, voisit aluksia kertoa mikä ylläpitää Auringon lyhyttä sykliä jonka on kerrottu olevan 330 päivää pitkä.

Sitten voisit kertoa mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua ja myös se olisi mukava tietää minkä takia sen on havaittu pienentyneen halkaisijaltaan saman aikaisesti kun se työntyy aikaisempaa korkeammalle Jupiterin pinnasta.

Siitä nimittäin väistämättä työntyy esiin mielikuva siitä että syvältä Jupiterin keskustasta työntyy kohti Jupiterin pintaa aikaisempaa kovemmalla paineella uutta laajenevaa ainetta.

Kun näin, niin ennustukseni vuoden 2011 Japanin tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen näyttää toteutuneen eli Jupiterin punainen pilkku on voimistunut kuten ennustin tapahtuvan jo monta aikaa sitten.

Aloita noista, niin jatketaan sitten hurrikaaneilla ja tornadoilla.

🤔

Fyysikot ovat olleet kautta aikojen valtaosin miehiä. Tieteen historiassa tämä on seurannut miesten valta-asemasta yhteiskunnassa, missä naisia on häikäilemättä syrjitty ja suorastaan kielletty tekemästä tiedettä, mutta mikä on tilanne nykyään?

Fysiikan tutkimuksessa naisten osuus on edelleen pieni: tyypillisesti naisia on tohtoreista suuruusluokkaa 20%, professoreista 10% ja nobelisteista 1%. Usein selitykseksi tarjotaan yhä syrjintää, joka tahallaan tai tahattomasti karkottaa jo varhaiskasvatuksen piilovaikuttamisesta alkaen tyttöjä fysiikan huipulle johtavalta uralta.

Fysiikassa syrjitty sukupuoli on kuitenkin nykyään useammin mies kuin nainen, esitti fysiikan professori Alessandro Strumia hiljattain CERNissä, sukupuolten tasa-arvoa käsitelleessä kokouksessa. CERNin tiedotteessa Strumian puhe tuomittiin "erittäin loukkaavaksi" ja hänet hyllytettiin välittömästi kaikesta CERNin toiminnasta. En ole nähnyt puhetta eikä sen taltiointia ole julkaistu, mutta CERNin sensuroimat Strumian diat löytyvät täältä (ja puheen herättämä vastalause täältä).

On selvää, että nainen voi olla fysiikassa parempi kuin mies. Tunnen useita erinomaisia naisfyysikoita. Esimerkiksi vaimoni suoritti teoreettisen fysiikan opinnot parhain arvosanoin ja väitteli alalta tohtoriksi nuorella iällä. Jopa maailman paras fyysikko voisi olla nainen, jos paremmuus fysiikassa olisi ylipäätään määritettävissä. Näistä, yksilöitä koskevista tosiasioista ei kukaan selväjärkinen kiistele.

Iänikuinen kiista, jonka Strumian puhe jälleen nostatti, koskee todennäköisyyksiä ja tilastoja: mikä olisi naisten osuus fysiikassa, jos jokainen ihminen saisi kasvaa ja toteuttaa itseään vapaasti?

Tasan puolet, jyrähtää vaikutusvaltainen porukka, joka uskoo lasten syntyvän tyhjinä tauluina. Tämän suositun uskomuksen mukaan sukupuolet erottaa vain jalkoväli, kunnes kulttuuri syövyttää poikiin ja tyttöihin stereotypiansa. Jos erot voivat tulla vain ulkopuolelta, fysiikan miesvaltaisuudenkin on tultava ulkopuolelta – siis syrjivästä kulttuurista.

On tietysti houkuttelevaa kuitata ei-toivotut yhteiskunnan ilmiöt länsimaisen kulttuurin hapatuksena, mutta samalla joutuu sulkemaan silmänsä valtavalta määrältä monitieteistä ja -kulttuurista todistusaineistoa. Sukupuolten eroista puhuttaessa on myös syytä muistaa, että erilainen ei tarkoita eriarvoista. Havaittujen tilastollisten erojen ei pitäisi loukata ketään, eikä varsinkaan rauhanomaisessa yhteiskunnassa mairitella miestä.

Totuus nimittäin on, että tytöt ja pojat eroavat sisäsyntyisesti myös aivoiltaan, kyvyiltään ja kiinnostuksiltaan. Siitä huolehtivat ainakin sukupuolihormonit ja Y-kromosomi. Ei ole sattuman, vaan biologisen evoluution, tulosta että pojissa esiintyy esimerkiksi uhkarohkeita ja väkivaltaisia yksilöitä huomattavasti enemmän kuin tytöissä ja erot ilmenevät hyvin varhaisessa iässä johdonmukaisesti kaikissa kulttuureissa. Jo kohdussa poikasikiöt liikuttavat keskimäärin enemmän raajojaan, tyttösikiöt suutaan. Sukupuolieroja havaitaan myös eläinserkuilla, joilla ei edes ole varsinaista kulttuuria. Seksuaalinen suuntautuminenkin on esimerkki sisäsyntyisestä sukupuolierosta: pojat kiinnostuvat tytöistä ja tytöt pojista, muutamien prosenttien vähemmistöä lukuun ottamatta, eikä suuntautumiseen tiedetä vaikuttavan muut kuin geenit ja hormonit vaikka sosiaalisia vaikutteita on metsästetty ainakin Freudin ajoista.

Fysiikka ei ole (pelkkää) seksiä ja väkivaltaa, mutta sukupuolten välisiä eroja havaitaan myös älykkyydessä. Esimerkiksi se, että älykkyys jakautuu naisilla tasaisemmin kuin miehillä. Miehet ovat siis yliedustettuina älykkyysjakauman ääripäissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisten enemmistö on miehiä. Molemmista päistä löytyy toki myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Psykologien kehittämät ÄO-testit eivät tietenkään mittaa sellaisenaan fysiikkaan soveltuvaa älyä, etenkään ääripäässään. Testin haaviinhan voi tarttua vain sellaista älyä, jota testin kehittäjältäkin löytyy – luultavasti siksi fysiikan suuriin neroihin lukeutuva Richard Feynmankin suorastaan ylpeili verrattain alhaisella ÄO-tuloksellaan. ÄO on fyysikolle kuin kuntotesti joukkueurheilijalle: Päässälaskutaidon, kuviopäättelyn ym. älykkyystestien mittaamien kykyjen kasvu toki hyödyttää fyysikkoa, muttei rajattomasti, sillä yleisälykkyys ei korvaa fysiikan tutkimuksessa tarvittavia erityistaitoja. Jalkapallossakaan ei tule rajattomasti paremmaksi vain sillä, että jaksaa juosta pidempään.

ÄO on kuitenkin vain yksi monista mittareista, joilla miesten hajonta on suurempaa. Miesten epätasaisemmista jakaumista on vastuussa evolutiivisen riskistrategian sisältävä Y-kromosomi, joka voi antaa jättipotin, kuten mormonijohtaja Paul Kingstonin 300 lasta, fysiologi Bertold Wiesnerin 600 keinohedelmöitettyä lasta tai tuhatlapsinen Tsingis-kaani, jonka jälkeläiset lasketaan nykyään jo kymmenissä miljoonissa. Se jättää samalla miehet myös täysin ilman jälkeläisiä useammin kuin naiset, joiden lapsiluvut jakautuvat ilmeisten biologisten rajoitteiden takia tasaisemmin

Onko miesten osuuden kasvu fysiikan huipulle noustessa sitten merkki jonkinlaisen fysiikka-älyn epätasaisemmasta jakaumasta miehillä? Tuskin ainakaan pelkästään, mutta en ole toisaalta nähnyt vakuuttavaa perustelua sillekään, miksi miesten jakauman paksumman hännän voisi fysiikassa(kaan) täysin sivuuttaa. Paksumpi häntä näyttäytyy johdonmukaisesti esimerkiksi siinä, kuinka miljoonien osallistujien SAT:n matematiikan 0.01% parhaimmistoon on päässyt jokaista tyttöä kohti neljä poikaa tasaisen varmasti jo 90-luvulta alkaen. Ja matematiikka on se kieli, jolla fysiikka on kirjoitettu.

Myös älykkyyden osa-alueissa havaitaan sukupuolten välisiä eroja: Naiset menestyvät keskimäärin paremmin laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä sanojen, maamerkkien ym. kohteiden sijaintien muistamisessa. Puheen ja lukemisen vaikeudet ovat moninkertaisesti yleisempiä miehillä, mutta miehet menestyvät keskimäärin paremmin matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa. Ero näkyy myös SAT:n matematiikassa poikien korkeampana keskiarvona. Havaituille eroille löytyy uskottavia syitä ihmisen evoluutiohistoriasta: naiset erikoistuivat tyypillisesti keräilyyn, vahvemmat ja suuremmat miehet metsästämiseen, mikä on jättänyt jälkensä lajimme geeniperimään.

Matemaattista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista tarvitaan jatkuvasti fysiikassa, joten näissä kyvyissä havaitut keskimääräiset sukupuolierot voivat heijastua myös alan sukupuolijakaumaan. Heikompaa avaruudellista hahmottamista voi toki korvata kääntämällä geometriaa algebraksi. Suosin itsekin algebrallisia menetelmiä; liekö sitten yhteydessä afantasiaani.

Vanha sanonta, jonka mukaan naiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä, miehet asioista, kuitataan usein seksistisenä kliseenä. Sukupuolten keskiarvoissa tällainen ero nousee kuitenkin sinnikkäästi esiin tutkittaessa ihmisiä eri aikakausina ja eri kulttuureissa, myös kaikkein tasa-arvoisimmissa. Ja erot kiinnostuksen kohteissa saattavat lopulta ratkaista enemmän kuin kyvyt.

Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa fysiikka kiinnostaa huomattavasti useampaa poikaa kuin tyttöä: kevään 2018 fysiikan yo-kokeen kirjoitti tytöistä vain 11%, pojista peräti 33%, vaikka tyttöjen koesuoritus oli keskimäärin parempi kuin poikien. Oliko tyttöjen suoritus sitten keskimäärin parempi, koska heistä kirjoitti vain 11% parhaimmisto fysiikassa, ei selviä ilman edustavaa otosta molemmista sukupuolista.

Toinen kiinnostuseroihin viittaava tilasto löytyy maiden välisestä vertailusta: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä pienempi osuus naisista päätyy fysiikan pariin. Norjan ja Suomen kaltaisissa vapaammissa maissa naiset siis valitsevat fysiikan harvemmin kuin Turkin ja Tunisian kaltaisissa maissa, joissa naisilla on vähemmän oikeuksia ja vapauksia.

Ankara kilpailu viittausten ja julkaisujen määrällä voi karkottaa ihmisiä, joiden kyvyt ja kiinnostus riittäisivät fysiikkaan, mutta jotka haluaisivat edistää tiedettä ennemmin kuin omaa uraansa. Teoreettisessa fysiikassa menestymistä vaikeuttaa myös se, että uralla pysyäkseen alan tutkija joutuu kiertämään useita 1-2 vuoden mittaisia pätkätöitä ympäri maailmaa parhaassa perheenperustamisiässä. Äitiyden sovittaminen tähän kuvioon voi käydä erityisen raskaaksi tai käytännössä mahdottomaksi. Kilpailu arvostetuimmista tutkijanpaikoista voi kääntyä itsevarmempien ja kilpailuhakuisempien miesten eduksi, vaikka fysiikan osaamisessa ei eroa olisikaan. Naiset hoitavat myös useammin lapsia, mikä jättää miehille enemmän aikaa keskittyä työuralleen.

Suhteellisuudentajun rajoille vietyä omistautumista tutkimukselle, jota fysiikan terävimmälle huipulle nouseminen voi edellyttää, vaikuttaa esiintyvän miehillä enemmän kuin naisilla. Taipumus viedä erikoisosaamisensa äärimmäisyyksiin saattaa osaltaan selittää, miksi nerot ovat yleensä miehiä. 

Naiset välttävät useammin riskejä, mikä näkyy esimerkiksi miehiä pidemmässä eliniässä. Onnettomuusalttiit työt ovat miesvaltaisia, mutta miksei varovaisuus voisi näkyä myös vähemmän äärimmäisinä suorituksina kaikilla aloilla? Riskinottoa vaativa kilpa-autoilukin vetää puoleensa pääasiassa poikia ja miehiä, vaikka pienempikokoisena naiset voisivat sopia nykyaikaisiin kilpureihin jopa miehiä paremmin.

Syrjintä, ennakkoluulot ja vähemmistöjen kohtaamat muut vaikeudet voivat toki osaltaan vääristää sukupuolijakaumia, vaikka sisäsyntyiset tekijät selittäisivätkin suurimman osan eroista. Ilman syrjintääkin vähemmistöjen on usein vaikeampaa löytää vertaistukea, mikä voi ihmisen kaltaisen sosiaalisen eläimen tapauksessa estää alalle sopeutumisen ja sillä menestymisen.

Mutta jos syrjintä, roolimallien ja vertaistuen puute ovat ratkaisevin este menestymiselle, miten naiset ovat psykologiassa, lääke-, ihmis- ja eläintieteissä onnistuneet kasvattamaan osuutensa fysiikkaan nähden moninkertaisesti? Näillä alkuaan 100% miesvaltaisilla akateemisilla aloillahan sukupuolijakauma on kehittynyt tasaiseksi ja jopa naisvaltaiseksi. Onko syrjintä sitten erityisesti fysiikan ongelma, kun alalla ei ole samassa ajassa tapahtunut samanlaista sukupuolijakauman tasoittumista?

Kokeelliset tutkimukset, joissa mm. samanveroisia hakemuksia on lähetetty naisen ja miehen nimellä, ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Syrjintää saattaa tapahtua yksittäistapauksina suuntaan ja toiseen, mutta kiistatonta todistusaineistoa järjestelmällisestä syrjinnästä ei nykypäivänä parhaan tietoni mukaan fysiikassa ole löydetty. En ole oman tai vaimonikaan kohdalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää havainnut, vaikka monenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan olenkin akateemisessa maailmassa törmännyt. Syrjintää voi tietysti olla vaikea havaita saati todistaa, mutta räikeät tapaukset olisin sentään luultavasti huomannut. Omassa kuplassani fyysikot ovat päinvastoin olleet yhdenvertaisuuden edistämisestä kiinnostuneita, erilaisuuteen ja moninaisuuteen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.

Yhtä sukupuolta ei voi suosia syrjimättä toista. Jos sukupuolikiintiöiden ymv. toimien avulla sukupuolten osuus pakotetaan tasaiseksi, järjestelmä alkaakin syrjiä enemmistöä. Yhdenvertaisuudessa pitäisi kuitenkin olla kyse yksilöiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Eli siitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan sukupuoleen kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kumpi sitten onkaan pienempi paha: epätasaiset sukupuolijakaumat, vai yksilöiden suosiminen, kouluttaminen ja kannustaminen alalle jolle he eivät lopulta ehkä haluakaan?

Kommentit (7)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

”Matemaattis-looginen älykkyys ei tarkoita pelkkää laskutaitoa, vaan laajemmin kykyä loogiseen ongelman ratkaisuun. Tällä tavoin lahjakas nauttii yleensä myös johdonmukaisuudesta ja pyrkii hahmottamaan millaisia loogisia rakenteita ja malleja todellisuudessa esiintyy.”

Moniälykkyysteoria

Mulla on sellainen käsitys, että vaikka nainen olisi matemaattisesti erittäin lahjakas, hänen ”laajempi kyky loogiseen ongelman ratkaisuun” on todennäköisesti heikompi, kuin vastaavan matemaattisen lahjakkuuden omaavalla miehellä. Tämä voi olla kenties jopa ratkaisevin syy siihen, miksi naiset eivät kykene hyödyntämään matemaattista lahjakkuuttaan fysiikan saralla niin usein, kuin miehet.

Tästä tuli mieleen muutama tapaus tavallisista naisista, joista olen epäillyt, ovatko he normaaliälyisiä; älykkyys tuntuu olevan normaalia tasoa, mutta jokin ei ole kohdallaan… Sitä en tiedä, onko kyseessä sairaus joka vaikuttaisi älyllisiin toimintoihin. Ominaista heille tuntuu olevan, että älyllisiä rahkeita riittäisi, mutta kyky hyödyntää niitä laajemmin puuttuu – aivan kuin ”piuhoja” olisi enemmän, kuin kykyä järjestellä ne!

Olen pohtinut, onko se enemmän psykologista: että onko kasvatus ollut häslinkiä. Mutta tunnistan samoja piirteitä saman näköisistä ihmisistä… joten se lienee suvuissa. (Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ”häslinki on mennyt perimään”.) Liitän ilmiön nimenomaan naisiin, miehessä se olisi epätyypillisempää/moitittavampaa.

Naisen ei tarvitse olla erityisen älykäs, jos hänen aivonsa ovat miesmäiset, ja hän kykenee tehokkaammin organisoimaan potentiaalinsa - toisaalta juuri se on älykkyyttä..!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

Tulipa tönkkö postaus... Nuo kuvaukset ovat ääriesimerkkejä naiseuden huonoista puolista. Sen verran optimistinen olen, että uskon kasvatuksen voivan pelastaa paljon: vaikka perimä olisi aivojen suhteen tavallista plastisempi (?) - mikä käytännössä johtaisi herkemmin vain epäloogisuuteen, kun plastisuuden mahdollisuuksia ei kyetä hyödyntämään  - panostamalla mahdollisimman eheään VVM:iin, saataisiin aivoille paras mahdollinen ohjaus. Kenties jopa niin hyvä, ettei hölmöjä/patologisia piirteitä ilmene lainkaan. 

Luulen, että vauvana puutteelliseksi/epäasialliseksi koetusta kohtelusta  seuraten naispuoliset ihmiset ovat alttiimpia nimenomaan mielen kinkkisille seuraamuksille, koska heidän looginen päättelykykynsä ei ole yhtä taattua perimällä verrattuna miehiin... Ovatko naisen aivot miesten aivoja plastisemmat? Sehän tarkoittaisi suurempaa mahdollisuutta!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8178/URN_NBN_fi_jyu-200534...

TIMSS 1999 –tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että suomalaisista 7.-luokkalaisista vain 11 %

asennoitui myönteisesti fysiikkaan. Myönteisesti asennoituneista oli tilastollisesti merkitsevästi

enemmän poikia kuin tyttöjä (tyttöjä 4 %, poikia 18 %).

Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että oppilaiden itsetunto fysiikan

osaamista kohtaan ja myönteinen asennoituminen fysiikkaan laskee 7. luokalta 8. luokalle.

Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Mokkeri voi saada hyviä arvosanoja helposti. Kasilla vaikeutuu, ja pitäisi jo hiukan nähdä vaivaa. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

Jatkoksi ylläolevaan.  Tullessaan 7. luokalle tytöt ovat paljon poikia vähemmän leikeissään tutustuneet fysiikkasävyisiin asioihin kuten voimiin ja muihin suureisiin sekä mittauksiin. Tämä ilmenee aluksi hieman suurempana kömpelyytenä kvantitatiivisten töiden yhteydessä. Jos kvantitatiivisia töitä on runsaasti, tytöt oppivat nopeasti pystyttämän koelaitteet, tekemään mittaukset ja laskemaan tulokset keskimäärin jopa sujuvammin kuin pojat. Heidän itsetuntonsa fysiikan suhteen on hyvä. Esimerkiksi he määrittävät veden höyrystymisenergian ja optiikan peruslain ja todentavat   hilan kaavan tai kaltevalla tasolla liukumisen kaavan Ft^2/(ms) = 2  varsin taitavasti. Teorian voi sitten niveltää  tehtyihin töihin. Aloittamalla 8. luokalla tyypillisten fysiikan laskujen (ei ongelmien, vaan mallien) harjoittelu ja muuntamalla lukion kurssit jo opeteltua fysiikkaa hyödyntäviksi tyttöjen itsetunto fysiikan suhteen pysyy hyvänä. Siis pysyisi, jos meneteltäisiin  näin.

Kuva: NASA

Kukaan ei voi saavuttaa valonnopeutta. Tämä universaali nopeusrajoitus seuraa pienellä laskutoimituksella siitä järkevyysvaatimuksesta, ettei tytär voi syntyä ennen äitiään: syyn täytyy tulla havaitsijasta riippumatta aina ennen seurausta. Tapahtumien välinen aika on näet kuin vasen ja oikea, eli riippuu havaitsijasta, ja valonnopeus on se kipuraja joka keikauttaa syyn ja seurauksen.

Silti on mahdollista, että joku näyttää etääntyvän meistä valoa nopeammin.

Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Mutta ei ole, sillä nopeusrajoitus pätee vain paikallisesti eikä koske toisistaan etäällä olevien välistä liikettä.

Toisistaan etäällä olevien nopeudet kun ovat kuin ne kuuluisat omenat ja appelsiinit. Niitä ei voi noin vain ynnäillä ja vertailla ilman, että tiukkanutturaisen matikanopen punakynä viuhuu. Etäisten nopeuksien suoran vertailun estää ajan ja avaruuden kaarevuus.

Kaarevuus mutkistaa nopeuksien vertailua, koska nopeudella on suuruuden lisäksi aina myös suunta.

Verrataan esimerkiksi suuntia pallon kaarevalla pinnalla. Kuvitellaan kaksi ukkoa seipäät ojossa päiväntasaajalla, toinen Amerikassa, toinen Afrikassa. Molempien seipäät osoittavat suoraan pohjoiseen. Kun ukot etenevät suoraan seipäidensä osoittamaan suuntaan, heidän alkuaan samansuuntaisilta näyttäneet seipäänsä ovatkin pohjoisnavalla ristissä kuin ylväiden sankareiden miekat. Jos ukot olisivat ensin kulkeneet toistensa luo kylkimyyryä päiväntasaajaa pitkin, heidän seipäänsä kohtaisivatkin toisensa kylki kyljessä samansuuntaisina.

Kaarevalla pinnalla suuntien vertailu riippuu siis reitistä, jota pitkin seipäät tuodaan yhteiseen vertailupisteeseen. 

Siksi suuntia voidaan verrata vain paikallisesti, eli kun seipäät ovat samassa paikassa samaan aikaan. Pallokentän kaltaisella laakealla tasolla tätä ongelmaa ei ole, koska lakeudella seipäät pysyvät samansuuntaisina kuljettipa niitä mitä reittiä hyvänsä. Tällöin hyökkäyspäässä jolkottavan maalisankarin ja puolustuspäässä pinkovan pulliaisen välisestä nopeudestakin voidaan puhua ilman, että valmentajan tarvitsee raahata heitä yhteen seipäiden vertailua varten.

Mutta maailmankaikkeus ei ole laakea pallokenttä vaan kaareva neliulotteinen aika-avaruus. Avaruuden laajeneminenkin on kaarevuutta, ajan suuntaan.

Galaksin nopeus on seiväs, jonka pituus kertoo paikallisen etenemisvauhdin ja suunta, minne se on matkalla. Jotta voisimme laskea galaksin nopeuden meidän suhteen, etiäisten seiväs pitäisi tuoda Maahan ja verrata sitä omaan seipääseemme. Mutta monimutkaisessa maailmankaikkeudessa seipään kuljettaminen ajassa ja avaruudessa on vähintään yhtä visaista kuin yksinkertaisen pallon pinnalla.

Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasvaa. Jos avaruus olisi laakea muuttumaton näyttämö, viivakoodista voisi lukea millä nopeudella galaksi etääntyy. Näin laskien kaukaisimpien galaksien nopeus ylittäisi huomattavasti valonnopeuden.

Todellisuudessa viivakoodin siirtymää aiheuttaa avaruuden laajeneminen, joka venyttää valon aallonpituutta samassa suhteessa kuin galaksien etäisyyksiäkin. Ja koska avaruuden venyminen ei ole liikettä, jonka valoa suurempi nopeus voisi kääntää syyn ja seurauksen, sillä ei ole periaatteellista ylärajaa.

Siksi voidaan puhua valoa nopeammasta laajenemista uhmaamatta Einsteinin esittämää universaalia nopeusrajoitusta.

Jopa maailmankaikkeuden rakenne, siis viime kädessä myös siitä kehittyneet ihmiset, näyttää saaneen alkunsa varhaisen maailmankaikkeuden värähtelyistä valoa nopeamman laajenemisen aikana.

Suhteellisuusteorian kumoamista harrastavat kotieinsteinit menevät vikaan juuri siinä, että heidän nokkelat esimerkkinsä valoa nopeammasta kulusta eivät ole liikettä, joka kuuluisi Einsteinin nopeusrajoituksen piiriin. Ennen kuin innostutte liikaa Einsteinin kumoamisesta, muistakaa siis aina ensin verrata seipäitänne.

Kommentit (11)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

Mainiosti sanailtu. Avaruuden laajenemisen sijaan voisikin ilmaista asian vaikka niin, että valo menettää energiaansa avaruusajan geometrialle. Ilmaus kuulostaa kovasti Hoylen väsyvälle valolle, mutta ei kuitenkaan ole sama asia juuri aikasuunnan muutoksen vuoksi.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Katsommeko teleskooppiin väärä...

Jos galaxit liikkuvat toisistaan pois sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat, eikö se tarkoita, että ne ovat menneisyydessä etääntyneet nopeammin kuin nykyään?
Onko valonnopeus aika-avaruudellinen vakio vai onko val voinut muinoin liikkua nopeammin tai hitaammin?

Punainen viiva?

”Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasva”
Mikä ihmeen viivakoodi?

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

Punainen viiva? kirjoitti:
”Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasva”
Mikä ihmeen viivakoodi?

Alkuaineilla on viritystiloihinsa liittyvä kvantittunut energia niiden massa(-aija)keskiön suhteen, josta seuraa aina tunnistettava taajuus. Viivakoodi on noiden viritystilataajuuksien ryhmä, aineen eräänlainen sormenjälki siis.

Kun ajan suunta kääntyy, tuo viivakoodi muuttuu, taajuudet laskevat, mutta taajuuksien suhde säilyy. Näin saadan mitattua ns. punasiirtymiä, joista voi sitten googlailla lisätietoja ketä kiinnostaa...

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

(-aija)=(-aika).

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

MrPressure

Eli valo ns. venyy matkansa aikana. Yleisesti punasiirtyy.

Johtuuko se muka siitä että avaruus muuttuu ja muuttaa valoa vai johtuuko se siitä että valo itse muuttuu kun liikkuu avaruudessa joka ei muutu.

Minä väitän että atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät keskenään meille pimeää laajenevaa työntävää voimaa josta syntyy myös laajenevaa valoa.

Laajenevat valot vuorovailuttavat toistensa ja saavat toisensa laajenemaan nopeammim ja näin laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Mikä saa oikeasti valon liikeradan taipumaan Auringon ohituksen yhteydessä.

https://youtu.be/DvqGewekP-U

.

MrPressure

1. Avaruus laajenee

2. Aine ja valo laajenevat siten että laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Laajenevat valot myös vuorovaikuttavat toistensa kanssa, saaden toistensa laajenemisen kiihtymään.

1. Laajenevaa avaruutta ei voi yrittää manipuloida siten että sen laajeneminen nopeutuisi tai hidastuisi.

2. Laajenevan valon liikerataa voidaan yrittää muuttaa miljardeja vuosia vanhan laajenevan valon avulla.

1. Väite laajenevasta avaruudesta on tieteellisesti ajateltuna tyhjä väite.

2. Väite laajenevasta valosta on tieteellinen.

.

MrPressure

Mikä todistaa sen että valo laajenee ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa.

1. Valon yleinen punasiirtymä

2. Ns.gravitaatiopunasiirtymä.

3. Ns. gravitaatiolinssi-ilmiö.

Eli kaikki kyseiset ilmöt selittyvät yhdellä ja samalla asialla eli sillä että valo laajenee ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa, jolloin laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuln aine ja valo laajenevat!

Asia joka voidaan todistaa tieteellisellä kokeella.

Tämä siksi että valon liikerataa voidaan yrittää manipuloida miljardeja vuosia vanhan valon avulla.

Laajenevaa avaruutta ei voi yrittää manipuloida siten että siitä saisi havainnon.

Joten laajeneva avaruus on täysin uskonvarainen käsite.

Laajeneva avaruus on tieteellisesti ajateltuna tyhjä väite!!!

.

MrPressure

Tässä vielä video jossa väännän "rautalangasta" eli tässä tapauksessa pääsiäismunien avulla miten laajeneva valo, joka vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa, saa

1. Valon yleisesti punasiirtymään.

2. Valon taipumaan tähden tai galaksin ohituksen yhteydessä.

3. Valon ns. gravitaatiopunasiirtymään.

https://youtu.be/EO81e63aOJU

.

MrPressure

Laitoin Syksy Räsäsen blogiin viestiä, mutta eipä tunnu työntyvän läpi viestit.

"Suoraviivaista
31.3.2018 klo 22.37, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Olen usein maininnut, että yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatio on aika-avaruuden kaarevuuden ilmentymä. Yritän nyt hieman avata sitä, mitä tämä tarkoittaa."

https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/suoraviivaista/

Eli olisi ollut mukava kuulla Syksyn mielipide siitä voisiko kaikki valo laajentua ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa jne.

.

"Ajatus kymmenen prosentin aivotehosta on myytti, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen", väittää uusimman Tiede-lehden (12/17) pääkirjoitus Epäile vain. No minähän epäilen, tätäkin.

Elämänhallintakonsulttien ja työelämävalmentajien kauppaamilla kikoilla, joiden väitetään moninkertaistavan aivojen hyötyteho, ei tietenkään ole yhteyttä todellisuuteen.

Mutta yhdessä kiinnostavassa mielessä väite heikosta aivotehosta on yhteydessä todellisuuteen, ja sen tutkiminen opettaa fysiikkaa ja biologiaa.

Nimittäin aivot ovat sähköllä toimiva kone. Ja jokaisen koneen tavoin aivoillakin on rajallinen hyötysuhteensa: syötetystä energiasta vain murto-osa valjastuu hyötykäyttöön eli koneen varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Loppu menee hukkaan, viime kädessä lämmöksi. Se on lämpöliikkeen fysiikkaa, jonka edessä nokkelimmankin konsultin on taivuttava.

Aivojen tehtävä on liike: ne lähettävät hermostoa pitkin sähkeitä, jotka saavat lihaksemme työskentelemään. Vedenpohjaan kiinnittyvä merieläin syö ensitöikseen omat aivonsa, koska ne käyvät paikalleen asettuvalle eläimelle turhaksi. Ajattelunkin perimmäinen tarkoitus on liike, lyhemmällä tai pidemmällä viiveellä. Voit lukea tätä täysin paikallasi, mutta lukeminen vaikuttaa siihen miten liikutat suuta ja raajojasi kun keskustelet aiheesta tunteja, päiviä tai jopa vuosia myöhemmin.

Joidenkin arvioiden mukaan sähkeet voivat kulkea hermosoluissa jopa 80% hyötysuhteella. Tiedonsiirto on kuitenkin vain yksi osa aivotoimintaa, joten hermoimpulssien kulku antaa aivojen hyötyteholle ainoastaan ylärajan. Jokainen toiminto tai vaihe voi pelkästään laskea kokonaishyötysuhdetta, sillä hyötysuhdetta kasvattava osa olisi lämpöfysiikan toista pääsääntöä rikkova ikiliikkuja.

Koneen toimintaketjun joka vaiheessa menee hukkaan oma osuutensa, mikä kertautuu yhä pienemmäksi kokonaishyötysuhteeksi. Hyötysuhde on sitä pienempi, mitä useampia ja monimutkaisempia tehtäviä koneen täytyy toteuttaa. Jos sähkön tuotannon hyötysuhde on 40%, sähkön siirron hyötysuhde 80% ja sähkölaitteen hyötysuhde 30%, kertautuu kokonaishyötysuhteeksi 0.4 x 0.8 x 0.3 = 0.1 eli vaivaiset 10% alkuperäisestä energiasta tekee sitä, mitä halutaan.

Ihminen saa sähköenergiansa syömällä ruokaa. Ruoka on orgaanista polttoainetta, jonka molekyylien sähköisiin kytkentöihin ravintoenergiamme on varastoitunut. Kun ihmisen tekemä työ jaetaan kulutetun orgaanisen polttoaineen ravintoenergialla, saadaan kokonaishyötysuhteeksi mekaanisessakin työssä parhaimmillaan vain 20%. Monimutkaisessa työssä jäädään moninkertaisesti tämän alle. Hyötysuhde laskee entisestään, jos huomioidaan ettei elimistömme edes hyödynnä kaikkea vapaata energiaa esim. kuitupitoisesta ruoasta.

Aivot ovat monimutkaisemmat ja kuluttavat painoon suhteutettuna jopa kymmenkertaisesti enemmän energiaa kuin muu keho, joten aivojen hyötysuhde jää vielä koko ihmiskehon hyötysuhdettakin alhaisemmaksi. Myytti kymmenen prosentin aivotehosta onkin väärin ennemmin siksi, että se liioittelee kuin vähättelee aivojen todellista hyötytehoa.

Aivojen tarkkaa hyötysuhdetta on mahdoton määrittää yksikäsitteisesti, koska se riippuu niiden käyttötarkoituksesta ja -tavasta ja on vieläpä yksilöllistä. Saman asianhan voi tunnetusti tehdä enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Esimerkiksi go-pelilaudan ruudut voi laskea kertomalla laudan leveyden sen korkeudella "18 x 18 = 324" tai yksi kerrallaan "1, 2, 3, ... , 323, 324". Jälkimmäinen tapa on paljon työläämpi ja antaa jo samasta tehtävästä samankin henkilön aivoille täysin eri hyötysuhteen.

On myös vaikea määritellä, mikä kaikki aivotyö on hyödyllistä. Onko myytteihin uskominen hyödyllistä? Onko vaikkapa tietoisuuden vaikean ongelman tai muiden mielettömyyksien pohtiminen hyödyllistä?

Aivot ovat evoluution tuote. Mutta evoluutiokin tottelee fysiikan lakeja. Vaikka hyötyisimme aivoista, joiden hyötysuhde on 100%, lämpöfysiikan pääsääntö estää evoluutiota sellaisia kehittämästä.

Kommentit (12)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

"Aivojen tehtävä on liike: ne lähettävät hermostoa pitkin sähkeitä, jotka saavat lihaksemme työskentelemään. Vedenpohjaan kiinnittyvä merieläin syö ensitöikseen omat aivonsa, koska ne käyvät paikalleen asettuvalle eläimelle turhaksi. Ajattelunkin perimmäinen tarkoitus on liike, lyhemmällä tai pidemmällä viiveellä. Voit lukea tätä täysin paikallasi, mutta lukeminen vaikuttaa siihen miten liikutat suuta ja raajojasi kun keskustelet aiheesta tunteja, päiviä tai jopa vuosia myöhemmin.

Mieletöntä… kirjaimellisesti. Siinä taitaa muuten olla paras hyötysuhde, syödä turhat aivot pois!

MEET THE CREATURE THAT EATS ITS OWN BRAIN!

https://goodheartextremescience.wordpress.com/2010/01/27/meet-the-creatu...

Ja miksi seuraava ote Wikipediasta muuten kuulostaa Hikipedian tekstiltä? (vrt. http://hikipedia.info/wiki/Hylje )

Aikuiset meritupet ovat sessiilejä eli paikoilleen kiinnittyneitä. Ne voivat liimautua mihin tahansa merenalaiseen rakenteeseen, kuten kookkaisiin leviin, öljynporauslauttaan tai laivan pohjaan. Meritupet eivät kestä kuivumista, joten ne elävät vuorovesirajan alapuolella. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

"On myös vaikea määritellä, mikä kaikki aivotyö on hyödyllistä."

On muuten hyvä pointti. Mielestäni hyödyllinen aivotyö edellyttää, älykkyydestä riippumatta, kahta asiaa. Ensinnäkin, aivojen huoltoa: säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen nukkuminen, ulkoilu, monipuoliset virikkeet, omien tarpeiden mukainen rytmitys  kaikessa tekemisessä. (miksi tämä ei kuulosta kovin tutulta!?)

Toiseksi, tarvitaan henkistä kypsyyttä ("laajaa tietoisuutta"). Höntti (ei kasvatusta saanut/ vammaisesti kohdeltu) ei pysty kanavoimaan potentiaaliaan siten, että hyöty ilmenisi konkreettisella tasolla parhaimmalla tavalla (hmm...) Tosin hyödyllisyydellä kai tarkoitetaan tässä vain sitä, miten aivot toimivat mahdollisimman virkeästi - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Lohduttavaa, ettei vireys aamusta iltaan edes ole realistista. Aivojen hyödyllisyysaste on kaiken kaikkiaan hyvää, vaikka ei täysillä kävisi - ja ehkä juuri sen vuoksi. Pitää olla luovia taukoja. Tai ihan vain taukoja. Piipahdus ulkona voi joskus olla hyödyllisempää.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Muistaakseni joku lintulaji harrasteli sellaista, että ensin se rakentaa pesän, munii munat ja sen jälkeen se sulattaa aivoistaan jonkin osan pois turhaa energiaa syöpöttelemästä ja keskittyy poikastensa ruokkimiseen.

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

Elämyksellisen tietoisuuden pohtiminen voi olla aivojen tehtävistä kaikkein tärkein. Sen selvittyä  voi edessämme olla huomattava ymmärrystason nousu.

Pohtimisen tueksi voidaan aivojen ulkonaisen rakenteen tuntemusta kasvattaa, kuten seuraavassa tehdään:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm

Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät
meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia..

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

Kasvisruoka2 kirjoitti:
Muistaakseni joku lintulaji harrasteli sellaista, että ensin se rakentaa pesän, munii munat ja sen jälkeen se sulattaa aivoistaan jonkin osan pois turhaa energiaa syöpöttelemästä ja keskittyy poikastensa ruokkimiseen.

Päästäisellä ja näädällä aivojen koko muuttuu, liittyen talvehtimiseen.

http://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(17)31093-X

Hautovista emoista en tiedä,  onko  ”use it or loose it.” Vai parempi ettei  turhia ajattele ja energiaa kuluta, kun täytyy kuitenkin vain päivästä toiseen pesällä istua, siihen keskittyä ja emoksi valmistautua (uutta tilaa pääkoppaan?)

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Elämyksellisen tietoisuuden pohtiminen voi olla aivojen tehtävistä kaikkein tärkein. Sen selvittyä  voi edessämme olla huomattava ymmärrystason nousu.

Pohtimisen tueksi voidaan aivojen ulkonaisen rakenteen tuntemusta kasvattaa, kuten seuraavassa tehdään:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm

Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät
meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia..

Wow... Aluksi aattelin että tutkimuksia riittää, mutta tämä oli mielenkiintoista: 

"It is as if the brain reacts to a stimulus by building then razing a tower of multi-dimensional blocks, starting with rods (1D), then planks (2D), then cubes (3D), and then more complex geometries with 4D, 5D, etc. The progression of activity through the brain resembles a multi-dimensional sandcastle that materializes out of the sand and then disintegrates."

Koska olen miettinyt samaa itsekseni.

(Tutustun näihin myöhemmin lisää.)

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

kaddak
Liittynyt18.12.2017
Viestejä2

Joo, on aika hakemalla haettu näkökulma blogikirjoitukseen, mutta eihän siinä mitään. Aina pitää pyrkiä katsomaan asioita mahdollisimman monista eri näkökulmista. Tarkoitus kai oli tuoda esille kontrasti meidän ja tämän ihmeellisen luontokappaleen selviytymiskeinoissa. Tämä 10% myytti on itseasiassa aika hyvin pistänyt ihmisiä ajattelemaan vuosien varrella. Mielestäni tässä yhteydessä olisi osuvaa tuoda esille myös klassinen 20/80 suhde mikä esiintyy kaikkialla läpi universumin hierarkioiden. Varsinkin kun kirjoittaja toteaa vielä: "Kun ihmisen tekemä työ jaetaan kulutetun orgaanisen polttoaineen ravintoenergialla, saadaan kokonaishyötysuhteeksi mekaanisessakin työssä parhaimmillaan vain 20%".

(Zipfin laki/jakauma ja Pareton jakauma - https://www.youtube.com/watch?v=fCn8zs912OE)

Eli tottakai biologinen kehomme joutuu tekemään (...automaatiolla - zanggg) 8 kybällä hommia, jotta saa puristettua ulos edes 2 kybän tulokset. Toisaalta puristetut 20% 'syillä' ollaan luotu 80% tuloksista -> sivilisaatiomme saavutukset.

Nyt jos kuitenkin verrataan biologisten aivojen energiatehokkuutta tietokoneeseen niin taas liikutaan eri planeetoilla. 

Itsekin törmäsin tuohon 'Algebraic topology' linkkiin kesällä ja todellakin ollaan mielenkiintoisen tiedon äärellä. Mistä onkin luonnolista jatkaa tähän: https://www.quantamagazine.org/a-brain-built-from-atomic-switches-can-le...

Suurin hävikkihän tehdään tiedonsiirrossa ja aivommehan eivät erota muistia laskentatehosta kuten tietokoneemme.

"literally, you could run France on the electricity that it would take to simulate a full human brain at moderate resolution."

Samaa jatkuu vielä sivuilla 'Black Box of Deep Learning' otsikon alla (ei nyt laiteta liikaa linkkejä tähän).

Halusin vielä maininnan syvistä sympatioistani lämpöopin sääntöihin ja niiden erilaisiin derivaatioihin (Shannon entropiasta Principle of least actionin kautta Bejan'in Constructal law'n), joiden skaalariippumattomat kyvyt kuvata maailmaamme ovat häkellyttäviä.

Vierailija

Mitenkäs tämä nyt on. En epäile aivojen virransyötön hyötysuhdetta, mutta onko tässä nyt siitä kysymys. Ei tietokonettakaan arvioida sen virtahäviöiden mukaan, vaan  katsotaan laskentateho.

Viracocha

Että semmosta... Nyt sitte ihmisiltä vaan sulatetaan turhat aivoista, niin kaikki on hyvin... eiku

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

Viracocha kirjoitti:
Että semmosta... Nyt sitte ihmisiltä vaan sulatetaan turhat aivoista, niin kaikki on hyvin... eiku

Blogi-kirjoituksessa luki:

”Myytti kymmenen prosentin aivotehosta onkin väärin ennemmin siksi, että se liioittelee kuin vähättelee aivojen todellista hyötytehoa.”

Niin. Jos hyvä hyötyteho merkitsee riittävää keskittymistä koko vuorokauden aikana (kyky päätellä, oppia ja luoda uutta nopeasti, parhaimman potentiaalin mukaisesti) niin 10 % ON paljon. On päiviä, jolloin yksikin % olisi saavutus.

Jotta aivojen hyötyteho olisi edes 10%, fyysinen hyvinvointi on edellytys. Se ei tarkoita ylirasittamista, vaan säännöllisyyttä ja maltillisia muutoksia. Joskus tuloksia ei synny, kun yrittää liian kovaa yhtäjaksoisesti. Tämä pätee niin liikunnassa, opiskelussa, kuin millä tahansa elämän osa-alueella.

Taitava opettaja saa oppilaissa erinomaisen hyötytehon, koska hän osaa (palkitsevan vuorovaikutuksen kautta) ylläpitää motivaatiota, rytmittää informaation tarjoamista ja haastaa sopivasti ajattelemaan. Sen sijaan ”mumina-saarnat” taitaa sammuttaa aivotoimintaa, vaikka tietoa miten tehokkaasti pakottaisi.

Ajatella, kuinka suuren osan elämästään ihminen tarvitsee unta, jotta aivot (ja kroppa) toimii. Lisäksi ihmisissä on synnynnäisiä eroja siinä, millä ehdoilla he pystyvät hyödyntämään aivokapasiteettiaan: esim. yksi lapsi pärjää 9 tunnin unilla vrk:ssa, kun toinen samanikäinen tarvitsee 12 tuntia + päiväunet, saman vireystason ylläpitämiseksi. (Sitä en tosin tiedä, vaikuttaako unen laatu asiaan. Esim. kuorsaako aikuinen tai onko lapsen arki levotonta / puutteellista, ja nukkuminen siksi huonompaa.) Se että ihminen tarvitsee niin paljon unta ja muutenkin ”latautumista”, kertoo paljon aivojen luonteesta. Hyötyteho on hyvä kun toiminta on palkitsevaa, muuten ponnistelu ottaa voimille. Pitää kitata kahvia ym. ja olo on silti riittämätön. Ehkä jostain on tullut illuusio, että aivojen pitäisi toimia kuin kone.

Varsinaista suunnittelua ja oivallusten hetkiä on pieni murto-osa päivästä... Ne on niitä hetkiä, jolloin myös passiivisesti saatua informaatiota tulee yhtäkkiä hyödynnettyä. Sinä aikana muodostuu yleensä toimintasuunnitelma, ja sen toteuttaminen voi olla robottimaisempaa: työnteko on tehokasta, mutta tehokkain aivotoiminta on oikeastaan jo tehty. "Ihmisrobotti" toteuttaa tehtävälistaansa osissa.

Koska mieli toimii monella tasolla (alitajunta, tietoinen päättely,..), ihmisen on mahdollista keskittyä sopivalla intensiteetillä. Alitajunta on kuin tuntosarvet, eikä kaikki havainnot tempaise ihmistä automaattisesti keskittymään, vaan se on hyvin hienovaraisesti säädeltävissä.

Ihmisen aivojen hyötytehon nostaminen geneettisesti vaatisi systemaattisuutta: että tehokkaat aivot olisivat valintakriteeri suvunjatkamiselle, useamman sukupolven ajan. (Edes yhden suvun puolelta,  sillä ”sekarotuinen” kumppani voi välillä olla jopa parempi ”maasto” dominoivan ominaisuuden rikastuttamisessa?) Juutalaiset harjoittivat rotunsa jalostusta, selkeillä arvoillaan – natsit puolestaan pyrkivät poisjalostamaan…! Sitten olisi geeniteknologia. Mutta se onkin eettisesti kinkkisempi juttu.

Jos olisi aivojen tavoin toimiva kone, mahdollistaisiko ”suora energiansaanti” huipputehon? Aivot ovat nimittäin pohjimmiltaan tunteellinen elin… ehkä tekoaivot ”nukkuisivat” (eheytys) lyhyen ajan tietyin aikavälein. Toisaalta, voi olla ettei niihin edes muodostuisi moista sälää, joka eheytystä vaatii.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

PMLJ
Liittynyt18.11.2015
Viestejä11

Kaikki "ylimääräinen" energiankulutus aivoissa muutuu lämmöksi, joka kulkeutuu verenkierron mukana lämmittämään koko kehoa. Koska ihminen on tasalämpöinen, tuo aivojen tuottama lämpö on tarpeellista lämmitystä siihen saakka kun esim. liikunnan takia joudutaan hikoilemaan liikalämpöä pois.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat