Kirjoitukset avainsanalla biologia

Vaaran uhatessa elimistö käynnistää vaistomaisen taistele tai pakene -reaktion. Tätä fraasia toistellaan usein, vaikka vaaratilanteissa havaitaan yleisesti kolmannenlaistakin reaktiota. Nimittäin lamaantumista.

Kun vuoden 1924 Pietarin tulva uhkasi Ivan Pavlovin tutkimuskoiria, eläinten reaktiot jakautuivat kolmeen luokkaan: osa koirista innostui, osa yritti paeta ja osa jähmettyi paikoilleen.

Havaitsin itsekin saman jouduttuani Christchurchin maanjäristyksen 2011. Välittömästi järistyksen päätyttyä osa ihmisistä oli tavattoman hyväntuulisia, osa pakeni kaupungista ja osa vain itki paikoillaan.

Joka reaktiossa on oma hyötynsä, eikä voi yleispätevästi ennakoida mikä niistä on selviytymisen kannalta suotuisin. Evoluutiohistorian saatossa eri strategiat ovat menestyneet eri tilanteissa.

Pakeneminen vaikkapa maanjäristyksen jälkeen on kannattanut, jos taistelijat/intoutujat ja lamaantujat ovat jääneet tuhoisamman jälkijäristyksen tai tsunamin uhriksi. Toisaalta kotinsa ja reviirinsä hylkääminen on tarpeettoman suuri menetys silloin, kun pahempia jälkituhoja ei ole tullutkaan.

Lamaantuminen ylivoimaisen vastuksen edessä on pelastanut oman hengen ainakin niiltä, jotka ovat säästyneet orjaksi, haaremiin tai jopa uuden lauman arvostetuksi jäseneksi. Vihaisen koiran uhatessakin pakeneminen tai taisteleminen saattaa vain pahentaa tilannetta.

Maaninen innostus voi toisaalta kohentaa selviytymis- ja taistelukykyä ja siten ratkaista taistelun voitoksi. Pienempi voi voittaa isomman ja vahvemman, jolla on enemmän hävittävää ja vähemmän taisteluintoa.

Oma reaktio uhkaan on automaattisen hermoston tekosia, eikä itse reaktioon pysty tahdonalaisesti vaikuttamaan sen enempää kuin elimistön muihinkaan reaktioihin. Se, taisteletko, pakenetko vai lamaannutko tyypillisesti vaaran uhatessa, määräytyy pitkälti sisäsyntyisestä luonteestasi eli temperamentista. Siis siitä, miten piuhasi ovat sympaattiseen (taistelemis- ja pakenemisreaktiot) ja parasympaattiseen (lamaantumisreaktio) hermostoon kytkeytyneet.

Synnynnäinen temperamentti säilyy läpi yksilön elämän, koska hermoston kytkennät ovat varsin pysyviä. Siksi reaktiosi aiempiin uhkatilanteisiin ennakoivat tulevia reaktioitasi. Jos herra kansanedustaja on reagoinut kokemaansa uhkaan taistelemalla, hän todennäköisesti käy jälleen taistoon kohdatessaan sopivalla juhlatuulella jonkun herraa viehättävän mutta välttelevän kollegan.

Tilannetekijätkin toki vaikuttavat käyttäytymiseen, ainakin ensireaktion laannuttua. Christchurchissa osa hyväntuulisista oli opiskelijoita, jotka juhlivat järistyksen vaurioittamien koulujen sulkemista. Osalla lähtijöistä oli puolestaan koti tulvaveden tai muiden järistystuhojen jäljiltä asuinkelvottomana. Osalla itkevistä oli huoli tavoittamattomista ystävistä, jotka saattoivat olla yhä raunioiden loukussa, loukkaantuneena tai kuolleena.

Järistyksen sattuessa olin yliopistolla työhuoneessani seitsemännessä kerroksessa. Ehdin vain suojautua pöydän alle, kun rakennus alkoi huojua rajusti ja kaikenlaista painavaa putoilla. Ensimmäisiä huomioitani oli, että järistys sai tasavireisen oloni suorastaan euforiseksi. Rakennuksesta käskettiin poistumaan, joten kävelin raput alas, hain pyöräni kellarista ja poljin kotiin. Matkalla iskenyt pienempi jälkijäristys oli vielä kaataa minut pyörällä. Osa yliopiston rakennuksista vaurioitui purkukuntoon, mutta 60-luvulla rakennettu Ernest Rutherfordin mukaan nimetty fysiikan betonirakennus oli suljettuna vain pari kuukautta. Kotona vauriot olivat vähäisiä, onnekkaan sijainnin ja puisen rakenteensa vuoksi. Euforian laannuttuakin koin, että minua tapaus ainoastaan voimaannutti. Tilanne voisi toki olla toinen, jos olisin loukkaantunut tai menettänyt läheisiä.

Samanlainen euforia valtasi minut, kun käärmeen äkillinen hyökkäys yllätti Australian sademetsässä. Ehdin vain hypätä sopivasti, jolloin vauhdilla kohti syöksynyt käärme meni altani. Mitään ei sattunut, mutta hyökkäyshetkellä en tiennyt miten vaarallisesta lajista oli kyse. Vasta myöhemmin tunnistin kuvasta, että kyseessä olikin myrkytön Stegonotus cucullatus, joka voi tosin purra kiivaasti hyökätessään. Muulloinkin uhkaavissa tilanteissa välitön tunnereaktioni on ollut samantyyppinen. Esimerkiksi kerran, kun suurikokoinen mies juoksi yllättäen pensaasta valtatielle eteeni, mahdollisesti ryöstöaikeissa, ja ehdin juuri ja juuri väistää. Pikkulapsena yritin ottaa vihaisena sihisevän kyyn käteeni – muistan tapauksesta erityisesti voimakkaan mielihyvän. Aikuisena olen karttanut vaaroja, mutta maanjäristyksiä, käärmeitä ja tierosvoja ei voi aina välttää parhaalla tahdollaankaan. Kenties esi-isäni ovat menestyneet maniansa voimaannuttamina taisteluissaan, ja siksi olen olemassa. Tai sitten he ovat vain vältelleet vaaroja harvinaisen hyväntuulisina – enhän minäkään ole koskaan varsinaisesti taistellut, vaikka kehoni reaktio olisi siihen otollinen ollutkin.

Erityyppiset uhat voivat aiheuttaa samallekin ihmiselle erilaisia reaktioita. Kun kohtaan liian vaativan fysiikan ongelman tai muun ratkeamattoman älyllisen pähkinän, minulle iskee usein väsymys. Jos oikein hyvin käy, kunnon unen jälkeen ongelma ratkeaa tai ainakin nytkähtää askeleen eteenpäin. Toisia liian vaikea ongelma puolestaan näyttää suututtavan ja pakottaa heitä kamppailemaan sen kanssa lähes tauotta – pulmalelu ei välttämättä ole perherauhan kannalta heille paras joululahja. Jotkut taas vaikuttavat parhaansa mukaan pakenevan näitä älyllisiäkin uhkia.

Kullekin reaktiotyypille – pakenemiselle, taistelemiselle ja lamaantumiselle – löytyy lisäksi laji- ja yksilökohtaisia ilmentymiä. Paeta voi hitaammin tai nopeammin. Taistella voi kiihkeämmin, kuten henkensä edestä kamppaileva saaliseläin, tai näennäisemmin, kuten lauman sisäistä arvojärjestystä selvittävät apinat. Lamaantuessa voi itkeä, esittää kuollutta tai, kuten kuvan seepia, vaihtaa väriä.

Löytyykö uhkareaktiolle napakkaa ilmaisua, joka ei kuitenkaan yksinkertaista liiaksi tai johda harhaan kuten pelkkä taistelemisesta ja pakenemisesta puhuminen? Tarkkaile joulunajan tuntemuksiasi ja jaa ehdotuksesi kommenteissa.

Kommentit (7)

Vierailija

Jännä juttu, laittaa pohtimaan. 

Minua vaivaa sosiaalisten tilanteiden pelko/ahdistus kun tiedän ennalta joutuvani tilanteeseen, jonka voin kuvitella olevan jollain tavalla epämiellyttävä. Anoppi on kutsunut luokseen syömään Tapaninpäivänä. Oma reaktioni taitaa olla alkuun lamaantua niin etten kykene tehdä päätöstä pakenemisen ja taistelemisen eli asian kohtaamisen välillä. Päällimmäinen tunteeni on, että en halua mennä. En halua mennä "pönöttämään" sellaiseen seuraan, jossa oloni ei ole kotoisa, en jaksaisi taas yhtä vaivaannuttavaa lahjojen jako-tilaisuutta, emännän mieliksi inhokkiruoan syömistä, väkinäistä keskustelua, malttamatonta kellon vilkuilua pohtien, joko on oltu riittävän kauan että kehtaa lähteä. Toisaalta olen melko varma että anoppi loukkaantuu jollen mene, jolloin seuraava kohtaamiseni hänen kanssaan on entistä vaivaannuttavampi ja sitä kohtaloa voin paeta vain taistelemalla taas kerran ja menemällä paikalle vaikka väkisin. Joten pilaan mahdollisuuden nauttia tästä hetkestä, vapaa-ajasta puolison kanssa kotona, jossittelemalla sitä mitä minun kannattaisi tehdä.  Todellisen vaaratilanteen hetkellä minun kävisi huonosti, sillä ehtisin kuolla pohtiessani vaihtoehtojani sen sijaan että toimisin.

Funtsailija

On myös neljäs tapa reagoida. Sitä voisi kutsua vaikka yliloogisuudeksi. Silloin ajattelee tilanteeseen sopivinta ratkaisua ja toimintatapaa huippunopeasti ja toimii järkevästi ikäänkuin refleksipohjalta. Tunteet, kuten pelästyminen, eivät saa sijaa. Myöskään normaalit fysiologiset reaktiot eivät vaikuta tai tunnu. Vasta tilanteen rauhoituttua ja vaaran ollessa ohi iskee tärinä ja tajuaa järkyttyä. Tämä toimintatapa  näyttää olevan usein tyypillinen hoitoalalla tai pelastusalalla toimiville, mutta sitä ilmenee myös "topakan" luonteen omaavilla ihmisillä jo aika nuoresta alkaen.

Vierailija

Luulen, että tuo on se perinteinen ajan hidastuminen tyyppinen tapahtuma.  Arvelen, että kokemus tekee tietyistä yllättävistä (ja vaativista). mutta tietyssä määrissä toistuvista tilanteista sellaisia, että niihin pystyy reakoimaan teholla joka saa myös mm ajan kulun tuntumaan hitaalta. Mutuna arvaisin, että on taistele reaktion kokemuksen lieventämä ja ohjaama reaktio. Järkevyys rippuu siitä onko refleksi oikea juuri siihen tilanteeseen.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

Hyvä pointti. Niin olennainen selviytymiskeino on jätetty fraasista pois, miksi?

Wikipediassa taistele tai pakene -reaktion ( Fight-or-flight resonse

https://en.wikipedia.org/wiki/Fight-or-flight_response#Varieties_of_resp... )

alaotsikkona on Varieties of responses, jossa “lamaannu” on luokiteltu pakenemiseksi:

Other animals have alternative self-protection methods. Some species of cold-blooded animals change color swiftly, to camouflage themselves.These responses are triggered by the sympathetic nervous system, but, in order to fit the model of fight or flight, the idea of flight must be broadened to include escaping capture either in a physical or sensory way. Thus, flight can be disappearing to another location or just disappearing in place.

Mikäs taikatemppu tämä on? Että ympäristöön sulautuminen on ”pakenemista paikalla”? Väitetään, että paikka menetetään subjektiivisena kokemuksena?

Palaan tähän vielä.

 And often both fight and flight are combined in a given situation.

Mietitään esimerkkiä, jossa eläin tekee kahta asiaa samaan aikaan: mustekala on aivan ympäristönsä näköinen – ja samalla, ”liukenee” paikalta hitaasti… Mutta mikä siinä on taistelua? Mustekala on pikemminkin lamaantunut, ja tilanteen mukaan se voi jatkaa vaaran välttämistä myös pakenemalla.

Sitten on vielä uhkailu, joka on kai yksi lamaantumisen lievä muoto: eläin viestittää olemuksellaan ja äänillään puolustusvalmiuttaan, esim. koira murisee, näyttää hampaita, jne. – nämä kaikki ovat reaktioita joilla vaara pyritään välttämään, siinä missä taistelu ja/tai pakeneminen.

A threat from another animal does not always result in immediate fight or flight. There may be a period of heightened awareness, during which each animal interprets behavioral signals from the other. Signs such as paling, piloerection, immobility, sounds, and body language communicate the status and intentions of each animal. There may be a sort of negotiation, after which fight or flight may ensue, but which might also result in playing, mating, or nothing at all.

Tässäkin lamaantuminen on sivuutettu, mentaalisena ominaisuutena; anteeksi, eihän sellaista ole uus-darwinismin mukaan? Mutta millä perusteella olennainen osa vaaraan reagoimista näin ohitetaan – epäilen, että sillä pyritään sulkemaan pois sellainen evoluutioteorian kannalta ikävä kysymys, kuin vapaa tahto.

Reaktiotapa on peritty & opittu ja näkisin, että haitallinen lamaantuminen – toimettomuus kun pitäisi rajusti toimia, esim. juosta aaltoa pakoon – heijastaa aikuisella vain sitä, että hänen henkistä kasvua on rajoitettu (itsekäs hoitaja -> itsekeskeinen lapsi). Hätätilanteessa hänen tietoisuutensa voi sitten yliaktivoitua minä-keskeisillä mittasuhteilla, ikään kuin ”alitajunnan sfääreihin jumittuen” tai tavalla, jonka vuoksi tilannetajua kokonaisuudesta ei pääse muodostumaan. Lamaantuneen päässä kai tapahtuu hyvinkin paljon, mutta se on ristiriidassa tasapainoilua, eikä hän sen vuoksi ole ns. planeetalla. Pelkkä varhaisen vuorovaikutusmallin epäbalanssin ilmentymä.

Lapsena olin innoissani maajäristyksistä: äiti ja isä tulivat keskellä yötä herättämään, lattia jalkojen alla heilui ja taulut keikkui, koiranpennut laitettiin joskus kiireellä puuarkkuun suojaan(!?) ja sitten suunnattiin simcalla kohti rantaa... Oli myös jännä palata kotiin, ja nähdä oliko vanha kivitalo vielä pystyssä. Yleensä maanjäristykset oli tuskin havaittavia, mutta kun vanha talo ei tuntunut vanhempieni mielestä aina turvalliselta.

Nykyään reagointitapani poikkeustilanteisiin on kai robottimainen.

(jatkuu)

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

"Löytyykö uhkareaktiolle napakkaa ilmaisua, joka ei kuitenkaan yksinkertaista liiaksi tai johda harhaan kuten pelkkä taistelemisesta ja pakenemisesta puhuminen? Tarkkaile joulunajan tuntemuksiasi ja jaa ehdotuksesi kommenteissa.

Hyvä kysymys. Minä taisin olla joulu-lamaantunut, kun jäi tähän vastaamatta. Keskustelu palstalla oli kiehtovampaa kuin ikinä aiemmin... ja juuri silloin lopetin!!? Mikähän nimitys on pessimistille ristipaineessa.

No problem, jos toisen kaulavaltimosta pulppuaisi veri pulssin tahtiin, saisin autettua; mutta 3 tekijää vs. 3 tekijää muussa konseptissa, voi tehdä jo tiukkaa. Pakko priorioida, tai ei pysty kumpaankaan.

Ihmisillä on tietysti eri asioita, mikä koskettaa juuri heitä ja mikä ei; aihen merkitys voi samallakin ihmisellä vaihdella. Jos minulla on seuraavana päivänä tiedossa tärkeä tapaaminen, kynnykseni hermostua palstalla on matala. Onkohan se sitten "lamaannu" (roiku palstalla kuin täi tervassa), "taistele" (väittele), ja "pakene" (hermostu/turhaudu, ja tee jotain järkevämpää).

Pitää vielä miettiä vastausta kysymykseen.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

"Ajatus kymmenen prosentin aivotehosta on myytti, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen", väittää uusimman Tiede-lehden (12/17) pääkirjoitus Epäile vain. No minähän epäilen, tätäkin.

Elämänhallintakonsulttien ja työelämävalmentajien kauppaamilla kikoilla, joiden väitetään moninkertaistavan aivojen hyötyteho, ei tietenkään ole yhteyttä todellisuuteen.

Mutta yhdessä kiinnostavassa mielessä väite heikosta aivotehosta on yhteydessä todellisuuteen, ja sen tutkiminen opettaa fysiikkaa ja biologiaa.

Nimittäin aivot ovat sähköllä toimiva kone. Ja jokaisen koneen tavoin aivoillakin on rajallinen hyötysuhteensa: syötetystä energiasta vain murto-osa valjastuu hyötykäyttöön eli koneen varsinaiseen käyttötarkoitukseen. Loppu menee hukkaan, viime kädessä lämmöksi. Se on lämpöliikkeen fysiikkaa, jonka edessä nokkelimmankin konsultin on taivuttava.

Aivojen tehtävä on liike: ne lähettävät hermostoa pitkin sähkeitä, jotka saavat lihaksemme työskentelemään. Vedenpohjaan kiinnittyvä merieläin syö ensitöikseen omat aivonsa, koska ne käyvät paikalleen asettuvalle eläimelle turhaksi. Ajattelunkin perimmäinen tarkoitus on liike, lyhemmällä tai pidemmällä viiveellä. Voit lukea tätä täysin paikallasi, mutta lukeminen vaikuttaa siihen miten liikutat suuta ja raajojasi kun keskustelet aiheesta tunteja, päiviä tai jopa vuosia myöhemmin.

Joidenkin arvioiden mukaan sähkeet voivat kulkea hermosoluissa jopa 80% hyötysuhteella. Tiedonsiirto on kuitenkin vain yksi osa aivotoimintaa, joten hermoimpulssien kulku antaa aivojen hyötyteholle ainoastaan ylärajan. Jokainen toiminto tai vaihe voi pelkästään laskea kokonaishyötysuhdetta, sillä hyötysuhdetta kasvattava osa olisi lämpöfysiikan toista pääsääntöä rikkova ikiliikkuja.

Koneen toimintaketjun joka vaiheessa menee hukkaan oma osuutensa, mikä kertautuu yhä pienemmäksi kokonaishyötysuhteeksi. Hyötysuhde on sitä pienempi, mitä useampia ja monimutkaisempia tehtäviä koneen täytyy toteuttaa. Jos sähkön tuotannon hyötysuhde on 40%, sähkön siirron hyötysuhde 80% ja sähkölaitteen hyötysuhde 30%, kertautuu kokonaishyötysuhteeksi 0.4 x 0.8 x 0.3 = 0.1 eli vaivaiset 10% alkuperäisestä energiasta tekee sitä, mitä halutaan.

Ihminen saa sähköenergiansa syömällä ruokaa. Ruoka on orgaanista polttoainetta, jonka molekyylien sähköisiin kytkentöihin ravintoenergiamme on varastoitunut. Kun ihmisen tekemä työ jaetaan kulutetun orgaanisen polttoaineen ravintoenergialla, saadaan kokonaishyötysuhteeksi mekaanisessakin työssä parhaimmillaan vain 20%. Monimutkaisessa työssä jäädään moninkertaisesti tämän alle. Hyötysuhde laskee entisestään, jos huomioidaan ettei elimistömme edes hyödynnä kaikkea vapaata energiaa esim. kuitupitoisesta ruoasta.

Aivot ovat monimutkaisemmat ja kuluttavat painoon suhteutettuna jopa kymmenkertaisesti enemmän energiaa kuin muu keho, joten aivojen hyötysuhde jää vielä koko ihmiskehon hyötysuhdettakin alhaisemmaksi. Myytti kymmenen prosentin aivotehosta onkin väärin ennemmin siksi, että se liioittelee kuin vähättelee aivojen todellista hyötytehoa.

Aivojen tarkkaa hyötysuhdetta on mahdoton määrittää yksikäsitteisesti, koska se riippuu niiden käyttötarkoituksesta ja -tavasta ja on vieläpä yksilöllistä. Saman asianhan voi tunnetusti tehdä enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Esimerkiksi go-pelilaudan ruudut voi laskea kertomalla laudan leveyden sen korkeudella "18 x 18 = 324" tai yksi kerrallaan "1, 2, 3, ... , 323, 324". Jälkimmäinen tapa on paljon työläämpi ja antaa jo samasta tehtävästä samankin henkilön aivoille täysin eri hyötysuhteen.

On myös vaikea määritellä, mikä kaikki aivotyö on hyödyllistä. Onko myytteihin uskominen hyödyllistä? Onko vaikkapa tietoisuuden vaikean ongelman tai muiden mielettömyyksien pohtiminen hyödyllistä?

Aivot ovat evoluution tuote. Mutta evoluutiokin tottelee fysiikan lakeja. Vaikka hyötyisimme aivoista, joiden hyötysuhde on 100%, lämpöfysiikan pääsääntö estää evoluutiota sellaisia kehittämästä.

Kommentit (12)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

"Aivojen tehtävä on liike: ne lähettävät hermostoa pitkin sähkeitä, jotka saavat lihaksemme työskentelemään. Vedenpohjaan kiinnittyvä merieläin syö ensitöikseen omat aivonsa, koska ne käyvät paikalleen asettuvalle eläimelle turhaksi. Ajattelunkin perimmäinen tarkoitus on liike, lyhemmällä tai pidemmällä viiveellä. Voit lukea tätä täysin paikallasi, mutta lukeminen vaikuttaa siihen miten liikutat suuta ja raajojasi kun keskustelet aiheesta tunteja, päiviä tai jopa vuosia myöhemmin.

Mieletöntä… kirjaimellisesti. Siinä taitaa muuten olla paras hyötysuhde, syödä turhat aivot pois!

MEET THE CREATURE THAT EATS ITS OWN BRAIN!

https://goodheartextremescience.wordpress.com/2010/01/27/meet-the-creatu...

Ja miksi seuraava ote Wikipediasta muuten kuulostaa Hikipedian tekstiltä? (vrt. http://hikipedia.info/wiki/Hylje )

Aikuiset meritupet ovat sessiilejä eli paikoilleen kiinnittyneitä. Ne voivat liimautua mihin tahansa merenalaiseen rakenteeseen, kuten kookkaisiin leviin, öljynporauslauttaan tai laivan pohjaan. Meritupet eivät kestä kuivumista, joten ne elävät vuorovesirajan alapuolella. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

"On myös vaikea määritellä, mikä kaikki aivotyö on hyödyllistä."

On muuten hyvä pointti. Mielestäni hyödyllinen aivotyö edellyttää, älykkyydestä riippumatta, kahta asiaa. Ensinnäkin, aivojen huoltoa: säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen nukkuminen, ulkoilu, monipuoliset virikkeet, omien tarpeiden mukainen rytmitys  kaikessa tekemisessä. (miksi tämä ei kuulosta kovin tutulta!?)

Toiseksi, tarvitaan henkistä kypsyyttä ("laajaa tietoisuutta"). Höntti (ei kasvatusta saanut/ vammaisesti kohdeltu) ei pysty kanavoimaan potentiaaliaan siten, että hyöty ilmenisi konkreettisella tasolla parhaimmalla tavalla (hmm...) Tosin hyödyllisyydellä kai tarkoitetaan tässä vain sitä, miten aivot toimivat mahdollisimman virkeästi - mitä ikinä se sitten tarkoittaakin.

Lohduttavaa, ettei vireys aamusta iltaan edes ole realistista. Aivojen hyödyllisyysaste on kaiken kaikkiaan hyvää, vaikka ei täysillä kävisi - ja ehkä juuri sen vuoksi. Pitää olla luovia taukoja. Tai ihan vain taukoja. Piipahdus ulkona voi joskus olla hyödyllisempää.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Muistaakseni joku lintulaji harrasteli sellaista, että ensin se rakentaa pesän, munii munat ja sen jälkeen se sulattaa aivoistaan jonkin osan pois turhaa energiaa syöpöttelemästä ja keskittyy poikastensa ruokkimiseen.

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

Elämyksellisen tietoisuuden pohtiminen voi olla aivojen tehtävistä kaikkein tärkein. Sen selvittyä  voi edessämme olla huomattava ymmärrystason nousu.

Pohtimisen tueksi voidaan aivojen ulkonaisen rakenteen tuntemusta kasvattaa, kuten seuraavassa tehdään:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm

Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät
meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia..

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

Kasvisruoka2 kirjoitti:
Muistaakseni joku lintulaji harrasteli sellaista, että ensin se rakentaa pesän, munii munat ja sen jälkeen se sulattaa aivoistaan jonkin osan pois turhaa energiaa syöpöttelemästä ja keskittyy poikastensa ruokkimiseen.

Päästäisellä ja näädällä aivojen koko muuttuu, liittyen talvehtimiseen.

http://www.cell.com/current-biology/fulltext/S0960-9822(17)31093-X

Hautovista emoista en tiedä,  onko  ”use it or loose it.” Vai parempi ettei  turhia ajattele ja energiaa kuluta, kun täytyy kuitenkin vain päivästä toiseen pesällä istua, siihen keskittyä ja emoksi valmistautua (uutta tilaa pääkoppaan?)

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Elämyksellisen tietoisuuden pohtiminen voi olla aivojen tehtävistä kaikkein tärkein. Sen selvittyä  voi edessämme olla huomattava ymmärrystason nousu.

Pohtimisen tueksi voidaan aivojen ulkonaisen rakenteen tuntemusta kasvattaa, kuten seuraavassa tehdään:

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm

Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät
meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia..

Wow... Aluksi aattelin että tutkimuksia riittää, mutta tämä oli mielenkiintoista: 

"It is as if the brain reacts to a stimulus by building then razing a tower of multi-dimensional blocks, starting with rods (1D), then planks (2D), then cubes (3D), and then more complex geometries with 4D, 5D, etc. The progression of activity through the brain resembles a multi-dimensional sandcastle that materializes out of the sand and then disintegrates."

Koska olen miettinyt samaa itsekseni.

(Tutustun näihin myöhemmin lisää.)

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

kaddak
Liittynyt18.12.2017
Viestejä2

Joo, on aika hakemalla haettu näkökulma blogikirjoitukseen, mutta eihän siinä mitään. Aina pitää pyrkiä katsomaan asioita mahdollisimman monista eri näkökulmista. Tarkoitus kai oli tuoda esille kontrasti meidän ja tämän ihmeellisen luontokappaleen selviytymiskeinoissa. Tämä 10% myytti on itseasiassa aika hyvin pistänyt ihmisiä ajattelemaan vuosien varrella. Mielestäni tässä yhteydessä olisi osuvaa tuoda esille myös klassinen 20/80 suhde mikä esiintyy kaikkialla läpi universumin hierarkioiden. Varsinkin kun kirjoittaja toteaa vielä: "Kun ihmisen tekemä työ jaetaan kulutetun orgaanisen polttoaineen ravintoenergialla, saadaan kokonaishyötysuhteeksi mekaanisessakin työssä parhaimmillaan vain 20%".

(Zipfin laki/jakauma ja Pareton jakauma - https://www.youtube.com/watch?v=fCn8zs912OE)

Eli tottakai biologinen kehomme joutuu tekemään (...automaatiolla - zanggg) 8 kybällä hommia, jotta saa puristettua ulos edes 2 kybän tulokset. Toisaalta puristetut 20% 'syillä' ollaan luotu 80% tuloksista -> sivilisaatiomme saavutukset.

Nyt jos kuitenkin verrataan biologisten aivojen energiatehokkuutta tietokoneeseen niin taas liikutaan eri planeetoilla. 

Itsekin törmäsin tuohon 'Algebraic topology' linkkiin kesällä ja todellakin ollaan mielenkiintoisen tiedon äärellä. Mistä onkin luonnolista jatkaa tähän: https://www.quantamagazine.org/a-brain-built-from-atomic-switches-can-le...

Suurin hävikkihän tehdään tiedonsiirrossa ja aivommehan eivät erota muistia laskentatehosta kuten tietokoneemme.

"literally, you could run France on the electricity that it would take to simulate a full human brain at moderate resolution."

Samaa jatkuu vielä sivuilla 'Black Box of Deep Learning' otsikon alla (ei nyt laiteta liikaa linkkejä tähän).

Halusin vielä maininnan syvistä sympatioistani lämpöopin sääntöihin ja niiden erilaisiin derivaatioihin (Shannon entropiasta Principle of least actionin kautta Bejan'in Constructal law'n), joiden skaalariippumattomat kyvyt kuvata maailmaamme ovat häkellyttäviä.

Vierailija

Mitenkäs tämä nyt on. En epäile aivojen virransyötön hyötysuhdetta, mutta onko tässä nyt siitä kysymys. Ei tietokonettakaan arvioida sen virtahäviöiden mukaan, vaan  katsotaan laskentateho.

Viracocha

Että semmosta... Nyt sitte ihmisiltä vaan sulatetaan turhat aivoista, niin kaikki on hyvin... eiku

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4453

Viracocha kirjoitti:
Että semmosta... Nyt sitte ihmisiltä vaan sulatetaan turhat aivoista, niin kaikki on hyvin... eiku

Blogi-kirjoituksessa luki:

”Myytti kymmenen prosentin aivotehosta onkin väärin ennemmin siksi, että se liioittelee kuin vähättelee aivojen todellista hyötytehoa.”

Niin. Jos hyvä hyötyteho merkitsee riittävää keskittymistä koko vuorokauden aikana (kyky päätellä, oppia ja luoda uutta nopeasti, parhaimman potentiaalin mukaisesti) niin 10 % ON paljon. On päiviä, jolloin yksikin % olisi saavutus.

Jotta aivojen hyötyteho olisi edes 10%, fyysinen hyvinvointi on edellytys. Se ei tarkoita ylirasittamista, vaan säännöllisyyttä ja maltillisia muutoksia. Joskus tuloksia ei synny, kun yrittää liian kovaa yhtäjaksoisesti. Tämä pätee niin liikunnassa, opiskelussa, kuin millä tahansa elämän osa-alueella.

Taitava opettaja saa oppilaissa erinomaisen hyötytehon, koska hän osaa (palkitsevan vuorovaikutuksen kautta) ylläpitää motivaatiota, rytmittää informaation tarjoamista ja haastaa sopivasti ajattelemaan. Sen sijaan ”mumina-saarnat” taitaa sammuttaa aivotoimintaa, vaikka tietoa miten tehokkaasti pakottaisi.

Ajatella, kuinka suuren osan elämästään ihminen tarvitsee unta, jotta aivot (ja kroppa) toimii. Lisäksi ihmisissä on synnynnäisiä eroja siinä, millä ehdoilla he pystyvät hyödyntämään aivokapasiteettiaan: esim. yksi lapsi pärjää 9 tunnin unilla vrk:ssa, kun toinen samanikäinen tarvitsee 12 tuntia + päiväunet, saman vireystason ylläpitämiseksi. (Sitä en tosin tiedä, vaikuttaako unen laatu asiaan. Esim. kuorsaako aikuinen tai onko lapsen arki levotonta / puutteellista, ja nukkuminen siksi huonompaa.) Se että ihminen tarvitsee niin paljon unta ja muutenkin ”latautumista”, kertoo paljon aivojen luonteesta. Hyötyteho on hyvä kun toiminta on palkitsevaa, muuten ponnistelu ottaa voimille. Pitää kitata kahvia ym. ja olo on silti riittämätön. Ehkä jostain on tullut illuusio, että aivojen pitäisi toimia kuin kone.

Varsinaista suunnittelua ja oivallusten hetkiä on pieni murto-osa päivästä... Ne on niitä hetkiä, jolloin myös passiivisesti saatua informaatiota tulee yhtäkkiä hyödynnettyä. Sinä aikana muodostuu yleensä toimintasuunnitelma, ja sen toteuttaminen voi olla robottimaisempaa: työnteko on tehokasta, mutta tehokkain aivotoiminta on oikeastaan jo tehty. "Ihmisrobotti" toteuttaa tehtävälistaansa osissa.

Koska mieli toimii monella tasolla (alitajunta, tietoinen päättely,..), ihmisen on mahdollista keskittyä sopivalla intensiteetillä. Alitajunta on kuin tuntosarvet, eikä kaikki havainnot tempaise ihmistä automaattisesti keskittymään, vaan se on hyvin hienovaraisesti säädeltävissä.

Ihmisen aivojen hyötytehon nostaminen geneettisesti vaatisi systemaattisuutta: että tehokkaat aivot olisivat valintakriteeri suvunjatkamiselle, useamman sukupolven ajan. (Edes yhden suvun puolelta,  sillä ”sekarotuinen” kumppani voi välillä olla jopa parempi ”maasto” dominoivan ominaisuuden rikastuttamisessa?) Juutalaiset harjoittivat rotunsa jalostusta, selkeillä arvoillaan – natsit puolestaan pyrkivät poisjalostamaan…! Sitten olisi geeniteknologia. Mutta se onkin eettisesti kinkkisempi juttu.

Jos olisi aivojen tavoin toimiva kone, mahdollistaisiko ”suora energiansaanti” huipputehon? Aivot ovat nimittäin pohjimmiltaan tunteellinen elin… ehkä tekoaivot ”nukkuisivat” (eheytys) lyhyen ajan tietyin aikavälein. Toisaalta, voi olla ettei niihin edes muodostuisi moista sälää, joka eheytystä vaatii.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

PMLJ
Liittynyt18.11.2015
Viestejä10

Kaikki "ylimääräinen" energiankulutus aivoissa muutuu lämmöksi, joka kulkeutuu verenkierron mukana lämmittämään koko kehoa. Koska ihminen on tasalämpöinen, tuo aivojen tuottama lämpö on tarpeellista lämmitystä siihen saakka kun esim. liikunnan takia joudutaan hikoilemaan liikalämpöä pois.

Rasismin ikävimpiä muotoja on rasismin kiistäminen. Kiistäminen syyllistää uhrit, lisää inhimillistä kärsimystä ja uhkaa koko ihmiskunnan tulevaisuutta.

Onkin hullunkurista, että äänekkäimmät rasismin vastustajat usein kiistävät äänekkäästi myös rodun olemassaolon. Loogisesti ajatellen rotusyrjintään vaaditaan rotu, jonka varjolla syrjiä.

Eiväthän ikäsyrjinnän vastustajatkaan yritä kiistää ikäeroja.

Kuvittele ihmisiä alastomana rivissä, jossa on tyypillisen näköisiä suomalaisia, kiinalaisia ja somalialaisia. Kuka ei tunnista ihmisrivistä kolmea ilmeisen erinäköistä ryhmää? Edes sokean Reetan käsi ei nouse.

Molekyylibiologia on vahvistanut, että pelkällä vilkaisulla havaittavat rotuerot kumpuavat pintaa syvemmältä: yksilön DNA:sta voidaan määrittää erittäin luotettavasti hänen rodullinen taustansa.

Silti Taloustutkimuksen kyselyssä valtaosa vastaajista kiisti rotujen olemassaolon. Vain 8% oli täysin eri mieltä kuin kiistäjät.

Yksittäisestä geenistä rotua ei tietenkään voida määrittää, koska eri roduilla esiintyy samoja geenien muotoja. Mutta ero syntyykin siitä, että geenien eri muotoja esiintyy eri roduilla eri suhteessa. Eli vaikka suomalaisuuden tai kiinalaisuuden geeniä ei olekaan, tiettyjä geenien muotoja eli alleeleja esiintyy enemmän suomalaisilla ja toisia taas enemmän kiinalaisilla. Niinpä lukuisia geenejä sisältävä DNA-pätkä paljastaa murskaavalla tilastollisella voimallaan, onko näyte suomalaisen, kiinalaisen vai jonkun muun perimästä.

Rotujen olemassaolon kiistäjä vetoaa siihen, että rotujen välisten rajojen vetäminen on mielivaltaista.

Totta kai rotujen rajat ovat mielivaltaisia, sillä rotu on karkeistus todellisuudesta: ihmiset koostuvat alkeishiukkasista, eivätkä alkeishiukkaset ole sen paremmin mustia tai valkoisia kuin suomalaisia tai kiinalaisiakaan.

Kaikki mallit ovat virheellisiä, mutta osa on hyödyllisiä. Rotu on hyödyllinen malli: rotujen hyväksymisestä on parhaimmillaan ratkaisevaa terveydellistä ja lääketieteellistä hyötyä ainakin elinluovutuksissa ja perinnöllisten sairauksien tunnistamisessa ja ehkäisyssä. Moniko haluaa torjua hengenpelastajan vain periaatteensa vuoksi?

Harhaisinkaan denialisti ei kiistä ihmisten ikäeroja, vaikka nuoruuden ja vanhuuden välillä on vähintään yhtä mielivaltainen raja kuin rotujen välillä. Visuaalisesti musta eroaa valkoisesta kuin yö päivästä, muttei kukaan kiistä yön ja päivän olemassaoloakaan vain siksi, että emme osaa sanoa mihin yö loppuu ja mistä päivä alkaa.

Rotujen kiistämistä perustellaan myös sillä, että ihmiset ympäri maailman ovat geneettisesti hyvin yhdenmukaisia.

Totta kai ihmiset ovat geneettisesti lähellä toisiaan. Olemmehan kaikki afrikkalaisia mamuja alle 100 000 vuoden takaa – fakta, jolta edes valkoinen lakana ei suojaa. Siksi puhummekin eri roduista emmekä eri lajeista.

Roduilla ei tietenkään ole paremmuus- tai arvojärjestystä, toisin kuin joka kymmenes vastaaja sanoo uskovansa (ja paljon useampi käyttäytyy, kuten tutkimukset julkilausumattomasta rasismista osoittavat). Ihmisellä on vain sisäsyntyinen harha kokea itsensä, ja oma ryhmänsä, muita paremmaksi.

Ihonvärin sekä ruumiin ja kasvojen muotojen silmiinpistävistä eroista huolimatta käyttäytymisessä ja psykologisissa kyvyissä ei olla parhaan tietoni mukaan havaittu rotujen välillä merkittäviä eroja. Suotuisampi kasvuympäristö, kehittyneempi kulttuuri ja muut maantieteelliset sattumat toki aiheuttavat kansojen välille huomattavia eroja. Mutta suotuisiin oloihin adoptoiduista tai muuttaneista onnekkaista ihmisaluista kasvaa roduistaan riippumatta yhtä kyvykkäitä kuin ihmisistä ylipäätään voi kehittyä.

Rotujen erityispiirteet ovat uv-säteilyn kaltaisten maantieteellisten erojen ohella tulosta seksuaalivalinnasta, joka synnyttää riikinkukon pyrstön kaltaisia näyttäviä muutoksia evoluution mittapuulla nopeasti. Ihmisen seksuaalivalintaa vauhdittaa vieläpä moninaiset muotituulahdukset osana supernopeaa kulttuurievoluutiotamme. Samainen turhamaisuutemme on tuottanut koirarotujenkin tyrmistyttävän visuaalisen kirjon.

Niinkin hyödyllisestä ja keskeisestä biologisesta käsitteestä kuin rotu ei kannata luopua vain siksi, että natsit ja muut sosiaalidarvinistit väärinkäyttävät käsitettä rasististen dystopioidensa tavoitteluun.

Eihän fyysikkokaan luovu lämmön käsitteestä vain siksi, että Hitler masinoi lämpöä äärimmäisiin julmuuksiinsa.

Vai pelkääkö rotujen kiistäjä lopulta eniten omaa rasismiaan?

Kommentit (29)

Vierailija

Muuten oikein, mutta erot ulottuvat myös ihoa syvemmälle. Esimerkiksi Juuri adoptiotutkimukset ovat osoittaneet tämän. Ympäristön merkittävä vaikutus ei tarkoita, etteikö genetiikalla olisi myös väliä.

Ihmisapinat ja varsinkin ihminen poikeavat muista nisäkkäistä aivojen koon perusteella. Ne ovat se elin, minkä evoluutio on muokannut nopeasti, antaen ihmiselle etuaseman muihin, samoista resursseista kilpaileviin eläimiin nähden.

Kun ihmisen esi-isät muuttivat maantieteellisesti toisistaan täysin poikkeaviin ympäristöihin, niin silloin tämän tärkeimmän elimen evoluutio ei tietenkään lakannut vaan se sopeutui toisitaan täysin poikkeaviin olosuhteisiin:

 trooppisista sademetsiin, kuiville aavikoille, korekalle vuoristoon, kuin jääkauden Mongoliaankin. Kaikki nämä asettivat eri vaatimukset tautien, väestöntiheyden, ravinnonsaanniin, suunistuksen, asumusten ja vaatteiden valmistamisen, vuodenaikojen vaihteluun varautumisen ja monen muun haasteen muodossa.

Aikaskaala ~60K vuotta on tähän täysin riittävä, se on vain 1/10, mitä lajin eriytyminen ihmiseksi ja neanderthalin ihmiseksi vaati ja 1/100 eriytymiseen simpanssin kanssa. Koska populaatioissa on jo valmiiksi hyvin suuri määrä perinnöllistä vaihtelua henkisten ominaisuuksien osalta, niin pelkkä uusi karsintatekijä voi muuttaa väestön ominaisuuksia välittömästi (vrt. tautiepidemia).

Empiirisesti voidaan havaita, että eri roduilla on jo syntyessä refleksit eri kehitysasteilla. Joillain on kävelyrefleksi, jolloin jalat jäykistyvät ja ottavat askeleita, jos vauvaa kannatetaan jaloillaan, pystyvät jäykistämään niskansa kaatuessaan selälleen, koittavat kädellä siirtää naamansa päällä olevan kankaan. Toisilla roduilla nämä taas puuttuvat tai ovat heikommat. Vahvemmat refleksit omaavilla on myös hieman lyhyempi keksimääräinen kantoaika, suurempi todennäköisyys kaksosiin, yms.. Näiden kehitys lakkaa myös aiemmin saavutettuaan sukukypsyyden, eli vaikka koulumenestys ei kovasti eroaisi alaluokilla, niin viimeisinä vuosina ja tämän jälkeen nämä jäävät jo merkittävästi jälkeen. Tämä voidaan havaita kulttuurineutraaleilla ÄO-testeillä, tai reaktionopeustesteillä, joka on vahvasti tämän kanssa korreloiva testi.

Adoptiotutkimuksissa nämä tulevat selkeästi ilmi. Kaikki hyötyvät lapsuudessaan adoptioperheen hyvästä vaikutuksesta, mutta silti rodulliset erot ovat ilmeisiä, ja ne näkyvät vielä vahvemmin, kun murrosikä on ohi.

realisti

adoptiotutkimukset enemmänkin puoltavat kuin kiistävät rotujen väliset erot älykkyydessä.

Asiaa tutkinut

"Mutta suotuisiin oloihin adoptoiduista tai muuttaneista onnekkaista ihmisaluista kasvaa roduistaan riippumatta yhtä kyvykkäitä kuin ihmisistä ylipäätään voi kehittyä."

Otetaan kaksi ryhmää, jotka molemmat ovat sosiaalisesti vähemmän tasa-arvoisessa asemassa kuin europpalaisperäiset ihmiset ja saadaan täysin poikkeavat oppimis, koulutus ja rikostilastot, joissa toinen näistä ryhmistä näyttäytyy hyvin negatiivissa valossa. Silti ns. virallinen selitys on yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja rasismi.

Hannu Hyvönen

Rotu-käsite on tuttu kotieläintieteestä.   Kaikki kotieläinrodut ovat tulosta ihmisen valinnasta, ne ovat alkuperäisen lajin osajoukko tai muunnos.   Mutta emme puhu hirviroduista emmekä pääskysroduista.   Villieläinten osalta puhutaan alueellisista kannoista.  Jonkun seudun hirvikanta poikkeaa toisen seudun kannasta.

Puhe ihmisroduista viittaa ajatukseen että olisimme rotuja joita tulee jalostaa.   Tässä lähestytään jo sitten natsien ideologiaa.   Toki ihmiset kuten muutkin lajit eroavat eri seuduilla toisistaan,  mutta ei ole olemassa jalostettuja ihmisrotuja.

Vierailija

Ihmisrodusta puhuminen on yhtä lähellä natsien ideologiaa kuin autoista puhuminen koska volskwagen oli auto ja natsit teki volkswageneita. Vähän yritystä nyt sen natsikortin vetämiseen

Pertti

Et nyt ihan tainnut sisäistää tämän tuon kommentin keskeistä ideaa. lue muutaman kerran huolellisesti läpi niin huomaat ehkä miksi autot ovat vähän eri asia kuin ihmisrodut natsi-ideologiassa.

rodun kieltäminen ei tarkoita ...

Yksi syy miksi olisi outoa ajatella ettei rotua olisi olemassa, on se että käsittettä käytetään kaiken aikaa todellisuudessa kaikkeen hyödylliseen. Esimerkiksi lääketieteessä tiedetään että tietyb "rotuisilla" ihmisillä on suurempi taipumis tiettyihin tauteihin. Rikoksien tutkinassa ja oikeudessa kuvataan, etsintäkuulutetaan ja toisissa maissa (esim yhdysvalloissa) tilastoidaan rodun perusteella.

Mutta silloin kun joku kieltää rodun olemassaolon, niin uskoisin ettei useinkaa taustalla ole niinkään tarkoitus kieltää rodun olemassa olo teknisessä tai edes tällein käytännöllisessä mielessä, vaan halutaan ikään kuin sanoa että "keittiötieteellinen folkkäsitys" rodusta on harhainen. Ja se on varmaan totta.

Jos on joukko ihmisiä joilla on tilastollisesti katsottuna melko yhtenäinen perimä, niin luultvasti on olemassa joitain ilmiöitä, jotka voivat olla tyypillisimpiä näiden joukossa. Toisaalta monessa muussa asiassa erot voivat olla kyseisen joukon sisällä erittäin suuriakin. Mutta kansan käsityksen mukaan rotu on "essensi" ja kaikki siihen kuuluvat yksilöt ovat enemmän tai vähemmän samalaisia kaikissa suhteissa johtuen (kuvitellusta) yhtenäisestä "ominaisuudesta". Asenne on : "ei tarvi  mitään tilastoja, sen vaan tietää". Ja sitten kun siihen lisätään sekin kansanomainen ajatus että joku on aina parempi kun joku, niin päästää nopeasti rasismiin ja haitallisiin ajatuksiin, jotka eivät perustu mihinkään todellisuuteen vaan pelkkään kuvitteluun.

dna

Eikös se James Watsonkin kritisoinut, että valitettavasti kaikki ei ole samalla viivalla eikä yhtä kykeneviä. Tosin häntä pidettiin kommenttiensa takana rasistina, mikä on mielestäni aika huolestuttavaa että tiede ei halua kohdata asioita mitkä eivät välttämättä ole sosiaalisesti kauhean hyväksyttyjä.

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä248

Ihmisrotuoppien juuret juontavat yli sata vuotta vanhaan negatiiviseen eugeniikkaan, joka on eettisesti tuomittu toisen maailmansodan jälkeen laajalti.
Valitettavasti se tuntuu edelleen kiinnostavan joitakin kuten tämäkin blogikirjoitus osoittaa. Rotuopeista ei ole voitu osoittaa olevan minkäänlaista lääketieteellistä hyötyä. Diagnoosia ei voi perustaa sille, että potilas voidaan luokitella kasvonpiirteiden tai ihon värin perusteella johonkin rotuun tai edes etniseen ryhmään kuten esimerkiksi suomalaisiin, vaikka heillä olisi tilastollisesti todettu jonkin mitättömän pieni kohonnut riski jollekin taudille. Puhumattakaan, että noita tietoja käytettäisiin perhesuunnitteluun perinnöllisten tautien ehkäisyssä.
Teppo Mattsson kirjoitti "Rotujen erityispiirteet ovat uv-säteilyn kaltaisten maantieteellisten erojen ohella tulosta seksuaalivalinnasta".
Täyttä puppua! Ihon väriin on auringon säteilyllä ollut kieltämättä oma vaikutuksensa, mutta geneettiset erot eri etnisten ryhmien välillä johtuvat aivan normaalista geneettisestä ajautumisesta eikä mistään seksuaalivalinnasta.

Vierailija

Ydinfysiikkakin perustuu halulle rasistiseen joukkomurhaamiseen, mutta se ei tarkopita, etteikö atomiteoria kuvaisi todellisuutta ja sitä voisi käyttää myös ihmisten hyväksi. Perinnällisten ominaisuuksien huomioonottaminen on hyvin tärkeä osa lääketiedettä. Osa näistä ominaisuuksista ovat myös vahvasti rotuun sitoutununeita. Lisäksi ihmisryhmien erot auttavat ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Vierailija

"Rotuopeista ei ole voitu osoittaa olevan minkäänlaista lääketieteellistä hyötyä. Diagnoosia ei voi perustaa sille, että potilas voidaan luokitella kasvonpiirteiden tai ihon värin perusteella johonkin rotuun"

Paitsi että on jopa olemassa "mustaihoisille suunnattuja sydänlääkkeitä" massiivinen kansainvälinen rotukartoitusprojekti lääketiedettä varten (HanMap) ja mitä muuta kiinnostavaa, kuten tästä niin & näin lehden artikkelista voit lukea:

http://netn.fi/artikkeli/rodusta-kiistelevat-ovat-vaarassa

Vierailija

Lääketieteellisissä tutkimuksissa ihmisiä lajitellaan rodun mukaan, esimerkiksi spirometriassa. Spirometrialaitteeseen täytyy aina laittaa potilaan ihon väri, koska keuhkojen hengitystoiminta eroaa rodun mukaan.

Eräät lääkeaineet vaikuttavat eri tavoilla valko- ja tummaihoisilla.

jotkut_sensuroivat_mediaa

Kiva juttu, että kommenttini on poistettu. Taitavat eräät tahot hieroa tyytyväisinä käsiään yhteen, joten postaan sen uudelleen.

>Eihän fyysikkokaan luovu lämmön käsitteestä vain siksi, että Hitler masinoi lämpöä äärimmäisiin julmuuksiinsa.

Ai niinkuin mihin? Niihinkö, joilla keitettiin juutalaisia elävältä? Vai masturbaatiokoneiden tekovaginoiden lämmitykseen, joihin juutalaisia laitettiin? Vai puhutaanko tässä nyt _hygieniasta_, koska ruumiit on hyvä polttaa, etteivät taudit ja syöpäläiset leviä elossa oleviin. Nimenomaan.

Vierailija

Ihmisistä puhuttaessa rotu-käsitteestä pitäisi luopua ja sen tilalle kehittää jokin toinen termi. Käsitteeseen kun liittyy hyvin raskas historia, joka hankaloittaa sivistyneen keskustelun aikaansaamista aiheesta. Rasisti- ja natsikortit nousevat keskustelun molemmilta osapuolilta, jopa kun halutaan puhua aiheesta asiallisesti... kuten kommenttiosiossa ja blogitekstissä käy ilmi.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Lopulta kai yö ja päiväkin ovat hyödyllisyydestään huolimatta sopimuksen varaisia asioita...

Esimerkiksi Lapissa on yötön yö tai valoisa yö ja joskus valoton päivä ja toisaalta taas voidaan sopia, että klo 12.00 on keskiyö ja se taasen vaihtelee paikasta toiseen. eli mikä on lopulta yön määritelmä? Valoisuuden määrä vai kellon aika?

Tämän lisäksi ihminen on huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus kuin valoisa ja pimeä aika. vaikka ihminen on karkeistus itsessään ja näin joudumme pelaamaan karkeistuksilla (hävitämme informaatiota), niin luettelemasi asiat eivät ole ainoita asioita, jotka on järkevää karkeana kategorisoida, esimerkiksi tehtäväperusteisesti voidaan kategorisoida vaikkapa sisäelimiä ja jos taas pinnan alla on jotain, joka sekoittaa pakkaa, niin miksi biologisesti olisi järkevää katsoa vain pintaa tai ihonväriä?

Rehellinen pitää olla itselleen, mutta kaikki ei ole totta siksi, että jotkut sen raivokkaasti kieltää tai siihen liittyviä tosiasioita.

Näin ollen itseasiassa kerroit enemmänkin kohtaamistasi älyllisistä epärehellisyyksistä kuin todellisuudesta itsestään. Se, että joku ponnekkaasti kokee asian niin epämiellyttäväksi ja haukkuu rasistiksi sitäkin, joka vain hyväksyy faktat ja on rehellinen itselleen, ei vielä kerro todellisuuden todellisesta luonteesta, vaikka juuri rehellisyys itselleen ja älyllinen rehellisyys onkin välttämätön lähtökohta sellaisen saavuttamiseksi.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Jos selvennän hiukan.

Lopulta ympäristön vaikutusta on hankala vakioida, koska jo se vaikuttaa tuloksiin, että kerrotaanko ihmiselle ennen koetta, että onko hän aasialainen vai nainen.

Näin ollen, jokainen, joka väittää, että ei ole missään nimessä totta, ei ole rotuja tai keskimääräisiä älykkyyseroja (niitä on väkisinkin), jotka voi johtua näistä suhteellisista alleelien esiintymisistä, niin on väärässä.

Mutta niin ovat hekin, jotka väittävät, että asia on jo jotenkin katsottu läpi. Liberaalit, jotka kieltävät nämä tutkimukset ja väittävät, että asia on selvä toiseen suuntaan, ovat väärässä, mutta konservatiivit, jotka väittävät, että asia on nyt toiseen suuntaan selvä kuin bläkki, ovat myös väärässä.

Summa summarum, asia on aikas pahasti vielä auki ja pelimerkkien laittaminen jommalle kummalle puolelle ei ole älyllisesti rehellistä, ennemminkin poliittista peliä.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Kaksoistutkimukset voi antaa paljon, mutta ei kerro aina mm. raskauden aikaisista asioista eikä epigeneettisistä asioista.

Ja lopulta ympäristöllä on kiistämättömiä vaikutuksia älykkyyden kehittymiseen ja kuitenkin puhutaan kehityspotentiaaleista, joissa sitten eroja selittää enää vakioimisen jälkeen geenit.

Ruhollah.

Vierailija

Itse asiassa rodun ja älyn välisiä suhteita on tutkittu paljon ja Bell Curve -kirjan kirjoittjat väittivär kirjansa julkaisun yhteydessä ettei mitään muuta teosta ole koskaan kritisoitu ja kaikkia yksityiskohtia analysoitu läpi niin moneen kertaan kun heidän teostaan.  https://en.wikipedia.org/wiki/The_Bell_Curve kirjan kirjoittajathan väittivät että rotujen välillä on selviä älyykyyseroja, vaikka otetaan huomiooon erilaiset kasvatukset ja koulutuske jne. Tosin tutkimukset eivät tukenee näkemystä että "valkoinen rotu" olisi älykkäin, vaan eräät aasilaiset.

Vierailija

Ympäristön vaikutus ollaan voitu rajata aika pieneksi, kun verrataan identtiesten kaksosten, tavallisten kaksosten, muiden biologisten sisarusten ja toisilleen sukua olemattomien lasten kehitystä. Identtisillä kaksosilla on pienin keskinäinen ero, kuin muilla kaksosilla. Tätä ei voi selittää ympäristön erilaisuuella, vaan perimän erilaiuudella. Ei ole mitään syytä olettaa, että vahvasti primään sidottu ominaisuus olisi jostain syystä jakautunut tasan kaikkiin populaatioihin jotka poikkeavat kuitenkin perimältään toisistaan muilta osin.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Näin se on, kyllä kaksoskokeet ovat hyviä, mutta ei täydellisiä.

Esimerkiksi ravinto voi vaikuttaa jo epigeneetikan kautta kognitiivisiin kykyihin.

Suosittelen tutustumaan kaksostutkimusten rajallisuuteen. Nekään eivät ole täydellisiä.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Pistäisin vielä, todellisia eroja ei voi kiistää, mutta on vielä pitkä matka siihen, että voidaan todella sanoa millaiset asiat eroihin vaikuttaa.

Ja kuten edellä mainitsin, niin perimä ei kerro aina rotuominaisuuksista, kopska epigeneettiset seikat voivat selittää asioita ja muut raskauden aikaiset seikat. eikä nämä ole mitään sellaisia asioita, joita voi olankohautuksella ohittaa.

Tai voi, jos totuus ei ole tärkeää.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

""Molekyylibiologia on vahvistanut, että pelkällä vilkaisulla havaittavat rotuerot kumpuavat pintaa syvemmältä: yksilön DNA:sta voidaan määrittää erittäin luotettavasti hänen rodullinen taustansa.""

Tällaisen ongelma on siinä, että voimme ottaa periaatteessa vaikkapa gorillat ja määritellä heille rotuja kliinien perusteella.

Samaa voisi tehdä sitten vielä roduille itselleen. Esimerkiksi susikoiratkin varmasti olisi jollain markkereilla jaoteltavissa näin. Niitä on kuitenkin nykyisin kasvatettu ympäri maailmaa.

""Mutta ero syntyykin siitä, että geenien eri muotoja esiintyy eri roduilla eri suhteessa.""

Tällaisen ongelma syntyy taas siitä, että sitä ei voi yksilöstä mitata, koska kyseessä on vain kuinka paljon suhteessa. Löydät maailmasta rodut siten, että jaottelet ihmisryhmiä näin, mutta et voikaan sitten yksilöstä sanoa mitään, joudut erikseen sen mittaamaan hänestä ja pian valkoihoisia kantasuomalaisia kuuluukin somalirotuun ja somalirotulaisia suomalaiseen rotuun.

Ja näinkin ilmaistuna, vaikka rodut tuntuu järkeviltä, niin ne onkin pirun hankala asia, valitettavasti.

Ruhollah.

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä384

Olen tässä asiassa varsin samaa mieltä Matsonin kanssa. Jos rotuja ei ole olemassa, silloin ei voi olla olemassa rasismiakaan. Rotuja on sikäli olemassa, että ne ovat sopeutumia vallitseviin olosuhteisiin. Afrikkalaisilla on tumma ihonväri, sillä se suojaa paremmin UV-säteilyltä jne... Rasismissa taas kyse on ennenkaikkea ennakkoluuloista sekä ihmisen yksilöllisyyden kieltämisestä. Yksilölliset erot ovat suuret eikä ihmisen rodusta pidä koskaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. 

Mitä taas tulee rotujen älykkyyteen, niin törmätään siihen ongelmaan että missä suhteessa erot johtuvat geeneistä ja missä suhteessa ympäristötekijöistä. Suomalaisilla on hyvä lukutaito ja afrikkalaisten joukossa paljon lukutaidottomia. Kuinka paljon tämän eron selittää erilainen perimä ja paljonko ihan se tosiseikka että Suomessa on hyvä koulujärjestelmä?

Kaapelijehu

Hannu Hyvönen

Rotu-käsite on olemassa.   Puhutaan eläinroduista kun tarkoitetaan  ihmisen valintojen ja risteytysten tuloksena synteistä kotieläinkannoista,  populaatioista.   Kyse on kotieläinjalostukseen kuuluvasta käsitteestä.

Meillä on erilaisia lehmärotuja mutta ei hirvirotuja.     Hirvien osalta voidaan puhua paikallisista tai alueellisista kannoista.  Jos joku onnistuisi jalostamaan vaikkapa täplikkaan hirvikannan,  sitä voisi nimittää hirviroduksi jonka voisi nimetä.   Rodun nimi kotieläin puolella on jalostajan brändi geenipoolille.

En näe mielekkäänä puhua ihmisroduista.   Ihminen ei tiettävästi ole minkään olennon kotieläin joka olisi jalostettu eri roduiksi.     Rotu-käsitteeseen kotieläinpuolella kuuluu rodun puhtauden käsite ja rodun vaalminen.      Ihmiseen jolla ei tällaista jalostajaa onneksi ole ollut tuo käsite sopii huonosti,         

Mutta toki on valtavia eroja ihmisten fenotyypeissä eri puolilla maapalloa.   Kyse on geenipooleista joissa eri geenit painottuvat eri tavoin ja näin ihmislajin geenipoolista on muotoutunut  ympäristöihinsä sopivia  etno-geneettisiä populaatioita.        Tuo juuri keksimäni nimitys rodun sijalle,  etno-geneettinen populaatio,   on kömpelyydestään huolimatta aika hyvä.    Ja kyllä rotukäsitteen voi ohittaa puhumalla esim alueen mukaan:   aasialaisen perimän kantaja  jne     

Bonoboille "make love, not war" -elämäntapa oli arkea jo miljoona vuotta ennen 1960-luvun hippiliikettä. Kuva: Rob Bixby.
Bonoboille "make love, not war" -elämäntapa oli arkea jo miljoona vuotta ennen 1960-luvun hippiliikettä. Kuva: Rob Bixby.

Näemme herkemmin uhkia kuin mahdollisuuksia.

"Ehkä rakkaudella mekin voittaisimme vihan" ehdottaa toimittaja Sanna Ukkola blogissaan vihan, raivon ja ylipäänsä tunnepitoisen julkisen käytöksen kyseenalaistavan kirjoituksensa päätteeksi.

Mutta onko vihan voittaminen rakkaudella realistinen tavoite, johon voimavaransa kannattaa keskittää, vai ainoastaan ihmisluonnon kieltävää humanistista utopiaa? Rakkauttahan on tarjottu vihan vastalääkkeeksi kautta historian.

Ensimmäinen askel rauhanomaisemman yhteiskunnan rakentamisessa on biologisen perustamme myöntäminen. Biologiansa kieltävät ovat tuomitut toistamaan historian virheet.

Olemme olemassaolostaan kilpailevien geenien ja meemien selviytymis- ja lisääntymiskoneita. Tällaisten puheiden pelätään riistävän inhimillisyytemme, mutta todellisuudessa matka kohti humaanimpaa maailmaa alkaa faktojen myöntämisellä.

Vain ymmärtämällä meissä loisivien geenien ja meemien todellisen luonteen voimme valjastaa niiden itsekkään toiminnan edistämään meidän – eli kaikkien tuntevien olentojen – hyvinvointia.

Katsotaanpa muurahaiskekoa. Miten ihanteellisesti toimiva yhteiskunta siinä onkaan! Geenien itsekkyyttä ymmärtämätön ihmettelee, miksei ihmiskunta toimi kuin muurahaispesä, ja sepittää tarinoita perisynnistä, vapaasta tahdosta tai paholaisen viettelyksestä.

Geenin itsekkyys selittää, mistä oikeasti on kyse: Perimältään yhtenäistä muurahaispesää ei pidäkään verrata ihmiskuntaan vaan ennemmin ihmisyksilöön, joka muodostuu perimältään identtisistä soluista. Muurahaiset auttavat toisiaan niin kuin ihmisyksilön solut auttavat toisiaan, koska yhteistyö ajaa yhteisten geenien itsekästä etua.

Niin kauan kuin yksilöt eroavat toisistaan perimältään, kilpailu on väistämätöntä muodossa tai toisessa. Viha ja rakkaus kuuluvat geenien kilpailustrategioihin, ja vihalla on kielteisenä tunteena valitettava kilpailuetu, kiitos kivikautisen perimämme. Olemme nimittäin herkempiä uhille kuin mahdollisuuksille, koska pedon tunnistaminen varjoksi on ollut kohtalokkaampi virhe kuin varjon tunnistaminen pedoksi.

Samasta uhkien yliherkkyydestämme johtuen huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, mitä edes "perinteisen journalismin etiikka" ei häpeile käyttää edukseen. Pelolla ja hädällä hallitseminen on tehokasta, minkä jokainen menestynyt vaikuttajakin tietää.

Viha ja rakkaus mielletään usein vastakohdikseen, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Molemmat tunteet aktivoivat sympaattista hermostoa, nostavat vireystilaa ja saavat tuntijan lähestymään kohdettaan. Ratkaiseva hermostollinen ero ei liene suuri, sillä säyseä bonobo hoitaa kilpailunsa usein rakkaudella siinä missä lähisukulaisensa simpanssi turvautuu vihaiseen aggressioon.

Vihasta rakkauteen on siis matkaa geeniavaruudessa vain simpanssin ja bonobon välisen etäisyyden verran, minkä Kongon eri puolilla edennyt evoluutio on kulkenut miljoonassa vuodessa. Suuremman valintapaineen voimalla sama matka voi joutua ainakin tuhat kertaa nopeammin, kuten aggressiivisten ja säyseiden koirarotujen erokin todistaa.

Saatat ajatella, että apinoiden parittelu eroaa melkoisesti empaattisen ihmisen tuntemasta rajattomasta kiintymyksestä koko elämänkaikkeutta kohtaan. Molemmat kuitenkin sopivat alle saman rakkauden yläkäsitteen, jonka ilmenemismuodot poikkeavat vähemmän toisistaan kuin vihasta.

Bonobon rauhanomaisuuteen on saattanut vaikuttaa se, ettei sen kilpailijana ole ollut gorillaa, jota vastaan kilpaileminen vastaavasti selittäisi simpanssin aggressiivisuuden evoluutiota. Kenties ihmisenkin viha ja aggressio on alkuaan kehittynyt enemmän saalis- ja saalistajalajeja kuin lajitovereita vastaan. Aggression avulla kukistuvien lajien uhan poistuttua nykyihmisen viha voi siinä tapauksessa evoluution myötä vähitellen laantua.

Vaikka geneettinen evoluutio olisi välittömiin tarpeisiimme liian hidasta, apunamme on myös memeettinen evoluutio, joka sille päälle sattuessaan muuttaa kulttuuria ja käytöstämme hyvinkin nopeasti.

Jokin ihmiskuntaa yhdistävä supermeemi voisi kanavoida kivikautista vihaamme rakentavampaan yhteiseloon. Muutokselle on valintapainetta, sillä elämme yhteiskunnassa, jonka todelliset uhat ovat aivan muualla kuin mitä savannilla kehittyneet vaistomme meille uskottelevat.

Tietotekniikan kehitys on tehostanut joukkotiedotusta ennennäkemättömästi. Niinpä kurjuuden, kärsimyksen ja vihan näkyvyys on räjähdysmäisesti kasvanut, samalla kun niiden esiintyvyys on verrattomasti vähentynyt. Nykytieteen synnystä lähtien yhteiskunta on edennyt kiihtyvästi parempaan suuntaan, kuten tähtitieteilijä Esko Valtaoja jäähyväisluennollaan muistutti.

Valtaojan esittelemiä kuvaajia katsoessa näyttää vahvasti siltä, että voitamme vihan järjellä. Jos olemme onnekkaita, vihalta työttömäksi jääneet hermoradat ottaa lopulta uusiokäyttöön rakkaus.

Kommentit (23)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Voitamme järjellä, mutta se vaatii mitä ilmeisemmin muutakin.

 

Näet tiedetään, että ihmisissä on eroja sen suhteen miten paljon he kestävät epävarmuutta, vaativat tuttua ja turvallisuutta tai haluavat yksioikoisuutta kaaottisen moninaisuuden suhteen. Erästekijä saattaa löytyä prefrontaalikortekstista, jonka kehittymiseen vaikuttaa moni asia, geeneistä kasvatukseen ja ympäristöön asti.

 

Otetaan eräs ympäristöllinen tekijä. Mikäli lapsi ensimmäisinä elinvuosinaan stressaa hyvin paljon, niin plastiset aivot säilyttävät ja vahvistavat hermoratoja siten, että ihminen stressaa helpolla ja stressaantunut ihminen voi tuottaa sellaisen tilan aivoissa, että tiettyjen kriittisten aivojen osien kehitys häiriintyy. Näin ollen pelkkä ympäristö voi haitata sellaisten aivojen osien kehittymistä, joita tarvitaan itsehillintään, pohdiskelevien ja harkittujen johtopäätösten tai valintojen tekemiseen, tunteiden hallintaan yms.

 

Itseasiassa Antonio Damasio haluaisi kutsua sitä järjeksi erotukseksi älykkyydestä. Meille kasvaa sellainen järki, että kykenemme edes auttavasti vastustamaan yllykkeitämme, jotta tulevaisuudessa on parempi emmekä tee niin helpolla asioita hetken mielijohteesta. Osaamme siis sekä ottaa huomioon pidemmän tähtäimen että toimia ainakin jotenkin pitkän tähtäimen suunnitelmien mukaan.

 

Jokainen voi katsella (youtubesta) mukavia makeistestejä lapsilla, joilla ei ole vielä itsehillintää, kuinka moni ennemmin syö makeisen heti kuin odottaa minuutin, jonka jälkeen saisi kaksi makeista...

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Vaikka evoluutiopsykologia välillä piirtääkin ihmisistä nimenomaan kuvaa välittömiä shokkistimulaatioita hakevaksi koneeksi, joka on pirun itsekäs olento, niin kautta aikain ihmiset ovat voineet auttaa muita ihmisiä tunteiden hallinnassa ja itsehillinnässä eikä ainoana keino oli vetää kaveria päin näköä, kun on taas tirpassut kunnon kännit.

 

Se alkaa jo siitä, että vanhemmat pitävät lastaa sylissä ja antavat turvaa näin siihen asti, että emme jätä muita ihmisiä, puhumme heidän kanssaan, kuuntelemme ja jos kantti kestää, niin jopa halaamme. Jos ei halata kehtaa, niin ystävällinen taputus selkää ja oluen tarjoaminenkin voi joskus auttaa helpottamaan stressiä, joka voi joskus viedä tahdonvoimaa suhteettomastikin.

 

En nyt väitä, että olisimme vastuussa muidenkin itsehillinnästä, vaan haluan sanoa, että me kykenemme auttamaan muita itsehillinnässä, joskus suoraan, joskus epäsuoraan.

Ruhollah.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40695
Kasvisruoka2

Otetaan eräs ympäristöllinen tekijä. Mikäli lapsi ensimmäisinä elinvuosinaan stressaa hyvin paljon, niin plastiset aivot säilyttävät ja vahvistavat hermoratoja siten, että ihminen stressaa helpolla ja stressaantunut ihminen voi tuottaa sellaisen tilan aivoissa, että tiettyjen kriittisten aivojen osien kehitys häiriintyy. Näin ollen pelkkä ympäristö voi haitata sellaisten aivojen osien kehittymistä, joita tarvitaan itsehillintään, pohdiskelevien ja harkittujen johtopäätösten tai valintojen tekemiseen, tunteiden hallintaan yms.

Tästä syystä juuri mieidän pitää pohtia tarkaan minkälaisia "kultturivaikutteita" otamme mukaan jottemme vaaranna lastemme ajattelun kehitystä. 

Koulutuksella on myös erittäin myönteisiä vaikutuksia esim uskontojen vallan heikentämisessä ihmisten mielissä. Voidaan  verrata jopa rokotuskampanjoihin joilla on saatu useat vaaralliset taudit hallintaan. Erityisesti lapsille tulisi taata sivistyneissä yhteiskunnissa erityissuojelu koskien uskontojen pakkosyöttöä. Lapsena opittu kriittinen ajattelu suojaa sitten pitkälle aikuisuuteen mielelle ja ajattelulle vaarallisilta tarttuvilta uskonnoilta. 

The Effect of Education on Religion: Evidence from Compulsory Schooling Laws

For over a century, social scientists have debated how educational attainment impacts religious belief. In this paper, I use Canadian compulsory schooling laws to identify the relationship between completed schooling and later religiosity. I find that higher levels of education lead to lower levels of religious participation later in life. An additional year of education leads to a 4-percentage-point decline in the likelihood that an individual identifies with any religious tradition; the estimates suggest that increases in schooling can explain most of the large rise in non-affiliation in Canada in recent decades. 

http://www.nber.org/papers/w16973

Voi vain kuvitella kuinka rajusti ko maissa heikennetään lasten kehittymismahdollisuuksia.

Euroopan ennätysmäisen siirtolaistulvan syyt: sota, vaino ja köyhyys

http://yle.fi/uutiset/euroopan_ennatysmaisen_siirtolaistulvan_syyt_sota_...

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40695
Kasvisruoka2

Se alkaa jo siitä, että vanhemmat pitävät lastaa sylissä ja antavat turvaa näin siihen asti, että emme jätä muita ihmisiä, puhumme heidän kanssaan, kuuntelemme ja jos kantti kestää, niin jopa halaamme. Jos ei halata kehtaa, niin ystävällinen taputus selkää ja oluen tarjoaminenkin voi joskus auttaa helpottamaan stressiä, joka voi joskus viedä tahdonvoimaa suhteettomastikin.

Testaappa tätä halaamisteoriaasi vaikka näihin värväreihin, raportoi sitten tänne palstalle minkälainen suksee?

Isis haluaisi minut

http://yle.fi/uutiset/isis_haluaisi_minut__nain_taistelijoita_varvataan_suomessa/8066530

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

http://www.duodecim-aikakauskirja.fi/web/guest/haku;jsessionid=866D8B8AEBBB0B91A42EB51F204A5945?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=asperger&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo96592

Prof. Riitta Hari kirjoittaa muun muassa empatiakyvyn yhteydesta peilisolujärjestelmään:

"Totunnainen käsitys liikejärjestelmästä pelkästään liikkeiden tuottajana on murtumassa, kun motoriikka on osoittautunut tärkeäksi myös korkean tason henkisissä toiminnoissa, esimerkiksi toisen henkilön mielenliikkeiden aprikoinnissa. Vuosikymmen sitten löydettiin apinan otsalohkosta peilisoluja, jotka reagoivat sekä itse tehtyjen että nähtyjen liikkeiden aikana. Tämä havainto on johtamassa uudenlaiseen ajatteluun yksilöiden välisestä peilautumisesta perustana sosiaaliselle vuorovaikutukselle, matkimiselle ja jopa empatialle. Peilautumisjärjestelmillä on yhteyksiä myös sosiaalisen toiminnan häiriöihin."

Psykologi Lotta Heiskanen tarkastelee seuraavassa kirjoituksessa empatiakyvyn ja peilisolujärjestelmän yhteyksiä sikäli kuin niitä ymmärretään:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=1744724

Empatiakyky, kyky empaattiseen kokemiseen, riippuu peilisolujärjestelmän kunnosta. Peilisolujärjestelmän heikkoa aktivoitumista voi kuitenkin tahdonalaisesti tehostaa.

.....

Empatiakyky on tärkeä, koska se on vihan ja rakkauden (joita on monta lajia) yläkäsite. Empatiajärjestelmän toiminta voi aktivoida myönteisiä, rakkaudellisia asenteita, kun taas empatiajärjestelmän (ja peilisolujärjestelmän) heikko toiminta voi avata sulut negatiivisille vihaaville ja sen suuntaisille elämyksille.

Jos vihaa tuntevan ihmisen empatiajärjestelmä jollakin tavalla äkkiä aktivoituu, vihan tunteet voivat pyyhkiytyä hetkessä pois.

Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja. Asian tietäminen ja ymmärtäminen voisi avata oven empaattiselle asiaan suhtautumiselle.

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40695
aggris aggris

Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja. Asian tietäminen ja ymmärtäminen voisi avata oven empaattiselle asiaan suhtautumiselle.

Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

Meidän ei esimerkiksi tarvitse vihata Ebola virusta tai rakastaa siihen kehiteltävää rokotetta, tämä käytännön asia voidaan hoitaa ilman kumpaakaan näistä tunteista. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

jussipussi: Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten "langoituksen taakse" piiloutuminen ja mailmankuvansa suojeleminen liittyy puheena olevaan asiaan, tarvitsisi vähän selitystä. Ehkäpä tässä on malli juuri epäloogisesta asian käsittelystä ja pikkuisesta vihankin purkauksesta? No, vastaus sen ratkaisee - jos sellainen tulee.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4402

Teppo kirjoitti:

 

Lainaus:

Ensimmäinen askel rauhanomaisemman yhteiskunnan rakentamisessa on biologisen perustamme myöntäminen. Biologiansa kieltävät ovat tuomitut toistamaan historian virheet.

 

Olen profiloitunut viime aikoina 'vaikeiden faktojen' kritisoijana, joten tuon tähänkin kohtaan oman kriittisen pointtini.

 

Denialismi on toisaalta totta ja toisaalta taas vaikeisiin faktoihin vetoaminen on tapa saada myötämieliseksi tietynlaisille näkökulmille, usein toisten näkökulmien kustannuksella... --> Siispä lisään tähän mielestäni tärkeän asian. Myöntämisen lisäksi asiaa pitää ymmärtää, missä määrin se vaikuttaa, missä määrin se ei vaikuta ja tarkastella asiaa kriittisesti ja pyrkien objektiivisuuteen ja jonkinlaiseen kattavuuteen, mikäli asia on vain apuväline, jonkun laajemman asian ymmärtämiseen.

Ruhollah.

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä6074

Entäpä sellainen vaihtoehto että itsekunkin yksilön myönnetään olevan ajatteleva olento ja näin ollen aivan yhtä pätevä erottamaan asiattoman viestin huomiota ansaitsevasta kuin vaikkapa toimittajan joka lasitalossa juttujaan työstää?

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Paul M
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8626

Outo kirjoitus. Eivät rakkaus ja viha ole vastakohtia. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Miten tuollainen pitkä kirjoitelma on voitu ylipäätään laatia noin väärästä lähtökohdasta.

 

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

VanhaPoika

Nuori "korttipakkateologinne", taas kertoo, että Viha on Fysikaalisten asioiden mestari, Älykkö, Patakurko, Hertta on sitten jo yleensä hieman sitä vanhempi, isukki, järkimies, joka on arvokkainta Pokerissa, koska fiiliksen takia tehdään eniten itsemurhia, voi olla vaikka vammainen, mutta jos fiiliksensä oli hyvä, hän kestäisi elää vaikka kuinka kauan. Seuraava suuri kuninkaamme on Ylpeys, se Kunnian suurin vihollinen, itsensä koroittaja, joka on tehnyt senkin ihan itse, ja ristille naulittavan kypsää on silti tutkia kaikilla aisteilla kaikki mahdolliseksi, se kortti ei ole ylpeys, koska ylpeällä on liian kova laki, mutta silmän mielestä shakkinaputkin voivat liikkua minne tahansa, kypsältä sielulta on siis hieman murtunut järki, koska hän on jo NIIN vanha, ja saattaa suuttua pilkasta enemmänkin kuin ylpeä kuninkaansa. Joskus tosin tulee kypsällekin paluu nuoruuteensa, joissakin asioissa, siinä määrin, kun hän suoritti joitakin asioita aiemmin elämässään eri järjestyksessä. Ei oppiminen aina lopu edes kypsilläkään ristimaan sieluilla. Vanhuus on se, mitä ei korttipakan neljässä maassa ole vielä, mutta se on sieltä pois siksi, ettei kukaan tiedä, miksi haluamme elää vanhoiksi, koska se on kuin mädäntynyt omena, tai kuihtunut puu, mutta tokihan vanhojen sanat on usein kaikkein hekumallismpia, mutta heidän oma ruumiinsa kuihtuu siinä, että se kaikki töittensäkin ja puheidensa energia lähtee heidän kehostaan aina pois, muille maille vierahillekin.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1639

Tämän päivän (3.9.) Hesarissa on Psykiatrisen vankilasairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman haastattelu, jossa juuri sivutaan Tepon blogissa puhuttuja asioita kuten pahuutta ja empatiaa pahuuden uusien sosiaalisten vastavoimien luomisperustana. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40695
aggris aggris

jussipussi: Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten "langoituksen taakse" piiloutuminen ja mailmankuvansa suojeleminen liittyy puheena olevaan asiaan, tarvitsisi vähän selitystä. Ehkäpä tässä on malli juuri epäloogisesta asian käsittelystä ja pikkuisesta vihankin purkauksesta? No, vastaus sen ratkaisee - jos sellainen tulee.

Capisce?
aggris aggris: Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja.
Auqino
Liittynyt3.1.2011
Viestejä232

EI Rakkaus voi vihaa, siinä asiassa, missä vihainen on mestari, eikä viha voita rakkautta siinä, että rakkaus saa aina vihaa rikkaamman ja lukuisamman perheen. Fiilksenä suurin piirtein yhtä hyviä, mutta viha, joka saa murhanhimoisen miehen samaistumaan vihaansa, on maailman suurin synti ja sota. Rakkaus taas Ylpeyden ihmeellsiten matemaattisten rakennelmien kanssa raiskaa koko luonnon lopulta sontaläjäksi. Mutta yhtyykö silti Rakkaus Kunniaan, ja Viha Ylpeyteen? EI se kunniatonta ole murhata pahaa ihmstäkin, mutta ei siitäkään kenelläkään koskaan mitään hyötyä ole, koska yhtä hyvin voimme kestää koko mokoman diktaattorin, koska ei hän koskaan kansantahtoa voita yksinään.

Auqino
Liittynyt3.1.2011
Viestejä232

EI Rakkaus voi vihaa, siinä asiassa, missä vihainen on mestari, eikä viha voita rakkautta siinä, että rakkaus saa aina vihaa rikkaamman ja lukuisamman perheen. Fiilksenä suurin piirtein yhtä hyviä, mutta viha, joka saa murhanhimoisen miehen samaistumaan vihaansa, on maailman suurin synti ja sota. Rakkaus taas Ylpeyden ihmeellisten matemaattisten rakennelmien kanssa raiskaa koko luonnon lopulta sontaläjäksi. Mutta yhtyykö silti Rakkaus Kunniaan, ja Viha Ylpeyteen? EI se kunniatonta ole murhata pahaa ihmstäkin, mutta ei siitäkään kenelläkään koskaan mitään hyötyä ole, koska yhtä hyvin voimme kestää koko mokoman diktaattorin, koska ei hän koskaan kansantahtoa voita yksinään.

Vomies
Liittynyt4.9.2010
Viestejä2841

Empatia on voittanut vihan, mutta rakkaus, tai sanotaanko evoluutio ja biologia hallitsee.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Rydel
Liittynyt16.12.2009
Viestejä13

Järki voittaa usein vihan, mutta järki ei voita rakkautta. Kumpi siten on vahvempi.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Kämmi poistettu. Ei ole poistonappulaa.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1463

Mielenkiintoinen kirjoitus! Itsekin tullut tuota mielikuvien näkemistä joskus pohdittua. Taitaa mennä itsellä afantasian puolelle normikunnossa, nimittäin muistan kuinka yhden ainoan kerran, reilut 20 vuotta sitten helkkarinmoisessa krapulassa (usean päivän intensiivisen juomisen jälkeen) en pystynyt pitämään silmiäni kiinni koska aloin nähdä geometrisia muotoja, ns. rautalankamalleja. Pystyin muokkaamaan niitä tahdonalaisesti haluamikseni, mutta kokemus oli sen verran pelottava liittyen krapulan tuomaan ahdistukseen että valvoin varmaan vuorokauden tämän vuoksi. Koskaan tämän jälkeen, vaikka kovia krapuloita on ollut en ole kokenut mitään vastaavaa kuten en aiemminkaan. Ilmiö oli erittäin todellisen tuntuinen. Ihmetyttää se että vain yhden kerran olen tämän kokenut.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

aloituskirjoitus: "Bonobon rauhanomaisuuteen on saattanut vaikuttaa se, ettei sen kilpailijana ole ollut gorillaa, jota vastaan kilpaileminen vastaavasti selittäisi simpanssin aggressiivisuuden evoluutiota."

.
Tuo oli yllättävää. Ovatko simpanssi ja gorilla todellakin kilpailijoita? Simpanssithan asuvat puissa, ja gorillat kai maassa (ainakin vuorigorillat)? Osittain ne saattavat kilpailla kasvisruoasta ja hedelmistä, mutta ainakin seuraavan mukaan ei niiden välillä ole koskaan havaittu kilpailua:

http://pin.primate.wisc.edu/factsheets/entry/gorilla

In some parts of their ranges, gorillas are sympatric with chimpanzees (Pan troglodytes) and dietary overlap in plant food and fruit is great. Where they occur together, gorillas and chimpanzees also have similar habitat use patterns and ecological competition is likely to occur (Kuroda et al. 1996). Though they share a similar niche, competition has not been recorded at any of the sites where the two apes overlap (McNeilage 2001).

.

Toisaalta toisenlaisiakin väitteita on:

http://thelastofthegreatapes.com/meet-the-great-apes/species/bonobos.aspx

Behaviourally, Bonobos and Chimpanzees are very different. Chimpanzees are led by a dominant male, can be very violent and even kill each other. Bonobos are led by females, do not kill each other and they appear to regulate everyone’s tempers by engaging in sexual activity. Some scientists believe the temperamental differences between the two species evolved from competition for food. Chimpanzees share their habitat with gorillas and other Chimpanzee groups which lead to more competition and aggression over food. Bonobos on the other hand don’t share their environment with gorillas and so have fewer animals competing for their food source.

.

Itse arvelisin, että simpanssien harjoittama ryhmässä metsästys voisi olla yksi syy miksi niille kehittyi aggressiivisempi tyyli. Gorillathan eivät metsästä. Eivätkä bonobot, jotka ovat eläinmaailman hippejä.

Tai sitten bonobojen naaraiden dominanssi voisi olla selitys. Tai bonobojen himokkuus (ovat mm. melko "jatkukiimaisia" kuten ihminenkin, eli sekstailevat vaikka eivät olisi hedelmällisessä vaiheessakaan), nehän ratkovat erimielisyytensäkin (ryhmä)seksiorgioilla. Seksillä (ja ruokaa jakamalla) myös aikaansaadaan rauhanomaista yhteiseloa vieraiden laumoja kohdatessa, toisin kuin simpanssilla, jotka puolustavat reviiriään aggressiivisesti muita laumoja vastaan:

"When Bonobo groups meet in the forest, they greet each other, bond sexually, and share food instead of fighting. Likewise, almost any conflict between Bonobos is eased by sexual activity, grooming, or sharing food."

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat