Kirjoitukset avainsanalla oppiminen

Kuva: Basile Morin / Wikimedia Commons

Koulussa opitaan paljon tietoa, mutta liian vähän tiedettä. Tämä on omiin kokemuksiin ja koulumaailmasta tekemiini havaintoihin perustuva mielipide.

Tiedon ylikorostumiseen on useita inhimillisiä syitä. Tietoja on helppo opettaa. Tiedon oppimisen arviointi vaikuttaa tasapuoliselta. Kenties kaikki opettajatkaan eivät kunnolla hahmota tiedon, taidon ja tieteen suhdetta. Tiedot voivat tuntua tiedettä tarpeellisemmilta, osa suorastaan elintärkeiltä. Onhan tieto valkokärpässienen tappavuudesta selviytymisen kannalta välttämättömämpää kuin keksiä, miten sienen myrkyllisyys voidaan selvittää.

On helpompi opettaa, että Albert Einstein oli merkittävä tiedemies joka syntyi vuonna 1879 ja kuoli 1955, kuin perustella mikä teki Einsteinista merkittävän.

On helpompi testata, tietääkö oppilas mikä on piin likiarvo tai osaako sen tiedon etsiä, kuin arvioida miten hän onnistuu määrittämään ympyrän kehän ja halkaisijan suhteen itse.

Tiede on taito, jonka opettaminen on mutkikasta, arviointi hankalaa, ja joka ei tunnu hyödylliseltä tässä ja nyt. Kenties myös ajatellaan, että tiede olisi vain kyvykkäimmän vähemmistön etuoikeus, joka ei voi kuulua yleiseen oppivelvollisuuteen. 

Pohjimmiltaan tiede on kuitenkin vain järjen käyttöön perustuva menetelmä, jolla havainnot käännetään tiedoksi. Niinpä käytämme tiedettä oikeastaan jatkuvasti, huomaamattamme. Vaikkapa kun teemme päätöksen ottaa rokote. Tai kun luotamme, että kaupasta ostettu ruoka on syömäkelpoista. Kyse on siitä, kuinka hyvä- tai heikkotaitoisia tieteen arkikäyttäjiä meistä kehittyy.

Vaikka harvasta tulee ammattitieteilijä, koulun tulisi tukea jokaista kehittymään niin taitavaksi arkitieteilijäksi kuin omat rajat vain sallivat. Jokainen meistä on arvokas taistelussa, jossa yhteisenä vastuksenamme ovat kehon ja mielen virukset.

On tietysti hyvä oppia, että Maa on pyöreä ja mistä se tiedetään. Mutta pidemmän päälle arvokkainta on oppia, miten Maan pyöreyden kaltaisia tosiasioita saadaan selville.

Jokaisen on myös hyvä tietää, mistä lapset tulevat. Mutta seksin miljardivuotisen evoluutiohistorian ymmärtäminen avartaa maailmankuvaa tavalla, jonka verratonta arvoa ja hyötyjä on vaikea oppimishetkellä ennakoida.

Laskusäännötkin kannattaa oppia, mutta kyky arvioida oikeita suuruusluokkia on elämässä usein paljon tärkeämpää kuin pikkutarkat vastaukset. 

Annettujen sääntöjen opettelu on nopeaa ja suoraviivaista. Sääntöjen löytäminen ja keksiminen on hidasta ja mutkikasta. Itse tutkimalla saavuttaa kuitenkin pysyvimmän ja kehittävimmän oppimistuloksen, joka maksaa itsensä myöhemmin moninkertaisena takaisin.

Perusteellinen opiskelu ei vaikeuta, vaan selkeyttää asioiden oppimista. Eikä kymmenen kouluvuoden aikana voi olla niin kiire, että opetussisältöjä kannattaisi alistaa lyhytnäköisen tulostavoittelun ehdoille.

Ilman tiedettä opitut tiedot jäävät väistämättä irrallisiksi ja siten kovin haavoittuvaisiksi. Tiede kutoo tietomme yhtenäiseksi tietoverkoksi, jossa on selkeä arvojärjestys. Verkon jokainen kudos kytkeytyy tieteellisen maailmankuvan kokonaisuuteen, jonka osaa ei voi poistaa kajoamatta samalla muihin. Maan pyöreyttä ei voi epäillä ellei samalla epäile lähes kaikkea jonka maailmasta tiedämme, painovoimasta päivänkiertoon.

Passiivinen tiedon vastaanottaja on suojaton harhaanjohtajien, hyväksikäyttäjien ja vaarallisten aatevirtausten oikuille. Eikä vielä pelkkä kyky aktiiviseen tiedonhakuunkaan ratkaisevasti auta. Nimittäin vahvistusharha ynnä muut ihmisen päättelylle ominaiset vinoumat huolehtivat, että jättiaineistojen kohinasta hulluinkin uskomus löytää tukea jos ei osaa katsoa tieteen luomaa kokonaiskuvaa.

Hulluuksilta suojautumiseen tarvitaan vastustuskykyä, jonka vain tieteen yhtenäisyys voi antaa. Eli sivistystä, joka ei perustu pelkästään tieteelliseen tietoon vaan itse tieteeseen.

Kommentit (2)

V. J. Härkönen
2/2 | 

Asiallinen ja tarkkanäköinen blogi mielestäni jälleen kerran.

Mielelläni lukisin myös blogistin ajatuksia nykytieteen rahoitusjärjestelmästä (Suomessa ja maailmalla) ja sen vaikutuksista vaikkapa tieteelliseen vapauteen sekä tieteen laatuun.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Wikimedia Commons

Ota kasa matemaattisia malleja. Tee havaintoja. Vertaa malleja havaintoihin. Valitse malli, joka sopii parhaiten havaintoaineistoon. Laske mallista ennusteita. Vertaa ennusteita uusiin havaintoihin. Jos ennusteet eivät täsmää, älä luota malliin. Jos täsmäävät, kasvata luottamustasi malliin. Anna luotettavimman mallin kohdentaa seuraavia havaintojasi ja aloita piirissä uusi kierros.

Tätä havaintojen ja teorian päättymätöntä piiritanssia kutsutaan tieteeksi. Tiede on järjestelmällistä järjen käyttöä. Tiede opettaa, kuinka maailma toimii.

Tieteen toimintaa kuvaava piiri tarjoaa selvän reseptin todellisuuden tavoittamiseen kierros kierrokselta tarkemmin. Piirin jokaisessa vaiheessa on kuitenkin vaikeutensa. Kuten siinä, miten valita äärettömästä joukosta malli, joka sopii parhaiten havaintoihin.

Ihanteellinen malli minimoi yhtäältä harhan ja toisaalta hajonnan. Harha tarkoittaa mallin sovitteiden poikkeamaa havainnoista. Hajonta tarkoittaa mallin sovitteiden poikkeamaa toisistaan. Mallinnuksen harha ja hajonta saattavat joissain tilanteissa merkitä lähes päinvastaista kuin arkikielessä, mutta ajoittaista hämmennystä lukuun ottamatta termistöllä ei ole tässä suurta väliä sillä kummastakin halutaan eroon niin paljon kuin mahdollista.

Ongelma on siinä, että harhan vähentäminen kasvattaa hajontaa ja hajonnan vähentäminen kasvattaa harhaa. Kyseessä on optimointiongelma. On etsittävä harhan ja hajonnan tasapaino, ylisovituksen ja alisovituksen välinen raja.

Harhan nollaaminen tarkoittaa ylisovittamista eli liian monimutkaista mallia. Harhaton ylisovitus ennustaa uusia havaintoja huonommin kuin yksinkertaisempi malli, koska harhaton malli myötäilee ainutkertaista kohinaa. Eli mallintaa virhevaihtelua, joka ei toistu samana enää uusissa havainnoissa.

Hajonnan nollaaminen puolestaan tarkoittaa alisovittamista eli liian yksinkertaista mallia. Inhimillisten taipumustemme vuoksi ylisovittaminen on käytännössä yleisempi ongelma kuin alisovittaminen.

Havainnollistetaan sovittamisen ongelmaa numeerisella esimerkillä.

Ajattele jotain tutkimuskohdetta, kuten ilmanpaineen ja sateisuuden, pituuden ja painon tai äidin ja lapsen älykkyyden välistä yhteyttä. Tehdään ilmiöstä 30 riippumatonta havaintoa, jotka piirretään hajontakuvioon

Pysty- ja vaaka-akseleiden yksiköt mittaavat standardipisteitä eli montako keskihajontaa kukin harmaana pallurana kuvattu havainto poikkeaa otoksen keskiarvosta. Pystyakselilla on vaikkapa sateisuus, paino tai lapsen älykkyys, vaaka-akselilla ilmanpaine, pituus tai äidin älykkyys.

Sovitetaan havaintoaineistoomme 30 riippumatonta parametriä eli 30 liikkuvaa osaa sisältävä malli. Sovitus tarkoittaa jokaisen havaintopalluran täsmälleen halkovaa siksakkia

Sovitetaan samaan aineistoon yksinkertaisena verrokkimallina suora, jolla on kaksi riippumatonta parametriä eli kaksi liikkuvaa osaa: suoran korkeus ja kaltevuus. Sovitus tarkoittaa, että etsitään korkeudeltaan ja kaltevuudeltaan sellainen suora, jonka palluroista mitattujen pystysuuntaisten neliöpoikkeamien summa on pienin mahdollinen. Eli suora, joka kulkee mahdollisimman hyvin palluroiden kautta

Punaisen ja sinisen mallin sopivuutta aineistoon kuvaavat niiden ns. selitysosuudet R². Selitysosuus mittaa mallin sovitteiden ja havaintojen yhteisvaihtelua, eli kuinka suuren osan sovitteiden vaihtelu selittää havaintojen vaihtelusta; esim. paljonko ilmanpaineen vaihtelun avulla selittyy sademäärän vaihtelusta, paljonko pituuden vaihtelun avulla selittyy painon vaihtelusta tai paljonko äitien välisen älykkyyden vaihtelun avulla selittyy lasten välisen älykkyyden vaihtelusta. 

Punaisen siksak-mallin selitysosuus R² = 100% eli siksakki selittää havaintojen vaihtelun täydellisesti juuri kerätyssä 30 havainnon aineistossa. 

Sinisen suoran selitysosuus R² = 50% eli suora selittää tässä havaitusta vaihtelusta vain puolet.

Selitysosuuksia vertaamalla punainen malli näyttää siniseen nähden täysin ylivertaiselta.

Punaisen mallin kannalta valitettavasti täydellinen sopivuus aineistoon on yhtä vakuuttavaa kuin lottonumeroiden tietäminen, edellisen viikon arvonnasta! Vasta uusien havaintojen täsmäävä ennustaminen mittaa mallin todellisen selitysvoiman. Todellinen ennustajakin tietäisi tulevan viikon lottonumerot.

Tekoälyn, neuroverkkojen ja koneoppimisen tutkijat kutsuvat alkuperäistä havaintoaineistoa opetusdataksi, jolla malli vasta opetetaan, ja uusia havaintoja testidataksi, jolla mallin todelliset kyvyt testataan. Aito oppiminen on kykyä yleistää ja soveltaa opittua tulevaan, ei menneen toistelua.

Selvitetäänpä sinisen ja punaisen mallin paremmuus laittamalla ne ennustetestiin: tehdään samasta ilmiöstä vielä uudet 30 riippumatonta havaintoa, jotka lisätään hajontakuvioon mustina palluroina

Ennustetestissä punaisen siksak-mallin selitysosuus romahtaa arvoon R² = 25% eli siksakki selittää havaitusta vaihtelusta enää neljäsosan tässä kerätyssä 30 uuden havainnon aineistossa. Harmaiden palluroiden perässä kiemurtelu eksytti siksakin kauas mustista palluroista, joiden tavoittamisesta todellinen palkinto vasta jaettiin!

Sinisen suoran selitysosuus sen sijaan säilyy suunnilleen ennallaan, arvossa R² = 55%, eli suora selittää myös havaitusta uudesta vaihtelusta puolet. Suora on yhtä kaukana mustista palluroista kuin harmaista palluroista. Suora ei langennut mutkittelemaan pikavoittojen perässä, ja ryhdikkyys palkittiin kiistattomalla ennusteherruudella.

Kun satunnaisotoksia kerätään samasta ilmiöstä yhä uudestaan, sininen suora ennustaa uusia havaintoja toistuvasti paremmin kuin ylisovitettu punainen siksakki. Selitysosuuksien tarkat numeeriset arvot toki vaihtelevat sattumasta johtuvan otantavirheen puitteissa, mutta suoran ennusteherruus säilyy. Signaali pysyy, vaikka kohinan muoto vaihtelee.

Punainen siksakki lankeaa ylisovituksen houkutukseen, joka näyttää menneisyyden valossa hyvältä mutta juuri pinnallisen vetovoimansa vuoksi malli oppii huonosti. Ylisovitus on menneisyyden vanki, joka ei opi menneisyydestä ja toimii siksi tulevaisuudessa ratkaisevasti huonommin.

Siksakki on kuin sattumanvaraisia elämäntapahtumia syy-seraussuhteiksi sepittävä ihmispolo.

Älä ole siksakki. Pysy suorana. Ohita johdatuksen tunteet englantilaisen hovimestarin viileydellä. Kohina on kohinaa, vaikka vapahtajalta näyttäisi.

Kun kirja putoaa hyllystä, se ei sisällä salattua viestiä. Putoava kirja ei ole merkki kuin korkeintaan huolimattomuudesta. Taivaalta ei viestittele edesmennyt sukulainen, vaikka pilvellä on täsmälleen samannäköinen nenä. Ajatuksesi eivät aiheuttaneet vuosien takaisen ystäväsi yhteydenottoa, vaikka satuitkin ajattelemaan samanaikaisesti juuri häntä. Kun lampun valo vaihtaa väriään aivan kuten ajattelit, se ei kerro mielen salatusta voimasta vaan mielen tunnetusta heikkoudesta nähdä hahmoja ja merkitystä satunnaisessa kohinassa. Ympäristömme on kohinaa täynnä, joten epätodennäköisillekin sattumille riittää mahdollisuuksia vuosikymmeniä kestävän elämämme varrelle yllin kyllin.

Järjissään pysyminen ei tietenkään ole helppoa, kun sattumat koskettavat henkilökohtaisesti ja halu elämää suurempiin kokemuksiin on kova. Mutta järjissään pysyminen kannattaa, sillä mustien palluroiden eli tulevaisuuden tavoittaminen palkitsee enemmän kuin harmaiden palluroiden eli menneisyyden oikkujen perässä kiemurtelu.

Hahmojen ja merkityksen näkeminen sattumassa eli kohinaan ylisovittaminen on ihmisen perisynti, joka evoluutiossa geeneihimme koodautui: selviytymisen kannalta on yleensä parempi virsta (yli kilometri) väärään kuin vaaksa (alle metri) vaaraan eli luulla varjoa pedoksi kuin petoa varjoksi. Aivomme luulevat ennemmin puuta parittelukumppaniksi kuin parittelukumppania puuksi, koska erehdys ylisovituksen suuntaan on ollut keskimäärin hedelmällisempää kuin erehdys alisovituksen suuntaan.

Kun tutkittavaa ilmiötä oppii tuntemaan tarkemmin, havaintoihin on mahdollista sovittaa moniulotteisempi malli, joka lisää selitysosuutta ilman ylisovitusta eli erottaa havainnoista enemmän signaalia kohinan seasta. Sateisuuden selittäjäksi voi lisätä ilmanpaineen lisäksi lämpötilan, tuulen ja ilmankosteuden. Painon selittäjäksi voi lisätä pituuden lisäksi ravinnon ja liikunnan. Lapsen älykkyyden selittäjäksi voi lisätä äidin älykkyyden lisäksi isän älykkyyden.

Ilmiöiden moniulotteisuuden tavoittaa kiertämällä tieteen havaitse-sovita-testaa-päivitä-piiriä kierros kierrokselta yhä uudestaan ja uudestaan. Mikä parasta, matkasta voi nauttia hyvällä mielellä sillä tieteestä oppiminen on aitoa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Alexis Dworsky

Oppiminen on aarteenetsintää. Hyvä opettaja opastaa – kuumenee, kylmenee, kuumenee – sitä mukaa kun lähestyt aarretta eli oppimistavoitetta. Jos opettaja yrittää taluttaa suoraan päämäärään, aarre karkaa opiskelijalta kuin sateenkaaren pää. Ilman palautetta homma jää puolestaan päämäärättömäksi harhailuksi.

Pyörällä kaatuessa ei tarvita opettajaa kertomaan, että pieleen meni. Soittaessa kuulee, meneekö nuotilleen vai sen vierestä. Luonto ja aistit hoitavat palautteen.

Mutta teorian opiskelussa vauhti ei tyssää eikä korva kerro, vaikka mentäisiin kuinka pahasti metsään. Tarvitaan palautteen antajaa. Tarvitaan opettajaa.

Virheitä tekemällä oppii. Jos kiellät virheesi, kiellät samalla itseltäsi oppimisen. Katsokaa vaikka omissa maailmoissaan eläviä kotieinsteineja ja muita kaikkitietäviä, jotka toistavat loputtomiin samoja virheellisiä teorioitaan. Kun lähetin toimii, mutta vastaanotin ei, palaute ei koskaan saavuta kohdettaan eikä mitään voi oppia. Oppiminen vaatii tervettä nöyryyttä.

Hyvä opettaja tulkkaa opiskelijan virheet rakentavaksi palautteeksi. Eli kertoo missä onnistuttiin ja missä voi vielä parantaa. Ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka opiskelija voi olla opetettavassa asiassa opettajaa jäljessä, ihmisenä molemmat ovat tasavertaisia. Hyvä opettaja kohtelee kaikkia, myös lapsia, ihmisinä.

Hyvä opettaja mukauttaa palautteensa opiskelijan yksilölliseen tasoon: ei liian vaikeaksi, sillä norsua ei voi nielaista kerralla; ei liian helpoksi, sillä pullamössö ei ravitse; vaan juuri sopivaksi kuin Kultakutrin puuro. Kun opettaja toimii opiskelijan yksilöllisen mukavuus- ja epämukavuusalueen väliin jäävällä ns. lähikehityksen vyöhykkeellä, oppiminen on palkitsevaa ja tehokasta.

Hyvä opettaja kuuntelee opiskelijoita. Opiskelijoiden esittämät kysymykset ja palaute ovat opettajalle yhtä tärkeitä kuin opettajan antama palaute opiskelijoille. Opettajan on vaikea ennustaa mitä pitäisi selittää, jos ei tiedä mihin kysymyksiin opiskelijat tarvitsevat vastauksia. Oppiminen tapahtuu opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa.

Blogikirjoituksistanikin tulisi parempia, jos voisin käydä vuoropuhelun jokaisen lukijan kanssa. Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus. Uusi lukija, uusi kysymys, uusi vastaus ja niin edelleen. Lopputulos olisi paljon parempi kuin yksinäinen taisteluni näppäimistön kanssa. Ilman lukijoiden palautetta voin vain käydä päässäni vuoropuhelua kuvitellun lukijan kanssa ja vastata omiin kysymyksiini. Tällöin kirjoitukseni heijastaa lähinnä niitä vuorovaikutuksia, jotka olen ihmisten kanssa eläessäni käynyt.

Palaute muokkaa aivoja ja hermosoluja. "Cells that fire together, wire together", kuten englanniksi sanotaan. Eli yhdessä aktivoitujen solujen yhteydet vahvistuvat. Solujen välisten synapsien muodostuminen näkyy ihmisen ja muiden eläinten käyttäytymisessä oppimisena, hienosti sanottuna ehdollistumisena. Jääkaapin oven narahdus aktivoi kuulosoluja ja jääkaapista saatu ruoka makusoluja. Kun aistimukset aktivoituvat yhdessä, pelkkä jääkaapin oven narahdus saa veden herahtamaan kielelle. "Cells that fire out of sync, lose their link", jatkuu sanonta. Eli palaute ratkaisee: toistuvasti tyhjän jääkaapin narahdus vaimentaa lopulta opitun yhteyden.

Pelien välitön palaute koukuttaa. Kun pelaat oikein, pisteet kilahtavat ruutuun sillä sekunnilla. Välitön, yksilöllinen ja rakentava palaute on paitsi oppimisen lähtökohta, myös oppimishalua kasvattava palkinto. Monen asian opettamisessa voisi ottaa oppia pelien palkitsevasta palautejärjestelmästä. 

Viihteellistäminen ja tunteita herättävät esimerkit tehostavat muutenkin oppimista. Väite "keskiarvo ei ole yleisin arvo" voi olla vaikeampi hahmottaa ja muistaa kuin väite "ihmisellä on keskimäärin yksi kives ja yksi munasarja", vaikka viesti on sama.

Tekoälykin oppii palauteketjun avulla. Jos kone kävisi läpi kaikki vaihtoehdot ilman palautetta, yhtälön ratkominen kestäisi kohtuuttoman pitkään. Mutta kun edellisen yrityksen lopputulos vaikuttaa seuraavaan yritykseen kuumenee-kylmenee -etsintäleikin tavoin, ratkaisu löytyy nopeasti. Konetta ei ylpeys vaivaa, vaan se ottaa yrityksen ja erehdyksen menetelmästä täyden hyödyn irti.

Opetuksen ryhmäkoon kasvaessa yksilöllinen vuorovaikutus vähenee väistämättä: opettajan aika jaettuna osallistujien lukumäärällä on sitä pienempi mitä suurempi ryhmä. Lisäksi toistuva paradoksaaliselta vaikuttava havainto on se, että pienessä ryhmässä tulee paljon enemmän kysymyksiä kuin suuressa ryhmässä, vaikka potentiaalisia kysyjiä on vähemmän. Suuressa ryhmässä puheenvuoron ottaminen vaatii osallistujilta enemmän rohkeutta kuin pienessä ryhmässä.

Hyvä opettaja on opiskelijalle kuin valmentaja urheilijalle. Pelkästään sivusta seuraamalla opiskelija kehittyy yhtä vähän kuin pelkästään valmentajansa suoritusta katseleva urheilija. Tekemällä oppii, olipa kyseessä uusi kieli, peli, laite, soitin, laji tai mikä hyvänsä taito. Fysiikan ja tilastotieteen kaltaiset matemaattiset sovelluksetkin ovat pohjimmiltaan taitoaineita, missä harjoitus tekee mestarin.

Luonto ja sen tutkiminen antaa palautteen teorioille. Teoria antaa ennusteen, jonka luonnossa tehdyt mittaukset kumoavat tai vahvistavat. Jos kumoavat, tarvitaan parempaa teoriaa. Jos vahvistavat, tarvitaan lisää tutkimusta.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja opettamista. Me kaikki olemme opettajia ja opiskelijoita. Kotiäiti oppii ja opettaa. Duunari oppii ja opettaa. Professori oppii ja opettaa. Kunhan kuuntelee ja antaa palautetta.

Kommentit (6)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
1/6 | 

"Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus."

Ok.

Tästä työntyy kysymys 😃

Mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa?

1. Liikkuuko silloin joku asia tai jotkut asiat jossakin ja jos, niin missä ne liikkuvat?

2. Jos laajenevan avaruuden laajenemisen kuvailuun ei voi käyttää liikettä, niin voiko sen laajenemista kuvailla millään tavalla sanoin tai visuaalisesti?

On niin helppo sanoa / kirjoittaa että myöhemmin avaruutta on enemmän.

Olisi mukava tietää miten sitä on myöhemmin enemmän.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

mdmx
Liittynyt23.11.2009
Viestejä6415
3/6 | 

Harvinaisen hyvä ja osuva kirjoitus.

Hyvä opettaminen on johdattelua sopivalta etäisyydeltä, niin että oivalluksen/löytämisen palkinto säilyy ja palkitsemisjärjestelmä vahvistaa hermoratoja uuden asian ympäriltä. Mitä perusteellisemmin opettaja osaa opetettavan tteorian, sitä selkeämmän kokonaisvaltaisen näkemyksen omaa. Vain sillloin asiaa pystyy helposti katsomaan oppilaan vinkkelistä ja johdattelemaan oikealta etäisyydeltä ja oikeasta kulmasta kohti oivallusta.

Tärkeintähän toi on ala-asteella lasten kohdalla jotka eivät osaa opiskella itse. Tehokkaammin se varmasti toimisi korkeammillakin asteilla, mutta mitä monimutkaisempia asioita sitä vähemmän opettajia jotka osaavat kaikki opettamansa asiat riittävän perusteellisesti ja selkeästi. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä, tapa miten asian oppii vaikuttaa tapaan miten oppimaansa osaa soveltaa.

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
5/6 | 

lindarose11 kirjoitti:
Đó là một bài viết tuyệt vời. Bạn cũng sẽ thích điều này bởi vì nó là công cụ tuyệt vời

Nó có thể là một công cụ tốt, nhưng bạn có thể nói gì khác về chủ đề này không?

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanotaan, että liikunta edistää oppimista. "Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on hyväksi oppimiselle ja muutenkin aivoille" toteaa Lihastohtorikin uusimmassa blogikirjoituksessaan.

Oma kokemukseni on päinvastainen: treenin jälkeen loppupäivänä ei pysty keskittymään, ei jaksa ponnistella ja äly romahtaa pahimmillaan jonnekin imbesillin ja debiilin välimaastoon. Ja oikein kunnon lihasharjoittelun jälkeen älyvaje jatkuu vielä seuraavana päivänäkin. Nousujohteisella treenikaudella opin heikosti mitään älyllistä. 

Otaksun kokemukseni johtuvan siitä, että aivot ja lihakset kilpailevat samoista kehon rajallisista voimavaroista. Tämä näkyy tietenkin parhaiten vasta silloin, kun liikkuu riittävän lähellä oman kehon äärirajoja, eli harjoittelee nousujohteisesti ja tekee omiin kykyihin nähden vaativaa älyllistä työtä.

Olen yrittänyt olla ovela ja treenata vasta illalla, kun päivän älylliset työt on tehty. Tulos: kehitystä ei tapahdu, vaikka treenin jaksaisikin tehdä täydellä teholla. Eli älyllinen työ näyttää syövän lihasta siinä missä lihastyö syö älyä. Kun olen pitänyt pidempää taukoa raskaasta liikunnasta, opiskeluni ja työni ovat edistyneet huomattavasti paremmin. Ja silloin kun olen samaan aikaan yrittänyt väkisin treenata kovaa ja tehdä vaativaa älyllistä työtä, olen tullut useammin myös kipeäksi. Liekö ylirasituksesta heikentyneen immuunijärjestelmän syytä vai sattumaa, en tiedä.

Entä sitten ne lukuisat tutkimukset, joissa on havaittu liikunnan yhteys menestykseen koulussa tai älyllisissä tehtävissä?

Ensinnäkin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että liikunnan lisääminen lisää myös älyllistä menestystä. Terveet ja tarmokkaat ihmiset sekä liikkuvat enemmän että menestyvät älyllisesti ilman, että liikunnan tarvitsee parantaa menestystä millään tavalla. Kenties moni menestyisi älyllisesti vieläkin paremmin, jos keskittäisi tarmonsa älylliseen työhön punttien viskelyn tai juoksurääkin sijasta. Maratonjuoksun huipputulos ei välttämättä tee ministeristä parempaa ministeriä, vaan saattaa kertoa että voimavaroja on sijoitettu aivojen sijasta lihaksiin.

Toiseksi kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta varmaan nostaakin vireystasoa, minkä voin uskoa parantavan älyllistä toimintakykyä. Tällöin lihakset tuskin kuluttavat kehon voimavaroja älyllisiltä toiminnoilta huomattavaa määrää. Mutta liikunnan älyllisiä hyötyjä korostavat kirjoitukset harvoin mainitsevat, kuinka kevyestä liikunnasta on kyse. Lihastohtorinkin blogi käsittelee tyypillisesti kovia, nousujohteisia harjoituksia.

Syömällä hyvin, nukkumalla paljon ja lepäämällä riittävästi keho saa varmasti lisää voimavaroja, mutta lihakset ja aivot kilpailevat edelleen näistä lisääntyneistäkin voimavaroista. 

Saatan tietysti olla poikkeuksellinen kummajainen tai tulkita kehoani väärin, vaikka en itse näihin vaihtoehtoihin uskokaan. Uskon, että älyllinen työ- ja toimintakykyni maksimoituu kun liikun vain kevyesti. Liikunnan muiden riemujen takia en kuitenkaan malta liikkua vain kevyesti, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää että liikkuisin älyllisen kehityksen tai oppimisen takia. Tässä asiassa olen toki mielelläni väärässä, joten jään odottamaan hyvin perusteltuja vastalauseita.

Kommentit (16)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
1/16 | 

Minä uskon isolla uulla, että kyse lienee paljon enemmän nimenomaan siitä, että liikunta parantaa muuten henkistä vireyttä pitkällä aikavälillä. Ja tietenkin voisi myös kuvitella, että jos teet aivan päräyttävät tehotreenit, niin et jaksa edes mitään...

Eli kevyttä ja toistuvaa kuntoliikuntaa, joka ylläpitää terveyttä, näin uskoisin isolla uulla. Ei tarvitse aina johtaa parempiin tuloksiin penkistä.

Ruhollah.

Vierailija
2/16 | 

Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Kosminen urheilija
3/16 | 

Samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Toisaalta varsinkin nuorempana alle 24 sekä varsinkin lapsena monipuolista liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Tämä tutkimusten mukaan näyttäisi harjoittavan aivoja monipuolisesti. Ongelma on myös se kun olet kovassa kunnossa menet helposti liian kovaa, vaikka harjoitus olisi vielä kuitenkin kaukana äärirajoistasi on siitä palautuminen kuitenkin keholle sekä mielelle raskasta. 

Vierailija
4/16 | 

Teppo treenaa väärin. Jos lepoa on alla ja nesteitä, enegiaa ja muita ravinteita on otettu treenin aikana riittävästi, niin kovakin treeni pitäisi olla syömisellä ja viimeistään pikku tirsoilla hoidettava juttu.

Vierailija
5/16 | 

Paljonko rankka ajattelu kuluttaa kaloreita vs. kevyt ajattelu? Mistä voimavavaroista puhutaan ja miten niitä vertaillaan toisiinsa?

jyväskyläläinen
6/16 | 

Minä en treenaa kovaa koskaan, mutta kävely ja hiljainen hölköttely parantaa meikäläisen kohdalla selvästi oppimista ja keskittymiskykyä ja etenkin kirjoitushommat sujuvat sen jälkeen paremmin. Osittain kyse on pelkästään tauon pitämisen hyödyistä, mutta kyllä ulkona liikkuminen on aivoja aktivoivampaa kuin saman mittaisen tauon pitäminen sisätiloissa tai liikkumatta.

Toinen, selvempi ominaispiirteeni on se, että olen älyllisiä toimintoja vaativissa puuhissa parhaimmillani aamulla - gradunikin kirjoitin aikoinaan ehkä 90 prosenttisesti alle 3 tuntia heräämisen jälkeen. Fyysisesti olen sen sijaan parhaimmillani illalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
7/16 | 

H.S. uutisoi portaita pitkin nousemisen lisäävän aivojen harmaata ainetta  tuntuvasti. Veikkaan, että seuraavissa artikkeleissa tarkoitetaan, että jos vuoden säännöllisesti nousee portaita 8. kerrokseen, aivot ovat tämän jälkeen kuusi kuukautta nuoremmat kuin  hissin käyttäjillä. Eli ajassa, jossa hissin käyttäjällä aivot vanhenevat harmaasta aineesta mitattuna vuoden, ne vanhenevat portaiden nousijalla vain puoli vuotta. Intensiivinen opiskelu sen sijaan nuorentaa aivoja vuodessa 12 kk.!

http://www.hs.fi/elama/a1471404002396

http://www.cbc.ca/news/canada/montreal/taking-stairs-younger-brain-1.3484438

Vanhaan aikaan, kun ei ollut suihkuja, huomasin, että tultuani paita märkänä kotiin esim. jääpallo-ottelusta läksyt jäivät paljon helpommin päähän. Aamuisten hiihtolenkkien jälkeen pää tuntui koulussa toimivan kuin partaveitsi. Mutta enpä koskaan urheillutkaan niin kauan, että olisin rasittunut. Myöhemmin opiskellessa kävin vähän lönköttelemässä ja tekemässä muutamat nopeat spurtit pururadalla. Käsivoimia hoidin pikkuisen yksinkertaisilla välineillä. Niinpä tunsin aina tällaisen kevyen treenin edistävän myös ajattelua. Mutta tosiaan, minulla ei ole omakohtaista kokemusta todellisesta rasituksesta aikana, jolloin olisin voinut havainnoida sen vaikutusta aivotyöhön.

Vierailija
8/16 | 

Alkuperäinen kirjoittaja on kyllä oikeilla jäljillä, mutta tässä menee sekaisin liikunnan akuutit ja pitkäaikaisvaikutukset. Kova treeni aiheuttaa ja sen pitääkin aiheuttaa elimistöön väsymystila, joka näkyy treenin jälkeen sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn laskuna. Ei kukaan ole kovan treenin jälkeen valmis tekemään parhaita suorituksia tai ennätyksiä penkkipunnerruksessa tai muussa fyysisessä testissä, ei myöskään henkisesti kuormittavissa tehtävissä. Kovan treenin jälkeen on sekä lihakset että aivot puhki.

Olennaista on kuitenkin se mitä tapahtuu palautumisvaiheessa eli ns. superkompensaatioilmiö (katso esim. täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/06/nakokulma-superkykyja-superkompensaatiolla-urheilutiedetta-osa-6). Jos harjoitusärsykkeet toistuvat sopivin väliajoin, seurauksena on pidemmällä tähtäimellä sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn kasvu ja hyödyt sekä lihaksille että aivoille.

Kevyt harjoitus, tai ”kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta”, kuten alkuperäinen kirjoittaja toteaa virkistää kyllä mieltä akuutisti, mutta pitkäaikaisvaikutukset jäävät laihoiksi. Elimistöä pitää järkyttää, että kehitystä tapahtuisi.

Vierailija
9/16 | 

Treenaat yksinkertaisesti liian kovaa, joka kuormittaa neurofysiologista järjestelmääsi liikaa.

Sen sijaan, että treenaat 60min 6toiston maksimi painoilla 5x viikossa, vaihda 30min ja tee 10-15 toistoa lyhyemmillä tauoilla, ja lopeta treenaaminen kun alkaa väsyttää, jos se tapahtuu ennen sitä. Sen lisäksi kannattaa syödä proteiinijauhoja, jos yleensä unicafessa safkaat, koska sieltä saat hyvin vähän proteiineja ja palaudut hitaammin.

Ja kaksi sali kertaa voit vaihtaa vaikka kahtee 3km lenkkimatkaan, jonka jälkeen pidät lounastauon, ja tulet olemaan vireä taas parin tunnin päästä.

Nopean "neural chargin" voit tehdä hyppäämällä 5x, punnerrat 5x, teet 5x vatsa lihasta, toistat ja lopetat siinä vaiheessa kun hypyn korkeus ei enää parane. Tähän menee yleensä pari minuuttia.

Vierailija
10/16 | 

Suurin kämmi mitä voi tehdä on se, että syöt liian vähän ja nukut liian vähän. Iltatreeni yleensä valvottaa, joten kannattaa treenata päivällä jos voit semmosia taukoja pitää, ennen töitä ja syödä raskaampi aamupala sen jälkeen, tai heti töiden jälkeen.

Pahin kombinaatio on myöhäinen iltatreeni jonka jälkeen syöt huonosti, ja ehkä dokaat hieman, ja heräät aamulla vetämään vahvempaa kahvia koska nukuit huonosti.

Vierailija
11/16 | 

Alan Turing juoksenteli maratooneja ja samalla kehitti tietokoneet sun muut. Epäilen, että sinun kannattaisi muuttaa treeni ohjelmaa ja aikataulujasi, sekä pitää välipäiviä.

"Mental fog" johtuu aivojen neuronivälittäjäaineiden puutte tilasta. Liika liikunta, liika ejakulaatio (luit oikein), vähäinen nukkuminen ja ruoka edesauttavat tätä. Piristeet kuten kofeiini hidastaa aivojen palautumista, koska unenlaatu kärsii.

Sopivan kombinaation löytäminen voi olla vaikeaa, jos et harrasta liikuntaa säännöllisesti, mutta spurtteina, jolloin et opi ymmärtämään kehoasi.

Käyttäjä15236_0
Liittynyt6.10.2016
Viestejä2
12/16 | 

Ajattelin, etten voi olla ainoa tämän asian kanssa. Itse kun tykkään voimanostosta, niin huomaan että se rasittaa älyttömästi suorituskykyä ja on haastavempaa alkaa opiskelemaan yhtään mitään. Usein miten kohtaa paljon nykypäivänä asioita, jotka on uskoteltu ihmisille ja täten antanut vääristyneen kuvan ihmiselle. Kyse on luultavasti juuri siitä, ettei aivotoiminnassa tapahdu mitään rakentavaa sen ohella, kun treenaamme, muutakuin fyysinen kunto saattaa kohentua ja tietysti mielenlaatu vaikuttaa asiaan. Liika rasite on selkeä siinä mielessä, että uuvut niin pahasti, ettet jaksa mitään. 

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6892
13/16 | 

Vierailija kirjoitti:
Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Niin painoa on kyllä 280 kg. Yli 30 vuotta voimanostoa ja painonnostoa. Älyssä ei liene huomauttamista.

Vierailija
14/16 | 

Tunnistan itseni Matssonin kirjoituksesta hyvin. Itse teen luovaa työtä ja opiskelen, ja nämä molemmat kuluttavat älyllistä energiaa ajoittain suuria määriä. Tykkään myöskin harrastaa liikuntaa, mutta huomaan kyllä raskaan liikunnan (voimaharjoittelu, intervalliharjoittelu jne.) vievän keskittymiskykyäni. Muissa kommenteissa on hyviä pointteja, mutta itselläni tuntuu olevan kausia, jolloin halu tehdä työtä ja oppia uutta ovat niin suuria, että fyysinen hyvinvointi tuntuu toissijaiselta ja haluan antautua täysin työlleni.

Luovina kausina koen treenien keskeyttävän hyvän flown ja tuolloin annan itselleni luvan olla laiska fyysisesti, ja rääkkään sen sijaan itseäni tekemällä enemmän töitä työhän ja opiskeluun liittyen. Aamuiset juoksulenkit tosin tuntuvat piristävän aivojen toimintaa, eivätkä tunnu samalla tavalla keskeytykseltä, koska tulevat heti yöunien jälkeen.

2367
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
15/16 | 

Kuulostaa siltä, että vedät Mattson ihan vaan liian rankat treenit, jos noin käy. Voi tosin olla, että sulla on jokin piilevä sairaus tai vika, joka oireilee rankan liikunnan aikana tai jälkeen, esiemerkiksi sydänperäinen, mutta ihan vaan tavallinen ylikuntokin (eli ylirasitustila) voinee tuollaista aiheuttaa. Ylikunto mm. heikentää immuunipuolustusta ja vaikuttaa mielialaan, joka puolestaan voi vaikuttaa älylliseenkin suoriutumiseen. Fiksumpaa varmaan olisi tulosten paranemisen sijaan keskittyä liikunnassa hyvään oloon, ja harrastaa liikuntaa ilman tiukkoja tulostavoitteita. 
Onhan niitä juttuja lukenut esimerkiksi maratoonareiden sydänkuolemista, jotka liittyvät liian suuren rasituksen aiheuttamista sydänlihaksen arpeutumista ja sen aiheuttamasta sydänlihaksen paksuuntumisesta ja kimmoisuuden häviämisestä. Jotenkin aika järjetöntä hommaa, mutta kai siihen tulee riippuvuus, siihen endorfiiniin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00210

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat