Kirjoitukset avainsanalla oppiminen

Kuva: Alexis Dworsky

Oppiminen on aarteenetsintää. Hyvä opettaja opastaa – kuumenee, kylmenee, kuumenee – sitä mukaa kun lähestyt aarretta eli oppimistavoitetta. Jos opettaja yrittää taluttaa suoraan päämäärään, aarre karkaa opiskelijalta kuin sateenkaaren pää. Ilman palautetta homma jää puolestaan päämäärättömäksi harhailuksi.

Pyörällä kaatuessa ei tarvita opettajaa kertomaan, että pieleen meni. Soittaessa kuulee, meneekö nuotilleen vai sen vierestä. Luonto ja aistit hoitavat palautteen.

Mutta teorian opiskelussa vauhti ei tyssää eikä korva kerro, vaikka mentäisiin kuinka pahasti metsään. Tarvitaan palautteen antajaa. Tarvitaan opettajaa.

Virheitä tekemällä oppii. Jos kiellät virheesi, kiellät samalla itseltäsi oppimisen. Katsokaa vaikka omissa maailmoissaan eläviä kotieinsteineja ja muita kaikkitietäviä, jotka toistavat loputtomiin samoja virheellisiä teorioitaan. Kun lähetin toimii, mutta vastaanotin ei, palaute ei koskaan saavuta kohdettaan eikä mitään voi oppia. Oppiminen vaatii tervettä nöyryyttä.

Hyvä opettaja tulkkaa opiskelijan virheet rakentavaksi palautteeksi. Eli kertoo missä onnistuttiin ja missä voi vielä parantaa. Ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vaikka opiskelija voi olla opetettavassa asiassa opettajaa jäljessä, ihmisenä molemmat ovat tasavertaisia. Hyvä opettaja kohtelee kaikkia, myös lapsia, ihmisinä.

Hyvä opettaja mukauttaa palautteensa opiskelijan yksilölliseen tasoon: ei liian vaikeaksi, sillä norsua ei voi nielaista kerralla; ei liian helpoksi, sillä pullamössö ei ravitse; vaan juuri sopivaksi kuin Kultakutrin puuro. Kun opettaja toimii opiskelijan yksilöllisen mukavuus- ja epämukavuusalueen väliin jäävällä ns. lähikehityksen vyöhykkeellä, oppiminen on palkitsevaa ja tehokasta.

Hyvä opettaja kuuntelee opiskelijoita. Opiskelijoiden esittämät kysymykset ja palaute ovat opettajalle yhtä tärkeitä kuin opettajan antama palaute opiskelijoille. Opettajan on vaikea ennustaa mitä pitäisi selittää, jos ei tiedä mihin kysymyksiin opiskelijat tarvitsevat vastauksia. Oppiminen tapahtuu opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksessa.

Blogikirjoituksistanikin tulisi parempia, jos voisin käydä vuoropuhelun jokaisen lukijan kanssa. Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus. Uusi lukija, uusi kysymys, uusi vastaus ja niin edelleen. Lopputulos olisi paljon parempi kuin yksinäinen taisteluni näppäimistön kanssa. Ilman lukijoiden palautetta voin vain käydä päässäni vuoropuhelua kuvitellun lukijan kanssa ja vastata omiin kysymyksiini. Tällöin kirjoitukseni heijastaa lähinnä niitä vuorovaikutuksia, jotka olen ihmisten kanssa eläessäni käynyt.

Palaute muokkaa aivoja ja hermosoluja. "Cells that fire together, wire together", kuten englanniksi sanotaan. Eli yhdessä aktivoitujen solujen yhteydet vahvistuvat. Solujen välisten synapsien muodostuminen näkyy ihmisen ja muiden eläinten käyttäytymisessä oppimisena, hienosti sanottuna ehdollistumisena. Jääkaapin oven narahdus aktivoi kuulosoluja ja jääkaapista saatu ruoka makusoluja. Kun aistimukset aktivoituvat yhdessä, pelkkä jääkaapin oven narahdus saa veden herahtamaan kielelle. "Cells that fire out of sync, lose their link", jatkuu sanonta. Eli palaute ratkaisee: toistuvasti tyhjän jääkaapin narahdus vaimentaa lopulta opitun yhteyden.

Pelien välitön palaute koukuttaa. Kun pelaat oikein, pisteet kilahtavat ruutuun sillä sekunnilla. Välitön, yksilöllinen ja rakentava palaute on paitsi oppimisen lähtökohta, myös oppimishalua kasvattava palkinto. Monen asian opettamisessa voisi ottaa oppia pelien palkitsevasta palautejärjestelmästä. 

Viihteellistäminen ja tunteita herättävät esimerkit tehostavat muutenkin oppimista. Väite "keskiarvo ei ole yleisin arvo" voi olla vaikeampi hahmottaa ja muistaa kuin väite "ihmisellä on keskimäärin yksi kives ja yksi munasarja", vaikka viesti on sama.

Tekoälykin oppii palauteketjun avulla. Jos kone kävisi läpi kaikki vaihtoehdot ilman palautetta, yhtälön ratkominen kestäisi kohtuuttoman pitkään. Mutta kun edellisen yrityksen lopputulos vaikuttaa seuraavaan yritykseen kuumenee-kylmenee -etsintäleikin tavoin, ratkaisu löytyy nopeasti. Konetta ei ylpeys vaivaa, vaan se ottaa yrityksen ja erehdyksen menetelmästä täyden hyödyn irti.

Opetuksen ryhmäkoon kasvaessa yksilöllinen vuorovaikutus vähenee väistämättä: opettajan aika jaettuna osallistujien lukumäärällä on sitä pienempi mitä suurempi ryhmä. Lisäksi toistuva paradoksaaliselta vaikuttava havainto on se, että pienessä ryhmässä tulee paljon enemmän kysymyksiä kuin suuressa ryhmässä, vaikka potentiaalisia kysyjiä on vähemmän. Suuressa ryhmässä puheenvuoron ottaminen vaatii osallistujilta enemmän rohkeutta kuin pienessä ryhmässä.

Hyvä opettaja on opiskelijalle kuin valmentaja urheilijalle. Pelkästään sivusta seuraamalla opiskelija kehittyy yhtä vähän kuin pelkästään valmentajansa suoritusta katseleva urheilija. Tekemällä oppii, olipa kyseessä uusi kieli, peli, laite, soitin, laji tai mikä hyvänsä taito. Fysiikan ja tilastotieteen kaltaiset matemaattiset sovelluksetkin ovat pohjimmiltaan taitoaineita, missä harjoitus tekee mestarin.

Luonto ja sen tutkiminen antaa palautteen teorioille. Teoria antaa ennusteen, jonka luonnossa tehdyt mittaukset kumoavat tai vahvistavat. Jos kumoavat, tarvitaan parempaa teoriaa. Jos vahvistavat, tarvitaan lisää tutkimusta.

Elämä on jatkuvaa oppimista ja opettamista. Me kaikki olemme opettajia ja opiskelijoita. Kotiäiti oppii ja opettaa. Duunari oppii ja opettaa. Professori oppii ja opettaa. Kunhan kuuntelee ja antaa palautetta.

Kommentit (6)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä2189
1/6 | 

"Lukijan kysymys, kirjoittajan vastaus. Lukijan täsmentävä kysymys, parempi vastaus."

Ok.

Tästä työntyy kysymys 😃

Mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa?

1. Liikkuuko silloin joku asia tai jotkut asiat jossakin ja jos, niin missä ne liikkuvat?

2. Jos laajenevan avaruuden laajenemisen kuvailuun ei voi käyttää liikettä, niin voiko sen laajenemista kuvailla millään tavalla sanoin tai visuaalisesti?

On niin helppo sanoa / kirjoittaa että myöhemmin avaruutta on enemmän.

Olisi mukava tietää miten sitä on myöhemmin enemmän.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

mdmx
Liittynyt23.11.2009
Viestejä6415
3/6 | 

Harvinaisen hyvä ja osuva kirjoitus.

Hyvä opettaminen on johdattelua sopivalta etäisyydeltä, niin että oivalluksen/löytämisen palkinto säilyy ja palkitsemisjärjestelmä vahvistaa hermoratoja uuden asian ympäriltä. Mitä perusteellisemmin opettaja osaa opetettavan tteorian, sitä selkeämmän kokonaisvaltaisen näkemyksen omaa. Vain sillloin asiaa pystyy helposti katsomaan oppilaan vinkkelistä ja johdattelemaan oikealta etäisyydeltä ja oikeasta kulmasta kohti oivallusta.

Tärkeintähän toi on ala-asteella lasten kohdalla jotka eivät osaa opiskella itse. Tehokkaammin se varmasti toimisi korkeammillakin asteilla, mutta mitä monimutkaisempia asioita sitä vähemmän opettajia jotka osaavat kaikki opettamansa asiat riittävän perusteellisesti ja selkeästi. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä, tapa miten asian oppii vaikuttaa tapaan miten oppimaansa osaa soveltaa.

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä2189
5/6 | 

lindarose11 kirjoitti:
Đó là một bài viết tuyệt vời. Bạn cũng sẽ thích điều này bởi vì nó là công cụ tuyệt vời

Nó có thể là một công cụ tốt, nhưng bạn có thể nói gì khác về chủ đề này không?

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanotaan, että liikunta edistää oppimista. "Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on hyväksi oppimiselle ja muutenkin aivoille" toteaa Lihastohtorikin uusimmassa blogikirjoituksessaan.

Oma kokemukseni on päinvastainen: treenin jälkeen loppupäivänä ei pysty keskittymään, ei jaksa ponnistella ja äly romahtaa pahimmillaan jonnekin imbesillin ja debiilin välimaastoon. Ja oikein kunnon lihasharjoittelun jälkeen älyvaje jatkuu vielä seuraavana päivänäkin. Nousujohteisella treenikaudella opin heikosti mitään älyllistä. 

Otaksun kokemukseni johtuvan siitä, että aivot ja lihakset kilpailevat samoista kehon rajallisista voimavaroista. Tämä näkyy tietenkin parhaiten vasta silloin, kun liikkuu riittävän lähellä oman kehon äärirajoja, eli harjoittelee nousujohteisesti ja tekee omiin kykyihin nähden vaativaa älyllistä työtä.

Olen yrittänyt olla ovela ja treenata vasta illalla, kun päivän älylliset työt on tehty. Tulos: kehitystä ei tapahdu, vaikka treenin jaksaisikin tehdä täydellä teholla. Eli älyllinen työ näyttää syövän lihasta siinä missä lihastyö syö älyä. Kun olen pitänyt pidempää taukoa raskaasta liikunnasta, opiskeluni ja työni ovat edistyneet huomattavasti paremmin. Ja silloin kun olen samaan aikaan yrittänyt väkisin treenata kovaa ja tehdä vaativaa älyllistä työtä, olen tullut useammin myös kipeäksi. Liekö ylirasituksesta heikentyneen immuunijärjestelmän syytä vai sattumaa, en tiedä.

Entä sitten ne lukuisat tutkimukset, joissa on havaittu liikunnan yhteys menestykseen koulussa tai älyllisissä tehtävissä?

Ensinnäkin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että liikunnan lisääminen lisää myös älyllistä menestystä. Terveet ja tarmokkaat ihmiset sekä liikkuvat enemmän että menestyvät älyllisesti ilman, että liikunnan tarvitsee parantaa menestystä millään tavalla. Kenties moni menestyisi älyllisesti vieläkin paremmin, jos keskittäisi tarmonsa älylliseen työhön punttien viskelyn tai juoksurääkin sijasta. Maratonjuoksun huipputulos ei välttämättä tee ministeristä parempaa ministeriä, vaan saattaa kertoa että voimavaroja on sijoitettu aivojen sijasta lihaksiin.

Toiseksi kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta varmaan nostaakin vireystasoa, minkä voin uskoa parantavan älyllistä toimintakykyä. Tällöin lihakset tuskin kuluttavat kehon voimavaroja älyllisiltä toiminnoilta huomattavaa määrää. Mutta liikunnan älyllisiä hyötyjä korostavat kirjoitukset harvoin mainitsevat, kuinka kevyestä liikunnasta on kyse. Lihastohtorinkin blogi käsittelee tyypillisesti kovia, nousujohteisia harjoituksia.

Syömällä hyvin, nukkumalla paljon ja lepäämällä riittävästi keho saa varmasti lisää voimavaroja, mutta lihakset ja aivot kilpailevat edelleen näistä lisääntyneistäkin voimavaroista. 

Saatan tietysti olla poikkeuksellinen kummajainen tai tulkita kehoani väärin, vaikka en itse näihin vaihtoehtoihin uskokaan. Uskon, että älyllinen työ- ja toimintakykyni maksimoituu kun liikun vain kevyesti. Liikunnan muiden riemujen takia en kuitenkaan malta liikkua vain kevyesti, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää että liikkuisin älyllisen kehityksen tai oppimisen takia. Tässä asiassa olen toki mielelläni väärässä, joten jään odottamaan hyvin perusteltuja vastalauseita.

Kommentit (16)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
1/16 | 

Minä uskon isolla uulla, että kyse lienee paljon enemmän nimenomaan siitä, että liikunta parantaa muuten henkistä vireyttä pitkällä aikavälillä. Ja tietenkin voisi myös kuvitella, että jos teet aivan päräyttävät tehotreenit, niin et jaksa edes mitään...

Eli kevyttä ja toistuvaa kuntoliikuntaa, joka ylläpitää terveyttä, näin uskoisin isolla uulla. Ei tarvitse aina johtaa parempiin tuloksiin penkistä.

Ruhollah.

Vierailija

Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Kosminen urheilija
2/16 | 

Samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Toisaalta varsinkin nuorempana alle 24 sekä varsinkin lapsena monipuolista liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Tämä tutkimusten mukaan näyttäisi harjoittavan aivoja monipuolisesti. Ongelma on myös se kun olet kovassa kunnossa menet helposti liian kovaa, vaikka harjoitus olisi vielä kuitenkin kaukana äärirajoistasi on siitä palautuminen kuitenkin keholle sekä mielelle raskasta. 

Vierailija
3/16 | 

Teppo treenaa väärin. Jos lepoa on alla ja nesteitä, enegiaa ja muita ravinteita on otettu treenin aikana riittävästi, niin kovakin treeni pitäisi olla syömisellä ja viimeistään pikku tirsoilla hoidettava juttu.

Vierailija
4/16 | 

Paljonko rankka ajattelu kuluttaa kaloreita vs. kevyt ajattelu? Mistä voimavavaroista puhutaan ja miten niitä vertaillaan toisiinsa?

jyväskyläläinen
5/16 | 

Minä en treenaa kovaa koskaan, mutta kävely ja hiljainen hölköttely parantaa meikäläisen kohdalla selvästi oppimista ja keskittymiskykyä ja etenkin kirjoitushommat sujuvat sen jälkeen paremmin. Osittain kyse on pelkästään tauon pitämisen hyödyistä, mutta kyllä ulkona liikkuminen on aivoja aktivoivampaa kuin saman mittaisen tauon pitäminen sisätiloissa tai liikkumatta.

Toinen, selvempi ominaispiirteeni on se, että olen älyllisiä toimintoja vaativissa puuhissa parhaimmillani aamulla - gradunikin kirjoitin aikoinaan ehkä 90 prosenttisesti alle 3 tuntia heräämisen jälkeen. Fyysisesti olen sen sijaan parhaimmillani illalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
6/16 | 

H.S. uutisoi portaita pitkin nousemisen lisäävän aivojen harmaata ainetta  tuntuvasti. Veikkaan, että seuraavissa artikkeleissa tarkoitetaan, että jos vuoden säännöllisesti nousee portaita 8. kerrokseen, aivot ovat tämän jälkeen kuusi kuukautta nuoremmat kuin  hissin käyttäjillä. Eli ajassa, jossa hissin käyttäjällä aivot vanhenevat harmaasta aineesta mitattuna vuoden, ne vanhenevat portaiden nousijalla vain puoli vuotta. Intensiivinen opiskelu sen sijaan nuorentaa aivoja vuodessa 12 kk.!

http://www.hs.fi/elama/a1471404002396

http://www.cbc.ca/news/canada/montreal/taking-stairs-younger-brain-1.3484438

Vanhaan aikaan, kun ei ollut suihkuja, huomasin, että tultuani paita märkänä kotiin esim. jääpallo-ottelusta läksyt jäivät paljon helpommin päähän. Aamuisten hiihtolenkkien jälkeen pää tuntui koulussa toimivan kuin partaveitsi. Mutta enpä koskaan urheillutkaan niin kauan, että olisin rasittunut. Myöhemmin opiskellessa kävin vähän lönköttelemässä ja tekemässä muutamat nopeat spurtit pururadalla. Käsivoimia hoidin pikkuisen yksinkertaisilla välineillä. Niinpä tunsin aina tällaisen kevyen treenin edistävän myös ajattelua. Mutta tosiaan, minulla ei ole omakohtaista kokemusta todellisesta rasituksesta aikana, jolloin olisin voinut havainnoida sen vaikutusta aivotyöhön.

Vierailija
7/16 | 

Alkuperäinen kirjoittaja on kyllä oikeilla jäljillä, mutta tässä menee sekaisin liikunnan akuutit ja pitkäaikaisvaikutukset. Kova treeni aiheuttaa ja sen pitääkin aiheuttaa elimistöön väsymystila, joka näkyy treenin jälkeen sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn laskuna. Ei kukaan ole kovan treenin jälkeen valmis tekemään parhaita suorituksia tai ennätyksiä penkkipunnerruksessa tai muussa fyysisessä testissä, ei myöskään henkisesti kuormittavissa tehtävissä. Kovan treenin jälkeen on sekä lihakset että aivot puhki.

Olennaista on kuitenkin se mitä tapahtuu palautumisvaiheessa eli ns. superkompensaatioilmiö (katso esim. täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/06/nakokulma-superkykyja-superkompensaatiolla-urheilutiedetta-osa-6). Jos harjoitusärsykkeet toistuvat sopivin väliajoin, seurauksena on pidemmällä tähtäimellä sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn kasvu ja hyödyt sekä lihaksille että aivoille.

Kevyt harjoitus, tai ”kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta”, kuten alkuperäinen kirjoittaja toteaa virkistää kyllä mieltä akuutisti, mutta pitkäaikaisvaikutukset jäävät laihoiksi. Elimistöä pitää järkyttää, että kehitystä tapahtuisi.

Vierailija
8/16 | 

Treenaat yksinkertaisesti liian kovaa, joka kuormittaa neurofysiologista järjestelmääsi liikaa.

Sen sijaan, että treenaat 60min 6toiston maksimi painoilla 5x viikossa, vaihda 30min ja tee 10-15 toistoa lyhyemmillä tauoilla, ja lopeta treenaaminen kun alkaa väsyttää, jos se tapahtuu ennen sitä. Sen lisäksi kannattaa syödä proteiinijauhoja, jos yleensä unicafessa safkaat, koska sieltä saat hyvin vähän proteiineja ja palaudut hitaammin.

Ja kaksi sali kertaa voit vaihtaa vaikka kahtee 3km lenkkimatkaan, jonka jälkeen pidät lounastauon, ja tulet olemaan vireä taas parin tunnin päästä.

Nopean "neural chargin" voit tehdä hyppäämällä 5x, punnerrat 5x, teet 5x vatsa lihasta, toistat ja lopetat siinä vaiheessa kun hypyn korkeus ei enää parane. Tähän menee yleensä pari minuuttia.

Vierailija
9/16 | 

Suurin kämmi mitä voi tehdä on se, että syöt liian vähän ja nukut liian vähän. Iltatreeni yleensä valvottaa, joten kannattaa treenata päivällä jos voit semmosia taukoja pitää, ennen töitä ja syödä raskaampi aamupala sen jälkeen, tai heti töiden jälkeen.

Pahin kombinaatio on myöhäinen iltatreeni jonka jälkeen syöt huonosti, ja ehkä dokaat hieman, ja heräät aamulla vetämään vahvempaa kahvia koska nukuit huonosti.

Vierailija
10/16 | 

Alan Turing juoksenteli maratooneja ja samalla kehitti tietokoneet sun muut. Epäilen, että sinun kannattaisi muuttaa treeni ohjelmaa ja aikataulujasi, sekä pitää välipäiviä.

"Mental fog" johtuu aivojen neuronivälittäjäaineiden puutte tilasta. Liika liikunta, liika ejakulaatio (luit oikein), vähäinen nukkuminen ja ruoka edesauttavat tätä. Piristeet kuten kofeiini hidastaa aivojen palautumista, koska unenlaatu kärsii.

Sopivan kombinaation löytäminen voi olla vaikeaa, jos et harrasta liikuntaa säännöllisesti, mutta spurtteina, jolloin et opi ymmärtämään kehoasi.

In_the_beginning
Liittynyt6.10.2016
Viestejä2
11/16 | 

Ajattelin, etten voi olla ainoa tämän asian kanssa. Itse kun tykkään voimanostosta, niin huomaan että se rasittaa älyttömästi suorituskykyä ja on haastavempaa alkaa opiskelemaan yhtään mitään. Usein miten kohtaa paljon nykypäivänä asioita, jotka on uskoteltu ihmisille ja täten antanut vääristyneen kuvan ihmiselle. Kyse on luultavasti juuri siitä, ettei aivotoiminnassa tapahdu mitään rakentavaa sen ohella, kun treenaamme, muutakuin fyysinen kunto saattaa kohentua ja tietysti mielenlaatu vaikuttaa asiaan. Liika rasite on selkeä siinä mielessä, että uuvut niin pahasti, ettet jaksa mitään. 

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6377
12/16 | 

Vierailija kirjoitti:
Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Niin painoa on kyllä 280 kg. Yli 30 vuotta voimanostoa ja painonnostoa. Älyssä ei liene huomauttamista.

Vierailija
13/16 | 

Tunnistan itseni Matssonin kirjoituksesta hyvin. Itse teen luovaa työtä ja opiskelen, ja nämä molemmat kuluttavat älyllistä energiaa ajoittain suuria määriä. Tykkään myöskin harrastaa liikuntaa, mutta huomaan kyllä raskaan liikunnan (voimaharjoittelu, intervalliharjoittelu jne.) vievän keskittymiskykyäni. Muissa kommenteissa on hyviä pointteja, mutta itselläni tuntuu olevan kausia, jolloin halu tehdä työtä ja oppia uutta ovat niin suuria, että fyysinen hyvinvointi tuntuu toissijaiselta ja haluan antautua täysin työlleni.

Luovina kausina koen treenien keskeyttävän hyvän flown ja tuolloin annan itselleni luvan olla laiska fyysisesti, ja rääkkään sen sijaan itseäni tekemällä enemmän töitä työhän ja opiskeluun liittyen. Aamuiset juoksulenkit tosin tuntuvat piristävän aivojen toimintaa, eivätkä tunnu samalla tavalla keskeytykseltä, koska tulevat heti yöunien jälkeen.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
14/16 | 

Kuulostaa siltä, että vedät Mattson ihan vaan liian rankat treenit, jos noin käy. Voi tosin olla, että sulla on jokin piilevä sairaus tai vika, joka oireilee rankan liikunnan aikana tai jälkeen, esiemerkiksi sydänperäinen, mutta ihan vaan tavallinen ylikuntokin (eli ylirasitustila) voinee tuollaista aiheuttaa. Ylikunto mm. heikentää immuunipuolustusta ja vaikuttaa mielialaan, joka puolestaan voi vaikuttaa älylliseenkin suoriutumiseen. Fiksumpaa varmaan olisi tulosten paranemisen sijaan keskittyä liikunnassa hyvään oloon, ja harrastaa liikuntaa ilman tiukkoja tulostavoitteita. 
Onhan niitä juttuja lukenut esimerkiksi maratoonareiden sydänkuolemista, jotka liittyvät liian suuren rasituksen aiheuttamista sydänlihaksen arpeutumista ja sen aiheuttamasta sydänlihaksen paksuuntumisesta ja kimmoisuuden häviämisestä. Jotenkin aika järjetöntä hommaa, mutta kai siihen tulee riippuvuus, siihen endorfiiniin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00210

Minulla on runsaasti kokemusta yliopisto-opinnoista niin fysiikan ja matematiikan kuin psykologian ja kasvatustieteen puolelta. Olen havainnut, että menestyminen näiden kahden eri lajin opinnoissa vaatii suunnilleen vastakkaista opiskelustrategiaa.

Matemaattisten aineiden tentteihin kannattaa valmistautua lepäämällä ja rentoutumalla. Osaaminen hankitaan tekemällä harjoituksia ahkerasti koko kurssin ajan. Ulkoa ei tarvitse opetella juuri mitään. Viime hetken harjoittelu on yhtä järkevää kuin maratonin harjoittelu juuri kilpailun alla.

Humanististen aineiden tenteissä menestystaktiikka on peruskoulusta tuttu: ahmi, oksenna, unohda. Viimeiset päivät ennen tenttiä kannattaa päntätä erityisesti tentin laatijan arvostamia teorioita, käsitteitä ja auktoriteettien nimiä. Kutsun näitä taikasanoiksi. Taikasanat selviävät luennoilta, tenttikirjasta tai viimeistään googlaamalla tentin arvostelijan tutkimusaiheet. Yleensä nämä ovat niin irrallista tietoa, että tentissä ne muistaa parhaiten painamalla etukäteen mieleen liuta akronyymejä; kuten HEPPA = Hermeneuttinen, Eksistentiaalinen, Pragmaattinen, Postmoderni ja Analyyttinen ajatussuuntaus. Esseevastauksissa akronyymit toimivat runkona kappaleiden ydinasioille, jonka ympärille sitten kirjoitetaan mielellään lähinnä kritiikiksi puettua mielistelyä. Siis samaan tapaan kuin työhaastattelussa kannattaa sanoa heikkoudekseen, että omistautuu liikaa työlleen.

Yritin kerran soveltaa matemaattisten aineiden menestysstrategiaa psykologian kurssilla: opiskelin ahkerasti läpi kurssin, mutta tenttiä edeltävät päivät keskityin aivan muihin asioihin. Kurssi oli erityisen kiinnostava, joten keskityin ymmärtämiseen, en irrallisten tietojen muistamiseen. Vastasin tentissä parhaalla osaamisellani. Tulos: hylätty. Uusintatenttiä varten pänttäsin kaksi päivää perinteisellä taktiikalla. Tulos: paras arvosana. Parin viikon päästä olisin luultavasti saanut taas hylätyn, sillä sen kauempaa päähäni tankatut irralliset tiedot eivät siellä itsestään pysy.

Matemaattisissa aineissa opitut taidot säilyvät vuosia opintojen jälkeen, tai jopa elinikäisesti kunhan soveltaa niitä silloin tällöin.

Korostan, että kirjoitan nyt omista kokemuksistani. En ole tehnyt asiasta tieteellistä tutkimusta. Muilla voi olla toisenlaisia kokemuksia. Sana on vapaa.

Kommentit (5)

BeachB
1/5 | 

Ainakin Englannissa fysiikan ja matematiikan opiskelu oli hyvin automatisoitua ulkoa pänttäämistä. Fysiikan tentit perustuivat lähinnä kaavojen ulkoa opetteluun ja niiden aivottomaan soveltamiseen, jos hallitsee analyysin ja algebran perusteet. Matematiikan tentit perustuivat taas ennalta sovittuihin kurssikohtasiin "standardeihin", joten opettelemalla ulkoa aimpien vuosien/mallitehtävien ratkaisumenetelmät sai tenteistä hyvän tuloksen. Lisäksi tentit oli tehty peliksi kelloa vastaan, jonka takia ratkaisumenetelmät pitikin osata ulkoa tai ei riittänyt aika. Arvostelu tietysti perustui oman vuosikurssin koetulosten jakaumaan, jotta saadaan luokiteltua opiskelijat kylmästi omiin kategorioihin.

Suomessa ovat asiat toki hieman paremmin, mutta kyllä luonnontieteissä pänttäämisellä on myös vahva rooli Suomessa. Määritelmät, tärkeimmät laskukaavat/lauseet ja ratkaisuideat täytyy opetella ulkoa - tavalla tai toisella. Erona on tosiaan se, että ulkoa opeteltavaa on vähemmän kuin humanisteilla - tai paremminkin, että suuri osa tästä ulkoa opeteltavasta aineksesta muodostaa loogisen kokonaisuuden, jonka muistaminen on helpompaa, jos on sattunut ymmärtämään taustalla olevat säännöt. Arvostelukin perustuu loogisiin tai mitattuihin faktoihin. Ainakin erikoiskurssien sisällöt ovat taas luennoitsijoiden omien mielenkiinnonkohteiden mukaisia, jolloin myös lähestymistapa tai aihe voi olla isosta perspektiivistä katsottuna marginaalista.

Eri tieteenaloilla on varmasti erilaisia vaatimuksiakin. Tuskin kasvatustieteilijän täytyy olla aukoton päättelijä? Tärkeämpää on varmaan hyvä vuorovaikutustaito ja eläytymiskyky. Tämä nyt on vain yksi esimerkki.

Vierailija
2/5 | 

Siitä olen samaa mieltä,että luonnontieteet ja ihmistieteet poikkeavat kovasti toisistaan.Kokemukseni mukaan on kuitenkin niin,että ihmistieteissä pärjää,kun panostaa asioiden ymmärtämiseen ulkoaoppimisen sijasta.Olen päntännyt ainoastaan pääsykokeisiin,muutoin panostanut ymmärtämiseen ja pohtimiseen.Olen lukenut psykologiaa,sosiologiaa ja valtio-oppia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
3/5 | 

Aivojen rakenne ja langoitus erityisesti kognitiivisilla aivoalueilla on eri ihmisillä niin erilainen, että heillä ei ole mahdollisuutta ajatella tai toimia keskenään samalla tavalla. Tämä koskee varmaan jossain määrin myös opiskelua ja kuulusteluissa toimimista.

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Ihmisten "kognitiodiversiteetti" onkin todella suuri; itsekin tunnen ja tiedän vielä lisää joka alan, kuten historian, psykologian, psykiatrian, kemian, teoreettisen fysiikan, lakitieteen, kuoronjohdon, didaktiikan, lääketieteen, matematiikan ym. lahjakkuuksia, joille on vielä tyypillistä syvä kiintymys omaan alaan. Kunkin alan sisällä on varmaan vielä useita erilaisia tiedonkäsittelytapoja. Blogissaan Teppo luonnehtii joitakin omia lahjakkuusalueitaan ja niissä menestymisen häneltä vaatimia toimintotyyppejä.

Itselläni on varmaan ollut hieman vino näkökulma pääaineeseeni yleiseen matematiikkaan, koska matematiikka oli lukiossa ylivoimaisesti heikoin ja vähiten kiinnostava aineeni kiinnostuksen kohteiden ollessa kielitiede ja psykologia sekä se, mitä varsinaisesti pidin omana aineenani, runot ja kuvaamataide. Yo-tutkinnon suoritettuani meninkin heti kesäyliopistoon psykologiaa opiskelemaan ja samalla maalasin ahkerasti. Tulin jo kirjoittautuneeksi yliopistoon psykologiaa ja kielitiedettä opiskelemaan, mutta samaan aikaan kauppamatematiikan laudaturia suorittava serkkuni kehui matematiikkaa niin jännittäväksi, että päätin kokeilla. Heikot pohjatietoni näkyivät heti. Kun yritin lukea Lindelöfin erinomaista kirjaa "Johdatus korkeampaan analyysiin" pääsin eteenpäin yhden sivun. Koska en käsittänyt sivun lopussa vastaan tulevaa yksinkertaista lauseketta panin kirjan pois - koko ensimmäiseksi opiskeluvuodekseni, ja keskityin maalaamiseen, runojen kirjoittamiseen ja satunnaisesti filosofiaan. Toisena talvena sain jo suoritetuksi em. perusteoksen sekä teoreettisen fysiikan appron 1. osan. Huomasin, että kun ponnistelin asioiden ymmärtämiseksi, ne ymmärrettyinä jäivät itsestään mieleen. Mutta en huomannut opiskelustrategioissa mitään oleellista eroa teor. filosofian approa, kasvatustiedettä, koululakia tai vaikka matematiikan laudaturkursseja lukiessa. Pelkkä jonkinasteisen ymmärryksen saavuttaminen riitti pitämään asiat tai ainakin suuren osan asioista mielessä.

Mutta tämän tasoinen opiskelu ei vielä muodosta riittävää taustaa uutta luovalle toiminnalle. Oltuani jo kymmenisen vuotta opettajana sain päähäni selvittää tietoisuuden salaisuuden ja rupesin tämän saavuttaakseni omaehtoisesti opiskelemaan tietoja muun muassa aivoista ja eräistä fysiikan aloista, erityisesti supratiloista, tiiviin aineen defekteistä ja itseorganisaatiosta. Kopioin paljon artikkeleja, ostin kirjoja ja pänttäsin niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Samankin artikkelin saatoin lukea, alleviivata ja värittää kuukaudessa ehkä kymmenesti ja ydinkohdat vielä useammin. Näin toimiessani kiinnyin usein tutuiksi tulleisiin artikkeleihin. Huomasin, että päntättyäni antaumuksellisesti paljon artikkeleita yhä uudestaan aivoni rupesivat silloin tällöin yht´äkkiä spontaanisti tuottamaan tekstiä, joka jollain tavalla heijasteli lukemiani asioita ja muodosti jonkin tietoisuutta koskevan hypoteesin. Kaukana siitä, että  "hypoteesi" olisi minulla koskaan ollut oikeansuuntainen, mutta mekanismi oli kuitenkin aivoissa hankittuja tietoja spontaanisti yhdistelemällä hahmottuneen uuden näkemyksen purkaus.

Tämä spontaanin tuoton mekanismi on tutkitusti asia, jonka toimimiseen fysiikkaa tai vastaavaa oikein opiskelemalla on mahdollista päästä millä tahansa tasolla oltaessa, kun vain toimitaan Larkinin et.al. menetelmällä. Tiivistettynä menetelmän idea on fysiikan moninaisten ongelmien ratkaisujen täydellinen sekä ulkoa että ymmärtäen osaaminen. Sitä verrataan mestarillisen sakinpelaajan ulkoa opettelemiin satoihin erilaisiin tunnettuihin aloituksiin. Sadat erilaiset aloitusmallit yhdessä meneillään olevan tositilanteen kanssa muodostavat reunaehtojärjestelmän, joka estää pelaajaa reagoimasta virheellisellä siirrolla ja auttaa valitsemaan vastustajaa ahdistavia ratkaisuja.

Asian ydin on, että samalla opiskelumenetelmällä saavutetaan tila, jossa fyysikko tai opiskelija  fysiikan ongelman kohdatessaan näkee välittömästi koko ratkaisustrategian kaikkine yksityiskohtineen.

http://www.jimdavies.org/summaries/larkin1980.html

Ylipäänsä olen huomannut yhden pänttäämisen edun olevan, että aivojen "lataaminen" tiedoilla voi aiheuttaa niiden purkautumisen jollakin aivan toisenlaisella alalla. Luovuudesta tulee mieleen myös Morsellan näkemys, jonka mukaan luovuuden ydin on nimenomaan tiedostamaton, eikä koskaan tietoisuuden ohjaama prosessi

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

heliks

Ihana aamunavaus😋 Tiedonhaluni ja uteliaisuuteni tieteitä kohtaan on hiljalleen hiipunut sammumispisteeseensä, mutta Sinun tekstisi kyllä nyt öljysi ruosteiset aivoni. Jo alkumetreillä "Kongnitiodiversiteetti" sai sieluni laulamaan, 🙌. Talletan kirjoituksesi, koska yhdellä lukemiskerralla en kaikkea saata sisäistää. Hyvää päivänjatkoa Sinulle!

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
4/5 | 

Muistaakseni joku neuvostoliittolainen psykologi opetti tyttärensä shakkimestariksi. Erikoista nimenomaan oli, että yleensä tämän psykologin tytär ei edes miettinyt siirtoa, vaan siirto tuli ikäänkuin selkäytimestä ja shakki oli melkein kuin ylimääräinen raaja hänessä.

Aivotutkimukset näyttivät hänen kohdallaan, että kasvomuisti aktivoitui, kun hän pelaili shakkia. Selitykseksi annettiin, että hän tunnisti shakkilaudalla salamannopeasti erilaisia tilanteita ikäänkuin erilaisia kasvoja ja osasi välittömästi toimia, kuten joskus ihmiset osaavat välittömäst5i väistää päätä kohti tulevan iskun tai esineen kumartumalla (varsinkin taistelulajien mestarit).

Ruhollah.

Pelit ja koulutehtävät luovat harhakuvan maailmasta, joka vaikeutuu taso tasolta. Harha alati jyrkkenevästä ylämäestä lannistaa fysiikan alkeiden kanssa kamppailevan aloittelijan. "Kun et opi edes koulufysiikkaa, et voi menestyä jatko-opinnoissa, tutkimustyöstä puhumattakaan", kuuluu sisäinen ääni – opettajien ja lähipiirin myötäillessä.

Fysiikan maasto on todellisuudessa yllätyksiä täynnä. Jyrkän mäen takaa paljastuu lakeuksien kauneus. Ainakin heille, jotka jatkavat vaeltamista vaikka maisema näyttäisi toivottamalta. Samankin maiseman alkaa nähdä aivan uudessa valossa, kun aivot kypsyvät ja omat vahvuudet ja heikkoudet hahmottuvat.

Fysiikan alkeita yritetään opettaa matematiikkaa vältellen. Välttelyn jalo tarkoitus on madaltaa korkeaksi miellettyä rimaa. Samalla vältetään valitettavasti myös fysiikkaa, sillä fysiikan lain luonne on pohjimmiltaan matemaattinen. 

Populaarikirjat innostavat, antavat elämyksiä ja houkuttelevat fysiikan maailmaan. Todellista osaamista ja ymmärrystä ei pelkkiä yleistajuisia teoksia lukemalla kuitenkaan saavuta ilman matematiikkaa. Luonnolliset kielet, kuten suomi tai englanti, kun eivät epätäsmällisyytensä vuoksi sovi ilmaisemaan harhattoman maailmankuvan fysiikkaa.

Fysiikka on taito, ja taidot kehittyvät tekemällä. Fysiikassa tekeminen tarkoittaa laskujen, ennusteiden ja kokeiden tekemistä. Matematiikkaa tarvitaan jokaisessa.

Matematiikka helpottaa, ei suinkaan vaikeuta, fysiikkaa. Satametrisen tunnelin kaivaminen ei ole sata kertaa työläämpää kuin metrin tunnelin kaivaminen, kun käytössä on tuhat kertaa järeämpää – tai nokkelampaa – tekniikkaa.

Matematiikka avaa työkalupakin, josta fysiikan alkeita pelkästään sanallisesti opetteleva ei osaa uneksiakaan. Pyörimisliikettä voi tutkia alkeisgeometrialla, mutta verrattomasti helpommin se sujuu vektorien ja differentiaalilaskennan avulla. Hiukkasfysiikan, gravitaation ja kosmologian tarkka kuvailu on luontevinta differentiaaligeometrian ja polkuintegraalien välineistöllä. 

"Oletko saanut tarpeeksi toinen toistaan käsittämättömämpien kaavojen ulkoa opettelusta? Ei enää vanhojen menetelmien loputonta sotkua ja käsien heiluttelua, kun…", voisi nykyfysiikan matemaattisia menetelmiä markkinoida ostoskanavalla, tuskasta hikoilevan fyysikonalun hukkuessa mainosvideolla sekaviin papereihinsa.

Fysiikan tieto jäsentyy hierarkkisesti. Siksi muistettavan tiedon määrä pikemmin vähenee kuin kasvaa opintojen edetessä. Matematiikkansa hallitseva fyysikko johtaa lukemattomat erikoistapaukset säilymislakien kaltaisista yhtenäisperiaatteista loogisen päättelyn avulla. Gamma-, röntgen-, UV-, infrapuna-, mikro- ja radiosäteily ovat kaikki näkymätöntä valoa eli saman sähkömagneettisen kentän aaltoilua kuin näkyvä valo, mutta vain eri taajuuksilla.

Puhun fysiikasta, koska tunnen sen parhaiten, vaikka harjoittelun tuomaa selkiytymistä esiintyy varmasti muillakin aloilla. Jostain syystä juuri fysiikka on kuitenkin erityisen vaikean alan maineessa. Toki tutkimusongelmien ratkominen ja erityisesti merkittävän uuden keksiminen onkin aina vaikeaa, ja menestymiseen tarvitaan onnea, mutta sama pätee joka alalla. Päteväksi asiantuntijaksi kehittyy periksiantamattomalla työllä, fysiikassakin.

Fysiikan ja ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, että uudet sukupolvet uskaltavat unelmoida suuria. Meidän vanhojen tehtävä on rohkaista uusia fyysikonalkuja seikkailuun fysiikan jännittävään maailmaan. Tieto tuskaisen ylämäen takaa paljastuvista yllättävistä näkymistä voi olla ratkaiseva rohkaisu.

Kommentit (7)

KK
1/7 | 

Tämä oli hienosti sanottu, juuri näin asiat ovat. Ei tarvitse mitään lisätä. Se pieni varaus tosin että matematiikka tuossa on fyysikkojen työkalumatematiikkaa, ei matematiikan tutkimusmatematiikkaa. Vaikka tietysti peruspointtisi, ylämäkien jälkeen aukeaa tasangot, pätee sinnekin.

WSolsticeHOu
Liittynyt3.1.2016
Viestejä3618
2/7 | 

Ehkäpä nykyfysiikka kuvaa maailmankaikkeutta täysin väärin.

Ehkäpä suurin osa ihmisistä ymmärtää sen alitajuidesti ja ei edes halua yrittää opiskella virheellisiä teorioita maailmankaikkeudesta.

Ehkäpä esim. vetävää voimaa ei edes ole olemassa.

Ehkäpä galaksit syntyvätkin sisältä ulos päin.

Vai miten selität havainnot?

Laaja yhdistelmäteleskooppi paljasti teorioita kuumemman kvasaarin

https://www.avaruus.fi/uutiset/tahdet-sumut-ja-galaksit/laaja-yhdistelma...

Minä väitän että galaksit syntyvät sisältä ulospäin ja kun tähdet ovat syntyneet, niistä muodostuu galaksin levytaso josta paljon liikettä / energiaa / työntävää  voimaa takaisin kohti galaksin keskustan supermassiivista kohdetta joka laajenee ja säteilee liikettä / energiaa tihentyminä joita meidän laitteet eivät kykene rekisteröimään.

Paitsi silloin jos joku näistä laajenevista tihentymistä törmää jonkun laajenevan ilmakehän laajenevaan kvarkkiin, jolloin se laajenee havaittavaksi suurienergiseksi tihentymäksi.

Ok. Nyt galaksin levytason suunnasta työntyvä laajeneva liike / energia / työntävä voima saa galaksin keskustan supermassiivisen kohteen laajenemaan voimakkaasti siten että sen keskustaan kohdistuu erittäin suuri paine joka purkautuu erittäin tiheinä tihentyminä supermassiivisen kohteen navoilta ulos päin.

Napoja kohti työntyy sadoista miljardeista galakseista liikettä / energiaa / työntävää voimaa joka kohtaa vastapalloon suihkujen erittäin tiheitä laajenevia tihentymiä ja nuo alueet joissa suihkut ovat äärimmäisen kuumia, ovat alueita joita pidemmälle sadoista miljardeista galakseista peräisin olevat laajenevat tihentymät eivät pääse työntymään.

Nuo alueet ovat samoja joissa suihkujen laajenevat tihentymät laajenevat niin voimakkaasti, että suihkut työntyvät havaittaviksi.

Ps. Avaruus ei mitään laajene tai kaareudu.

Kaikki näkyvän maailmankaikkeuden liike / energia laajenee ulos päin jo olemassa olevaan ikuiseen ja äärettömään avaruuteen joka on ei yhtään mitään.

Laajenevat atomien ytimet koostuvat laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät keskenään laajenevaa liikettä / energiaa josta osa ohjautuu ulos laajenevasta atomin ytimestä kohti muita laajenevia atomien ytimiä, omaten sopivissa olosuhteissa mm. laajenevien fotoneiden ja laajenevien elektronien luonteen.

http://www.onesimpleprinciple.com/

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
3/7 | 

Yläkoulun ja lukion fysiikasta kai tässä piti keskustella. Tosin varsinkin lukion tytöt ovat kyselyissä toivoneet kursseihin lisää mm. tähtitiedettä.

Tutkimuksissa on todettu, että hyvin suuri osa opiskelijoista (lukiolaisista) estyy jatkamasta fysiikkaa siinä esiintyvien kaavojen vuoksi. He eivät tiedosta kaavan ja reaalimaailman yhteyttä eivätkä usein myöskään hallitse verrannon muotoisia yhtälöitä varsinkaan, jos tuntematon on viivan alla tai toisessa potenssissa. Tai muotoa m:M=n. Tällaisia ei nimittäin kohti käyvästi opeteta yläkoulussa. Ehkä noin kymmenen vuotta sitten erään lukion lyhyen matematiikan oppilaat saivat melkein kaikki eräästä kokeesta ala-arvoisen suurimmaksi osaksi verrannon muotoisen yhtälön osaamattomuuden tähden. Muistan elävästi, kuinka 1981 Tampereen seudun opettajien koulutuspäivillä ammattikoulujen matematiikan oppikirjan kirjoittaja sanoi yläkoulun opettajille jotakuinkin näin: "On aivan sama oppivatko oppilaanne mitä heille opetetaan, kunhan opetatte heille kaavalaskut (verrannon muotoiset yhtälöt) hyvin." 

Suuri osa fysiikan alkeiskaavoista, joita yläkoulussa voisi esiintyä, on verrannon muotoisia. Useimpien alkeiskaavojen ja reaalimaailman suureiden yhteys voitaisiin konkretisoida sopivasti laadituilla fysiikan kokeilla, jossa oppilaat esim. työpareittain mittaisivat joitakin suureita ja sijoittaisivat niiden arvot kyseisiin kaavoihin esimerkiksi todeten kaavojen ainakin likimain pätevän. Artikkelissani "Matemaattinen luonnonlakinäkökulma yläkoulun fysiikassa" (DIMENSIO 5, 2005) esitän kymmenisen tuollaista, ja oppilaillani olen heidän tyydytyksekseen teettänyt noin kaksikymmentä viisi. Aloittaessani joskus 1985 töiden kehittelyn en ollut lainkaan varma, voisivatko oppilaat omaksua tavoitteeni. Sitten eräs oppilas joutui kesken lukuvuotta muuttamaan pois. Hän tuli kuitenkin hiihtolomalla omaan vanhaan luokkaansa käymään ja tempasi heti innokkaana työvälineet. Kerran taas ajattelin vaihteeksi teettää pelkän kvalitatiivisen tutkimuksen, jolloin eräs tyttö huusi vihaisena "Miksei me lasketa?" Näkemykseni mukaan ilmiön kvalitatiiviset aspektit tulevat vielä paremmin tutuiksi suureiden toistuvan mittailun ja tulosten laskemisen yhteydessä. Asiat alkoivat heti rullata, kun keksin opettaa joulen suuruuden heti 7. luokan ensimmäisellä tunnilla ja laskettaa oppilailla veteen sen lämmetessä sitoutuvan joulemäärän.

Itselleni mieluisimpia teetettäviä ovat olleet mm. hilan kaavan kokeellinen oikeaksi todistaminen, lämpökynttilän liekin säteilemän valoenergian kokeellinen määrittäminen jouleina ja Gaussin kuvauslain todentaminen kuperalle linssille. Monesti olen tuntenut suorastan lumoutuvani nähdessäni oppilaitten paneutuvan asioihin, jotka itsekin koen todelliseksi fysiikaksi. Seuraavan linkin lopussa olen ehkä luonnehtinut jonkin verran menetelmääni

http://maot.fi/onnistumisen-elamyksia/kuopion-lyseon-lukio/

WSolsticeHOu
Liittynyt3.1.2016
Viestejä3618
4/7 | 

"Yläkoulun ja lukion fysiikasta kai tässä piti keskustella."

Eiköhän niistä atomeista jotakin kerrota, kun fysiikkaa opetetaan yläkouluissa ja lukiossa.

Jos ihminen alitajuisesti ymmärtää, että se mitä hänelle optetetaan, on väärin, niin eihän hän sitä edes yritä omaksua. 

Me emme voi havannoida ytimien ympärillä muka oleskelevia elektroneja. En usko että ytimien ympärillä oleskelisi elektroneja. On erittäin paljon loogisempaa olettaa että ytimet kierrättävät keskenään liikettä / energiaa ja vieläpä siten että se liike / energia jota ne kierrättävät, laajenee koko ajan ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen. Senyt vaan sattuu omaamaan sopivissa olosuhteissa elektronien ja fotoneiden luonteen. Siis se laajeneva liike / energia jota laajenevat atomien ytimet keskenään kierrättävät.

Ei mitään sidosvoimia edes ole olemassa. Vetävät voimat eivät ole loogisia missään mielessä. Ja Einsteinin lanseeraama uusi käsite, kaareutuva avaruus, on vain ajatuksenkääntötemppu. 

Eihän avaruutta itseään voi tutkia tieteellisesti millään tavalla. Avaruus itsehän ei säteile mitään infoa. ja jos säteilisi, ei se silloin olisi tilaa / avaruutta. Se olisi silloin jotakin samanlaista mitä aine on ja ainettahan on avaruudessa / tilassa.

Eli laajeneva avaruus ja kaareutuva avaruus tarvitsisivat taustalleen vielä yhden avaruuden, jotta ne olisivat loogisia. Mutta näinhän ei nykyteorioiden mukaan ole.

Laajeneva avaruus laajenee itseensä jotenkin jotenkin. Mutta miten?

Mitä sille laajenevalle avaruudelle muka tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa?

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
5/7 | 

Alkeiskemia saattaa olla vielä paljon "hämäräperäisempää" kuin alkeisfysiikka, jossa useiden ilmiöiden olemuksesta on monilla oppilailla ainakin jonkin verran kokemuksellista ymmärrystä. Ainakin ennen monet pojat esimerkiksi suorittivat leikin varjolla monia mekaniikan tehtäviä, tutustuivat voimatyöhön ja energiaan, kitkailmiöön, lämpöön, punnitsemiseen kiikkulaudalla jne. jne. Kemiankin ilmiöt olivat siinä mukana, mutta niiden alkeellinenkin selittäminen olisi vaatinut jonkin verran tietoa mikroilmiöistä, joita luonnonolosuhteissa harva lapsi käsittelee.

Fysiikkaa opettaessani jouduin tosin toteamaan, että esimerkiksi mittalaitteiden käyttämisen aloittaminen saattoi olla tytöille paljon vaikeampaa kuin pojille, mutta opittuaan he käyttivät niitä sitä intohimoisemmin.

Ettei alkeiskemia olisi jäänyt ensisijaisesti ulkoluvuksi kokeilin jo 7. luokalta alkavaa kokeellista kemiaa. Uskoisin, että kokeellisuus pohjustaa atomitason kemian syvempää ymmärtämistä

http://www.maol.fi/fileadmin/users/Dimensio/2006/Dimensio_6_2006.pdf

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
6/7 | 

Jos jokin asia oli siistiä, niin matematiikassa asiat kumuloituivat ainakin omassa pienessä mielessäni kumulatiivisesti loogiseksi systeemiksi, jossa lopulta differentiaalilaskennassa käytettiin aiemmin opittua hyväkseen.

Ja ehkäpä fysiikkakin on selkeiten ja johdonmukaisimmin johdettu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan loogiseksi järjestelmäksi.

Ja sehän siinä onkin mielenkiintoista, se on ehkä vierasta paljolti arkijärjelle (ei kaikki, mm. painovoima tietyllä tasolla on aika selkeä asia), mutta on lopulta systeemi, jonka oppiessa kaikki muu helpottuu.

Tästä huolimatta on pakko todeta, että tuskin minusta olisi tullut fyysikkoa ja se johtui pitkälle siitä, että en usko, että olisin oppinut hallitsemaan matematiikkaa vaadittavalla tavalla. Siispä piti valita jotain ihmisläheisempää...

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1784
7/7 | 

Kasvisruoka2 kirjoitti:
Jos jokin asia oli siistiä, niin matematiikassa asiat kumuloituivat ainakin omassa pienessä mielessäni kumulatiivisesti loogiseksi systeemiksi, jossa lopulta differentiaalilaskennassa käytettiin aiemmin opittua hyväkseen.

Ja ehkäpä fysiikkakin on selkeiten ja johdonmukaisimmin johdettu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan loogiseksi järjestelmäksi.

Ja sehän siinä onkin mielenkiintoista, se on ehkä vierasta paljolti arkijärjelle (ei kaikki, mm. painovoima tietyllä tasolla on aika selkeä asia), mutta on lopulta systeemi, jonka oppiessa kaikki muu helpottuu.

Tästä huolimatta on pakko todeta, että tuskin minusta olisi tullut fyysikkoa ja se johtui pitkälle siitä, että en usko, että olisin oppinut hallitsemaan matematiikkaa vaadittavalla tavalla. Siispä piti valita jotain ihmisläheisempää...

Matematiikka on todella tuollainen joistakin postulaateista järjen ja logiikan avulla kehkeytyvä, kumuloituva systeemi. Fysiikkaa puolestaan  voisi luonnehtia opiksi ilmiöistä. Fysiikan ilmiöiden ominaisluonteeseen kuuluu, että ne eivät ole järjellä keksittävissä. Ilmiön voi oppia tuntemaan tai tietämään yksistään kokeellisella metodilla.

Esimerkiksi niinkin yksinkertainen ja mahdollisesti aivan tarkasti kaavaa F:ma=1 noudattava suureiden F, m ja a yhteys ei ole lainkaan järjellä keksittävissä. Ainoa tapa löytää tämä yhteys on kokeellinen.

Suurena mysteerinä on totuttu pitämään sitä, että ilmiöitä jäsentävien mitattavien suureiden suhteet noudattavat matemaattisia kaavoja. Uusia ilmiöitä ei kuitenkaan yleisesti ottaen voi johtaa matematiikan avulla vaikkapa tunnetuista ilmiöistä; uuden ilmiön havaitsemiseen kuuluu olennaisesti mittaaminen.  Uusien mittaustulosten luonnetta voi taasen kuvata matematiikalla, yleensä uudella matematiikan muodolla. Jos jonkun ilmiön lakia on kuvattu matemaattisella systeemillä, voidaan samaa systeemiä kehittelemällä löytää ilmiöstä uusia puolia, joiden olemassaolo täytyy kuitenkin kokeellisesti varmistaa.

Joskus herää epäilys, että kaikki opettajat eivät tiedosta ilmiöiden empiiristä perustaa. Tällainen opettaja saattaa antaa oppilaille virheellisen signaalin, että fysiikan ymmärtämisessä olisi kysymys järjestä. Luonto ilmiöineen on kuitenkin ylijärjellinen. Sitä kuvatessa pätee Galilein toteamus, että luonnon kirja on kirjoitettu matemaattisin kirjaimin.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat