Kirjoitukset avainsanalla tasa-arvo

Fyysikot ovat olleet kautta aikojen valtaosin miehiä. Tieteen historiassa tämä on seurannut miesten valta-asemasta yhteiskunnassa, missä naisia on häikäilemättä syrjitty ja suorastaan kielletty tekemästä tiedettä, mutta mikä on tilanne nykyään?

Fysiikan tutkimuksessa naisten osuus on edelleen pieni: tyypillisesti naisia on tohtoreista suuruusluokkaa 20%, professoreista 10% ja nobelisteista 1%. Usein selitykseksi tarjotaan yhä syrjintää, joka tahallaan tai tahattomasti karkottaa jo varhaiskasvatuksen piilovaikuttamisesta alkaen tyttöjä fysiikan huipulle johtavalta uralta.

Fysiikassa syrjitty sukupuoli on kuitenkin nykyään useammin mies kuin nainen, esitti fysiikan professori Alessandro Strumia hiljattain CERNissä, sukupuolten tasa-arvoa käsitelleessä kokouksessa. CERNin tiedotteessa Strumian puhe tuomittiin "erittäin loukkaavaksi" ja hänet hyllytettiin välittömästi kaikesta CERNin toiminnasta. En ole nähnyt puhetta eikä sen taltiointia ole julkaistu, mutta CERNin sensuroimat Strumian diat löytyvät täältä (ja puheen herättämä vastalause täältä).

On selvää, että nainen voi olla fysiikassa parempi kuin mies. Tunnen useita erinomaisia naisfyysikoita. Esimerkiksi vaimoni suoritti teoreettisen fysiikan opinnot parhain arvosanoin ja väitteli alalta tohtoriksi nuorella iällä. Jopa maailman paras fyysikko voisi olla nainen, jos paremmuus fysiikassa olisi ylipäätään määritettävissä. Näistä, yksilöitä koskevista tosiasioista ei kukaan selväjärkinen kiistele.

Iänikuinen kiista, jonka Strumian puhe jälleen nostatti, koskee todennäköisyyksiä ja tilastoja: mikä olisi naisten osuus fysiikassa, jos jokainen ihminen saisi kasvaa ja toteuttaa itseään vapaasti?

Tasan puolet, jyrähtää vaikutusvaltainen porukka, joka uskoo lasten syntyvän tyhjinä tauluina. Tämän suositun uskomuksen mukaan sukupuolet erottaa vain jalkoväli, kunnes kulttuuri syövyttää poikiin ja tyttöihin stereotypiansa. Jos erot voivat tulla vain ulkopuolelta, fysiikan miesvaltaisuudenkin on tultava ulkopuolelta – siis syrjivästä kulttuurista.

On tietysti houkuttelevaa kuitata ei-toivotut yhteiskunnan ilmiöt länsimaisen kulttuurin hapatuksena, mutta samalla joutuu sulkemaan silmänsä valtavalta määrältä monitieteistä ja -kulttuurista todistusaineistoa. Sukupuolten eroista puhuttaessa on myös syytä muistaa, että erilainen ei tarkoita eriarvoista. Havaittujen tilastollisten erojen ei pitäisi loukata ketään, eikä varsinkaan rauhanomaisessa yhteiskunnassa mairitella miestä.

Totuus nimittäin on, että tytöt ja pojat eroavat sisäsyntyisesti myös aivoiltaan, kyvyiltään ja kiinnostuksiltaan. Siitä huolehtivat ainakin sukupuolihormonit ja Y-kromosomi. Ei ole sattuman, vaan biologisen evoluution, tulosta että pojissa esiintyy esimerkiksi uhkarohkeita ja väkivaltaisia yksilöitä huomattavasti enemmän kuin tytöissä ja erot ilmenevät hyvin varhaisessa iässä johdonmukaisesti kaikissa kulttuureissa. Jo kohdussa poikasikiöt liikuttavat keskimäärin enemmän raajojaan, tyttösikiöt suutaan. Sukupuolieroja havaitaan myös eläinserkuilla, joilla ei edes ole varsinaista kulttuuria. Seksuaalinen suuntautuminenkin on esimerkki sisäsyntyisestä sukupuolierosta: pojat kiinnostuvat tytöistä ja tytöt pojista, muutamien prosenttien vähemmistöä lukuun ottamatta, eikä suuntautumiseen tiedetä vaikuttavan muut kuin geenit ja hormonit vaikka sosiaalisia vaikutteita on metsästetty ainakin Freudin ajoista.

Fysiikka ei ole (pelkkää) seksiä ja väkivaltaa, mutta sukupuolten välisiä eroja havaitaan myös älykkyydessä. Esimerkiksi se, että älykkyys jakautuu naisilla tasaisemmin kuin miehillä. Miehet ovat siis yliedustettuina älykkyysjakauman ääripäissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisten enemmistö on miehiä. Molemmista päistä löytyy toki myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Psykologien kehittämät ÄO-testit eivät tietenkään mittaa sellaisenaan fysiikkaan soveltuvaa älyä, etenkään ääripäässään. Testin haaviinhan voi tarttua vain sellaista älyä, jota testin kehittäjältäkin löytyy – luultavasti siksi fysiikan suuriin neroihin lukeutuva Richard Feynmankin suorastaan ylpeili verrattain alhaisella ÄO-tuloksellaan. ÄO on fyysikolle kuin kuntotesti joukkueurheilijalle: Päässälaskutaidon, kuviopäättelyn ym. älykkyystestien mittaamien kykyjen kasvu toki hyödyttää fyysikkoa, muttei rajattomasti, sillä yleisälykkyys ei korvaa fysiikan tutkimuksessa tarvittavia erityistaitoja. Jalkapallossakaan ei tule rajattomasti paremmaksi vain sillä, että jaksaa juosta pidempään.

ÄO on kuitenkin vain yksi monista mittareista, joilla miesten hajonta on suurempaa. Miesten epätasaisemmista jakaumista on vastuussa evolutiivisen riskistrategian sisältävä Y-kromosomi, joka voi antaa jättipotin, kuten mormonijohtaja Paul Kingstonin 300 lasta, fysiologi Bertold Wiesnerin 600 keinohedelmöitettyä lasta tai tuhatlapsinen Tsingis-kaani, jonka jälkeläiset lasketaan nykyään jo kymmenissä miljoonissa. Se jättää samalla miehet myös täysin ilman jälkeläisiä useammin kuin naiset, joiden lapsiluvut jakautuvat ilmeisten biologisten rajoitteiden takia tasaisemmin

Onko miesten osuuden kasvu fysiikan huipulle noustessa sitten merkki jonkinlaisen fysiikka-älyn epätasaisemmasta jakaumasta miehillä? Tuskin ainakaan pelkästään, mutta en ole toisaalta nähnyt vakuuttavaa perustelua sillekään, miksi miesten jakauman paksumman hännän voisi fysiikassa(kaan) täysin sivuuttaa. Paksumpi häntä näyttäytyy johdonmukaisesti esimerkiksi siinä, kuinka miljoonien osallistujien SAT:n matematiikan 0.01% parhaimmistoon on päässyt jokaista tyttöä kohti neljä poikaa tasaisen varmasti jo 90-luvulta alkaen. Ja matematiikka on se kieli, jolla fysiikka on kirjoitettu.

Myös älykkyyden osa-alueissa havaitaan sukupuolten välisiä eroja: Naiset menestyvät keskimäärin paremmin laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä sanojen, maamerkkien ym. kohteiden sijaintien muistamisessa. Puheen ja lukemisen vaikeudet ovat moninkertaisesti yleisempiä miehillä, mutta miehet menestyvät keskimäärin paremmin matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa. Ero näkyy myös SAT:n matematiikassa poikien korkeampana keskiarvona. Havaituille eroille löytyy uskottavia syitä ihmisen evoluutiohistoriasta: naiset erikoistuivat tyypillisesti keräilyyn, vahvemmat ja suuremmat miehet metsästämiseen, mikä on jättänyt jälkensä lajimme geeniperimään.

Matemaattista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista tarvitaan jatkuvasti fysiikassa, joten näissä kyvyissä havaitut keskimääräiset sukupuolierot voivat heijastua myös alan sukupuolijakaumaan. Heikompaa avaruudellista hahmottamista voi toki korvata kääntämällä geometriaa algebraksi. Suosin itsekin algebrallisia menetelmiä; liekö sitten yhteydessä afantasiaani.

Vanha sanonta, jonka mukaan naiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä, miehet asioista, kuitataan usein seksistisenä kliseenä. Sukupuolten keskiarvoissa tällainen ero nousee kuitenkin sinnikkäästi esiin tutkittaessa ihmisiä eri aikakausina ja eri kulttuureissa, myös kaikkein tasa-arvoisimmissa. Ja erot kiinnostuksen kohteissa saattavat lopulta ratkaista enemmän kuin kyvyt.

Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa fysiikka kiinnostaa huomattavasti useampaa poikaa kuin tyttöä: kevään 2018 fysiikan yo-kokeen kirjoitti tytöistä vain 11%, pojista peräti 33%, vaikka tyttöjen koesuoritus oli keskimäärin parempi kuin poikien. Oliko tyttöjen suoritus sitten keskimäärin parempi, koska heistä kirjoitti vain 11% parhaimmisto fysiikassa, ei selviä ilman edustavaa otosta molemmista sukupuolista.

Toinen kiinnostuseroihin viittaava tilasto löytyy maiden välisestä vertailusta: mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä pienempi osuus naisista päätyy fysiikan pariin. Norjan ja Suomen kaltaisissa vapaammissa maissa naiset siis valitsevat fysiikan harvemmin kuin Turkin ja Tunisian kaltaisissa maissa, joissa naisilla on vähemmän oikeuksia ja vapauksia.

Ankara kilpailu viittausten ja julkaisujen määrällä voi karkottaa ihmisiä, joiden kyvyt ja kiinnostus riittäisivät fysiikkaan, mutta jotka haluaisivat edistää tiedettä ennemmin kuin omaa uraansa. Teoreettisessa fysiikassa menestymistä vaikeuttaa myös se, että uralla pysyäkseen alan tutkija joutuu kiertämään useita 1-2 vuoden mittaisia pätkätöitä ympäri maailmaa parhaassa perheenperustamisiässä. Äitiyden sovittaminen tähän kuvioon voi käydä erityisen raskaaksi tai käytännössä mahdottomaksi. Kilpailu arvostetuimmista tutkijanpaikoista voi kääntyä itsevarmempien ja kilpailuhakuisempien miesten eduksi, vaikka fysiikan osaamisessa ei eroa olisikaan. Naiset hoitavat myös useammin lapsia, mikä jättää miehille enemmän aikaa keskittyä työuralleen.

Suhteellisuudentajun rajoille vietyä omistautumista tutkimukselle, jota fysiikan terävimmälle huipulle nouseminen voi edellyttää, vaikuttaa esiintyvän miehillä enemmän kuin naisilla. Taipumus viedä erikoisosaamisensa äärimmäisyyksiin saattaa osaltaan selittää, miksi nerot ovat yleensä miehiä. 

Naiset välttävät useammin riskejä, mikä näkyy esimerkiksi miehiä pidemmässä eliniässä. Onnettomuusalttiit työt ovat miesvaltaisia, mutta miksei varovaisuus voisi näkyä myös vähemmän äärimmäisinä suorituksina kaikilla aloilla? Riskinottoa vaativa kilpa-autoilukin vetää puoleensa pääasiassa poikia ja miehiä, vaikka pienempikokoisena naiset voisivat sopia nykyaikaisiin kilpureihin jopa miehiä paremmin.

Syrjintä, ennakkoluulot ja vähemmistöjen kohtaamat muut vaikeudet voivat toki osaltaan vääristää sukupuolijakaumia, vaikka sisäsyntyiset tekijät selittäisivätkin suurimman osan eroista. Ilman syrjintääkin vähemmistöjen on usein vaikeampaa löytää vertaistukea, mikä voi ihmisen kaltaisen sosiaalisen eläimen tapauksessa estää alalle sopeutumisen ja sillä menestymisen.

Mutta jos syrjintä, roolimallien ja vertaistuen puute ovat ratkaisevin este menestymiselle, miten naiset ovat psykologiassa, lääke-, ihmis- ja eläintieteissä onnistuneet kasvattamaan osuutensa fysiikkaan nähden moninkertaisesti? Näillä alkuaan 100% miesvaltaisilla akateemisilla aloillahan sukupuolijakauma on kehittynyt tasaiseksi ja jopa naisvaltaiseksi. Onko syrjintä sitten erityisesti fysiikan ongelma, kun alalla ei ole samassa ajassa tapahtunut samanlaista sukupuolijakauman tasoittumista?

Kokeelliset tutkimukset, joissa mm. samanveroisia hakemuksia on lähetetty naisen ja miehen nimellä, ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Syrjintää saattaa tapahtua yksittäistapauksina suuntaan ja toiseen, mutta kiistatonta todistusaineistoa järjestelmällisestä syrjinnästä ei nykypäivänä parhaan tietoni mukaan fysiikassa ole löydetty. En ole oman tai vaimonikaan kohdalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää havainnut, vaikka monenlaiseen kyseenalaiseen toimintaan olenkin akateemisessa maailmassa törmännyt. Syrjintää voi tietysti olla vaikea havaita saati todistaa, mutta räikeät tapaukset olisin sentään luultavasti huomannut. Omassa kuplassani fyysikot ovat päinvastoin olleet yhdenvertaisuuden edistämisestä kiinnostuneita, erilaisuuteen ja moninaisuuteen myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.

Yhtä sukupuolta ei voi suosia syrjimättä toista. Jos sukupuolikiintiöiden ymv. toimien avulla sukupuolten osuus pakotetaan tasaiseksi, järjestelmä alkaakin syrjiä enemmistöä. Yhdenvertaisuudessa pitäisi kuitenkin olla kyse yksilöiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Eli siitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan sukupuoleen kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kumpi sitten onkaan pienempi paha: epätasaiset sukupuolijakaumat, vai yksilöiden suosiminen, kouluttaminen ja kannustaminen alalle jolle he eivät lopulta ehkä haluakaan?

Kommentit (9)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5204

”Matemaattis-looginen älykkyys ei tarkoita pelkkää laskutaitoa, vaan laajemmin kykyä loogiseen ongelman ratkaisuun. Tällä tavoin lahjakas nauttii yleensä myös johdonmukaisuudesta ja pyrkii hahmottamaan millaisia loogisia rakenteita ja malleja todellisuudessa esiintyy.”

Moniälykkyysteoria

Mulla on sellainen käsitys, että vaikka nainen olisi matemaattisesti erittäin lahjakas, hänen ”laajempi kyky loogiseen ongelman ratkaisuun” on todennäköisesti heikompi, kuin vastaavan matemaattisen lahjakkuuden omaavalla miehellä. Tämä voi olla kenties jopa ratkaisevin syy siihen, miksi naiset eivät kykene hyödyntämään matemaattista lahjakkuuttaan fysiikan saralla niin usein, kuin miehet.

Tästä tuli mieleen muutama tapaus tavallisista naisista, joista olen epäillyt, ovatko he normaaliälyisiä; älykkyys tuntuu olevan normaalia tasoa, mutta jokin ei ole kohdallaan… Sitä en tiedä, onko kyseessä sairaus joka vaikuttaisi älyllisiin toimintoihin. Ominaista heille tuntuu olevan, että älyllisiä rahkeita riittäisi, mutta kyky hyödyntää niitä laajemmin puuttuu – aivan kuin ”piuhoja” olisi enemmän, kuin kykyä järjestellä ne!

Olen pohtinut, onko se enemmän psykologista: että onko kasvatus ollut häslinkiä. Mutta tunnistan samoja piirteitä saman näköisistä ihmisistä… joten se lienee suvuissa. (Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ”häslinki on mennyt perimään”.) Liitän ilmiön nimenomaan naisiin, miehessä se olisi epätyypillisempää/moitittavampaa.

Naisen ei tarvitse olla erityisen älykäs, jos hänen aivonsa ovat miesmäiset, ja hän kykenee tehokkaammin organisoimaan potentiaalinsa - toisaalta juuri se on älykkyyttä..!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5204

Tulipa tönkkö postaus... Nuo kuvaukset ovat ääriesimerkkejä naiseuden huonoista puolista. Sen verran optimistinen olen, että uskon kasvatuksen voivan pelastaa paljon: vaikka perimä olisi aivojen suhteen tavallista plastisempi (?) - mikä käytännössä johtaisi herkemmin vain epäloogisuuteen, kun plastisuuden mahdollisuuksia ei kyetä hyödyntämään  - panostamalla mahdollisimman eheään VVM:iin, saataisiin aivoille paras mahdollinen ohjaus. Kenties jopa niin hyvä, ettei hölmöjä/patologisia piirteitä ilmene lainkaan. 

Luulen, että vauvana puutteelliseksi/epäasialliseksi koetusta kohtelusta  seuraten naispuoliset ihmiset ovat alttiimpia nimenomaan mielen kinkkisille seuraamuksille, koska heidän looginen päättelykykynsä ei ole yhtä taattua perimällä verrattuna miehiin... Ovatko naisen aivot miesten aivoja plastisemmat? Sehän tarkoittaisi suurempaa mahdollisuutta!

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1719

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8178/URN_NBN_fi_jyu-200534...

TIMSS 1999 –tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että suomalaisista 7.-luokkalaisista vain 11 %

asennoitui myönteisesti fysiikkaan. Myönteisesti asennoituneista oli tilastollisesti merkitsevästi

enemmän poikia kuin tyttöjä (tyttöjä 4 %, poikia 18 %).

Tämän tutkimuksen yksi tärkeimmistä tuloksista oli se, että oppilaiden itsetunto fysiikan

osaamista kohtaan ja myönteinen asennoituminen fysiikkaan laskee 7. luokalta 8. luokalle.

Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5204

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Kenties erityisesti tyttöjen heikko itsetunto fysiikan osaamista kohtaan yläkoulussa ja lukiossa johtuu oppikurssien ja -kirjojen heikkoudesta,  epäfysikaalisuudesta, jonka tytöt alitajuisesti vaistoavat (mutta opettajat eivät).  Monta lahjakkuutta voidaan siten menettää.

Mokkeri voi saada hyviä arvosanoja helposti. Kasilla vaikeutuu, ja pitäisi jo hiukan nähdä vaivaa. 

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1719

Jatkoksi ylläolevaan.  Tullessaan 7. luokalle tytöt ovat paljon poikia vähemmän leikeissään tutustuneet fysiikkasävyisiin asioihin kuten voimiin ja muihin suureisiin sekä mittauksiin. Tämä ilmenee aluksi hieman suurempana kömpelyytenä kvantitatiivisten töiden yhteydessä. Jos kvantitatiivisia töitä on runsaasti, tytöt oppivat nopeasti pystyttämän koelaitteet, tekemään mittaukset ja laskemaan tulokset keskimäärin jopa sujuvammin kuin pojat. Heidän itsetuntonsa fysiikan suhteen on hyvä. Esimerkiksi he määrittävät veden höyrystymisenergian ja optiikan peruslain ja todentavat   hilan kaavan tai kaltevalla tasolla liukumisen kaavan Ft^2/(ms) = 2  varsin taitavasti. Teorian voi sitten niveltää  tehtyihin töihin. Aloittamalla 8. luokalla tyypillisten fysiikan laskujen (ei ongelmien, vaan mallien) harjoittelu ja muuntamalla lukion kurssit jo opeteltua fysiikkaa hyödyntäviksi tyttöjen itsetunto fysiikan suhteen pysyy hyvänä. Siis pysyisi, jos meneteltäisiin  näin.

MrNicePressure

Moi kaikki.

Itse keskusteluihin minulta on poistettu kirjoitusoikeudet, joten tämän tänne.

Mitä mieltä Teppo olet tästä?

https://youtu.be/MeqdRAFZ6pY

Kaasuplaneettojen kiertoajoilla näyttäisi olevan vaikutusta siihen milloin Auringonpilkkuja ei esiinny ollenkaan. Tosin jopa satojen vuosien viiveellä. Voisiko pittee paikkansa?

Tässä on kyse siitä että muiden kaasuplaneettojen aikaansaannokset syvällä Auringon sisällä kiihdyttävät Jupiterin aikaansaannosten pintaan nousua, jolloin ne saavuttavat pakonopeuden ja pääsevät ylipäätään Auringon pinnalle asti ja samalla osan vauhti kiihtyy enemmän tietyssä syvyydessä kun niihin vaikuttaa kaksi tai kaikki kolme muuta kaasuplaneettaa, jolloin ne saavuttavat edellä meneviä ja näin Auringonpilkkuja esiintyy aika ajoin 11 vuoden välein ja välillä ei ollenkaan, koska Jupiterin aikaansaannokset eivät aina saavuta Auringon pintaa.

Jupiter ei tietysti yksin saa mitään aikaiseksi, koska tarvitaan pimeää ainetta galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta.

Eli Auringon pinnalle työntyvä aine olisi Auringon sisällä havaittavaksi aineeksi laajentunutta pimeää ainetta jota työntyisi koko ajan ulos galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta ja tämä olisi samalla meille pimeää työntävää voimaa joka välittää työntävää voimaa pois päin galaksin keskustasta.

Uutena ajatuksena varmaan monelle aika villi, mutta jos ajatukseen perehtyy, se alkaa vaikuttamaan aina vain loogisemmalta ja loogisemmalta.

Jos siis antaa itselleen mahdollisuuden ja yrittää ymmärtää mistä kirjoitan.

Pahoitteluni siitä että laitan tämän tänne. Jos kirjoitusoikeuksiani ei olisi viety, laittaisin tämän keskusteluihin. Ehkäpä joku jolla ne ovat, avaa tätä varten oman aiheen. Lukisin mielelläni muiden mielipiteitä ajatuksistani.

Kiitos.

😃

Syrjintä on määritelmän mukaan eriarvoistamista ryhmän tai luokittelun perusteella.

"Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella", määrää yhdenvertaisuuslaki.

Yksilöä ei saa siis arvioida tilastoista laskettujen korrelaatioiden tai ryhmäkeskiarvojen perusteella. Suomenkielinen afrikkalainen puhuu suomea, vaikka keskimääräinen afrikkalainen ei puhuisi sanaakaan suomea. 100kg penkistä nostava poliisikokelas nostaa 100kg, vaikka samanikäiset ja -sukupuoliset nostaisivat keskimäärin 30kg.

Luulen ymmärtäväni, mitä syrjintä on. Päteviä hakijoita karsitaan nimen herättämien ennakkoluulojen perusteella. Työsuhdetta ei jatketa raskauden vuoksi. Laina evätään vuosien takaisen masennuksen takia.

Mutta mikä sitten ei ole syrjintää? Sitä on vaikeampi ymmärtää.

Ongelman ydin on siinä, että ihmisen toimintaa voidaan ennustaa ainoastaan tilastollisesti, todennäköisyyksien avulla. Ihminen kun on liian monimutkainen fysikaalinen järjestelmä, jotta täsmällisiä syy-seuraussuhteita voisi laskea luonnonlaeista. Lupsakka kuski ajaa todennäköisemmin kolaroimatta perille kuin pahamaineinen sarjahuristaja, mutta varmuutta ei siitäkään ole.

Työvuosien perusteella valittu opettaja ei ole välttämättä työssään parempi kuin työttömäksi jäänyt vastavalmistunut nuori, vaikka kokeneet menestyisivät työssä keskimäärin paremmin kuin kokemattomat. Kokemus on ainoastaan tilastollinen muuttuja, jonka perusteella hakijoita luokitellaan.

Koska aitoja syy-seurausyhteyksiä ei voida koskaan selvittää, yksilöä arvioidaan aina pelkkien tilastollisten yhteyksien avulla. Eli syrjitään.

Paitsi että syrjintä ei ole syrjintää vaan "erilaista kohtelua", jos sillä on "hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia", sanoo laki.

Yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta esimerkiksi "uskonnonharjoitukseen", kuten lakiin on erikseen kirjattu. Usko ja perinne ovat taikasanoja, joilla syrjinnästä voi loihtia "erilaista kohtelua".

Syrjintä sallitaan "erilaisena kohteluna" silloinkin, kun tilastollinen yhteys kasvaa riittävän vahvaksi. Ihminen nimittäin erehtyy helposti mieltämään vahvan tilastollisen yhteyden syy-seurausyhteydeksi. Tuhkakupista tulee keuhkosyövän syy.

Luottoyhtiö voi evätä lainan, jos hakija on joskus saanut esimerkiksi masennusdiagnoosin. Terveystiedot ovat periaatteessa salaisia, mutta käytännössä julkisia koska hakuehdoksi voidaan asettaa luottoyhtiön pääsy terveystietoihin. Syrjintä, tarkoitan "erilainen kohtelu", sallitaan.

Ja masennus ei vanhene koskaan, toisin kuin murha, josta voidaan sentään armahtaa. Ei ihme, jos ihmiset eivät halua jäädä kiinni masennuksesta tai muista leimaavista sairauksista.

Äidinkieltä ei saa käyttää yksilön luottokelpoisuuden arvioinnissa, vaikka ruotsinkieliset maksaisivat luottonsa useammin kuin suomenkieliset, kuten hiljattainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan syrjintäpäätös linjaa. Myös iän, sukupuolen ja asuinpaikan käyttö luottoarvioinnissa tuomittiin samassa päätöksessä syrjintänä. Päätöstä perusteltiin sillä, että luottokelpoisuuden arviointi ei "voi perustua yksinomaan tilastollisiin menetelmiin" vaan laki edellyttää "yksilöllistä luottokelpoisuuden arviointia".

Annetun syrjintäperustelun ongelma on siinä, että pohjimmiltaan jokainen arvio on aina "tilastollinen arvio". 

Esimerkiksi vuositulot on tilastotieto siinä missä äidinkielikin. Menneiden tulojen tilastollinen yhteys tulevaan velanmaksuun voi tietysti olla huomattavasti suurempi kuin äidinkielen, mutta vahvakaan tilastollinen yhteys ei tarkoita syy-seurausyhteyttä. Heikkotuloinen voi maksaa velkansa ja hyvätuloinen jättää maksamatta.

Todellisuudessa kyse ei siis ole siitä, että äidinkieli olisi "tilastollista" ja vuositulot "yksilöllistä" arviointia, vaan on vain päätetty, että tiettyjen tilastojen perusteella eriarvoistaminen kielletään syrjintänä, kun taas joidenkin tilastojen perusteella eriarvoistaminen sallitaan "erilaisena kohteluna".

Syrjijöistä pahin on tietysti luonto, joka välinpitämättömyydessään synnyttää huono- ja hyväosaisuutta. Fysiikan lait sallivat syrjinnän. Tätä luonnon sisäsyntyistä eriarvoisuutta voidaan onneksi yhteisön sopimuksilla tasoittaa. Heikompien auttamisesta hyötyvät myös hyväosaiset, vaikka hyväosaisuudestaan omaa erinomaisuuttaan kiittävä menestyjä kuinka kadehtisi.

Mutta mikä on täsmälleen ilmaistuna se "hyväksyttävä tavoite", jonka perusteella syrjinnästä tulee vain "erilaista kohtelua"?

Kommentit (3)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1719

Olen osallistunut 1979:stä lähtien varmaan kaikkiin kilpailuihin, joissa on etsitty logoa, pihataideteosta, postimerkkiä jne.  Suureen postimerkkikilpailuun osallistuneita teoksiani kilpailun ratkettua hakiessani vahtimestari oli pelokas, ei tahtonut uskoa minua tekijäksi eikä antaa niitä, mutta vaatiessani taipui. Huomasin silloin, että nimikuoreni oli avattu, vaikka kilpailun  säännöt kielsivät avaamasta muuta kuin voittajien kuoret.  Ilmeisesti teokseni olisi kuulunut palkittaviin, mutta evätty tekijän ollessa tuntematon, eräänlaista tuntemattomuuteen perustuvaa syrjintää siis. Omat teokseni kuvasivat Suomen luontoa, kuten kilpailun säännöt sanoivat, mutta voittajien merkkiehdotukset olivat jotain ihan muuta.

Olin kuitenkin hieman vahingoniloinen (en niinkään tekijälle, vaan Postille),  koska voittanut ehdotus oli todellinen floppi. Itse kehitin tekeleistäni uuden taidesuunnan, mitä ei olisi tapahtunut ilman ko. kilpailua.

ThiNguyen
Liittynyt14.8.2016
Viestejä44

Teräviä huomioita Teppo Mattssonilta. Olen miettinyt samaa, missä kulkee syrjinnän ja sallitun valikoinnin raja?

Sen täytyy olla jotenkin kulttuuriin ja aikakauteen sidottu häilyvä rajaviiva. Meidän aikanamme tuntuu että yhä useampi ennen sallittu toiminta on muuttunut syrjinnäksi. Emme voi ilmoittaa hakevamme työntekijöitä iän perusteella (joissain maissa voi), mutta kas kummaa, työhön kuitenkin valitaan tietyn ikäinen. Eikö olisi parempi että työnhakuilmoituksessa olisi mainittu ikä,  jotta väärän ikäiset voisivat välttää turhaa työtä?

Menemmekö liian pitkälle säännöissä? Eivätkö esimerkiksi miehet ole vähemmistö, jos miehiä on naisia vähemmän?

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä384

Suunnilleen juuri noin, syrjinnässä on kyse siitä että suuresta populaatiosta tehtyä tilastollista analyysia ei voi käyttää kuvaamaan populaation yksilöitä, koska yksilöt ovat hyvin erilaisia. Meillä on esimerkiksi ryhmä A jossa on 5 jäsentä, on kaksi 2 m hujoppia, on kaksi 150 cm pätkää ja yksi 160 cm pätkä. Porukan keskipituus on siis 172 cm, paitsi ettei ryhmän yksikään jäsen ole tuon pituinen. 172 cm on siis puhtaasti laskennllinen tulos joka ei kuvaa ryhmän yhtäkään jäsentä. Sitten on ryhmä B johon kuuluu 2 kpl 180 cm pituista henkilöä, 1 kpl 150 cm pituinen henkilö sekä kaksi 170 cm pituista henkilöä, tämän ryhmän keskipituus on 170 cm.  Usein syrjintää puolustaa ne ketkä katsovat hyötyvänsä syrjinnästä. Oletetaan että on avoinna työpaikka johon vaaditaan yli 170 cm pituus. Nyt ryhmän A 150 ja 160 cm pituiset jäsenet alkavat vaatimaan että ryhmän B jäsenet tulee kokonaan hylätä koska ryhmän B keskituus on vain 170 cm siis alle vaaditun. He siis katsovat jotenkin mystisesti omaavansa ryhmän A pitkiltä jäseniltä heidän pituutensa koska sattuvat olemaan tuon ryhmän jäseniä, vaikka he itse ovat lyhyitä. Todellisuudessahan molemmissa ryhmissä on vain kaksi jäsentä jotka täyttävät vaaditun ehdon. 

Se mikä on syrjintää ja mikä hyväksyttävää erilaista kohtelua esimerkiksi työpaikan haussa riippuu siitä mitkä ominaisuudet ovat oikeasti tärkeitä ko. työtehtävän suorittamisessa. Hyvin usein on tärkeätä että hakijalla on riittävä koulutus, riittävä työkokemus ja riittävä kielitaito. Mutta seksuaalinen suuntautuneisuus tai sukupuoli eivät ole tärkeitä ominaisuuksia. Syrjinnän puolelle siirrytään heti jos aletaan vaatimaan tiettyä sukupuolta tai tiettyä seksuaalista suuntautuneisuutta. Mutta on tietenkin olemassa ammatteja joissa sukupuolinen suuntautuneisuus tai sukupuoli ovat täysin hyväksyttäviä valintaperusteita. Muotitalo hakee esimerkiksi mallia esittelemään naisten vaatteita, tällöin on hyväksyttävää vaatia että hakija myös on nainen.

Kaapelijehu

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat