Kirjoitukset avainsanalla aika

Aika on varhaisimpia käsitteitä, joita ajattelevaksi kehittyneet muinaiset esivanhempamme käyttivät. Aikaa mitattiin jo esihistoriallisella kaudella etenkin auringon kierron avulla.

Luolamiehen ja nykyfyysikon maailmankuvat näyttävät verrattoman erilaisilta. Molemmat kuitenkin puhuvat ajasta. Suhteellisuusteorian, kosmologian ja kvanttifysiikan kaltaiset edistyneimmätkin teoriamme rakentuvat edelleen ajan varaan. Aika ei ole kärsinyt ajan hampaasta.

Jälkiviisaana osaamme tietysti luetella, millä kaikilla tavoilla luolamiehen käsitys ajasta on virheellinen. Nykyään tiedämme, että aika on suhteellinen ja että aika on erottamaton osa neliulotteista aika-avaruutta; tiedämme, mistä aika saa suuntansa ja jopa sen, milloin ja millaisissa olosuhteissa aika sai mahdollisesti alkunsa. Pystymme mittaamaankin aikaa sekunnin triljoonasosissa eli tarkkuudella, josta luolamies ei osannut edes haaveilla.

Emme silti tiedä, onko aika pelkkä ajatus.

Pelkällä ajatuksella tarkoitan sitä, mitä fyysikko kutsuu karkeistukseksi eli yksinkertaistetuksi malliksi todellisuudesta. Fysiikan teorioissa esiintyy näet karkeistusten lisäksi myös aitoja perustekijöitä, jotka ovat niin todellisia kuin parhaan tietomme mukaan olla voi. Karkeistukset ovat näiden todellisten tekijöiden keskiarvoja.

Yksinkertainen esimerkki karkeistuksesta on koulutodistuksen keskiarvo. Todistuksen perustekijöitä ovat kokonaisluvut, vaikkapa 5, 7, 8 ja 9. Nämä arvosanat saaneen todistuksen karkeistus on 7,25. 

Fysiikassa tunnettu esimerkki karkeistuksesta on lämpötila. Lämpötila on hiukkasten energioiden keskiarvo. Ylipäänsä koko lämpöoppi on perusfysiikan karkeistus. Samoin myös muut tieteenalat – kemia, biologia, psykologia jne. – ovat karkeistettua fysiikkaa, koska niiden tekijät ovat keskiarvoja fysiikan perustekijöistä. Käytännössä karkeistusta on toki usein liian vaikea suoraan laskea tai edes hahmottaa. Mutta teoria, joka ei ole karkeistettua fysiikkaa edes periaatteessa, ei ole tiedettä.

Usein sanotaan, että karkeistukset eivät ole oikeasti olemassa. Olen eri mieltä: Karkeistukset ovat olemassa ainakin aivojemme tuottamina ajatuksina, vaikka eivät olekaan samalla tasolla todellisia kuin perusfysiikan tekijät. Todistuksen keskiarvokin on olemassa – suorastaan matemaattisen pitävästi – vaikka karkeistus onkin. 

Aivojemme tapa valikoida ja pelkistää aistitietoa osoittaa, että ajatukset ja ylipäätään koko tietoinen mielemmekin on karkeistus. Niinpä karkeistusten olemassaolon kieltäminen tarkoittaisi, että ajatuksia ja mieltä ei olisi olemassa. Mutta mielen väittäminen olemattomaksi on mieletöntä, koska kaikkein suorinta havaintoaineistoa meillä on juuri omasta mielestämme.

Nykyfysiikan teorioissa aika ei ole karkeistus vaan todellinen perusmuuttuja. Ajan havaitseminen on kuitenkin epäsuoraa ja perustuu muutosten havaitsemiseen. Mittaamme aikaa kiertoliikkeen kaltaisten, säännöllisenä toistuvien muutosten avulla. Epäsuora havaitseminen ei kuitenkaan itsessään tee ajasta epätodellista.

Teoreetikon unelma on kaiken teoria, joka selittäisi kaikki tutut ja tuntemattomat luonnonilmiöt yhden ja saman yhtenäisvuorovaikutuksen eri ilmentyminä. Kaiken teorian toivotaan samalla paljastavan, mitkä ovat todellisuuden perimmäiset ominaisuudet eli aidot perustekijät. Kaiken muun kohtaloksi jää olla kaiken teorian karkeistus. Luultavasti valtaosa nykyfysiikastakin kokee saman kohtalon.

Aika on muutosta. Niinpä aika on väistämättä osa jokaista teoriaa, jolla halutaan selittää muutosta. Esimerkiksi kaikki nykyiset fysiikan teoriat kuvaavat ajassa tapahtuvaa muutosta. Mutta karkeistamattomassa kaiken teoriassa aikaa ei välttämättä esiinny lainkaan, jos teoria kiteyttää todellisuudesta tasan kaiken aidosti muuttumattoman eli ajattoman. Tällöin aika voisi todella olla vain ajatus.

Toisaalta jos kaiken teoria ei olekaan ajaton, eikä aika siten pelkkä ajatus, jo aikaa pohdiskellut luolamies on tullut havainneeksi kaiken teorian perusmuuttujan.

Ajaton kaiken teoria kuulostaa hienolta, mutta sitä on vaikea hahmottaa. Mitä ja ennen kaikkea miten se ennustaisi jotain kokeellisesti testattavaa? 

Kenties ajaton teoria on mahdoton. Kenties se on mahdoton vain ihmiselle. Tai ainakin minulle. Taidan olla lähempänä luolamiestä kuin luulinkaan.

Hyvää joulun aikaa kaikille. Olipa se pelkkä ajatus tai ei.

Kommentit (9)

Jukteri

Aika aikaansa kutakin sanoi Savolainen kun alkuräjähdysteorian roskikseen TYÖNSI!

Hyvät joulut!

33
rakkautta
:)

Eusa.

Voihan sitä ajatella kaikkea. Esimerkiksi sitä, että perusjohdonmukaisuus vaatii tyhjöönkin rytmin, aineellistumat sitten sen rytmin suhteen ominaisaikansa. Rytmin hidastumat karkeistavat epätarkkuusperiaatteella esiin ainetta, meidätkin.

JJ

> Mutta teoria, joka ei ole karkeistettua fysiikkaa edes periaatteessa, ei ole tiedettä.

Mielenkiintoinen ajatus.

Mutta entä matematiikka? Onko se karkeistettua fysiikkaa? Vaiko ei tiedettä ollenkaan?

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Joskus keskiarvoja voidaan vetää aika mielettömistä asioista. Arvosana on helppo, koska se voidaan laskea.

Mutta sitten esimerkiksi keskimääräinen muslimi. Totta kai se ajatuksena voi olla olemassa ja jotenkin ominaisuuksia arvottaen voidaan laskea, mutta onko olemassa jossain ihminen, joka on muslimi ja nimenomaan tämä keskiarvomuslimi? No ei ole.

Näin ollen järkevien päätelmien tekeminen vaatii tiukempaa analyysia, niin hyvässä kuin pahassa. Voisiko sanoa, että keskihajonta voi olla liian iso aineistossa, jotta voisi sanoa, että (vieläpä stetson-harrisonista arvottu) keskiverto-muslimi olisi käyttökelpoinen käsite.

Ongelmalliseksi tämän asian tekee se, että tiettyjä laatutekijöitä on kovin vaikeaa mitata ja välillä toiset keskiarvo-ryhmä-b-edustajat on käyttökelpoisempia toisissa yhteyksissä kuin toisissa. Esimerkiksi markkinoinnissa voi joskus mennä niin. Voidaan segmentoida asiakasryhmät iän mukaan, nuorisolle suunnataan erilaista markkinointiviestintää kuin vanhemmille, mutta kyllä niissäkin pitää olal tarkkana, ei ne vanhukset ja nuorisokaan aina yhdestä puusta ole tehty ja se hiukan vähentää tällaisen segmentoinnin käyttökelpoisuutta, siinä siis on "tyhjäkäyntiä" mukana, mutta kun tehdään massaviestintää, niin ainahan sitä jonkun verran on sallittava.

Ehkä tämä vaivaa enemmän täällä "sumean logikaan" saarekkeella.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Otan esimerkin kouluarvosanoista milloin keskiarvo voi olla harhaanjohtava sekä käyttökelvoton.

On erilaisia aineita, äidinkieli, ruotsi, engalnti, matematiikka, biologia, maantieto, fysiikka ja kemia.

On hakemassa duunia vain kavereita, joiden todistuksessa on nuo aineet ja pitäisi valita heistä pätevin ruotsinopettaja.

Vaikka kuinka keskiarvo olisi ajatuksena olemassa, niin tässä tapauksessa keskiarvo ei olisi niin relevantti asi kuin se yksi numero siellä joukossa, eli ruotsinkielen numero.

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

psv, aggris aggris: Voiko tietoisuutta vailla olevassa luonnossa tapahtua karkeistusta? Eihän esimerkiksi joku kuumeneva kappale tiedä lämpötilasta yhtään mitään kuumentuen silti. Ja ihan tietämättään vielä.  Ihmisen näkökulmasta kappale kuumenee ympäristön korkeasta lämpötilasta tai hiukkasten kiihtyneestä liikehdinnästä johtuen, mutta kappaleen ja ympäristön energiaa siirtävän vuorovaikutuksen todellisuus tapahtuu "yliteoreettisella" tasolla. (Viime kädessä ei voi puhua mistään suureestakaan, puhumattakaan energiasta).  Hienoinkaan karkeistettu  ihmisfyysikon teoria ei ulotu perimmäisiin lämpenemisilmiön tuottaviin, ei-karkeistettuihin tapahtumiin, joista ja joiden laadusta  kukaan ei melkoisella varmuudella tiedä mitään. Jos niitä nyt onkaan.

Lämpötila on siis ihmisen ja ehkä monien eläinten aistimusjärjestelmän viesti, jota voi pitää karkeistuksena niin kauan kuin se käsitetään tosiolevaksi suureeksi. Psykologisesti lämpötila menettää karkeistusominaisuutensa, kun se käsitetään erilaisten epätosien asioiden, mutta ei siis lämpötilan yliteoreettisen, perimmäisen ja tuntemattoman tason aiheuttajan karkeistukseksi. Tätä voisi kutsua "karkeistuksen paradoksiksi".

Schrödingerin yhtälöiden perusteella kehittynyttä atomin hahmoa, mielikuvaa atomista,  pitäisi varmaan kutsua karkeistukseksi, vaikka ilmoittamatta saattaa tiedon puutteessa jäädä, minkä objektin karkeistus se oikeastaan on, jonkin varmaan kumminkin. Jos kuitenkin selvästi käsitetään, että atomista luotu paraskin hahmo ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole  sen yliteoreettinen, perimmäistodellinen, täysin mielen sisältöjen ulkopuolelle jäävä hahmo, jos sellaista onkaan, tapahtuu psykologinen karkeistuksen paradoksi: Schrödingerin yhtälöiden mahdollistamaa hahmoa ei enää tarvitse pitää karkeistuksena, vaan vaikkapa teoreettisena likiarvona.

Olli Kutsa

Onko valonnopeus tyhjiössä vakio? Näin joskus koulussa opetettiin Einsteinin todistaneen. Tämä ajatus ja opetus kiusaa minua, sillä nyt vanhemmalla iällä olen lukenut lisää ja oppinut ajan olevan suhteellista ja riippuvaista painovoimasta, joka puolestaan riippuu massasta. Miten nopeus siis voisi olla vakio, jos aika on suhteellista? Aikahan on aika keskeinen suure nopeuden johtamisessa. Ja sitten se iso kysymys: mikä on massan ja ajan tosiasiallinen yhteys ja miksi massa vaikutaa aikaan? Ja mitä massa oikeastaan on?

Gew
Liittynyt10.1.2016
Viestejä3

Samaa olen yrittänyt itse myös vastikään pohtia. Hyvä kirjoitus!

asiantuntija

Aika onihmisen keksimä määre.

Sen arviointiin on käytetty atomin liikettä.

Itse atomi ei tiedä meneekö aika eteen- vai taaksepäin.

Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa. Tulevaisuuden ennustaminen fysiikan perimmäisistä laeista ei siis periaatteessa eroa mitenkään menneisyyden ennustamisesta.

Meillä on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että ajalla on suunta. Särkyneen munan kasautuminen itsestään ehjäksi lopusta alkuun pyörivässä elokuvassa naurattaa mahdottomuudellaan.

Sanomme, että aika etenee menneisyydestä tulevaisuuteen. Muistamme menneen, mutta emme tulevaa. Tai täsmällisemmin ilmaistuna, aivomme kykenevät ennustamaan menneisyyttä erittäin paljon luotettavammin kuin tulevaisuutta.

Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa. 

Entropia kasvaa, koska asiat saa epäjärjestykseen valtaisasti useammalla eri tavalla kuin järjestykseen. Epäjärjestyksen kasvu ei siten ole fysiikan peruslaki, vaan tilastollinen sääntö joka seuraa maailmankaikkeuden reunaehdoista.

Kuvitellaan, että näet tuoreen munan särkyneenä maassa. Voit ennustaa erittäin suurella varmuudella, että muna on joskus menneisyydessä ollut ehjä. Varmuutesi perustuu epäjärjestyksen kasvuun: munan on täytynyt olla ehjä, koska järjestys on ollut menneisyydessä suurempi. Särkyneen munan tulevaisuutta on sen sijaan vaikea ennustaa, koska munan epäjärjestys vain jatkaa kasvuaan ja epäjärjestyneemmästä tulevaisuudesta on lukemattomasti enemmän vaihtoehtoja.

Aivoissamme oleva muistijälki on kuin särkynyt muna. Menneisyyden tapahtuma, joka muistijäljen jätti, on ehjä muna. Koska epäjärjestys kasvaa, voimme olettaa muistojemme kuvaavan meille menneisyydessä todellisuudessa tapahtuneita asioita.

Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

Kommentit (6)

3779

Teppo kirjoitti: Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

psv: Kokeilin tuossa kaupassa käydessäni muodostaa tulevia asioita koskevan selkeän ennenäyn. Ennakoin koskettavani tulevaisuudessa erään koivun runkoa ja visioin tämän tapahtuman. Tulevaisuuden muuttuessa nykyhetkeksi kosketin runkoa ja ennenäyssä jo visioimani asiat toteutuivat.

3779

Teppo kirjoitti: Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa.

psv: Tarkemmin asiaa ajattelematta  psykologisen kokemuksen on hieman vaikea käsittää johtuvan pelkästään epäjärjestyksen kasvusta, koska emmehän useinkaan havaitse epäjärjestyksen kasvua esimerkiksi tuottaessamme tai nähdessämme tuotettavan jotain erittäin järjestynyttä, esimerkiksi täyttäessämme matematiikan koepaperia. Aika saattaa järjestystä tuottaessamme "kulua" vielä nopeammin kuin jos vaikka lisäisimme aktiivisesti epäjärjestystä ja täyttäisimme paperin epämääräisillä viivoilla. Fyysisten toimintojemme aiheuttamaa entropian kasvua maailmankaikkeudessa emme yleensä ainakaan tietoisesti havaitse. Olisikohan ehkä mielekästä tutkia, muuttuuko ajan koettu virtausnopeus ainakin hetkellisesti esimerkiksi tarkasteltaessa vaikka jonkun suuren rakennuksen romahtamista.

Aika ei tosiaan aina tunnu kuluvan   vakiovauhdilla. Aika kuluu hitaammin tai nopeammin riippuen siitä, mitä odotetaan. 70-luvulla kerrottiin Nature-lehdessä, että aika tuntui kuluvan paljon hitaammin suuressa huoneessa kuin pienessä (vai oliko se toisinpäin, en muista varmuudella).

Niinpä en ihmettelisi lainkaan, jos ihmisellä osoittautuisi olevan kehossaan entropian aisti, joka tekisi tietoiseksi ajan kulumisen nopeuden tehdessään yhteenvedon normaaliaistien kautta tulevista, fysiologisista tapahtumista tulevista ja kosmisessa energiavakuumissa tapahtuvista entropian muutostapahtumista

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40561

Suunta näyttää olevan myös kvanttifysiikassa. Eli missä tämä "Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa." sitten toteutuu?

"Physicists confirm thermodynamic irreversibility in a quantum system

For the first time, physicists have performed an experiment confirming that thermodynamic processes are irreversible in a quantum system—meaning that, even on the quantum level, you can't put a broken egg back into its shell."

Read more at: http://phys.org/news/2015-12-physicists-thermodynamic-irreversibility-qu...

3779

 http://www.nature.com/news/theoretical-physics-the-origins-of-space-and-...

Van Raamsdonk concluded, the three-dimensional universe is being held together by quantum entanglement on the boundary — which means that in some sense, quantum entanglement and space-time are the same thing.

Or, as Maldacena puts it: “This suggests that quantum is the most fundamental, and space-time emerges from it.”

Maldagenan ja  Van Raamsdonkin harkittu näkemys tuntuu ensin tekevän niin avaruuden kuin  ajankin entistä ongelmallisemmaksi, mutta saattaa pitkän päälle valaista asiaa. Onhan aika-avaruus sellaisenaan täysin selittämätön.

Näyttää siltä kuin prof. Arto Annila myös pitäisi eräänlaista kvanttia perusoliona, josta laajennetun Maupertuisin periaatteen avulla voitaisiin johtaa monia asioita, muun muassa juuri ajan olemus

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/all2.pdf

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Lähdin ajatuksesta, että aika syntyy aine-energian luodatessa ulotteisuutta, avaruutta ja kun kaikki suunnat on luodattu ja lähdettäisiin seuraavalle kierrokselle, joutuisi aine-energiapaketti tekemään eron aikaisemman j seuraavan kierroksen välillä ja tuosta seuraisi aineen ominaisaika.

Nyttemmin koen globaalin spinorisen dualistisen taustasyklin tuollaiseksi yleiseksi luotaimeksi, eikä suinkaan yksittäiset hiukkaset. Jos ei ole ainetta, ei ole aikaakaan. Avaruus virittyy kvanttiporeilun ja säteilyn paineesta tyhjöenergiana, aika avaruutta vähentävänä aine-energiana, massana.

Ajan juoksu ja infon signaalit ovat täydellisessä riippuvuussuhteessa. Asymptootteina ovat horisontit täyteiselle aineelle äärettömänä ajanjuoksuna ja kaikkialla poreilevan tyhjön tyhjyyden raja ajattomuutena. Luonto ei salli kumpaakaan rajaa saavuttaa. Jokaisessa kvanttihavainnossa on kuitenkin pistemäinen epäjatkuvuuskohta, jossa aine ja aika kurottautuu ajattoman tyhjyyden singulaarisuudesta, arvelen, Diracin magneettisesta monopolista, joka näin tulkittuna tuottaa mitta-avaruuteen pitkittäisen massa-aallon ja globaalin syklin avulla (vastakkaiset) varaukset sekä spin½ -mekanismilla näyttää monopolin mitta-avaruuteen dipolina.

Annihiloitumaton aine olisi jäänyt jäljelle siksi, että vain lähinnä dualismin samassa vaiheessa kootuksi vastavaraushiukkseksi muodostuneet protonit ja elektronit paikallisina ryhminä jäivät jäljelle. Voisi olla niin, että riittävän kaukana toisistaan galaksijoukot olisivat naapurigalaksijoukon kanssa keskenään antiainetta, kun eivät ole koskaan yltäneet vuorovaikuttamaan paikallisesti. Kvasaarit voisivat olla yhteensattuvia vastakkaisten vaiheiden ainesten annihilaatiokeskittymiä. Annihilaatio ikääntyneen kaikkeuden rakenteessa voi olla pitkällinen roihu. Aineen ja antiaineen havaittu lievä symmetriarikko voisi siten aiheutua epäsuhdasta, kun mittari ja suurin osa sen ympäristöstä on lähinnä vain toisessa aineen varausvaiheessa - etäältä emme voisi päätellä, onko jokin kaukainen kohde meidän suhteen normi- vai antivaiheessa. Siten voisi katsoa, että syklistä taustaa vasten normi- ja antiainetta olisi sama määrä. Onpa sellainenkin mahdollista, että säteilyä on ehtinyt kiertää saman kausaalirakenteen läpi useamman kerran ja näemme saman ainerakenteen historiansa eri inkarnaatioina.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1463

Torstai-iltaisin vaikka kello 22.00 keskitytään meditoimalla ottamaan vastaan perjantaina lähetettävää €jackpotin tulosta. Perjantaina tietenkin katsotaan tulokset tv:stä ja "lähetetään" ne meditoimalla edellisillan minälle joka odottaa ja kas, ei enää rahahuolia. (Tämä oli sitten vitsi,  jos joku tosikko lukee tämän).

On tuo aikakäsite aika mysteeri ainakin minulle. Omasta viitekehyksestä (mistäpä muustakaan) tuota on vaikea hahmottaa. Itse tajuntakin vaatii tietyn "aikaikkunan" muodostuakseen, laahaten koko ajan hieman jäljessä ympäristön tapahtumista. Hyvä että edes joku (en tarkoita Teppoa) ymmärtää näitä niin syvällisesti ettei tarvitse turvautua edes matematiikkaan ;-) Itseltäni ei oikein luonnistu kumpikaan.

Äiti voi olla synnyttämäänsä tytärtään nuorempi. Pidätkö mahdottomana? Jos pidät, elät newtonilaisessa harhassa.

Tänään tulee päivälleen sata vuotta siitä, kun teoreettinen fyysikko Albert Einstein julkaisi yleisen suhteellisuusteoriansa. Satavuotisesta iästään huolimatta suhteellisuusteoria ei ole vanhentunut päivääkään: se on edelleen tarkin tuntemamme kuvaus gravitaatiosta eli tuttavallisemmin painovoimasta. Havainnot ja sovellukset ovat kerta toisensa jälkeen vahvistaneet suhteellisuusteorian ennusteet kiistatta oikeiksi.

Suhteellisuusteoria on ihmisen suurimpia älyllisiä saavutuksia. Niinpä suhteellisuusteorian jos minkä pitäisi kuulua koulusta saatavaan yleissivistykseen. Opetussuunnitelma vaikenee kuitenkin koko teoriasta. Einstein mainitaan historiallisena merkkihenkilönä, mutta esittelemättä hänen saavutuksiaan annetaan vain kuva myyttisestä nerosta jolla oli käsittämättömiä ajatuksia. Aivan kuin ylistäisi Darwinia opettamatta evoluutiota. Tai fanittaisi laulajaa kuulematta koskaan hänen tuotantoaan. Missä vika?

Itse otaksun, että suhteellisuusteorian vaientaa tietämättömyyden luomat ennakkoluulot. Luullaan, että suhteellisteorian oppiminen vaatii neroutta. Ei vaadi. Luullaan, että suhteellisuusteorialla ei ole käytännön merkitystä. Kyllä on.

Suhteellisuusteorian keksiminen vaati epäilemättä neroutta. Teorian oppiminen vaatii kuitenkin vain halua, harjoittelua ja yleistasoista älyä – koulusivistykseen riittävä ymmärrys sitten vähemmän niitäkään.

Pyöränkin keksiminen vaati neroutta, mutta jokainen voi silti oppia käyttämään pyörää.

Koulussa opetetaan, että kaikki kappaleet vetävät toisiaan puoleensa painovoimalla, joka on suoraan verrannollinen kappaleiden massoihin ja kääntäen verrannollinen niiden etäisyyden neliöön. Tämä Isaac Newtonin vuonna 1687 esittämä painovoimalaki sisältää kuitenkin virheellisen oletuksen siitä, että painovoima vaikuttaa kappaleesta toiseen äärettömän nopeasti. 

Arkioloissa Newtonin teoria äärettömine nopeuksineen antaa toki riittävän tarkan likiarvon painovoiman toiminnasta. Suhteellisuusteoria toimii tietysti sekin myös arkioloissa, mutta ei tällöin eroa Newtonin teoriasta mittaustarkkuuden rajoissa mitenkään. Hyödyllisintä huipputeknologiaamme ja parasta tietoamme maailmankaikkeudesta ei kuitenkaan ole rakennettu arkioloissa.

Todellisuudessa painovoima välittyy rajallisella nopeudella, joka on lisäksi riippumaton havaitsijan liikkeestä. Nämä suhteellisuusteorian huomioimat, vähäpätöiseltä kuulostavat korjaukset mullistavat ajan ja avaruuden luonteen. Niiden takia aika ja avaruus ovat suhteellisia eli riippuvat suuntien oikea, vasen, ylös ja alas tavoin havaitsijasta. Siksi voimakkaassa painovoimakentässä majaillut äitikin voi todella olla tytärtään nuorempi.

Minusta riittäisi, että jokaisella koulunsa käyvällä kansalaisella olisi oikeus sisäistää suhteellisuusteoriasta tämä: kaikki aine vetää kaikkea puoleensa painovoimalla, jonka vaikutus välittyy havaitsijasta riippumattomalla rajallisella nopeudella. Asiaa on tietysti vaikea sisäistää suoraan tästä 13-sanaisesta virkkeestä, joten sen opettamisessa kannattaa hyödyntää havainnollisia kuvia ja esimerkkejä.

Painovoiman tulkinta aika-avaruuden kaarevuutena ja Einsteinin yhtälö ovat toki myös mainitsemisen arvoisia, mutta niihin syventymisen voi jättää aiheesta enemmän innostuville.

Vahva luottamus intuitioon eli omaan sisäiseen tunteeseensa on ihmiskunnan ongelmien alkujuuri. Niinpä eräs suhteellisuusteorian tärkeimpiä opetuksia on sen osoittaminen, kuinka harhaisia intuitiiviset käsityksemme todellisuudesta ovat.

Muoti vaihtuu ja kulttuuri kehittyy, mutta suhteellisuusteoria pysyy. Sadan vuoden päästä suhteellisuusteoria on yhtä tosi kuin tänään, ja tänään yhtä tosi kuin sata vuotta sitten. Pysyvyyden tae on matematiikan universaali kieli, jota muotivirrat eivät liikuta. Ei tarvita erikseen kiinalaista suhteellisuusteoriaa ja suomalaista suhteellisuusteoriaa. Erimaalaiset tutkijat yhdistää matematiikka, rallienglanti ja käsien heiluttelu.

Marsilaistenkin suhteellisuusteorian on oltava matemaattisesti yhtäpitävä meidän maalaisten teorian kanssa. Se voi näyttää ja tuntua erilaiselta, mutta oleellinen sisältö eli fysiikka on samaa. Marsilaisäitikin voi olla tytärtään nuorempi.

Kommentit (34)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

psv aggris aggris: Monet muutkin ovat Einsteinin lisäksi kehitelleet omia suhteellisuusteorioitaan, muun muassa suomalaiset Gunnar Nordström, Paul Kustaanheimo ja Raimo Lehti sekä ihan viimeksi Tuomo Suntola. Nordström oli yhteydessä Einsteiniin ja sai oman teoriaversionsa valmiiksi pari vuotta ennen Einsteinin teorian julkaisua. Teoria ei kuitenkaan vastannut riittävän tarkasti koetuloksia. Kustaanheimon ja Lehden Wheelerin Gravitaatio-kirjaankin päässyt teoria selitti suurin piirtein kaiken minkä Einsteinkin, mutta sitten TKK:lla tehtiin yksi mittaus, jonka tuloksen teoria ennusti väärin. Suntolan teoriasta ei tietääkseni ainakaan vielä ole löydetty virhettä tai puutosta.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/andp.19784900204/abstract

Samassa journaalissa kuin aikoinaan Einstein Jerevanin yliopiston professori O.K.Davtyan julkaisi muistaakseni 1970-luvun lopulla huomiota herättäneen teorian, joka paitsi että teki uusia oletuksia maailman rakenteesta, ennusti suurin piirtein samat asiat kuin Einsteinkin. Merkittävin ero saattoi olla siinä, että avaruusmatkalta tai voimakkaasta gravitaatiokentästä tultuaan henkilö ei ollut ainoastaan pysytellyt nuorena, vaan myös annihiloitunut pieneksi..

Ekvivalenssi

Suntolan teoriassa oletetaan, että valonnopeus, joka on suurin mahdollinen nopeus, on ajan myötä hitaasti hidastunut. Maailmassa olisi siis jonkinlainen vanhenemisilmiö. Tällä oletuksella Suntola saa suuren joukon fysiikan kaavoista muotoiltua huomattavasti yksinkertaisemmiksi.  Suntolan teoria ei oikeastaan ole ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa, vaan sitä voidaan pitää sen laajennuksena. Teorian todistaminen oikeaksi vaatisi havaintoa valonnopeuden hidastumisesta. Nykyisillä mittausmenetelmillä pientä muutosta ei saada havaittua.

(Ensimmäinen kommenttini tällä uudella keskustelualustalla. Joko minä tai softa on kömpelö)

tyy
Liittynyt21.11.2009
Viestejä844

Epäilemättä fysikaalista todellisutta voi mallintaa monella tavalla, mutta teorian täytyy olla jollakin tavalla hyödyllinen.

Suuntolan teoria ei millään tavalla lisää tietoamme todelisuudesta, eikä ennusta mitään uusia testattavia ilmiöitä. Siksi se jää kuriositeetiksi muiden vastaavien virkkausten joukkoon.

OJP.

- Niin, Einsteinin suhteellisuus- teorian pitäisi kuulu yleis-sivistykseen. ?

  Aivan oikein  yleisen  suhteellisuus teorian  aika - avaruuden  graviitaation kenttäyhtälöt  on moneen kertaan osoitettu paikkaansa pitäviksi kuten blogissa sanotaan.  suhteessa  toiseen sujettuun systeemiin.  

Einsteinin   erityisessä suht. teoriassa hän osoitti, että , käsitys  maailman eetteristä, joka  muodostui saäkökentästä ja magneettikentästä oli virheellinen. 

  Einsteinin   mukaan sähkömgneettinen säteily  on sähkö- ja magneettikenttien  aaltomaista vuorovaikusta klassisesta fysiikasta poikkevalla tavalla. 

  Tämä oivallus sekä Maxwellin sähkö- magneettisia ilmiöitä käsittelevät yhtälöt  ovat sittemmin muodostaneet perustan myöhemmälle   kvantti - elektro - dynamiikan kehittelylle, tuloksille ja sovelluksille  sähköteknisessä teollisuudessa.

Mathgeek

Jos avaruus itse koostuu jostakin niin kuin aine koostuu, niin onko tämä asia josta avaruus itse koostuu jossakin tausta-avaruudessa jossa se "kokee" muutosta?

- Ainakin Riemannin geometriassa on kuuluisa Nashin upotuslause, joka sanoo, että jokainen Riemannin monisto voidaan upottaa Euklidisen vektoriavaruuden osajoukoksi siten, että geometria syntyy, kun rajoitetaan avaruudessa mahdollinen liikkuminen tähän osajoukkoon. Voisi ajatella tästä (matemaattisesti), että energian jakaumafunktio (ja sen derivaatat tms.) määrittäisivät jonkinlaisen homeomorfismiperheen (eli muovaisivat) nykyistä avaruuden muotoa jatkuvasti (repimättä yms.) seuraavaksi avaruuden muodoksi. [Jos systeemi on deterministinen (ei stokastinen), niin tämä avaruuden muovautuminen ja homeomorfismiperhe määräytyvät yksikäsitteisesti alkuehdoista.] Nyt ulkopuolinen tarkkailija Euklidisessa avaruudessa voisi nähdään avaruuden muuttuvan (mutta tämä upotus isompaan avaruuteen ei ole mitenkään pakollista avaruuden muuttumiselle). Huomion arvoista on tosin se, että avaruusaika (Minkowskin avaruus) on 4-ulotteinen semi-Riemannin monisto (ja en tiedä millaisia upotuslauseita on olemassa, so. minne isompaan avaruuteen se voidaan dumpata?) Kuitenkin idea homeomorfismiperheestä, joka määrää (semi-)Riemannin metriikan kulloisenkin avaruuden muodon ja energianjakauman avulla saattaa olla oikeanlainen. Matemaattinen järkeily ei kuitenkaan tarkoita, että jotain isompaa olisi olemassa, vaan se tarkoittaa täsmälleen, että voimme aina laskelmissa ajatella, että jotain isompaa on ympärillä, jos se tuntuu hyödylliseltä käsitteeltä - päätelmät ovat siltikin oikein riippumatta, miten oikeasti on.

Ainehan säteilee informaatiota joka voi välittää infion aineesta toiselle aineelle, mutta miten se avaruus sen infon saa, että osaa kaareutua? Koostuuko se avaruus jostakin joka ottaa vastaan sen infon, niin kuin aine koostuu jostakin konkreettisesta joka on siellä avaruudessa?

- Edellinen ajatuskehitelmä kai vastasi tähänkin jollain metatasolla. On olemassa jonkilainen luonnonlaki, matemaattinen funktio, jonka argumentteja on Minkowskin avaruus ja energiajakauma (sekä lisätietoa, hiukkasten liikesuunnat tjsp.), mitkä määräävät yksikäsitteisesti mielivaltaisen pienen ajanhypyn jälkeen seuraavan avaruuden muodon, ts. uuden Minkowskin avaruuden. Hiukkaset sitten liikkuvat tämän diffeomorfismin määrämällä tavalla avaruuden muuttumisen seurauksesta sekä lisäksi oman liikkeensä mukaisesti, nopeusvektori (ja korkeammat derivaatat) ovat ihan hyviä tangenttiavaruuden otuksia, jotka muuntuvat sileästi tämän homeomorfismin vaikutuksesta. Siihen ei varmaan voi vastata, että miksi avaruus muuttuu massan vaikutuksesta - se on luonnonlaki! Ehkä onkin olemassa teoria, missä on vain hiukkasia ja niiden välisiä vuorovaikutuksia, kaikki temmeltäisivät staattisessa avaruudessa. Kaareutuva avaruus paljastuisikin vain käteväksi laskutikuksi, olisin kyllä pettynyt.

Jos liioitellaan: en tiedä fysiikasta mitään, mutta tunnen modernia geometriaa vähän. Älkää ottako liian tosissaan. ;)

Nedduli

Omasta mielestäni tuo ajatus, että "aine vetää puoleensa" on juuri yksi niistä asioista, joita yleinen suhteellisuusteoria kumoaa, ja juuri niitä asioita jotka olisi hyvä jokaisen ymmärtää.

Eli maa ei vedä meitä puoleensa vaan avaruus työntää meitä kohti sitä. Näitä juttuja olen erinäisissä tähtikerhoissa opettanut 8-15 vuotiaille, eikä se asia ole mitenkään mahdottoman hankala ollut ymmärtää. Eihän tuo "kappaleet vetää toisia kappaleita puoleensa" myöskään kerro mitään siitä, että miten tai miksi näin on. Avaruuden kaareutumisen pystyy esimerkkien kautta ymmärtämään mielestäni jopa helpommin.

Fysiikasta kannattaa toki muistaa, että vaikka suhteellisuusteoria on tarkka matemaattinen malli ja sillä voimme ymmärtää avaruuden käyttäytymistä - ei se suoraan väitä tai tarkoita, että avaruus näin olisi.

"Koostuuko se avaruus jostakin joka ottaa vastaan sen infon, niin kuin aine koostuu jostakin konkreettisesta joka on siellä avaruudessa?"

Tähän asiaan ei tällä hetkellä tietääkseni tarkkaa vastausta ole. Kosmologit tutkivat juurikin sitä minkälainen rakenne avaruudella on. Siellä kummittelevat nämä pimeä aine ja pimeä energia. Voiko tyhjällä tilalla olla jotain perusominaisuuksia joita emme tunne tai pysty havaitsemaan? Yleinen suhteellisuusteoria sanoo että avaruudella on muoto, muut havainnot sanovat että tyhjä avaruus ei olekkaan vain tyhjää, siellä on jatkuvaa virtuaali partikkelien kuplintaa. Fysiikan graalin malja tietysti olisi löytää yhtenäinen teoria joka kuvaisi sekä hiukkasfysiikan (kvanttimekaniikka) sekä gravitaation (suhteellisuusteoria) samaan aikaan. Siellä on pohdittu näitä gravitoneja. Aika näyttää mihin päästään.

Paljon on vielä tutkittavaa :)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Le_Sagen_gravitaatioteoria#Le_Sagen_olet...

psv, aggris aggris: jukteri on löytänyt tärkeän linkin, jonka selittämistä voisi ehkä yrittää virtuaalihiukkasten avulla, joihin jukterikin viittaa. Muistan, kun selatessani fyssan laitoksella journaaleja joskus 1980-luvun lopun tienoilla vastaan tuli lehdessä, jonka nimeä en nyt muista, artikkeli, jonka kirjoittaja esitti teorianaan jonkinlaista Le Sagen teorian (joka tuolloin oli minulle tuntematon) variaatiota. Loppukaneetiksi hän kielsi syyllistämästä ajatuksistaan tutkimuslaitosta, jossa työskenteli.

Jos oletetaan, että maailman virtuaalihiukkasten jakautuman paikalliset tihentymät ovat tulosta massojen läsnäolosta ja tehdään vielä muutama muu virtuaalihiukkasten luonnetta koskeva hypoteesi, saatetaan ehkä välttää Fation - Le Sagen teoriaan ja sen variaatioihin kohdistettu kritiikki.

Virtuaalihiukkasten ominaisuuksiin ja funktioihin voisi ehkä saada otteen jonkinlaisella prof. Arto Annilan teorian modifikaatiolla..

Jukteri

Ainehan muuttuu siksi että sen tiheys ja tilavuus muuttuu avaruudessa. Eli aine koostuu erillisistä systeemeistä / tihentymistä / hiukkasista jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa avaruudessa.

Jos avaruus itse muuttuu, mihin sen muutos perustuu? Koostuuko avaruuskin erlillisistä systeemeistä jotka liikkuvat toisiinsa ja jos, niin eikö se silloin ole ainetta, ei avaruutta?

Jos se taas ei koostu erillisistä systeemeistä jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa, niin miten se sitten muuttuu? Siis kaareutuu tai laajenee?

33
rakkautta
:)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Jokainen etäisyys perustuu johonkin. Määrittämätön tyhjyys on lähtökohtaisesti onneton teoria.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Jukteri

Eihän etäisyyksiin tarvitse liittyä avaruutta jolla itsellään on ominaisuuksia! Etäisyyksiä osattiin määritellä jo ennen Einsteinia ja osataan vieläkin ilman suhteellisuusteoriaa!

Ja voihan sen tyhjyyden määritellä tyhjyydeksi jossa liikkuu joka suunnasta joka suuntaan kohteita jotka koostuvat jostakin konkreettisesta josta se tyhjyys / avaruus ei koostu!
.
Mutta JOS avaruus itse muuttuu, mihin sen muutos perustuu? Koostuuko avaruuskin erillisistä systeemeistä jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa ja jos, niin eikö se silloin ole ainetta, ei avaruutta?
.
Jos se taas ei koostu erillisistä systeemeistä jotka liikkuvat suhteessa toisiinsa, niin miten se sitten muuttuu? Siis kaareutuu tai laajenee?

33
rakkautta
:)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Mitattavien kohtioiden välissä on oltava jokin fysikaalinen jännite, joka etäisyyden muodostaa. Se voi olla vaikkapa tyhjöenergiaa, jota tulee olla "tyhjyydessä" tasaisesti poreilemassa niin, että tuo tyhjä tila tulee mitattavilla potentiaaleilla määritellyksi. Kaikkeus nimittäin kaikkien havaintojen johtopäätöksenä määrittelee itse itsensä niin, ettei ole sisäpuolta, ei ulkopuolta - jokaisen ainehiukkasen ja tyhjältä vaikuttavan alueen muodostaa jokin looginen fysikaalinen mekanismi. Esimerkiksi liike tyhjöenergian määrittelemässä tilassa voitaisiin mallintaa niin, että tyhjöenergiaa vaihtuu kappaleen puolelta toiselle, jolloin etäisyys liikesuunnassa edessä ja takana oleviin kohteisiin keskimäärin muuttuu.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Jukteri

Voihan siellä avaruudessa liikkua vaikka minkämoista energiaa ja liikkuukin, mutta mitä tekemistä sillä on itse avaruuden kanssa?

"Määrittämätön tyhjyys on lähtökohtaisesti onneton teoria."

Määritä laajeneva avaruus!

Mihin sen laajenevan avaruuden laajeneminen perustuu?

Määritä omin sanoin ensin mihin aineen lämpölaajeneminen sinun mielestäsi perustuu!

Ja yritä sen jälkeen määritellä laajeneva avaruus samalla tavalla!

33
rakkautta
:)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Vierailija kirjoitti:

Määritä omin sanoin ensin mihin aineen lämpölaajeneminen sinun mielestäsi perustuu!

Ja yritä sen jälkeen määritellä laajeneva avaruus samalla tavalla!

Kysymys on typerä ja johdatteleva, mutta osuu sattumalta nykyisen kiinnostuksen kohteeseeni, joten vastaan.

Lämpölaajeneminen perustuu aineessa olevan loukuttuneen ajanluonteisen säteilyn vaatimaan tilaan, sen saadessa lisäenergiaa. Koska se ei voi sitoa lisäenergiaa koherentteihin määrämittakaavaisiin alirakenteisiin, elektroniverhon "elliptisemmät" muodot yleistyvät enemmän energiaa sitovina, ottavat enemmän tilaa ja hylkimisetäisyyden säilyttämiseksi koko rakenteen tulee laajeta.

Avaruuden laajeneminen johtuu puolestaan säteilyn punasiirtymästä. Sähkömagneettinen säteily luovuttaa tyhjöenergialle energiaa venyttämällä aallonpituuttaan ja tyhjöenergian lisääntyessä se muodostaa lisää etäisyyttä avaruuteen.

Logiikkana olisi se, että pitäisi tavoitella jotain energiatiheyden vakiota, jossa energialajien suhteet vaihtelevat; aine-energia, tyhjöenergia. Kaikki vuorovaikutukset olisi ehkä mahdollista kytkeä tuon säilymisdynamiikan alle.

Tämä oli esimerkki kuinka emme tiedä tarpeeksi, jotta voisimme kovin varmasti sanoa useastakaan asiasta kuinka sen voisi oikeellisimmin mallintaa.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Jukteri

"Avaruuden laajeneminen johtuu puolestaan säteilyn punasiirtymästä."

Ei, valon yleinen punasiirtymä johtuu avaruuden laajenemisesta! Siis nykyisten teorioiden mukaan!
.
"Sähkömagneettinen säteily luovuttaa tyhjöenergialle energiaa venyttämällä aallonpituuttaan ja tyhjöenergian lisääntyessä se muodostaa lisää etäisyyttä avaruuteen."
.
Eikös valo tuolloin punasiirry jo olemassa olevassa avaruudessa? Mihin sinä sitä laajenevaa avaruutta tarvitset? Et sinä kerro siitä avaruudesta itsestänsä mitään! Kerrot energioista joilla on ominaisuuksia avaruudessa!
.
Onko sillä avaruudella itsellään ominaisuuksia ja jos on, niin millaisia ja mihin ne perustuvat?

33
rakkautta
:)

Jukteri

"Määrittämätön tyhjyys on lähtökohtaisesti onneton teoria."

.

Teoriat laajenevasta avaruudesta ja kaareutuvasta avaruudesta ovat ilmeisesti sitten onnettomia? Ethän sinäkään kykene kertomaan mitään siitä miten se avaruus itse muuttuu silloin kun se laajenee tai kaareutuu?

.

Kun ajattelet asiaa, huomaat itsekin miten helppo on pohtia sitä mitä aineelle / energialle tapahtuu avaruudessa silloin kun se muuttuu. Liike jo olemassa olevassa avaruudessa on nimenomaan avain siihen että voi hahmottaa aineen muutoksen jo olemassa olevassa avaruudessa. Useiden erillisten kohteiden liike suhteessa toisiinsa mahdollistaa useista eri hiukkasista / tihentymistä koostuvan kohteen muutoksen ja tuo muutos tapahtuu avaruudessa jonka itsensä ei tarvitse muuttua. Jos avaruus kuitenkin muuttuu jollakin tavalla, pitäisi kyetä kertomaan jotakin siitä mihin se avaruuden muutos perustuu! Liittyykö  liike avaruuden muutokseen jotenkin?

.

Nykyisten teorioiden mukaan galaksijoukot eivät liiku toisistansa pois päin, mutta silti ne muka loittonevat toisistansa koska laajeneva avaruus.

.

33

rakkautta

:)

Jukteri

Enqvist, suomen johtava asiantuntija kirjassaan suhteellisuusteoriaa runoilijoille
Sivu 72-73
.

"Neliulotteinen aika-avaruus kuulostaa hienolta!"

"Neljättä tilaulottuvuutta on mahdotonta kuvitella, mutta analogia auttaa. Jos avaruus olisi kaksiulotteinen kuin pöydän taso, kolmas ulottuvuus sojottaa kohtisuoran pöydän pinnasta. Pöydän pinnalla elävät amebat eivät kolmatta ulottuvuutta kuitenkaan ymmärtäisi.

samaan tapaan neljäs ulottuvuus osoittaa jonnekin...jonnekin...muualle."
.
Ihmisen on sitä mahdotonta määrittää ja ymmärtää! Eli onko todellakin näin että tieteessä on käsitteitä joihin voi vain uskoa?

33
rakkautta
:)

Vierailija

psv: Seuraavat henkilöt veikkaan löytäneeni blogin hienosta kuvasta. Takarivissä hieman ylimielisen näköisen Wolfgang Paulin oikealla puolen (kuvassa) lienee koulupoikamainen Werner Heisenberg. Toisessa rivissä oikeanpuoleisin on Tanskan jalkapallon mestaruussarjassa maalivahtina toiminut Niels Bohr, kolmantena atomin jonkinlaisena värähtelijänä visioinut Louis de Broglie ja viidentenä Paul A.M.Dirac. Olisikohan eturivissä Einsteinin vieressä hänen merkittävä esikuvansa Hendrik A.Lorentz, sitten Marie Curie ja lopuksi koko kvanttivillityksen isä Max Planck. Muita en pysty ulkomuodon perusteella yrittämään arvata. En edes löydä tykkipatterilla kunniamerkin urhoollisuudesta saanutta Erwin Schrödingeriä..

Olisi mukava, jos olisi kaikkien kuvaan osallistujien nimet.. 

Vierailija

Kyseessä on ilmeisesti sama kuva viidennestä Solvayn konferenssista vuodelta 1927, joka löytyy myös Wikipedian artikkelista Solvayn konferenssi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Solvay-konferenssi

Siellä kuvassa näkyvät henkilöt on kyllä lueteltu.

Takana seisovat A. Piccard, E. Henriot, P. Ehrenfest, E. Herzen, Théophile de Donder, Erwin Schrödinger, J.E. Verschaffelt, Wolfgang Pauli, Werner Heisenberg, R.H. Fowler ja L. Brillouin.

Taemmalla penkkirivillä istuvat P. Debye, M. Knudsen, W.L. Bragg, H.A. Kramers, Paul  Dirac, A.H. Compton, Louis de Broglie, Max Born ja Niels Bohr.

Eturivillä istuvat I. Langmuir, Max Planck, Marie Curie, Hendrik A. Lorentz, Albert Einstein, P. Langevin, C. E. Guye, C.T.R. Wilson ja O.W. Richardson.

Tunnistit siis oikein Paulin, Heisenbergin, Bohrin, de Broglien, Diracin, Einsteinin, Lorentzin, Curien ja Planckin. 

htwt

"...kaikki aine vetää kaikkea puoleensa painovoimalla..."

Ei pidä paikkaansa. Painovoimaa ei ole olemassa. Ilmiö johtuu gravitaatiosta, jossa massa kaareuttaa aika-avaruutta. Massalliset kappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa, mutta se on juuri sitä intuition aikaansaamaa harhaa. Todellisuudessa kaareutunut avaruus saa kappaleet siirtymään toisiansa kohti.

Jukteri

Miten?
.
Onhan se niin helppo sanoa että se ja se tekee sitä ja tätä.
.
Pitäisi kai se kyetä kuvailemaan miten se massa sitä avaruutta kaareuttaa. Siis sen toimivan matematiikan lisäksi omin sanoin.
.
Mitä sille kaareutuvalle avaruudelle itselleen tapahtuu kun se kaareutuu?
.
Tässä Enqvistin selitysyritys suhteellisuusteoriaa runoilijoille kirjasta.
.

Sivu 114-115

"Avaruus käyristyy - miten ihmeessä?"

"Yleisen suhteellisuusteorian käyristynyttä avaruutta on vaikea hahmottaa. kaksiulotteinen analogia kuopalle painuneesta kumimatosta on harhaanjohtava sikäli, että siinä esiintyy kolmas ulottuvuus, jonne kuoppa syntyy. Ylimääräistä ulottuvuutta, johon avaruus käyristyessään kohoaisi, ei kuitenkaan ole olemassa.

Puhe käyristymisestä on vain kielikuva. Se on tapa pukea monimutkainen matematiikka sanoiksi. täsmällisempää olisi todeta, että avaruuden ominaisuudet muuttuvat tavalla, joka ilmenee kappaleiden liikkeissä. on kuin avaruus koostuisi jostakin toffeen kaltaisesta aineesta, jonka läpi planeettojen on puskettava ja joka vaikuttaa niiden etenemiseen.

Kuvitelma kolmiulotteisesta avaruudesta kaksiulotteisena kumimattona osuu kuitenkin lähelle totuutta. Sen pinnalla kulkeva aine täplittää sen kauttaaltaan kuoppaiseksi kuin routa syksyisen soratien. Avaruus on eräänlainen maisema, jossa on gravitaatiolaaksoja, uria ja painaumia, vaaroja ja tasankoja ja jota katsellessamme voisimme lauleskella: "kas kosminen Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee."

Ihmisen mittakaavassa käyristyminen on hyvin vähäistä. paikallisesti avaruus näyttää tasaiselta niin kuin Maan pyöreä pinta tuntuu meistä tasaiselta. Mutta kaukomatkaajat huomaavat, että Maa ei ole pannukakku. Myös avaruuden käyristyminen näyttäytyy meille vasta suurilla etäisyyksillä."

Minua tuo ei vakuuta! Päinvastoin pistää eoäilemään koko selitystä!
.
33
rakkautta
:)

htwt

"Miten?
Mitä sille kaareutuvalle avaruudelle itselleen tapahtuu kun se kaareutuu?"

Se kaareutuu, puristuu kasaan ja venyy. Vai mitä tarkoitit?

Jukteri

On helppo sanoa että massa kaareuttaa avaruutta jne.

Kun aine puristuu kasaan avaruudessa, se muuttuu tiheämmksi. Aineen erilliset osat liikkuvat avaruudessa lähemmäksi toisiansa!

Miten itse avaruus puristuu kasaan?

Muista ettei avaruus itse sijaitse missään tausta-avaruudessa!

33
rakkautta
:)

htwt

Ei avaruuden kokoon puristuminen sen kummallisempaa ole kuin aineen puristuminen. Siinä vaan puuttuu referenssi eli se tausta-avaruus. Siksi sitä ei voi suoraan paikanpäältä havaita.

Jukteri

Kuvaile mitä avaruudelle tapahtuu kun se puristuu kokoon. Mistä kohtaa avaruutta sen avaruuden kokoon puristuminen alkaa ja venyykö se viereen jäävä avaruus? Eihän siihen avaruuteen voi mitään reikää revetä! Minusta tuokin on ihan höpö höpö juttua, niin kuin laajeneva Avaruuskin! Onko kokoon puristunut avaruus tiheämpää avaruutta? Entäpä jos aine laajenee vähemmän tiheäksi aineeksi avaruudessa joka puristuu tiheämmäksi avaruudeksi?

htwt

Lainaus: "Kuvaile mitä avaruudelle tapahtuu kun se puristuu kokoon. Mistä kohtaa avaruutta sen avaruuden kokoon puristuminen alkaa ja venyykö se viereen jäävä avaruus? Eihän siihen avaruuteen voi mitään reikää revetä! Minusta tuokin on ihan höpö höpö juttua, niin kuin laajeneva Avaruuskin! Onko kokoon puristunut avaruus tiheämpää avaruutta? Entäpä jos aine laajenee vähemmän tiheäksi aineeksi avaruudessa joka puristuu tiheämmäksi avaruudeksi?"

Asiaa on vaikea ymmärtää ns. arkijärjellä. Se, että minä tai koira ei ymmärrä newtonilaista fysiikkaa, esim. massan inertiaa, ei tee inertiaa olemattomaksi tai vääräksi. Sillon kun olettaa arkijärjen olevan kategorisesti aina väärässä, on oikealla polulla.

Jukteri

Mites, kun puristat kaiken avaruuden samaan pieneen tilaan ja sen ulkopuolelle ei jää enää avaruutta, eikä yhtään mitään, niin onko tuo ei yhtään mitään kuitenkin sellaista jossa ainetta / energiaa voisi liikkua? Ja miten sen pienen tiheän avaruuden ympärillä ei muka olisi jotakin?

.

Ja miten sen kaiken avaruuden voisi puristaa pieneen tilaan kun sen ulkopuolelle ei voi mennä puristamaan sitä pieneen tilaan?

.

Vaikuttaa melkoiselta höpö höpöltä!

.

Ainetta voi puristaa tiheämmäksi avaruudessa koska aineen erilliset osat liikkuvat suhteessa toisiinsa ja sen ihminen voi ymmärtää, mutta ei tuollaista muuttuvaa avaruutta voi ymmärtää. Eli siihen voi vain uskoa?!?

33

rakkautta

:)

htwt

Lue edellinen postaus.

Avaruuden puristuminen, kaareutuminen, jne. ovat suhteellisia (kts. yleinen suhteellisuusteoria).

Avaruuden "ulkopuolella" ei ole avaruutta, eli aikaa ja tilaa. Sinä olet täällä maailamkaikkeuden puolella. Olet kotona ja juot punaviiniä, et voi mitenkään mitata referenssiä. Et voi tietää onko naapurigalaksin punkun lipittäjän avaruuden olevan SUHTEESSA tiheämpi kuin se referenssi josssa sinä olet, ellet katso naapurin ohi kulkevaa valoa ja näin välilisesti nähdä referenssien suhteellisuuden.

-Olen ottanut pari lasia punaviiniä. Vertauskuvat outoja

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Voi olla ihan fysikaalinen kuvattava ylempi ulottuvuus, johon avaruusaika kaareutuu, esim. syklinen käpertynyt ulottuvuus, perussurina, joka voisi samalla antaa mekanismin normi-anti-dualismille ja alkeismassalle higgsin nollasta eroavana heilahdusskalaarina.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Tässä kommenttiosiossa olisi hyvä kunnioittavaan tapaan kertoa siitä kuinka yleinen suhteellisuusteoria on avannut ovia uuteen fysiikkaan. Irrelevantit päähänpinttymät olisi syytä ymmärtää pitää poissa tai kun se ei onnistu, voisiko moderointi siirtää kommentteja vapaa sana -osastoon?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Jukteri

Olen jo monta aikaa ihmetellyt miksi kukaan ei ole esittänyt näitä itsestään selviä kydymyksiä ennen minua!

Myös se ihmetyttää miksi esim. sinä Eusa olet kieltämässä näiden kysymysten esittämisen ja nykyisten mallien kyseenalaistamisen!

On helppo sanoa että massa kaareuttaa avaruutta jne.
Kun aine puristuu kasaan avaruudessa, se muuttuu tiheämmksi. Aineen erilliset osat liikkuvat avaruudessa lähemmäksi toisiansa!
Miten itse avaruus voisi muuttua millään tavalla?
Muista ettei avaruus itse sijaitse missään tausta-avaruudessa!
33
rakkautta
:)

3779

psv: 70-luvulla Kanava-lehdessä oli tähtitieteen professori Paul Kustaanheimon kirjoitus, jossa hän kertoi hämärän muistikuvani mukaan jonkun planeetan suhteellisuusteorian oikein ennustaman  käyttäytymisen olevan merkki suhteellisuusteorian enemmänkin sattumaan perustuvasta oikeiden tulosten tuotosta. Toisin sanoen, jos haluttaisiin oikea teoria, tarvittaisiin uusi painovoimateoria.

On myös huomautettu, että Einsteinin teorian perustuessa puhtaasti matematiikkaan eikä lainkaan fysiikan asioihin, se ei  todennäköisesti voi olla oikea. Etevänä pidetty fyysikko Hagen Kleinert on luonnostellut vaihtoehtoista teoriaa, jossa esimerkiksi avaruuden kaareutuminen perustuu aika-avaruuteen syntyviin topologisiin defekteihin

https://en.wikipedia.org/wiki/Hagen_Kleinert

  Kleinert used the complete analogy between non-Euclidean geometry and the geometry of crystals with defects to construct a model of the universe called the World Crystal or Planck-Kleinert crystal. In this model, matter creates defects in spacetime which generate curvature. This curvature reproduces all the effects of general relativity, but leads to different physics than string theory at the scale of the Planck length.

George Hanson
Liittynyt13.11.2014
Viestejä1515

Taas uutta väitettä kehiin:

Professorilta raju väite: ei painovoimaa, pimeää ainetta ja Einstein oli väärässä

Nyt Verlinde on tarttunut uudelleen jo aiemmin käsittelemäänsä aiheeseen ”pimeästä aineesta”.  Fyysikkopiireissä ajatellaan yleisesti, että pimeä aine ja pimeä energia yhdessä muodostavat jopa 95 prosenttia universumistamme. Siinä pimeän aineen osuuden lasketaan olevan 27 prosenttia.

Pimeää ainetta pidetään pääsyynä esimerkiksi siihen, miksi kaukaisuudessa olevat tähdet näyttävät kiertävän keskuksensa ympäri nopeammin kuin mitä teoria olettaa.

Verlinde kuitenkin ehdottaa on, että painovoima toimii hyvin eri tavalla kuin, mitä me aiemmin olemme ymmärtäneet. Se heittää romukoppaan myös teorian pimeästä aineesta.

”Meillä on todisteita siitä, että tämä uusi näkymä painovoimasta todella on yhtä havaintojen kanssa. Suurissa mittakaavoissa näyttää siltä, ettei painovoima käyttäydy niin kuin Einsteinin teoria ennustaa.”

Verlinden työn sanotaankin haastavan yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/professorilta-raju-vaite-ei-painovoimaa--pimeaa-ainetta-ja-einstein-oli-vaarassa/DPHV64Gh

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat