Kirjoitukset avainsanalla aika

Kuva: NASA / Wikimedia Commons

"Ikä on vain numero", tavataan sanoa kun halutaan lohduttaa vanhaa.

Paitsi että ei ole. Iällähän on myös mittayksikkö!

Minun ikä on 39 vuotta. Tarkemmin sanottuna 39 Maan vuotta. Maa on siis ehtinyt syntymäni jälkeen kiertää Auringon jo 39 kertaa.

Koska vuosi on aika, jossa planeetta kiertää emotähtensä, ikävuodet riippuvat siitä minkä planeetan kierroksia lasketaan. Ikäni on 164 Merkuriuksen vuotta, 64 Venuksen vuotta, 21 Marsin vuotta, kolme Jupiterin vuotta tai yksi Saturnuksen vuosi. Ulommilla aurinkokunnan planeetoilla en ole vielä ehtinyt edes puolivuotiaaksi. Seuraavia yksivuotissynttäreitäni vietetään Uranuksella, meidän kalenterista katsottuna lauantaina 27. maaliskuuta 2066. Omat ikävuotesi eri planeetoilla voit laskea vaikkapa Exploratoriumin sivulla.

Jos ikä olisi "vain numero", olisiko minun ikä siis 164, 64, 39, 21, 3, 1 vai jotain muuta? Eikä tarvitse matkata muille planeetoille edes mielessään, sillä pelkkä maallinen mittayksikön vaihdos vuosista kuukausiin, viikkoihin tai vuorokausiin osoittaa ettei iän lukuarvo ole absoluuttinen eikä ikä siten vain numero: 39 vuotta = 468 kuukautta = 2035 viikkoa = 14245 vuorokautta.

Totta puhuen edes pelkkä 39 ei ole numero. Numerohan on luvun kirjoitusmerkki. Eli 3 on numero ja 9 on numero, mutta 39 onkin sitten jo numerosarja. Numerosarja, joka kuvaa lukumäärää. Vaikkapa syntymäni jälkeistä Maan kierroslukua.

Kaiken kukkuraksi myös aika on suhteellista. Aika riippuu siis havaitsijasta niin kuin sekin, missä suunnassa on oikea, missä vasen, missä ylös ja missä alas. Suunnan suhteellisuus riippuu pään asennosta, ajan suhteellisuus painovoimakentästä ja liiketilasta. Jälkimmäisen meille opettaa suhteellisuusteoria, joka on lukemattomien kokeiden oikeaksi vahvistama. Ajan yksilöllisen kulumisvauhdin vuoksi äiti voi olla nuorempi kuin hänen synnyttämänsä lapsi, vaikka lapsi ei voi koskaan syntyä ennen äitiään. Ikäjärjestys vaihtuu, jos äiti luuraa (omasta mielestään lyhyen) hetken erittäin voimakkaassa painovoimakentässä tai liikkuu hurjalla vauhdilla. Havaitsijan (eli esim. äidin tai lapsen) oman kehon mittaama ikä on kuitenkin absoluuttinen, mutta tuon ns. ominaisiän määrittämiseksi on liikuttava havaitsijan mukana hänen syntymästään saakka (kuten jokaisen kehon omat solut tekevät).

Kun täytin kymmenen, tunsin itseni juuri sopivan nuoreksi. Kun täytin kaksikymmentä, elin niin fysiikan lumoissa etten ehtinyt ikääni miettiä. Kun täytin kolmekymmentä, suhtauduin ikääni vielä huumorilla. Nyt, kun neljäkymmentä lähestyy, ei enää naurata.

"Tämä on väärin. Minähän olen lapsi! Ei minun kuulu olla vanha. Vanhat ihmiset ovat aina olleet erikseen." Etuoikeutetun valitusta? Kyllä. Epäkunnioittavaa huonompionnisille? Kyllä. Mutta johonkin sitä onnekkaimmankin täytyy keski-iän angstinsa purkaa. Minä puran omani kirjoittamiseen.

Muistan elävästi sanat, joilla yritin lohduttaa äitiäni hänen 40-vuotispäivänään: "Elämästäsi on vielä puolet jäljellä."

Otan kahdeksanvuotiaan Tepon sanat nyt uhkaavasti lähestyvällä vuorollani vastaan varovaisen optimistisena. Minua lohduttaa raaka totuus enemmän kuin epärehelliset uskomukset.

Kommentit (3)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21514
1/3 | 

Paitsi että suurikaan suhteellinen nopeus ei aiheuta ikäeroa - vain vuorovaikutuksille epäsymmetrisesti altistuminen voi vaikuttaa eroavuuden ikäsynkronisaatioon.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
2/3 | 

Yhden pysyminen Maan pinnalla ja toisen kiihdytys avaruuteen paluukiihdytyksineen ei taida onnistua ilman epäsymmetristä vuorovaikutusta.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21514
3/3 | 

Teppo Mattsson kirjoitti:
Yhden pysyminen Maan pinnalla ja toisen kiihdytys avaruuteen paluukiihdytyksineen ei taida onnistua ilman epäsymmetristä vuorovaikutusta.

Kiihtyminen etäisyydessä (sinisiirtymäkerroin Xg/cc) tarkoittaa samaa kuin gravitaatiopotentiaali. Sen sijaan nopeuden perusteella kummankin aika projisoituu hidastuneena toiselle, eikä ikäerolle ole fysikaalista perustetta.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Wikimedia Commons

Katso ylös, sivulle ja taakse. Kyllä. Näyttää vahvasti siltä, että elät kolmiulotteisessa maailmassa.

Mutta ihmisen aivot ovat pahamaineisen epäluotettava mittari. Visuaaliset harhat ja kognitiiviset vinoumat ovat toinen luontomme. Voisiko kolmiulotteisuuskin olla vain yksi havaintokykymme lukemattomista rajoitteista?

Suhteellisuusteoria nivoo ajan luontevasti maailmankaikkeuden neljänneksi ulottuvuudeksi, mutta paikkaulottuvuuksia siinäkin tarvitaan vain kolme.

Toisin on kvanttifysiikan ja painovoiman naittamisyrityksissä, joissa havaitsemamme kolmiulotteinen maailma majailee korkeampiulotteisessa avaruudessa. Lisäulottuvuudet voivat olla niin pieniä, ettei niihin mahdu edes nanobin häntä, ihmisestä puhumattakaan. Tai suuria, joihin ainoastaan painovoimalla on pääsy. Hurjimmissa pohdinnoissa aikaulottuvuuksiakin on enemmän kuin yksi. Mitään edes epäsuoraa todistusaineistoa ei tällaisista lisäulottuvuuksista kuitenkaan ole. Luultavasti ne ovat vain kvanttipainovoimasta haaveilevien tutkijoiden fantasiaa.

Kolmiulotteisuus tarkoittaa sitä, että paikan määrittämiseen tarvitaan kolme lukua. Kaksi metriä lattiasta, metri ikkunasta ja neljä metriä seinästä – siinä sijaitsee pääni. Vastaavasti neliulotteisessa maailmassa paikan määrittämiseen tarvitaan neljä lukua, viisiulotteisessa viisi, 26-ulotteisessa 26 jne.

Ei tarvitse olla afantaasikko ollakseen kykenemätön kuvittelemaan korkeampiulotteisia avaruuksia. Silti lisäulottuvuuksien teoreettinen käsittely on yhtä helppoa kuin kolmiulotteisessa avaruudessakin: indeksit vain juoksevat kolmen sijasta n:ään, joka voi olla mikä hyvänsä luku (n = ulottuvuuksien lukumäärä).

Maan pinnalla kohteiden paikantamiseen tarvitaan vain kaksi lukua, leveys- ja pituuspiiri. 60.2875 astetta pohjoista leveyttä, 25.0406 astetta itäistä pituutta: Heureka! Pallon pinta on kaksiulotteinen.

Lukujen ja ulottuvuuksien yhteys toimii myös kääntäen: jos asian määrittelemiseen tarvitaan n riippumatonta lukua, se asuu n ulottuvuudessa.

Esimeriksi psykologiassa yksilön luonnetta kuvataan usein viidellä luvulla, jotka oletetaan riippumattomaksi. Avoimuus, tunnollisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus virittävät viisiulotteisen luonneavaruuden, jonka asukkaita me kaikki olemme. Viisi lukua on tietenkin hyvin suurpiirteinen kuvaus luonteesta. Oikeasti ihmiset ovat paljon useampiulotteisia.

Arkiset asiat koostuvat valtaisasta määrästä hiukkasia. Jo yksi henkäys ilmaa sisältää yli 10²² hiukkasta. Henkäyksen faasiavaruudessa on siis yli 6·10²² ulottuvuutta, sillä jokaisen hiukkasen paikan määrittelyyn tarvitaan kolme lukua ja nopeuden määrittelyn vielä toiset kolme.

Karkeistettu kuvaus henkäyksestä kertoo vain sen lämpötilan, tilavuuden, paineen ja hiukkasmäärän. Siis yhteensä neljä lukua. Niistäkin tosin vain kolme ovat riippumattomia, sillä kaasun tilanyhtälö asettaa lukujen välille sidosehdon. Niinpä henkäyskin on oleellisesti kolmiulotteinen.

Vain riippumattomat luvut virittävät ulottuvuuksia. Ihmisen poliittiseen identiteettiin kuuluu esimerkiksi mielipiteet maahanmuuttajista ja ilmastonmuutoksesta, jotka asiaan perehtymätön voisi ajatella toisistaan riippumattomiksi. Havaintojen mukaan ne kuitenkin korreloivat selvästi: maahanmuuttomyönteiset uskovat yleensä ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, maahanmuuttokielteiset harvemmin. Niinpä kyseessä onkin vain yksiulotteinen ilmiö, jonka nimeäminen jääköön harjoitustehtäväksi.

Katso uudestaan ympärillesi. Kyllä. Loputtomasti uusia ulottuvuuksia!

Kommentit (8)

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
1/8 | 

Ylimääräiset tilaulottuvuudet ovat käsitteinä vastaavia kuin jumalat.

Ne vailuttavat siten ja täten, mutta mitään selitystä sille miten niitä voisi olla olemassa tai miten niitä voisi tutkia tieteellisesti, ei ole olemassa.

Jos joku väittää että niitä on käpertyneenä 3 D avaruuteen, niin mikä se semmoinen ulottuvuus on joka käpertyy 3 D avaruuteen?!?

Höpö höpö juttuja sanon minä.

Ja mitä ovat nämä 2 D tohvelieläimet jotka eivät ymmärrä kolmatta tilaulottuvuutta?!?

Luuleeko joku ettei kolmiulotteinen ihminen ymmärrä ettei mitään kaksiulotteista voi fyysisesti olla olemassa?!?

Ota kahvikupista pois paksuus ja jäljelle ei jää yhtään mitään ja se on fakta se.

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Käyttäjä18743
Liittynyt25.4.2019
Viestejä2
2/8 | 

Ich möchte mein wunderbares Zeugnis darüber abgeben, wie ich meinen Ehemann aus meinem Leben zurückerlangt habe. Ich möchte den Menschen auf der Welt sagen, dass es einen echten Zaubersetzer gibt, der online ist und mächtig und aufrichtig ist. Sein Name ist Baba Wale Wiseman. Er half vor kurzem, um meine Beziehung mit meinem Ehemann wieder zu vereinen, der mich abgeladen hat. Als ich Wiseman kontaktierte, sprach er einen Liebeszauber für mich aus, und mein Ehemann, der sagte, er habe nichts mit mir zu tun, rief mich an und fing an zu betteln. Jedem, der diesen Artikel liest und Hilfe benötigt, kann Wiseman jede Art von Hilfe anbieten, wie Wiedervereinigung von Ehe und Beziehung, Heilung aller Arten von Krankheiten, Gerichtsverfahren, Schwangerschaftszauber, wir sind jetzt sehr zufrieden mit uns selbst. Wiseman lässt ihn erkennen, wie sehr wir uns lieben und brauchen. Dieser Mann ist für wirklich und gut. Er kann Ihnen auch helfen, Ihre gebrochene Beziehung zu reparieren. Ich hatte meinen Mann zurück! Es war wie ein Wunder! Keine Eheberatung und es geht uns sehr gut in unserem Liebesleben. Kontaktieren Sie diesen großartigen Mann, wenn Sie Probleme mit einer dauerhaften Lösung haben
über E-Mail: babawalewiseman01@gmail.com
WhatsApp: +2348129806153

111
Liittynyt11.1.2019
Viestejä3318
3/8 | 

Ylimääräisillä tilaulottuvuuksilla ilmiöitä selittämään pyrkivät ovat luusereita.

Heidän mielikuvitus ei riitä hahmottamaan, ymmärtämään ja selittämään maailmankaikkeuden toimintatapaa pelkästään äärettömässä 3 D avaruudessa suhteessa toisiinsa liikkuvien systeemien avulla.

Mutta kyllä ilmiöt selittyvät ilman hatusta tempaistuja käsitteitä joita voidaan verrata jumaliin.

Ei asioita tarvitse selittää spaghettihirviöllä

Spaghettihirviö = laajeneva avaruus + vetävä voima / kaareutuva avaruus + ylimääräiset tilaulottuvuudet +pimeä aine vetävällä voimalla + pimeä energia joka saa jotenkin jotenkin laajenevan avaruuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla jotenkin jotenkin + höpö höpö sidosvoimat ym. pimeät jutut

🤔

Ikuista työntävän voiman kierrätystä äärettömässä 3 D avaruudessa joka ei todellakaan laajene tai kaareudu. Laajeneva avaruus on keisari alasti!!!

Rahasäiliö
4/8 | 

Roope Ankan rahasäiliön tilavuus on kolme kuutioeekkeriä. Yksi kuutioeekkeri on kuusiulotteinen tila eli hyperkuutio. Siinä olisi silmälle totuttelu. Normaalisti eekkeri on vanha pinta-alamitta.

Rahasäiliö
5/8 | 

Tässä vielä jatkoa:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Six-dimensional_space
https://en.m.wikipedia.org/wiki/6-cube
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hypercube
https://www.nollakohta.fi/2017/10/roope-ankan-rahasailio.html

Olen ainakin itse ymmärtänyt niin että niin matemaattisesti kuin kvanttifysiikassa yli kolmiulotteiset tilat kuten kuutioeekkeri ovat mahdollisia. Mikäli esim kuusi- tai neliuletteisia tiloja on, ne näkyisisivät meille pelkkinä vääristyminä ja harhoina lävistäessään meidän kolmiulotteisen tilan. Ihmisen silmä ei nimittäin ole tottunut muuten kuin havaitsemaan kolmiulottausia tiloja. Tiedämme kuitenkin että havaintovälineenä silmä on heikko ja jopa epäluotettava.

Olen
6/8 | 

On se kuitenkin hienoa että universumi on tuottanut mahdollisuuden pohtia muutakin kuin sitä mitä saisi mätettyä turvastaan sisälle. Gute besserung Menschen. Hochachtungsvoll, stalingrad hans...

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä76533
7/8 | 

"Researcher shows physics suggests life could exist in a 2-D universe

In his paper, Scargill uses physics formulas to show that scaler gravitational fields could exist in two dimensions—and goes on to show that the necessary complexity needed for life could also exist in a 2-D universe—and he does it using neural networks as a basis for comparison. He starts by exploring whether there are any 2-D networks that have all the same characteristics as a neural network. He then shows that 2-D networks can be built in modular fashion to overcome the problem of crossing edges. Then he shows that such networks can demonstrate criticality. And by doing so, he demonstrates that there could exist a life-supporting 2-D+1 universe—at least according to physics."

https://phys.org/news/2019-06-physics-life-d-universe.html .

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aika on varhaisimpia käsitteitä, joita ajattelevaksi kehittyneet muinaiset esivanhempamme käyttivät. Aikaa mitattiin jo esihistoriallisella kaudella etenkin auringon kierron avulla.

Luolamiehen ja nykyfyysikon maailmankuvat näyttävät verrattoman erilaisilta. Molemmat kuitenkin puhuvat ajasta. Suhteellisuusteorian, kosmologian ja kvanttifysiikan kaltaiset edistyneimmätkin teoriamme rakentuvat edelleen ajan varaan. Aika ei ole kärsinyt ajan hampaasta.

Jälkiviisaana osaamme tietysti luetella, millä kaikilla tavoilla luolamiehen käsitys ajasta on virheellinen. Nykyään tiedämme, että aika on suhteellinen ja että aika on erottamaton osa neliulotteista aika-avaruutta; tiedämme, mistä aika saa suuntansa ja jopa sen, milloin ja millaisissa olosuhteissa aika sai mahdollisesti alkunsa. Pystymme mittaamaankin aikaa sekunnin triljoonasosissa eli tarkkuudella, josta luolamies ei osannut edes haaveilla.

Emme silti tiedä, onko aika pelkkä ajatus.

Pelkällä ajatuksella tarkoitan sitä, mitä fyysikko kutsuu karkeistukseksi eli yksinkertaistetuksi malliksi todellisuudesta. Fysiikan teorioissa esiintyy näet karkeistusten lisäksi myös aitoja perustekijöitä, jotka ovat niin todellisia kuin parhaan tietomme mukaan olla voi. Karkeistukset ovat näiden todellisten tekijöiden keskiarvoja.

Yksinkertainen esimerkki karkeistuksesta on koulutodistuksen keskiarvo. Todistuksen perustekijöitä ovat kokonaisluvut, vaikkapa 5, 7, 8 ja 9. Nämä arvosanat saaneen todistuksen karkeistus on 7,25. 

Fysiikassa tunnettu esimerkki karkeistuksesta on lämpötila. Lämpötila on hiukkasten energioiden keskiarvo. Ylipäänsä koko lämpöoppi on perusfysiikan karkeistus. Samoin myös muut tieteenalat – kemia, biologia, psykologia jne. – ovat karkeistettua fysiikkaa, koska niiden tekijät ovat keskiarvoja fysiikan perustekijöistä. Käytännössä karkeistusta on toki usein liian vaikea suoraan laskea tai edes hahmottaa. Mutta teoria, joka ei ole karkeistettua fysiikkaa edes periaatteessa, ei ole tiedettä.

Usein sanotaan, että karkeistukset eivät ole oikeasti olemassa. Olen eri mieltä: Karkeistukset ovat olemassa ainakin aivojemme tuottamina ajatuksina, vaikka eivät olekaan samalla tasolla todellisia kuin perusfysiikan tekijät. Todistuksen keskiarvokin on olemassa – suorastaan matemaattisen pitävästi – vaikka karkeistus onkin. 

Aivojemme tapa valikoida ja pelkistää aistitietoa osoittaa, että ajatukset ja ylipäätään koko tietoinen mielemmekin on karkeistus. Niinpä karkeistusten olemassaolon kieltäminen tarkoittaisi, että ajatuksia ja mieltä ei olisi olemassa. Mutta mielen väittäminen olemattomaksi on mieletöntä, koska kaikkein suorinta havaintoaineistoa meillä on juuri omasta mielestämme.

Nykyfysiikan teorioissa aika ei ole karkeistus vaan todellinen perusmuuttuja. Ajan havaitseminen on kuitenkin epäsuoraa ja perustuu muutosten havaitsemiseen. Mittaamme aikaa kiertoliikkeen kaltaisten, säännöllisenä toistuvien muutosten avulla. Epäsuora havaitseminen ei kuitenkaan itsessään tee ajasta epätodellista.

Teoreetikon unelma on kaiken teoria, joka selittäisi kaikki tutut ja tuntemattomat luonnonilmiöt yhden ja saman yhtenäisvuorovaikutuksen eri ilmentyminä. Kaiken teorian toivotaan samalla paljastavan, mitkä ovat todellisuuden perimmäiset ominaisuudet eli aidot perustekijät. Kaiken muun kohtaloksi jää olla kaiken teorian karkeistus. Luultavasti valtaosa nykyfysiikastakin kokee saman kohtalon.

Aika on muutosta. Niinpä aika on väistämättä osa jokaista teoriaa, jolla halutaan selittää muutosta. Esimerkiksi kaikki nykyiset fysiikan teoriat kuvaavat ajassa tapahtuvaa muutosta. Mutta karkeistamattomassa kaiken teoriassa aikaa ei välttämättä esiinny lainkaan, jos teoria kiteyttää todellisuudesta tasan kaiken aidosti muuttumattoman eli ajattoman. Tällöin aika voisi todella olla vain ajatus.

Toisaalta jos kaiken teoria ei olekaan ajaton, eikä aika siten pelkkä ajatus, jo aikaa pohdiskellut luolamies on tullut havainneeksi kaiken teorian perusmuuttujan.

Ajaton kaiken teoria kuulostaa hienolta, mutta sitä on vaikea hahmottaa. Mitä ja ennen kaikkea miten se ennustaisi jotain kokeellisesti testattavaa? 

Kenties ajaton teoria on mahdoton. Kenties se on mahdoton vain ihmiselle. Tai ainakin minulle. Taidan olla lähempänä luolamiestä kuin luulinkaan.

Hyvää joulun aikaa kaikille. Olipa se pelkkä ajatus tai ei.

Kommentit (9)

Jukteri
1/9 | 

Aika aikaansa kutakin sanoi Savolainen kun alkuräjähdysteorian roskikseen TYÖNSI!

Hyvät joulut!

33
rakkautta
:)

Eusa.
2/9 | 

Voihan sitä ajatella kaikkea. Esimerkiksi sitä, että perusjohdonmukaisuus vaatii tyhjöönkin rytmin, aineellistumat sitten sen rytmin suhteen ominaisaikansa. Rytmin hidastumat karkeistavat epätarkkuusperiaatteella esiin ainetta, meidätkin.

JJ
3/9 | 

> Mutta teoria, joka ei ole karkeistettua fysiikkaa edes periaatteessa, ei ole tiedettä.

Mielenkiintoinen ajatus.

Mutta entä matematiikka? Onko se karkeistettua fysiikkaa? Vaiko ei tiedettä ollenkaan?

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
4/9 | 

Joskus keskiarvoja voidaan vetää aika mielettömistä asioista. Arvosana on helppo, koska se voidaan laskea.

Mutta sitten esimerkiksi keskimääräinen muslimi. Totta kai se ajatuksena voi olla olemassa ja jotenkin ominaisuuksia arvottaen voidaan laskea, mutta onko olemassa jossain ihminen, joka on muslimi ja nimenomaan tämä keskiarvomuslimi? No ei ole.

Näin ollen järkevien päätelmien tekeminen vaatii tiukempaa analyysia, niin hyvässä kuin pahassa. Voisiko sanoa, että keskihajonta voi olla liian iso aineistossa, jotta voisi sanoa, että (vieläpä stetson-harrisonista arvottu) keskiverto-muslimi olisi käyttökelpoinen käsite.

Ongelmalliseksi tämän asian tekee se, että tiettyjä laatutekijöitä on kovin vaikeaa mitata ja välillä toiset keskiarvo-ryhmä-b-edustajat on käyttökelpoisempia toisissa yhteyksissä kuin toisissa. Esimerkiksi markkinoinnissa voi joskus mennä niin. Voidaan segmentoida asiakasryhmät iän mukaan, nuorisolle suunnataan erilaista markkinointiviestintää kuin vanhemmille, mutta kyllä niissäkin pitää olal tarkkana, ei ne vanhukset ja nuorisokaan aina yhdestä puusta ole tehty ja se hiukan vähentää tällaisen segmentoinnin käyttökelpoisuutta, siinä siis on "tyhjäkäyntiä" mukana, mutta kun tehdään massaviestintää, niin ainahan sitä jonkun verran on sallittava.

Ehkä tämä vaivaa enemmän täällä "sumean logikaan" saarekkeella.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4452
5/9 | 

Otan esimerkin kouluarvosanoista milloin keskiarvo voi olla harhaanjohtava sekä käyttökelvoton.

On erilaisia aineita, äidinkieli, ruotsi, engalnti, matematiikka, biologia, maantieto, fysiikka ja kemia.

On hakemassa duunia vain kavereita, joiden todistuksessa on nuo aineet ja pitäisi valita heistä pätevin ruotsinopettaja.

Vaikka kuinka keskiarvo olisi ajatuksena olemassa, niin tässä tapauksessa keskiarvo ei olisi niin relevantti asi kuin se yksi numero siellä joukossa, eli ruotsinkielen numero.

Ruhollah.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
6/9 | 

psv, aggris aggris: Voiko tietoisuutta vailla olevassa luonnossa tapahtua karkeistusta? Eihän esimerkiksi joku kuumeneva kappale tiedä lämpötilasta yhtään mitään kuumentuen silti. Ja ihan tietämättään vielä.  Ihmisen näkökulmasta kappale kuumenee ympäristön korkeasta lämpötilasta tai hiukkasten kiihtyneestä liikehdinnästä johtuen, mutta kappaleen ja ympäristön energiaa siirtävän vuorovaikutuksen todellisuus tapahtuu "yliteoreettisella" tasolla. (Viime kädessä ei voi puhua mistään suureestakaan, puhumattakaan energiasta).  Hienoinkaan karkeistettu  ihmisfyysikon teoria ei ulotu perimmäisiin lämpenemisilmiön tuottaviin, ei-karkeistettuihin tapahtumiin, joista ja joiden laadusta  kukaan ei melkoisella varmuudella tiedä mitään. Jos niitä nyt onkaan.

Lämpötila on siis ihmisen ja ehkä monien eläinten aistimusjärjestelmän viesti, jota voi pitää karkeistuksena niin kauan kuin se käsitetään tosiolevaksi suureeksi. Psykologisesti lämpötila menettää karkeistusominaisuutensa, kun se käsitetään erilaisten epätosien asioiden, mutta ei siis lämpötilan yliteoreettisen, perimmäisen ja tuntemattoman tason aiheuttajan karkeistukseksi. Tätä voisi kutsua "karkeistuksen paradoksiksi".

Schrödingerin yhtälöiden perusteella kehittynyttä atomin hahmoa, mielikuvaa atomista,  pitäisi varmaan kutsua karkeistukseksi, vaikka ilmoittamatta saattaa tiedon puutteessa jäädä, minkä objektin karkeistus se oikeastaan on, jonkin varmaan kumminkin. Jos kuitenkin selvästi käsitetään, että atomista luotu paraskin hahmo ei kaiken todennäköisyyden mukaan ole  sen yliteoreettinen, perimmäistodellinen, täysin mielen sisältöjen ulkopuolelle jäävä hahmo, jos sellaista onkaan, tapahtuu psykologinen karkeistuksen paradoksi: Schrödingerin yhtälöiden mahdollistamaa hahmoa ei enää tarvitse pitää karkeistuksena, vaan vaikkapa teoreettisena likiarvona.

Olli Kutsa
7/9 | 

Onko valonnopeus tyhjiössä vakio? Näin joskus koulussa opetettiin Einsteinin todistaneen. Tämä ajatus ja opetus kiusaa minua, sillä nyt vanhemmalla iällä olen lukenut lisää ja oppinut ajan olevan suhteellista ja riippuvaista painovoimasta, joka puolestaan riippuu massasta. Miten nopeus siis voisi olla vakio, jos aika on suhteellista? Aikahan on aika keskeinen suure nopeuden johtamisessa. Ja sitten se iso kysymys: mikä on massan ja ajan tosiasiallinen yhteys ja miksi massa vaikutaa aikaan? Ja mitä massa oikeastaan on?

asiantuntija
9/9 | 

Aika onihmisen keksimä määre.

Sen arviointiin on käytetty atomin liikettä.

Itse atomi ei tiedä meneekö aika eteen- vai taaksepäin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa. Tulevaisuuden ennustaminen fysiikan perimmäisistä laeista ei siis periaatteessa eroa mitenkään menneisyyden ennustamisesta.

Meillä on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että ajalla on suunta. Särkyneen munan kasautuminen itsestään ehjäksi lopusta alkuun pyörivässä elokuvassa naurattaa mahdottomuudellaan.

Sanomme, että aika etenee menneisyydestä tulevaisuuteen. Muistamme menneen, mutta emme tulevaa. Tai täsmällisemmin ilmaistuna, aivomme kykenevät ennustamaan menneisyyttä erittäin paljon luotettavammin kuin tulevaisuutta.

Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa. 

Entropia kasvaa, koska asiat saa epäjärjestykseen valtaisasti useammalla eri tavalla kuin järjestykseen. Epäjärjestyksen kasvu ei siten ole fysiikan peruslaki, vaan tilastollinen sääntö joka seuraa maailmankaikkeuden reunaehdoista.

Kuvitellaan, että näet tuoreen munan särkyneenä maassa. Voit ennustaa erittäin suurella varmuudella, että muna on joskus menneisyydessä ollut ehjä. Varmuutesi perustuu epäjärjestyksen kasvuun: munan on täytynyt olla ehjä, koska järjestys on ollut menneisyydessä suurempi. Särkyneen munan tulevaisuutta on sen sijaan vaikea ennustaa, koska munan epäjärjestys vain jatkaa kasvuaan ja epäjärjestyneemmästä tulevaisuudesta on lukemattomasti enemmän vaihtoehtoja.

Aivoissamme oleva muistijälki on kuin särkynyt muna. Menneisyyden tapahtuma, joka muistijäljen jätti, on ehjä muna. Koska epäjärjestys kasvaa, voimme olettaa muistojemme kuvaavan meille menneisyydessä todellisuudessa tapahtuneita asioita.

Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

Kommentit (6)

3779
1/6 | 

Teppo kirjoitti: Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

psv: Kokeilin tuossa kaupassa käydessäni muodostaa tulevia asioita koskevan selkeän ennenäyn. Ennakoin koskettavani tulevaisuudessa erään koivun runkoa ja visioin tämän tapahtuman. Tulevaisuuden muuttuessa nykyhetkeksi kosketin runkoa ja ennenäyssä jo visioimani asiat toteutuivat.

3779
2/6 | 

Teppo kirjoitti: Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa.

psv: Tarkemmin asiaa ajattelematta  psykologisen kokemuksen on hieman vaikea käsittää johtuvan pelkästään epäjärjestyksen kasvusta, koska emmehän useinkaan havaitse epäjärjestyksen kasvua esimerkiksi tuottaessamme tai nähdessämme tuotettavan jotain erittäin järjestynyttä, esimerkiksi täyttäessämme matematiikan koepaperia. Aika saattaa järjestystä tuottaessamme "kulua" vielä nopeammin kuin jos vaikka lisäisimme aktiivisesti epäjärjestystä ja täyttäisimme paperin epämääräisillä viivoilla. Fyysisten toimintojemme aiheuttamaa entropian kasvua maailmankaikkeudessa emme yleensä ainakaan tietoisesti havaitse. Olisikohan ehkä mielekästä tutkia, muuttuuko ajan koettu virtausnopeus ainakin hetkellisesti esimerkiksi tarkasteltaessa vaikka jonkun suuren rakennuksen romahtamista.

Aika ei tosiaan aina tunnu kuluvan   vakiovauhdilla. Aika kuluu hitaammin tai nopeammin riippuen siitä, mitä odotetaan. 70-luvulla kerrottiin Nature-lehdessä, että aika tuntui kuluvan paljon hitaammin suuressa huoneessa kuin pienessä (vai oliko se toisinpäin, en muista varmuudella).

Niinpä en ihmettelisi lainkaan, jos ihmisellä osoittautuisi olevan kehossaan entropian aisti, joka tekisi tietoiseksi ajan kulumisen nopeuden tehdessään yhteenvedon normaaliaistien kautta tulevista, fysiologisista tapahtumista tulevista ja kosmisessa energiavakuumissa tapahtuvista entropian muutostapahtumista

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä76533
3/6 | 

Suunta näyttää olevan myös kvanttifysiikassa. Eli missä tämä "Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa." sitten toteutuu?

"Physicists confirm thermodynamic irreversibility in a quantum system

For the first time, physicists have performed an experiment confirming that thermodynamic processes are irreversible in a quantum system—meaning that, even on the quantum level, you can't put a broken egg back into its shell."

Read more at: http://phys.org/news/2015-12-physicists-thermodynamic-irreversibility-qu...

3779
4/6 | 

 http://www.nature.com/news/theoretical-physics-the-origins-of-space-and-...

Van Raamsdonk concluded, the three-dimensional universe is being held together by quantum entanglement on the boundary — which means that in some sense, quantum entanglement and space-time are the same thing.

Or, as Maldacena puts it: “This suggests that quantum is the most fundamental, and space-time emerges from it.”

Maldagenan ja  Van Raamsdonkin harkittu näkemys tuntuu ensin tekevän niin avaruuden kuin  ajankin entistä ongelmallisemmaksi, mutta saattaa pitkän päälle valaista asiaa. Onhan aika-avaruus sellaisenaan täysin selittämätön.

Näyttää siltä kuin prof. Arto Annila myös pitäisi eräänlaista kvanttia perusoliona, josta laajennetun Maupertuisin periaatteen avulla voitaisiin johtaa monia asioita, muun muassa juuri ajan olemus

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/all2.pdf

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21514
5/6 | 

Lähdin ajatuksesta, että aika syntyy aine-energian luodatessa ulotteisuutta, avaruutta ja kun kaikki suunnat on luodattu ja lähdettäisiin seuraavalle kierrokselle, joutuisi aine-energiapaketti tekemään eron aikaisemman j seuraavan kierroksen välillä ja tuosta seuraisi aineen ominaisaika.

Nyttemmin koen globaalin spinorisen dualistisen taustasyklin tuollaiseksi yleiseksi luotaimeksi, eikä suinkaan yksittäiset hiukkaset. Jos ei ole ainetta, ei ole aikaakaan. Avaruus virittyy kvanttiporeilun ja säteilyn paineesta tyhjöenergiana, aika avaruutta vähentävänä aine-energiana, massana.

Ajan juoksu ja infon signaalit ovat täydellisessä riippuvuussuhteessa. Asymptootteina ovat horisontit täyteiselle aineelle äärettömänä ajanjuoksuna ja kaikkialla poreilevan tyhjön tyhjyyden raja ajattomuutena. Luonto ei salli kumpaakaan rajaa saavuttaa. Jokaisessa kvanttihavainnossa on kuitenkin pistemäinen epäjatkuvuuskohta, jossa aine ja aika kurottautuu ajattoman tyhjyyden singulaarisuudesta, arvelen, Diracin magneettisesta monopolista, joka näin tulkittuna tuottaa mitta-avaruuteen pitkittäisen massa-aallon ja globaalin syklin avulla (vastakkaiset) varaukset sekä spin½ -mekanismilla näyttää monopolin mitta-avaruuteen dipolina.

Annihiloitumaton aine olisi jäänyt jäljelle siksi, että vain lähinnä dualismin samassa vaiheessa kootuksi vastavaraushiukkseksi muodostuneet protonit ja elektronit paikallisina ryhminä jäivät jäljelle. Voisi olla niin, että riittävän kaukana toisistaan galaksijoukot olisivat naapurigalaksijoukon kanssa keskenään antiainetta, kun eivät ole koskaan yltäneet vuorovaikuttamaan paikallisesti. Kvasaarit voisivat olla yhteensattuvia vastakkaisten vaiheiden ainesten annihilaatiokeskittymiä. Annihilaatio ikääntyneen kaikkeuden rakenteessa voi olla pitkällinen roihu. Aineen ja antiaineen havaittu lievä symmetriarikko voisi siten aiheutua epäsuhdasta, kun mittari ja suurin osa sen ympäristöstä on lähinnä vain toisessa aineen varausvaiheessa - etäältä emme voisi päätellä, onko jokin kaukainen kohde meidän suhteen normi- vai antivaiheessa. Siten voisi katsoa, että syklistä taustaa vasten normi- ja antiainetta olisi sama määrä. Onpa sellainenkin mahdollista, että säteilyä on ehtinyt kiertää saman kausaalirakenteen läpi useamman kerran ja näemme saman ainerakenteen historiansa eri inkarnaatioina.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Käyttäjä1405_0
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1858
6/6 | 

Torstai-iltaisin vaikka kello 22.00 keskitytään meditoimalla ottamaan vastaan perjantaina lähetettävää €jackpotin tulosta. Perjantaina tietenkin katsotaan tulokset tv:stä ja "lähetetään" ne meditoimalla edellisillan minälle joka odottaa ja kas, ei enää rahahuolia. (Tämä oli sitten vitsi,  jos joku tosikko lukee tämän).

On tuo aikakäsite aika mysteeri ainakin minulle. Omasta viitekehyksestä (mistäpä muustakaan) tuota on vaikea hahmottaa. Itse tajuntakin vaatii tietyn "aikaikkunan" muodostuakseen, laahaten koko ajan hieman jäljessä ympäristön tapahtumista. Hyvä että edes joku (en tarkoita Teppoa) ymmärtää näitä niin syvällisesti ettei tarvitse turvautua edes matematiikkaan ;-) Itseltäni ei oikein luonnistu kumpikaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat