Kirjoitukset avainsanalla tietoisuus

Kuva: Alexandre Gondran / Wikimedia Commons

Aivot ovat karkea mittalaite. Ne kiteyttävät aistien keräämästä tietotulvasta yksinkertaisen havaintomaailman, mikä palvelee omistajansa geenien itsekästä leviämistä.

Omat aivomme ovat savanniaapan sopeuma lajitovereiden ja resurssikilvan hallitsemaan ympäristöön, jossa pienimmän vaivan periaatteella toimivat summittaiset vaistot edistivät geenien menestymistä enemmän kuin todellisuuden eli aineen rakenteen täsmällinen ymmärtäminen.

Luonnonhistoriamme tuntien kaikkein yllättävintä olisikin mielestäni se, jos aineen hienorakenteesta ei olisi koskaan paljastunut mitään yllättävää edes suurenergisten hiukkastörmäyttimien ynnä muun huipputarkan nykytekniikan avulla. Aistien erotuskykyä pienempien yksityiskohtien havaitseminenhan ei edes ollut pelkän biologisen evoluution tavoitettavissa. Niiden havaitsemiseen tarvittiin sukupolvien yli kasautuvaa kulttuuriperintöä, tiedettä ja tekniikkaa, jonka historia on silmänräpäys verrattuna biologisiin sukujuuriimme.

Menestyksekkäiden vaistojemme kääntöpuolena esiintyy lukematon kirjo erilaisia vinoumia ja harhoja, kuten herkkäuskoisuus omaan erinomaisuuteemme. Tämä näkyy vaikkapa sellaisena hellyttävänä luulona, että pelkän mietiskelyn ja itseapukirjallisuuden voimin voisi lootusasennosta tai nojatuolista käsin noin vain kumota ammattitutkijoiden parhaan tiedon. Eli tiedon, jota on testattu kokeellisesti vuosikymmeniä lukemattomissa eri tilanteissa ja jonka avulla koko yhteiskuntamme ja moderni teknologiamme on rakennettu. 

Ihminen loi jumalan omaksi haavekuvakseen. Haaveissa älymme on rajatonta, vaikka todellisuudessa emme tunnistaisi edes omia solujamme ilman tieteen tuottamia apuvälineitä.

Sata vuotta sitten keksitty kvanttiteoria avasi silmämme näkymättömään todellisuuteen. Todellisuuteen, jollaista yksikään mystikko tai ajattelija ei ollut osannut edes uneksia. Jos aine olisi vain tietoisuuden luoma subjektiivinen näkemys, luonto ei olisi kvantti-ilmiöillään meitä voinut yllättää. Mutta koska aine määrää tietoisuuden eikä päinvastoin, yllätys on mahdollinen. Ja evoluution näkökulmasta suorastaan odotettu.

Kvanttitodellisuuden paljastuminen vankisti aineellisen maailmankuvamme peruuttamattomalla tavalla: kvanttifysiikan ansiosta ymmärrämme, että säteilykin on ainetta; että valokin on ainetta; että kaikki on pohjimmiltaan ainetta. Ainetta, joka noudattaa kvanttifysiikan lakeja. Myös arkinen aine. Arjessa piskuiset kvantti-ilmiöt vain tuppaavat hukkumaan satunnaiskohinaan, koska summittaiset aistimme havaitsevat keskiarvoja.

Kvanttiteorian ansiosta ilmiöt ymmärretään osiensa vuorovaikuttavina kokonaisuuksina ennennäkemättömällä tarkkuudella. Eikä pelkästään ymmärretä, vaan kvanttiteoria on myös ennustanut johdonmukaisesti oikein lukemattomat koetulokset ja havainnot, joilla teoriaa on testattu. Tietokoneet, älylaitteet, laserteknologia, modernin lääketieteen sovellukset ja monet korvaamattomat materiaalit ovat kaikki kvanttiteorian hedelmiä.

Mystikolle kvanttifysiikka jätti energian, entropian, kvanttikenttien, superposition ja lomittumisen kaltaisia hienolta kuulostavia sanoja omittavaksi ja väärinkäsitettäväksi.

Kun fyysikko sanoo huolimattomasti, että "kvanttifysiikassa havaitsija vaikuttaa kohteeseen", mystikko kuulee, että "tietoisuus on aineeton toimija, joka voi ajatuksen voimalla päättää mitä kohteelle tapahtuu". Todellisuudessa kyse on siitä, että mittalaite häiritsee eli muuttaa kvanttifysikaalisen kohteen tilaa tavalla joka noudattaa teorian ennustamaa todennäköisyysjakaumaa. Tietoisuus, henki tai "osallistuja" ei siis valitse kvanttiarvonnan tulosta yhtään sen enempää kuin tavallisen lottoarvonnankaan tulosta, vaikka kuinka meditoisi ja uskoisi olevansa merkittävä. 

Mittaustapahtumaa jaksetaan mystifioida ja filosofoida, vaikka kvanttifysiikan kielellä kyse on vain mittalaitteen lomittumisesta mitattavan kohteen kanssa. Eli siitä, että kohteen ja mittarin vuorovaikutus punoo niiden aineelliset tilat yhteen. Ja oheisvahinkona "romauttaa" tutkittavan kohteen kvanttitilan, koska silmän ja valokuvauslevyn kaltaiset mittalaitteet ovat niin isoja että niiden kvanttifysikaaliset ominaisuudet hukkuvat kohinaan. Kohinassa koherentti kvanttitila keskiarvoistuu arkiseksi, eli aistiemme erotuskyvyn piiriin, suurten lukujen lain vääjäämättömyydellä.

Mystikkojen ja meidän kaikkien onneksi todellisessa luonnossa riittää loputtomasti kauneutta ja hämmästeltävää, vaikka mystiikka onkin ihmisaivojen satuilemaa haavemaailmaa. Olet merkittävä, mutta et hörhöilyn ansiosta vaan siitä huolimatta.

Kehostapoistumiskokemukset, kuolemanrajakokemukset ynnä muut muuntuneet tajunnantilat tuntuvat varmasti yhtä todellisilta kuin mitkä hyvänsä aistikokemukset, olivatpa päihteiden, keskittymisen, sairauden, uupumuksen, happivajeen tai minkä hyvänsä äärimmäisen stressin aiheuttamia. Todellisia ne ovatkin; nimittäin todellisia aistiharhoja eli aineellisten aivojemme tuottamia hallusinaatioita, joita olen itsekin kokenut. Aineettoman tietoisuuden tai ruumiin ulkopuolisen henkimaailman puolesta muuntuneet tajunnantilat eivät todista.

Aineettomaan elämään ja muuhun yliluonnolliseen uskominen sopii niille, joille luonto ja todellisuus eivät kelpaa.

Haaveilu on tietysti kohtuudella terveellistä, kenties jopa mahdottomasta uneksiminen, mutta kannattaa keksiä omat haaveensa eikä ostaa niitä harhoja viljeleviltä mystikoilta ja itseapukauppiailta.

Ammattilaistaikuri James Randin lupaamaa helppoa miljoonapalkintoa ei ole yksikään mystikko vaivautunut lunastamaan, vaikka temppuun riittäisi yksinkertainen yliaistillisen havaitsemisen tai muun aineettoman voiman osoittaminen. Hyväuskoisten höynäyttäminen hintavilla etähoidoilla, kaukoparannuksella ja kaikenkarvaisilla terapiakursseilla lienee tuottoisampaa.

Kvanttiteoriassa riittää satavuotisesta historiastaan huolimatta yhä aidosti kiinnostavaakin tutkittavaa. Kvanttifysiikan ja erotuskyvyltään rajallisten aistiemme piirtämän arkisen ilmiömaailman välinen rajankäynti on vaativaa tilastomatematiikkaa, jonka täsmällinen käsittely voi opettaa meille vielä arvokkaita asioita fysiikan ja luonnonlakien perusteista.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Pystytkö tarkentamaan, että millä tavalla säteilykin on ainetta?

Jos kaikki on ainetta, niin onko siis energiakin ainetta? Mikä on säteilyn ja energian ero?

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
2/7 | 

Säteily on erittäin suurella nopeudella liikkuvaa ainetta. Aineen voi aina kiihdyttää säteilyksi antamalla sille riittävän suuren nopeuden. Kaikkea säteilyä ei kuitenkaan voi jarruttaa: esimerkiksi sähkömagneettinen ja gravitaatiosäteily liikkuvat aina valon nopeudella.

Aine ja energia ovat yhtä, suhteellisuusteorian kaavan E = mc² mukaisesti.

Vierailija
3/7 | 

Kiitos vastauksesta (olen tuon ensimmäisen kommentin kirjoittaja, en pysty käyttämään "Vastaa" toimintoa ilman tiliä). Asia selkeni erittäin hyvin.

"Mutta koska aine luo tietoisuuden eikä päinvastoin, yllätys on mahdollinen." Tähän halusin vielä kommentoida lyhyesti. En ole itse törmännyt väitteeseen, että tietoisuus loisi aineen, mutta selvästikin jotkut näin ovat esittäneet. Sen sijaan olen kuullut esitettävän joissakin hengellisissä (huom! ei uskonnollisissa) asiayhteyksissä, että tietoisuus ilmenee aineen läpi. Olennainen ero tässä on nimenomaan se, että tietoisuuden ei väitetä luovan mitään, vaan käyttävän vain ainetta ilmentymisen työkaluna, ja aine sitten asettaa omat rajoitteensa ilmentymiselle. Esimerkkinä olkoon vaikka ihmisen silmien kyky havaita vain sähkömagneettisen säteilyn tiettyä aallonpituushaarukkaa, jota myös näkyväksi valoksi kutsutaan. Tieteen saavutusten vuoksi me tiedämme, että eri lajit erottavat eriasteisesti eri sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia. Aine toimii tässä mielessä rajoitteena, ja näin ollen myös synnyttää "subjektiivisuutta".

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
4/7 | 

Kokonaisuudella havaitaan ominaisuuksia, joita sen osilla ei yksinään ole. Aivoilla on tietoisuus, vaikka aivojen osilla eli soluilla ei ole tietoisuutta. Aivosoluilla on lämpötila, vaikka solujen osilla eli atomeilla ei ole lämpötilaa. Ilmiö tunnetaan nimellä emergenssi. Emergenssi selittyy kuitenkin jäännöksettä osien vuorovaikutuksilla eli on reduktionistista (toisin kuin usein virheellisesti väitetään).

Reduktionistinen emergenssi syntyy karkeistuksesta, eli katsomalla kokonaisuutta rajallisella erotuskyvyllä. Matemaattisesti karkeistuksessa kyse on keskiarvojen laskemisesta: aivot laskevat silmiin saapuvasta valosta keskiarvoja hieman samaan tapaan kuin lämpömittari laskee mittariin törmäävien hiukkasten keskimääräisen energian.

Osien keskiarvot sisältävät ominaisuuksia, joita yhdelläkään osalla ei ole: esim. kokonaislukujen keskiarvo voi olla ei-kokonaisluku kuten nopan silmälukujen tapauksessa (1+2+3+4+5+6)/6 = 3,5. Reduktionismi siis suorastaan ennustaa emergenssin, eikä suinkaan ole sen vastakohta (toisin kuin usein virheellisesti väitetään).

Tietoisuus syntyy vastaavasti siitä, kun aivomme mittaavat luontoa erityisellä aika- ja paikkaresoluutiolla. Tietoisuuden resoluutioherkkyys on sukua valokuvaukselle: Jos valotusaika on liian lyhyt, kuva ei muodostu. Jos aika on liian pitkä, kuva peittyy kohinaan. Tietoisuuden aikayksikkö on sekunti, aivoissa kulkevan hermoimpulssin aikayksikkö tämän tuhannesosa eli millisekunti. Niinpä tietoinen havainto on monen hermoimpulssin keskiarvo.

Jussi Jylkkä
7/7 | 

"Aine luo tietoisuuden eikä päinvastoin." Tämä väite on ongelmallinen, koska aine ja tietoisuus eivät ole erillisiä. Nykytiedon valossa tietoisuus *on* biokemiallinen prosessi aivoissa, ei vain jotain, jonka aine "luo". Toisaalta väite, että aine luo tietoisuuden, pitää paikkansa, jos sillä tarkoitetaan esim., että neuronit luovat rekurrentin neuraalisen prosessin, joka *on* tietoisuus. Ts. yksi aineen muoto (neuronit) konstituoi toisen aineen muodon (rekurrentti neuraalinen prosessi = tietoisuus). 

Mutta nyt seuraa ongelma: Aineen fysikaalisista tai yleisemmin empiiris-tieteellisistä kuvauksista ei voi päätellä, että subjektiivista tietoisuutta on ylipäänsä olemassa. Neurotieteellisistä kuvauksista ei voi päätellä, että kuvattu asia on tietoinen. Tunnettua ajatuskoetta mukaillen, vaikka värisokea neurotieteilijä  Mary tietäisi kaiken värinäkemisen fysiologiasta, hän ei voisi tietää, miltä tuntuu nähdä värejä. Tieteen ja tietoisuuden välillä on kuilu. Tiede ei kerrokaan kaikkea todellisuudesta, nimittäin sitä, että tietyt todellisuuden muodot (tämä aivoprosessi, joka minä nyt olen), ovat tietoisia.

Tietoisuus osoittaa tieteen rajat. Tiede on rajoittunut vain mallintamaan olioita sen perusteella, miten ne vaikuttavat ihmisten kehittämiin mittalaitteisiin ja erityisesti ihmisten aisteihin ja aivoihin--tietoisuuteen. Emme voi tietää mitään aineesta sikäli kuin se on tietoisuuden ulkopuolella. On mahdotonta tietää, mikä on se asia itse, jota matemaattisesti ja käsitteellisesti mallinnamme "atomina". Emme voi tietää, millainen tämä "atomiksi" kutsuttu asia on havaintojen ja teorioidemme tuolla puolen. Silti, mikäli emme epäile koko ulkomaailman olemassaoloa, meidän täytyy uskoa että atomeita on olemassa. Jokin on olemassa, joka tuottaa atomi-havaintomme, mutta tuo jokin itsessään on mysteeri. 

Joskus fyysikotkin ymmärtävät tämän, vaikka se onkin heidän parjaamaansa filosofiaa. Stephen Hawking ja Leonard Mlodinow tuovat esiin, miten fysiikkakin "muotoutuu tietoisuuden linssin läpi", kirjassaan Grand Design. Ensin he sanovat, että "filosofia on kuollut", mutta välittömästi sen jälkeen he esittelevät "malliriippuvaisen realismin" teoriansa, joka on lähinnä yksityiskohdista riisuttua Kantia. Lienee tarpeetonta tuoda esiin, kuinka ironista tämä on. 

Tähän rajoitteeseen, että tiede voi vain mallintaa olioita havaintojen pohjalta, on kuitenkin yksi poikkeus, nimittäin oma tietoisuuteni (nimenomaan omani, ei kenenkään muun). Tietoisuuden tapauksessa minä itse, kokemukseni, on se asia itse, joka liikuttaa tieteellisten mittalaitteiden viisareita. Voisin itse mennä fMRI-laitteeseen ja testata, miten ajatukseni tuottavat erilaisia aktivaatiokuvioita (tieteellisiä observaatioita). Tunnen tietoisuuteni muutenkin kuin mittalaitteiden ja observaatioiden välityksellä, koska *olen* se. Tietoisuus on tätä tässä, kokemustani. On huomattava, että tässä *ei* ole kyse introspektiosta, joka on tunnetusti hyvin erehtyväinen, vaan yksinkertaisesti olemassaolosta: materia, siinä muodossa kuin se esiintyy homo sapiensin aivoissa, on tätä, tietoisuutta. Kaikki materia on samaa jatkumoa kuin tämä--neuraalinen prosessi koostuu atomeista aivan niin kuin kaikki muukin.

Tätä on aine: tietoisuutta. Tietoisuus on fysiikan ja yleisestikin luonnontieteen akilleen kantapää--se osoittaa, ettei tiede lopultakaan kerro meille, mitä materia itsessään on. Tiede ei kerro meille, että aine, ainakin tietyissä muodoissaan, onkin tietoisuutta--kipua, surua, nautintoa tai olemassaolon ihmettelyä.  

Terv., 

Jussi Jylkkä, tietoisuustutkija

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Penrosen laattoja. Kuva: Wikimedia Commons

Tunnettujen fysiikan lakien avulla nykyisyydestä voidaan laskea tulevaisuuden kehitystä. Ennuste on sitä tarkempi, mitä enemmän tietokoneessa riittää laskentatehoa. Sanotaan että fysiikka on laskettavissa.

Fysiikan laskettavuus kuulostaa viattomalta, mutta sillä on mullistavia seurauksia: Jos laskukone osaa jäljitellä sinua jäännöksettä, sinäkin olet pohjimmiltasi pelkkä laskukone. Ja minä. Ja koko fysikaalinen kaikkeus.

Siis periaatteessa. Toteutukseltaan aivomme tietysti eroaa tietokoneesta kuin hiili piistä, solu transistorista ja hermosolukko virtapiiristä. Mutta ratkaisevaa on koneen toiminta, ei sen koostumus. Puhekin on puhetta, synnyttipä sen äänihuulten tai kaiuttimen värinät.

Laskemisen ei tarvitse olla tietoista. Hyttynen laskee lentoratansa veriaterialle. Sika laskee tryffelin sijainnin. Yläkassin lämäävä kiekkosankari laskee oikein täsmäiskunsa liikeradan, vaikka reputti koulussa laskennon alkeet.

Vastalauseitakin on.

Rajallinen mittaustarkkuus asettaa ennustustarkkuudelle ylärajan, jota ei voida ylittää. Tarkkuutta rajoittaa niin (kvantti)fysiikka, tekniikka kuin se, että ympäristönkin kehitys täytyy huomioida ennusteessa koska täydellisen eristettyä järjestelmää ei ole. Tarkkuuden rajoitteet kuitenkin vain hankaloittavat laskemista, eivät kumoa sitä että laskemisesta on edelleen kyse.

Matematiikka ei ole pelkkää laskentaa, mikä osoittaa ettei ihminen voi olla pelkkä laskukone, väittää Roger Penrose. Pelkkiä laskennan lakeja noudattava olentohan ei voi osata mitään sellaista, mikä ei viime kädessä palaudu pelkkään laskemiseen.

Mekaanisen laskennan ja korkeamman matematiikan eroa Penrose havainnollistaa palapelillä: Laskukone ei osaa yleisesti päättää, voidaanko taso täyttää annetun muotoisilla paloilla ilman aukkoja tai päällekkäisyyksiä. Ihminen, tai ainakin Penrosen kaltainen huippumatemaatikko, osaa. Kone törmää ongelmiin, jos palojen muodostama kuvio jatkuu jaksottomana loputtomiin. Penrosen palapelit kuuluvat ns. päättämättömiin ongelmiin, jotka saavat superkoneenkin jumiin.

Penrosen mukaan ihmisen täydelliseen selittämiseen tarvitaan siksi uusia fysiikan lakeja, jotka eivät ole laskettavissa. Hänen esittämä, toistaiseksi tuntematon fysiikka voisi silti olla ihmisen ennustettavissa, korkeamman matematiikan avulla. Matematiikan, jonka oppiminen olisi koneelle yhtä mahdotonta kuin palapeliongelman ratkaisu.

On totta, että nykyisin tunnetut fysiikan lait eivät selitä kaikkea. Alkuräjähdyksen ja mustien aukkojen kaltaisissa ääriolosuhteissa tarvitaan painovoiman kvanttiteoriaa, jota emme tunne. Tästä fyysikot ovat yksimielisiä.

Mutta aivot ovat sähköllä käyvää mietolämpöistä hyytelöä, joka on kaukana suurenergisistä ääriolosuhteista. Tällaisessa hyytelössä painovoima on heikkoa ja kvantti-ilmiöt pieniä. Puhumattakaan painovoiman kvantti-ilmiöistä, joiden pitäisi olla kerrassaan mitättömiä.

Penrose kuitenkin ehdottaa, että kvanttipainovoimaa tarvitaan tietoisuuden syntymisessä eikä sitä voisi siten sivuuttaa edes ihmisaivojen lempeissä olosuhteissa. Kvanttitilan romahdus on luonteva ehdokas fysiikan ei-laskennallisuudelle, jota korkeampaa matematiikkaa osaavan tietoisuuden selittämiseksi tarvitaan, päättelee Penrose.

Tietoisuuden kvanttiluonteen ongelma on siinä, että niin kauan kuin teoria ei ennusta mitään kokeellisesti testattavaa, se ei ole edes väärin. 20 kohdan lista Penrosen teorian testattavista piirteistä (julkaisun kappale 5.7) ei vaikuta täsmälliseltä eikä testaa suoraan teorian kriittisiä väitteitä.

Väitettä siitä, että matematiikka ei aina palaudu laskentaan, en osaa kumota. Minulle ei kuitenkaan ole selvää, että edes Penrose olisi palapelitehtävän kaltaisia päättämättömiä ongelmia ratkaistessaan yksiselitteisesti oikeammassa kuin loputtomiin raksuttava laskukone. Kenties kurinalaisinkin ihminen ottaa matemaattisessa päättelyssään tahattomia riskejä, jotka edistävät päätymistä (edes virheelliseen) ratkaisuun. Eikö koneenkin voisi ohjelmoida vapaamielisemmäksi sen sijaan, että se alistetaan noudattamaan laskennan sääntöjä täysin orjallisesti?

Väittely laskennallisuudesta saattaa kuulostaa teoreetikkojen haihattelulta, mutta siihen liittyy merkittäviä käytännön kysymyksiä. Nimittäin jos olemme pohjimmiltaan pelkkiä laskukoneita, se osoittaa että riittävän monimutkainen laskukonekin voi tajuta ja tuntea.

Ja tunteviin olentoihin on syytä suhtautua hyvin eri tavalla kuin tajuttomiin välineisiin.

Kommentit (5)

MrNicePressure
1/5 | 

Minä olen laskenut sen että tämän päivän matemaatikot ovat laskeneet maailmankaikkeuden toimintatavan kaavoillaan täysin väärin.

Eli heidän kaavansa eivät kuvaa maailmankaikkeutta oikein!!!

Näkyvä maailmankaikkeus kyllä laajenee, mutta se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Näkyvä maailmankaikkeus koostuu laajenevasta työntävästä voimasta jonka laajenemista ylläpitää ja kiihdyttää laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi työntyvä työntävä voima josta osa absorboituu näkyvän maailmankaikkeuden laajeneviin kvarkkeihin, fotoneihin ym. laajeneviin tihentymiin jotka kierrättävät keskenään sitä mistä koostuvat eli laajenevaa työntävää voimaa.

Laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden oma vauhti kiihtyy tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan ja se poistuu yhdessä hetkessä pois siltä avaruuden alueelta jonne juuri siirtyi jne.

Edessä päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajeneville tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän "ruokaa" eli työntävää voimaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu koska mitään muuta fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa ei ole olemassa.

Se minkä takia edessä päin on koko ajan enemmän ja enemmän tarjolla työntävää voimaa selittyy Onrsimpleprinciple mallin avulla loogisesti.

Sekin miten saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Ei paha.

Oon mie aika KONE, vaikka itse sanonkin!

😀

MrNicePressure
2/5 | 

Sekin miten SE työntävä voima saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Siis sen työntävän voiman jota laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän.

Äkkiseltään voisi olettaa että tuo työntävä voima hidastaisi laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhtia, mutta koska se saa kaiken näkyvässä maailmankaikkeudessa ja sen ympäristössä liikkuvan laajenemaan, ei laajenevalla maailmankaikkeudella ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kiihtyvää liikettään pois päin siltä alueelta jossa se syntyi ja jonne sen omakin laajeneminen ja kiihtyvä työntyminen eteenpäin välittyy paineena / työntävänä voimana joka puristaa kaiken sinne päätyvän uudeksi äärimmäisen tiheäksi raaka-aineeksi josta myöhemmin uusien laajenevien galaksien keskusten laajenevia supermassiivisia kohteita jne.

Ps. Tein toisenkin laskuvirheen kun työnsin sormeani kohti näppäimistöä ja osuin kirjaimeen r kun yritin osua kirjaimeen e.

Eli Onesimpleprinciple on siis se malli josta on kyse ja joka ei sisällä virheellisiä matemaattisia kaavoja.

Tämä siksi ettei siihen ole vielä olemassa matematiikkaa.

😀

MrNicePressure
3/5 | 

Laskin ajat sitten että tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus avaruutta.

Chemical traces from star formation cast light on cosmic history

"A study of intense starbursts—events in distant galaxies in which stars are generated hundreds or thousands of times faster than in our Milky Way—is changing researchers' ideas about cosmic history."

https://m.phys.org/news/2018-06-chemical-star-formation-cosmic-history.html

"Professor Rob Ivison, of the University of Edinburgh's School of Physics and Astronomy and ESO, said: "Our findings lead us to question our understanding of cosmic history. Astronomers building models of the Universe must now go back to the drawing board, with yet more sophistication required.""

No niin, tätähän minä olen yrittänyt vääntää rautalangasta näille tyypeille.

Tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa.

Ensin uuden tähden aine on hyvin tiheää ja hyvin pienellä alueella sen työntyessä ulos galaksin keskustan koko ajan laajenevasta supermassiivisesta kohteesta ja kun ulkoinen työntävä voima saa supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvät erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan räjähdyksenomaisesti, syntyy uuden laajenevan tähden keskustaan välittömästi erittäin suuri paine ilman vetävää voimaa jne.

Joskus tähteä ei synny, mutta silti lopputuloksena on uutta havaittavaa ainetta laajenevan kaasun laajenevana kaasupilvenä!

😀😀😀

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parikymmentä vuotta sitten filosofi David Chalmers laski liikkeelle meemin, joka tunnetaan nimellä tietoisuuden vaikea ongelma. Meemin mukaan tietoisuuden varsinainen mysteeri on sen olemassaolo: Miten ihmeessä hengettömiä fysiikan lakeja noudattava aivotoiminta voi tuntua ylipäätään miltään? Ilman aineetonta henkeä ihmisen pitäisi olla vain tunnoton soluautomaatti vailla tajuntaa, väittää Chalmers.

Chalmersin meemi on ilmeisen virulentti monien oppineidenkin keskuudessa. Erityisen herkästi se tarttuu filosofeihin, eivätkä edes biologit näytä olevan siltä suojassa. Jopa yleensä niin terävä Sam Harris levittää tietoisuuden vaikeaa ongelmaa kirjassaan Waking Up, jonka kokonaisen luvun nimeksi hän on antanut "tietoisuuden mysteeri".

Ilman fysiikan opintojen antamaa immuniteettia Chalmersin meemi olisi luultavasti tarttunut myös minuun: kenties kirjoittaisin tässäkin tietoisuuden mysteeristä – ja levittäisin meemiä eteenpäin.

Fysiikka opettaa, miten kokonaisuus selittyy osiensa vuorovaikutuksilla – lämpö osasten energiana, aineen ominaisuudet osastensa suhteina, elämä monimutkaisuuden sähkömagnetismina. Kokonaisuus on karkeistus eli keskiarvo osiensa vuorovaikutuksista. Kokonaisuudella on siksi piirteitä, joita sen yksittäisillä osilla ei ole. Mutta fysiikka paljastaa että näiden piirteiden emergenssi on reduktionistista, filosofien ammattislangilla ilmaistuna. Tosin filosofin korvaan emergenssin ja reduktionismin samaistaminen kuulostanee mielettömältä, sillä yleisen väärinkäsityksen mukaan ne ovat toistensa vastakohdat.

Miksi värittömät vihreät ideat nukkuvat raivokkaasti? Jokainen tunnistaa, että kysymys ei ole järkevä. Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa? Ei-kokonaislukuisuuden vaikea ongelma: miten koulutodistuksen keskiarvo voi olla ei-kokonaisluku, vaikka todistus koostuu vain arvosanoista, jotka ovat kokonaislukuja?

Kaikkien näiden "vaikeiden ongelmien" ratkaisu on sama: karkeistus. Keskiarvo on karkeistus. Lämpötila on karkeistus. Tietoisuus on karkeistus. Eli informaatiota valikoivasti hukkaamalla syntyvä yksinkertaistus todellisuudesta.

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy. 

Tiedämme, että tietoisuus on luonnonilmiö jota päässämme oleva mittari nimeltään aivot mittaa. Tiedämme, että aivot luovat keräämästään aistitiedosta keskimääräisen kuvan hieman kuin lämpömittari laskee siihen törmäävien hiukkasten keskimääräisen energian. Tiedämme, että tietoisuus syntyy kun aivomme mittaavat luontoa erityisellä aika- ja paikkaresoluutiolla. Tiedämme, että tietoisuuden resoluutioherkkyys on sukua valokuvaukselle: Jos valotusaika on liian lyhyt, kuva ei muodostu. Jos aika on liian pitkä, kuva peittyy kohinaan. Tiedämme, että ihmisen tietoisuuden aikayksikkö on sekunti, aivoissa kulkevan hermoimpulssin millisekunti.

Vaikka tiedämme tietoisuudesta paljon, emme osaa johtaa sitä kuin lämpöoppia hiukkasfysiikasta. Vain tähän tietomme aukkoon ankkuroituva saivartelija voi väittää, että emme tiedä tietoisuudesta mitään – ja sivistyneet ihmiset ovat minulle tällaista selvin päin väittäneet. Aivan yhtä hyvin voisi saivarrella, että emme tiedä ylipäätään mistään mitään, mutta saivartelijat ovat harvoin näin johdonmukaisia. Saivartelu kun on yleensä valikoivaa saivartelua, jolla pyritään vain nostamaan omien mielipiteiden arvoa.

Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote. Fysiikan ja tieteen kokonaistietämys vierittää todistuksen taakan epäilijän harteille: Tietoisuus on karkeistus, kunnes toisin todistetaan. Tietoisuus on evoluution tuote, kunnes toisin todistetaan.

Usein toistettu väite, jonka mukaan ihmisen kanssa fysikaalisesti identtinen olio vailla tietoisuutta toimisi täsmälleen kuin oikea tietoinen ihminen on mieletön oletus, joka tekee jo kättelyssä tietoisuuden ongelmasta mahdottoman kuin ilma vailla lämpötilaa.

Suuria vastauksia löydetään kysymällä pieniä kysymyksiä. Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Tietoisuuteen liittyvät oikeasti järkevät ja hedelmälliset kysymykset ovat niitä pieniä kysymyksiä, joita neurotieteilijät työssään ratkovat. Niiden kantama sato selventää hitaasti mutta varmasti myös laajempia teemoja kuten aivovaurioiden ja -häiriöiden vaikutus tietoisuuteen, tietoisuuden varhaiskehitys lapsella, tietoisuuden evoluutio, eläinten tietoisuus ja jopa tietoisuuden koneellinen simulointi.

Lyhyttä tyhjentävää selitystä tietoisuudelle on tietenkin turha odottaa. Emmehän osaa selittää siten edes ihmisaivoja tavattomasti yksinkertaisemman tietokoneen toimintaa. Silti ymmärrämme miten tietokone toimii, koska osaamme rakentaa sellaisen.

Elokuun Tiede muuten lupailee syyskuun numeroon vastausta kysymykseen "mitä on tietoisuus?". Odotetaan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta.

Kommentit (36)

P.S.V. 3779
1/36 | 

Tietoisuudella on kaikkeen muuhun olevaan nähden erityisasema, mikä voi viitata ehkä jopa siihen, että jotain hyvin olennaista on vielä keksimättä ja ehkä myös siihen, että tietoisuuden olemuksen selvitysyritykset ovat tärkeitä.

Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen. Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa.

Väitteen kumoaminen on mahdotonta, sillä jokainen kumoamisyritys implikoi tietoisuuden  olemassaolon, minkä väite on juuri kieltänyt. Minusta tämä on itsestään selvää, mutta taannoin keskustellessamme siitä palstoilla se  osoittautui   olevan mahdottoman tuntuinen; kukaan keskusteluun osallistunut ei ymmärtänyt edes väitteen sisältöä.

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  Äskettäisessä keskustelussa Larry Moranin Sandwalk-blogin kommenttiosastossa sain päähäni, että jos valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, voi elottoman luonnon täyttävää informaatiota sanoa latentiksi informaatioksi evoluution askeleen puolestaan ollessa latentin informaation palasen transformoitumista kehittyvän tietoisuuden tai vastaavan ansiosta toimivaksi informaatioksi.  Esimerkiksi puun vuosirenkaiden informaatio ennen tietoisuuden tuloa on latenttia mutta tietoisuuden tultua toimivaa.

Jos informaatio ymmärrettäisiin, saatettaisiin ymmärtää myös tietoisuutta selittävä Giulio Tononin IIT ja ylipäänsä informaatiosisältöjen pääasiallisten lähteiden sijainti. Pari vuotta sitten IIT:tä kannattava Max Tegmark esitti, että tarvitaan vielä joku lisätieto ennen kuin IIT voidaan ymmärtää, mutta ketju, jossa suorat lainaukset olivat, on hävinnyt minulta. Seuraavassa Tegmarkin blogissa ja kommenteissa otetaan kantaa tietoisuuteen eri näkökulmista

http://www.huffingtonpost.com/max-tegmark/lets-measure-consciousnes_b_89...

Oman ongelmansa tuo mukaan myös mahdollisuus nähdä olemassaolo neutraalin monismin ilmentymänä, jolloin subjektittomuudesta johtuen tietoisuuden roolikin täytyy käsittää uudella tavalla

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

Retard
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28258
2/36 | 

"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/36 | 

Karkeistus on ilmiö, jota en käsitä. Mieleen tulee, että siinä suuri joukko vaikutuksia ikään kuin sulautuu yhdeksi, tavallaan keskiarvoiseksi vaikutukseksi. Alun perin olleet vaikutukset tulkitsisin reunaehdoiksi ja niiden yhteensulautuman pienimmän vaikutuksen periaatteen sanelemaksi hahmoksi. Niinpä kukin tietoinen tila olisi ehkä suuren reunaehtomäärän yhteensulautuma. Tämä on vain arvelua, mutta jos näin todella olisi, voisi karkeistumaa ehkä myös purkaa ennen karkeistusta olleiksi informaatio-osiksi.  Todellisuudessa ei tapahtuisikaan informaation kadottamista, vaan sen sulautumista muiden karkeistuvien informaatio-osasten kanssa yhteen ja kietoutuvan niihin häviten näkyvistä erillisenä vaikuttajana. Mutta tämähän on vain mieleen juolahtanut mahdollisuus..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
4/36 | 

Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Sir Wandere
5/36 | 

Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Käyttäjä1549
Liittynyt30.1.2016
Viestejä31
6/36 | 

Aine on keskusuniversumia lukuun ottamatta kaikissa universumeissa samanlaista. Aineen fyysiset ominaisuudet määräytyvät sen rakennusosina olevien jäsenten kiertonopeuksista, kiertoliikkeessä olevien osien lukumäärästä ja niiden koosta, niiden ja ytimen välisestä etäisyydestä eli aineen sisältämästä avaruudesta sekä eräiden maapallolla vielä tuntemattomien voimien läsnäolosta.

Erilaisissa auringoissa, planeetoilla ja avaruuden taivaankappaleissa materia esiintyy kymmenessä pääjakautumassa:
1. "Ultimatoninen aine" – aineellisen olemassaolon fyysiset perusyksiköt, elektronien muodostamiseen soveltuvat energiapartikkelit.

2. Alielektroninen aine – aurinkojen sisältämien superkaasujen hylkivä ja ulostyöntävä vaihe.

3. Elektroninen aine – aineellisen erilaistumisen sähköinen vaihe – elektronit, protonit ja erilaiset muut elektronisten ryhmien tapauksittain vaihtelevaan rakenteeseen kuuluvat yksiköt.

4. Aliatominen aine – kuumien aurinkojen sisuksessa runsaana esiintyvä aine.

5. Hajonneet atomit – joita tavataan jäähtyvissä auringoissa ja kaikkialla avaruudessa.

6. Ionisoitunut aine – yksittäiset atomit, joista sähkö-, lämpö- tai röntgensädevaikutukset ja liuottimet ovat riistäneet uloimmat (kemiallisesti aktiiviset) elektronit.

7. Atominen aine – alkuainejärjestelmän kemiallinen vaihe, molekyylisen eli näkyvän aineen rakennusosat.

8. Aineen molekyylivaihe – aine sellaisena kuin se normaalioloissa Urantialla esiintyy suhteellisen pysyvässä aineellistumisen tilassa.

9. Radioaktiivinen aine – raskaampien alkuaineiden hajaantumistaipumus ja -aktiviteetti olosuhteissa, joissa vallitsee mieto lämpö ja heikentynyt gravitaatiopaine.

10. Luhistunut aine – kylmien tai kuolleiden aurinkojen sisäosissa esiintyvä suhteellisen muuttumaton aine. Aineen tämä muoto ei itse asiassa ole muuttumaton, sillä siinä esiintyy yhä jonkin verran ultimatonien, jopa elektronien toimintaa, mutta nämä yksiköt ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden kiertonopeudet ovat huomattavasti laskeneet.

Edellä oleva aineen luokittelu koskee paremminkin aineen rakennetta kuin niitä muotoja, joissa aine on luotujen olentojen havaittavissa. Siinä ei myöskään oteta huomioon esiemergenttisen energian vaiheita eikä Paratiisissa ja keskusuniversumissa olevia ikuisia aineellistumia.

Zoni
7/36 | 

Kenties "karkeistus" olisi hyvä vaihtaa käsitteeseen yhteisvaikutus? Lämpötila mittaa kyllä hiukkasten keskimääräistä liikettä, mutta lämmön siirto tapahtuu yksittäisten hiukkasten törmäyksinä toisiin hiukkasiin. Tämä on minusta olennaista lämmön ymmärtämisessä, lämpö ei ole vain reduktionistinen kelvin-/celsiuslukema. Täten tietoisuuden kokemus voi olla "karkeistus", mutta sen syntymekanismi voi johtua ennemminkin yhteisvaikutusten emergenssistä? 

Suurten kysymysten pohdinta rakentaa kokonaiskuvaa, jota ilman pienet yksinäiset faktan poikaset näyttävät lähinnä triviaaleita ja merkityksettömiltä. Niitä kuitenkin tarvitaan suurten kysymysten oikeaan määrittelyyn.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
8/36 | 

Teppo kirjotti:  Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa?

Tässä herää ajatus, että rinnastetut "vaikeat ongelmat" ovat hieman eri kertalukua, eivätkö olekin? Karkeistus tavallaan avaa ilmiöön uuden näkymän, Enqvistin sanoin muuttaa luonnonlakia.  Asian ydin on kuitenkin, että luonto ja luonnonlait eivät karkeistuksessa muutu, tutkijan teorianäkökulma vain vaihtuu.. Mitään uutta, mitä ei olisi ollut jo miljardeja vuosia, ei tapahtumaan paperilla esitetyn karkeistuksen myötä tai mitenkään muutenkaan lämpöilmiöön ilmesty.

Miten ylipäänsä mitään voi olla olemassa, voi olla peruskysymys. Olemassa olevan asteittaista ilmestymistä vakuumin muuntumisen tuloksena ainakin tutkitaan paljon. Täydellinen ymmärrys kuitenkin puuttuu

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

Myös tietoisuus ilmenee konkreettisena esimerkiksi erilaisissa tuntemuksissa ja elämyksissä, mutta sen syntyä vakuumin muuntuessa ei juurikaan ole pohdittu. Ainakin jonkinlaisen mielekkään teoriankin varmaan voisi kehittää tietoisuudesta vakuumin muunnoksena, jos vakuumi vielä vähän paremmin ymmärrettäisiin, eikö totta?

Giulio Tononin IIT on ehkä tämän hetken keskustelluin tietoisuuden teoria. Sen kannattajiin ovat liittyneet muun muassa Crickin entinen tutkijatoveri  Koch ja fyysikko Tegmark.  Erittäin helppolukuinen tietoisuutta ja erityisesti  IIT:tä arvoiva artikkeli on

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Tuohon minuusnäkökulmaan  lisäisin vielä ongelman, kuinka minuusnäkökulma voi ilmetä kvalitatiivisesti hyvin monenlaisena. Jos oletetaan, että tietoisuus todella on pelkkä materiaalisten tilojen materiaalinen karkeistus, voidaan ihmetellen kysyä, millaista sitten on esimerkiksi vihainen materia, surullinen materia, pelokas materia, ylpeä materia, itsevarma materia jne.

Zoni esittää, että nimi karkeistus tulisi vaihtaa yhteisvaikutukseksi. Kannatan tätä ehdottomasti, koska luuloni mukaan karkeistuksessa ei informaatiota oikeasti hävitetä, vaan transformoidaan uudenlaiseksi yhteisvaikutukselliseksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi sinisten ja keltaisten pisteiden joukko karkeistuu jossain resoluutiossa vihreäksi information tietynlaisen kietoutumisen tuloksena, mutta  toisessa resoluutiossa (esim. hyperaquity-resoluutiossa) purkautuu jälleen "todellisiksi" väreikseen.

Tietämättömyys informaation olemuksesta ja alkuperästä lienee pääasiallinen este tietoisuuden käsittämiselle. Onko informaatio pelkkä ilmiöitä kuvaava ja tulkitseva laskutoimitus paperilla, vai todellinen, ei-elollisessakin luonnossa esiintyvä vaikutusvoimainen "stuffi".
Sanoma kieltäytyi

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
9/36 | 

Sanoma kieltäytyi..juttuni oli "liian pitkä", siitä piti poistaa osia..

 Sanonnan "emme tiedä ylipäätään mistään mitään" asemesta saivartelijoiden pitäisi sanoa, että vaikka tiedämmekin monista asioista, varsinkin luonnontieteiden alalta, huikean paljon, monia järkeviä kysymyksiä niin solubiologian, genomiikan kuin olioiden synnyn vakuumista tiimoilta on vielä avoimena. Aivotiedekin on paljastanut lukuisia aivotapahtumien ja tietoisuuden ilmiöiden korrelaatioita, mutta tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys ja sen mahdollinen merkitys olemassaolollemme  on täysin selvittämättä.  Erinäisiä teorioita kuten Ecclesin ja ydinfyysikko Beckin teoria on kyllä olemassa, mutta sekään ei liene saanut ilmaa siipiensä alle

https://www.google.fi/#q=eccles+beck

Myös Tononin IIT pyrkii selittämään tietoisuutta, mutta koska siinä lähinnä puhutaan informaatiosta ottamatta kantaa sen mahdolliseen todellisuuteen muualla kuin laskijan paperilla, se on vielä kehittymässä. Max Tegmark on kyllä pannut itsensä likoon asian selvittämisessä, mutta samalla laitoksella työskentelevä toinen fyysikko ei pidä Tegmarkin tähänastisia tuloksia kovin onnistuneina.

Tosiaan, vaikka tiedetäänkin paljon, paljon on myös tietämättömyyttä. Esimerkiksi genomiikan alalla löytyy uusia, jopa periaatteellisesti uusia genomin toimintaan liittyviä ilmiöitä. Seuraavassa referoin lyhyesti liki sataa tiedeuutista genomiikan alalta (nimimerkeillä psv, aggris aggris yms.), joista jotkut ovat olleet yllättäviä. Äskettäinkin taas raportoitiin jostain sellaisesta.

http://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/perimassa_on_paljon_turhaa_koska_evoluutio

Sitten on myös varmalta tuntuvaa luulotietoa kuten se, että lymfakierto ei ulotu aivoihin. Suomalainen tutkijaryhmä sai paljon kuuluisuutta osoittaessaan lymfakierron ulottuvan sekä silmiin että aivoihin. Uusi luulotieto ilmeni, kun todettiin jäkälien muodostuvan ennen tiedettyjen sienten ja levien lisäksi hiivasta (kts. Aivelon blogi).

Larry Moran on osoittanut, että evoluutioon kuuluu monta muutakin tärkeätä tekijää kuin perinteiset sattuma ja luonnonvalinta. Mitä kaikkea evoluutioon kuuluu ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit? Paljon avoimia kysymyksiä. Melkoinen ongelma on myös solun satojen erilaisten hienoviritteisten molekyylimoottorien synty vakuumin modifikaatioina

http://www.tiede.fi/keskustelu/56571/ketju/solut_taynna_moottoreita?chan...

Sitäkään ei oikein tiedetä, mitä matematiikka on; eri koulukunnat (usein tohtoritasoiset matemaatikot) väittelevät siitä. Ja mikä merkillinen yhteys on luonnon objekteilla ja matematiikan kaavoilla, joista jotkut ikään kuin tietävät ennakolta tapahtumien kokeellisesti löydetyt lait. Toisinaan tulee mieleen, että niin luonto kuin tietoisuuskin voisivat olla matematiikan lauseiden eriasteisia karkeistuksia eli yhteisvaikutuksia, joiden tehokas purkaminen matemaatikon aivoissa toisi nämä lauseet näkösälle vähän samaan tapaan kuin vihreän voi joskus purkaa komponenteikseen keltaiseksi ja siniseksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
10/36 | 

Teppo kirjoitti: Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Epäilemättä näin yleensä on varsinkin luuloonsa uskovien pelkän filosofoinnin harjoittajilla.. Mutta ei ole ehkä täysin mielekästä väheksyä eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Yksi voi väheksyä "suurten kysymysten" pohdintaa, mutta toinen saattaa saada siitä voimaa tieteelliseen työhönsä. Tällainen fyysikko on esimerkiksi 6-kertainen Nobel-ehdokas Sudarshan, joka pohtii syvällisiä kysymyksia hindulaisuuden ja Vedakirjallisuuden valossa. Hän on sanonut, että korkeimpina luovuuden hetkinään tiede ja spiritualiteetti ovat olleet hänelle yhtä.

https://www.google.fi/#q=george+sudarshan

Myös "erimielisyysperiaate", jonka Neuron-lehti julkaisi 2013 pitää eri tavalla ajattelua hyväksyttävänä todetessaan, että eri ihmisten aivojen rakenne ja langoitukset ovat erityisesti kognitiivisen ajattelun alueilla niin erilaiset, että heidän on mahdoton ajatella tai toimia keskenään samalla tavalla

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
11/36 | 

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Nämä kysymykset eivät ehkä sittenkään ole täysin järjettömiä, koska niihin asiallisesti vastaaminen edellyttää melkoista annosta luonnontieteellistä tietoa. Asiallisen vastauksen myötä kysyjä (esim. yläkoululainen) voi saada melkoisen annoksen sekä tosiasia- että teoriatietoa.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

"Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on", kirjoittaa Wittgenstein (TLP  6.44). Olemassa olemisen ongelmaa voidaan yrittää valaista monilla paljon tietoa ja informaatiota sisältävillä lähestymistavoilla, vaikka kysymyksen sananmukainen sisältö saattaakin jäädä vastaamatta.

Tietoisuuden ongelmaa pidetään yleensäkin, Chandlerista riippumatta, vaikeana ratkaista. Ainakaan kukaan ei ole vielä ilmoittanut ratkaisseensa sitä. Tietämättömyys siitä, mitä tietoisuus on, voi harmittaa yhtä aina ongelman kieltämiseen saakka, kun toinen taas voi suorastaan nauttia antaessaan mielensä levätä tässä ja muissa ratkaisemattomissa "suurissa kysymyksissä". Toisaalta joillakin vaikuttaa olevan tarve saavuttaa tietämisen ja ymmärtämisen tunne limboilemalla, jollaista on esimerkiksi karkeaan fysikalismiin tai perinteiseen hengen ja aineen dualismiin lukkiutuminen. Edellisessä "ratkaisussa" täytyy tiukasti unohtaa tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys, vaikka juuri sen selittämisestä onkin kyse. Toisessa taas ei huomata, että selittäviksi tekijöiksi kuvitellut "aine" ja "henki" ovat itse asiassa juuri selitettävänä olevia tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 joku esittikin, että neutraalin monismin mukainen egon hylkäävä ihmiskuva voisi olla otollinen myös tietoisuuskysymyksen ratkaisemiselle. Tietoisuuden status voi olla olennaisesti toinen neutraalin monismin ja subjektittomuuden mukaisessa ihmiskuvassa.

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

Mr. Nice Pressure
12/36 | 

"Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä."

Järjetöntä väittää että nuo kysymykset olisivat järjettömiä.

Kaiken alkua ei ole ollut, joten jossakin päin ikuista ja ääretöntä avaruutta näkyväkin maailmankaikkeus alkunsa sai. Epäilen että tuo alue voi olla hyvinkin kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella eli kolmiulotteisesti ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on kokonaisuutena työntynyt hyvinkin nopeasti pois päin siltä alueelta jossa laajeneva näkyvä maailmankaikkeutemme sai alkunsa, kuljettaen laajenevaa ja vauhtiaan kiihdyttävää valoa mukanaan.

Ikuisella ja äärettömällä maailmankaikkeudella ei ole keskustaa, eikä reunoja, mutta kysymällä tuohonkin voi saada vastauksen, joten mitäs järjetöntä noissa kysymyksissä muka on?

Rakkautta
1038
:)

Mr. Nice Pressure
13/36 | 

Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Rakkautta
1038
:)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
14/36 | 

Mr. Nice Pressure kirjoitti:
Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Varsin kiinnostava näköala maailman mahdolliseen alkuun! Sitä ajatellessa tuli mieleen, että kaiken olevan syntyminen voisi olla samanlainen ilmiö kuin lätäkön jäätyminen pakkasen tultua. Lätäkön viiletessä alkaa jollain kulmalla tapahtua veden faasitransitio jääksi. Periaatteessa myös vakuumin muuntuminen olisi voinut alkaa jostain. Faasitransition raja etenee etenemistään ja lopulta koko lätäkkö on jäässä. Vastaavasti vakuumissa tapahtuu sarja spontaaneja symmetriarikkoja ja muunlaisia faasitransitioita, joiden tuloksena kaiken olevan peruselementit saavat hahmonsa vakuumin "aineksesta". Periaatteellinen osavastaus siihen, miten mitään voi olla olemassa, olisi siis vakuumin tuntemisessa. Suuri osa tiedeyhteisöstä tosin vielä kuvittelee vakuumin olevan vain jonkinlaista täysin säännötöntä sekasotkussa kieppuvaa energiaa

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

 Vastaavasti myös lätäkön jää voi olosuhteiden edelleen muuttuessa kokea uusia faasitransitioita muuttuen nyt  uudenlaiseksi jääksi jne. Kemiaa tutkiessa tein joskus liuoksia, joihin veden haituessa alkoi kiteytyä erilaisia väri- ja muotomaailmoja. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä76533
15/36 | 

P.S.V. 3779 kirjoitti:

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  

Onko "stuffia vai ei"?

"Maxwellin demonista tehtiin itsenäinen jäähdytin nanoteknologialla

....– Koska työskentelemme suprajohtavien virtapiirien kanssa, pystymme valmistamaan kvanttitietokoneiden kubitteja. Seuraavaksi haluammekin tarkastella näitä samoja ilmiöitä kvanttitasolla, Pekola paljastaa.

Artikkeli: J. V. Koski, A. Kutvonen, I. M. Khaymovich, T. Ala-Nissilä and J. P. Pekola "On-chip Maxwell’s demon as an information-powered refrigerator""

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2016-01-11/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
16/36 | 

http://physics.aps.org/articles/v8/127

Yllä olevan artikkelin muutamista lauseista voisi ehkä luoda käsityksen, että informaatio todella olisi luonnossa eikä yksin ajatuksissa olemassa jonkinlaisena vaikutusvoimaisena "stuffina". Sen olopaikaksi voi kuvitella vakuumia. Vakuumin transitioissa aina uusi informaation konfiguraatiotyyppi ilmenee  tuottaen vakuumin aineksesta uusia olevaisen elementtejä ja niiden välisiä luonnonlakeja. Logiikan ja matematiikan lait syntyvät samalla  informaation konfiguraatioina.

Informaatio on aluksi pääosin kietoutunut materiaan ja materian lakeihin, luonnonlakeihin. Esimerkiksi elämän evoluutio on informaatioperäinen ilmiö, minkä tosin vain itsensä "likoon paneva" tietoisuus voi hahmottaa. Mikä sitten on tietoisuus? Miten se liittyy informaatio-"stuffiin"?

Ihmiskunnan ajatusvoimaisimpiin jäseniin kuuluva Nikolai Tesla, joka koki aivojensa olevan tiedon vastaanotin,  sanoi: "Jos haluat löytää universumin salaisuudet, ajattele energiaa, taajuutta ja värähtelyä."

https://www.google.fi/#q=nikola+tesla

Teslan neuvoa seuraten voimme lähteä liikkeelle ajatuksesta,, että informaatio jotenkin alkaa värähdellä aivotoimintojen mukaan värähtelykuvioiden muodostaessa tietoisuuden sisältöjä. Delfiinien kymatiikka-kieli saattaisi toimia näin, mutta muidenkin eläinten kielessä voisi olla toistaiseksi havaitsematon kymatiikka-aspekti.

http://www.ted.com/talks/evan_grant_cymatics

https://www.google.fi/#q=dolphin+speaking+cymatics+2016 (katso myös pictures)

Kymaattinen kuvio voi toimia informaation kantajana, mutta tällaisena se tai sen kantama informaatio eivät vielä ole nimenomaisesti tietoisuutta, kuten esimerkiksi tunteita ja elämyksiä. Tarvitaan vielä jotain muuta. Löytyykö fysiikasta analogioita? Veikkaan, että löytyy, jos pidetään kiinni informaation "stuffi"-oletuksesta.

Ensimmäinen analogia on informaation kuten kaasumaisen vedenkin transformoituminen nesteeksi. Tuloksena on informaatiopisara. Aivojen informaatiopisara lepää kondensoitumattoman informaation "päällä" ja värähtelee värähdysten ollessa tuntemuksia ja elämyksiä, itseään tietoisuutta.

Toinen analogia on informaatiopisaran värähtelymoodien, tietoisuuden tilojen, syntyminen Leidenfrostin pisaran moodien tavoin

https://www.google.fi/#q=leidenfrost+droplet+dynamics (katso myös pictures)

Noin 300-asteisella keittolevyllä hyvin monia erilaisia värähtelymoodeja ottavan vesipisaran analogiavastine informaatiopisara voi ottaa suunnattoman määrän erilaisia värähtelymoodeja vastineena aivojen "kaasutilassa" olevan informaation "lämpötilaan" eli energian jakaumiin. Leidenfrostin pisaran värähtelymoodien välillä voi esiintyä samanlaisia ilmiöitä kuin tietoisuuden tilojen välillä; esimerkiksi jotkut moodit ovat vaikeammin saavutettavissa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
17/36 | 

Jatkoa edelliseen. Piti pitää tauko ohjelman sanoessa, että esitys oli liian pitkä.

Yleensä olemme tietoisia vain hyvin harvoista asioista yhtä aikaa. Emootio voidaan ehkä kokea samanaikaisesti jonkin muun informaatiosisällön kanssa. Leidenfrostin pisarassa emootioita voisivat ehkä vastata pisaran erilaiset globaalit pienitaajuiset, suuriamplitudiset heilahtelut keittolevyn koverassa syvennyksessä. Vaikka tietoisuuden polttopisteessä on ehkä vain asia kerrallaan, tietoisuuden kentässä on usein paljon objekteja, joista jokainen voidaan äkkiä ottaa tietoisuuden polttopisteeseen. Nämä rinnakkaismoodit ovat suunnattoman moniulotteisen informaatiopisaran kiinteää yhteyttä aivoihin kuvaavia erityisominaisuuksia.

Ei ole aivan selvää, vaikuttaako pisaran moodi vastaavasti aivoihin jossain määrin säädellen niitten tilaa. Morsellan teorian mukaan niin ei välttämättä olisikaan

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
18/36 | 

Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 muutamat tutkijat, joista tunnetuin on varmaan Giulio Tononi, painottivat neutraalin monismin mukaista ajattelua. Neutraaliin monismiin pitäytyminen voikin mahdollisesti pelastaa Tononin IIT:n.

  http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

""Eräs tapa tarkastella aivojen ja tietoisuuden suhdetta on Giulio Tononin integroidun informaation teoria (IIT),..

Näin aivoissa tapahtuvien vuorovaikutusten verkosto muodostaa rakenteen, joka vastaa erilaisia kokemustiloja. Tononi esittää, että verkoston rakenne eli siihen liittyvä informaatio itse asiassa on kokemustila.

Chalmersin ja Matteo Grasson mukaan Tononi kehittelee edelleen Chalmersin 1990-luvulla esittämää ideaa, että informaatio on aineen ja tietoisuuden taustalla oleva perustava todellisuus. Ensimmäisen persoonan kokemus ja fysikaaliset vuorovaikutukset ovat eri näkökulmista katsottuja informaation toteutumia. Tällöin tietoisuus on myös sisäänrakennettu maailmaan, kun aivojen kyky integroida informaatiota on yhtä perustava kuin hiukkasten kyky fysikaalisiin vuorovaikutuksiin.

Näin Tononi yhdistää neutraalin monismin, strukturalismin ja panpsykismin. Tietoisuus on tiettyjen rakenteiden kyky integroida informaatiota.""

Koska neutraaliin monismiin ei itse asiassa kuulu subjektia, egoa, siihen ei välittömästi kuulu ainakaan jonkun subjektin tietoisuutta:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

 ""Wittgensteinin varhais- ja myöhäisfilosofian kestävä ajatus on subjektittoman tietoisuuden idea, joka on neutraalin monismin pääargumentti. Wittgensteinin keskeiset väitteet ovat, että ajattelevaa, mieltävää subjektia ja asioiden apriorista järjestystä ei ole olemassa. Minuus häviää..""

Neutraalin monismin maailmassa kaikki objektit, myös subjekti, joka on yksi neutraaleista, saman tasoisista objekteista, ovat "omistajattomia". Niinpä ei voida puhua subjektin tietoisuudesta, joka sillä olisi. Neutraalin monismin käsittely  tuntuu aluksi helpolta, mutta sitten seuraa joukko ratkeamattomia kysymyksiä, joiden kanssa neutraalin monismin johtaviin perustajiin kuulunut fyysikko Ernst Mach (350 tiet. julk.) turhaan painiskeli. Toisaalta ei tekisi mieli hylätä NM:kaan siinä näkyvän lupauksen tähden. Yksi ratkaisuyritys voisi tapahtua esimerkiksi jänis-ankka -kuviossa esiintyvän seeing-as - ilmiön termein: "normaalitilassa" esiintyvä subjektiivisuus ja neutraalissa monismissa esiintyvä subjektittomuus vaihtuisivat aika-ajoin toisikseen ja olisivat molemmat "oikeita" kuvauksia todellisuudesta. Edellisessä puh.vuorossa esittelemäni hypoteettinen informaatiokondensaatti voisi ratkaista kaiken kertaheitolla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
19/36 | 

Sir Wandere kirjoitti:
Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Evoluutiosta ei taideta tietää, onko se informaatioilmiö. Monen mielestä varmaan evoluutioon ei kuulu informaatio. Tietoisuutta taas monet tutkijat (esim. Tononi) pitävät informaatioilmiönä. Ja mitä sitten on informaatio? Ja mitä on tietoisuus, jos se ei olekaan informaatioilmiö?

Jos evoluutio ei ole informaatioilmiö, mutta tietoisuus on, niin miten se selittyy evoluution valossa? Jos taas tietoisuuskaan ei ole informaatioilmiö, miten selittyy esimerkiksi sen elämyksellisyys evoluution tuloksena? (Saattaa se selittyäkin, olisi vain mukava nähdä, miten. Jotkut "selittäjät" eivät ole pitäytyneet fysiikkatieteen tutkimaan materiaan, vaan ovat antaneet omasta päästään materialle ominaisuuksia, joita fysiikkatiede ei tunne). Mitä muita mahdollisuuksia on? Jään odottamaan.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
20/36 | 

Kari Enqvist antaa esimerkin karkeistuksesta jossa hänen mielestään siis hukataan informaatiota:

http://www.helsinki.fi/~enqvist/opus.dir/coarsegrain.pdf

Enqvistin esittämä karkeistus on matemaattinen osoitus sille, että käyttämällä lisää syvästi informaatiopitoista matematiikkaa tutkija saa uuden teorianäkökulman ilmiöön. Mikään näissä yhtälöissä ei viittaa siihen, että informaatiota hukattaisiin. Pikemminkin voisi teoretisoida, että joskus teorian informaatio piiloutuu teoreetikon paperilla muuttuessaan esimerkiksi tiivistyneenpään muotoon tai jopa huomaamatta lisääntyessä matematiikan valtaisan informaation kietoutuessa siihen.

Joka tapauksessa luonto toimii ja on toiminut jo miljardeja vuosia omine, meille tuntemattomine toimintoineen, eikä tunne esimerkiksi käsitettä  "karkeistus" tai "epälineaarisuus". Karkeistusta esiintyy vain tutkijan paperilla, ei luonnossa eikä tietoisuudessa!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
21/36 | 

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy.

Jossain mielessä aivoista voidaan ehkä periaatteessa luoda karkeistus, mutta toistaiseksi sanonta "Tarkkaan ottaen" saattaa olla liioittelua. Aivot ja niiden rakenne on informaatiopitoisuudeltaan monta kertalukua monimutkaisempi kuin esimerkiksi lämpötilan perusteena oleva liike-energia. Ja mikä sitten on lämpötila? On itse asiassa kaksi lämpötilaa. Toinen on kansanomainen "tuntuu kuumalta" tai "tuntuu kylmältä". Tämä ei varmaan ole  se karkeistus, joka luo fysikaalisen lämpötilan. Totta on, että lämpötilan luomiseksi suuren hiukkasjoukon liikehdintä karkeistetaan odotusarvokseen, mutta tässä yhteydessä hukattu yksityisten hiukkasten informaatio on

käytännöllisesti katsoen merkityksetöntä: enqvistiläisittäin hiukkanen nimeltä Koskinen voidaan vaihtaa Hietasen paikalle jne. Sen sijaan lämpötilan fysikaalisen "karkeistuksen" luomiseksi tarvitaan hyvin suuri määrä syvällistä informaatiota, mm. ymmärrys absoluuttisesta nollapisteestä ja Bolzmannin vakiosta, ennen kuin fysikaalinen karkeistus on valmis. Siis vaikka merkityksetöntä informaatiota on hukattu, tilalle on tuotu paljon erittäin merkityksellistä informaatiota sekä sitä sitovaa matematiikkaa, joista lämpötila kehkeytyy. Mitään uutta luonnon lakia luonnossa ei kuitenkaan synny, vaikka Enqvist antaa niin ymmärtää. Laki syntyy vain teoreetikon paperilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4mp%C3%B6tila

Niinpä aivotilojen vastaavanlaisen "karkeistuksen" luominen, siis tietoisuuden fysikaalinen selittäminen lämpötilan tapaan, tuntuu vaativan paljon (monta kertalukua) enemmän informaatiota ja fysiikkaan verrattuna suunnattoman informaatiopitoista matematiikkaa - jos sellaista onkaan muualla kuin ehkä Ramanujanin päässä. Ratkaisemattomat ongelmat alkavat varmaan jo siitä, mitä informaatiota aivojen toiminnasta alun perin sopii hukata.

https://www.google.fi/#q=ramanujan

Mielipide, jonka mukaan asiaan paljon perehtyneen tutkijan näkökulma tietoisuuteen on väärä, kun se ei sisällä yksinkertaista karkeistuksen ideaa, saattaa olla ratkaisevasti puutteellinen. Mieli, tietoisuus (mukaan luettuna ehkä "alitajunta") saattaa omata joitakin syvälle realiteetteihin ulottuvia kykyjä, niin kuin matematiikan ja varsinkin korkeamman matematiikan löytäminen (tai..kehittäminen) osoittaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka

Tietoisuuden tutkijoille voisi ehkä olla hyödyllisempää, etteivät he monien tavoin lukkiutuisi erilaisiin fysikalismin versioihin, vaan pitäisivät jatkuvasti mielessään tietoisuuden suuren ongelman, elämyksellisyyden, joka ilmeisimmin ei selviä materian termein - ellei sitten fysiikkatiede löydä materiasta jotain radikaalia uutta. Ja elämyksellisyys saattaa olla vain ovi uusiin, vielä edes hahmottumattomiin ongelmiin, joita tietoisuus on täynnä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
22/36 | 

-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Retard
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28258
23/36 | 

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
24/36 | 

-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Retard
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28258
25/36 | 

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Tuossa on kategoriavirhe.

Tietoisuuden poissaolosta seuraa vain se, ettei ole tietoisuutta. Eli sinun tapauksessasi, ettei ole tietoisuutta, joka voisi esittää olemassaoloväitteitä yhtään mistään. Koska kuitenkaan kaikki entiteetit maailmankaikkeudessa eivät ole tietoisuutta, tietoisuuden puute ei vaikuta noiden entiteettien olemassaoloon. Niiden olemassaolo tai olemassaolemattomuus seuraa muista tekijöistä kuin tietoisuudesta tai siitä, esittääkö tietoisuus niiden olemassaoloa koskevia väitteitä vai ei.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

P.S.V.3779
26/36 | 

Taidat olla oikeassa. Ilmeisesti tietoisuuden täydellinen ja ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi esittää mitään olemassaoloväitteitä, ei siis olemassaolon kieltoa sen paremmin kuin myöntöäkään.

Aivot avaavat ovia
27/36 | 

Mattsson kirjoittaa lopuksi siitä, kuinka suurten kysymysten pohtiminen ei vie asiaa eteenpäin, vaan on lähdettävä pienistä ongelmista. Sikäli olen kyllä asiasta samaa mieltä, että mielestäni tieteen tehtävä on tarkastella nimenomaan yksittäisiä, pieniä ilmiöitä, sillä ainoastaan niitä voidaan tieteen menetelmillä todentaa. Mutta eikö Mattsson astu jo suurten kysymysten alueelle väittäessään kokonaisuuksien redusoituvan osasiinsa. Se käsitys minkä luen Mattssonin kirjoituksista (kontekstinani on myös muutama muu hänen tekstinsä) edustaa materialistista reduktionismia ja viime kädessä mekanistista luontokäsitystä, naturalistista determinismiä. Nähdäkseni tässä liikutaan suurten kysymysten alueella sikäli, että luonnontieteethän eivät todista esimerkiksi materialistista reduktionismia, koska sillä ei ole menetelmiä todistaa sitä. Sen sijaan tiede pystyy todistamaan niitä pienempiä asioita; esim. ravintoaineiden kemiallisia vaikutuksia ihmisen elintoimintoihin, eri aivoalueiden aktivoitumisia tiettyjä aktiviteetteja suorittaessa jne. Ja jos ei nyt heti todistamaan niin ainakin antamaan vahvaa evidenssiä.

Ai mitenkä niin reduktionismia ei pystytä todistamaan? Lähdetään liikkeelle seuraavanlaisella paradoksilla: Olettakaamme sittenkin, että luonnontieteet vihdoin onnistuisivat osoittamaan, että kaikki ilmiöt on palautettavissa kaikkein pienimpiin ja alkeellisimpiin materian osasiin. Tällöin myös tietoisuus redusoituu aivoihin, jotka koostuvat hermosoluista, jotka koostuvat molekyyleistä, jotka koostuvat atomeista, jotka taas koostuvat kvarkeista jne. Myös kaikki se mitä inhimillinen tietoisuus tuottaa; kulttuuri, ajatukset, kommunikaatio, palautuu aineen mekaanisiin perustoimintoihin. Ja nyt seuraa se paradoksaalinen osuus: noihin inhimillisen tietoisuuden tuotteisiin lukeutuu myös tiede. Tieteen on siis tässä tilanteessa myönnettävä, että se itsekin inhimillisen tietoisuuden tuotteena redusoituu materian mekaanisiin lakeihin. Tieteen on tässä tilanteessa alettava miettimään onko sen perspektiivi sittenkään niin objektiivinen. Voiko olla, että materiaa ohjaavat luonnon lait ovat ohjanneet aineen sattumalta (tarkoitusten, päämäärien ja kohtalon kannalta sattumalta) kasautumaan kokonaisuudeksi, joka kykenee tutkimaan materiaa ja sitä ohjaavia lakeja objektiivisesti?

Lyhyesti: jos tiede on oikeassa materialistisen reduktionismin suhteen, sen on myönnettävä, että se itse redusoituu materiaan, eikä täten ole objektiivisessa asemassa tutkiessaan materiaa. Olkoonkin että tiede on sattumalta oikeassa, silti se ei pysty todistamaan sitä. Tähän joku tiedettä puolustava saattaisi vastata sanomalla, että onhan tiede kuitenkin tuottanut toimivia sovelluksia ja onnistunut ennustamaan monia asioita. Ylipäänsä tieteen voi sanoa toimivan hyvin. Filosofinen kysymys kuitenkin kuuluu: takaako toimivuus tiedon ja totuuden?

Aivot avaavat ovia
28/36 | 

...jatkoa kommenttiin, tila ei riittänyt

Jos tarkastelemme esimerkiksi tyypillistä hypoteettis-deduktiivista tieteen teon asetelmaa, huomaamme, että hutiin osunut hypoteesi voi saada evidenssiä empiriasta. Tai ainakin järkevä filosofi tämän huomaa. Jos tutkija esimerkiksi esittää hypoteesin, että sokerilla on ominaisuuksia, jotka aiheuttavat hampaiden reikiintymistä, ja testaa hypoteesiaan syöttämällä koehenkilölle runsain määrin sokeria, tulee hän luultavasti saamaan tukea hypoteesilleen. Silti hypoteesin esittämä väite ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa reikiintymistä aiheuttaa bakteerit, jotka saavat ravintonsa sokerista.

Hypoteesin toimivuus ei heti taannut totuuden paljastumista, mutta on toki myönnettävä, että tiede pystyy tällaisissa kysymykissä lähenemään totuutta ja korjaamaan erehdyksensä. Enhän minäkään olisi voinut käyttää yllä olevaa esimerkkiä, ellei vanha hypoteesi olisi osoittautunut vääräksi, ja parempi tietämys olisi sitä syrjäyttänyt. Tällainen tiedon korjautuminen ja tarkentuminen koskee ainoastaan niitä pieniä kysymyksiä, niitä jotka voimme muotoilla hypoteeseiksi ja teorioiksi. Suurten kysymysten kohdalla tällainen oletusten korjautuminen ja tarkentuminen ei ole läheskään niin kevyttä luokkaa kuin hypoteesien tasolla. Ja kuten jo ylempänä esitin, mekanistinen luontokäsitys ja materialistinen reduktionismi kuuluvat sinne suurten kysymysten alueelle.

Tieteen filosofiassa näitä suuriin kysymyksiin vastaavia ismejä voisi nimittää paradigmoiksi. Yleisesti ottaen paradigmat ovat tieteen tekemisen peruslähtökohtia, jotka vastaavat mm. kysymyksiin: Mitä meidän kannattaa tutkia? Mitä meidän kannattaa olettaa tutkittavasta kohteesta, jotta voimme ylipäänsä suorittaa tutkimuksia? Kuinka tutkimustuloksia olisi tulkittava? Toisin sanoen paradigmat olettavat hyvin paljon tutkittavasta kohteesta. Paradigmat ovat välttämättömiä, jotta tiede voisi tehdä havaintoja. Ne ovat tieteessä sitä filosofista ainesta, joka pyörii suurten kysymysten ympärillä. Luonnontieteiden kohdalla reduktionismi on paradigma, joka vie tutkimuksen suunnan laajemmista kokonaisuuksista, kohti pienempiä ja taas pienempiä osia. Reduktionismi kertoo mistä luonnontieteiden on etsittävä selittäviä syitä. Reduktionismi on luonnontieteiden metafysiikka. Tässä teesi: ”Luonnontieteelliset kokeet eivät todista reduktiivista materialismia paikkansapitäväksi. Päinvastoin, reduktiivinen materialismi mahdollistaa luonnontieteelliset kokeet.” –Hyperuranion

Aivot avaavat ovia
29/36 | 

... jatkoa kommenttiin, 3/4

Se mitä pyrin aiemmin havainnollistin hypoteesi-esimerkilläni, se että väärä tai epätarkka oletus voi saada evidenssiä empiriasta, soveltuu myös paradigmoihin. Se että reduktionismi tuottaa toimivia tieteen menetelmiä, dataa sekä selityksiä ja toteutuvia ennusteita, ei vielä todista reduktionismia yksiselitteiseksi totuudeksi. Meriitit sillä on hyvät, mutta emme voi sanoa, että sitä olisi todistettu. Pieniä kysymyksiä tarkastellessamme voimme kyllä löytää yksittäisiä syy-seuraus-suhteita, totta, mutta se ei laajemmassa mielessä todista maailmankaikkeutta kellokoneistoksi.

Vetoan vielä aiemmin esittämääni paradoksiin: kuinka tällainen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistus, jonka aistit ovat virittäytyneet lähinnä levittämään geenejään, voisi havainnointi- ja järkeilykykynsä avulla todeta mitään objektiivista ja pätevää siitä luonnosta mitä se itsekin pohjimmiltaan on? Jos osia laajemman kokonaisuuden ominaisuudet ovat osien välisen vuorovaikutuksen keskiarvo, karkeistus, miten emergoituva tietoisuus (vaikka sitten tiedeyhteisön muodostama kollektiivinen tietoisuus) voi väittää omaavansa objektiivisen tarkkailijan aseman? Tieteessä, tai ainakin joillakuilla tieteilijöillä, vallitsee eräänlainen kartesiolainen skeema; jos ei nyt sielu vs ruumis, niin ainakin luonto vs luonnosta erillinen objektiivinen tarkkailija.

Ja nyt tietenkin juuri holismilta haiskahtavan argumentaatioryöpyn vuodattaneen vastaväittäjän on esitettävä vaihtoehtoisia teorioita. Ihmiselle, joka uskoo reduktionismiin, kuulostaa naurettavilta sellaiset suuntaukset kuin holismi, panpsykismi, metafyysinen idealismi ja teleologinen luonnonfilosofia. Oma katsomukseni sisältää näitä kaikkia. Tekstini on muutenkin jo niin pitkä, että tähän syssyyn en ala kirjoittaa seikkaperäistä selostusta, mutta teleologiasta sanon sen verran, että uskon kaksi suuntaiseen determinismiin (keksin termin äsken), jossa determinoidumme sekä mikrotasolta, että itseämme laajemmalta makrotasolta. Samoin molekyyli determinoituu sekä atomitasolta että itseään laajemmalta solutasolta. Tietoisuus on eräänlainen luonnon päämäärä, jonka ansiosta luonto tulee ’tietoiseksi’ itsestään, tai ainakin ottaa itsensä haltuun, jotta se voi taas konstruoida uusia makrotasoja.

Aivot avaavat ovia
30/36 | 

... jatkoa kommenttiin, 4/4

Kuulostanee höyrypäiseltä, ottaen huomioon kuinka maltillisesti olen tähän asti kirjoituksessani edennyt. On myös huomion arvoista, että ainakaan modernin luonnontieteen menetelmät eivät pysty todistamaan teoriaani. On kuitenkin olemassa teoreettinen mahdollisuus, että käsitykseni osuu oikeaan. Se että jotakin ei pystytä tieteellisesti todistamaan, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla totta. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että tiede ei vielä ole löytänyt jollekin ilmiölle selitystä, vaan siitä, että joistain asioista tieteen menetelmät eivät kerta kaikkiaan saa otetta. Asioita, joista tieteen menetelmät eivät saa otetta, ovat filosofiset spekulaatiot. Mutta kuten olen yllä esittänyt, tiede ei ole riippumaton filosofisista spekulaatioista. Päinvastoin, tieteen a-priori oletukset koskien tutkimuskohdettaan ovat vastauksia filosofisiin kysymyksiin, joskaan eivät aukottomasti todistettuja sellaisia. Tiede puuhastelee enimmäkseen pienten, selkeästi asetettavien ongelmien parissa, muuhun sen menetelmät eivät kykene. Silti menetelmät itsessään perustuvat paradigmoille, joista on tullut tieteen sokeita pisteitä. Uskotaan, että kun reduktionistinen paradigma tuottaa niin runsaasti pätevää tietoa, silloin reduktionismi pitää myös paikkansa. Itse uskon että reduktionismissa on kyllä perää, ja sillä voidaan selittää osa todellisuudesta, mutta se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Jos tieteessä halutaan laajentaa perspektiiviä (paino sanalla jos), vaaditaan paradigma-tason mullistuksia, on käännyttävä filosofien puoleen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
31/36 | 

Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
32/36 | 

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

Näkymätön tietoisuutemme siis koostuu monista eri tyyppisistä tuntemuksista ja niiden yhdelmistä kuten esim. aistimuksista, emootioista, tahdosta, logiikkapitoisista elämyksistä jne. Kaikki ne ovat havaittavissa vain sisältöjensä elämyksellisissä kokemuksissa, eikö totta? Itse asiassa havaitseminenkin on vain elämysten kokemista elämyksiin johtavien toimintojen elämyksellisyys mukaan luettuna.  Ennen kaikkea se ei ole sitä materiaa, jota fysiikkatiede on tutkinut. Eikä fysiikkatiede olekaan löytänyt tutkimastaan materiasta mitään elämyksellisyyttä tai edes siihen viittaavaa.   Koko koettu tietoisuuteni havaittavine ilmentymineen  koostuu yksinomaan erilaisista elämyksistä.  Elämyksetöntä tai elämysten ohessa esiintyvää muunlaista tietoisuutta ei ole. 

Yksi tarjoutuva johtopäätös on, että edellä luonnehdittu tietoisuus ei ole fysiikan tutkimaa materiaa, vaan jotain muuta. Tarjoutuu uusi johtopäätös, jonka mukaan naturalistisena pidetty ei-materiaalinen tietoisuus voisi olla fysiikan tutkimasta materiasta poikkeava vakuumin transformaatioiden muoto. Kolmas johtopäätös tai tarkemmin sanottuna arvelu on, että yllä mainittu naturalistinen substanssi ei ole materiasta erillinen, vaan sen kanssa yhteen kietoutunut tai verhoaa sen hieman biofotonien tavoin.

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07... (pictures myös)

"Tietoisuusmateria" voisi olla juuri informaatiota olettaen, että informaatio todella on materian kanssa yhteisvaikuttavaa "stuffia". Kovin vakavasti tätä oletusta ei voine tehdä.. Materian monimutkaisessa järjestelmässä kuten aivoissa tai genomikompleksissa tietoisuusmaterian voi ajatella muuttuvan elämyksellisyydeksi.

Todettakoon vielä, että tässä hahmoteltu visio voisi olla yksi tulkintatapa G.W.Leibnizin (IQ 205) prestabiloidulle harmonialle.

Tiede-lehtikin tuli, mutta vaikka tietoisuusartikkelissa kerrotaankin tietoisuuden monesta kiintoisasta ilmenemästä tietoisuuden olemusta ei juurikaan pohdittu. Tietoisuuden olemusta pohdittiin kyllä paljonkin maailman tietoisuuden tutkijoiden vuotuisessa konferenssissa Helsingissä 2015

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07A5oQPAgD#hl=fi&q=biophotons (pictures myös)

Vierailija
34/36 | 

Tuskin Teppo enää luet näitä, mutta joka tapauksessa on pakko huomauttaa, että analogiassa lämmön ja tietoisuuden välillä on paha virhe. Lämpö on fysikaalinen ilmiö, rakenneosien liikettä. Miten ilmalla voi siis olla lämpötila? Sillä on tietty määrä rakenneosien liikettä. Voit viedä lämpömittarin tämän ilman lähelle, mutta tällöinkin tuloksena on fyysinen ilmiö, mittarin tilan muutos. Et siis varmasti väitääkään vastaan, että lämpö ja lämpötila ovat puhtaasti fysikaalisia asioita.

Aivoissa tapahtuvista reaktioista syntyvä tietoisuus sen sijaan ei ole mitään fyysistä. Se ei ole mitenkään tarkasteltavissa fyysisessä maailmassa, ja se on olemassa vain kokemuksina, jotka ovat subjektiivisia, vain sinun perspektiivistäsi koettavissa. Mikä on kokemus? Eihän tähän ole mahdollista löytää fysikaalista vastausta, koska kokemus ei ole mitään fyysistä. Et voi myöskään tutkia kokemuksia niiden ulkopuolelta, koska silloin et voisi kokea niitä. Siksi kokemuksista koostuvaa tietoisuuttakaan ei ole mahdollista selittää fyysisesti. Vaikka tietoisuuden syntymekanismit opittaisiin, siltikään tietoisuuden luonnetta ei voida oppia. Tämä on se "tietoisuuden vaikea ongelma". Ei se, etteikö tietoisuus syntyisi emergenttinä ominaisuutena aivojen fyysisestä toiminnasta.

Oletanpa vielä, että tarkoitit artikkelissa lämmöllä kokemusta lämmöstä. Lämmön synnyttämät kokemukset edustavat "karkeistusta" aineen rakenneosien liikkeistä (vaikka eivät välttämättä sitäkään, jos aistit tai niiden tulkinta pettävät), mutta tämä ei silti selitä, miten nämä kokemukset syntyvät tai mitä ne ovat. Lämpö tulkitaan rakenneosien liikkeen "karkeistukseksi" vasta, kun kokemus lämmöstä on syntynyt - siispä sen sijaan, että kyselet, miksi lämpöliike aiheuttaa sinussa erilaisia kokemuksia kuin yksittäisten atomien liike, sinun pitäisi kysyä, mikä lämmön kokemus on, ja miten se muodostuu aivojen tiloista. Tätä ei ole "vaikean ongelman" mukaan mahdollista selittää. Sen sijaan lämpöliikkeen ja muun tyyppisten liikkeiden ero, "lämmön karkeistus", subjektiivisissa kokemuksissasi selittyy sillä, että nämä erilaiset liikkeet aiheuttavat aivoissa eri tyyppisiä tiloja.

Lopuksi vielä olisi hyvä huomauttaa, että tietoisuuden syntyminen aivoista emergenttinä ominaisuutena ei myöskään vastaa fysikaalista emergentismiä. Atomeista muodostuvalla pallolla on emergentti ominaisuus, sen "pallomaisuus", mutta tämä pallomaisuus on "vain" fyysisesti tutkittavissa oleva asia, joka ilmenee esimerkiksi tiettynä ulkopinnan kaarevuutena. Tietoisuus emergenttinä ominaisuutena sen sijaan ei omaa mitään fyysisiä piirteitä, sille ei voida asettaa fyysisiä reunaehtoja.

anteeksi pituus, mutta tein tämän yhtä paljon itselle muistiinpanoksi

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6892
35/36 | 

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Teppo kirkoitti: ”järkevä fyysikko tietää..”. Vahingossa eksyin tänne, enkä ala kinaamaan 3779:n kanssa, olemme tehneet sitä aiemmin aivan tarpeeksi. Järkevä kirjoitus Mattsonilta. 3779 ei ole koskaan ymmärtänyt/hyväksynyt karkeistusta, vaan on ”eteerisesti” (joku väittäisi hengellisesti) sijoittanut tietoisuuden tyhjön valmiiseen BB:n ainesluetteloon.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
36/36 | 

Stubenberg, Leopold

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Until quite recently it seemed that neutral monism (in its traditional form) was a brief and unimportant sideshow on the grand stage of metaphysics. Notwithstanding the fact that the three main protagonists—Mach, James, and Russell—were important figures, whose ideas profoundly influenced many areas of contemporary thought, their speculations about neutral monism seemed to have vanished from the philosophical scene. But the current wave of interest in the traditional versions of neutral monism, as well as the lively development of alternative versions of neutral monism, indicate that neutral monism may, once more, become a live option in the ongoing efforts to explore the metaphysics of mind.

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Kansainvälisessä tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa, joka 2015 pidettiin Helsingissä, oli tuskin yhtään tutkijaa, jolla olisi ollut vastaus tai edes selkeää vastausehdotusta Azarianin kysymyksiin. Muutamat tutkijat olivat näkevinään valoa tunnelin päässä ottaessaan vakavasti pohdittavaksi neutraalin monismin mahdollisuuden.

Neutraalin monismin mukainen subjektiton tila on mahdollista kokea, ei ehkä pysyvästi, vaan jonkin aikaa. Keksittyäni tämän neljäkymmentä vuotta sitten luulin, että sitä ei ennen lainkaan tunnettu, mutta sitten Heikki Kannisto kertoi teor.filosofian seminaarissa, että noin sata vuotta sitten jotkut olivat kannattaneet sitä. Otin tavakseni joka ilta preparoida itselleni subjektittomuuden elämys.

Miten neutraali monismi valaisisi tietoisuuden ongelmaa? Yksinkertaisesti tekemällä kaikki, mitä tavallisesti tulkitsemme tietoisuutemme tiloiksi, toisin sanoen siis kaikki oleva, samanarvoisiksi. Oman itsen kokemus on miellettävä yhdeksi näistä samanarvoisista tiloista. Kokijaa, subjektia, ei itse asiassa olekaan; on vain ajelehtivia kokemuksia ilman kokijaa. Neutraalin monismin ymmärrettyään Wittgenstein etsi sille ilmaisua todeten muun muassa: "Kaikki kokemus on maailmaa eikä tarvitse subjektia."

Neutraalin monismin subjektittomuus ja maailma kokijattomine kokemuksineen saattaa olla tietoisuuden ristiriidaton, kumoamaton selitys.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

185 miljoonas esivanhempamme oli kala. Kuvan kalat eivät liity tapaukseen, sillä he ovat kotkalaisia serkkujamme. Kuva: <span class="photographer">Georg Mittenecker.</span>
185 miljoonas esivanhempamme oli kala. Kuvan kalat eivät liity tapaukseen, sillä he ovat kotkalaisia serkkujamme. Kuva: Georg Mittenecker.

Eliöiden lajittelu on kätevää, mutta harhaanjohtavaa.

Kuvittele, että sinusta on otettu elämäsi jokaisena päivänä valokuva. Kävelet pitkää käytävää, jonka seinälle kuvasi on ripustettu aikajärjestykseen. Löydätkö kuvan, jossa olit viimeistä päivää vauva? Entä kuvan, jossa olit ensimmäistä päivää aikuinen?

Vaikka kuinka etsisit, et löydä viimeistä vauvakuvaa tai ensimmäistä aikuiskuvaa, koska ihminen kasvaa ja kehittyy huomaamatta kuin puu. Puu ei muutu lyhyestä pitkäksi yhdessä yössä, eikä koskaan tule päivää jolloin menisit nukkumaan keski-ikäisenä ja heräisit vanhuksena!

Kuvittele sitten, että äidistäsi, isoäidistäsi, isoisoäidistäsi ja jokaisesta esiäidistäsi olisi otettu valokuva nuoruuden hehkussaan. Kävelet jälleen käytävää, jonka seinää koristaa nyt kaikkien esiäitiesi aikajärjestykseen ripustetut kuvat. Kun kuljet 50000 sukupolvea taaksepäin, huomaat että esiäitisi oli pystyihminen eli kuului jo eri lajiin kuin sinä. 500000 sukupolvea varhaisempi esiäitisi oli apina. 185 miljoonaa sukupolvea varhaisempi esiäitisi oli kala. Löydätkö esiäitiesi sarjasta kuvan viimeisestä apinasta? Entä kuvan ensimmäisestä ihmisestä?

Vaikka kuinka etsisit, et löydä viimeistä apinaa tai ensimmäistä ihmistä, aivan kuten et löytänyt kuvaa jossa olit itse viimeistä päivää vauva tai ensimmäistä päivää aikuinen. Jokainen esiäitisi on aina synnyttänyt samaan lajiin kuuluvan tyttären. Muutos katkeamattomassa esiäitien ketjussa on niin vähittäinen, että apinan ihmisöitymisen erottaa vasta kaukaisia esiäitejä vertaamalla.

Johtopäätös on siten väistämätön: ensimmäistä ihmistä ei koskaan ollut sen enempää kuin ensimmäistä päivää, jolloin olit aikuinen.

Vastaavasti ei koskaan ollut ensimmäistä mäyrää, ei ensimmäistä virtahepoa, ei ensimmäistä dugongia, ei ensimmäistä vompattia. Ei edes ensimmäistä kakapoa. Vaikka kuinka halittavasta eläimestä olisi kyse, koskaan ei ole elänyt lajin ensimmäistä edustajaa. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä, karvarouskusta kirahviin.

Selitys löytyy perusteellisempana Richard Dawkinsin kirjasta The Magic of Reality sekä animaatioilla havainnollistettuna tästä lämpimästi suosittelemastani 4-minuuttisesta YouTube-videosta. Video on malliesimerkki hauskasta ja valaisevasta tiedeviihteestä, jollaista toivoisi Suomeenkin lisää.

Ajatus ensimmäisestä ihmisestä voi tuntua niin konkreettiselta, että sen olemattomuus hämmentää. Hämmennys aiheutuu kuitenkin vain tavastamme ajatella liian yksinkertaisesti: olemme tottuneet pitämään ihmisen ja muiden eliöiden lajia yksilön todellisena ominaisuutena.

Todellisuudessa eliöiden jako lajeihin on keinotekoinen ja harhaanjohtava – joskin usein kätevä – yksinkertaistus. Eliökunta muodostuu jatkumolle sijoittuvista yksilöistä, joiden jako lajeihin vastaa ihmisyksilön elinkaaren keinotekoista jakoa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen. Lajin ja elämänvaiheiden käsitteet auttavat biologeja ja psykologeja kommunikoimaan, mutta kaikkien yksinkertaistusten tavoin ne johtavat harhaan liian todesta otettuna. Psykiatriset diagnoosit ovat vastaavanlainen esimerkki hyödyllisestä, mutta toisinaan jopa vaarallisen harhaanjohtavasta yksinkertaistuksesta.

Koko tietoisuutemmekin on aistitietoa yksinkertaistavien aivojen tuote: tietoisuus on ymmärtämistä eli tiedon valikoivaa hukkaamista. Liian yksityiskohtaisesti kalentereiden tai ulkomuistin kaltaiseen erityisosaamiseen keskittyvillä savanteilla on vaikeuksia ymmärtää kokonaisuuksia. He eivät näe metsää puilta.

Fysiikassa yksinkertaistaminen on arkipäivää ja sitä kutsutaan karkeistukseksi. Joskus se tarkoittaa, että oletetaan pyöreä lehmä, mutta yhä useammin karkeistus lasketaan matemaattisen täsmällisesti keskiarvoistamalla tutkittavan kohteen ylimääräiset yksityiskohdat pois. Tällä tavoin esimerkiksi lämpöoppi osataan johtaa hiukkasfysiikasta. Erityisen selkeä ja perusteellinen kuvaus karkeistuksesta löytyy Kari Enqvistin kirjasta Monimutkaisuus. Karkeistettu kuvaus Monimutkaisuudesta puolestaan löytyy Tiede-lehden uusimmasta numerosta (12/14, s. 36-41).

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista" (Tiedebarometri 2013 pdf, s. 76). Niitä 27% vastaajista, jotka olivat väitteen kanssa "jokseenkin samaa mieltä" ei voi laskea evoluution hyväksyjiksi sen enempää kuin dementiaseulonnassa terveiksi niitä, jotka ovat "jokseenkin samaa mieltä" väitteen "tiedän oman nimeni" kanssa. Evoluution hyväksyy siis vain noin 40% suomalaisista.

Evoluution hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat tietysti vielä kaksi eri asiaa.

Evoluution hyväksymiseen voi riittää, että joku luotettava oppinut kertoo evoluution olevan totta. Evoluution ymmärtäminen edellyttää, että osaa myös vastata perustellusti vaikkapa siihen, kuka oli ensimmäinen ihminen. Arkihavaintojeni perusteella pelkään, että oikean vastauksen saisi vain murto-osalta niistä 40% suomalaisista, jotka hyväksyvät evoluution. Sivistystyötä riittää enemmän kuin kortistossa työttömiä.

Näin joulun aikaan on erityisen luvallista tehdä hyvää. Esimerkiksi edistää tärkeän asian ymmärrystä selittämällä sukulaisille ja tuttaville, miksei koskaan ollut ensimmäistä ihmistä. Sukujoulun elävöittämisen lisäksi voi vaikka lempeästi jututtaa satunnaista kanssakulkijaa: "Sopisiko joulun kunniaksi jutella vähän sukupuustamme?"

Hyvää joulua, arvoisat serkkuni!

Kommentit (21)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä9104
1/21 | 

"Ajatus ensimmäisestä ihmisestä voi tuntua niin konkreettiselta, että sen olemattomuus hämmentää."

...typerämpää ihmistä. Eiköhän nämäkin lukeudu siihen samaiseen kuuluisaan n 20% joukkoon hölmöjä kuin ne kuuluisat hyödyllisetkin jotka kokevat ihmiskunnan pelastavansa.

 

http://www.vapaakielivalinta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

käyttäjä-6743
Liittynyt22.12.2014
Viestejä3
2/21 | 

Pisti silmään tämä:

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista"

Olinkin jostain muualta kuullut uutisointia, jonka mukaan suomalaisista kiusallisen pieni osuus uskoo evoluutioon. Mutta jos kysymyksenasettelu on ollut tuollainen, en ihmettele enää. Jos vastaaja on varma siitä, että evoluutio on todellista, hän saattaa ajatella, että väitteessä ei oikeasti ole kyse ihmisen alkuperästä, vaan että kysymyksessä on kompa, ja oikeasti väite koskeekin aikaa. Itsekin olisin tuollaisen kysymyksen kohdalla alkanut miettiä, onko aika oikeasti juuri miljoonia vuosia, eikä satojatuhansia tai kymmeniä miljoonia.

Ylipäätään väitekysymyksiin on vähän vaarallista sisällyttää yhtään ylimääräisiä yksityiskohtia. Olisi voinut miettiä, olisiko väitteen voinut esittää ilman aikamäärettä, jolloin vastaajalle olisi ollut yksiselitteistä, mitä kysytään. Jos yksityiskohtia on enemmän, väite helposti haiskahtaa vastaavalta kuin "Kanadan pääkaupungissa Calgaryssä on pidetty talviolympialaiset". Calgaryssähän siis on pidetty talviolympialaiset, mutta se ei ole Kanadan pääkaupunki.

Käyttäjä628_0
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878
3/21 | 

Ei ollu ainakaan mun esiäiti mikään apina eikä lahnakaa. Esi-isistä en ole ihan varma, lähti ku hauki rannasta.

Eli olemme kaikki yhtä, samaa puuta. Nyt paremmin ymmärrän että miksi mies on sika. 
No, kun se ON.

Aletaan olla taas jo niiiiin lähellä buddhismia että ei tartte enää pitkälle ojentaa.

Anako
Liittynyt22.12.2014
Viestejä2
4/21 | 

Nyt oli kyllä niin suoraa referaattia tuosta videosta, että taisi kirjoittaja vasta nyt ymmärtää miten homma menee. Ja senkin takia kannatan neutraalimpaa tyyliä kirjoittamiseen, ilman tuommoista turhaa näsäviisastelua.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
5/21 | 
Pauli Vaara

Pisti silmään tämä:

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista"

Olinkin jostain muualta kuullut uutisointia, jonka mukaan suomalaisista kiusallisen pieni osuus uskoo evoluutioon. Mutta jos kysymyksenasettelu on ollut tuollainen, en ihmettele enää. Jos vastaaja on varma siitä, että evoluutio on todellista, hän saattaa ajatella, että väitteessä ei oikeasti ole kyse ihmisen alkuperästä, vaan että kysymyksessä on kompa, ja oikeasti väite koskeekin aikaa. Itsekin olisin tuollaisen kysymyksen kohdalla alkanut miettiä, onko aika oikeasti juuri miljoonia vuosia, eikä satojatuhansia tai kymmeniä miljoonia.

Ylipäätään väitekysymyksiin on vähän vaarallista sisällyttää yhtään ylimääräisiä yksityiskohtia. Olisi voinut miettiä, olisiko väitteen voinut esittää ilman aikamäärettä, jolloin vastaajalle olisi ollut yksiselitteistä, mitä kysytään. Jos yksityiskohtia on enemmän, väite helposti haiskahtaa vastaavalta kuin "Kanadan pääkaupungissa Calgaryssä on pidetty talviolympialaiset". Calgaryssähän siis on pidetty talviolympialaiset, mutta se ei ole Kanadan pääkaupunki.

Eurobarometrissä on saatu evoluution uskovia suomalaisia 60%, kun arvioitavana väitteenä on ollut "ihmiset, sellaisina kuin he ovat nyt, ovat kehittyneet aiemmista eläinlajeista" (vertailun vuoksi samaan väitteeseen uskoi 80% muista pohjoismaalaisista). Eurobarometrissä oli kuitenkin vain kolme vastausvaihtoehtoa (tosi/epätosi/en ole varma), kun taas viittaamassani suomalaisessa Tiedebarometrissä oli viisi vastausvaihtoehtoa. Tilastotieteen ja psykologian tutkimuksesta tiedetään, että vastausvaihtoehtojen määrä vaikuttaa huomattavasti vastausjakaumaan. Tässä tapauksessa mahdollisesti jopa enemmän kuin tuo "vuosimiljoonien" sisällyttäminen väitteeseen, vaikka toki silläkin varmasti vaikutuksensa.

Oleellisinta ei kuitenkaan liene se, uskooko suomalaisista 40, 50 vai 60% evoluutioon, vaan se moniko ymmärtää evoluution. Se osuus lienee kaikkien tervejärkisten mielestä huolestuttavan pieni.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
6/21 | 
Anako

Nyt oli kyllä niin suoraa referaattia tuosta videosta

Tekstin alkupuolen lähde on viittaamani erinomainen Dawkinsin kirja, jota myös video seuraa. Siitä eteenpäin teksti seuraa lähinnä omaa pohdintaani.

käyttäjä-6762
Liittynyt22.12.2014
Viestejä1
7/21 | 

Voisiko jokseenkin samaa mieltä olevien 27 % osuus selittyä ihmisen varovaisuudella? Kuten tuot esille, evoluution ymmärtäminen ei ole itsestäänselvyys. Kun ihmisiltä kyselytutkimuksessa tiedustellaan mielipidettä monimutkaiseen asiaan, on turvallisempaa vältellä skaalan ääripäitä.

On pelottavaa, jos ihmiset sokeasti uskovat asiaan, jota he eivät ymmärrä. Valitettavasti tällaisiakin ihmisiä kuulunnee runsaasti täysin samaa mieltä olevien 42 prosenttiin, kuten kirjoituksessasi annat ymmärtää.

Nechimide
Liittynyt23.6.2005
Viestejä14249
8/21 | 

Ei nyt liity muutoin aiheeseen, mutta suomalainen Venla Oikkonen sai juuri arvostetun palkinnon artikkelistaan huippuluokan Signs-refereelehdessä. Mitochondrial Eve jne on artikkelin nimi, julkaistaneen parin viikon sisään. Raportoin kun olen lukenut kollegan julkaisun.

SeppoKahva
Liittynyt3.2.2014
Viestejä2
9/21 | 

Olikohan lajien määrittely helpompaa/erilaista silloin kuin elämä oli itseään replikoivia eliöitä vs. seksuaalisesti lisääntyvissä lajeissa? Replikoivilla lajeille sentään oli sama geneettinen infromaatio kaikilla yksilöillä (pois lukien mutaatiot) , mutta jos vertaa seksuaalisesti lisääntyviin lajeihin niin on enempi sääntö kuin poikkeus että kaikilla yksilöillä on eri geneettinen informaatio?   

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
11/21 | 

Uskotko evoluutioon? Mitä tämä voi tarkoittaa?

Yleisimmin kai jonkinlaista epämääräistä visiota Darwinin ja Wallacen teoriasta (kuten sattumasta ja luonnonvalinnasta) täydennettynä Modernin Synteesin tuomilla uusilla näkökohdilla.

Jos näin on, kyseessä on todellakin usko, uskomus. Uskomus visioon, jonka luulee evoluutioksi.

Miten niin? Eikö evoluutio ole samaa kuin darwinismi? Tuskin. Ei ole varmaan yhtään ihmistä, joka tietäisi, mitä evoluutio on.

Genetiikka on yksi evoluution ydinalueista, ja uusi genetiikka alkaa jo nykyvaiheissaan muistuttaa ymmärrettävyydeltään teoreettista fysiikkaa. Kehityttyään jonkin aikaa se jo ajaa tämän hetken fysiikan ohi, eikä kukaan ymmärrä sitä.

Genetiikan lisäksi evoluutioilmiöön kuuluu muitakin alueita, joita kaikkia ei ole vielä tiedostettu olevan olemassakaan. Joitakin, esim. tietoisuuteen liittyvät alueita, uskotaan jo olevan olemassa, mutta niiden ymmärtämisessä ollaan velton uskomushoidon tasolla, uskomusten tasolla, jotka eivät voi olla tieteellisiä totuuksia.

Tämän hetken johtava evoluution tutkija Eugene Koonin käsittää jo, että evoluutio on perusluonteeltaan matemaattinen ilmiö. Arto Annila omalla matematiikallaan tuottaa samanlaisia konfiguraatioita kuin Koonin omallaan. Mutta..tämä on vasta vähäistä alkua evoluutioilmiön kartoittamisessa.

Evoluutioilmiön täytyy - matematiikan tuotteittensa avulla käsittääkseen - koostua ainakin kaikesta matemaattisesta aineksesta, mitä mieli voi käsittää. En edes usko sen riittävän.

Jos näin on, ei ole yhtäkään, joka voisi uskoa evoluutioon, nimittäin oikeaan, todelliseen evoluutioon.

Niinpä raukenee myös kyky vastata kysymykseen ensimmäisestä ihmisestä. Joitakin veikkauksia nousee silti väistämättä mieleen.

Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

Karkeistaen, tarvitaan vain oikea "impulssisarja" ja uusi laji, uusi matematiikkojen yhteiskonfiguraatio, alkaa kuoriutua näkyvään olemassaoloon monien vielä jäädessä odottamaan vuoroaan.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6892
12/21 | 

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

LHC:n datasta heittävät tietokoneet bittien taivaaseen sekunnin sisään noin 99,999%. Miksi? Koska ne ovat mielenkiinnotonta kamaa eikä mikään määrä tietokoneita riittäisi dataa seulomaan. Törmäyksissä syntyy tietysti valtavasti kaikenlaista kamaa. Johtuen energioista ja muista tekijöistä syntyy – ei vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia – vaan kirjava joukko eri ominaisuuksia omaavia hiukkasia. Esim LHC:n jahdatessa Higgsin bosonia tiedetään teoreettisesti hyvin tarkaan bosonin päähajoamiskanavat tietyissä koejärjestelyissä (LHC:ssä tärkein oli gluoni-gluoni törmäyksistä johtuva hajoaminen kahdeksi fotoniksi, Tevatronissa taasen Higgsin hajoaminen kahdeksi bottom-kvarkiksi). Se tarkoittaa, että miljardien/biljoonien törmäysten joukosta tietokone erottelee jo ensi sekunnilla karkeasti pois sellaiset hajoamiset, joita voivat tuottaa monet muutkin reaktiot ja jotka koneen/kokeen arkitehtuuri muuten hylkää mielenkiinnottomina.

 

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
13/21 | 
Lentotaidoton

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Parilla läpilukemisella en hahmottanut, että kirjoituksessasi olisi väite, että sekamuotoja syntyisi. Enhän tarkoita sekamuodoilla esim. eri energiatilassa olevia elektroneja tai fotoneja. Sekamuodolla voisin tarkoittaa jotakin esim. hieman elektronin ominaisuusspektriä muistuttavaa, joka kuitenkin olisi hivenen erilainen ja ei myöskään mikään standarditeorian mukainen. Esimerkiksi sähkövaraus voisi olla aivan hivenen alkeisvarauksesta poikkeava.

Jos tällaisia kuitenkin syntyy, ajatukseni tietysti kumoutuu, enkä jää sitä suremaan. Olenpahan vain kokeillut kepillä jäätä

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6892
14/21 | 

aggris aggris: mutta ei sekamuotoja

Niin en ymmärtänyt, mitä tarkoitat/tarkoitit ”sekamuodoilla”. ”Sekamuotohan” tarkoittaisi jotain aivan uutta hiukkasta. Maailmankaikkeuden jokainen elektroni on elektroni ja tähän tosiasiaan esim kvanttisähködynamiikan kenttäteoria perustuu. Ja kuten on miljoonasti todetu, se ainut uusi hiukkanen, jota jahdattiin oli Higgsin bosoni. Ja se löytyi (vaikkakin epäsuorasti, itse bosonia ei koskaan havaittu, vain sen hajoamisesta syntyneet teorian mukaiset tiukasti määrätyt tuotteet).

Pieni lisähuomautus: kuten tiedät neutriinot oskilloivat. Se tarkoittaa, että ne lentävät lähes valon nopeudella ja tottelevat vain patalaiskaa heikkoa vuorovaikutusta, W ja Z välibosonit painavat noin 90 GeV, eli lähes sata kertaa enemmän kuin protoni, niin ne ovat liian ”läskejä” kunnon vuorovaikutukseen. Silloin neutriinot ”kokevat” aikaa niin hintsusti, että voidaan todeta jonkinmoisia ”sekatiloja” (neutriinoilla ei ole aikaa tehdä täydellistä oskillaatiota). Fotonit taasen lepomassattomina eivät koe aikaa ollenkaan.

Kukaan ei kiellä mahdollisuutta, että silloin kun LHC:n energiaa kasvatetaan (ensi vuoden huhti/toukokuussa) löydetään uusia hiukkasia. Sitähän superteoreetikot toivovat. Silloin vain yksinkertaisesti mentäisiin Standarditeorian ulkopuolelle. Kaikki Standarditeorian hiukkaset on löydetty. Kaikki on nyt kiinni energioista (esim Tevatron aikoinaan kompastui energiaan ja toisenlaisen päähajoamiskanavan etsimiseen).

Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
15/21 | 

Lentotaidoton kirjoitti: Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

Kiitos, että nyt olemme samaa mieltä siitä, mitä tarkoitin "sekamuodoilla". Luottaen asiantuntemukseesi rohkenen siis toivoa, että niitä ei todellakaan törmäytyksissä synny.

Ellei joku muu toisin todista, voin siis jatkaa vakuumilla spekulointiani..

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6892
16/21 | 
aggris aggris

Lentotaidoton kirjoitti: Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

Kiitos, että nyt olemme samaa mieltä siitä, mitä tarkoitin "sekamuodoilla". Luottaen asiantuntemukseesi rohkenen siis toivoa, että niitä ei todellakaan törmäytyksissä synny.

Ellei joku muu toisin todista, voin siis jatkaa vakuumilla spekulointiani..

Olet ehkä kuullut ns. hierarkiaprobleemasta. Yksinkertaisesti: jos otetaan metrin keppi, niin kaikki tunnetut voimat ja hiukkaset asettuvat sinne ensimmäisen millimetrin miljoonasosien paikkeille. Ja toisaalta, että gravitaation ja sähköheikkovoiman suhde on käsittämätön. Luonnollinen yksikkö hiukkasille olisi esim. Planckin skaala (pienin mahdollinen musta aukko). Ja tämä Planckin energia on nykyisiin hiukkasiin verraten jumalattoman suuri. Planckin energia olisi pyöreästi 10^19 GeV. Nykyisistä hiukkasista raskain on top-kvarkki, noin 170 GeV (sitten Higgsin bosoni 125 GeV ja W ja Z välibosonit n 90 GeV). Protonikaan ei ole kuin n 1 GeV.  Tämä on yksi nykyfysiikan suurista arvoituksista.

Tietysti energian kasvattaminen on yksi tie eteenpäin. Mutta kallis ja hankala tie. LHC:ssä esim. toiveet asettuvat vaatimattomasti keveimmän ns. SUSY-hiukkasen etsimiseen (toistaiseksi ilman tulosta). Silloin olisi näyttöä ainakin supersymmetrian totuudesta.  On myriadi teorioita yli Standarditeorian. Niiden justifikaatiot vain ovat tuon energian kiven takana.

 

Vakuumin kanssa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä. LHC:stä ei tule ”sekamuotoja”.  ”Uudet hiukkaset” olisivat uusia hiukkasia. Piste.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä76533
17/21 | 
Lentotaidoton

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

LHC:n datasta heittävät tietokoneet bittien taivaaseen sekunnin sisään noin 99,999%. Miksi? Koska ne ovat mielenkiinnotonta kamaa eikä mikään määrä tietokoneita riittäisi dataa seulomaan. Törmäyksissä syntyy tietysti valtavasti kaikenlaista kamaa. Johtuen energioista ja muista tekijöistä syntyy – ei vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia – vaan kirjava joukko eri ominaisuuksia omaavia hiukkasia. Esim LHC:n jahdatessa Higgsin bosonia tiedetään teoreettisesti hyvin tarkaan bosonin päähajoamiskanavat tietyissä koejärjestelyissä (LHC:ssä tärkein oli gluoni-gluoni törmäyksistä johtuva hajoaminen kahdeksi fotoniksi, Tevatronissa taasen Higgsin hajoaminen kahdeksi bottom-kvarkiksi). Se tarkoittaa, että miljardien/biljoonien törmäysten joukosta tietokone erottelee jo ensi sekunnilla karkeasti pois sellaiset hajoamiset, joita voivat tuottaa monet muutkin reaktiot ja jotka koneen/kokeen arkitehtuuri muuten hylkää mielenkiinnottomina.

 

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Mitäs nämä on?

Study unveils new half-light half-matter quantum particles

http://phys.org/news/2014-12-unveils-half-light-half-matter-quantum-particles.html

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
18/21 | 
jussipussi
Lentotaidoton

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Mitäs nämä on?

Study unveils new half-light half-matter quantum particles

http://phys.org/news/2014-12-unveils-half-light-half-matter-quantum-particles.html

Kyseinen erittäin kiinnostava muodostuma (vakuumin ottama yllättävä muoto) ei ehkä ole standarditeorian mukainen, mutta ei myöskään sekamuoto siinä mielessä, etteikö se olisi ilmentymä luonnon lakien tietyissä olosuhteissa (reunaehdoissa) muotoamasta materiasta.

Löydös ei mahdollisesti jää ainoaksi erityisten reunaehtojen vallitessa muotoutuvista vakuumin konfiguraatioista.

Tiedä häntä, miten paljon toimivia teorioitakin fyysikoilta vielä puuttuu. Esimerkiksi yleistä suhteellisuusteoriaa pidetään "pätevänä", mutta samat tulokset (ja mielestäni enemmänkin) antaa Hagen Kleinertin (400 tiet. julk.) defektiperustainen teoria, jolla on mielestäni sekin etu, että sillä on itsesimilaareja, konkreettisia luonnonilmiöitä rinnallaan. 

L
Liittynyt17.3.2005
Viestejä7979
19/21 | 

jussipussi

Kirjoitit:

”Mitäs nämä on?”

Tuo juttu ei liity alkeishiukkasiin eikä millään tavalla käsittääkseni sodi Standardimallia vastaan. Näköjään molybdeeni- ja rikkiatomit joissakin olosuhteissa käyttäytyvät mielenkiintoisesti. Uutta fysiikkaa tässä ei käsittääkseni kuitenkaan ole; insinöörimeininkiä enemmänkin. Kunhan asioista ymmärtävät pääsevät lomiltaan, saanemme asiaan selvyyden.

Mielestäni juttu kuitenkin on hieman huonoa journalismia. Toisaalta, hyvää tiedejournalismia ei oikeastaan taida olla olemassakaan. Otsikon quantum particle ei kaiketikaan ole valehtelua, ja jutusta itsestään käy ilmi, että mistään uusista alkeishiukkasista ei ole kyse. Kuitenkin olen sitä mieltä, että otsikko olisi tullut muotoilla toisin.

Tulee mieleen joku vuosi takaperin olleet isot otsikot magneettisista monopoleista, joiden löytyminen olisi helevetin iso juttu joidenkin ns. Grand Unified Theory -hommien kannalta (GUT on Vahvan Vuorovaikutuksen, Heikon Vuorovaikutuksen ja Sähkömagneetisen Vuorovaikutuksen yhdistäminen, siis tunnetut vuorovaikutukset Gravitaatio poislukien). Kyseessä kuitenkin oli vain jokin koejärjestely, jossa jollakin tasolla mallinnettiin puutteellisen nykytietämyksen (Standardinallissa on tiedostettuja puutteita) valossa joitakin piirteitä spekuloiduista magneettisista monopoleista. Samaten oli uutista Hawkingin säteilyn havaitsemisesta, vaikka kyseessä oli ihan vastaava vähän-sinnepäin-homma. Helvetin tiedejournalistit. En edes ilkeä tsekata, mitä Tekniikka & Talous tästä tämän viestin asiasta kertoo.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21514
20/21 | 
L

Tulee mieleen joku vuosi takaperin olleet isot otsikot magneettisista monopoleista, joiden löytyminen olisi helevetin iso juttu joidenkin ns. Grand Unified Theory -hommien kannalta (GUT on Vahvan Vuorovaikutuksen, Heikon Vuorovaikutuksen ja Sähkömagneetisen Vuorovaikutuksen yhdistäminen, siis tunnetut vuorovaikutukset Gravitaatio poislukien). Kyseessä kuitenkin oli vain jokin koejärjestely, jossa jollakin tasolla mallinnettiin puutteellisen nykytietämyksen (Standardinallissa on tiedostettuja puutteita) valossa joitakin piirteitä spekuloiduista magneettisista monopoleista. 

Itse olen löytänyt magneettisen monopolin tavallisesta alkeishiukkasen magneettisesta dipolista. Kun tulkitaan aidosti aika sykliseksi dualiteettiulottuvuuden kertautumaksi, magneettinen monopoli ajattomassa geometriassa näyttäytyy sm-vuorovaikutus-havaitsijoille dipolina, jolla on spin. ½-spin-hiukkasten olemus on vuorotella napaisuutta. Vastakkaisessa tahdissa vuorottelevat hiukkaset ovat havainnoissa vastakkaisia varauksia.

Tuollaista magneettista monopolia ei voi "löytää"/havaita sm-mittalaitteilla, mutta tuollainen teoria antaa kaikki sähkömagneettiset ilmiöt ja GUTkin saadaan ristiriidattomasti.

Edit: vaikuttaa tosin siltä, että aavistuksen ollaan sivussa otsikon aiheesta. 

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat