Kirjoitukset avainsanalla tietoisuus

Penrosen laattoja. Kuva: Wikimedia Commons

Tunnettujen fysiikan lakien avulla nykyisyydestä voidaan laskea tulevaisuuden kehitystä. Ennuste on sitä tarkempi, mitä enemmän tietokoneessa riittää laskentatehoa. Sanotaan että fysiikka on laskettavissa.

Fysiikan laskettavuus kuulostaa viattomalta, mutta sillä on mullistavia seurauksia: Jos laskukone osaa jäljitellä sinua jäännöksettä, sinäkin olet pohjimmiltasi pelkkä laskukone. Ja minä. Ja koko fysikaalinen kaikkeus.

Siis periaatteessa. Toteutukseltaan aivomme tietysti eroaa tietokoneesta kuin hiili piistä, solu transistorista ja hermosolukko virtapiiristä. Mutta ratkaisevaa on koneen toiminta, ei sen koostumus. Puhekin on puhetta, synnyttipä sen äänihuulten tai kaiuttimen värinät.

Laskemisen ei tarvitse olla tietoista. Hyttynen laskee lentoratansa veriaterialle. Sika laskee tryffelin sijainnin. Yläkassin lämäävä kiekkosankari laskee oikein täsmäiskunsa liikeradan, vaikka reputti koulussa laskennon alkeet.

Vastalauseitakin on.

Rajallinen mittaustarkkuus asettaa ennustustarkkuudelle ylärajan, jota ei voida ylittää. Tarkkuutta rajoittaa niin (kvantti)fysiikka, tekniikka kuin se, että ympäristönkin kehitys täytyy huomioida ennusteessa koska täydellisen eristettyä järjestelmää ei ole. Tarkkuuden rajoitteet kuitenkin vain hankaloittavat laskemista, eivät kumoa sitä että laskemisesta on edelleen kyse.

Matematiikka ei ole pelkkää laskentaa, mikä osoittaa ettei ihminen voi olla pelkkä laskukone, väittää Roger Penrose. Pelkkiä laskennan lakeja noudattava olentohan ei voi osata mitään sellaista, mikä ei viime kädessä palaudu pelkkään laskemiseen.

Mekaanisen laskennan ja korkeamman matematiikan eroa Penrose havainnollistaa palapelillä: Laskukone ei osaa yleisesti päättää, voidaanko taso täyttää annetun muotoisilla paloilla ilman aukkoja tai päällekkäisyyksiä. Ihminen, tai ainakin Penrosen kaltainen huippumatemaatikko, osaa. Kone törmää ongelmiin, jos palojen muodostama kuvio jatkuu jaksottomana loputtomiin. Penrosen palapelit kuuluvat ns. päättämättömiin ongelmiin, jotka saavat superkoneenkin jumiin.

Penrosen mukaan ihmisen täydelliseen selittämiseen tarvitaan siksi uusia fysiikan lakeja, jotka eivät ole laskettavissa. Hänen esittämä, toistaiseksi tuntematon fysiikka voisi silti olla ihmisen ennustettavissa, korkeamman matematiikan avulla. Matematiikan, jonka oppiminen olisi koneelle yhtä mahdotonta kuin palapeliongelman ratkaisu.

On totta, että nykyisin tunnetut fysiikan lait eivät selitä kaikkea. Alkuräjähdyksen ja mustien aukkojen kaltaisissa ääriolosuhteissa tarvitaan painovoiman kvanttiteoriaa, jota emme tunne. Tästä fyysikot ovat yksimielisiä.

Mutta aivot ovat sähköllä käyvää mietolämpöistä hyytelöä, joka on kaukana suurenergisistä ääriolosuhteista. Tällaisessa hyytelössä painovoima on heikkoa ja kvantti-ilmiöt pieniä. Puhumattakaan painovoiman kvantti-ilmiöistä, joiden pitäisi olla kerrassaan mitättömiä.

Penrose kuitenkin ehdottaa, että kvanttipainovoimaa tarvitaan tietoisuuden syntymisessä eikä sitä voisi siten sivuuttaa edes ihmisaivojen lempeissä olosuhteissa. Kvanttitilan romahdus on luonteva ehdokas fysiikan ei-laskennallisuudelle, jota korkeampaa matematiikkaa osaavan tietoisuuden selittämiseksi tarvitaan, päättelee Penrose.

Tietoisuuden kvanttiluonteen ongelma on siinä, että niin kauan kuin teoria ei ennusta mitään kokeellisesti testattavaa, se ei ole edes väärin. 20 kohdan lista Penrosen teorian testattavista piirteistä (julkaisun kappale 5.7) ei vaikuta täsmälliseltä eikä testaa suoraan teorian kriittisiä väitteitä.

Väitettä siitä, että matematiikka ei aina palaudu laskentaan, en osaa kumota. Minulle ei kuitenkaan ole selvää, että edes Penrose olisi palapelitehtävän kaltaisia päättämättömiä ongelmia ratkaistessaan yksiselitteisesti oikeammassa kuin loputtomiin raksuttava laskukone. Kenties kurinalaisinkin ihminen ottaa matemaattisessa päättelyssään tahattomia riskejä, jotka edistävät päätymistä (edes virheelliseen) ratkaisuun. Eikö koneenkin voisi ohjelmoida vapaamielisemmäksi sen sijaan, että se alistetaan noudattamaan laskennan sääntöjä täysin orjallisesti?

Väittely laskennallisuudesta saattaa kuulostaa teoreetikkojen haihattelulta, mutta siihen liittyy merkittäviä käytännön kysymyksiä. Nimittäin jos olemme pohjimmiltaan pelkkiä laskukoneita, se osoittaa että riittävän monimutkainen laskukonekin voi tajuta ja tuntea.

Ja tunteviin olentoihin on syytä suhtautua hyvin eri tavalla kuin tajuttomiin välineisiin.

Kommentit (4)

MrNicePressure

Minä olen laskenut sen että tämän päivän matemaatikot ovat laskeneet maailmankaikkeuden toimintatavan kaavoillaan täysin väärin.

Eli heidän kaavansa eivät kuvaa maailmankaikkeutta oikein!!!

Näkyvä maailmankaikkeus kyllä laajenee, mutta se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Näkyvä maailmankaikkeus koostuu laajenevasta työntävästä voimasta jonka laajenemista ylläpitää ja kiihdyttää laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi työntyvä työntävä voima josta osa absorboituu näkyvän maailmankaikkeuden laajeneviin kvarkkeihin, fotoneihin ym. laajeneviin tihentymiin jotka kierrättävät keskenään sitä mistä koostuvat eli laajenevaa työntävää voimaa.

Laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden oma vauhti kiihtyy tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan ja se poistuu yhdessä hetkessä pois siltä avaruuden alueelta jonne juuri siirtyi jne.

Edessä päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajeneville tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän "ruokaa" eli työntävää voimaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu koska mitään muuta fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa ei ole olemassa.

Se minkä takia edessä päin on koko ajan enemmän ja enemmän tarjolla työntävää voimaa selittyy Onrsimpleprinciple mallin avulla loogisesti.

Sekin miten saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Ei paha.

Oon mie aika KONE, vaikka itse sanonkin!

😀

MrNicePressure

Sekin miten SE työntävä voima saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Siis sen työntävän voiman jota laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän.

Äkkiseltään voisi olettaa että tuo työntävä voima hidastaisi laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhtia, mutta koska se saa kaiken näkyvässä maailmankaikkeudessa ja sen ympäristössä liikkuvan laajenemaan, ei laajenevalla maailmankaikkeudella ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kiihtyvää liikettään pois päin siltä alueelta jossa se syntyi ja jonne sen omakin laajeneminen ja kiihtyvä työntyminen eteenpäin välittyy paineena / työntävänä voimana joka puristaa kaiken sinne päätyvän uudeksi äärimmäisen tiheäksi raaka-aineeksi josta myöhemmin uusien laajenevien galaksien keskusten laajenevia supermassiivisia kohteita jne.

Ps. Tein toisenkin laskuvirheen kun työnsin sormeani kohti näppäimistöä ja osuin kirjaimeen r kun yritin osua kirjaimeen e.

Eli Onesimpleprinciple on siis se malli josta on kyse ja joka ei sisällä virheellisiä matemaattisia kaavoja.

Tämä siksi ettei siihen ole vielä olemassa matematiikkaa.

😀

MrNicePressure

Laskin ajat sitten että tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus avaruutta.

Chemical traces from star formation cast light on cosmic history

"A study of intense starbursts—events in distant galaxies in which stars are generated hundreds or thousands of times faster than in our Milky Way—is changing researchers' ideas about cosmic history."

https://m.phys.org/news/2018-06-chemical-star-formation-cosmic-history.html

"Professor Rob Ivison, of the University of Edinburgh's School of Physics and Astronomy and ESO, said: "Our findings lead us to question our understanding of cosmic history. Astronomers building models of the Universe must now go back to the drawing board, with yet more sophistication required.""

No niin, tätähän minä olen yrittänyt vääntää rautalangasta näille tyypeille.

Tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa.

Ensin uuden tähden aine on hyvin tiheää ja hyvin pienellä alueella sen työntyessä ulos galaksin keskustan koko ajan laajenevasta supermassiivisesta kohteesta ja kun ulkoinen työntävä voima saa supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvät erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan räjähdyksenomaisesti, syntyy uuden laajenevan tähden keskustaan välittömästi erittäin suuri paine ilman vetävää voimaa jne.

Joskus tähteä ei synny, mutta silti lopputuloksena on uutta havaittavaa ainetta laajenevan kaasun laajenevana kaasupilvenä!

😀😀😀

Parikymmentä vuotta sitten filosofi David Chalmers laski liikkeelle meemin, joka tunnetaan nimellä tietoisuuden vaikea ongelma. Meemin mukaan tietoisuuden varsinainen mysteeri on sen olemassaolo: Miten ihmeessä hengettömiä fysiikan lakeja noudattava aivotoiminta voi tuntua ylipäätään miltään? Ilman aineetonta henkeä ihmisen pitäisi olla vain tunnoton soluautomaatti vailla tajuntaa, väittää Chalmers.

Chalmersin meemi on ilmeisen virulentti monien oppineidenkin keskuudessa. Erityisen herkästi se tarttuu filosofeihin, eivätkä edes biologit näytä olevan siltä suojassa. Jopa yleensä niin terävä Sam Harris levittää tietoisuuden vaikeaa ongelmaa kirjassaan Waking Up, jonka kokonaisen luvun nimeksi hän on antanut "tietoisuuden mysteeri".

Ilman fysiikan opintojen antamaa immuniteettia Chalmersin meemi olisi luultavasti tarttunut myös minuun: kenties kirjoittaisin tässäkin tietoisuuden mysteeristä – ja levittäisin meemiä eteenpäin.

Fysiikka opettaa, miten kokonaisuus selittyy osiensa vuorovaikutuksilla – lämpö osasten energiana, aineen ominaisuudet osastensa suhteina, elämä monimutkaisuuden sähkömagnetismina. Kokonaisuus on karkeistus eli keskiarvo osiensa vuorovaikutuksista. Kokonaisuudella on siksi piirteitä, joita sen yksittäisillä osilla ei ole. Mutta fysiikka paljastaa että näiden piirteiden emergenssi on reduktionistista, filosofien ammattislangilla ilmaistuna. Tosin filosofin korvaan emergenssin ja reduktionismin samaistaminen kuulostanee mielettömältä, sillä yleisen väärinkäsityksen mukaan ne ovat toistensa vastakohdat.

Miksi värittömät vihreät ideat nukkuvat raivokkaasti? Jokainen tunnistaa, että kysymys ei ole järkevä. Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa? Ei-kokonaislukuisuuden vaikea ongelma: miten koulutodistuksen keskiarvo voi olla ei-kokonaisluku, vaikka todistus koostuu vain arvosanoista, jotka ovat kokonaislukuja?

Kaikkien näiden "vaikeiden ongelmien" ratkaisu on sama: karkeistus. Keskiarvo on karkeistus. Lämpötila on karkeistus. Tietoisuus on karkeistus. Eli informaatiota valikoivasti hukkaamalla syntyvä yksinkertaistus todellisuudesta.

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy. 

Tiedämme, että tietoisuus on luonnonilmiö jota päässämme oleva mittari nimeltään aivot mittaa. Tiedämme, että aivot luovat keräämästään aistitiedosta keskimääräisen kuvan hieman kuin lämpömittari laskee siihen törmäävien hiukkasten keskimääräisen energian. Tiedämme, että tietoisuus syntyy kun aivomme mittaavat luontoa erityisellä aika- ja paikkaresoluutiolla. Tiedämme, että tietoisuuden resoluutioherkkyys on sukua valokuvaukselle: Jos valotusaika on liian lyhyt, kuva ei muodostu. Jos aika on liian pitkä, kuva peittyy kohinaan. Tiedämme, että ihmisen tietoisuuden aikayksikkö on sekunti, aivoissa kulkevan hermoimpulssin millisekunti.

Vaikka tiedämme tietoisuudesta paljon, emme osaa johtaa sitä kuin lämpöoppia hiukkasfysiikasta. Vain tähän tietomme aukkoon ankkuroituva saivartelija voi väittää, että emme tiedä tietoisuudesta mitään – ja sivistyneet ihmiset ovat minulle tällaista selvin päin väittäneet. Aivan yhtä hyvin voisi saivarrella, että emme tiedä ylipäätään mistään mitään, mutta saivartelijat ovat harvoin näin johdonmukaisia. Saivartelu kun on yleensä valikoivaa saivartelua, jolla pyritään vain nostamaan omien mielipiteiden arvoa.

Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote. Fysiikan ja tieteen kokonaistietämys vierittää todistuksen taakan epäilijän harteille: Tietoisuus on karkeistus, kunnes toisin todistetaan. Tietoisuus on evoluution tuote, kunnes toisin todistetaan.

Usein toistettu väite, jonka mukaan ihmisen kanssa fysikaalisesti identtinen olio vailla tietoisuutta toimisi täsmälleen kuin oikea tietoinen ihminen on mieletön oletus, joka tekee jo kättelyssä tietoisuuden ongelmasta mahdottoman kuin ilma vailla lämpötilaa.

Suuria vastauksia löydetään kysymällä pieniä kysymyksiä. Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Tietoisuuteen liittyvät oikeasti järkevät ja hedelmälliset kysymykset ovat niitä pieniä kysymyksiä, joita neurotieteilijät työssään ratkovat. Niiden kantama sato selventää hitaasti mutta varmasti myös laajempia teemoja kuten aivovaurioiden ja -häiriöiden vaikutus tietoisuuteen, tietoisuuden varhaiskehitys lapsella, tietoisuuden evoluutio, eläinten tietoisuus ja jopa tietoisuuden koneellinen simulointi.

Lyhyttä tyhjentävää selitystä tietoisuudelle on tietenkin turha odottaa. Emmehän osaa selittää siten edes ihmisaivoja tavattomasti yksinkertaisemman tietokoneen toimintaa. Silti ymmärrämme miten tietokone toimii, koska osaamme rakentaa sellaisen.

Elokuun Tiede muuten lupailee syyskuun numeroon vastausta kysymykseen "mitä on tietoisuus?". Odotetaan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta.

Kommentit (36)

P.S.V. 3779

Tietoisuudella on kaikkeen muuhun olevaan nähden erityisasema, mikä voi viitata ehkä jopa siihen, että jotain hyvin olennaista on vielä keksimättä ja ehkä myös siihen, että tietoisuuden olemuksen selvitysyritykset ovat tärkeitä.

Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen. Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa.

Väitteen kumoaminen on mahdotonta, sillä jokainen kumoamisyritys implikoi tietoisuuden  olemassaolon, minkä väite on juuri kieltänyt. Minusta tämä on itsestään selvää, mutta taannoin keskustellessamme siitä palstoilla se  osoittautui   olevan mahdottoman tuntuinen; kukaan keskusteluun osallistunut ei ymmärtänyt edes väitteen sisältöä.

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  Äskettäisessä keskustelussa Larry Moranin Sandwalk-blogin kommenttiosastossa sain päähäni, että jos valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, voi elottoman luonnon täyttävää informaatiota sanoa latentiksi informaatioksi evoluution askeleen puolestaan ollessa latentin informaation palasen transformoitumista kehittyvän tietoisuuden tai vastaavan ansiosta toimivaksi informaatioksi.  Esimerkiksi puun vuosirenkaiden informaatio ennen tietoisuuden tuloa on latenttia mutta tietoisuuden tultua toimivaa.

Jos informaatio ymmärrettäisiin, saatettaisiin ymmärtää myös tietoisuutta selittävä Giulio Tononin IIT ja ylipäänsä informaatiosisältöjen pääasiallisten lähteiden sijainti. Pari vuotta sitten IIT:tä kannattava Max Tegmark esitti, että tarvitaan vielä joku lisätieto ennen kuin IIT voidaan ymmärtää, mutta ketju, jossa suorat lainaukset olivat, on hävinnyt minulta. Seuraavassa Tegmarkin blogissa ja kommenteissa otetaan kantaa tietoisuuteen eri näkökulmista

http://www.huffingtonpost.com/max-tegmark/lets-measure-consciousnes_b_89...

Oman ongelmansa tuo mukaan myös mahdollisuus nähdä olemassaolo neutraalin monismin ilmentymänä, jolloin subjektittomuudesta johtuen tietoisuuden roolikin täytyy käsittää uudella tavalla

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28053

"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Karkeistus on ilmiö, jota en käsitä. Mieleen tulee, että siinä suuri joukko vaikutuksia ikään kuin sulautuu yhdeksi, tavallaan keskiarvoiseksi vaikutukseksi. Alun perin olleet vaikutukset tulkitsisin reunaehdoiksi ja niiden yhteensulautuman pienimmän vaikutuksen periaatteen sanelemaksi hahmoksi. Niinpä kukin tietoinen tila olisi ehkä suuren reunaehtomäärän yhteensulautuma. Tämä on vain arvelua, mutta jos näin todella olisi, voisi karkeistumaa ehkä myös purkaa ennen karkeistusta olleiksi informaatio-osiksi.  Todellisuudessa ei tapahtuisikaan informaation kadottamista, vaan sen sulautumista muiden karkeistuvien informaatio-osasten kanssa yhteen ja kietoutuvan niihin häviten näkyvistä erillisenä vaikuttajana. Mutta tämähän on vain mieleen juolahtanut mahdollisuus..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Sir Wandere

Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Käyttäjä1549
Liittynyt30.1.2016
Viestejä29

Aine on keskusuniversumia lukuun ottamatta kaikissa universumeissa samanlaista. Aineen fyysiset ominaisuudet määräytyvät sen rakennusosina olevien jäsenten kiertonopeuksista, kiertoliikkeessä olevien osien lukumäärästä ja niiden koosta, niiden ja ytimen välisestä etäisyydestä eli aineen sisältämästä avaruudesta sekä eräiden maapallolla vielä tuntemattomien voimien läsnäolosta.

Erilaisissa auringoissa, planeetoilla ja avaruuden taivaankappaleissa materia esiintyy kymmenessä pääjakautumassa:
1. "Ultimatoninen aine" – aineellisen olemassaolon fyysiset perusyksiköt, elektronien muodostamiseen soveltuvat energiapartikkelit.

2. Alielektroninen aine – aurinkojen sisältämien superkaasujen hylkivä ja ulostyöntävä vaihe.

3. Elektroninen aine – aineellisen erilaistumisen sähköinen vaihe – elektronit, protonit ja erilaiset muut elektronisten ryhmien tapauksittain vaihtelevaan rakenteeseen kuuluvat yksiköt.

4. Aliatominen aine – kuumien aurinkojen sisuksessa runsaana esiintyvä aine.

5. Hajonneet atomit – joita tavataan jäähtyvissä auringoissa ja kaikkialla avaruudessa.

6. Ionisoitunut aine – yksittäiset atomit, joista sähkö-, lämpö- tai röntgensädevaikutukset ja liuottimet ovat riistäneet uloimmat (kemiallisesti aktiiviset) elektronit.

7. Atominen aine – alkuainejärjestelmän kemiallinen vaihe, molekyylisen eli näkyvän aineen rakennusosat.

8. Aineen molekyylivaihe – aine sellaisena kuin se normaalioloissa Urantialla esiintyy suhteellisen pysyvässä aineellistumisen tilassa.

9. Radioaktiivinen aine – raskaampien alkuaineiden hajaantumistaipumus ja -aktiviteetti olosuhteissa, joissa vallitsee mieto lämpö ja heikentynyt gravitaatiopaine.

10. Luhistunut aine – kylmien tai kuolleiden aurinkojen sisäosissa esiintyvä suhteellisen muuttumaton aine. Aineen tämä muoto ei itse asiassa ole muuttumaton, sillä siinä esiintyy yhä jonkin verran ultimatonien, jopa elektronien toimintaa, mutta nämä yksiköt ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden kiertonopeudet ovat huomattavasti laskeneet.

Edellä oleva aineen luokittelu koskee paremminkin aineen rakennetta kuin niitä muotoja, joissa aine on luotujen olentojen havaittavissa. Siinä ei myöskään oteta huomioon esiemergenttisen energian vaiheita eikä Paratiisissa ja keskusuniversumissa olevia ikuisia aineellistumia.

Zoni

Kenties "karkeistus" olisi hyvä vaihtaa käsitteeseen yhteisvaikutus? Lämpötila mittaa kyllä hiukkasten keskimääräistä liikettä, mutta lämmön siirto tapahtuu yksittäisten hiukkasten törmäyksinä toisiin hiukkasiin. Tämä on minusta olennaista lämmön ymmärtämisessä, lämpö ei ole vain reduktionistinen kelvin-/celsiuslukema. Täten tietoisuuden kokemus voi olla "karkeistus", mutta sen syntymekanismi voi johtua ennemminkin yhteisvaikutusten emergenssistä? 

Suurten kysymysten pohdinta rakentaa kokonaiskuvaa, jota ilman pienet yksinäiset faktan poikaset näyttävät lähinnä triviaaleita ja merkityksettömiltä. Niitä kuitenkin tarvitaan suurten kysymysten oikeaan määrittelyyn.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Teppo kirjotti:  Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa?

Tässä herää ajatus, että rinnastetut "vaikeat ongelmat" ovat hieman eri kertalukua, eivätkö olekin? Karkeistus tavallaan avaa ilmiöön uuden näkymän, Enqvistin sanoin muuttaa luonnonlakia.  Asian ydin on kuitenkin, että luonto ja luonnonlait eivät karkeistuksessa muutu, tutkijan teorianäkökulma vain vaihtuu.. Mitään uutta, mitä ei olisi ollut jo miljardeja vuosia, ei tapahtumaan paperilla esitetyn karkeistuksen myötä tai mitenkään muutenkaan lämpöilmiöön ilmesty.

Miten ylipäänsä mitään voi olla olemassa, voi olla peruskysymys. Olemassa olevan asteittaista ilmestymistä vakuumin muuntumisen tuloksena ainakin tutkitaan paljon. Täydellinen ymmärrys kuitenkin puuttuu

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

Myös tietoisuus ilmenee konkreettisena esimerkiksi erilaisissa tuntemuksissa ja elämyksissä, mutta sen syntyä vakuumin muuntuessa ei juurikaan ole pohdittu. Ainakin jonkinlaisen mielekkään teoriankin varmaan voisi kehittää tietoisuudesta vakuumin muunnoksena, jos vakuumi vielä vähän paremmin ymmärrettäisiin, eikö totta?

Giulio Tononin IIT on ehkä tämän hetken keskustelluin tietoisuuden teoria. Sen kannattajiin ovat liittyneet muun muassa Crickin entinen tutkijatoveri  Koch ja fyysikko Tegmark.  Erittäin helppolukuinen tietoisuutta ja erityisesti  IIT:tä arvoiva artikkeli on

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Tuohon minuusnäkökulmaan  lisäisin vielä ongelman, kuinka minuusnäkökulma voi ilmetä kvalitatiivisesti hyvin monenlaisena. Jos oletetaan, että tietoisuus todella on pelkkä materiaalisten tilojen materiaalinen karkeistus, voidaan ihmetellen kysyä, millaista sitten on esimerkiksi vihainen materia, surullinen materia, pelokas materia, ylpeä materia, itsevarma materia jne.

Zoni esittää, että nimi karkeistus tulisi vaihtaa yhteisvaikutukseksi. Kannatan tätä ehdottomasti, koska luuloni mukaan karkeistuksessa ei informaatiota oikeasti hävitetä, vaan transformoidaan uudenlaiseksi yhteisvaikutukselliseksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi sinisten ja keltaisten pisteiden joukko karkeistuu jossain resoluutiossa vihreäksi information tietynlaisen kietoutumisen tuloksena, mutta  toisessa resoluutiossa (esim. hyperaquity-resoluutiossa) purkautuu jälleen "todellisiksi" väreikseen.

Tietämättömyys informaation olemuksesta ja alkuperästä lienee pääasiallinen este tietoisuuden käsittämiselle. Onko informaatio pelkkä ilmiöitä kuvaava ja tulkitseva laskutoimitus paperilla, vai todellinen, ei-elollisessakin luonnossa esiintyvä vaikutusvoimainen "stuffi".
Sanoma kieltäytyi

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Sanoma kieltäytyi..juttuni oli "liian pitkä", siitä piti poistaa osia..

 Sanonnan "emme tiedä ylipäätään mistään mitään" asemesta saivartelijoiden pitäisi sanoa, että vaikka tiedämmekin monista asioista, varsinkin luonnontieteiden alalta, huikean paljon, monia järkeviä kysymyksiä niin solubiologian, genomiikan kuin olioiden synnyn vakuumista tiimoilta on vielä avoimena. Aivotiedekin on paljastanut lukuisia aivotapahtumien ja tietoisuuden ilmiöiden korrelaatioita, mutta tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys ja sen mahdollinen merkitys olemassaolollemme  on täysin selvittämättä.  Erinäisiä teorioita kuten Ecclesin ja ydinfyysikko Beckin teoria on kyllä olemassa, mutta sekään ei liene saanut ilmaa siipiensä alle

https://www.google.fi/#q=eccles+beck

Myös Tononin IIT pyrkii selittämään tietoisuutta, mutta koska siinä lähinnä puhutaan informaatiosta ottamatta kantaa sen mahdolliseen todellisuuteen muualla kuin laskijan paperilla, se on vielä kehittymässä. Max Tegmark on kyllä pannut itsensä likoon asian selvittämisessä, mutta samalla laitoksella työskentelevä toinen fyysikko ei pidä Tegmarkin tähänastisia tuloksia kovin onnistuneina.

Tosiaan, vaikka tiedetäänkin paljon, paljon on myös tietämättömyyttä. Esimerkiksi genomiikan alalla löytyy uusia, jopa periaatteellisesti uusia genomin toimintaan liittyviä ilmiöitä. Seuraavassa referoin lyhyesti liki sataa tiedeuutista genomiikan alalta (nimimerkeillä psv, aggris aggris yms.), joista jotkut ovat olleet yllättäviä. Äskettäinkin taas raportoitiin jostain sellaisesta.

http://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/perimassa_on_paljon_turhaa_koska_evoluutio

Sitten on myös varmalta tuntuvaa luulotietoa kuten se, että lymfakierto ei ulotu aivoihin. Suomalainen tutkijaryhmä sai paljon kuuluisuutta osoittaessaan lymfakierron ulottuvan sekä silmiin että aivoihin. Uusi luulotieto ilmeni, kun todettiin jäkälien muodostuvan ennen tiedettyjen sienten ja levien lisäksi hiivasta (kts. Aivelon blogi).

Larry Moran on osoittanut, että evoluutioon kuuluu monta muutakin tärkeätä tekijää kuin perinteiset sattuma ja luonnonvalinta. Mitä kaikkea evoluutioon kuuluu ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit? Paljon avoimia kysymyksiä. Melkoinen ongelma on myös solun satojen erilaisten hienoviritteisten molekyylimoottorien synty vakuumin modifikaatioina

http://www.tiede.fi/keskustelu/56571/ketju/solut_taynna_moottoreita?chan...

Sitäkään ei oikein tiedetä, mitä matematiikka on; eri koulukunnat (usein tohtoritasoiset matemaatikot) väittelevät siitä. Ja mikä merkillinen yhteys on luonnon objekteilla ja matematiikan kaavoilla, joista jotkut ikään kuin tietävät ennakolta tapahtumien kokeellisesti löydetyt lait. Toisinaan tulee mieleen, että niin luonto kuin tietoisuuskin voisivat olla matematiikan lauseiden eriasteisia karkeistuksia eli yhteisvaikutuksia, joiden tehokas purkaminen matemaatikon aivoissa toisi nämä lauseet näkösälle vähän samaan tapaan kuin vihreän voi joskus purkaa komponenteikseen keltaiseksi ja siniseksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Teppo kirjoitti: Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Epäilemättä näin yleensä on varsinkin luuloonsa uskovien pelkän filosofoinnin harjoittajilla.. Mutta ei ole ehkä täysin mielekästä väheksyä eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Yksi voi väheksyä "suurten kysymysten" pohdintaa, mutta toinen saattaa saada siitä voimaa tieteelliseen työhönsä. Tällainen fyysikko on esimerkiksi 6-kertainen Nobel-ehdokas Sudarshan, joka pohtii syvällisiä kysymyksia hindulaisuuden ja Vedakirjallisuuden valossa. Hän on sanonut, että korkeimpina luovuuden hetkinään tiede ja spiritualiteetti ovat olleet hänelle yhtä.

https://www.google.fi/#q=george+sudarshan

Myös "erimielisyysperiaate", jonka Neuron-lehti julkaisi 2013 pitää eri tavalla ajattelua hyväksyttävänä todetessaan, että eri ihmisten aivojen rakenne ja langoitukset ovat erityisesti kognitiivisen ajattelun alueilla niin erilaiset, että heidän on mahdoton ajatella tai toimia keskenään samalla tavalla

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Nämä kysymykset eivät ehkä sittenkään ole täysin järjettömiä, koska niihin asiallisesti vastaaminen edellyttää melkoista annosta luonnontieteellistä tietoa. Asiallisen vastauksen myötä kysyjä (esim. yläkoululainen) voi saada melkoisen annoksen sekä tosiasia- että teoriatietoa.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

"Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on", kirjoittaa Wittgenstein (TLP  6.44). Olemassa olemisen ongelmaa voidaan yrittää valaista monilla paljon tietoa ja informaatiota sisältävillä lähestymistavoilla, vaikka kysymyksen sananmukainen sisältö saattaakin jäädä vastaamatta.

Tietoisuuden ongelmaa pidetään yleensäkin, Chandlerista riippumatta, vaikeana ratkaista. Ainakaan kukaan ei ole vielä ilmoittanut ratkaisseensa sitä. Tietämättömyys siitä, mitä tietoisuus on, voi harmittaa yhtä aina ongelman kieltämiseen saakka, kun toinen taas voi suorastaan nauttia antaessaan mielensä levätä tässä ja muissa ratkaisemattomissa "suurissa kysymyksissä". Toisaalta joillakin vaikuttaa olevan tarve saavuttaa tietämisen ja ymmärtämisen tunne limboilemalla, jollaista on esimerkiksi karkeaan fysikalismiin tai perinteiseen hengen ja aineen dualismiin lukkiutuminen. Edellisessä "ratkaisussa" täytyy tiukasti unohtaa tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys, vaikka juuri sen selittämisestä onkin kyse. Toisessa taas ei huomata, että selittäviksi tekijöiksi kuvitellut "aine" ja "henki" ovat itse asiassa juuri selitettävänä olevia tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 joku esittikin, että neutraalin monismin mukainen egon hylkäävä ihmiskuva voisi olla otollinen myös tietoisuuskysymyksen ratkaisemiselle. Tietoisuuden status voi olla olennaisesti toinen neutraalin monismin ja subjektittomuuden mukaisessa ihmiskuvassa.

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

Mr. Nice Pressure

"Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä."

Järjetöntä väittää että nuo kysymykset olisivat järjettömiä.

Kaiken alkua ei ole ollut, joten jossakin päin ikuista ja ääretöntä avaruutta näkyväkin maailmankaikkeus alkunsa sai. Epäilen että tuo alue voi olla hyvinkin kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella eli kolmiulotteisesti ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on kokonaisuutena työntynyt hyvinkin nopeasti pois päin siltä alueelta jossa laajeneva näkyvä maailmankaikkeutemme sai alkunsa, kuljettaen laajenevaa ja vauhtiaan kiihdyttävää valoa mukanaan.

Ikuisella ja äärettömällä maailmankaikkeudella ei ole keskustaa, eikä reunoja, mutta kysymällä tuohonkin voi saada vastauksen, joten mitäs järjetöntä noissa kysymyksissä muka on?

Rakkautta
1038
:)

Mr. Nice Pressure

Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Rakkautta
1038
:)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Mr. Nice Pressure kirjoitti:
Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Varsin kiinnostava näköala maailman mahdolliseen alkuun! Sitä ajatellessa tuli mieleen, että kaiken olevan syntyminen voisi olla samanlainen ilmiö kuin lätäkön jäätyminen pakkasen tultua. Lätäkön viiletessä alkaa jollain kulmalla tapahtua veden faasitransitio jääksi. Periaatteessa myös vakuumin muuntuminen olisi voinut alkaa jostain. Faasitransition raja etenee etenemistään ja lopulta koko lätäkkö on jäässä. Vastaavasti vakuumissa tapahtuu sarja spontaaneja symmetriarikkoja ja muunlaisia faasitransitioita, joiden tuloksena kaiken olevan peruselementit saavat hahmonsa vakuumin "aineksesta". Periaatteellinen osavastaus siihen, miten mitään voi olla olemassa, olisi siis vakuumin tuntemisessa. Suuri osa tiedeyhteisöstä tosin vielä kuvittelee vakuumin olevan vain jonkinlaista täysin säännötöntä sekasotkussa kieppuvaa energiaa

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

 Vastaavasti myös lätäkön jää voi olosuhteiden edelleen muuttuessa kokea uusia faasitransitioita muuttuen nyt  uudenlaiseksi jääksi jne. Kemiaa tutkiessa tein joskus liuoksia, joihin veden haituessa alkoi kiteytyä erilaisia väri- ja muotomaailmoja. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820

P.S.V. 3779 kirjoitti:

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  

Onko "stuffia vai ei"?

"Maxwellin demonista tehtiin itsenäinen jäähdytin nanoteknologialla

....– Koska työskentelemme suprajohtavien virtapiirien kanssa, pystymme valmistamaan kvanttitietokoneiden kubitteja. Seuraavaksi haluammekin tarkastella näitä samoja ilmiöitä kvanttitasolla, Pekola paljastaa.

Artikkeli: J. V. Koski, A. Kutvonen, I. M. Khaymovich, T. Ala-Nissilä and J. P. Pekola "On-chip Maxwell’s demon as an information-powered refrigerator""

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2016-01-11/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

http://physics.aps.org/articles/v8/127

Yllä olevan artikkelin muutamista lauseista voisi ehkä luoda käsityksen, että informaatio todella olisi luonnossa eikä yksin ajatuksissa olemassa jonkinlaisena vaikutusvoimaisena "stuffina". Sen olopaikaksi voi kuvitella vakuumia. Vakuumin transitioissa aina uusi informaation konfiguraatiotyyppi ilmenee  tuottaen vakuumin aineksesta uusia olevaisen elementtejä ja niiden välisiä luonnonlakeja. Logiikan ja matematiikan lait syntyvät samalla  informaation konfiguraatioina.

Informaatio on aluksi pääosin kietoutunut materiaan ja materian lakeihin, luonnonlakeihin. Esimerkiksi elämän evoluutio on informaatioperäinen ilmiö, minkä tosin vain itsensä "likoon paneva" tietoisuus voi hahmottaa. Mikä sitten on tietoisuus? Miten se liittyy informaatio-"stuffiin"?

Ihmiskunnan ajatusvoimaisimpiin jäseniin kuuluva Nikolai Tesla, joka koki aivojensa olevan tiedon vastaanotin,  sanoi: "Jos haluat löytää universumin salaisuudet, ajattele energiaa, taajuutta ja värähtelyä."

https://www.google.fi/#q=nikola+tesla

Teslan neuvoa seuraten voimme lähteä liikkeelle ajatuksesta,, että informaatio jotenkin alkaa värähdellä aivotoimintojen mukaan värähtelykuvioiden muodostaessa tietoisuuden sisältöjä. Delfiinien kymatiikka-kieli saattaisi toimia näin, mutta muidenkin eläinten kielessä voisi olla toistaiseksi havaitsematon kymatiikka-aspekti.

http://www.ted.com/talks/evan_grant_cymatics

https://www.google.fi/#q=dolphin+speaking+cymatics+2016 (katso myös pictures)

Kymaattinen kuvio voi toimia informaation kantajana, mutta tällaisena se tai sen kantama informaatio eivät vielä ole nimenomaisesti tietoisuutta, kuten esimerkiksi tunteita ja elämyksiä. Tarvitaan vielä jotain muuta. Löytyykö fysiikasta analogioita? Veikkaan, että löytyy, jos pidetään kiinni informaation "stuffi"-oletuksesta.

Ensimmäinen analogia on informaation kuten kaasumaisen vedenkin transformoituminen nesteeksi. Tuloksena on informaatiopisara. Aivojen informaatiopisara lepää kondensoitumattoman informaation "päällä" ja värähtelee värähdysten ollessa tuntemuksia ja elämyksiä, itseään tietoisuutta.

Toinen analogia on informaatiopisaran värähtelymoodien, tietoisuuden tilojen, syntyminen Leidenfrostin pisaran moodien tavoin

https://www.google.fi/#q=leidenfrost+droplet+dynamics (katso myös pictures)

Noin 300-asteisella keittolevyllä hyvin monia erilaisia värähtelymoodeja ottavan vesipisaran analogiavastine informaatiopisara voi ottaa suunnattoman määrän erilaisia värähtelymoodeja vastineena aivojen "kaasutilassa" olevan informaation "lämpötilaan" eli energian jakaumiin. Leidenfrostin pisaran värähtelymoodien välillä voi esiintyä samanlaisia ilmiöitä kuin tietoisuuden tilojen välillä; esimerkiksi jotkut moodit ovat vaikeammin saavutettavissa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Jatkoa edelliseen. Piti pitää tauko ohjelman sanoessa, että esitys oli liian pitkä.

Yleensä olemme tietoisia vain hyvin harvoista asioista yhtä aikaa. Emootio voidaan ehkä kokea samanaikaisesti jonkin muun informaatiosisällön kanssa. Leidenfrostin pisarassa emootioita voisivat ehkä vastata pisaran erilaiset globaalit pienitaajuiset, suuriamplitudiset heilahtelut keittolevyn koverassa syvennyksessä. Vaikka tietoisuuden polttopisteessä on ehkä vain asia kerrallaan, tietoisuuden kentässä on usein paljon objekteja, joista jokainen voidaan äkkiä ottaa tietoisuuden polttopisteeseen. Nämä rinnakkaismoodit ovat suunnattoman moniulotteisen informaatiopisaran kiinteää yhteyttä aivoihin kuvaavia erityisominaisuuksia.

Ei ole aivan selvää, vaikuttaako pisaran moodi vastaavasti aivoihin jossain määrin säädellen niitten tilaa. Morsellan teorian mukaan niin ei välttämättä olisikaan

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 muutamat tutkijat, joista tunnetuin on varmaan Giulio Tononi, painottivat neutraalin monismin mukaista ajattelua. Neutraaliin monismiin pitäytyminen voikin mahdollisesti pelastaa Tononin IIT:n.

  http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

""Eräs tapa tarkastella aivojen ja tietoisuuden suhdetta on Giulio Tononin integroidun informaation teoria (IIT),..

Näin aivoissa tapahtuvien vuorovaikutusten verkosto muodostaa rakenteen, joka vastaa erilaisia kokemustiloja. Tononi esittää, että verkoston rakenne eli siihen liittyvä informaatio itse asiassa on kokemustila.

Chalmersin ja Matteo Grasson mukaan Tononi kehittelee edelleen Chalmersin 1990-luvulla esittämää ideaa, että informaatio on aineen ja tietoisuuden taustalla oleva perustava todellisuus. Ensimmäisen persoonan kokemus ja fysikaaliset vuorovaikutukset ovat eri näkökulmista katsottuja informaation toteutumia. Tällöin tietoisuus on myös sisäänrakennettu maailmaan, kun aivojen kyky integroida informaatiota on yhtä perustava kuin hiukkasten kyky fysikaalisiin vuorovaikutuksiin.

Näin Tononi yhdistää neutraalin monismin, strukturalismin ja panpsykismin. Tietoisuus on tiettyjen rakenteiden kyky integroida informaatiota.""

Koska neutraaliin monismiin ei itse asiassa kuulu subjektia, egoa, siihen ei välittömästi kuulu ainakaan jonkun subjektin tietoisuutta:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

 ""Wittgensteinin varhais- ja myöhäisfilosofian kestävä ajatus on subjektittoman tietoisuuden idea, joka on neutraalin monismin pääargumentti. Wittgensteinin keskeiset väitteet ovat, että ajattelevaa, mieltävää subjektia ja asioiden apriorista järjestystä ei ole olemassa. Minuus häviää..""

Neutraalin monismin maailmassa kaikki objektit, myös subjekti, joka on yksi neutraaleista, saman tasoisista objekteista, ovat "omistajattomia". Niinpä ei voida puhua subjektin tietoisuudesta, joka sillä olisi. Neutraalin monismin käsittely  tuntuu aluksi helpolta, mutta sitten seuraa joukko ratkeamattomia kysymyksiä, joiden kanssa neutraalin monismin johtaviin perustajiin kuulunut fyysikko Ernst Mach (350 tiet. julk.) turhaan painiskeli. Toisaalta ei tekisi mieli hylätä NM:kaan siinä näkyvän lupauksen tähden. Yksi ratkaisuyritys voisi tapahtua esimerkiksi jänis-ankka -kuviossa esiintyvän seeing-as - ilmiön termein: "normaalitilassa" esiintyvä subjektiivisuus ja neutraalissa monismissa esiintyvä subjektittomuus vaihtuisivat aika-ajoin toisikseen ja olisivat molemmat "oikeita" kuvauksia todellisuudesta. Edellisessä puh.vuorossa esittelemäni hypoteettinen informaatiokondensaatti voisi ratkaista kaiken kertaheitolla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Sir Wandere kirjoitti:
Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Evoluutiosta ei taideta tietää, onko se informaatioilmiö. Monen mielestä varmaan evoluutioon ei kuulu informaatio. Tietoisuutta taas monet tutkijat (esim. Tononi) pitävät informaatioilmiönä. Ja mitä sitten on informaatio? Ja mitä on tietoisuus, jos se ei olekaan informaatioilmiö?

Jos evoluutio ei ole informaatioilmiö, mutta tietoisuus on, niin miten se selittyy evoluution valossa? Jos taas tietoisuuskaan ei ole informaatioilmiö, miten selittyy esimerkiksi sen elämyksellisyys evoluution tuloksena? (Saattaa se selittyäkin, olisi vain mukava nähdä, miten. Jotkut "selittäjät" eivät ole pitäytyneet fysiikkatieteen tutkimaan materiaan, vaan ovat antaneet omasta päästään materialle ominaisuuksia, joita fysiikkatiede ei tunne). Mitä muita mahdollisuuksia on? Jään odottamaan.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Kari Enqvist antaa esimerkin karkeistuksesta jossa hänen mielestään siis hukataan informaatiota:

http://www.helsinki.fi/~enqvist/opus.dir/coarsegrain.pdf

Enqvistin esittämä karkeistus on matemaattinen osoitus sille, että käyttämällä lisää syvästi informaatiopitoista matematiikkaa tutkija saa uuden teorianäkökulman ilmiöön. Mikään näissä yhtälöissä ei viittaa siihen, että informaatiota hukattaisiin. Pikemminkin voisi teoretisoida, että joskus teorian informaatio piiloutuu teoreetikon paperilla muuttuessaan esimerkiksi tiivistyneenpään muotoon tai jopa huomaamatta lisääntyessä matematiikan valtaisan informaation kietoutuessa siihen.

Joka tapauksessa luonto toimii ja on toiminut jo miljardeja vuosia omine, meille tuntemattomine toimintoineen, eikä tunne esimerkiksi käsitettä  "karkeistus" tai "epälineaarisuus". Karkeistusta esiintyy vain tutkijan paperilla, ei luonnossa eikä tietoisuudessa!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy.

Jossain mielessä aivoista voidaan ehkä periaatteessa luoda karkeistus, mutta toistaiseksi sanonta "Tarkkaan ottaen" saattaa olla liioittelua. Aivot ja niiden rakenne on informaatiopitoisuudeltaan monta kertalukua monimutkaisempi kuin esimerkiksi lämpötilan perusteena oleva liike-energia. Ja mikä sitten on lämpötila? On itse asiassa kaksi lämpötilaa. Toinen on kansanomainen "tuntuu kuumalta" tai "tuntuu kylmältä". Tämä ei varmaan ole  se karkeistus, joka luo fysikaalisen lämpötilan. Totta on, että lämpötilan luomiseksi suuren hiukkasjoukon liikehdintä karkeistetaan odotusarvokseen, mutta tässä yhteydessä hukattu yksityisten hiukkasten informaatio on

käytännöllisesti katsoen merkityksetöntä: enqvistiläisittäin hiukkanen nimeltä Koskinen voidaan vaihtaa Hietasen paikalle jne. Sen sijaan lämpötilan fysikaalisen "karkeistuksen" luomiseksi tarvitaan hyvin suuri määrä syvällistä informaatiota, mm. ymmärrys absoluuttisesta nollapisteestä ja Bolzmannin vakiosta, ennen kuin fysikaalinen karkeistus on valmis. Siis vaikka merkityksetöntä informaatiota on hukattu, tilalle on tuotu paljon erittäin merkityksellistä informaatiota sekä sitä sitovaa matematiikkaa, joista lämpötila kehkeytyy. Mitään uutta luonnon lakia luonnossa ei kuitenkaan synny, vaikka Enqvist antaa niin ymmärtää. Laki syntyy vain teoreetikon paperilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4mp%C3%B6tila

Niinpä aivotilojen vastaavanlaisen "karkeistuksen" luominen, siis tietoisuuden fysikaalinen selittäminen lämpötilan tapaan, tuntuu vaativan paljon (monta kertalukua) enemmän informaatiota ja fysiikkaan verrattuna suunnattoman informaatiopitoista matematiikkaa - jos sellaista onkaan muualla kuin ehkä Ramanujanin päässä. Ratkaisemattomat ongelmat alkavat varmaan jo siitä, mitä informaatiota aivojen toiminnasta alun perin sopii hukata.

https://www.google.fi/#q=ramanujan

Mielipide, jonka mukaan asiaan paljon perehtyneen tutkijan näkökulma tietoisuuteen on väärä, kun se ei sisällä yksinkertaista karkeistuksen ideaa, saattaa olla ratkaisevasti puutteellinen. Mieli, tietoisuus (mukaan luettuna ehkä "alitajunta") saattaa omata joitakin syvälle realiteetteihin ulottuvia kykyjä, niin kuin matematiikan ja varsinkin korkeamman matematiikan löytäminen (tai..kehittäminen) osoittaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka

Tietoisuuden tutkijoille voisi ehkä olla hyödyllisempää, etteivät he monien tavoin lukkiutuisi erilaisiin fysikalismin versioihin, vaan pitäisivät jatkuvasti mielessään tietoisuuden suuren ongelman, elämyksellisyyden, joka ilmeisimmin ei selviä materian termein - ellei sitten fysiikkatiede löydä materiasta jotain radikaalia uutta. Ja elämyksellisyys saattaa olla vain ovi uusiin, vielä edes hahmottumattomiin ongelmiin, joita tietoisuus on täynnä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28053

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28053

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Tuossa on kategoriavirhe.

Tietoisuuden poissaolosta seuraa vain se, ettei ole tietoisuutta. Eli sinun tapauksessasi, ettei ole tietoisuutta, joka voisi esittää olemassaoloväitteitä yhtään mistään. Koska kuitenkaan kaikki entiteetit maailmankaikkeudessa eivät ole tietoisuutta, tietoisuuden puute ei vaikuta noiden entiteettien olemassaoloon. Niiden olemassaolo tai olemassaolemattomuus seuraa muista tekijöistä kuin tietoisuudesta tai siitä, esittääkö tietoisuus niiden olemassaoloa koskevia väitteitä vai ei.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

P.S.V.3779

Taidat olla oikeassa. Ilmeisesti tietoisuuden täydellinen ja ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi esittää mitään olemassaoloväitteitä, ei siis olemassaolon kieltoa sen paremmin kuin myöntöäkään.

Aivot avaavat ovia

Mattsson kirjoittaa lopuksi siitä, kuinka suurten kysymysten pohtiminen ei vie asiaa eteenpäin, vaan on lähdettävä pienistä ongelmista. Sikäli olen kyllä asiasta samaa mieltä, että mielestäni tieteen tehtävä on tarkastella nimenomaan yksittäisiä, pieniä ilmiöitä, sillä ainoastaan niitä voidaan tieteen menetelmillä todentaa. Mutta eikö Mattsson astu jo suurten kysymysten alueelle väittäessään kokonaisuuksien redusoituvan osasiinsa. Se käsitys minkä luen Mattssonin kirjoituksista (kontekstinani on myös muutama muu hänen tekstinsä) edustaa materialistista reduktionismia ja viime kädessä mekanistista luontokäsitystä, naturalistista determinismiä. Nähdäkseni tässä liikutaan suurten kysymysten alueella sikäli, että luonnontieteethän eivät todista esimerkiksi materialistista reduktionismia, koska sillä ei ole menetelmiä todistaa sitä. Sen sijaan tiede pystyy todistamaan niitä pienempiä asioita; esim. ravintoaineiden kemiallisia vaikutuksia ihmisen elintoimintoihin, eri aivoalueiden aktivoitumisia tiettyjä aktiviteetteja suorittaessa jne. Ja jos ei nyt heti todistamaan niin ainakin antamaan vahvaa evidenssiä.

Ai mitenkä niin reduktionismia ei pystytä todistamaan? Lähdetään liikkeelle seuraavanlaisella paradoksilla: Olettakaamme sittenkin, että luonnontieteet vihdoin onnistuisivat osoittamaan, että kaikki ilmiöt on palautettavissa kaikkein pienimpiin ja alkeellisimpiin materian osasiin. Tällöin myös tietoisuus redusoituu aivoihin, jotka koostuvat hermosoluista, jotka koostuvat molekyyleistä, jotka koostuvat atomeista, jotka taas koostuvat kvarkeista jne. Myös kaikki se mitä inhimillinen tietoisuus tuottaa; kulttuuri, ajatukset, kommunikaatio, palautuu aineen mekaanisiin perustoimintoihin. Ja nyt seuraa se paradoksaalinen osuus: noihin inhimillisen tietoisuuden tuotteisiin lukeutuu myös tiede. Tieteen on siis tässä tilanteessa myönnettävä, että se itsekin inhimillisen tietoisuuden tuotteena redusoituu materian mekaanisiin lakeihin. Tieteen on tässä tilanteessa alettava miettimään onko sen perspektiivi sittenkään niin objektiivinen. Voiko olla, että materiaa ohjaavat luonnon lait ovat ohjanneet aineen sattumalta (tarkoitusten, päämäärien ja kohtalon kannalta sattumalta) kasautumaan kokonaisuudeksi, joka kykenee tutkimaan materiaa ja sitä ohjaavia lakeja objektiivisesti?

Lyhyesti: jos tiede on oikeassa materialistisen reduktionismin suhteen, sen on myönnettävä, että se itse redusoituu materiaan, eikä täten ole objektiivisessa asemassa tutkiessaan materiaa. Olkoonkin että tiede on sattumalta oikeassa, silti se ei pysty todistamaan sitä. Tähän joku tiedettä puolustava saattaisi vastata sanomalla, että onhan tiede kuitenkin tuottanut toimivia sovelluksia ja onnistunut ennustamaan monia asioita. Ylipäänsä tieteen voi sanoa toimivan hyvin. Filosofinen kysymys kuitenkin kuuluu: takaako toimivuus tiedon ja totuuden?

Aivot avaavat ovia

...jatkoa kommenttiin, tila ei riittänyt

Jos tarkastelemme esimerkiksi tyypillistä hypoteettis-deduktiivista tieteen teon asetelmaa, huomaamme, että hutiin osunut hypoteesi voi saada evidenssiä empiriasta. Tai ainakin järkevä filosofi tämän huomaa. Jos tutkija esimerkiksi esittää hypoteesin, että sokerilla on ominaisuuksia, jotka aiheuttavat hampaiden reikiintymistä, ja testaa hypoteesiaan syöttämällä koehenkilölle runsain määrin sokeria, tulee hän luultavasti saamaan tukea hypoteesilleen. Silti hypoteesin esittämä väite ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa reikiintymistä aiheuttaa bakteerit, jotka saavat ravintonsa sokerista.

Hypoteesin toimivuus ei heti taannut totuuden paljastumista, mutta on toki myönnettävä, että tiede pystyy tällaisissa kysymykissä lähenemään totuutta ja korjaamaan erehdyksensä. Enhän minäkään olisi voinut käyttää yllä olevaa esimerkkiä, ellei vanha hypoteesi olisi osoittautunut vääräksi, ja parempi tietämys olisi sitä syrjäyttänyt. Tällainen tiedon korjautuminen ja tarkentuminen koskee ainoastaan niitä pieniä kysymyksiä, niitä jotka voimme muotoilla hypoteeseiksi ja teorioiksi. Suurten kysymysten kohdalla tällainen oletusten korjautuminen ja tarkentuminen ei ole läheskään niin kevyttä luokkaa kuin hypoteesien tasolla. Ja kuten jo ylempänä esitin, mekanistinen luontokäsitys ja materialistinen reduktionismi kuuluvat sinne suurten kysymysten alueelle.

Tieteen filosofiassa näitä suuriin kysymyksiin vastaavia ismejä voisi nimittää paradigmoiksi. Yleisesti ottaen paradigmat ovat tieteen tekemisen peruslähtökohtia, jotka vastaavat mm. kysymyksiin: Mitä meidän kannattaa tutkia? Mitä meidän kannattaa olettaa tutkittavasta kohteesta, jotta voimme ylipäänsä suorittaa tutkimuksia? Kuinka tutkimustuloksia olisi tulkittava? Toisin sanoen paradigmat olettavat hyvin paljon tutkittavasta kohteesta. Paradigmat ovat välttämättömiä, jotta tiede voisi tehdä havaintoja. Ne ovat tieteessä sitä filosofista ainesta, joka pyörii suurten kysymysten ympärillä. Luonnontieteiden kohdalla reduktionismi on paradigma, joka vie tutkimuksen suunnan laajemmista kokonaisuuksista, kohti pienempiä ja taas pienempiä osia. Reduktionismi kertoo mistä luonnontieteiden on etsittävä selittäviä syitä. Reduktionismi on luonnontieteiden metafysiikka. Tässä teesi: ”Luonnontieteelliset kokeet eivät todista reduktiivista materialismia paikkansapitäväksi. Päinvastoin, reduktiivinen materialismi mahdollistaa luonnontieteelliset kokeet.” –Hyperuranion

Aivot avaavat ovia

... jatkoa kommenttiin, 3/4

Se mitä pyrin aiemmin havainnollistin hypoteesi-esimerkilläni, se että väärä tai epätarkka oletus voi saada evidenssiä empiriasta, soveltuu myös paradigmoihin. Se että reduktionismi tuottaa toimivia tieteen menetelmiä, dataa sekä selityksiä ja toteutuvia ennusteita, ei vielä todista reduktionismia yksiselitteiseksi totuudeksi. Meriitit sillä on hyvät, mutta emme voi sanoa, että sitä olisi todistettu. Pieniä kysymyksiä tarkastellessamme voimme kyllä löytää yksittäisiä syy-seuraus-suhteita, totta, mutta se ei laajemmassa mielessä todista maailmankaikkeutta kellokoneistoksi.

Vetoan vielä aiemmin esittämääni paradoksiin: kuinka tällainen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistus, jonka aistit ovat virittäytyneet lähinnä levittämään geenejään, voisi havainnointi- ja järkeilykykynsä avulla todeta mitään objektiivista ja pätevää siitä luonnosta mitä se itsekin pohjimmiltaan on? Jos osia laajemman kokonaisuuden ominaisuudet ovat osien välisen vuorovaikutuksen keskiarvo, karkeistus, miten emergoituva tietoisuus (vaikka sitten tiedeyhteisön muodostama kollektiivinen tietoisuus) voi väittää omaavansa objektiivisen tarkkailijan aseman? Tieteessä, tai ainakin joillakuilla tieteilijöillä, vallitsee eräänlainen kartesiolainen skeema; jos ei nyt sielu vs ruumis, niin ainakin luonto vs luonnosta erillinen objektiivinen tarkkailija.

Ja nyt tietenkin juuri holismilta haiskahtavan argumentaatioryöpyn vuodattaneen vastaväittäjän on esitettävä vaihtoehtoisia teorioita. Ihmiselle, joka uskoo reduktionismiin, kuulostaa naurettavilta sellaiset suuntaukset kuin holismi, panpsykismi, metafyysinen idealismi ja teleologinen luonnonfilosofia. Oma katsomukseni sisältää näitä kaikkia. Tekstini on muutenkin jo niin pitkä, että tähän syssyyn en ala kirjoittaa seikkaperäistä selostusta, mutta teleologiasta sanon sen verran, että uskon kaksi suuntaiseen determinismiin (keksin termin äsken), jossa determinoidumme sekä mikrotasolta, että itseämme laajemmalta makrotasolta. Samoin molekyyli determinoituu sekä atomitasolta että itseään laajemmalta solutasolta. Tietoisuus on eräänlainen luonnon päämäärä, jonka ansiosta luonto tulee ’tietoiseksi’ itsestään, tai ainakin ottaa itsensä haltuun, jotta se voi taas konstruoida uusia makrotasoja.

Aivot avaavat ovia

... jatkoa kommenttiin, 4/4

Kuulostanee höyrypäiseltä, ottaen huomioon kuinka maltillisesti olen tähän asti kirjoituksessani edennyt. On myös huomion arvoista, että ainakaan modernin luonnontieteen menetelmät eivät pysty todistamaan teoriaani. On kuitenkin olemassa teoreettinen mahdollisuus, että käsitykseni osuu oikeaan. Se että jotakin ei pystytä tieteellisesti todistamaan, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla totta. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että tiede ei vielä ole löytänyt jollekin ilmiölle selitystä, vaan siitä, että joistain asioista tieteen menetelmät eivät kerta kaikkiaan saa otetta. Asioita, joista tieteen menetelmät eivät saa otetta, ovat filosofiset spekulaatiot. Mutta kuten olen yllä esittänyt, tiede ei ole riippumaton filosofisista spekulaatioista. Päinvastoin, tieteen a-priori oletukset koskien tutkimuskohdettaan ovat vastauksia filosofisiin kysymyksiin, joskaan eivät aukottomasti todistettuja sellaisia. Tiede puuhastelee enimmäkseen pienten, selkeästi asetettavien ongelmien parissa, muuhun sen menetelmät eivät kykene. Silti menetelmät itsessään perustuvat paradigmoille, joista on tullut tieteen sokeita pisteitä. Uskotaan, että kun reduktionistinen paradigma tuottaa niin runsaasti pätevää tietoa, silloin reduktionismi pitää myös paikkansa. Itse uskon että reduktionismissa on kyllä perää, ja sillä voidaan selittää osa todellisuudesta, mutta se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Jos tieteessä halutaan laajentaa perspektiiviä (paino sanalla jos), vaaditaan paradigma-tason mullistuksia, on käännyttävä filosofien puoleen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

Näkymätön tietoisuutemme siis koostuu monista eri tyyppisistä tuntemuksista ja niiden yhdelmistä kuten esim. aistimuksista, emootioista, tahdosta, logiikkapitoisista elämyksistä jne. Kaikki ne ovat havaittavissa vain sisältöjensä elämyksellisissä kokemuksissa, eikö totta? Itse asiassa havaitseminenkin on vain elämysten kokemista elämyksiin johtavien toimintojen elämyksellisyys mukaan luettuna.  Ennen kaikkea se ei ole sitä materiaa, jota fysiikkatiede on tutkinut. Eikä fysiikkatiede olekaan löytänyt tutkimastaan materiasta mitään elämyksellisyyttä tai edes siihen viittaavaa.   Koko koettu tietoisuuteni havaittavine ilmentymineen  koostuu yksinomaan erilaisista elämyksistä.  Elämyksetöntä tai elämysten ohessa esiintyvää muunlaista tietoisuutta ei ole. 

Yksi tarjoutuva johtopäätös on, että edellä luonnehdittu tietoisuus ei ole fysiikan tutkimaa materiaa, vaan jotain muuta. Tarjoutuu uusi johtopäätös, jonka mukaan naturalistisena pidetty ei-materiaalinen tietoisuus voisi olla fysiikan tutkimasta materiasta poikkeava vakuumin transformaatioiden muoto. Kolmas johtopäätös tai tarkemmin sanottuna arvelu on, että yllä mainittu naturalistinen substanssi ei ole materiasta erillinen, vaan sen kanssa yhteen kietoutunut tai verhoaa sen hieman biofotonien tavoin.

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07... (pictures myös)

"Tietoisuusmateria" voisi olla juuri informaatiota olettaen, että informaatio todella on materian kanssa yhteisvaikuttavaa "stuffia". Kovin vakavasti tätä oletusta ei voine tehdä.. Materian monimutkaisessa järjestelmässä kuten aivoissa tai genomikompleksissa tietoisuusmaterian voi ajatella muuttuvan elämyksellisyydeksi.

Todettakoon vielä, että tässä hahmoteltu visio voisi olla yksi tulkintatapa G.W.Leibnizin (IQ 205) prestabiloidulle harmonialle.

Tiede-lehtikin tuli, mutta vaikka tietoisuusartikkelissa kerrotaankin tietoisuuden monesta kiintoisasta ilmenemästä tietoisuuden olemusta ei juurikaan pohdittu. Tietoisuuden olemusta pohdittiin kyllä paljonkin maailman tietoisuuden tutkijoiden vuotuisessa konferenssissa Helsingissä 2015

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07A5oQPAgD#hl=fi&q=biophotons (pictures myös)

Vierailija

Tuskin Teppo enää luet näitä, mutta joka tapauksessa on pakko huomauttaa, että analogiassa lämmön ja tietoisuuden välillä on paha virhe. Lämpö on fysikaalinen ilmiö, rakenneosien liikettä. Miten ilmalla voi siis olla lämpötila? Sillä on tietty määrä rakenneosien liikettä. Voit viedä lämpömittarin tämän ilman lähelle, mutta tällöinkin tuloksena on fyysinen ilmiö, mittarin tilan muutos. Et siis varmasti väitääkään vastaan, että lämpö ja lämpötila ovat puhtaasti fysikaalisia asioita.

Aivoissa tapahtuvista reaktioista syntyvä tietoisuus sen sijaan ei ole mitään fyysistä. Se ei ole mitenkään tarkasteltavissa fyysisessä maailmassa, ja se on olemassa vain kokemuksina, jotka ovat subjektiivisia, vain sinun perspektiivistäsi koettavissa. Mikä on kokemus? Eihän tähän ole mahdollista löytää fysikaalista vastausta, koska kokemus ei ole mitään fyysistä. Et voi myöskään tutkia kokemuksia niiden ulkopuolelta, koska silloin et voisi kokea niitä. Siksi kokemuksista koostuvaa tietoisuuttakaan ei ole mahdollista selittää fyysisesti. Vaikka tietoisuuden syntymekanismit opittaisiin, siltikään tietoisuuden luonnetta ei voida oppia. Tämä on se "tietoisuuden vaikea ongelma". Ei se, etteikö tietoisuus syntyisi emergenttinä ominaisuutena aivojen fyysisestä toiminnasta.

Oletanpa vielä, että tarkoitit artikkelissa lämmöllä kokemusta lämmöstä. Lämmön synnyttämät kokemukset edustavat "karkeistusta" aineen rakenneosien liikkeistä (vaikka eivät välttämättä sitäkään, jos aistit tai niiden tulkinta pettävät), mutta tämä ei silti selitä, miten nämä kokemukset syntyvät tai mitä ne ovat. Lämpö tulkitaan rakenneosien liikkeen "karkeistukseksi" vasta, kun kokemus lämmöstä on syntynyt - siispä sen sijaan, että kyselet, miksi lämpöliike aiheuttaa sinussa erilaisia kokemuksia kuin yksittäisten atomien liike, sinun pitäisi kysyä, mikä lämmön kokemus on, ja miten se muodostuu aivojen tiloista. Tätä ei ole "vaikean ongelman" mukaan mahdollista selittää. Sen sijaan lämpöliikkeen ja muun tyyppisten liikkeiden ero, "lämmön karkeistus", subjektiivisissa kokemuksissasi selittyy sillä, että nämä erilaiset liikkeet aiheuttavat aivoissa eri tyyppisiä tiloja.

Lopuksi vielä olisi hyvä huomauttaa, että tietoisuuden syntyminen aivoista emergenttinä ominaisuutena ei myöskään vastaa fysikaalista emergentismiä. Atomeista muodostuvalla pallolla on emergentti ominaisuus, sen "pallomaisuus", mutta tämä pallomaisuus on "vain" fyysisesti tutkittavissa oleva asia, joka ilmenee esimerkiksi tiettynä ulkopinnan kaarevuutena. Tietoisuus emergenttinä ominaisuutena sen sijaan ei omaa mitään fyysisiä piirteitä, sille ei voida asettaa fyysisiä reunaehtoja.

anteeksi pituus, mutta tein tämän yhtä paljon itselle muistiinpanoksi

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Teppo kirkoitti: ”järkevä fyysikko tietää..”. Vahingossa eksyin tänne, enkä ala kinaamaan 3779:n kanssa, olemme tehneet sitä aiemmin aivan tarpeeksi. Järkevä kirjoitus Mattsonilta. 3779 ei ole koskaan ymmärtänyt/hyväksynyt karkeistusta, vaan on ”eteerisesti” (joku väittäisi hengellisesti) sijoittanut tietoisuuden tyhjön valmiiseen BB:n ainesluetteloon.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Stubenberg, Leopold

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Until quite recently it seemed that neutral monism (in its traditional form) was a brief and unimportant sideshow on the grand stage of metaphysics. Notwithstanding the fact that the three main protagonists—Mach, James, and Russell—were important figures, whose ideas profoundly influenced many areas of contemporary thought, their speculations about neutral monism seemed to have vanished from the philosophical scene. But the current wave of interest in the traditional versions of neutral monism, as well as the lively development of alternative versions of neutral monism, indicate that neutral monism may, once more, become a live option in the ongoing efforts to explore the metaphysics of mind.

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Kansainvälisessä tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa, joka 2015 pidettiin Helsingissä, oli tuskin yhtään tutkijaa, jolla olisi ollut vastaus tai edes selkeää vastausehdotusta Azarianin kysymyksiin. Muutamat tutkijat olivat näkevinään valoa tunnelin päässä ottaessaan vakavasti pohdittavaksi neutraalin monismin mahdollisuuden.

Neutraalin monismin mukainen subjektiton tila on mahdollista kokea, ei ehkä pysyvästi, vaan jonkin aikaa. Keksittyäni tämän neljäkymmentä vuotta sitten luulin, että sitä ei ennen lainkaan tunnettu, mutta sitten Heikki Kannisto kertoi teor.filosofian seminaarissa, että noin sata vuotta sitten jotkut olivat kannattaneet sitä. Otin tavakseni joka ilta preparoida itselleni subjektittomuuden elämys.

Miten neutraali monismi valaisisi tietoisuuden ongelmaa? Yksinkertaisesti tekemällä kaikki, mitä tavallisesti tulkitsemme tietoisuutemme tiloiksi, toisin sanoen siis kaikki oleva, samanarvoisiksi. Oman itsen kokemus on miellettävä yhdeksi näistä samanarvoisista tiloista. Kokijaa, subjektia, ei itse asiassa olekaan; on vain ajelehtivia kokemuksia ilman kokijaa. Neutraalin monismin ymmärrettyään Wittgenstein etsi sille ilmaisua todeten muun muassa: "Kaikki kokemus on maailmaa eikä tarvitse subjektia."

Neutraalin monismin subjektittomuus ja maailma kokijattomine kokemuksineen saattaa olla tietoisuuden ristiriidaton, kumoamaton selitys.

185 miljoonas esivanhempamme oli kala. Kuvan kalat eivät liity tapaukseen, sillä he ovat kotkalaisia serkkujamme. Kuva: Georg Mittenecker.
185 miljoonas esivanhempamme oli kala. Kuvan kalat eivät liity tapaukseen, sillä he ovat kotkalaisia serkkujamme. Kuva: Georg Mittenecker.

Eliöiden lajittelu on kätevää, mutta harhaanjohtavaa.

Kuvittele, että sinusta on otettu elämäsi jokaisena päivänä valokuva. Kävelet pitkää käytävää, jonka seinälle kuvasi on ripustettu aikajärjestykseen. Löydätkö kuvan, jossa olit viimeistä päivää vauva? Entä kuvan, jossa olit ensimmäistä päivää aikuinen?

Vaikka kuinka etsisit, et löydä viimeistä vauvakuvaa tai ensimmäistä aikuiskuvaa, koska ihminen kasvaa ja kehittyy huomaamatta kuin puu. Puu ei muutu lyhyestä pitkäksi yhdessä yössä, eikä koskaan tule päivää jolloin menisit nukkumaan keski-ikäisenä ja heräisit vanhuksena!

Kuvittele sitten, että äidistäsi, isoäidistäsi, isoisoäidistäsi ja jokaisesta esiäidistäsi olisi otettu valokuva nuoruuden hehkussaan. Kävelet jälleen käytävää, jonka seinää koristaa nyt kaikkien esiäitiesi aikajärjestykseen ripustetut kuvat. Kun kuljet 50000 sukupolvea taaksepäin, huomaat että esiäitisi oli pystyihminen eli kuului jo eri lajiin kuin sinä. 500000 sukupolvea varhaisempi esiäitisi oli apina. 185 miljoonaa sukupolvea varhaisempi esiäitisi oli kala. Löydätkö esiäitiesi sarjasta kuvan viimeisestä apinasta? Entä kuvan ensimmäisestä ihmisestä?

Vaikka kuinka etsisit, et löydä viimeistä apinaa tai ensimmäistä ihmistä, aivan kuten et löytänyt kuvaa jossa olit itse viimeistä päivää vauva tai ensimmäistä päivää aikuinen. Jokainen esiäitisi on aina synnyttänyt samaan lajiin kuuluvan tyttären. Muutos katkeamattomassa esiäitien ketjussa on niin vähittäinen, että apinan ihmisöitymisen erottaa vasta kaukaisia esiäitejä vertaamalla.

Johtopäätös on siten väistämätön: ensimmäistä ihmistä ei koskaan ollut sen enempää kuin ensimmäistä päivää, jolloin olit aikuinen.

Vastaavasti ei koskaan ollut ensimmäistä mäyrää, ei ensimmäistä virtahepoa, ei ensimmäistä dugongia, ei ensimmäistä vompattia. Ei edes ensimmäistä kakapoa. Vaikka kuinka halittavasta eläimestä olisi kyse, koskaan ei ole elänyt lajin ensimmäistä edustajaa. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä, karvarouskusta kirahviin.

Selitys löytyy perusteellisempana Richard Dawkinsin kirjasta The Magic of Reality sekä animaatioilla havainnollistettuna tästä lämpimästi suosittelemastani 4-minuuttisesta YouTube-videosta. Video on malliesimerkki hauskasta ja valaisevasta tiedeviihteestä, jollaista toivoisi Suomeenkin lisää.

Ajatus ensimmäisestä ihmisestä voi tuntua niin konkreettiselta, että sen olemattomuus hämmentää. Hämmennys aiheutuu kuitenkin vain tavastamme ajatella liian yksinkertaisesti: olemme tottuneet pitämään ihmisen ja muiden eliöiden lajia yksilön todellisena ominaisuutena.

Todellisuudessa eliöiden jako lajeihin on keinotekoinen ja harhaanjohtava – joskin usein kätevä – yksinkertaistus. Eliökunta muodostuu jatkumolle sijoittuvista yksilöistä, joiden jako lajeihin vastaa ihmisyksilön elinkaaren keinotekoista jakoa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen. Lajin ja elämänvaiheiden käsitteet auttavat biologeja ja psykologeja kommunikoimaan, mutta kaikkien yksinkertaistusten tavoin ne johtavat harhaan liian todesta otettuna. Psykiatriset diagnoosit ovat vastaavanlainen esimerkki hyödyllisestä, mutta toisinaan jopa vaarallisen harhaanjohtavasta yksinkertaistuksesta.

Koko tietoisuutemmekin on aistitietoa yksinkertaistavien aivojen tuote: tietoisuus on ymmärtämistä eli tiedon valikoivaa hukkaamista. Liian yksityiskohtaisesti kalentereiden tai ulkomuistin kaltaiseen erityisosaamiseen keskittyvillä savanteilla on vaikeuksia ymmärtää kokonaisuuksia. He eivät näe metsää puilta.

Fysiikassa yksinkertaistaminen on arkipäivää ja sitä kutsutaan karkeistukseksi. Joskus se tarkoittaa, että oletetaan pyöreä lehmä, mutta yhä useammin karkeistus lasketaan matemaattisen täsmällisesti keskiarvoistamalla tutkittavan kohteen ylimääräiset yksityiskohdat pois. Tällä tavoin esimerkiksi lämpöoppi osataan johtaa hiukkasfysiikasta. Erityisen selkeä ja perusteellinen kuvaus karkeistuksesta löytyy Kari Enqvistin kirjasta Monimutkaisuus. Karkeistettu kuvaus Monimutkaisuudesta puolestaan löytyy Tiede-lehden uusimmasta numerosta (12/14, s. 36-41).

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista" (Tiedebarometri 2013 pdf, s. 76). Niitä 27% vastaajista, jotka olivat väitteen kanssa "jokseenkin samaa mieltä" ei voi laskea evoluution hyväksyjiksi sen enempää kuin dementiaseulonnassa terveiksi niitä, jotka ovat "jokseenkin samaa mieltä" väitteen "tiedän oman nimeni" kanssa. Evoluution hyväksyy siis vain noin 40% suomalaisista.

Evoluution hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat tietysti vielä kaksi eri asiaa.

Evoluution hyväksymiseen voi riittää, että joku luotettava oppinut kertoo evoluution olevan totta. Evoluution ymmärtäminen edellyttää, että osaa myös vastata perustellusti vaikkapa siihen, kuka oli ensimmäinen ihminen. Arkihavaintojeni perusteella pelkään, että oikean vastauksen saisi vain murto-osalta niistä 40% suomalaisista, jotka hyväksyvät evoluution. Sivistystyötä riittää enemmän kuin kortistossa työttömiä.

Näin joulun aikaan on erityisen luvallista tehdä hyvää. Esimerkiksi edistää tärkeän asian ymmärrystä selittämällä sukulaisille ja tuttaville, miksei koskaan ollut ensimmäistä ihmistä. Sukujoulun elävöittämisen lisäksi voi vaikka lempeästi jututtaa satunnaista kanssakulkijaa: "Sopisiko joulun kunniaksi jutella vähän sukupuustamme?"

Hyvää joulua, arvoisat serkkuni!

Kommentit (21)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä6165

"Ajatus ensimmäisestä ihmisestä voi tuntua niin konkreettiselta, että sen olemattomuus hämmentää."

...typerämpää ihmistä. Eiköhän nämäkin lukeudu siihen samaiseen kuuluisaan n 20% joukkoon hölmöjä kuin ne kuuluisat hyödyllisetkin jotka kokevat ihmiskunnan pelastavansa.

 

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

käyttäjä-6743
Liittynyt22.12.2014
Viestejä3

Pisti silmään tämä:

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista"

Olinkin jostain muualta kuullut uutisointia, jonka mukaan suomalaisista kiusallisen pieni osuus uskoo evoluutioon. Mutta jos kysymyksenasettelu on ollut tuollainen, en ihmettele enää. Jos vastaaja on varma siitä, että evoluutio on todellista, hän saattaa ajatella, että väitteessä ei oikeasti ole kyse ihmisen alkuperästä, vaan että kysymyksessä on kompa, ja oikeasti väite koskeekin aikaa. Itsekin olisin tuollaisen kysymyksen kohdalla alkanut miettiä, onko aika oikeasti juuri miljoonia vuosia, eikä satojatuhansia tai kymmeniä miljoonia.

Ylipäätään väitekysymyksiin on vähän vaarallista sisällyttää yhtään ylimääräisiä yksityiskohtia. Olisi voinut miettiä, olisiko väitteen voinut esittää ilman aikamäärettä, jolloin vastaajalle olisi ollut yksiselitteistä, mitä kysytään. Jos yksityiskohtia on enemmän, väite helposti haiskahtaa vastaavalta kuin "Kanadan pääkaupungissa Calgaryssä on pidetty talviolympialaiset". Calgaryssähän siis on pidetty talviolympialaiset, mutta se ei ole Kanadan pääkaupunki.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Ei ollu ainakaan mun esiäiti mikään apina eikä lahnakaa. Esi-isistä en ole ihan varma, lähti ku hauki rannasta.

Eli olemme kaikki yhtä, samaa puuta. Nyt paremmin ymmärrän että miksi mies on sika. 
No, kun se ON.

Aletaan olla taas jo niiiiin lähellä buddhismia että ei tartte enää pitkälle ojentaa.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Anako
Liittynyt22.12.2014
Viestejä2

Nyt oli kyllä niin suoraa referaattia tuosta videosta, että taisi kirjoittaja vasta nyt ymmärtää miten homma menee. Ja senkin takia kannatan neutraalimpaa tyyliä kirjoittamiseen, ilman tuommoista turhaa näsäviisastelua.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Pauli Vaara

Pisti silmään tämä:

Suomalaisista 42% on "täysin samaa mieltä" väitteestä "ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista"

Olinkin jostain muualta kuullut uutisointia, jonka mukaan suomalaisista kiusallisen pieni osuus uskoo evoluutioon. Mutta jos kysymyksenasettelu on ollut tuollainen, en ihmettele enää. Jos vastaaja on varma siitä, että evoluutio on todellista, hän saattaa ajatella, että väitteessä ei oikeasti ole kyse ihmisen alkuperästä, vaan että kysymyksessä on kompa, ja oikeasti väite koskeekin aikaa. Itsekin olisin tuollaisen kysymyksen kohdalla alkanut miettiä, onko aika oikeasti juuri miljoonia vuosia, eikä satojatuhansia tai kymmeniä miljoonia.

Ylipäätään väitekysymyksiin on vähän vaarallista sisällyttää yhtään ylimääräisiä yksityiskohtia. Olisi voinut miettiä, olisiko väitteen voinut esittää ilman aikamäärettä, jolloin vastaajalle olisi ollut yksiselitteistä, mitä kysytään. Jos yksityiskohtia on enemmän, väite helposti haiskahtaa vastaavalta kuin "Kanadan pääkaupungissa Calgaryssä on pidetty talviolympialaiset". Calgaryssähän siis on pidetty talviolympialaiset, mutta se ei ole Kanadan pääkaupunki.

Eurobarometrissä on saatu evoluution uskovia suomalaisia 60%, kun arvioitavana väitteenä on ollut "ihmiset, sellaisina kuin he ovat nyt, ovat kehittyneet aiemmista eläinlajeista" (vertailun vuoksi samaan väitteeseen uskoi 80% muista pohjoismaalaisista). Eurobarometrissä oli kuitenkin vain kolme vastausvaihtoehtoa (tosi/epätosi/en ole varma), kun taas viittaamassani suomalaisessa Tiedebarometrissä oli viisi vastausvaihtoehtoa. Tilastotieteen ja psykologian tutkimuksesta tiedetään, että vastausvaihtoehtojen määrä vaikuttaa huomattavasti vastausjakaumaan. Tässä tapauksessa mahdollisesti jopa enemmän kuin tuo "vuosimiljoonien" sisällyttäminen väitteeseen, vaikka toki silläkin varmasti vaikutuksensa.

Oleellisinta ei kuitenkaan liene se, uskooko suomalaisista 40, 50 vai 60% evoluutioon, vaan se moniko ymmärtää evoluution. Se osuus lienee kaikkien tervejärkisten mielestä huolestuttavan pieni.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Anako

Nyt oli kyllä niin suoraa referaattia tuosta videosta

Tekstin alkupuolen lähde on viittaamani erinomainen Dawkinsin kirja, jota myös video seuraa. Siitä eteenpäin teksti seuraa lähinnä omaa pohdintaani.

käyttäjä-6762
Liittynyt22.12.2014
Viestejä1

Voisiko jokseenkin samaa mieltä olevien 27 % osuus selittyä ihmisen varovaisuudella? Kuten tuot esille, evoluution ymmärtäminen ei ole itsestäänselvyys. Kun ihmisiltä kyselytutkimuksessa tiedustellaan mielipidettä monimutkaiseen asiaan, on turvallisempaa vältellä skaalan ääripäitä.

On pelottavaa, jos ihmiset sokeasti uskovat asiaan, jota he eivät ymmärrä. Valitettavasti tällaisiakin ihmisiä kuulunnee runsaasti täysin samaa mieltä olevien 42 prosenttiin, kuten kirjoituksessasi annat ymmärtää.

Neonomide
Liittynyt23.6.2005
Viestejä14239

Ei nyt liity muutoin aiheeseen, mutta suomalainen Venla Oikkonen sai juuri arvostetun palkinnon artikkelistaan huippuluokan Signs-refereelehdessä. Mitochondrial Eve jne on artikkelin nimi, julkaistaneen parin viikon sisään. Raportoin kun olen lukenut kollegan julkaisun.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

SeppoKahva
Liittynyt3.2.2014
Viestejä2

Olikohan lajien määrittely helpompaa/erilaista silloin kuin elämä oli itseään replikoivia eliöitä vs. seksuaalisesti lisääntyvissä lajeissa? Replikoivilla lajeille sentään oli sama geneettinen infromaatio kaikilla yksilöillä (pois lukien mutaatiot) , mutta jos vertaa seksuaalisesti lisääntyviin lajeihin niin on enempi sääntö kuin poikkeus että kaikilla yksilöillä on eri geneettinen informaatio?   

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Uskotko evoluutioon? Mitä tämä voi tarkoittaa?

Yleisimmin kai jonkinlaista epämääräistä visiota Darwinin ja Wallacen teoriasta (kuten sattumasta ja luonnonvalinnasta) täydennettynä Modernin Synteesin tuomilla uusilla näkökohdilla.

Jos näin on, kyseessä on todellakin usko, uskomus. Uskomus visioon, jonka luulee evoluutioksi.

Miten niin? Eikö evoluutio ole samaa kuin darwinismi? Tuskin. Ei ole varmaan yhtään ihmistä, joka tietäisi, mitä evoluutio on.

Genetiikka on yksi evoluution ydinalueista, ja uusi genetiikka alkaa jo nykyvaiheissaan muistuttaa ymmärrettävyydeltään teoreettista fysiikkaa. Kehityttyään jonkin aikaa se jo ajaa tämän hetken fysiikan ohi, eikä kukaan ymmärrä sitä.

Genetiikan lisäksi evoluutioilmiöön kuuluu muitakin alueita, joita kaikkia ei ole vielä tiedostettu olevan olemassakaan. Joitakin, esim. tietoisuuteen liittyvät alueita, uskotaan jo olevan olemassa, mutta niiden ymmärtämisessä ollaan velton uskomushoidon tasolla, uskomusten tasolla, jotka eivät voi olla tieteellisiä totuuksia.

Tämän hetken johtava evoluution tutkija Eugene Koonin käsittää jo, että evoluutio on perusluonteeltaan matemaattinen ilmiö. Arto Annila omalla matematiikallaan tuottaa samanlaisia konfiguraatioita kuin Koonin omallaan. Mutta..tämä on vasta vähäistä alkua evoluutioilmiön kartoittamisessa.

Evoluutioilmiön täytyy - matematiikan tuotteittensa avulla käsittääkseen - koostua ainakin kaikesta matemaattisesta aineksesta, mitä mieli voi käsittää. En edes usko sen riittävän.

Jos näin on, ei ole yhtäkään, joka voisi uskoa evoluutioon, nimittäin oikeaan, todelliseen evoluutioon.

Niinpä raukenee myös kyky vastata kysymykseen ensimmäisestä ihmisestä. Joitakin veikkauksia nousee silti väistämättä mieleen.

Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

Karkeistaen, tarvitaan vain oikea "impulssisarja" ja uusi laji, uusi matematiikkojen yhteiskonfiguraatio, alkaa kuoriutua näkyvään olemassaoloon monien vielä jäädessä odottamaan vuoroaan.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

LHC:n datasta heittävät tietokoneet bittien taivaaseen sekunnin sisään noin 99,999%. Miksi? Koska ne ovat mielenkiinnotonta kamaa eikä mikään määrä tietokoneita riittäisi dataa seulomaan. Törmäyksissä syntyy tietysti valtavasti kaikenlaista kamaa. Johtuen energioista ja muista tekijöistä syntyy – ei vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia – vaan kirjava joukko eri ominaisuuksia omaavia hiukkasia. Esim LHC:n jahdatessa Higgsin bosonia tiedetään teoreettisesti hyvin tarkaan bosonin päähajoamiskanavat tietyissä koejärjestelyissä (LHC:ssä tärkein oli gluoni-gluoni törmäyksistä johtuva hajoaminen kahdeksi fotoniksi, Tevatronissa taasen Higgsin hajoaminen kahdeksi bottom-kvarkiksi). Se tarkoittaa, että miljardien/biljoonien törmäysten joukosta tietokone erottelee jo ensi sekunnilla karkeasti pois sellaiset hajoamiset, joita voivat tuottaa monet muutkin reaktiot ja jotka koneen/kokeen arkitehtuuri muuten hylkää mielenkiinnottomina.

 

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717
Lentotaidoton

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Parilla läpilukemisella en hahmottanut, että kirjoituksessasi olisi väite, että sekamuotoja syntyisi. Enhän tarkoita sekamuodoilla esim. eri energiatilassa olevia elektroneja tai fotoneja. Sekamuodolla voisin tarkoittaa jotakin esim. hieman elektronin ominaisuusspektriä muistuttavaa, joka kuitenkin olisi hivenen erilainen ja ei myöskään mikään standarditeorian mukainen. Esimerkiksi sähkövaraus voisi olla aivan hivenen alkeisvarauksesta poikkeava.

Jos tällaisia kuitenkin syntyy, ajatukseni tietysti kumoutuu, enkä jää sitä suremaan. Olenpahan vain kokeillut kepillä jäätä

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

aggris aggris: mutta ei sekamuotoja

Niin en ymmärtänyt, mitä tarkoitat/tarkoitit ”sekamuodoilla”. ”Sekamuotohan” tarkoittaisi jotain aivan uutta hiukkasta. Maailmankaikkeuden jokainen elektroni on elektroni ja tähän tosiasiaan esim kvanttisähködynamiikan kenttäteoria perustuu. Ja kuten on miljoonasti todetu, se ainut uusi hiukkanen, jota jahdattiin oli Higgsin bosoni. Ja se löytyi (vaikkakin epäsuorasti, itse bosonia ei koskaan havaittu, vain sen hajoamisesta syntyneet teorian mukaiset tiukasti määrätyt tuotteet).

Pieni lisähuomautus: kuten tiedät neutriinot oskilloivat. Se tarkoittaa, että ne lentävät lähes valon nopeudella ja tottelevat vain patalaiskaa heikkoa vuorovaikutusta, W ja Z välibosonit painavat noin 90 GeV, eli lähes sata kertaa enemmän kuin protoni, niin ne ovat liian ”läskejä” kunnon vuorovaikutukseen. Silloin neutriinot ”kokevat” aikaa niin hintsusti, että voidaan todeta jonkinmoisia ”sekatiloja” (neutriinoilla ei ole aikaa tehdä täydellistä oskillaatiota). Fotonit taasen lepomassattomina eivät koe aikaa ollenkaan.

Kukaan ei kiellä mahdollisuutta, että silloin kun LHC:n energiaa kasvatetaan (ensi vuoden huhti/toukokuussa) löydetään uusia hiukkasia. Sitähän superteoreetikot toivovat. Silloin vain yksinkertaisesti mentäisiin Standarditeorian ulkopuolelle. Kaikki Standarditeorian hiukkaset on löydetty. Kaikki on nyt kiinni energioista (esim Tevatron aikoinaan kompastui energiaan ja toisenlaisen päähajoamiskanavan etsimiseen).

Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Lentotaidoton kirjoitti: Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

Kiitos, että nyt olemme samaa mieltä siitä, mitä tarkoitin "sekamuodoilla". Luottaen asiantuntemukseesi rohkenen siis toivoa, että niitä ei todellakaan törmäytyksissä synny.

Ellei joku muu toisin todista, voin siis jatkaa vakuumilla spekulointiani..

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706
aggris aggris

Lentotaidoton kirjoitti: Uusien hiukkasten tapauksessa mentäisiin tietysti myös teoriatasolla uusille poluille.

Kiitos, että nyt olemme samaa mieltä siitä, mitä tarkoitin "sekamuodoilla". Luottaen asiantuntemukseesi rohkenen siis toivoa, että niitä ei todellakaan törmäytyksissä synny.

Ellei joku muu toisin todista, voin siis jatkaa vakuumilla spekulointiani..

Olet ehkä kuullut ns. hierarkiaprobleemasta. Yksinkertaisesti: jos otetaan metrin keppi, niin kaikki tunnetut voimat ja hiukkaset asettuvat sinne ensimmäisen millimetrin miljoonasosien paikkeille. Ja toisaalta, että gravitaation ja sähköheikkovoiman suhde on käsittämätön. Luonnollinen yksikkö hiukkasille olisi esim. Planckin skaala (pienin mahdollinen musta aukko). Ja tämä Planckin energia on nykyisiin hiukkasiin verraten jumalattoman suuri. Planckin energia olisi pyöreästi 10^19 GeV. Nykyisistä hiukkasista raskain on top-kvarkki, noin 170 GeV (sitten Higgsin bosoni 125 GeV ja W ja Z välibosonit n 90 GeV). Protonikaan ei ole kuin n 1 GeV.  Tämä on yksi nykyfysiikan suurista arvoituksista.

Tietysti energian kasvattaminen on yksi tie eteenpäin. Mutta kallis ja hankala tie. LHC:ssä esim. toiveet asettuvat vaatimattomasti keveimmän ns. SUSY-hiukkasen etsimiseen (toistaiseksi ilman tulosta). Silloin olisi näyttöä ainakin supersymmetrian totuudesta.  On myriadi teorioita yli Standarditeorian. Niiden justifikaatiot vain ovat tuon energian kiven takana.

 

Vakuumin kanssa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä. LHC:stä ei tule ”sekamuotoja”.  ”Uudet hiukkaset” olisivat uusia hiukkasia. Piste.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Lentotaidoton

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

LHC:n datasta heittävät tietokoneet bittien taivaaseen sekunnin sisään noin 99,999%. Miksi? Koska ne ovat mielenkiinnotonta kamaa eikä mikään määrä tietokoneita riittäisi dataa seulomaan. Törmäyksissä syntyy tietysti valtavasti kaikenlaista kamaa. Johtuen energioista ja muista tekijöistä syntyy – ei vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia – vaan kirjava joukko eri ominaisuuksia omaavia hiukkasia. Esim LHC:n jahdatessa Higgsin bosonia tiedetään teoreettisesti hyvin tarkaan bosonin päähajoamiskanavat tietyissä koejärjestelyissä (LHC:ssä tärkein oli gluoni-gluoni törmäyksistä johtuva hajoaminen kahdeksi fotoniksi, Tevatronissa taasen Higgsin hajoaminen kahdeksi bottom-kvarkiksi). Se tarkoittaa, että miljardien/biljoonien törmäysten joukosta tietokone erottelee jo ensi sekunnilla karkeasti pois sellaiset hajoamiset, joita voivat tuottaa monet muutkin reaktiot ja jotka koneen/kokeen arkitehtuuri muuten hylkää mielenkiinnottomina.

 

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Mitäs nämä on?

Study unveils new half-light half-matter quantum particles

http://phys.org/news/2014-12-unveils-half-light-half-matter-quantum-particles.html

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717
jussipussi
Lentotaidoton

aggris aggris: Niin usein kuin näkemykseni vakuumista onkin nihiloitu silti vastaamatta mielestäni oleelliseen kysymykseen, kuinka esimerkiksi törmäyksessä syntyy vain täsmälleen määrätynlaisia hiukkasia, mutta ei sekamuotoja, en voi olla olettamatta, että siinä materian perustassa, joka on juuri vakuumi, on kaikki matematiikka ja sen myötä evoluutio lajeineen jo olemassa.

Vain ne täsmälleen määrätyt ominaisuudet omaavat hiukkaset otetaan tarkempaan tarkasteluun. En tiedä, mitä tarkoitat sekamuodoilla, mutta kaikki saadut hiukkaset ovat tietysti standarditeorian mukaisia hiukkasia (yhtään standardimallin ulkopuolista hiukkasta ei ole löytynyt, vaikka supersymmetrikot sellaista kieli pitkällä odottivat). Niiden energiat ja muut ominaisuudet vaihtelevat tietysti villisti, mutta ne mielenkiinnottomat ignoroidaan. Jos elektronilla tai millä tahansa hiukkasella on eri energioita, ei se tarkoita, että elektronit/ne olisivat ”sekamuotoja”.

Mitäs nämä on?

Study unveils new half-light half-matter quantum particles

http://phys.org/news/2014-12-unveils-half-light-half-matter-quantum-particles.html

Kyseinen erittäin kiinnostava muodostuma (vakuumin ottama yllättävä muoto) ei ehkä ole standarditeorian mukainen, mutta ei myöskään sekamuoto siinä mielessä, etteikö se olisi ilmentymä luonnon lakien tietyissä olosuhteissa (reunaehdoissa) muotoamasta materiasta.

Löydös ei mahdollisesti jää ainoaksi erityisten reunaehtojen vallitessa muotoutuvista vakuumin konfiguraatioista.

Tiedä häntä, miten paljon toimivia teorioitakin fyysikoilta vielä puuttuu. Esimerkiksi yleistä suhteellisuusteoriaa pidetään "pätevänä", mutta samat tulokset (ja mielestäni enemmänkin) antaa Hagen Kleinertin (400 tiet. julk.) defektiperustainen teoria, jolla on mielestäni sekin etu, että sillä on itsesimilaareja, konkreettisia luonnonilmiöitä rinnallaan. 

L
Liittynyt17.3.2005
Viestejä7878

jussipussi

Kirjoitit:

”Mitäs nämä on?”

Tuo juttu ei liity alkeishiukkasiin eikä millään tavalla käsittääkseni sodi Standardimallia vastaan. Näköjään molybdeeni- ja rikkiatomit joissakin olosuhteissa käyttäytyvät mielenkiintoisesti. Uutta fysiikkaa tässä ei käsittääkseni kuitenkaan ole; insinöörimeininkiä enemmänkin. Kunhan asioista ymmärtävät pääsevät lomiltaan, saanemme asiaan selvyyden.

Mielestäni juttu kuitenkin on hieman huonoa journalismia. Toisaalta, hyvää tiedejournalismia ei oikeastaan taida olla olemassakaan. Otsikon quantum particle ei kaiketikaan ole valehtelua, ja jutusta itsestään käy ilmi, että mistään uusista alkeishiukkasista ei ole kyse. Kuitenkin olen sitä mieltä, että otsikko olisi tullut muotoilla toisin.

Tulee mieleen joku vuosi takaperin olleet isot otsikot magneettisista monopoleista, joiden löytyminen olisi helevetin iso juttu joidenkin ns. Grand Unified Theory -hommien kannalta (GUT on Vahvan Vuorovaikutuksen, Heikon Vuorovaikutuksen ja Sähkömagneetisen Vuorovaikutuksen yhdistäminen, siis tunnetut vuorovaikutukset Gravitaatio poislukien). Kyseessä kuitenkin oli vain jokin koejärjestely, jossa jollakin tasolla mallinnettiin puutteellisen nykytietämyksen (Standardinallissa on tiedostettuja puutteita) valossa joitakin piirteitä spekuloiduista magneettisista monopoleista. Samaten oli uutista Hawkingin säteilyn havaitsemisesta, vaikka kyseessä oli ihan vastaava vähän-sinnepäin-homma. Helvetin tiedejournalistit. En edes ilkeä tsekata, mitä Tekniikka & Talous tästä tämän viestin asiasta kertoo.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15605
L

Tulee mieleen joku vuosi takaperin olleet isot otsikot magneettisista monopoleista, joiden löytyminen olisi helevetin iso juttu joidenkin ns. Grand Unified Theory -hommien kannalta (GUT on Vahvan Vuorovaikutuksen, Heikon Vuorovaikutuksen ja Sähkömagneetisen Vuorovaikutuksen yhdistäminen, siis tunnetut vuorovaikutukset Gravitaatio poislukien). Kyseessä kuitenkin oli vain jokin koejärjestely, jossa jollakin tasolla mallinnettiin puutteellisen nykytietämyksen (Standardinallissa on tiedostettuja puutteita) valossa joitakin piirteitä spekuloiduista magneettisista monopoleista. 

Itse olen löytänyt magneettisen monopolin tavallisesta alkeishiukkasen magneettisesta dipolista. Kun tulkitaan aidosti aika sykliseksi dualiteettiulottuvuuden kertautumaksi, magneettinen monopoli ajattomassa geometriassa näyttäytyy sm-vuorovaikutus-havaitsijoille dipolina, jolla on spin. ½-spin-hiukkasten olemus on vuorotella napaisuutta. Vastakkaisessa tahdissa vuorottelevat hiukkaset ovat havainnoissa vastakkaisia varauksia.

Tuollaista magneettista monopolia ei voi "löytää"/havaita sm-mittalaitteilla, mutta tuollainen teoria antaa kaikki sähkömagneettiset ilmiöt ja GUTkin saadaan ristiriidattomasti.

Edit: vaikuttaa tosin siltä, että aavistuksen ollaan sivussa otsikon aiheesta. 

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³) = 1 / 137,036

Holistiset filosofit väittävät, että kokonaisuus ei voi selittyä osiensa vuorovaikutuksilla, koska sama kokonaisuus voi syntyä osistaan monin eri tavoin. Heidän sanoin monitoteutuvuus kumoaa reduktionismin. Väite on käsittämätön, sillä todellisuudessa monitoteutuvuus on erottamaton osa reduktionismia, eikä suinkaan kumoa sitä. Reduktionismi suorastaan ennusti monitoteutuvuuden jo 1800-luvulla, kuten fyysikko Ludwig Boltzmannin hautakiveen kaiverrettu entropian kaava S = k log W osoittaa. Kaavan mukaan havaitun kokonaisuuden entropia kertoo juuri niiden vaihtoehtoisten yhdistelmien lukumäärän, jolla sama kokonaisuus voi syntyä eri tavoin osistaan. Kuva: Wikimedia commons.
Holistiset filosofit väittävät, että kokonaisuus ei voi selittyä osiensa vuorovaikutuksilla, koska sama kokonaisuus voi syntyä osistaan monin eri tavoin. Heidän sanoin monitoteutuvuus kumoaa reduktionismin. Väite on käsittämätön, sillä todellisuudessa monitoteutuvuus on erottamaton osa reduktionismia, eikä suinkaan kumoa sitä. Reduktionismi suorastaan ennusti monitoteutuvuuden jo 1800-luvulla, kuten fyysikko Ludwig Boltzmannin hautakiveen kaiverrettu entropian kaava S = k log W osoittaa. Kaavan mukaan havaitun kokonaisuuden entropia kertoo juuri niiden vaihtoehtoisten yhdistelmien lukumäärän, jolla sama kokonaisuus voi syntyä eri tavoin osistaan. Kuva: Wikimedia commons.

Jossa opitaan kuinka reduktionisti selittää, minkä holisti sepittää.

Pentin todistukseen on kirjattu arvosanat 5, 7, 9 ja 10 sekä keskiarvo 7,75. Pentti ja Manta hämmästelevät, kuinka heidän keskiarvonsa voivat olla samat, vaikka Mantan arvosanat 7, 8, 8 ja 8 ovat täysin eri.

"Mistä keskiarvo tulee?" Pentti kysyy kotona vanhemmiltaan.

Pentin filosofi-isä, vankkumaton holisti, vastaa: "Keskiarvo tulee siitä, kuinka hyvin olet menestynyt koulussa kokonaisuutena. Niinpä sitä ei mitenkään voi selittää pelkästään eri aineiden arvosanojen avulla."

Pentin fyysikkoäiti, luonnollinen reduktionisti, vastaa: "Keskiarvo tulee eri aineiden arvosanoista. Sen saa ynnäämällä kaikki arvosanat yhteen ja jakamalla arvosanojen lukumäärällä. Kas näin: (5+7+9+10)/4 = 31/4 = 7,75."

"Kiitos, äiti! Menenkin heti kertomaan naapurin Mantalle", innosta pomppiva Pentti hihkaisee.

"Et mene poika minnekään", ulko-oven tukkiva isä karjaisee, "ennen kuin olet kuunnellut isääsi! Äitisi elää vielä 1600-luvulla kartesiolaisen tieteen piirissä. Minä olen tehnyt kunnianarvoisan akateemisen uran osoittamalla reduktionismin vääräksi. Sen keskeinen teesi on monitoteutuvuus."

"Mikä monitotuus?" kummastelee Pentti.

"Monitoteutuvuus. Se tarkoittaa, että sama kokonaisuus voi toteutua monilla eri tavoilla. Reduktionisti ei voi koskaan selittää monitoteutuvuutta, koska reduktio samaistaa kokonaisuuden osiensa kanssa", isä perustelee.

"Tarkoitatko, että keskiarvon 7,75 voi saada monella tavalla?" Pentti kysyy.

"Hyvä poika, alat oppia. Näethän nyt, kuinka mieletöntä reduktionismi on!" isä riemastuu.

"Niin kai. Mutta äitin kaavahan antaa Mantankin keskiarvoksi (7+8+8+8)/4 = 31/4 = 7,75 eli juuri oikean", Pentti huomaa.

"Mutta äiti samaistaa keskiarvon ja todistuksen, vaikka jo sinun ja Mantan todistukset osoittavat sen täysin mahdottomaksi", hätääntynyt isä selittää.

"Siis koska 7, 8, 8 ja 8 on eri kuin 5, 7, 9 ja 10, todistuksen keskiarvoa ei voi ennustaa arvosanoista?" kysyy Pentti.

"Juuri niin. Kyllä on aivan isänsä poika!" myhäilee isä ylpeänä.

Tällöin äiti huomauttaa: "Ei kukaan tervejärkinen väitä, että keskiarvo olisi sama kuin todistus. Keskiarvo on todistuksen karkea kuvailu: todistuksesta voi laskea keskiarvon, mutta keskiarvosta ei voi laskea todistusta. Karkeistuksella on aina suunta, tarkemmasta epätarkempaan."

"Ole sinä sivistymätön reduktionisti hiljaa, kun minä opetan pojalle elämässä tärkeitä asioita", isä vimmastuu.

Silloin Pentti livahtaa ikkunasta pihalle. Hän juoksee kohti katua, mutta isä ehtii viime tipassa lukita portin kauko-ohjaimella. Isä säntää pihalle Pentin perään.

"Reduktionismi on Saatanan juoni! Ja emergenssiä se ei ainakaan selitä", hengästynyt isä saarnaa Mantan perheen ja koko muun naapuruston kuunnellessa uteliaana aidan takaa.

"Mitä merisenssiä?" porttia vasten perääntynyt Pentti ihmettelee.

"Emergenssiä. Se tarkoittaa, että kokonaisuudella on täysin erilaisia ominaisuuksia kuin sen osilla", isä täsmentää yrittäen samalla sytyttää rauhoittavaa sätkää vapisevilla käsillään.

"Tarkoitatko, että todistuksen keskiarvo voi olla murtoluku, kuten 31/4 eli 7,75, vaikka jokainen arvosana on kokonaisluku?" Pentti kysyy.

"Nimenomaan näin. Näethän kuinka murtolukuisuus on pelkästään kokonaisuuden emergentti ominaisuus, joka osoittaa reduktionismin vääräksi", isä vakuuttaa ja alkaa tuntea tilanteen olevan jälleen hallinnassaan nikotiinin virratessa aivoihin.

Tällöin pihalle seurannut äiti jatkaa: "Keskiarvon murtolukuisuus syntyy yksinkertaisesti todistuksen karkeistuksesta. Siis reduktionismi ennustaa emergenssin, eikä suinkaan ole sen vastakohta niin kuin filosofit väittävät. Esimerkiksi lämpömittarin lukema on ilmamolekyylien liike-energian keskiarvo, joka seuraa jäännöksettä molekyylien fysiikasta vaikka molekyyleillä itsellään ei ole lämpötilaa."

"Vai lämpömittari", naapureiden edessä raivonsa hädin tuskin hillitsevä isä tuhahtaa ja julistaa: "Tietoisuuden pyhää mysteeriä nyt ei ainakaan mikään fyysikko selitä!"

"Fysiikka tarjoaa tietoisuudelle täysin luonnollisen selityksen", äiti selventää koko naapuruston kuunnellessa ja jatkaa: "Aivot laskevat keskiarvoja aistien keräämästä tiedosta samaan tapaan kuin lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta. Siksi tietoinen havaintomaailmamme antaa vain karkean kuvan meitä ympäröivästä todellisuudesta, aivan kuten keskiarvo antaa vain karkean kuvan todistuksesta. Tietoisuus on luonnonilmiö, jota mittari nimeltään aivot mittaa."

"Pöyristyttävää! Ei minkäänlaista auktoriteetin kunnioitusta! Nyt meni kantapäät lopullisesti nokikkain", portista autolleen säntäävä isä vannoo ja kaasuttaa tiehensä.

"Äiti, miksi isä on niin vihainen?" Pentti kysyy hämmentyneenä.

Äiti katsoo Penttiä rauhoittavasti ja vastaa: "Muistatko, kun paras ystäväsi Santra muutti ulkomaille?"

"Joo. Leikin koko vuoden mielikuvitus-Santran kanssa, ja suutuin aina kun joku väitti ettei Santra ollut oikeasti siinä", Pentti muistelee ja toteaa: "En voinut hyväksyä totuutta."

"Katsos", äiti kertoo, "isäkään ei ole hyväksynyt sitä, että oikeasti filosofia tutkii kieltä ja fysiikka todellisuutta. Filosofit ovat sellaisia – ikuisia haaveilijoita."

Kommentit (43)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15605

Hauska juttu ja luotan, että kun pöly on laskeutunut perhe jatkaa onnellisesti yhdessä... 

Älytön ilmiö on sellainen, jossa kyökkiholisti pyrkii reduktionismin keinoin julistamaan totuuttaan, tosin perustellen asioita ilman osoitettuja syy-seuraus-suhteita. Esimerkki sellaisesta on lehtemme hitausvoimakeskustelut. Kun pyytää askel-askeleelta selostusta, sellaista ei koskaan saa.

Parhaimmillaan kyllä filosofia asettaa hyvin muotoiltuja kysymyksiä, jotka tieteellinen menetelmä voi ottaa haasteena.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³) = 1 / 137,036

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä10433

 

Olen skeptisempi.

 

Isä kaasutteli autollaan Alkoon, osti pari pulloa jalo-emergenssiä, palasi ympäripäissään kotiinsa, jossa rupesi väkivaltaiseksi.

Poliisi joutui hakemaan juopuneen ja räyhäävän filosofi-isän kodistaan ja sulkemaan putkaan yöksi.

Kun palasi aamulla asuntoonsa, olivat fyysikko-äiti ja Pentti poissa.

Keittiöpöydällä oli  lappu jossa luki "Se oli emergenssi taikka minä - valitsit emergenssin - hyvästi!".

 

Thelin
Liittynyt14.1.2014
Viestejä15

En ole eri mieltä kirjoituksen pääpointin suhteen, mutta emergentistin kuvaaminen vihaisena ja kiroilevana henkilönä, joka vetoaa auktoriteettiin epäsopivassa tilanteessa ei ole hyvä idea. Holistien argumentteja voi kritisoida ilman, että haukkuu holisteja itse.

Filosofiassa käsitellään toki asioita välillä niin teoreettisella tasolla tai empiiriset havainnot huomioonottamatta, että sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Sen yksioikoinen turhana pitäminen ei kuitenkaan ole oikeutettua. Sekä tieteellinen että arkiajattelu perustuvat kyseenalaistettavissa oleville filosofisille oletuksille, vaikka ajattelijat itse eivät ehkä tietoisesti huomaakaan niitä saati sitten tiedä näiden oletusten filosofisia nimiä. Tiede perustuu oletuksille, että objektiivinen todellisuus on olemassa, siitä pystytään saamaan ainakin jossain määrin luotettavasti tietoa aisteilla ja siinä on pysyviä säännönmukaisuuksia.

Toinen esimerkki on määrittely: se voi perustua asioiden vertaamiseen johonkin prototyyppiin tai kaksiarvologiikkaan perustuvaan luokitteluun, jossa kukin yksittäistapaus kuuluu tiettyjen piirteiden läsnäolon perusteella joko ehdottomasti joukkoon tai sitten ei lainkaan. Näiden määrittelytapojen paremmuusjärjestys on filosofinen kysymys, jota voidaan ja pitää pohtia sekä teorian että empiiristen havaintojen pohjalta.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

Oli kyllä vähän mauton kirjotus. Terveisin henkilö, jolle se oli hepreaa.

Hämmentää.

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1218
Vatkain

Oli kyllä vähän mauton kirjotus. Terveisin henkilö, jolle se oli hepreaa.

No oli todella mauton. Eivät kaikki filosofit ole antireduktionisteja. Ja kyllä argumentteja reduktiota vastaan voi ja pitää tarkastella vakavasti varsinkin jos itse on reduktionisti. Blogin kirjoittaja näyttäytyy ainakin minulle samanlaisena dogmaattisena pellenä, jona hän esittää kertomuksensa filosofi-isän. 

Japetus
Liittynyt20.6.2009
Viestejä10947

Erinomainen blogikirjoitus. Holistista vinkuvilosooviaa on sen täydelliseen hyödyttömyyteen nähden aivan liikaa.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
o_turusella on jännä fetissi: "Minä en todellakaan kuse housuuni vaan sinun silmääsi."
sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%.. eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28053

Eikös holismi ole vähän samaa kuin essentialismi, olemusajattelua, jossa ajatellaan, että systeemi, joka menee yli holistin ymmärryksen, täytyy sisältää myös taikavoimia?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
“In a memorable example, Dawes showed that marital stability is well predicted by a formula: frequency of lovemaking minus frequency of quarrels You don’t want your result to be a negative number.” 
― Daniel Kahneman
Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

Hyvä kirjoitus sikäli, että reduktionismia on usein pidetty jotenkin ”sivistymättömänä, vulgäärinä ja ei-syvällisenä” katsantokantana, ”pelkkänä” kylmänä fysiikkana. Reduktionismi on selvästi ”hyppinyt” filosofien herkälle nenälle. Nyt alkavat vuosisatoja syvällisinä kunkkuina poseeraneet filosofit puolestaan olla hieman puolustuskannalla. Muistamme esim. erään filosofin kaunaiset hyökkäykset Valtaojaa ja Enqvistiä ja koko suhteellisuusteoriaa kohtaan.

Tilanne on siksikin naurettava, koska reduktionismi ei edellytä mitään sen kummempaa muutosta yksilön elämässä, onpahan vain periaatteellinen kannanotto emergenssiin, nimenomaan heikkoon emergenssiin. Elämäsi arvot tulevat aivan jostain muusta, kuin siitä, että olet itsellesi tehnyt selväksi erään fysikaaliseen todellisuuteen liittyvän asian.

 

Eli juo, syö, nai ja nauti niinkuin ennenkin. Redukstionismi ei sitä hetkauttele sinne eikä tänne.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Hauska kirjotus. Holistit voi ottaa pienet sille.
Ehkä ne keskiarvot syyslukukaudella paranee...

Sen verta nuija olen että nyt täytyy rakentaa rautalankamalli erivärisistä leegoista.

 

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Teppo Mattsson: lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta.

Ottamatta tässä kantaa blogin pääasiaan tuntuu epätodelta, että luonnon systeemeissä voisi tapahtua laskemista. Eiväthän lämpömittarin elohopea-atomit, joiden liiketilaa ympäristön molekyylien impulssit ylläpitävät, omaa mitään laskentakykyä.

Laskentaa ei suorita myöskään elohopea-atomien kollektiivi.

Laskenta tai ylipäänsä tilanteen arviointi voi alkaa vasta ihmisen mielessä, kun hän joko sormellaan arvioi kuumuutta tai tiettyjä peruslämpötiloja selkeine luonnonilmiöineen käyttäen jakaa lämpölaajenemisputken sopimiinsa osiin, lausuu kuumuuden kasvun lukuina.

Teppo: Aivot laskevat keskiarvoja aistien keräämästä tiedosta samaan tapaan kuin lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta.

Kuten lämpömittari, niin aivotkin ovat materiasysteemi, jollaisena niillä ei ole mitään laskemiskykyä. Ei ainakaan fysiikkatiede ole löytänyt materiasta kykyä laskea. Mikään tunnettu fysiikan lakikaan ei tietääkseni sisällä suuretta, suureyhdelmää tai käsitettä, jonka voisi mitenkään tulkita materian suorittamaksi laskemiseksi. Laskijana on aina elävä olento. Hänen avukseen laatimansa tietokonekaan ei oikeasti laske, vaan on vain laskukynän jatke.

Mihin sitten perustuisi karkeistus, joka ilmenee esim. veden koettuna kuumuutena eikä yksittäisten vesimolekyylien inpulssi-iskuina, joista lämpötilassa viime kädessä on kysymys?

Mihin perustuu elämyksellinen (ja karkeistettu) tietoisuus ylipäänsä? Seuraavassa vain jokunen hajanainen veikkaus

Veikkaan, että aistien ennen elämyksen tuloa suorittamaa karkeistusta voisi luonnehtia yleisesti aistikohteen fysikaalisen tilan vapausasteiden harventamisena. Veikkaan myös, että jokaista vapausasteen vähennystä vastaa Hiroomi Umezawan

https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=hiroomi+umezawa

vision mukainen Nambun-Goldstonen bosoni, joka suorittaa vapausasteen kätkemisen. Kätketyt vapausasteet eivät kuitenkaan poistu minnekään, vaan tulevat ilmi jalostuneessa muodossa Goldstonen kentän defekteinä.

Mitä ovat fysiikan defektit? Seuraavassa kauan sitten kokoamaani aineistoa defekteistä; nyt sitä löytyisi jo paljon enemmän - suomeksikin

http://www.tiede.fi/keskustelu/21601/ketju/defektit_materian_ydintaso

Esimerkiksi kyky ajaa polkupyörällä perustuu Goldstonen bosonien suorittamaan karkeistukseen aivoissa. Bosonikentän defektit ilmenevät sitten "jalostuneessa" muodossa erilaisina kaatumista approksimoivina polkupyörätemppuina..

Kolmas veikkaukseni on, että em. karkeistuksesta aiheutuneet defektit edustavat karkeistettujen havaintojen merkityksien materiavastineita, jotka ovat myös yhteydessä epämateriaaliseen, vakuumiperäiseen tietoisuusrakenteeseen.

Huom: Ei ole kysymys sellaisesta hengellisestä objektista, jollaiseksi jotkut epämateriaalisuutta näyttävät luulevan..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Thelin kirjoitti: Sekä tieteellinen että arkiajattelu perustuvat kyseenalaistettavissa oleville filosofisille oletuksille, vaikka ajattelijat itse eivät ehkä tietoisesti huomaakaan niitä saati sitten tiedä näiden oletusten filosofisia nimiä. Tiede perustuu oletuksille, että objektiivinen todellisuus on olemassa, siitä pystytään saamaan ainakin jossain määrin luotettavasti tietoa aisteilla ja siinä on pysyviä säännönmukaisuuksia.

Ilmiöiden empiirinen tutkimus ja niiden lakien matemaattinen kuvaaminen tai approksimointi ovat vain yksi juonne olemisen kentässä. Vaikka se on siihen paneutuneelle ja harrastajallekin suuri kiinnostuksen kohde, se ei kuitenkaan ulotu suureen osaan elämänaluettamme.

Koska fysiikan olemassaolo, jopa sen mahdollisuus, on itse asiassa mysteerio, nopeakin ilmiöiden ja lakien kausaalisten syiden tai muiden "miksi"-tyyppisten kysymysten tekeminen paljastaa fysiikan perustuvan, kuten Thelin toteaa, filosofisille oletuksille, kelluvan filosofian meressä (tai ainakin lammikossa). Kuhnilaiseen normaalitieteeseen tyytyvien fyysikkojen varmaan usein vihaamat ja torjumat "miksi"-kysymykset vaatisivat usein filosofisia oletuksia sekoittaen normaalitieteen edustajan pakan.

"Miksi"-kysymykset uskoakseni ovat nautinnollisia uutta luoville aivoille, joilla on rohkeutta kahlata ilmiöltä toiselle fysiikan filosofian lätäkössä kastumisesta huolimatta.

Ennakkoluulojen sitomattomalle kyselijälle fysiikka voi siten ilmetä sijaitsevana filosofian aarreaitassa. Mutta tuskin yksikään inhimillisen elämänalueemme ei-fysikaalinen osa millään tavalla selittyy tai valaistuu fysiikan asioiden perusteella.

Tätä väitettä ei kuitenkaan tulisi pitää ehdottomana faktana mm. universumissamme vallitsevan itsesimilaarisuuden tähden

https://www.google.fi/search?q=self+similarity&biw=1024&bih=514&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=i4UsVNupCMPTaIrhgIgP&ved=0CC4QsAQ

Mitään yhteyttä fysiikkaan ei kuitenkaan liene sellaisilla elämänalueen olennaisilla osilla kuin esimerkiksi onnellisuus, pelko, kauneus, kiintymys, julmuus, syyllisyydentunne, pilkka, tahtominen, luuleminen, rakastuminen ja seksi monissa eri muodoissaan. Kun tämäntapaisia normaalielämän rakennuspalikoita kohdataan, koetaan ensimmäisenä jokin elämys, esimerkiksi tahtomisen elämys. Vähänkin filosofiaan taipuvilla herää tämän jälkeen tahtomisen tunteen olemuksen mahdollisten juurien filosofissävyinen setviminen (kuten äskettäisissä pitkissä ketjuissa tehtiinkin).

Elämyksen olemuksen selvittäminen on omiaan vaatimaan filosofista ja psykologista mielenkykyä. Psykologiaa tarvitaan varmaan vähemmän, mutta filosofiaa joskus jopa paljon tunkeuduttaessa yhä syvemmälle fysiikan ilmiön olemukseen. Molempien ilmiöluokkien jonkin ilmiön analysointi on siinäkin samanlaista, että olennaisinta on analysoida reunaehtoja.

Usein eivät filosofit tiedä, että eri ihmisten aivojen yhteyskartat voivat olla niin toisistaan poikkeavia, että erimielisyys on väistämätön lopputulos - ainakin, jos ei ymmärrä erimielisyyden syytä eikä kykene tarkastelemaan kysymystä myös toisen näkökulmasta

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä675

Eikö reduktion tie ole kohta kuljettu jo loppuun tieteessä? Uusien jättimäisten hiukkaskiihdiittymien rakentaminenkaan ei välttämättä tuo haluttuja uusia tuloksia. Ehkä pitäisikin keskittyä emergentteihin luonnonlakeihin, tutkia sitä, miten systeemit käyttäytyvät kokonaisuutena. Yksi nobel-voittaja korosti juuri tätä emergenttien lakien etsintää luonnontieteen uutena suuntana. Nimi on minulta unohtunut, mutta youtubesta katsoin jokin aika sitten yhden videon mieheltä.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Ueberweg
Vatkain

Oli kyllä vähän mauton kirjotus. Terveisin henkilö, jolle se oli hepreaa.

No oli todella mauton. Eivät kaikki filosofit ole antireduktionisteja. Ja kyllä argumentteja reduktiota vastaan voi ja pitää tarkastella vakavasti varsinkin jos itse on reduktionisti. Blogin kirjoittaja näyttäytyy ainakin minulle samanlaisena dogmaattisena pellenä, jona hän esittää kertomuksensa filosofi-isän. 

Voitko täsmentää, mikä tai mitkä kohdat kirjoituksessa olivat erityisen mauttomia?

Kuulen mielelläni myös hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
-:)lauri

Eikös holismi ole vähän samaa kuin essentialismi, olemusajattelua, jossa ajatellaan, että systeemi, joka menee yli holistin ymmärryksen, täytyy sisältää myös taikavoimia?

Kovin samalta vaikuttavat. Osaako joku perustella, miten ne eivät olisi samoja?

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706
jesper

Eikö reduktion tie ole kohta kuljettu jo loppuun tieteessä? Uusien jättimäisten hiukkaskiihdiittymien rakentaminenkaan ei välttämättä tuo haluttuja uusia tuloksia. Ehkä pitäisikin keskittyä emergentteihin luonnonlakeihin, tutkia sitä, miten systeemit käyttäytyvät kokonaisuutena. Yksi nobel-voittaja korosti juuri tätä emergenttien lakien etsintää luonnontieteen uutena suuntana. Nimi on minulta unohtunut, mutta youtubesta katsoin jokin aika sitten yhden videon mieheltä.

Ehkä olet käsittänyt väärin fysiikan tontin. Ei hiukkaskiihdyttimiä rakenneta sentähden, että etsittäisiin todisteita reduktionismille. Reduktionismi on periaate, jota kukaan (täysjärkinen) fyysikko ei edes yritä lähteä jäljittämään emergentin ilmiön selityspohjaksi. Ei ainakaan vielä satoihin vuosiin. Voi olla ettei koskaan. Reduktionismi on periaate siitä, että kaikki on fyysistä ja tottelee fysiikan lakeja.

 

Käytännössähän me juuri nimenomaan keskitymme vain emergentteihin lakeihin (taaskin kuitenkin pitäen mielessä, että ne ovat nimenomaan emergenttejä, eivätkä ”omalakisia”, eivät siis fysiikan laeista eroavia omia toimijoitaan). Ja näin tietysti hyvä. Selitämme kemiaa kemian laeilla, käyttäytymistä eri käyttäytymisteorioilla/laeilla, psykologialla jne. Emergentti kuvaus ei hae Schrodingerin yhtälöä selitykseksi/avuksi. 

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lentotaidoton

Tilanne on siksikin naurettava, koska reduktionismi ei edellytä mitään sen kummempaa muutosta yksilön elämässä, onpahan vain periaatteellinen kannanotto emergenssiin, nimenomaan heikkoon emergenssiin. Elämäsi arvot tulevat aivan jostain muusta, kuin siitä, että olet itsellesi tehnyt selväksi erään fysikaaliseen todellisuuteen liittyvän asian.

Eli juo, syö, nai ja nauti niinkuin ennenkin. Redukstionismi ei sitä hetkauttele sinne eikä tänne.

Lisäisin vielä sanomaasi, että reduktio voi vain lisätä merkitystä, kuten nobelisti Richard Feynman kertoo parin ensimmäisen minuutin aikana tällä videolla: 

https://www.youtube.com/watch?v=Bgaw9qe7DEE

Saanko muuten udella, minkä alan ihmisiä olet?

 

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Teppo Mattsson

Voitko täsmentää, mikä tai mitkä kohdat kirjoituksessa olivat erityisen mauttomia?

Minusta tekstissä oli mautonta se, missä valossa eri tavalla ajatteleva isä kuvataan. Jos siihen filosofin paikalle laittaisi vaikka neekeri tai uskovainen, niin eipä olisi kovin korrekti. Pilkaamisesta ja rasismista syytettäisiin. Kyllä sitä saa värikkäästi ja karrikoiden kirjoittaa, ei siinä mitään, mutta joku raja olla pitää ihmisten pilkkaamisellakin.

Hämmentää.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

By the way. Kun nyt täälläkin on näemmä holismista kiinnostuneita niin ehkä heidän olisi paikallaan tutustua David Bohmin tuotantoon, etenkin hänen järkälemäiseen kirjaansa ”Wholeness and the implicate order”. On paksu ja osin vaikea opus (jonka kuitenkin olen aikoinani kahlannut läpi parikin kertaa). Dadid Bohmin ”pilottiaalto”-teoria on vakavimpia esityksiä ns (ei-lokaalien) piilomuuttujateorioiden joukossa.

Harvat vain nykymaailmassa vannovat enää Bohmin nimeen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wholeness_and_the_Implicate_Order

http://shenjiva.com/DavidBohm-WholenessAndTheImplicateOrder.pdf

http://en.wikipedia.org/wiki/Pilot_wave

http://en.wikipedia.org/wiki/De_Broglie%E2%80%93Bohm_theory

 

 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Lentotaidoton

Mattson: Saanko muuten udella, minkä alan ihmisiä olet?

 

Eläkeläinen, eiköhän tuo riitä.

Rautainen eläkeläinen, sanoisin.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Lentotaidoton

Mattson: Saanko muuten udella, minkä alan ihmisiä olet?

 

Eläkeläinen, eiköhän tuo riitä.

OK. Selväjärkiset mietteesi reduktionismista herätti uteliaisuuteni. Kiitos kommenteistasi, lisäävät blogin arvoa.

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1218
Teppo Mattsson
Ueberweg
Vatkain

Oli kyllä vähän mauton kirjotus. Terveisin henkilö, jolle se oli hepreaa.

No oli todella mauton. Eivät kaikki filosofit ole antireduktionisteja. Ja kyllä argumentteja reduktiota vastaan voi ja pitää tarkastella vakavasti varsinkin jos itse on reduktionisti. Blogin kirjoittaja näyttäytyy ainakin minulle samanlaisena dogmaattisena pellenä, jona hän esittää kertomuksensa filosofi-isän. 

Voitko täsmentää, mikä tai mitkä kohdat kirjoituksessa olivat erityisen mauttomia?

Kuulen mielelläni myös hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja.

Kyseessä on pilkkakirjoitus, jossa antireduktionismiin vakavasti suhtautuvat saatetaan naurettavaan valoon. Paitsi että heidän kantansa on naurettavan tyhmä, he ovat kaikin puolin muutenkin yksinkertaisia ja lapsellisia. Jos tämä ei ollut kirjoituksesi päämäärä, niin epäonnistuit aika pahasti.

Miksi sinä minulta kyselet reduktion vastaisia argumentteja? Tottahan toki sinä olet niihin huolellisesti perehtynyt, koska pystyit kirjoittamaan noin asiantuntevan kannanotonkin. Ehkä sinä voisit puolestasi antaa joitakin argumentteja reduktionismin puolesta, jos kerran sellaiseksi julistaudut. Tosin epäilen, voiko kanssasi tästä asiasta edes järkevästi keskustella. Epäilen myös, mahdanko olla halukas kanssasi minkäänlaiseen keskusteluun, jos lähestymistapasi tähän asiaan on sellainen, mitä blogikirjoituksesi antaa ymmärtää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Muutama "rohkea" oletus karkeistuksesta ja emergenssistä ja sieltä nousee jopa tietoisuuden selittämisen mahdollisuus!

Leikki sijansa saakoon, mutta fantisointi ei liene kiellettyä kun ei ole kunniasta eikä näkkileivästäkään kyse.

Oletus numero yksi koskee universumin perimmäistä olemusta, substanssia, josta kaikki koostuu.

Oletus numero yksi on: Universumi koostuu vapausasteista. Universumi on vapausasteilla ylikyllästetty, mistä johtuu havaitun maailman epälineaarisuus ja muun muassa alustava alueisiin jakautuminen.

Oletus numero kaksi: Nambun-Goldstonen bosonit (Nambu, nobel 2008) kätkevät Umezawan skenaarion mukaisesti osan vapausasteista, jolloin syntyy alustava karkeistettu systeemi enemmän tai vähemmän konkreettisine piirteineen. Systeemeiksi luetaan tässä myös dynaamisina ilmenevät asiat kuten liikkeet.

Oletus numero kolme: Edelleen Umezawan skenaarion mukaisesti jokaiseen alustavasti karkeistettuun systeemiin kehittyy sen kätkettyjä vapausasteita vastaavia Nambun-Goldstonen bosonien kondensaatteja, defektejä (defektit, kts. edell. viestiäni). Kätkettyjen vapausasteiden olemus ilmenee niissä "jalostuneessa" muodossa.

Hiroomi Umezawa antaa seuraavan esimerkin. Nambun-Goldstonen bosoni kätkee vaihevapausasteen supratilan syntyessä. Kätketty vaihevapausaste ilmenee "jalostuneessa" muodossa supratilaisen systeemin vortekseina, pyörteinä.

Oletus numero neljä: Suunnaton määrä näin syntyneitä systeemejä, "emergenssejä", voi kietoutua yhteen johtuen viime kädessä vapausasteiden suuresta, ylikylläisestä määrästä. Niinpä esim. kivi voi lentää, olla kova ja harmaa, painava jne.

Monimutkaisista emergenssien yhdelmistä monimutkaisimpia ovat elävät olennot.

Oletus numero viisi: Vapausasteita jää runsaasti myös karkeistamatta. Ne voivat kietoutua konkreettisten systeemien lomaan ja systeemien yhdelmien ollessa kyllin monimutkaisia ilmetä informaationa. hyvin monimutkaisissa emergenssien yhdelmissä kuten aivoissa informaatioalkiot voivat kondensoitua pisaroiksi samaan tapaan Leidenfrostin pisaran kanssa. Niillä on luonnollisesti yhteys aivojen rakenteen (s.o. tilojen) kanssa ja niiden värähtelymoodit, jotka ovat vastauksia aivojen tiloihin, muodostavat kyseisen elävän olennon elämyksellisen tietoisuuden eri tilat.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

aggris aggris:  Oletus numero yksi on: Universumi koostuu vapausasteista. Universumi on vapausasteilla ylikyllästetty, mistä johtuu havaitun maailman epälineaarisuus ja muun muassa alustava alueisiin jakautuminen.

Tilastotieteessä vapausaste on niiden muuttujien lukumäärä, jotka voivat vaihdella.

In physics, a degree of freedom is an independent physical parameter in the formal description of the state of a physical system. The set of all dimensions of a system is known as a phase space

In mathematics and physics, a phase space is a space in which all possible states of a system are represented

Analyysi ehkä kompastuu jo oletukseen numero yksi. Vapausaste on siis riippumaton fyysinen parametri. Karkeistuksessa näiden fysikaalisten muuttujien (eli siis vapausasteiden) määrä väistämättä pienenee ja informaatiota menetetään ja tästä johtuu fysiikan epälineaarisuus.

 

On ehkä kömpelöä sanoa, että ”Universumi koostuu vapausasteista”. Universumi koostuu kentistä, joilla on vapausasteita. Siinä aggris aggris on oikeassa, että kentät ja vapausasteet ovat erottamattomat, me tunnemme/tiedämme kentät ainoastaan niiden vapausasteiden perusteella.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Ueberweg
Teppo Mattsson
Ueberweg
Vatkain

Oli kyllä vähän mauton kirjotus. Terveisin henkilö, jolle se oli hepreaa.

No oli todella mauton. Eivät kaikki filosofit ole antireduktionisteja. Ja kyllä argumentteja reduktiota vastaan voi ja pitää tarkastella vakavasti varsinkin jos itse on reduktionisti. Blogin kirjoittaja näyttäytyy ainakin minulle samanlaisena dogmaattisena pellenä, jona hän esittää kertomuksensa filosofi-isän. 

Voitko täsmentää, mikä tai mitkä kohdat kirjoituksessa olivat erityisen mauttomia?

Kyseessä on pilkkakirjoitus, jossa antireduktionismiin vakavasti suhtautuvat saatetaan naurettavaan valoon. Paitsi että heidän kantansa on naurettavan tyhmä, he ovat kaikin puolin muutenkin yksinkertaisia ja lapsellisia. Jos tämä ei ollut kirjoituksesi päämäärä, niin epäonnistuit aika pahasti.

Olisi tietysti mukava, jos kukaan ei kokisi tarinan isää samaistuttavaksi, mutta valitettavan todellisiin tapahtumiin tarina perustuu.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134
Ueberweg
Teppo Mattsson

Kuulen mielelläni myös hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja.

Miksi sinä minulta kyselet reduktion vastaisia argumentteja? Tottahan toki sinä olet niihin huolellisesti perehtynyt, koska pystyit kirjoittamaan noin asiantuntevan kannanotonkin. Ehkä sinä voisit puolestasi antaa joitakin argumentteja reduktionismin puolesta, jos kerran sellaiseksi julistaudut. Tosin epäilen, voiko kanssasi tästä asiasta edes järkevästi keskustella. Epäilen myös, mahdanko olla halukas kanssasi minkäänlaiseen keskusteluun, jos lähestymistapasi tähän asiaan on sellainen, mitä blogikirjoituksesi antaa ymmärtää.

Tiedän, että monitoteutuvuutta väitetään reduktion vastaiseksi argumentiksi, mutta kun se ei ole reduktion vastainen, vaan päinvastoin reduktion eräs keskeisiä piirteitä (kuten mm. Boltzmannin kaava S = k log W osoittaa). Samoin emergenssi on reduktionismin ennuste, ei sen vastakohta niin kuin joidenkin filosofien toimesta toistuvasti väitetään. Minua kiinnostaa kuulla nimenomaan hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja, joita ei toistaiseksi tietooni ole tullut.

 

 

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15605
Teppo Mattsson
Ueberweg
Teppo Mattsson

Kuulen mielelläni myös hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja.

Miksi sinä minulta kyselet reduktion vastaisia argumentteja? Tottahan toki sinä olet niihin huolellisesti perehtynyt, koska pystyit kirjoittamaan noin asiantuntevan kannanotonkin. Ehkä sinä voisit puolestasi antaa joitakin argumentteja reduktionismin puolesta, jos kerran sellaiseksi julistaudut. Tosin epäilen, voiko kanssasi tästä asiasta edes järkevästi keskustella. Epäilen myös, mahdanko olla halukas kanssasi minkäänlaiseen keskusteluun, jos lähestymistapasi tähän asiaan on sellainen, mitä blogikirjoituksesi antaa ymmärtää.

Tiedän, että monitoteutuvuutta väitetään reduktion vastaiseksi argumentiksi, mutta kun se ei ole reduktion vastainen, vaan päinvastoin reduktion eräs keskeisiä piirteitä (kuten mm. Boltzmannin kaava S = k log W osoittaa). Samoin emergenssi on reduktionismin ennuste, ei sen vastakohta niin kuin joidenkin filosofien toimesta toistuvasti väitetään. Minua kiinnostaa kuulla nimenomaan hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja, joita ei toistaiseksi tietooni ole tullut.

Fysiikan emergenteissä ilmiöissä on piirteitä, joiden perusmekanismit eivät ole empiirisin reduktioin tutkittavissa. Silloin voidaan (ja täytyykin) mallintaa erilaisia toereettisia mekanismeja, joiden useitakaan alkeistapahtumia ei voida suoraan mitata, mutta päästään ajatuskokein kiinni perusmekanismien mahdollisiin entiteetteihin, joiden vaikutukset voidaan sitten todeta yhteensopivan epäsuoriin mittauksiin. Vaivaksi silloin jää se, että selitysmalli kelpaa johonkin asti, mutta voi lukittua umpikujaan, joka jollain vaihtoehtoisella mutta ei niin mielenkiintoisella mallilla olisi väistettävissä tarkempia tutkimustuloksia etsittäessä.

Väitän siis, että teoreettisen fysiikan yleistyvä menetelmä on holistinen intuitio, jolla havainnon taustalla olevia mekanismeja rakennetaan ja testataan reduktioina kuinka tuottaisivat ennusteina "monisyisemmän" tason mittaustulokset. Väitän myös, että tämä menetelmä on ollut pitkään käytössä ja tuottanut merkittäviä edistysaskelia, joista esimerkkeinä mainittakoon hiukkasfysiikan symmetriaryhmät, qed renormalisaatioin ja kosmologinen inflaatio.

Siksipä mielestäni reduktionismi ilman tietoista filosofiaa kokonaisuuden valtaisista ja vallattomista piirteistä ei voi tuottaa kuin suoraan mitattavien ominaisuuksien yhdistelmät. Jos niitä haluaa kutsua emergenssin ennusteeksi, käyhän se toki, mutta siten tutkimus on harvoin pelkästään edennyt.

On surullista jos tieteenalat riitaantuvat ja eriytyvät. Monta kekseliästä huomiota jäisi odottamaan uusia neroja, joita raja-aidat eivät pidättele. Meneehän tiede toki niinkin eteenpäin, mutta hitaasti ja tehottomasti ja uskoakseni moneen umpikujaan ajautuen.

Hedelmällisintä olisi käsittääkseni jatkuva hullujen lelumallien laaja tuotanto - niissä, kun suunnilleen täyttävät varmistettujen havaintojen tulokset, olisi potentiaalia tutkia asioita keskenään yhtä vahvojen vaihtoehtoisten rakennelmien kautta. Nyt meillä on lähinnä yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka sekä arvausreduktiosoppana standardimallin erilaiset supersymmetriset "teoriat". Vaihtoehtoisissa teorioissa on ainakin osin lähdettävä varsin kaukaa ohittaen historiallisen käsittelyjärjestyksen tuottamia reduktionistisia paradigmoja.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³) = 1 / 137,036

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Eusa kirjoitti: Väitän siis, että teoreettisen fysiikan yleistyvä menetelmä on holistinen intuitio, jolla havainnon taustalla olevia mekanismeja rakennetaan ja testataan reduktioina kuinka tuottaisivat ennusteina "monisyisemmän" tason mittaustulokset.

Juuri tälleen  minustakin luova holismi toimii. Siinä voi olla taustalla jokin henkinen peruskokonaisuus, esimerkiksi tietynsuuntainen maailmankatsomus, mutta sen sisärakenne koostuu kokeilevasta reduktiosta reduktion jälkeen - kunnes saavutetaan riittävän sopusointuinen yksityisasian ymmärtämisen ja maailmankuvallisen kokonisuuden sopusointu.

Sopusointua etsittäessä holistinen taustakatsomus voi rikastua tai kokonaan muuttua radikaalistikin.

Nyt esimerkiksi evoluutioilmiön entisen selittämisen lapsenkin ymmärtämän luonnonvalinnan avulla romahdettua on tultu tilanteeseen, jossa alustavakin evoluutioilmiön tieteellinen selittäminen vaatii jo korkeatasoista matematiikkaa. Esimerkiksi Annila ja Koonin ovat jo lähteneet näille uusille poluille

http://www.ploscompbiol.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pcbi.1002173

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/leastaction.pdf

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706
jussipussi
Lentotaidoton

Mattson: Saanko muuten udella, minkä alan ihmisiä olet?

 

Eläkeläinen, eiköhän tuo riitä.

Rautainen eläkeläinen, sanoisin.

Kiitoksia jussipussi. Mistä tiesit, että olen voittanut MM-hopeaa voimanostossa?

 

 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Lentotaidoton
jussipussi
Lentotaidoton

Mattson: Saanko muuten udella, minkä alan ihmisiä olet?

Eläkeläinen, eiköhän tuo riitä.

Rautainen eläkeläinen, sanoisin.

Kiitoksia jussipussi. Mistä tiesit, että olen voittanut MM-hopeaa voimanostossa?

 

En ole vielä dementoitunut, muistin sopukoista tuli ko indikaatio jostain keskustelusta kauan sitten, hienosti poimit täkyn, sinulla on hoksottimet kohdallaan.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
aggris aggris

Teppo Mattsson: lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta.

Ottamatta tässä kantaa blogin pääasiaan tuntuu epätodelta, että luonnon systeemeissä voisi tapahtua laskemista. 

Rebooting The Cosmos: Is the Universe The Ultimate Computer? 

http://www.youtube.com/watch?v=PKkiy24LqBQ

Mielenkiintoista odotella tuloksia tästä:

The search for the fundamental units of space and time has officially begun. Physicists at the Fermi National Accelerator Laboratory near Chicago, Illinois, announced this week that the Holometer, a device designed to test whether we live in a giant hologram, has started taking data.

In a presentation given in Chicago on Monday at the International Conference on Particle Physics and Cosmology, Hogan said that the initial results show the Holometer is capable of measuring quantum fluctuations in space-time, if they are there.

"This was kind of an amazing moment," says Hogan. "It's just noise right now – we don't know whether it's space-time noise – but the machine is operating at that specification."

Hogan expects that the Holometer will have gathered enough data to put together an answer to the quantum question within a year. If the space-time jitter is there, Hogan says it could underpin entirely new explanations for why the expansion of our universe is accelerating, something traditionally attributed to the little understood phenomenon of dark energy.

http://www.newscientist.com/article/dn26114-experiment-tests-whether-uni...

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

 "It's just noise right now – we don't know whether it's space-time noise”

 

Kevennys: pulunpaskaa. Vaihtoehtoisesti Linnunradan pölyä.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Lentotaidoton

 "It's just noise right now – we don't know whether it's space-time noise”

Kevennys: pulunpaskaa. Vaihtoehtoisesti Linnunradan pölyä.

Pistetäänkö virtuaalioluesta veto?

Minä väitän että indikaatio aika-avaruuden "kvantittuneisuudesta" löytyy.

A quantum of space-time

An experiment in a shed in the suburbs of Chicago could show that dark energy is simply an emergent property of space-time, much as fluid dynamics emerges from how water molecules interact.

The goal of the Holometer experiment is to find the fundamental units of space and time. These would be a hundred billion billion times smaller than a proton. Like matter and energy at the quantum scale, these bits of space-time would act more like waves than particles.

"The theory is that space is made of waves instead of points, that everything is a little jittery, and never sits still," says Craig Hogan at the University of Chicago, who runs the experiment. The Holometer is designed to measure this "jitter".

It directs two powerful laser beams through tubes 40 metres long. The lasers measure the positions of mirrors along their paths at two points in time. If space-time is smooth and shows no quantum behaviour, then the mirrors should remain perfectly still. But if both lasers measure an identical, small difference in the mirrors' position over time, after all other effects are ruled out, that could mean the mirrors are being jiggled by fluctuations in the fabric of space.

Taking this idea a step further, Hogan says the quantum states of space-time and matter could be entangled, so you can't measure one without affecting the other.

Our best current theories describe space-time in terms of geometry, and matter in terms of quantum fields, but struggle to unite the two. If the Holometer sees something, Hogan says, it could point to a way of unifying them. At the tiny scales at which the two properties are connected, the geometry of space-time alone should force the universe to expand.

Hogan told the COSMO meeting that initial results show that Holometer can measure quantum fluctuations, if they are there, and could collect enough data for an answer within a year.

http://www.newscientist.com/article/mg22329852.400-chameleons-and-hologr...

DedMoroz
Liittynyt16.3.2005
Viestejä18399
Japetus

Erinomainen blogikirjoitus. Holistista vinkuvilosooviaa on sen täydelliseen hyödyttömyyteen nähden aivan liikaa.

Hahaa! Joo, hauska kirjoitus. Tuli elävästi mieleen oma lapsuus ja vanhempien ikuisuusväittelyt, joissa toinen puhuu aidasta ja toinen seipäästä :D

 

Itse en koe hyödyttömäksi, sillä aika usein käy niin, että yhteen ja samaan ongelmaan voidaan rakentaa ratkaisua useammastakin suunnasta. Lapselle arvokas läksy se - oppiipi kriittiseksi hän, ja hakemaan konsensusta. ;)

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

DedMoroz
Liittynyt16.3.2005
Viestejä18399
Brainwashed

Olen skeptisempi.

 

Isä kaasutteli autollaan Alkoon, osti pari pulloa jalo-emergenssiä, palasi ympäripäissään kotiinsa, jossa rupesi väkivaltaiseksi.

Poliisi joutui hakemaan juopuneen ja räyhäävän filosofi-isän kodistaan ja sulkemaan putkaan yöksi.

Kun palasi aamulla asuntoonsa, olivat fyysikko-äiti ja Pentti poissa.

Keittiöpöydällä oli  lappu jossa luki "Se oli emergenssi taikka minä - valitsit emergenssin - hyvästi!".

Höps. Isä oli vaan kasvatettu siihen, että kun menee hermo, niin kannattaa ottaa "happihyppely". Toisissa liitoissa miehet sitten vaan saa sitä raitista ilmaa enempi kuin toiset. 

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717
jussipussi
aggris aggris

Teppo Mattsson: lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta.

Ottamatta tässä kantaa blogin pääasiaan tuntuu epätodelta, että luonnon systeemeissä voisi tapahtua laskemista.

Rebooting The Cosmos: Is the Universe The Ultimate Computer?

http://www.youtube.com/watch?v=PKkiy24LqBQ

Mielenkiintoista odotella tuloksia tästä:

Olikohan tässä ajatus kritisoida väittämääni, että luonnon systeemit eivät mittaa eivätkä laske? Ehkä ei, mutta reagoin kumminkin.

Esimerkiksi ylläkuvatussa tapauksessa "mitattava" fysikaalinen alkutilanne on karkeasti se, että ympäristön nopeat molekyylit antavat elohopea-atomeille lasin välityksellä impulssi-iskuja, jolloin elohopea-atomien keskimääräinen nopeus kasvaa ja elohopea lämpölaajenee, mikä on fysikaalinen lopputilanne.

Tässä ei luonto laske eikä mittaa. Ihminen laatii elohopean tilavuuden kasvua kuumuuden kasvaessa kuvaavan asteikon ja soveltaa asteväleille antamiaan arvoja mielen loogis-empiirisesti luomiin lämpöopin matemaattisiin kaavoihin.

Kaikki fysiikan mittaukset tapahtuvat periaatteessa samalla tavalla. Fysikaalinen tapahtuma vaikuttaa mittarin rakenteessa uuden fysikaalisen tapahtuman, joka aiheuttaa esim. neulan siirtymisen, jonka merkityksen ihminen tulkitsee, ja jolle ihminen kehittelee asteikon ja kaavat.

Ultimate Computerin "laskentaa" tekee mieli pohtia myöhemmin..

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5706

jussipussi: Pistetäänkö virtuaalioluesta veto?

Minä väitän että indikaatio aika-avaruuden "kvantittuneisuudesta" löytyy.

 

Minä väitän, ettei. Näin tärkeässä asiassa sen pitää olla Martini, shaken, not stirred.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Lentotaidoton

jussipussi: Pistetäänkö virtuaalioluesta veto?

Minä väitän että indikaatio aika-avaruuden "kvantittuneisuudesta" löytyy.

 

Minä väitän, ettei. Näin tärkeässä asiassa sen pitää olla Martini, shaken, not stirred.

Asia pihvi ja virtuaaliveto dokumentoitu.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
DedMoroz
Brainwashed

Olen skeptisempi.

Isä kaasutteli autollaan Alkoon, osti pari pulloa jalo-emergenssiä, palasi ympäripäissään kotiinsa, jossa rupesi väkivaltaiseksi.

Poliisi joutui hakemaan juopuneen ja räyhäävän filosofi-isän kodistaan ja sulkemaan putkaan yöksi.

Kun palasi aamulla asuntoonsa, olivat fyysikko-äiti ja Pentti poissa.

Keittiöpöydällä oli  lappu jossa luki "Se oli emergenssi taikka minä - valitsit emergenssin - hyvästi!".

Höps. Isä oli vaan kasvatettu siihen, että kun menee hermo, niin kannattaa ottaa "happihyppely". Toisissa liitoissa miehet sitten vaan saa sitä raitista ilmaa enempi kuin toiset. 

Näin on siksi olisi hyvä että naiset pitäisivät huolen esim raudan saannistaan muuten siitä kärsii koko ympäristö.

Iron deficiency without anemia is associated with anger and fatigue in young Japanese women.

Iron deficiency without anemia (IDNA), 

The findings suggest that IDNA may be a risk factor for anger, fatigue, and tension in women of childbearing age.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24756645

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
aggris aggris

 

Olikohan tässä ajatus kritisoida väittämääni, että luonnon systeemit eivät mittaa eivätkä laske? Ehkä ei, mutta reagoin kumminkin.

 

Kannattaisiko ajatella siten että tarkoitus ei ollut kritisoida suoraan sinua tai sinun egoa vaan osoittaa ohjelma jossa kohtuullisen pätevät aiheen suhteen olevat henkilöt keskustelvat erilaisista näkökulmista ja hypoteeseistä.

Minä henkilökohtaisetsi pidän tällaisten ohjelmien ja esitysten kuuntelemisesta. Se vapauttaa "oman navan ympärillä pyörivät" ajatukset hieman laajemmalle. 

Elämä on hieman helpompaa jos ei liimaa kaikkia ajatuksiaan "minun ajatuksiksi" ja toisia mahdollisesti vastaan argumentoijia "minun ajatusteni vihollisiksi".

 

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Olikohan tässä ajatus kritisoida väittämääni, että luonnon systeemit eivät mittaa eivätkä laske? Ehkä ei, mutta reagoin kumminkin.

Esimerkiksi ylläkuvatussa tapauksessa "mitattava" fysikaalinen alkutilanne on karkeasti se, että ympäristön nopeat molekyylit antavat elohopea-atomeille lasin välityksellä impulssi-iskuja, jolloin elohopea-atomien keskimääräinen nopeus kasvaa ja elohopea lämpölaajenee, mikä on fysikaalinen lopputilanne.

Tässä ei luonto laske eikä mittaa. Ihminen laatii elohopean tilavuuden kasvua kuumuuden kasvaessa kuvaavan asteikon ja soveltaa asteväleille antamiaan arvoja mielen loogis-empiirisesti luomiin lämpöopin matemaattisiin kaavoihin.

 

jussipussi: Kannattaisiko ajatella siten että tarkoitus ei ollut kritisoida suoraan sinua tai sinun egoa vaan osoittaa ohjelma jossa kohtuullisen pätevät aiheen suhteen olevat henkilöt keskustelvat erilaisista näkökulmista ja hypoteeseistä.

 

 

Minä henkilökohtaisetsi pidän tällaisten ohjelmien ja esitysten kuuntelemisesta. Se vapauttaa "oman navan ympärillä pyörivät" ajatukset hieman laajemmalle. 

Elämä on hieman helpompaa jos ei liimaa kaikkia ajatuksiaan "minun ajatuksiksi" ja toisia mahdollisesti vastaan argumentoijia "minun ajatusteni vihollisiksi".

.....

psv: Nyt tämä menikin hieman egoa rassavammaksi, kun yhtäkkiä annettiin ymmärtää, että olin tulkinnut normaalin keskustelun oman egoni kritisointinniksi.

Kyseessä oli siis Tepon (uskoakseni vertauksenomainen) väite, että lämpömittari tekee - tai siinä tapahtuu - laskutoimituksia:

.....

aggris aggris

Teppo Mattsson: lämpömittari laskee keskiarvoja siihen törmäävien molekyylien liike-energiasta.

Ottamatta tässä kantaa blogin pääasiaan tuntuu epätodelta, että luonnon systeemeissä voisi tapahtua laskemista.

.....

Jollekin voi kuitenkin jäädä mieleen lämpömittari laskemassa jotakin. No, normaalifysiikan valossa fysiikan tapahtumat eivät ole fysikaalisten objektien suorittamaa laskentaa. (Mitä ne sitten ovat, on vastaamaton kysymys; kun näkökulmaa riittävästi syvennetään, voi sielläkin ehkä osoittautua olevan jotain laskemisen tapaista..) 

Entä sitten Lloydin ynnä muiden idea maailmankaikkeudesta tilojaan laskevana (computing) kvanttitietokoneena? Yhteen aikaan esittelin näitä näkemyksiä palstoilla ja huomasin, että ne eivät kiinnostaneet silloisia keskustelijoita. Miten kvanttilaskennasta voi syntyä maailmankaikkeus kaikkineen? Kuten kirjoitin, tulen sitä pohtimaan. Mihinkän näistä tai muista mieleeni tulleista asioista en ole huomannut kiinnittäväni egoani vähimmässäkään määrin. Vai saako kirjoituksistani sen käsityksen?

Paljon moitteita ja vastaansanomista on näkemyksiini kohdistettu vuosien varrella, mutta ainoa egoa rassannut tilanne tätä ennen on, kun yksi nimimerkki pommitti kysymyksillään, ja kun yritin vastailla niihin, syytti minua asian aina esille tuonnista, ja toinen nimimerkki "yhtyi edelliseen"..

Olen jopa lanseerannut palstoille "erimielisyysperiaatteen", jonka oikea ymmärtäminen tekee mahdottomaksi "egonsa" likoon panon näkemyksillisissä kysymyksissä

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41820
Teppo Mattsson

 

Kuulen mielelläni myös hyvin perusteltuja reduktion vastaisia argumentteja.

Kysymys, miten määrittelet/määritellään havaitun kokonaisuuden entropia/n, mitä siihen kokonaisuuteen kuuluu?

Kaavan mukaan havaitun kokonaisuuden entropia kertoo juuri niiden vaihtoehtoisten yhdistelmien lukumäärän, jolla sama kokonaisuus voi syntyä eri tavoin osistaan.

Mitä kuuluu tähän valittuun kokonaisuuten sen osina jotta tiedetään tämän tilanteen entropia sen osista?

Esimerkiksi lämpömittarin lukema on ilmamolekyylien liike-energian keskiarvo, joka seuraa jäännöksettä molekyylien fysiikasta vaikka molekyyleillä itsellään ei ole lämpötilaa."
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat