Kirjoitukset avainsanalla älykkyys

Sanotaan, että liikunta edistää oppimista. "Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on hyväksi oppimiselle ja muutenkin aivoille" toteaa Lihastohtorikin uusimmassa blogikirjoituksessaan.

Oma kokemukseni on päinvastainen: treenin jälkeen loppupäivänä ei pysty keskittymään, ei jaksa ponnistella ja äly romahtaa pahimmillaan jonnekin imbesillin ja debiilin välimaastoon. Ja oikein kunnon lihasharjoittelun jälkeen älyvaje jatkuu vielä seuraavana päivänäkin. Nousujohteisella treenikaudella opin heikosti mitään älyllistä. 

Otaksun kokemukseni johtuvan siitä, että aivot ja lihakset kilpailevat samoista kehon rajallisista voimavaroista. Tämä näkyy tietenkin parhaiten vasta silloin, kun liikkuu riittävän lähellä oman kehon äärirajoja, eli harjoittelee nousujohteisesti ja tekee omiin kykyihin nähden vaativaa älyllistä työtä.

Olen yrittänyt olla ovela ja treenata vasta illalla, kun päivän älylliset työt on tehty. Tulos: kehitystä ei tapahdu, vaikka treenin jaksaisikin tehdä täydellä teholla. Eli älyllinen työ näyttää syövän lihasta siinä missä lihastyö syö älyä. Kun olen pitänyt pidempää taukoa raskaasta liikunnasta, opiskeluni ja työni ovat edistyneet huomattavasti paremmin. Ja silloin kun olen samaan aikaan yrittänyt väkisin treenata kovaa ja tehdä vaativaa älyllistä työtä, olen tullut useammin myös kipeäksi. Liekö ylirasituksesta heikentyneen immuunijärjestelmän syytä vai sattumaa, en tiedä.

Entä sitten ne lukuisat tutkimukset, joissa on havaittu liikunnan yhteys menestykseen koulussa tai älyllisissä tehtävissä?

Ensinnäkin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että liikunnan lisääminen lisää myös älyllistä menestystä. Terveet ja tarmokkaat ihmiset sekä liikkuvat enemmän että menestyvät älyllisesti ilman, että liikunnan tarvitsee parantaa menestystä millään tavalla. Kenties moni menestyisi älyllisesti vieläkin paremmin, jos keskittäisi tarmonsa älylliseen työhön punttien viskelyn tai juoksurääkin sijasta. Maratonjuoksun huipputulos ei välttämättä tee ministeristä parempaa ministeriä, vaan saattaa kertoa että voimavaroja on sijoitettu aivojen sijasta lihaksiin.

Toiseksi kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta varmaan nostaakin vireystasoa, minkä voin uskoa parantavan älyllistä toimintakykyä. Tällöin lihakset tuskin kuluttavat kehon voimavaroja älyllisiltä toiminnoilta huomattavaa määrää. Mutta liikunnan älyllisiä hyötyjä korostavat kirjoitukset harvoin mainitsevat, kuinka kevyestä liikunnasta on kyse. Lihastohtorinkin blogi käsittelee tyypillisesti kovia, nousujohteisia harjoituksia.

Syömällä hyvin, nukkumalla paljon ja lepäämällä riittävästi keho saa varmasti lisää voimavaroja, mutta lihakset ja aivot kilpailevat edelleen näistä lisääntyneistäkin voimavaroista. 

Saatan tietysti olla poikkeuksellinen kummajainen tai tulkita kehoani väärin, vaikka en itse näihin vaihtoehtoihin uskokaan. Uskon, että älyllinen työ- ja toimintakykyni maksimoituu kun liikun vain kevyesti. Liikunnan muiden riemujen takia en kuitenkaan malta liikkua vain kevyesti, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää että liikkuisin älyllisen kehityksen tai oppimisen takia. Tässä asiassa olen toki mielelläni väärässä, joten jään odottamaan hyvin perusteltuja vastalauseita.

Kommentit (15)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Minä uskon isolla uulla, että kyse lienee paljon enemmän nimenomaan siitä, että liikunta parantaa muuten henkistä vireyttä pitkällä aikavälillä. Ja tietenkin voisi myös kuvitella, että jos teet aivan päräyttävät tehotreenit, niin et jaksa edes mitään...

Eli kevyttä ja toistuvaa kuntoliikuntaa, joka ylläpitää terveyttä, näin uskoisin isolla uulla. Ei tarvitse aina johtaa parempiin tuloksiin penkistä.

Ruhollah.

Vierailija

Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Kosminen urheilija

Samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Toisaalta varsinkin nuorempana alle 24 sekä varsinkin lapsena monipuolista liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Tämä tutkimusten mukaan näyttäisi harjoittavan aivoja monipuolisesti. Ongelma on myös se kun olet kovassa kunnossa menet helposti liian kovaa, vaikka harjoitus olisi vielä kuitenkin kaukana äärirajoistasi on siitä palautuminen kuitenkin keholle sekä mielelle raskasta. 

Vierailija

Teppo treenaa väärin. Jos lepoa on alla ja nesteitä, enegiaa ja muita ravinteita on otettu treenin aikana riittävästi, niin kovakin treeni pitäisi olla syömisellä ja viimeistään pikku tirsoilla hoidettava juttu.

Vierailija

Paljonko rankka ajattelu kuluttaa kaloreita vs. kevyt ajattelu? Mistä voimavavaroista puhutaan ja miten niitä vertaillaan toisiinsa?

jyväskyläläinen

Minä en treenaa kovaa koskaan, mutta kävely ja hiljainen hölköttely parantaa meikäläisen kohdalla selvästi oppimista ja keskittymiskykyä ja etenkin kirjoitushommat sujuvat sen jälkeen paremmin. Osittain kyse on pelkästään tauon pitämisen hyödyistä, mutta kyllä ulkona liikkuminen on aivoja aktivoivampaa kuin saman mittaisen tauon pitäminen sisätiloissa tai liikkumatta.

Toinen, selvempi ominaispiirteeni on se, että olen älyllisiä toimintoja vaativissa puuhissa parhaimmillani aamulla - gradunikin kirjoitin aikoinaan ehkä 90 prosenttisesti alle 3 tuntia heräämisen jälkeen. Fyysisesti olen sen sijaan parhaimmillani illalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

H.S. uutisoi portaita pitkin nousemisen lisäävän aivojen harmaata ainetta  tuntuvasti. Veikkaan, että seuraavissa artikkeleissa tarkoitetaan, että jos vuoden säännöllisesti nousee portaita 8. kerrokseen, aivot ovat tämän jälkeen kuusi kuukautta nuoremmat kuin  hissin käyttäjillä. Eli ajassa, jossa hissin käyttäjällä aivot vanhenevat harmaasta aineesta mitattuna vuoden, ne vanhenevat portaiden nousijalla vain puoli vuotta. Intensiivinen opiskelu sen sijaan nuorentaa aivoja vuodessa 12 kk.!

http://www.hs.fi/elama/a1471404002396

http://www.cbc.ca/news/canada/montreal/taking-stairs-younger-brain-1.3484438

Vanhaan aikaan, kun ei ollut suihkuja, huomasin, että tultuani paita märkänä kotiin esim. jääpallo-ottelusta läksyt jäivät paljon helpommin päähän. Aamuisten hiihtolenkkien jälkeen pää tuntui koulussa toimivan kuin partaveitsi. Mutta enpä koskaan urheillutkaan niin kauan, että olisin rasittunut. Myöhemmin opiskellessa kävin vähän lönköttelemässä ja tekemässä muutamat nopeat spurtit pururadalla. Käsivoimia hoidin pikkuisen yksinkertaisilla välineillä. Niinpä tunsin aina tällaisen kevyen treenin edistävän myös ajattelua. Mutta tosiaan, minulla ei ole omakohtaista kokemusta todellisesta rasituksesta aikana, jolloin olisin voinut havainnoida sen vaikutusta aivotyöhön.

Vierailija

Alkuperäinen kirjoittaja on kyllä oikeilla jäljillä, mutta tässä menee sekaisin liikunnan akuutit ja pitkäaikaisvaikutukset. Kova treeni aiheuttaa ja sen pitääkin aiheuttaa elimistöön väsymystila, joka näkyy treenin jälkeen sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn laskuna. Ei kukaan ole kovan treenin jälkeen valmis tekemään parhaita suorituksia tai ennätyksiä penkkipunnerruksessa tai muussa fyysisessä testissä, ei myöskään henkisesti kuormittavissa tehtävissä. Kovan treenin jälkeen on sekä lihakset että aivot puhki.

Olennaista on kuitenkin se mitä tapahtuu palautumisvaiheessa eli ns. superkompensaatioilmiö (katso esim. täältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/06/nakokulma-superkykyja-superkompensaatiolla-urheilutiedetta-osa-6). Jos harjoitusärsykkeet toistuvat sopivin väliajoin, seurauksena on pidemmällä tähtäimellä sekä fyysisen että henkisen suorituskyvyn kasvu ja hyödyt sekä lihaksille että aivoille.

Kevyt harjoitus, tai ”kevyehkö virkistys- ja hyötyliikunta”, kuten alkuperäinen kirjoittaja toteaa virkistää kyllä mieltä akuutisti, mutta pitkäaikaisvaikutukset jäävät laihoiksi. Elimistöä pitää järkyttää, että kehitystä tapahtuisi.

Vierailija

Treenaat yksinkertaisesti liian kovaa, joka kuormittaa neurofysiologista järjestelmääsi liikaa.

Sen sijaan, että treenaat 60min 6toiston maksimi painoilla 5x viikossa, vaihda 30min ja tee 10-15 toistoa lyhyemmillä tauoilla, ja lopeta treenaaminen kun alkaa väsyttää, jos se tapahtuu ennen sitä. Sen lisäksi kannattaa syödä proteiinijauhoja, jos yleensä unicafessa safkaat, koska sieltä saat hyvin vähän proteiineja ja palaudut hitaammin.

Ja kaksi sali kertaa voit vaihtaa vaikka kahtee 3km lenkkimatkaan, jonka jälkeen pidät lounastauon, ja tulet olemaan vireä taas parin tunnin päästä.

Nopean "neural chargin" voit tehdä hyppäämällä 5x, punnerrat 5x, teet 5x vatsa lihasta, toistat ja lopetat siinä vaiheessa kun hypyn korkeus ei enää parane. Tähän menee yleensä pari minuuttia.

Vierailija

Suurin kämmi mitä voi tehdä on se, että syöt liian vähän ja nukut liian vähän. Iltatreeni yleensä valvottaa, joten kannattaa treenata päivällä jos voit semmosia taukoja pitää, ennen töitä ja syödä raskaampi aamupala sen jälkeen, tai heti töiden jälkeen.

Pahin kombinaatio on myöhäinen iltatreeni jonka jälkeen syöt huonosti, ja ehkä dokaat hieman, ja heräät aamulla vetämään vahvempaa kahvia koska nukuit huonosti.

Vierailija

Alan Turing juoksenteli maratooneja ja samalla kehitti tietokoneet sun muut. Epäilen, että sinun kannattaisi muuttaa treeni ohjelmaa ja aikataulujasi, sekä pitää välipäiviä.

"Mental fog" johtuu aivojen neuronivälittäjäaineiden puutte tilasta. Liika liikunta, liika ejakulaatio (luit oikein), vähäinen nukkuminen ja ruoka edesauttavat tätä. Piristeet kuten kofeiini hidastaa aivojen palautumista, koska unenlaatu kärsii.

Sopivan kombinaation löytäminen voi olla vaikeaa, jos et harrasta liikuntaa säännöllisesti, mutta spurtteina, jolloin et opi ymmärtämään kehoasi.

In_the_beginning
Liittynyt6.10.2016
Viestejä2

Ajattelin, etten voi olla ainoa tämän asian kanssa. Itse kun tykkään voimanostosta, niin huomaan että se rasittaa älyttömästi suorituskykyä ja on haastavempaa alkaa opiskelemaan yhtään mitään. Usein miten kohtaa paljon nykypäivänä asioita, jotka on uskoteltu ihmisille ja täten antanut vääristyneen kuvan ihmiselle. Kyse on luultavasti juuri siitä, ettei aivotoiminnassa tapahdu mitään rakentavaa sen ohella, kun treenaamme, muutakuin fyysinen kunto saattaa kohentua ja tietysti mielenlaatu vaikuttaa asiaan. Liika rasite on selkeä siinä mielessä, että uuvut niin pahasti, ettet jaksa mitään. 

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5645

Vierailija kirjoitti:
Tossa kuvassa on noin 170kg painoa ja etukyykyssä se on kova tulos. Urheilu syö luovuutta ja älyä lyhyellä perspektiivillä.

Niin painoa on kyllä 280 kg. Yli 30 vuotta voimanostoa ja painonnostoa. Älyssä ei liene huomauttamista.

Vierailija

Tunnistan itseni Matssonin kirjoituksesta hyvin. Itse teen luovaa työtä ja opiskelen, ja nämä molemmat kuluttavat älyllistä energiaa ajoittain suuria määriä. Tykkään myöskin harrastaa liikuntaa, mutta huomaan kyllä raskaan liikunnan (voimaharjoittelu, intervalliharjoittelu jne.) vievän keskittymiskykyäni. Muissa kommenteissa on hyviä pointteja, mutta itselläni tuntuu olevan kausia, jolloin halu tehdä työtä ja oppia uutta ovat niin suuria, että fyysinen hyvinvointi tuntuu toissijaiselta ja haluan antautua täysin työlleni.

Luovina kausina koen treenien keskeyttävän hyvän flown ja tuolloin annan itselleni luvan olla laiska fyysisesti, ja rääkkään sen sijaan itseäni tekemällä enemmän töitä työhän ja opiskeluun liittyen. Aamuiset juoksulenkit tosin tuntuvat piristävän aivojen toimintaa, eivätkä tunnu samalla tavalla keskeytykseltä, koska tulevat heti yöunien jälkeen.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Kuulostaa siltä, että vedät Mattson ihan vaan liian rankat treenit, jos noin käy. Voi tosin olla, että sulla on jokin piilevä sairaus tai vika, joka oireilee rankan liikunnan aikana tai jälkeen, esiemerkiksi sydänperäinen, mutta ihan vaan tavallinen ylikuntokin (eli ylirasitustila) voinee tuollaista aiheuttaa. Ylikunto mm. heikentää immuunipuolustusta ja vaikuttaa mielialaan, joka puolestaan voi vaikuttaa älylliseenkin suoriutumiseen. Fiksumpaa varmaan olisi tulosten paranemisen sijaan keskittyä liikunnassa hyvään oloon, ja harrastaa liikuntaa ilman tiukkoja tulostavoitteita. 
Onhan niitä juttuja lukenut esimerkiksi maratoonareiden sydänkuolemista, jotka liittyvät liian suuren rasituksen aiheuttamista sydänlihaksen arpeutumista ja sen aiheuttamasta sydänlihaksen paksuuntumisesta ja kimmoisuuden häviämisestä. Jotenkin aika järjetöntä hommaa, mutta kai siihen tulee riippuvuus, siihen endorfiiniin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00210

Miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset. Kiistämätön fakta, joka kuumentaa tuskin kenenkään tunteita.

Entäs kun aletaan vertailla sukupuolten älyllisiä kykyjä? Jo pelkkä kysymys koetaan uhkana, joka saa valitettavan monet kiihkon valtaan.

Uhkaan liittyy harhakäsitys, että erilainen tarkoittaa väistämättä eriarvoista. Ei tarkoita.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen yksilö arvioidaan omien eikä toisten, samaan (sukupuoli)ryhmään kuuluvien keskimääräisten ominaisuuksien perusteella. 185 cm pituinen on 185 cm pituinen, riippumatta sukupuolestaan. Taitava fyysikko on taitava fyysikko, riippumatta sukupuolestaan.

Kieltäminen on alkeellinen, mutta valitettavan yleinen, puolustuskeino. Sukupuolten väliset erot eivät kuitenkaan poistu kieltämällä. Ensimmäinen askel aitoon tasa-arvoon on faktojen hyväksyminen. Syrjinnän ehkäisy on toivotonta ilman todenmukaista käsitystä sukupuolten sisäsyntyisistä eroista.

Luotettavimmissa tutkimuksissa naisten ja miesten keskimääräisessä yleisälykkyydessä ei ole havaittu eroa. Naisten ja miesten älykkyys ei silti ole täysin samanlaista: älykkyyden jakautumisessa yksilöiden kesken on sukupuolten välisiä eroja.

Vaihtelu on monissa kyvyissä suurempaa miesten keskuudessa. Miesten jakaumaa kuvaava (punainen) käyrä on siksi laakeampi ja leveämpi (kuin naisten sininen käyrä), vaikka keskiarvoa kuvaava huippu on samassa paikassa (kuten kuvassa). Suuremman vaihtelun vuoksi miehet ovat yliedustettuina jakauman molemmissa päissä: sekä poikkeuksellisen vähä- että korkeaälyisissä. Molemmista päistä löytyy tietysti myös naisia, mutta suhteessa vähemmän kuin miehiä.

Vaihtelun määrän lisäksi eroja on älykkyyden lajeissa. Naiset ovat keskimäärin parempia laskemisessa, kielellisissä tehtävissä, oikeinkirjoituksessa sekä muistamaan sanoja, maamerkkejä ja kohteiden sijainteja. Miehet ovat keskimäärin parempia matemaattisessa päättelyssä sekä tilan, paikan ja esineiden avaruudellisessa hahmottamisessa.

Sukupuolten väliset erot älyllisissä kyvyissä ovat evoluution ja eläintutkimuksen perusteella täysin odotettuja. Samat erot esiintyvät eri kulttuureissa, joten niiden taustalla on biologiset tekijät. Tulokset on toistettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa, eivätkä ne olisi kenellekään uutinen ellei aihe olisi tabu.

Monet yleiset uskomukset sukupuolten eroista ovat kuitenkin perusteettomia myyttejä, kuten väite siitä että naiset puhuisivat (kolme kertaa) enemmän kuin miehet. Kaikkiaan sukupuolten välillä on paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Kommentit (11)

Vierailija

Milläköhän kompetenssilla fyysikko niin kun näitä asioita nyt oikeastaan kommentoi? Mitä tää sisäsyntyisyys nyt on? Aivothan on aika plastiset, onko kyse siitä mihin ihmisiä ohjataa vai siitä millaisiksi ilmeisesti hormonit niitä muokkaavat? Miten älykyyttä tässä nyt mitataan? Ei ihan kaikkea voi perustella sillä, että en mä nyt tässä mitään epätasa-arvoaa aja. Niin paljon kysymyksiä, niin paljon paskaa.

Tarmo

Kiitos asian selventämisestä! Lisäksi olisi voinut korostaa, että kognitiivisen suoriutumisen lajeissa, joissa on sukupuolten välisiä eroja (esim. avaruudellinen hahmottaminen tai kielelliset kyvyt), ero on tilastollisesti merkittävä, mutta ei valtavan suuri. Eli vaikka miehet ovat keskimäärin parempia avaruudellisessa hahmottamisessa, ero on (en nyt tarkkaan muista, mutta sanotaan) 2%. Tahtoo sanoa, että jos olet avaruudellisessa hahmottamisessa keskivertomies, 50% miehistä on sinua parempia ja 48% naisista on sinua parempia.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Näiden suurimpia ongelmia lienee se, että syyt eroille uupuvat.

Otetaan esimerkiksi geenit ja evoluutio, millä tavalla se tuottaa nämä sukupuolierot, kun ja jos se tuottaa ne?

Voikin hyvin olla, että testosteroni ajaa sellaisiin aktiviteetteihin, joissa luonnollisesti kehittyy useammin kyseiset kyvyt ja sen puute + estrogeeni ajaa opiskelemaan näitä toisenlaisia kykyjä ja asioita.

Tämän lisäksi pojat nuorempana leikkivät toisten oikien kanssa useammin kuin tyttöjen ja toisinpäin, joten siinä jo tulee sosiaalisen oppimisen kautta kyseisiä kykyjä.

Näin ollen, selitys mahdollisesti voi olla, että evoluutio/geenit/ja nämä jutut vaikuttavat asiaan, mutta yllättävillä ja hyvin epäsuorilla tavoilla.

Jos joku tietää mistä nämä erot johtuvat, niin kertokoot. Itse en tiedä mistä ne pääasiassa johtuvat. Kuten joku tuolla sanoikin, niin aivot ovat hyvin plastiset, evoluutio toki voi tuottaa erilaisia rooleja hyvin epäsuoria reittejä pitkin, mutta eniten hyötyä voikin olla, että ihan loppupeleissä ihmisillä sukupuolesta riippumatta on mahdollisuudet toisenlaisessa ympäristössä tuottaa eri tyyppisiä kykyjä.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Epäsuoralla tarkoitan siis sitä, että kyseiset kyvyt selittyy oppimisen kautta, mutta geeneillä on näppinsä pelissä sen suhteen esimerkiksi millaisia asioita ihminen "ajautuu" tai on kiinnostunut opettelemaan.

Ruhollah.

Topi

Bloggaaja ei näytä ymmärtävän keskiarvon käyttöä. Keskimääräisen yleisälykkyyden käyttäminen on yhtä typerää kuin yrittää keskiarvon kautta ymmärtää auringonpimennysten vaikutusta maanpinnan valonmäärään: Auringonpimennyksen aikana valon määrä on kumulatiivisesti (arvio) n. 50% täydestä tehosta, ja muuna aikana on täysi teho, 100%. Tästä keskiarvoistamalla saadaan että keskimäärän auringon valomäärä maanpinnalla olisi 75% ((50%+100%)/2 = 75%) täydestä tehosta.

Olennaista keskiarvon, tai muiden tilastollisten tunnuslukujen, käyttämisessä on antaa oikeat painoarvot kullekin lähtöarvolle. Älykkyysmittausten eri osa-alueet antavat eri tuloksia sukupuolten välillä, mutta jos 30 testistä 25 osuu laskemisen ja kielellisten tehtävien saralle, ovat tämän mittauksen mukaan naiset miehiä älykkäämpiä. Noille osa-alueille ei pysty antamaan minkäänsortin painoarvoa, ilman että kulttuurisidonnaisia ilmiöitä piilonostetaan mukaan. Länsimaissa arvostetaan matemaattisloogista älykkyyttä, aasiassa sosiaalisen kanssakäymisen tulkinta on tärkeää.

Lisäksi bloggaaja toteaa, että naisten ja miesten jakaumakäyrien huiput on päällekäin, mutta ei tajua miettiä miksi näin on. Oikeasti älykkyystestit rakennetaan niin että sukupuolten välinen ero poistetaan. Eli iso joukko testejä tehdään isolla joukolla naisia ja miehiä, ja tulosten perusteella niistä poimitaan varsinaiseen testiin sellainen joukko että naisten ja miesten käyrästöjen huiput on päälekkäin.

Vierailija

Ei tässä liene mitään ihmeellistä. Vuosituhansien ajan naiset ovat joutuneet pitämään lapsensa hengissä kun ajat on olleet vaikeammat, joten kovasti tyhmemmän ovat karsiutuneet harvinaisemmiksi ja vuosituhansia miehet ovat tappaneet älykkäimpiä naisia, joten nämäkin ovat jääneet vähemmälle. Nykymaailmassa älykkäimmät eivät enää jää kotiin vaan menevät kouluun ja töihin ja tyhmimmät lisääntyvät kuin kanit. Pelottaa ajatella mikä on meininki vaikka muutaman tuhannen vuoden päästä.

Jaja

Esim. kielellisten taitojen ja tunneälyn kehitykseenhän ei varmaan YHTÄÄN vaikuta esim. se, että jo pikkupojille tutkitusti puhutaan vähemmän, lyhytsanaisemmin, toteavasti eikä tunneasioista.
Koulussa aineiden jako "tyttöjen" ja "poikien" aineisiin, sukupuolistereotypioiden toitotus jo pienestä lähtien, jne. Esim. se on tutkittu, että tytöt suoriutuvat huonommin matematiikankokeesta, jos ennen koetta jotenkin korostetaan sukupuolia (tytöt tulevat alitajuisesti ajatelleeksi sukupuolistereotypioita ja toteuttavat sitten "ennustusta" - ks. "itsensä toteuttava ennustus").

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Tällaiset lienee johtuvan hyvin monista asioista ja monenkirjavasti "biologian/geenien" ja ympäristön yhteistyönä.

En tunne alan tutkimusta, joten en tiedä onko jo olemassa jotain suosikkiselityksiä erille, mutta voisi keksiä mitä villimpiä syitä näillekin eroille.

Ajatellaampa ihan täysin stetson-harrisonista, että ravinto vaikuttaa pitrkällä tähtäimellä älykkyyteen, sen laatu ja määrä (yhdessä monien asioiden kanssa, kuten miten stressaava lapsuus oli, miten hyvin sietää stressiä jne)...

No, sitten toisella on tunnetusti aikamoinen testowsterimyrkytys päällä verrattuna toiseen. Ajatellaan, että ravintoa on yltäkylläisesti ja on mistä valita. Mitäpä jos testosteroni tekeekin sen, että tekee mieli sellaista ravintoa, joka juurikin on omiaan tuottamaan sen kaltaista älykkyyttä, mikä on miehille ominaista? Siis näin täydellisesti stetson-harrisonista voi keksiä aika villejä selitysmalleja näille eroille.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Vielä hullumpi teoria...

Entäpä, jos tesotsteroni auittaa sellaisen kemikaalin imeytymistä ja kulkeutumista aivoihin, joka on omiaan tuottamaan juuri sitä älykkyyden muotoa, jossa miehet ovat nyt tilastollisesti parempia?

(juuri paljastin etten tiedä oikeastaan mieshormoonin tehtävistä juuri mitään, jos jokin tuollainen imeytymisvaikutus voisikin olla olemassa, niin sekin voi olla hyvin monimutkainen ja monista tekijöistä riippuvainen...)

Ruhollah.

Kasvis2

Älykkyysgeenejä siirtynee myös naisille, miehet eivät yksinään lisäänny, mutta sitten taas kilpailu voi selittää hyvinkin ääripäät. Miehet jalostaa itseään kunnianhimoisemmin asioissa, joissa voi kokea olevansa kuninkaita, naisia ei niinkään kiinnosta.

Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.
Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.
Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.
Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.
Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.
Kuviopäättelyssä ja muissa älykkyystesteissä menestyminen ennustaa terveyttä ja onnellisuutta. Kuva: Wikimedia commons.

Ei vaan ennustaa onnen lisäksi terveyttä, sanovat tutkimukset.

Arkikielessä elää sitkeä usko älykkyyden haittoihin: Tieto lisää tuskaa. Ignorance is bliss. Autuaita ovat yksinkertaiset. Tutkimukset kertovat toista: älykkyydellä on havaittu yhteys vain myönteisiin asioihin, kuten onnellisuuteen ja terveyteen.

Vaikka älyn väitetyt haitat ovat tieteelle tuntemattomat, nettikirjoittelijoille ne vaikuttavat olevan sitäkin tutumpia. Googlaamieni kirjoitusten mukaan älykkyys selittää niin petollisuuden, itsekkyyden, itsetuhoisuuden, masennuksen, ahdistuksen, yksinäisyyden, sosiaalisen kyvyttömyyden kuin yleisen tyytymättömyydenkin. On ilmeisen houkuttelevaa sepittää ongelmiensa syyksi oma ylivertainen älykkyys ja muiden vähä-älyisyys.

Mitä älykkäämpi otus, sitä monimutkaisemmat aivot. Ja mitä monimutkaisempi laite, sitä useammalla tavalla se voi vioittua. Tämän päättelyn perusteella älykkäillä pitäisi esiintyä tavallista enemmän aivojen toimintahäiriöitä eli mielenterveysongelmia. Mutta tutkimusten mukaan älykkäät ovat terveempiä myös mieleltään (mahdollisena poikkeuksena lievästi kohonnut manian riski).

Jos korkeampi älykkyys suojaa aivosairauksilta myös yli lajirajojen, muilla eläimillä pitäisi esiintyä ihmistä enemmän mielenterveysongelmia (eli käyttäytymisen häiriöinä ilmeneviä aivosairauksia) – kenties joku biologiaan perehtynyt lukija osaa kertoa, onko näin.

Miten äly sitten todellisuudessa edistää hyvinvointia? Mahdollisia syitä on esitetty useita: Älykkyys on merkki aivojen yleisterveydestä. Älykkyyteen liittyvä aivotoiminnan sujuvuus, luotettavuus ja nopeus ehkäisevät onnettomuuksia. Älykkäiden aivojen suuremmat resurssit parantavat päätöksentekoa ja tunteiden hallintaa. Älykäs ihminen on terveystietoinen, huolehtii terveydestään ja tietää miten ja milloin kannattaa hakea apua ongelmiinsa.

Kommentit (14)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä6070

"Googlaamieni kirjoitusten mukaan älykkyys selittää niin petollisuuden, itsekkyyden, itsetuhoisuuden, masennuksen, ahdistuksen, yksinäisyyden, sosiaalisen kyvyttömyyden kuin yleisen tyytymättömyydenkin."

 

Mutta löytyykö enemmän kirjoituksia joissa samoja asioita selittää alhainen älykkyys?

Seuraavaksi voisi siirtyä Raamatun tulkitsemiseen, myös sieltä löytyy mainioita kohtia mitä nyt haluaakaan löytää - tosin se on työläämpää kuin googlaus.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Teppo kirjoitti: "Googlaamieni kirjoitusten mukaan älykkyys selittää niin petollisuuden, itsekkyyden, itsetuhoisuuden, masennuksen, ahdistuksen, yksinäisyyden, sosiaalisen kyvyttömyyden kuin yleisen tyytymättömyydenkin."

Kyllä varmaan, mutta todelliset syyt löytyvät ihan muualta. Ylivoimaisesti suurin vaikutus negatiivisiin elämäntuntoihin ja jopa rikollisuuteen on kahdella toisiinsa yhteydessä olevalla tekijällä: lapsuuden kaltoinkohtelulla eri muodoissaan ja suoliston mikrobiotalla. Lähes kaikilla vankilassa rikoksista istuvilla on lapsena (lähinnä 0v. - 5 v.) esiintynyt kaltoinkohtelua erityisesti äidin mutta usein myös isän taholta (kts. Jaana Haapasalo, Kriminaalipsykologia). Tutkimusten mukaan (kts. liite alla) kaltoinkohtelu aiheuttaa suolistossa "hyvien" mikrobien vähenemistä ja erittäin haitallisten mikrobien kuten Clostridium difficle lisääntymistä.

Onneksi mikrobiotaa voitaisiin hyvin nopeasti parantaa dieeteillä, ravinteilla, probiooteilla, ulosteensiirroilla jne, jos vain viitsittäisiin, ja jos lääkärikunta ottaisi asian tosissaan omakseen. (HUS:issa tosin on jo ainakin yksi lääkäri, joka suorittaa esim. ulosteensiirtoja).

Kun esimerkiksi erään syvästi autistisen lapsen Clostridiumpitoisuutta pienennettiin vankomysiinillä, autistiset oireet hävisivät, lapsi alkoi puhumaan ja tuli syliin, opetteli lukemaan, pitämään itsensä puhtaana jne.

http://www.psychologytoday.com/blog/evolutionary-psychiatry/201404/the-gut-brain-connection-mental-illness-and-disease

All in all, the gut is a terrific place to start helping humans be as healthy, resilient, and robust as we have evolved to be.

Teratsutsuki
Liittynyt9.3.2013
Viestejä36

---Kiitos, olenkin "kaivannut" tällaista tietoa mikrobien vaikutuksesta. Olen päätynyt samoihin päätelmiin ajatellessani näitä asioita. Uskon myös että migreenillä voisi olla vahva yhteys suoliston mikrobien toimintaan ja typen imeytymiseen ja kulkeutumiseen aivoihin.

En myöskään allekirjoita ihmisen omaa näennäistä yksilöllistä älyllisyyttä.

Enemmänkin koen että ihminen on apinanmuotinen petrimalja, jonka tarkoitus on kuljettaa ja säilyttää elämää jopa planeettamme ulkopuolelle- Siksi ihminen on melko tehokaasti oppinut käyttämään teknologiaa. Tämä palvelee melko isoa tarkoitusta elämälle.

Jossain maapallon kehityskaaren vaiheessa elämä täällä voi olla aika sietämätöntä elämälle siinä muodossa jossa me olemme siihen tottuneet.

Siksi luonto valjastaa ihmisen avulla teknologiaa, joka valjastetaan suojaamaan kosmiselta säteilyltä, sekä myös mikrobiologisen elämän kuljettamiseen tähtienvälisessä avaruudessa- tarkoituksna aloittaa paikallisia evoluutioita siellä missä sille on otolliset olosuhteet, kuten maapallollekin aikoinaan...

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Ja millähän tavalla suoliston kuntoonsaattaminen saa vanhemmat lopettamaan kaltoinkohtelun? Meinaan jos eivät ulkoiset olosuhteet lapsuudessa, psyykkinen "ilmasto", kuitenkaan muutu miksikään, ehkäiseekö rautainen fyysinen terveys tosiaan masennusta yms. myöhemmässä elämässä? (Omakohtaista kokemusta ei ole rautaisesta terveydestä lapsena, koska olin todennäköisesti aliravittu suppean ruokavalion vuoksi, joten olen jäävi sanomaan pilaako henkinen heittellejättö siinäkin tapauksessa ihmisen että hänellä on ravintopuoli kunnossa.)

***

Blogissa sanottiin että "On ilmeisen houkuttelevaa sepittää ongelmiensa syyksi oma ylivertainen älykkyys ja muiden vähä-älyisyys." Kuulosti vähän ylimielisesti sanotulta. Miksiköhän jokainen joka kokee että älykkyys edesauttaa masentumista ja muuta kärismystä olisi muka automaattisesti sitä mieltä että hänellä on peräti ylivertainen älykkyys tai että muut ovat vähä-älyisiä? Eivät kaikki jotka olettavat (esim. toistuvien käytännön elämän kokemustensa vuoksi) olevansa edes himpun verran keskimääräistä tasoa älykkäämpiä vääjäämättä pärähdä johonkin teinix-tuskaiseen tilaan jossa kuvitellaan olevansa niin totaalisen erikoinen ja erilainen. Luonnollisesti toki jos lapsesta lähtien on konkreettisia eristetyksi tulemisen kokemuksia ja joukkoon kelpaamattomuuden epäilys, on ihmisen edes jotenkin pärjätäkseen kehitettävä jonkinlainen sekava viharakkaus-suhde omaan itseensä. Mutta totta tosiaan eivät kaikki hurahda siinä moodiin "olen väärinymmärretty nero". Jos on vähänkin tolkku tallella.

Jos ihminen epäilee ettei hän olisi onneton jos hän ei osaisi järkeillä asioita eikä huolestua  ongelmista mitä maailmassa on, niin pitääkö tällaista pilkata? Ovatko tosiaan ne ihmiset sitten älykkäitä jotka nakkaavat pitkät kaikelle kamalalle mitä kaikkialla tapahtuu? Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella että älykkyys ja välinpitämättömyys löisivät kättä päälle. Mutta näinhän ne tietenkin tekevät mm. niillä tahoilla joissa pukumiehet suunnittelevat mitä shaissea seuraavaksi työntää markkinoille.

Mutta omakohtaisesti, toisaalta taas, olen huomannut että masennus kyllä syö älykkyysosamäärää varsin tehokkaasti. Välillä ei mene yksinkertaisimmatkaan asiat jakeluun jos niitä ei apatialtaan vain jaksa prosessoida. Mikäli psyykkiset ongelmat tyhmentävät ihmistä, siitä ei toki voi tehdä johtopäätöstä että älykkyys on terveyttä, eli masentuneet eivät ole koskaan olleetkaan älykkäitä alunperin. Ehkäpä äly on sinänsä neutraali asia, ja joillekin se voi muuttua negatiiviseksi rasitteeksi ja joillakin se on positiivinen etu.

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2278

Aspergereiden joukossa on paljon älykkäitä ja myös anoreksiaa ilmeisesti.

Eli mielen valta ruumiista on vahvempi jos on älyvoimaa enempi ? Vähemmän älykäs on alempien viettien ja pulssien vietävänä kohti sukupuolitauteja, alkoholismia, huumeita ja epäterv. ruokia ?

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
aggris aggris

Teppo kirjoitti: "Googlaamieni kirjoitusten mukaan älykkyys selittää niin petollisuuden, itsekkyyden, itsetuhoisuuden, masennuksen, ahdistuksen, yksinäisyyden, sosiaalisen kyvyttömyyden kuin yleisen tyytymättömyydenkin."

Kyllä varmaan, mutta todelliset syyt löytyvät ihan muualta. Ylivoimaisesti suurin vaikutus negatiivisiin elämäntuntoihin ja jopa rikollisuuteen on kahdella toisiinsa yhteydessä olevalla tekijällä: lapsuuden kaltoinkohtelulla eri muodoissaan ja suoliston mikrobiotalla. Lähes kaikilla vankilassa rikoksista istuvilla on lapsena (lähinnä 0v. - 5 v.) esiintynyt kaltoinkohtelua erityisesti äidin mutta usein myös isän taholta (kts. Jaana Haapasalo, Kriminaalipsykologia). Tutkimusten mukaan (kts. liite alla) kaltoinkohtelu aiheuttaa suolistossa "hyvien" mikrobien vähenemistä ja erittäin haitallisten mikrobien kuten Clostridium difficle lisääntymistä.

Onneksi mikrobiotaa voitaisiin hyvin nopeasti parantaa dieeteillä, ravinteilla, probiooteilla, ulosteensiirroilla jne, jos vain viitsittäisiin, ja jos lääkärikunta ottaisi asian tosissaan omakseen. (HUS:issa tosin on jo ainakin yksi lääkäri, joka suorittaa esim. ulosteensiirtoja).

Kun esimerkiksi erään syvästi autistisen lapsen Clostridiumpitoisuutta pienennettiin vankomysiinillä, autistiset oireet hävisivät, lapsi alkoi puhumaan ja tuli syliin, opetteli lukemaan, pitämään itsensä puhtaana jne.

http://www.psychologytoday.com/blog/evolutionary-psychiatry/201404/the-gut-brain-connection-mental-illness-and-disease

All in all, the gut is a terrific place to start helping humans be as healthy, resilient, and robust as we have evolved to be.

Eli hierotaan lisää paskaa naamaan ihan kirjaimellisesti. 

Tossa muuten eräs näkemys väkivaltaan:

http://www.ted.com/talks/gary_slutkin_let_s_treat_violence_like_a_contag...

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
MrKAT

Aspergereiden joukossa on paljon älykkäitä ja myös anoreksiaa ilmeisesti.

Eli mielen valta ruumiista on vahvempi jos on älyvoimaa enempi ? Vähemmän älykäs on alempien viettien ja pulssien vietävänä kohti sukupuolitauteja, alkoholismia, huumeita ja epäterv. ruokia ?

 

Ihan omasta (lapsuuden)kokemuksesta heittäisin että jos assi on anorektinen, niin kysymys voi olla siitä että hän kokee suurimman osan tarjolla olevasta ravinnosta vastenmielisenä. Joko maut tuntuvat pahoilta, tai ruoan rakenne on suussa "inhottava". Kysymys ei siis olisi mistään "henkistymisestä", vaan siitä että tulee todellakin epämiellyttäviä aistimuksia. Asseillahan on aistien yli- ja aliherkkyyksiä. Mikäli sellainen olisi mahdollista maun suhteen että sattuu aliherkkyys, eli ei maista oikein mitään, niin miksi syöminen silloin kiinnostaisi kun kaikki olisi jotakuinkin yhtä ja samaa mautonta mössöä?

Toisaalta voisin hyvin kuvitella että jos ihminen on todella intohimoisen elikkäs pakkomielteisen kiinnostunut jostain asiasta, niin voi siinä syöminenkin unohtua kun kaikki aika ja energia menee intohimon kohteen parissa. Asseillahan on näitä kaikenlaisia erikoismielenkiinnon kohteita, kellä mitäkin.

Mitä taas tulee älykkyyteen, niin ei kai se välttämättä mitään erikoisempaa mielen valtaa aineesta ole. En siis olettaisi automaattisesti että itsensä lihavaksi syönyt ihminen on jotenkin "tyhmä". Varsinkin jos kyseessä olisi esim. tietokonenörtti, niin tämähän voi olla vaikka kuinka hemmetin älykäs, mutta syöminen hoidetaan siinä "tärkeämmän" ohessa nopeasti kaikenlaisella roskaruoalla, ja kun ei ehdi koneiden käytöltään harrastamaan liikuntaa, väistämättä lihoo.

Kaikki älykkäät ihmiset eivät missään nimessä ole täydellisiä ihmisiä, jotka osaavat - tai viitsivät - elää "älykkäästi", eli niin mielen kuin kehon terveyden kokoajan huomioiden. Media tykkää nostaa esiin kaikenlaisia superyksilöitä jotka jaksavat kiinnittää huomiota yhtäaikaa moneen eri asiaan, mutta tuskinpa jossain Mensan kokouksessa kaikki olisivat huipputimmejä sporttityyppejä.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3265
Hercules

Osoittaa henkistä köyhyyttä personoida älykkyyttä. Se menee päinvastoin. Siinä missä idiootti voi olla alkoholisti dokatessaan joka päivä, voi se olla älykkäälle ihan normaalia.

Kirjoitat lyhyesti mutta sekavasti.

Neutroni
Liittynyt16.3.2005
Viestejä29582
Rousseau
Jos ihminen epäilee ettei hän olisi onneton jos hän ei osaisi järkeillä asioita eikä huolestua  ongelmista mitä maailmassa on, niin pitääkö tällaista pilkata? Ovatko tosiaan ne ihmiset sitten älykkäitä jotka nakkaavat pitkät kaikelle kamalalle mitä kaikkialla tapahtuu? Jotenkin tuntuu hirveältä ajatella että älykkyys ja välinpitämättömyys löisivät kättä päälle. Mutta näinhän ne tietenkin tekevät mm. niillä tahoilla joissa pukumiehet suunnittelevat mitä shaissea seuraavaksi työntää markkinoille.

Ei sitä pilkata kannata, mutta tuota täitettä voi ja on syytä kritisoida vahvasti. En minä ainakaan ole havainnut, että älykkyys jotenkin altistaisi tuskalle. Jotkut tuntevat, että tieto lisää tuskaa, mutta kyse on enemmän ihmisen omasta asenteesta. Jos joku kokee asiat kielteisesti, hän kärsii, mutta tyhmillä ja älykkäillä kielteisillä ne koetut kärsimisen syyt ovat erilaisia. Tyhmä kärsii arkielämänsä pikkujutuista (mitä joku sanoi, miten urheilusuosikki hävisi, miten ympäristö muuttuu) ja älykkäät tuskailevat näennäisen hienostuneemmista aiheista.

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906
Sepi
Hercules

Osoittaa henkistä köyhyyttä personoida älykkyyttä. Se menee päinvastoin. Siinä missä idiootti voi olla alkoholisti dokatessaan joka päivä, voi se olla älykkäälle ihan normaalia.

Kirjoitat lyhyesti mutta sekavasti.

Oisit voinut tiivistää asiasi yhdestä viiteen.

---
Liittynyt6.9.2006
Viestejä3436

Autuaita ovat yksinkertaiset. Tyhmien aivot eivät kykene kaivautumaan masennuksen syviin syövereihin ja ahdistuksen loputtomiin lonkeroihin, heitä joko vituttaa tai ei vituta. Sen vuoksi meikäläistäkään ei ole paskan hyötyä terapoida, kun ei ole mitä terapoida. Vitutusta ei kuulemma ainakaan nykypsykologian käsityksen mukaan kannata hoidella, kun se on ihan normaali olotila.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Tiedefoorumi - onnellisten ja älykkäiden ihmisten kehto.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

faq1
Liittynyt20.2.2014
Viestejä415
Neutroni

Jotkut tuntevat, että tieto lisää tuskaa, mutta kyse on enemmän ihmisen omasta asenteesta. Jos joku kokee asiat kielteisesti, hän kärsii, mutta tyhmillä ja älykkäillä kielteisillä ne koetut kärsimisen syyt ovat erilaisia. 

Voisi kysyä, että kumpi olisi mielummin tyytyväinen sika, vai tuskainen filosofi?

Elämä kykenee ylläpitämään järjestystään vain kasvattamalla ympäristön epäjärjestystä, ja mitä älykkäämpää elämää sitä suuremman ympäristökuormituksen sen ylläpito vaatii.
Elämä kykenee ylläpitämään järjestystään vain kasvattamalla ympäristön epäjärjestystä, ja mitä älykkäämpää elämää sitä suuremman ympäristökuormituksen sen ylläpito vaatii.

Älykkyys edellyttää aivojen järjestäytynyttä monimutkaisuutta.

Älykkyys on käsite, joka tuntuu arkiajattelussa selvältä kunnes joku pyytää selittämään mitä se tarkoittaa. Niinpä onkin helppo arvata, että älykkyyden sanallisista määrittely-yrityksistä muodostuu loputon filosofinen suo (jolla tarpomisesta kiinnostunut pääsee alkuun vaikkapa älykkyyden Wikipedia-artikkelista). Tieteellinen tutkimus edellyttää kuitenkin älykkyyden määrittelemistä pelkkien sanojen sijaan mitattavien asioiden avulla.

Kokeellisen psykologian näkökulmasta älykkyys on sitä, mitä älykkyystestit mittaavat. Testit koostuvat tyypillisesti useista osatesteistä, jotka pyrkivät mittaamaan erilaisia kognitiivisen suoriutumisen puolia. Esimerkiksi laajasti käytetty Wechslerin älykkyystesti sisältää erikseen tiedonkäsittelyn nopeutta, näönvaraista päättelyä, kielellistä ymmärtämistä ja muistia mittaavat osiot.

Tilastollinen tutkimus on paljastanut, että älykkyyden erillisistä alalajeista huolimatta suuri osa yksilöiden välisistä älykkyyseroista pystytään selittämään yhden tekijän avulla. Tätä tekijää kutsutaan yleisälykkyydeksi, ja sitä kuvaa ÄO-luku. Yleisälykkyyden selitysvoima innostaa teoreetikon pohtimaan älykkyyden fysikaalista perustaa.

Oma otaksumani on pääpiirteissään tämä: mitä älykkäämpi olet, sen alhaisempi on aivojesi entropia (suhteessa ympäristöön). Korkean älykkyyden tulisi siis ilmetä aivoissa järjestäytyneempinä hermoverkkoina kuin matalan älykkyyden. Aivojen kuvantamistarkkuuden kehittyessä otaksuman kokeellinen testaaminen voisi tulla mahdolliseksi. Parhaimmillaan älykkyyden määrittäminen merkitsisi siten aivojen suoraa mittaamista nykyisten epäsuorien ja virheherkkien, suoriutumisen arviointiin perustuvien älykkyystestien sijaan. Kuulostaa utopialta, mutta sanotaan että haaveilu on terveellistä.

Monialainen tutkija Alexander Wissner-Gross menee askeleen pidemmälle esittäessään älykkyyden ja entropiatuotannon maksimoinnin välisen yhteyden (josta yleisöluento ja tutkimusartikkeli). Elämä ylläpitää järjestystään (eli alhaista entropiaansa) kasvattamalla ympäristön epäjärjestystä, joten jos Wissner-Grossin otaksuma pitää paikkansa, elämän älykkyyden kehittyessä ympäristön saastumisen pitäisi vain lisääntyä. Tuntuu hurjalta ajatukselta, että ihmiskunnan älykkyyden kehitys voisi johtaa väistämättä maapallon elämän tuhoutumiseen saasteisiin. Tämä olisi silti vältettävissä ainakin levittäytymällä muualle avaruuteen.

Spekulaatioiden käydessä villeinä on hyvä muistaa, että arvelut muuttuvat tieteeksi vasta kun niistä voidaan esittää jotain testattavissa olevia ennusteita. Älykkyyden fysikaalisen perustan tutkimus on vasta aluillaan. 

Kommentit (16)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15171

Minän rajojen määrittely on mielenkiintoista pohdintaa. Eräs periaate voisi olla etsiä logiikkaa, jossa yleiset hyväksynnän palauttavat ajattelun mekanismit ovat ympäristöä ja yksilölliset ristiriidan palauttavat ajattelun mekanismit ovat minää. Tämä näkyisi kielessä siten, että yksilön käyttämissä kielellisissä ilmauksissa on yleisperusta ja persoonallinen perusta. Tulkittu tarkoitus on ajattelun mekanismia. Meissä jokaisessa on julkisesti jossain ryhmässä hyvin samaksi tulkittu havainto joten kuulumme toistemme ympäristöön. Meissä on myös persoonallisia piirteitä, joilla tunnistumme yksilöiksi. Oleellista minälle hypoteesini mukaan olisi se, että koemme jotain ristiriitaa siinä millaiseksi meitä luullaan ja millaiseksi itse itsemme koemme.

Syvennettynä minän rakenne osoittautuu kerrokselliseksi. Voimme kokea jotkin esineet itellemme erityisen tärkeiksi, jopa niin tärkeiksi, etteivät toiset saa niihin kajota, minään kuuluu tietty omistushalu ja todellisuuden omistettu osa on luonnollisesti osa minää. Kun samoin ajattelevat ihmiset omistautuvat toisilleen, heidän olisi hypoteesin mukaan raotettava minäänsä jaettavaksi, ristiriitoja on soviteltava, minän rakenne ja ympäristön rakenne lomittuvat, voi muodostua minän alirakenne "me".

Niin kuin usein tutkimustyössä, arvokasta analyysia syntyy tapauksista, joissa tutkimuksen kohde on oireinen, ei toimi kiltisti normin mukaan, sairastaa. Persoonallisuushäiriöissä näkyy minän rajojen epäselvyys tai puute.

Terve minä ja älykkyys voisivat liittyä toisiinsa niin, että älykäs tietoisuus, joka tunnistaa minänsä rajat ja suhteen ympäristöönsä, saa aikaan rakentavaa kehitystä, jossa ympäristön entropia ei hallitsemattomasti lisäänny. Sen sijaan äly, joka liittyy häiriintyneeseen rikkinäisen minän persoonallisuuteen, hyvinkin todennäköisesti käyttää kykyään ja energiaansa itsekkäästi ja lyhytjänteisesti ympäristöään saastuttaen.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40604
Eusa

Oleellista minälle hypoteesini mukaan olisi se, että koemme jotain ristiriitaa siinä millaiseksi meitä luullaan ja millaiseksi itse itsemme koemme.

Mistä tietäsimme kumpi on "oikeampi minä" kuvaus ?

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15171
jussipussi
Eusa

Oleellista minälle hypoteesini mukaan olisi se, että koemme jotain ristiriitaa siinä millaiseksi meitä luullaan ja millaiseksi itse itsemme koemme.

Mistä tietäsimme kumpi on "oikeampi minä" kuvaus ?

Pointtini olikin, että minä erottuu sillä, että ristiriita on. Tietysti ristiriidan tulkitsija on äly, tajunta, persoona. Solipsistinen dilemma onkin sitten ihan oma stoorinsa.

Kun lähdetään siitä, että ympäristö on olemassa tajunnasta erillisenä ideana, minän rajausta voi soveltaa ja normit liittyvät siihen olennaisesti.

Oikean minäkuvan arviointiin voisi käyttää häiriintyneen persoonallisuuden diagnoosia. Mitä häiriintyneempi persoonallisuus sitä todennäköisemmin oikeaa minää ei olekaan. Terveimmillään luulisi sekä ympäristön että itsen tunnistavan oman ja yhteisen, tasapainon minään kuuluvan ja ympäristöön kuuluvan kesken. Minän pyrkimys voi olla hakea konfliktia ympäristön kanssa ja laajentaa näin minäänsä. On ehkä vaikeaa arvioida voiko älykäs minä hallita valtapyrkimyksensä yhteiseksi hyväksi, ympäristön parhaaksi. Kai se lienee arvotuskysymyskin ja jälleen tullaan normeihin ja ristiriidan eli konfliktin luonteeseen suhteessa normeihin. Voisiko kategorisesti arvata, että normia kehittävä vallantavoittelu on ok, tapahtuma on osa ympäristön säilyttävää evoluutiota, mutta normia loukkaava käytös voisi olla evolutistisesti hävittävä prosessi, jolla älyllisen elämän, normien määrittelijän, kannalta on saastuttava vaikutus?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40604
Eusa

 

Kun lähdetään siitä, että ympäristö on olemassa tajunnasta erillisenä ideana, minän rajausta voi soveltaa ja normit liittyvät siihen olennaisesti.

 

Tässä voi myös keskustella siitä miten asia sovitaan/on sovittu olevan. Voidaan provokatiivisesti puhua minästä tarinana/stoorina ei niinkään tarkasti erillisenä entiteettinä. Jos minää lähtee itsessä metsästämään se tuntuu aina "katoavan" vaikkakin minä minusta tuntuu hyvin todelliselta ja pysyvältä

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Kehitys on uuden asian konfliksi vallitsevan asian tilan kanssa. Se on siis positiivisena eduksi evoluution kannalta voittaessaan. Negatiivisen kehityksen esiintyminen voi saada vahvistamaan positiivista suuntaa.

Älykkyys kehittyy syntymän jälkeen kehitysjaksojen mukana joko enemmän tai vähemmän yksilöittäin. Henkisen suorituskyvyn yleiseen huippuun verraten vähemmän älykäs yksilö jää jollekin alemmalle tasolle, muiden piirteiden kehittyessä jollekin muulle tasolle. Niissä on geneettinen pohja ja ympäristön vaikutus. Pesoonallisuusakin vaikuttaa miten selviytyy haasteista. Älykkyys on kykyä vastata uusiin haasteisiin pääasiassa yksilötasolla. Älykkäämpi ratkaisu huomioi suuremman määrän ongelman elementtejä.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

scifi
Liittynyt18.3.2008
Viestejä91

Muutamia tarkennuksia: 

1. Mitä ihmisälykkyys on? Ihmisen älykkyys edellyttää ihmisaivojen järjestäytynyttä monimutkaisuutta.  

2. Entropia ei ole synonyymi saasteille joten sen kasvusta maapallolla elävien ihmisten älyn kasvun johdosta ei voida päätellä maapallon saastumista.  

ps. Voisiko nykymallien mukaisesta maailmankaikkeuden lämpökuolemasta päätellä älyn ja muiden entropiaa lisäävien rakenteiden kasvun olevan mallin mukaisia pakollisia kehityskulkuja? 

scifi
Liittynyt18.3.2008
Viestejä91
scifi

ps. Voisiko nykymallien mukaisesta maailmankaikkeuden lämpökuolemasta päätellä älyn ja muiden entropiaa lisäävien rakenteiden kasvun olevan mallin mukaisia pakollisia kehityskulkuja? 

 

Entä voisiko edelleen mallintaa universumille kompleksisuusasteikon ja tilastollisesti ennustaa ihmisälyä vastaavan kompleksisuusasteen tai sitä suurempien asteiden määrät ja sijainnit universumissa?

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Tunnetaanko universumi? Pitää kysyä ennen kuin äly karkaa sinne.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

scifi
Liittynyt18.3.2008
Viestejä91
Jodi

Tunnetaanko universumi? Pitää kysyä ennen kuin äly karkaa sinne.

Tarkennuksena edelliseen viestiini jossa puhuin lähinnä tieteeseen liittyen, tieteen tuntemasta eli mallinnustensa mukaisesta universumista.

Kiinostuneena kysyisin mitä tarkoitat universumin tuntemisella ja älyn karkaamisella sinne?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Älykkyys on ilmiöryhmä, joka voi esiintyä ulkonaisesti erilaisissa systeemeissä kuten aivosolukollektiiveissa ja molekulaarisissa vuorovaikutusverkoissa

http://journal.frontiersin.org/Journal/10.3389/fmicb.2014.00379/abstract

Esipuheen suomennosta:

 Elävät oliot pysyvät elossa johtuen monimutkaisista vuorovaikutuksista, joita niillä on dynaamisissa, ympäristön kanssa reagoivissa verkoissa, jotka ulottuvat moniin eri kokoluokkiin ja ulottuvuuksiin. Biologiset verkot ovat eräänlaisia informaatio- ja kommunikaatioteknisiä systeemejä: ne vastaanottavat informaatiota solujen ulko- ja sisäpuolelta, integroivat tämän informaation ja saavat aikaan reaktion. Biologisten verkkojen avulla molekyylit ja vieläpä solut itse kommunikoivat sekä keskenään että ympäristön kanssa.

 Olemme tottuneet liittämään älykkyyden aivotoimintaan. Satojen miljoonien vuosien evoluution aikana ovat valiutuneet verkot, joiden topologia ja dynamiikka suovat eliöille kyvyn, joka on analoginen aivojen intelligenssin kanssa vaikka esiintyykin aivojen soluverkon ulkopuolella.

 Tässä tutkimme, kuinka mikrobeissa olevat makromolekulaariset verkot suovat niille älykkäät piirteet kuten muistin, ennakointikyvyn, sopeutumiskyvyn ja reagointikyvyn, ja tutustumme nykyiseen käsitykseen siitä, kuinka verkkojärjestelmä heijastaa erilaisten ympäristöjen vaatimuksia. Väitämme, että jos jätämme huomiotta termit "ihminen" ja "aivot" älykkyyden määrittelyperustana, kaikki elämänmuodot mikrobeista alkaen omaavat muutamat tai jopa kaikki älykkyyden tyypilliset  piirteet.

 Tämän jälkeen katsastamme, mitä edistysaskelia on tehty koko genomia koskevassa tiedon tuottamisessa erityisesti mikrobitasolla,  saaden näin näkymän mikrobien älykkyyteen. Esitämme myös, miten synteettinen biologia voisi kehittää biologisia verkkoja  mahdollisesti luoden uusia älykkyyden muotoja..

Kuvia älykkäistä mikrobeista. Monien kuvien takaa löytyy tietoa mikrobien erityisominaisuuksista

https://www.google.fi/search?q=smart+microbes+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=b3fyU9f-DIHOygO1oYKABA&ved=0CBwQsAQ&biw=1280&bih=553#imgdii=_

Johtaviin mikrobien älykkyyden tutkijiin kuuluva fyysikko Eshel Ben Jacob on ottanut tehtäväkseen selvittää syöpäsolun älykkyyden erityispiirteet ja strategiat tavoittena kyky vastustaa niiden toimintaa

http://inbt.jhu.edu/2014/03/20/from-bacterial-intelligence-to-a-cyber-war-on-cancer/

James A. Shapiro on myös tutkinut bakteereja. Seuraavassa mm. bakteerien käyttäytymisestä kertovia videoita..

http://shapiro.bsd.uchicago.edu/bacteria.shtml

Eivät taida  aueta. Aukenivat vielä joku vuosi sitten. Tässä Eshel Ben Jacobin esitelmä, jossa joitakin kuvia elävien bakteerien elämästä:

http://www.youtube.com/watch?v=yJpi8SnFXHs

M K
Liittynyt25.12.2013
Viestejä30

Älykkyys on kaksiosaista: On kykyä oivaltaa ja omaksua uusia asioita, ja toisaalta kykyä soveltaa jo opittua uuteen tilanteeseen. Tästä jotuen älykkyysmittauksissa käytetyn testit eivät yleensä ole luotettavia älykkyysmittareita siten kuin niitä käytetään.

Ainakin itse kohtaamani tilaisuudet ovat olleet aina sellaisia, joissa aiemmin vastaavia tehtäviä tehnyt selviää vain soveltamalla. Ensikertalaiselta sen sijaan edellytetään myös oivaltamista, joka nostaa ratkaisemisen kynnystä huomattavasti. Pahimmillaan tehtävissä edellytetään myös esimerkiksi Fibonaccin lukusarjan tai toisen potenssin tuntemista.

Vain jos kaikki testattavat ovat saaneet riittävästi harjoitella tehtävätyyppejä tai kaikki tekevät niitä ensimmäistä kertaa, tehtävillä on minkäänlaista vertailuarvoa älykkyyden suhteen. Toivottavasti tuo täyttyy edes tieteellisen älykkyden mittauksen puolella. Esimerkiksi Puolustusvoimien ns. älykkyystestissä näin ei ole.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Limasieni on mestari ratkomaan kaupparatsun dilemmaa. Se ei osaa ratkoa muita ongelmia. Älykkyys on soveltamisessa.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Äskettäin näytettin netissä, kuinka simpanssit oppivat osoittamaan TV-ruudulla näytettyjen ja sitten käännettyjen numeroiden järjestyksen paljon nopeammin ja varmemmin kuin ihmiset yleensä. 

Netissä näytettiin myös, kuinka koululaiset turhaan yrittivät pujottaa kahta rengasta irti toisistaan. Kun harmaapapukaija sai renkaat se otti ne toiseen "kouraansa", nosti ne nokalleen ja eleettömästi otti toisen irti toisesta.

Eleettömyys tuntuisi osoittavan, että jokin huikeasti älyä vaativa operaatio ei papukaijalla ole tietoista älyn keskittämistä, vaan ratkaisu muodostuu linnun aivoissa ikään kuin ongelman peilikuvana. Solut tunnistavat ongelman jonkinlaisena kuvauksena ja spontaanisti tuottavat "käänteiskuvauksen", joka onkin ratkaisu.

Ehkä jotain vastaavaa on aina tekeillä myös luovan neron (kuten Einsteinin) aivoissa, vaikka se tahtookin hukkua aivojen muuhun aktiivisuuteen.  

Paitsi mikrobeilla, myös isommilla eläimillä on varmaan yllättävän paljon älykkyyttä, myös ihmisen älyn kaltaista, jos niille järjestetään tilaisuus käyttää sitä.

Entä ihmisen älykkyys, millaisena se ilmenee? Tein juuri pienen kokeen, jossa asetin itselleni noin 50 vuotta sitten kovalla työllä ratkomiani älykkyystehtäviä, joiden ratkaisun olin täysin unohtanut.

Ensimmäinen probleemani (tosi  vaikea minulle) oli ehkä fysiikkaosiossakin äskettäin ollut tehtävä, jonka aikoinaan kuulin tässä muodossa: Tie haarautuu Kairoon ja Algeriaan ja tienhaarassa seisoo kaksi miestä, todenpuhuja ja valehtelija. Et tiedä, kumpi on kumpi. Saat tehdä yhden kysymyksen, johon mies, jolta kysyit, vastaa vain Kyllä tai Ei. Vastauksen perusteella sinun on ratkaistava, kumpi tie menee Kairoon ja kumpi Algeriaan. 

Toinen probleemani oli seuraavanlainen: Sinulla on orsivaaka ja yhdeksän palloa, joista yksi on  eripainoinen. Sinun pitää kolmella punnituksella ratkaista, mikä palloista se on, ja onko se painavampi vai kevyempi.

Jos juuri kovalla työllä löydettyäni ratkaisun rupesin kysymään, millainen ratkaisu oli, en osannut sanoa sitä muuten kuin tekemällä kaikki vaiheet uudestaan. Ja taas se tuntui vaikealta keksiä..

Kolmas tehtävä oli vanha tuttu ja mielestäni edellisiin verrattuna helppo: On kolme neliötä ja kolme ympyrää, kaikki erillisiä. Jokaisesta neliöstä on vedettävä viiva jokaiseen ympyrään. Viivojen ei tarvitse olla suoria, mutta ne eivät saa leikata toisiaan. (Jo keskikoulussa yritimme turhaan ratkaista tätä, mutta emme onnistuneet. Ratkaisut keksin vasta 30-vuotiaana..)

Ratkoessani kahta ensimmäistä probleemaa aivopaine kasvoi kovaksi niinkuin aina; tuntui kuin pää olisi tullut "piikkipäärynäksi". Sama tunne tulee vielä voimakkaampana, jos yritän kertoa keskenään kaksinumeroisia lukuja. Jos olettaa, että kyseessä on ongelman ratkaisun vaatima keskittyminen, olisi mukava tietää, mitä kaikkea aivoissa silloin tapahtuu.

Ratkaisun ydinoivallus saattaa kuitenkin kymmenien harhaiskujen jälkeen "emergoitua" spontaanisti aivan kuin harmaapapukaijalla. Ehkä periaatekin on sama.

70-luvulla ratkoin joskus oppilaitten kanssa ongelmia. Silloin minulla oli oppilas, joka ratkaisi ongelman kolmessa minuutissa, kun minulta meni kolmekymmentä, jos ratkesi ollenkaan. Hän oli myös laaja-alainen persoonallisuus. Hän on nyt fysiikan professori pääalueenaan keskimääräistä vaikeampi fysiikan ala..

 Viime aikoina esitin varmaan sadalle oppilaalle seuraavan ongelman: Auto ajaa sataa. Mikä piste siinä ei liiku?  Oppilaat pohtivat sitä innokkaasti, mutta ratkaisun keksi muistaakseni vain yksi tyttö ja kaksi poikaa, joista toinen kertoi saaneensa apua kotiväeltä. Sen sijaan matematiikan lehtori, joka tunsi kissoidin, ratkaisi ongelman muutamassa sekunnissa. Tästä näkyy, miten joku pieni tietorakenne, esim. kissoidi, joka toiselta puuttuu, voi lisätä ratkaisukykyä ilman, että älykkyydet varsinaisesti eroavat.

Joskus voi ratkaisun olettaminen vaikeaksi estää helpon ratkaisun löytymisen. Kukaan oppilaista ei nimittäin saanut ratkaistuksi mitä helpointa  ongelmaa "pienenee suurenee" 

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat