Kirjoitukset avainsanalla meemit

Rokotuksen voima on laumasuojassa: vaikka rokotus antaisi yhdelle ihmiselle vain heikon suojan, todennäköisyydet kertautuvat sitä varmemmaksi mitä suurempi osa väestöstä rokotetaan. Taudin aiheuttavat loiset menettävät kasvualustansa, kun väestön rokotesuoja vaimentaa tartuntatodennäköisyyden alle kriittisen rajan.

Ideologiat ja muut uskomukset ovat aivoissa loisivia mielen viruksia. Ne muuttavat isäntänsä orjikseen, jotka levittävät uskomuksiaan piittaamatta omasta saati muiden hyvinvoinnista. Ne hyödyntävät ihmisen saarnausvimmaa leviämiseensä aivan kuin flunssavirukset sairastuneen aivastelua. Äärimmillään mielen virukset saavuttavat pyhäksi julistetun aseman, jossa jo niiden pelkkä kyseenalaistaminen johtaa yhteisön langettamaan kuolemantuomioon. 

Onneksi myös mielen viruksia vastaan on keksitty rokotus. Sitä kutsutaan koulutukseksi.

Yksilötasolla koulutuksenkin antama suoja on heikko. Koulutus voi tehdä fiksusta fiksumman, muttei tyhmästä fiksua. Koulutuksen puute voi tehdä tyhmästä tyhmemmän, muttei fiksusta tyhmää. Äly ei ole oppimisen seuraus, vaan oppiminen on älyn seuraus.

Silti koulutus on parasta, mitä ihmiselle on tapahtunut. Mutta vain jos koulutuskattavuus on riittävän suuri, jotta tuhoisimmat mielen virukset menettävät kasvualustansa.

Ei riitä jos vain onnekas vähemmistö kansasta saa huippukoulutuksen, kun enemmistö on äänekkäimpien laululintujen vieteltävissä.

Ei riitä jos vain onnekas vähemmistö maailman väestöstä saa kunnon koulutuksen, kun mielen virukset kehittyvät ja levittävät tuhoaan huono-osaisen enemmistön aivoissa loisien.

Mitä tapahtuu, kun korkeasti koulutettu matkustaa sivistyksestä pimeälle ajalle? Päätyy roviolle, jollei mukaudu ympäröivään tietämättömyyden kulttuuriin. Syy: olematon koulutuskattavuus. Mitä tapahtuu, kun sivistymätön matkustaa pimeältä ajalta sivistyksen pariin? Päätyy kouluun, jollei eristäydy johonkin moderniin litteän maan seurakuntaan. Syy: vahva koulutuskattavuus. Rokotusten tavoin koulutuskin muuttuu menestykseksi vasta kun riittävän moni saa sen.

Rokotusten tavoin koulutus on voitto yhteiskunnalle, vaikka riski yksilölle.

Taloudellisesti koulutus on yhteiskunnalle poikkeuksellisen tuottoisa sijoitus, jossa kuitenkin yksilön riski on suuri: vaikka valtaosa voittaa opiskelemalla paljon, kuka hyvänsä voi myös menettää paljon. Miljoonan ihmisen koulutus on sen sijaan varma voitto, koska suuressa joukossa sattuman osuus keskiarvoistuu pois. Tätä kutsutaan suurten lukujen laiksi.

Yhteiskunnan varma voitto ynnä yksilön suuri epävarmuus tarkoittaa, että on tavattoman järjetöntä leikata julkisesta koulutuksesta ja yksityistää vastuu yksilölle.

Kuvitellaan sitten Absurdistan, jonka johtajat kieltäytyvät kustantamasta rokotuksia julkisella rahalla. "Jokaisen kansalaisenhan kannattaa ottaa rokotukset yksityisellä velalla", johtajat perustelevat kantaansa. Ja jättävät ymmärtämättä että suuri odotusarvoinen voitto ei yksilöä houkuta, kun pelissä on elämä ja epävarmuus suuri. 

Onneksi emme ole absurdistanilaisia. Emmehän?

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Keskimääräiselle ihmiselle lienee kauan sitten ollut yksi lysti minkä muotoisella kappaleella asumme, kunhan vain selviää jokapäiväisistä ongelmista. Satun tuntemaankin erään ammattikoulutuksen saaneen normaaliälyisen ihmisen, joka vielä yli 20-vuotiaana luuli Maata litteäksi. Hän oli varmaan nukkunut tunnilla, kun joka koulussa olleen karttapallon merkitys Maan muodon realistisena kuvana oli jäänyt huomaamatta. Maan pyöreyden ajattelu voi alkaa ensi alkuun huimaamaan, kun ajattelee, miten vastapuoliset seisovat pää alaspäin ja vielä putoamatta.

Yleisesti kuitenkin litteään maahan nykyaikana uskominen on varmaan pelleilyä, sillä sekä antiikin tiedemiehet että varhaisen kirkon valistuneet munkit tiesivät jo maan pyöreäksi.

http://www.areiopagi.fi/2014/02/littean-maan-myytti-keskiajan-kirkko-tie...

Mutta ei meidän pyöreän Maan kannattajien kannattaisi olla turhan ylpeitä tiedostamme, koska maapalloon ja sen ympäristöön liittyy vielä erinäinen joukko huomattavia ongelmia, joista emme tiedä kuin ehkä vain osan ratkaisuista puhumattakaan.

Suuri ongelma on myös ero muinaisten aikojen  tavallisilla, nykyhetkeensä täysin tyytyväisillä aivoilla ja niiden filosofi-matemaatikkojen aivoilla, jotka pakonomaisesti rakentavat maailmankuvaansa logiikan ohjaaman mielikuvituksen ja havaintojen pohjalle. Vastaava ero lienee vieläkin voimassa, koska eiväthän läheskään kaikki yliopistokoulutustakin saaneet ole kiinnostuneita tieteestä tai varsinkaan sen tekemisestä, eivät tieteellisestä maailmankuvastakaan.

Mitä mielen viruksiin tulee, niitä kai on lähinnä kahta tyyppiä: tietoisuuteen liittyvät käsitykset ja uskontoon liittyvät käsitykset. Varmuudella voidaan sanoa, että sellaista ei-aivopesevää koulutusta, joka tuhoaisi kaikki tietoisuuden ymmärtämispyrkimykset ei ole olemassa. Päin vastoin asiallinen koulutus lisää tietoamme tietoisuuden ilmentymistä aivoissa, psykologiassa jne. ja niiden kuvaamiskeinoista biologiassa, matematiikassa ja fysiikassa tehden tietoisuuden ongelman yhä polttavammaksi. 

Uskonnon suhteen on Darwinista alkaen perinteisesti ollut toisin, koska klassinen darwinismi ja edistyneempi Moderni Synteesi ovat auttaneet  ateistisen propagandan välittämisessä. Sen sijaan esimerkiksi matematiikka ja fysiikka ovat neutraaleja uskonnon suhteen vaikka itse fyysikot voivat olla uskonnollisia, uskonnottomia tai ateisteja ehkä tulkiten joitakin luonnon ilmiöitä tai teorioita valiutuneen ajattelutyyppinsä mukaisesti. Tietoisuus-vir myöskään uskonto-virus ei siis häviä koulutuksella, jos siihen ei liity merkittävää aivopesua. Koulutuksella tarkoitan tieteen pohjalle rakentuvaa tiedon ja ajattelukyvyn lisäämistä enkä esimerkiksi jossain päin pidettäviä yksinomaan uskontoa ja sen tulkintaa koskevia "kouluja". Sitä paitsi Moderni Synteesi  evoluution selityksenä on jo luhistumassa johtavien evoluutiobiologien kuten Kooninin ja Lynchin sekä biokemisti Larry Moranin ja monen muun tutkijan toimesta. Moran toteaa, että jo 50-luvun lopulla tiedettiin useimmat evoluutioteorian harhat, mutta evoluutiobiologit pitivät mukavampana vanhaa kuin luulisin, että vaivalloisesti omaksuttavaa uutta näkemystä.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15168

Tieteen viruksia lienevät mielikuvitukseton jämähtäminen, arvovalta-asenne ja uskonnollinen suhtautuminen tieteen saavutuksiin.

Vaikka tieteellinen metodi perustuu siihen, että aikaisempi tieto hyödynnetään pätevyysaluuensa rajoille ja pidemmälle menevät tulkinnat voivat tuottaa uutta fysiikkaa, pitää aikaisempia tuloksiakin muistaa aina epäillä järkevien mahdollisuuksien puitteissa.

Tiedepiireissä maine on yhtä kuin rahoitus ja väärä auktoriteetti voi ohjata pitkiäkin aikoja harhaan.

Laajat kansanryhmät saattavat ottaa tieteen tuloksia opinkappaleikseen, mutta tiede ei toimi oikein, jos se muodostaa dogmeja, eikä luonto piittaa ihmisten "äänestys"käyttäytymisestä.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Keijona
Liittynyt13.3.2015
Viestejä9860

"Ideologiat ja muut uskomukset ovat aivoissa loisivia mielen viruksia. Ne muuttavat isäntänsä orjikseen,"

Jep, Siksi onkin tärkeä punnita mihin ideologia aatejärjestelmä  johtaa, mitkä on seuraukset, filosofisesti ja käytännössä, onko kenties paradoksaalista siis onko edes mahdollista ?  Kommunismi, uskonto, demokratia, ateismi, kapitalismi.  kaikki väittävät olevansa oikeassa ja siksi tuovansa hyvinvoinnin seuraajilleen. Samasta syystä  kaikki muuttavat seuraajansa orjakseen ja puolustajakseen.

Mutta kuka tietää mikä viruksista tai bakteereista on hyvä, ihmiselle tarpeellinen ja mikä taas haitallinen. Kirjoituksen kirjoittaja väittää tietävänsä, koska koulutuksen tuoma autuus on ideologia ja muiden ideologioiden  ja aatejärjestelmien tavoin muuttaa siihen uskovan palvelijakseen, orjakseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia   

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Keijona
Liittynyt13.3.2015
Viestejä9860

Keijona kirjoitti:
"Ideologiat ja muut uskomukset ovat aivoissa loisivia mielen viruksia. Ne muuttavat isäntänsä orjikseen,"

Jep, Siksi onkin tärkeä punnita mihin ideologia aatejärjestelmä  johtaa, mitkä on seuraukset, filosofisesti ja käytännössä, onko kenties paradoksaalista siis onko edes mahdollista ?  Kommunismi, uskonto, demokratia, ateismi, kapitalismi, natsisimi, feminismi, jne.  kaikki väittävät olevansa oikeassa ja  tuovansa hyvinvoinnin seuraajilleen. Samasta syystä  kaikki muuttavat seuraajansa orjakseen ja puolustajakseen.

Mutta kuka tietää mikä viruksista tai bakteereista on hyvä, ihmiselle tarpeellinen ja mikä taas haitallinen. Blokkaaja väittää tietävänsä, eihän hänellä ole muuta mahdollisuutta, koska koulutuksen tuoma autuus on ideologia ja muiden ideologioiden  ja aatejärjestelmien tavoin muuttaa siihen uskovan palvelijakseen, orjakseen. Taustalla niinkin simppeli asia, että  ideologiat, sitä seuraavien ihmisen tavoin etsivät oikeutusta olemassaololleen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia   

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Mielenkiintoinen teoria Goebbelsin lauseesta saattaa olla se, että asian toisto tekee siitä tuttua ja täten siitä tulee "itsestäänselvä" ja "kaikkien tuntema tiedetty totuus".

Koska se siis on tuttua, niin se on kouriintuntuvaa ja täten totta.

(Goebbels siis sanoi näin, ”Jos toistat jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi”)

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Ideologioiden vastalääke ei voi enää olla yksisilmäinen yhden ideologian vastapainona toimiminen. Sellainen itsessään herkästi muuttuu ideologiseksi.

Pitää siis olla samaan aikaan kaikkien ideologioiden "vastapaino", ihan jokaisen. Jopa sen oman lempi-ideologian, oli se kapitalismi, kommunismi, nationalismi tai internationalismi.

Ruhollah.

Keijona
Liittynyt13.3.2015
Viestejä9860

Olisiko ideologia hakuisuuden taustalla tarve ymmärtää, se että  olisi joku logiikka, punainen lanka, hyväksyttävä ,selitys jonka voisi kokea omaksi ja jonka osana voisi olla, Jos näin niin onhan muitakin logiikoita kuin nuo aiemmin mainitut  ideologiat siis ismit. Totuutta ja logiikkaa voi olla vaikka  mytologioissa, vaikka asiat esitettäisiinkin vertauskuvin ja symbolein.

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

WSolsticeHOu
Liittynyt3.1.2016
Viestejä3618

"Äärimmillään mielen virukset saavuttavat pyhäksi julistetun aseman, jossa jo niiden pelkkä kyseenalaistaminen johtaa yhteisön langettamaan kuolemantuomioon."

Totta. Ainakin virtuaaliseen kuolemantuomioon, eli kirjoitusoikeuksien poistamiseen.

Silti totean, vetäviä voimia ei ole olemassa missään muodossa. Eikä avaruus mitään kaareudu.

Eikä laajene.

Rakkautta
1038

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure

WSolsticeHOu
Liittynyt3.1.2016
Viestejä3618

Kasvisruoka2 kirjoitti:
Mielenkiintoinen teoria Goebbelsin lauseesta saattaa olla se, että asian toisto tekee siitä tuttua ja täten siitä tulee "itsestäänselvä" ja "kaikkien tuntema tiedetty totuus".

Koska se siis on tuttua, niin se on kouriintuntuvaa ja täten totta.

(Goebbels siis sanoi näin, ”Jos toistat jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi”)

Montakos sataa vuotta sitä on toistettu että kappaleet vetävät vetävällä voimallaan toisiansa puoleensa.?

Pakkohan sen vetävän voiman silloin on olla olemassa.

Eikä sen olemassa oloa saa kyseenalaistaa vaikka kukaan ei osaa kertoa mitään siitä miten se voima muka syntyy, toimii ja välittyy.

Rakkautta
1038

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

WSolsticeHOu kirjoitti:
Kasvisruoka2 kirjoitti:
Mielenkiintoinen teoria Goebbelsin lauseesta saattaa olla se, että asian toisto tekee siitä tuttua ja täten siitä tulee "itsestäänselvä" ja "kaikkien tuntema tiedetty totuus".

Koska se siis on tuttua, niin se on kouriintuntuvaa ja täten totta.

(Goebbels siis sanoi näin, ”Jos toistat jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi”)

Montakos sataa vuotta sitä on toistettu että kappaleet vetävät vetävällä voimallaan toisiansa puoleensa.?

Pakkohan sen vetävän voiman silloin on olla olemassa.

Eikä sen olemassa oloa saa kyseenalaistaa vaikka kukaan ei osaa kertoa mitään siitä miten se voima muka syntyy, toimii ja välittyy.

Rakkautta
1038

Ehkä se on minulle ja sinulle sitä, mutta toivottavasti tiedettä ei jatkossakaan tehdä niin, että toistetaan jotain asiaa niin kauan, että siitä tulee yleisesti hyväksytty teoria.

Ruhollah.

WSolsticeHOu
Liittynyt3.1.2016
Viestejä3618

Kasvisruoka2 kirjoitti:
WSolsticeHOu kirjoitti:
Kasvisruoka2 kirjoitti:
Mielenkiintoinen teoria Goebbelsin lauseesta saattaa olla se, että asian toisto tekee siitä tuttua ja täten siitä tulee "itsestäänselvä" ja "kaikkien tuntema tiedetty totuus".

Koska se siis on tuttua, niin se on kouriintuntuvaa ja täten totta.

(Goebbels siis sanoi näin, ”Jos toistat jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi”)

Montakos sataa vuotta sitä on toistettu että kappaleet vetävät vetävällä voimallaan toisiansa puoleensa.?

Pakkohan sen vetävän voiman silloin on olla olemassa.

Eikä sen olemassa oloa saa kyseenalaistaa vaikka kukaan ei osaa kertoa mitään siitä miten se voima muka syntyy, toimii ja välittyy.

Rakkautta
1038

Ehkä se on minulle ja sinulle sitä, mutta toivottavasti tiedettä ei jatkossakaan tehdä niin, että toistetaan jotain asiaa niin kauan, että siitä tulee yleisesti hyväksytty teoria.

Toivottavasti teorioita saa kyseenalaistaa tulevaisuudessa avoimesti ja toistuvasti, ilman kuolemantuomion pelkoa tai kirjoitusoikeuksien menettämisen pelkoa.

Ps. Ajatukset maailmankaikkeudesta eivät muutu teoriaksi vaikka niitä toistaisi kuinka kauan aikaa. Mutta uusien ajatusten toistaminen saattaa saada jonkun kehittämään uusien ajatusten ympärille matematiikkaa joka mahdollistaa teorian joka kuvailee maailmankaikkeutta oikein.

Rakkautta
1038

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure

Chasing Stars
Liittynyt30.1.2013
Viestejä57

Uskonto on kulttuuri ja arvomaailma luonnollisimmillaan, ja perustuu tunteelliseen käsitykseen maailmasta.
Kulttuuri ei ole sairaus, vaan kehittyneiden eläinten monimutkaisia käyttäytymismalleja sekä rituaaleja.
Kulttuurit ja niiden johtavat urokset kilpailevat apinamaailmassamme vallasta, koska heidän on pidettävä
huolta lauman sisäisestä sovusta sekä rauhasta, jotta poikasilla ja naarailla jatkuisi urosta kohtaan
kiinnostus sekä geneettisesti uroksen jälkeläiset olisivat turvassa.
Tämän vuoksi tämäkin itseänsä tieteilijäksi nimittävä "asiantuntija" täällä blogissaan kokee muut johtamis, sekä
käyttäytymismallit kuin omansa  -uhkana, koska haluaa hallita sitä mihin laumamme tulevaisuus on menossa. Apina mikä
apina tämäkin bloggaaja, ja tämä tulee hienosti esiin siitä että kutsuu uskontoa sairaudeksi. *nolo* :)

Ei kannata olla kulttuureja vihaava ateisti, sillä tuo on tyhmän ateistin merkki. Itse olen kulttuurista rikkautta
arvostava ateisti. Eläimet saavat elää kuten haluavat, turha heitä yrittää hallita, ellei ole alfa. :)

Chasing Stars
Liittynyt30.1.2013
Viestejä57

Lisätään vielä edelliseen että kyseisen blogin pitäjä näkee omat ominaisuutensa ja vahvuutensa sellaisina, joiden tulisi päästä jatkoon, ja muiden kilpailevien urosten ominaisuudet heikkouksina ja sairauksina. Tässä on kyseessä vain omien geneettisien ominaisuuksiensa esiteleminen parempina, sekä pyrkimyksenä pohjimmiltaan saada omaa genetiikkaansa arvokkaammaksi muiden silmissä, esimerkiksi naaraiden. Näin parasta tämän blogin pitäjän mielestä olisi varmasti että kaikki naaraat kasvattaisivat vain tieteilijöiden poikasia. Evoluutiosta kannattaisi vähän opiskella vielä bloggaajan, ennen kuin kirjoittelee vihapuheitaan tänne. ;)

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Koulutus on rokotus tyhmyydelle tiettyyn pisteesen saakka jonka jälkeen seuraa "kyllästymispiste".Yhteiskunta toimiakseen vaatii tietyn määrän kaiken tasoisia.
Jos yhteiskuntarakenteet eivät ole valmiit kannattelemaan sivistyneitä filoseofeja jotka kotisohviltaan muuttavat maailaa neitissä niin asiat on menossa pieleen.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Parikymmentä vuotta sitten filosofi David Chalmers laski liikkeelle meemin, joka tunnetaan nimellä tietoisuuden vaikea ongelma. Meemin mukaan tietoisuuden varsinainen mysteeri on sen olemassaolo: Miten ihmeessä hengettömiä fysiikan lakeja noudattava aivotoiminta voi tuntua ylipäätään miltään? Ilman aineetonta henkeä ihmisen pitäisi olla vain tunnoton soluautomaatti vailla tajuntaa, väittää Chalmers.

Chalmersin meemi on ilmeisen virulentti monien oppineidenkin keskuudessa. Erityisen herkästi se tarttuu filosofeihin, eivätkä edes biologit näytä olevan siltä suojassa. Jopa yleensä niin terävä Sam Harris levittää tietoisuuden vaikeaa ongelmaa kirjassaan Waking Up, jonka kokonaisen luvun nimeksi hän on antanut "tietoisuuden mysteeri".

Ilman fysiikan opintojen antamaa immuniteettia Chalmersin meemi olisi luultavasti tarttunut myös minuun: kenties kirjoittaisin tässäkin tietoisuuden mysteeristä – ja levittäisin meemiä eteenpäin.

Fysiikka opettaa, miten kokonaisuus selittyy osiensa vuorovaikutuksilla – lämpö osasten energiana, aineen ominaisuudet osastensa suhteina, elämä monimutkaisuuden sähkömagnetismina. Kokonaisuus on karkeistus eli keskiarvo osiensa vuorovaikutuksista. Kokonaisuudella on siksi piirteitä, joita sen yksittäisillä osilla ei ole. Mutta fysiikka paljastaa että näiden piirteiden emergenssi on reduktionistista, filosofien ammattislangilla ilmaistuna. Tosin filosofin korvaan emergenssin ja reduktionismin samaistaminen kuulostanee mielettömältä, sillä yleisen väärinkäsityksen mukaan ne ovat toistensa vastakohdat.

Miksi värittömät vihreät ideat nukkuvat raivokkaasti? Jokainen tunnistaa, että kysymys ei ole järkevä. Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa? Ei-kokonaislukuisuuden vaikea ongelma: miten koulutodistuksen keskiarvo voi olla ei-kokonaisluku, vaikka todistus koostuu vain arvosanoista, jotka ovat kokonaislukuja?

Kaikkien näiden "vaikeiden ongelmien" ratkaisu on sama: karkeistus. Keskiarvo on karkeistus. Lämpötila on karkeistus. Tietoisuus on karkeistus. Eli informaatiota valikoivasti hukkaamalla syntyvä yksinkertaistus todellisuudesta.

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy. 

Tiedämme, että tietoisuus on luonnonilmiö jota päässämme oleva mittari nimeltään aivot mittaa. Tiedämme, että aivot luovat keräämästään aistitiedosta keskimääräisen kuvan hieman kuin lämpömittari laskee siihen törmäävien hiukkasten keskimääräisen energian. Tiedämme, että tietoisuus syntyy kun aivomme mittaavat luontoa erityisellä aika- ja paikkaresoluutiolla. Tiedämme, että tietoisuuden resoluutioherkkyys on sukua valokuvaukselle: Jos valotusaika on liian lyhyt, kuva ei muodostu. Jos aika on liian pitkä, kuva peittyy kohinaan. Tiedämme, että ihmisen tietoisuuden aikayksikkö on sekunti, aivoissa kulkevan hermoimpulssin millisekunti.

Vaikka tiedämme tietoisuudesta paljon, emme osaa johtaa sitä kuin lämpöoppia hiukkasfysiikasta. Vain tähän tietomme aukkoon ankkuroituva saivartelija voi väittää, että emme tiedä tietoisuudesta mitään – ja sivistyneet ihmiset ovat minulle tällaista selvin päin väittäneet. Aivan yhtä hyvin voisi saivarrella, että emme tiedä ylipäätään mistään mitään, mutta saivartelijat ovat harvoin näin johdonmukaisia. Saivartelu kun on yleensä valikoivaa saivartelua, jolla pyritään vain nostamaan omien mielipiteiden arvoa.

Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote. Fysiikan ja tieteen kokonaistietämys vierittää todistuksen taakan epäilijän harteille: Tietoisuus on karkeistus, kunnes toisin todistetaan. Tietoisuus on evoluution tuote, kunnes toisin todistetaan.

Usein toistettu väite, jonka mukaan ihmisen kanssa fysikaalisesti identtinen olio vailla tietoisuutta toimisi täsmälleen kuin oikea tietoinen ihminen on mieletön oletus, joka tekee jo kättelyssä tietoisuuden ongelmasta mahdottoman kuin ilma vailla lämpötilaa.

Suuria vastauksia löydetään kysymällä pieniä kysymyksiä. Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Tietoisuuteen liittyvät oikeasti järkevät ja hedelmälliset kysymykset ovat niitä pieniä kysymyksiä, joita neurotieteilijät työssään ratkovat. Niiden kantama sato selventää hitaasti mutta varmasti myös laajempia teemoja kuten aivovaurioiden ja -häiriöiden vaikutus tietoisuuteen, tietoisuuden varhaiskehitys lapsella, tietoisuuden evoluutio, eläinten tietoisuus ja jopa tietoisuuden koneellinen simulointi.

Lyhyttä tyhjentävää selitystä tietoisuudelle on tietenkin turha odottaa. Emmehän osaa selittää siten edes ihmisaivoja tavattomasti yksinkertaisemman tietokoneen toimintaa. Silti ymmärrämme miten tietokone toimii, koska osaamme rakentaa sellaisen.

Elokuun Tiede muuten lupailee syyskuun numeroon vastausta kysymykseen "mitä on tietoisuus?". Odotetaan mielenkiinnolla postiluukun kolahdusta.

Kommentit (36)

P.S.V. 3779

Tietoisuudella on kaikkeen muuhun olevaan nähden erityisasema, mikä voi viitata ehkä jopa siihen, että jotain hyvin olennaista on vielä keksimättä ja ehkä myös siihen, että tietoisuuden olemuksen selvitysyritykset ovat tärkeitä.

Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen. Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa.

Väitteen kumoaminen on mahdotonta, sillä jokainen kumoamisyritys implikoi tietoisuuden  olemassaolon, minkä väite on juuri kieltänyt. Minusta tämä on itsestään selvää, mutta taannoin keskustellessamme siitä palstoilla se  osoittautui   olevan mahdottoman tuntuinen; kukaan keskusteluun osallistunut ei ymmärtänyt edes väitteen sisältöä.

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  Äskettäisessä keskustelussa Larry Moranin Sandwalk-blogin kommenttiosastossa sain päähäni, että jos valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, voi elottoman luonnon täyttävää informaatiota sanoa latentiksi informaatioksi evoluution askeleen puolestaan ollessa latentin informaation palasen transformoitumista kehittyvän tietoisuuden tai vastaavan ansiosta toimivaksi informaatioksi.  Esimerkiksi puun vuosirenkaiden informaatio ennen tietoisuuden tuloa on latenttia mutta tietoisuuden tultua toimivaa.

Jos informaatio ymmärrettäisiin, saatettaisiin ymmärtää myös tietoisuutta selittävä Giulio Tononin IIT ja ylipäänsä informaatiosisältöjen pääasiallisten lähteiden sijainti. Pari vuotta sitten IIT:tä kannattava Max Tegmark esitti, että tarvitaan vielä joku lisätieto ennen kuin IIT voidaan ymmärtää, mutta ketju, jossa suorat lainaukset olivat, on hävinnyt minulta. Seuraavassa Tegmarkin blogissa ja kommenteissa otetaan kantaa tietoisuuteen eri näkökulmista

http://www.huffingtonpost.com/max-tegmark/lets-measure-consciousnes_b_89...

Oman ongelmansa tuo mukaan myös mahdollisuus nähdä olemassaolo neutraalin monismin ilmentymänä, jolloin subjektittomuudesta johtuen tietoisuuden roolikin täytyy käsittää uudella tavalla

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27856

"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

Riittoisampi keskustelukumppani.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Karkeistus on ilmiö, jota en käsitä. Mieleen tulee, että siinä suuri joukko vaikutuksia ikään kuin sulautuu yhdeksi, tavallaan keskiarvoiseksi vaikutukseksi. Alun perin olleet vaikutukset tulkitsisin reunaehdoiksi ja niiden yhteensulautuman pienimmän vaikutuksen periaatteen sanelemaksi hahmoksi. Niinpä kukin tietoinen tila olisi ehkä suuren reunaehtomäärän yhteensulautuma. Tämä on vain arvelua, mutta jos näin todella olisi, voisi karkeistumaa ehkä myös purkaa ennen karkeistusta olleiksi informaatio-osiksi.  Todellisuudessa ei tapahtuisikaan informaation kadottamista, vaan sen sulautumista muiden karkeistuvien informaatio-osasten kanssa yhteen ja kietoutuvan niihin häviten näkyvistä erillisenä vaikuttajana. Mutta tämähän on vain mieleen juolahtanut mahdollisuus..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Sir Wandere

Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Käyttäjä1549
Liittynyt30.1.2016
Viestejä24

Aine on keskusuniversumia lukuun ottamatta kaikissa universumeissa samanlaista. Aineen fyysiset ominaisuudet määräytyvät sen rakennusosina olevien jäsenten kiertonopeuksista, kiertoliikkeessä olevien osien lukumäärästä ja niiden koosta, niiden ja ytimen välisestä etäisyydestä eli aineen sisältämästä avaruudesta sekä eräiden maapallolla vielä tuntemattomien voimien läsnäolosta.

Erilaisissa auringoissa, planeetoilla ja avaruuden taivaankappaleissa materia esiintyy kymmenessä pääjakautumassa:
1. "Ultimatoninen aine" – aineellisen olemassaolon fyysiset perusyksiköt, elektronien muodostamiseen soveltuvat energiapartikkelit.

2. Alielektroninen aine – aurinkojen sisältämien superkaasujen hylkivä ja ulostyöntävä vaihe.

3. Elektroninen aine – aineellisen erilaistumisen sähköinen vaihe – elektronit, protonit ja erilaiset muut elektronisten ryhmien tapauksittain vaihtelevaan rakenteeseen kuuluvat yksiköt.

4. Aliatominen aine – kuumien aurinkojen sisuksessa runsaana esiintyvä aine.

5. Hajonneet atomit – joita tavataan jäähtyvissä auringoissa ja kaikkialla avaruudessa.

6. Ionisoitunut aine – yksittäiset atomit, joista sähkö-, lämpö- tai röntgensädevaikutukset ja liuottimet ovat riistäneet uloimmat (kemiallisesti aktiiviset) elektronit.

7. Atominen aine – alkuainejärjestelmän kemiallinen vaihe, molekyylisen eli näkyvän aineen rakennusosat.

8. Aineen molekyylivaihe – aine sellaisena kuin se normaalioloissa Urantialla esiintyy suhteellisen pysyvässä aineellistumisen tilassa.

9. Radioaktiivinen aine – raskaampien alkuaineiden hajaantumistaipumus ja -aktiviteetti olosuhteissa, joissa vallitsee mieto lämpö ja heikentynyt gravitaatiopaine.

10. Luhistunut aine – kylmien tai kuolleiden aurinkojen sisäosissa esiintyvä suhteellisen muuttumaton aine. Aineen tämä muoto ei itse asiassa ole muuttumaton, sillä siinä esiintyy yhä jonkin verran ultimatonien, jopa elektronien toimintaa, mutta nämä yksiköt ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden kiertonopeudet ovat huomattavasti laskeneet.

Edellä oleva aineen luokittelu koskee paremminkin aineen rakennetta kuin niitä muotoja, joissa aine on luotujen olentojen havaittavissa. Siinä ei myöskään oteta huomioon esiemergenttisen energian vaiheita eikä Paratiisissa ja keskusuniversumissa olevia ikuisia aineellistumia.

Zoni

Kenties "karkeistus" olisi hyvä vaihtaa käsitteeseen yhteisvaikutus? Lämpötila mittaa kyllä hiukkasten keskimääräistä liikettä, mutta lämmön siirto tapahtuu yksittäisten hiukkasten törmäyksinä toisiin hiukkasiin. Tämä on minusta olennaista lämmön ymmärtämisessä, lämpö ei ole vain reduktionistinen kelvin-/celsiuslukema. Täten tietoisuuden kokemus voi olla "karkeistus", mutta sen syntymekanismi voi johtua ennemminkin yhteisvaikutusten emergenssistä? 

Suurten kysymysten pohdinta rakentaa kokonaiskuvaa, jota ilman pienet yksinäiset faktan poikaset näyttävät lähinnä triviaaleita ja merkityksettömiltä. Niitä kuitenkin tarvitaan suurten kysymysten oikeaan määrittelyyn.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Teppo kirjotti:  Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

Tietoisuuden ihmettelijän pitäisi nähdä "vaikeita ongelmia" joka puolella. Lämpötilan vaikea ongelma: miten ilmalla voi olla lämpötila, vaikka se koostuu vain hiukkasista, joilla itsellään ei ole lämpötilaa?

Tässä herää ajatus, että rinnastetut "vaikeat ongelmat" ovat hieman eri kertalukua, eivätkö olekin? Karkeistus tavallaan avaa ilmiöön uuden näkymän, Enqvistin sanoin muuttaa luonnonlakia.  Asian ydin on kuitenkin, että luonto ja luonnonlait eivät karkeistuksessa muutu, tutkijan teorianäkökulma vain vaihtuu.. Mitään uutta, mitä ei olisi ollut jo miljardeja vuosia, ei tapahtumaan paperilla esitetyn karkeistuksen myötä tai mitenkään muutenkaan lämpöilmiöön ilmesty.

Miten ylipäänsä mitään voi olla olemassa, voi olla peruskysymys. Olemassa olevan asteittaista ilmestymistä vakuumin muuntumisen tuloksena ainakin tutkitaan paljon. Täydellinen ymmärrys kuitenkin puuttuu

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

Myös tietoisuus ilmenee konkreettisena esimerkiksi erilaisissa tuntemuksissa ja elämyksissä, mutta sen syntyä vakuumin muuntuessa ei juurikaan ole pohdittu. Ainakin jonkinlaisen mielekkään teoriankin varmaan voisi kehittää tietoisuudesta vakuumin muunnoksena, jos vakuumi vielä vähän paremmin ymmärrettäisiin, eikö totta?

Giulio Tononin IIT on ehkä tämän hetken keskustelluin tietoisuuden teoria. Sen kannattajiin ovat liittyneet muun muassa Crickin entinen tutkijatoveri  Koch ja fyysikko Tegmark.  Erittäin helppolukuinen tietoisuutta ja erityisesti  IIT:tä arvoiva artikkeli on

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Tuohon minuusnäkökulmaan  lisäisin vielä ongelman, kuinka minuusnäkökulma voi ilmetä kvalitatiivisesti hyvin monenlaisena. Jos oletetaan, että tietoisuus todella on pelkkä materiaalisten tilojen materiaalinen karkeistus, voidaan ihmetellen kysyä, millaista sitten on esimerkiksi vihainen materia, surullinen materia, pelokas materia, ylpeä materia, itsevarma materia jne.

Zoni esittää, että nimi karkeistus tulisi vaihtaa yhteisvaikutukseksi. Kannatan tätä ehdottomasti, koska luuloni mukaan karkeistuksessa ei informaatiota oikeasti hävitetä, vaan transformoidaan uudenlaiseksi yhteisvaikutukselliseksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi sinisten ja keltaisten pisteiden joukko karkeistuu jossain resoluutiossa vihreäksi information tietynlaisen kietoutumisen tuloksena, mutta  toisessa resoluutiossa (esim. hyperaquity-resoluutiossa) purkautuu jälleen "todellisiksi" väreikseen.

Tietämättömyys informaation olemuksesta ja alkuperästä lienee pääasiallinen este tietoisuuden käsittämiselle. Onko informaatio pelkkä ilmiöitä kuvaava ja tulkitseva laskutoimitus paperilla, vai todellinen, ei-elollisessakin luonnossa esiintyvä vaikutusvoimainen "stuffi".
Sanoma kieltäytyi

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Sanoma kieltäytyi..juttuni oli "liian pitkä", siitä piti poistaa osia..

 Sanonnan "emme tiedä ylipäätään mistään mitään" asemesta saivartelijoiden pitäisi sanoa, että vaikka tiedämmekin monista asioista, varsinkin luonnontieteiden alalta, huikean paljon, monia järkeviä kysymyksiä niin solubiologian, genomiikan kuin olioiden synnyn vakuumista tiimoilta on vielä avoimena. Aivotiedekin on paljastanut lukuisia aivotapahtumien ja tietoisuuden ilmiöiden korrelaatioita, mutta tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys ja sen mahdollinen merkitys olemassaolollemme  on täysin selvittämättä.  Erinäisiä teorioita kuten Ecclesin ja ydinfyysikko Beckin teoria on kyllä olemassa, mutta sekään ei liene saanut ilmaa siipiensä alle

https://www.google.fi/#q=eccles+beck

Myös Tononin IIT pyrkii selittämään tietoisuutta, mutta koska siinä lähinnä puhutaan informaatiosta ottamatta kantaa sen mahdolliseen todellisuuteen muualla kuin laskijan paperilla, se on vielä kehittymässä. Max Tegmark on kyllä pannut itsensä likoon asian selvittämisessä, mutta samalla laitoksella työskentelevä toinen fyysikko ei pidä Tegmarkin tähänastisia tuloksia kovin onnistuneina.

Tosiaan, vaikka tiedetäänkin paljon, paljon on myös tietämättömyyttä. Esimerkiksi genomiikan alalla löytyy uusia, jopa periaatteellisesti uusia genomin toimintaan liittyviä ilmiöitä. Seuraavassa referoin lyhyesti liki sataa tiedeuutista genomiikan alalta (nimimerkeillä psv, aggris aggris yms.), joista jotkut ovat olleet yllättäviä. Äskettäinkin taas raportoitiin jostain sellaisesta.

http://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/perimassa_on_paljon_turhaa_koska_evoluutio

Sitten on myös varmalta tuntuvaa luulotietoa kuten se, että lymfakierto ei ulotu aivoihin. Suomalainen tutkijaryhmä sai paljon kuuluisuutta osoittaessaan lymfakierron ulottuvan sekä silmiin että aivoihin. Uusi luulotieto ilmeni, kun todettiin jäkälien muodostuvan ennen tiedettyjen sienten ja levien lisäksi hiivasta (kts. Aivelon blogi).

Larry Moran on osoittanut, että evoluutioon kuuluu monta muutakin tärkeätä tekijää kuin perinteiset sattuma ja luonnonvalinta. Mitä kaikkea evoluutioon kuuluu ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit? Paljon avoimia kysymyksiä. Melkoinen ongelma on myös solun satojen erilaisten hienoviritteisten molekyylimoottorien synty vakuumin modifikaatioina

http://www.tiede.fi/keskustelu/56571/ketju/solut_taynna_moottoreita?chan...

Sitäkään ei oikein tiedetä, mitä matematiikka on; eri koulukunnat (usein tohtoritasoiset matemaatikot) väittelevät siitä. Ja mikä merkillinen yhteys on luonnon objekteilla ja matematiikan kaavoilla, joista jotkut ikään kuin tietävät ennakolta tapahtumien kokeellisesti löydetyt lait. Toisinaan tulee mieleen, että niin luonto kuin tietoisuuskin voisivat olla matematiikan lauseiden eriasteisia karkeistuksia eli yhteisvaikutuksia, joiden tehokas purkaminen matemaatikon aivoissa toisi nämä lauseet näkösälle vähän samaan tapaan kuin vihreän voi joskus purkaa komponenteikseen keltaiseksi ja siniseksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Teppo kirjoitti: Vuosisatojen kokemus osoittaa, että pelkkä olemassaolon hämmästely ja suurten kysymysten pohdinta ei johda ennustusvoimaisiin selityksiin, vaan järjettömään filosofiaan eli käsiterunouteen jolla voi olla tunteellista mutta ei tiedollista merkitystä.

Epäilemättä näin yleensä on varsinkin luuloonsa uskovien pelkän filosofoinnin harjoittajilla.. Mutta ei ole ehkä täysin mielekästä väheksyä eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Yksi voi väheksyä "suurten kysymysten" pohdintaa, mutta toinen saattaa saada siitä voimaa tieteelliseen työhönsä. Tällainen fyysikko on esimerkiksi 6-kertainen Nobel-ehdokas Sudarshan, joka pohtii syvällisiä kysymyksia hindulaisuuden ja Vedakirjallisuuden valossa. Hän on sanonut, että korkeimpina luovuuden hetkinään tiede ja spiritualiteetti ovat olleet hänelle yhtä.

https://www.google.fi/#q=george+sudarshan

Myös "erimielisyysperiaate", jonka Neuron-lehti julkaisi 2013 pitää eri tavalla ajattelua hyväksyttävänä todetessaan, että eri ihmisten aivojen rakenne ja langoitukset ovat erityisesti kognitiivisen ajattelun alueilla niin erilaiset, että heidän on mahdoton ajatella tai toimia keskenään samalla tavalla

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä.

Nämä kysymykset eivät ehkä sittenkään ole täysin järjettömiä, koska niihin asiallisesti vastaaminen edellyttää melkoista annosta luonnontieteellistä tietoa. Asiallisen vastauksen myötä kysyjä (esim. yläkoululainen) voi saada melkoisen annoksen sekä tosiasia- että teoriatietoa.

Ja samoin on myös tietoisuuden vaikean ongelman laita. Miten tietoisuutta voi olla olemassa on yhtä mieletön ihmettelyn aihe kuin se, miten ylipäätään mitään voi olla olemassa.

"Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on", kirjoittaa Wittgenstein (TLP  6.44). Olemassa olemisen ongelmaa voidaan yrittää valaista monilla paljon tietoa ja informaatiota sisältävillä lähestymistavoilla, vaikka kysymyksen sananmukainen sisältö saattaakin jäädä vastaamatta.

Tietoisuuden ongelmaa pidetään yleensäkin, Chandlerista riippumatta, vaikeana ratkaista. Ainakaan kukaan ei ole vielä ilmoittanut ratkaisseensa sitä. Tietämättömyys siitä, mitä tietoisuus on, voi harmittaa yhtä aina ongelman kieltämiseen saakka, kun toinen taas voi suorastaan nauttia antaessaan mielensä levätä tässä ja muissa ratkaisemattomissa "suurissa kysymyksissä". Toisaalta joillakin vaikuttaa olevan tarve saavuttaa tietämisen ja ymmärtämisen tunne limboilemalla, jollaista on esimerkiksi karkeaan fysikalismiin tai perinteiseen hengen ja aineen dualismiin lukkiutuminen. Edellisessä "ratkaisussa" täytyy tiukasti unohtaa tietoisuuteen liittyvä elämyksellisyys, vaikka juuri sen selittämisestä onkin kyse. Toisessa taas ei huomata, että selittäviksi tekijöiksi kuvitellut "aine" ja "henki" ovat itse asiassa juuri selitettävänä olevia tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 joku esittikin, että neutraalin monismin mukainen egon hylkäävä ihmiskuva voisi olla otollinen myös tietoisuuskysymyksen ratkaisemiselle. Tietoisuuden status voi olla olennaisesti toinen neutraalin monismin ja subjektittomuuden mukaisessa ihmiskuvassa.

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

Mr. Nice Pressure

"Mutta fysiikka on paljastanut, että myös järkevältä tuntuvat kysymykset voivat olla järjettömiä.

Missä alkuräjähdys tapahtui? Missä on maailmankaikkeuden keskipiste? Missä maailmankaikkeuden reuna, ja mitä sen takana? Kiitos fysiikan, tiedämme että nämä kysymykset ovat järjettömiä kuin vihreät ideat, tuntuivatpa ne kuinka järkeviltä hyvänsä."

Järjetöntä väittää että nuo kysymykset olisivat järjettömiä.

Kaiken alkua ei ole ollut, joten jossakin päin ikuista ja ääretöntä avaruutta näkyväkin maailmankaikkeus alkunsa sai. Epäilen että tuo alue voi olla hyvinkin kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella eli kolmiulotteisesti ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on kokonaisuutena työntynyt hyvinkin nopeasti pois päin siltä alueelta jossa laajeneva näkyvä maailmankaikkeutemme sai alkunsa, kuljettaen laajenevaa ja vauhtiaan kiihdyttävää valoa mukanaan.

Ikuisella ja äärettömällä maailmankaikkeudella ei ole keskustaa, eikä reunoja, mutta kysymällä tuohonkin voi saada vastauksen, joten mitäs järjetöntä noissa kysymyksissä muka on?

Rakkautta
1038
:)

Mr. Nice Pressure

Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Rakkautta
1038
:)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Mr. Nice Pressure kirjoitti:
Missä päin ikuista ja ääretöntä avaruutta, joka on ei yhtään mitään, laajeneva näkyvä maailmankaikkeus sitten olisi saanut alkunsa?

Siihen saattaa jo olla olemassa havainto joka oikein tulkittuna, voisi antaa vinkin suunnasta.

""Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Varsin kiinnostava näköala maailman mahdolliseen alkuun! Sitä ajatellessa tuli mieleen, että kaiken olevan syntyminen voisi olla samanlainen ilmiö kuin lätäkön jäätyminen pakkasen tultua. Lätäkön viiletessä alkaa jollain kulmalla tapahtua veden faasitransitio jääksi. Periaatteessa myös vakuumin muuntuminen olisi voinut alkaa jostain. Faasitransition raja etenee etenemistään ja lopulta koko lätäkkö on jäässä. Vastaavasti vakuumissa tapahtuu sarja spontaaneja symmetriarikkoja ja muunlaisia faasitransitioita, joiden tuloksena kaiken olevan peruselementit saavat hahmonsa vakuumin "aineksesta". Periaatteellinen osavastaus siihen, miten mitään voi olla olemassa, olisi siis vakuumin tuntemisessa. Suuri osa tiedeyhteisöstä tosin vielä kuvittelee vakuumin olevan vain jonkinlaista täysin säännötöntä sekasotkussa kieppuvaa energiaa

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

 Vastaavasti myös lätäkön jää voi olosuhteiden edelleen muuttuessa kokea uusia faasitransitioita muuttuen nyt  uudenlaiseksi jääksi jne. Kemiaa tutkiessa tein joskus liuoksia, joihin veden haituessa alkoi kiteytyä erilaisia väri- ja muotomaailmoja. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40530

P.S.V. 3779 kirjoitti:

Toinen varsin keskeinen ongelmakohta tietoisuutta määriteltäessä on tietämättömyytemme informaation luonteesta. Tarvittaisiin sitova vastaus siihen, onko informaatio ihmisen mielessä (tietoisuudessa?) oleva ja siellä syntyvä laskutekninen käsiteryhmä luonnossa tapahtuvien mitattavien ilmiöiden kuvaamiseksi, jolloin sillä ei ole tosiasiallista olemassaoloa sen enempää kuin plus-merkillä tai neliöjuurella, vai onko informaatio jotain niin elottoman kuin elollisen luonnon täyttävää vaikutusvoimaista ainesta, "stuffia", jonka rakennetta ehkä myös fysiikan lait kuvastavat ja noudattavat.  

Onko "stuffia vai ei"?

"Maxwellin demonista tehtiin itsenäinen jäähdytin nanoteknologialla

....– Koska työskentelemme suprajohtavien virtapiirien kanssa, pystymme valmistamaan kvanttitietokoneiden kubitteja. Seuraavaksi haluammekin tarkastella näitä samoja ilmiöitä kvanttitasolla, Pekola paljastaa.

Artikkeli: J. V. Koski, A. Kutvonen, I. M. Khaymovich, T. Ala-Nissilä and J. P. Pekola "On-chip Maxwell’s demon as an information-powered refrigerator""

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2016-01-11/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

http://physics.aps.org/articles/v8/127

Yllä olevan artikkelin muutamista lauseista voisi ehkä luoda käsityksen, että informaatio todella olisi luonnossa eikä yksin ajatuksissa olemassa jonkinlaisena vaikutusvoimaisena "stuffina". Sen olopaikaksi voi kuvitella vakuumia. Vakuumin transitioissa aina uusi informaation konfiguraatiotyyppi ilmenee  tuottaen vakuumin aineksesta uusia olevaisen elementtejä ja niiden välisiä luonnonlakeja. Logiikan ja matematiikan lait syntyvät samalla  informaation konfiguraatioina.

Informaatio on aluksi pääosin kietoutunut materiaan ja materian lakeihin, luonnonlakeihin. Esimerkiksi elämän evoluutio on informaatioperäinen ilmiö, minkä tosin vain itsensä "likoon paneva" tietoisuus voi hahmottaa. Mikä sitten on tietoisuus? Miten se liittyy informaatio-"stuffiin"?

Ihmiskunnan ajatusvoimaisimpiin jäseniin kuuluva Nikolai Tesla, joka koki aivojensa olevan tiedon vastaanotin,  sanoi: "Jos haluat löytää universumin salaisuudet, ajattele energiaa, taajuutta ja värähtelyä."

https://www.google.fi/#q=nikola+tesla

Teslan neuvoa seuraten voimme lähteä liikkeelle ajatuksesta,, että informaatio jotenkin alkaa värähdellä aivotoimintojen mukaan värähtelykuvioiden muodostaessa tietoisuuden sisältöjä. Delfiinien kymatiikka-kieli saattaisi toimia näin, mutta muidenkin eläinten kielessä voisi olla toistaiseksi havaitsematon kymatiikka-aspekti.

http://www.ted.com/talks/evan_grant_cymatics

https://www.google.fi/#q=dolphin+speaking+cymatics+2016 (katso myös pictures)

Kymaattinen kuvio voi toimia informaation kantajana, mutta tällaisena se tai sen kantama informaatio eivät vielä ole nimenomaisesti tietoisuutta, kuten esimerkiksi tunteita ja elämyksiä. Tarvitaan vielä jotain muuta. Löytyykö fysiikasta analogioita? Veikkaan, että löytyy, jos pidetään kiinni informaation "stuffi"-oletuksesta.

Ensimmäinen analogia on informaation kuten kaasumaisen vedenkin transformoituminen nesteeksi. Tuloksena on informaatiopisara. Aivojen informaatiopisara lepää kondensoitumattoman informaation "päällä" ja värähtelee värähdysten ollessa tuntemuksia ja elämyksiä, itseään tietoisuutta.

Toinen analogia on informaatiopisaran värähtelymoodien, tietoisuuden tilojen, syntyminen Leidenfrostin pisaran moodien tavoin

https://www.google.fi/#q=leidenfrost+droplet+dynamics (katso myös pictures)

Noin 300-asteisella keittolevyllä hyvin monia erilaisia värähtelymoodeja ottavan vesipisaran analogiavastine informaatiopisara voi ottaa suunnattoman määrän erilaisia värähtelymoodeja vastineena aivojen "kaasutilassa" olevan informaation "lämpötilaan" eli energian jakaumiin. Leidenfrostin pisaran värähtelymoodien välillä voi esiintyä samanlaisia ilmiöitä kuin tietoisuuden tilojen välillä; esimerkiksi jotkut moodit ovat vaikeammin saavutettavissa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Jatkoa edelliseen. Piti pitää tauko ohjelman sanoessa, että esitys oli liian pitkä.

Yleensä olemme tietoisia vain hyvin harvoista asioista yhtä aikaa. Emootio voidaan ehkä kokea samanaikaisesti jonkin muun informaatiosisällön kanssa. Leidenfrostin pisarassa emootioita voisivat ehkä vastata pisaran erilaiset globaalit pienitaajuiset, suuriamplitudiset heilahtelut keittolevyn koverassa syvennyksessä. Vaikka tietoisuuden polttopisteessä on ehkä vain asia kerrallaan, tietoisuuden kentässä on usein paljon objekteja, joista jokainen voidaan äkkiä ottaa tietoisuuden polttopisteeseen. Nämä rinnakkaismoodit ovat suunnattoman moniulotteisen informaatiopisaran kiinteää yhteyttä aivoihin kuvaavia erityisominaisuuksia.

Ei ole aivan selvää, vaikuttaako pisaran moodi vastaavasti aivoihin jossain määrin säädellen niitten tilaa. Morsellan teorian mukaan niin ei välttämättä olisikaan

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa Helsingissä 2015 muutamat tutkijat, joista tunnetuin on varmaan Giulio Tononi, painottivat neutraalin monismin mukaista ajattelua. Neutraaliin monismiin pitäytyminen voikin mahdollisesti pelastaa Tononin IIT:n.

  http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

""Eräs tapa tarkastella aivojen ja tietoisuuden suhdetta on Giulio Tononin integroidun informaation teoria (IIT),..

Näin aivoissa tapahtuvien vuorovaikutusten verkosto muodostaa rakenteen, joka vastaa erilaisia kokemustiloja. Tononi esittää, että verkoston rakenne eli siihen liittyvä informaatio itse asiassa on kokemustila.

Chalmersin ja Matteo Grasson mukaan Tononi kehittelee edelleen Chalmersin 1990-luvulla esittämää ideaa, että informaatio on aineen ja tietoisuuden taustalla oleva perustava todellisuus. Ensimmäisen persoonan kokemus ja fysikaaliset vuorovaikutukset ovat eri näkökulmista katsottuja informaation toteutumia. Tällöin tietoisuus on myös sisäänrakennettu maailmaan, kun aivojen kyky integroida informaatiota on yhtä perustava kuin hiukkasten kyky fysikaalisiin vuorovaikutuksiin.

Näin Tononi yhdistää neutraalin monismin, strukturalismin ja panpsykismin. Tietoisuus on tiettyjen rakenteiden kyky integroida informaatiota.""

Koska neutraaliin monismiin ei itse asiassa kuulu subjektia, egoa, siihen ei välittömästi kuulu ainakaan jonkun subjektin tietoisuutta:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

 ""Wittgensteinin varhais- ja myöhäisfilosofian kestävä ajatus on subjektittoman tietoisuuden idea, joka on neutraalin monismin pääargumentti. Wittgensteinin keskeiset väitteet ovat, että ajattelevaa, mieltävää subjektia ja asioiden apriorista järjestystä ei ole olemassa. Minuus häviää..""

Neutraalin monismin maailmassa kaikki objektit, myös subjekti, joka on yksi neutraaleista, saman tasoisista objekteista, ovat "omistajattomia". Niinpä ei voida puhua subjektin tietoisuudesta, joka sillä olisi. Neutraalin monismin käsittely  tuntuu aluksi helpolta, mutta sitten seuraa joukko ratkeamattomia kysymyksiä, joiden kanssa neutraalin monismin johtaviin perustajiin kuulunut fyysikko Ernst Mach (350 tiet. julk.) turhaan painiskeli. Toisaalta ei tekisi mieli hylätä NM:kaan siinä näkyvän lupauksen tähden. Yksi ratkaisuyritys voisi tapahtua esimerkiksi jänis-ankka -kuviossa esiintyvän seeing-as - ilmiön termein: "normaalitilassa" esiintyvä subjektiivisuus ja neutraalissa monismissa esiintyvä subjektittomuus vaihtuisivat aika-ajoin toisikseen ja olisivat molemmat "oikeita" kuvauksia todellisuudesta. Edellisessä puh.vuorossa esittelemäni hypoteettinen informaatiokondensaatti voisi ratkaista kaiken kertaheitolla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Sir Wandere kirjoitti:
Eikö ole ihan selvää, etää tietoisuus, kuten kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet, on evoluution tulos? Miten muuten voisi olla?

Evoluutiosta ei taideta tietää, onko se informaatioilmiö. Monen mielestä varmaan evoluutioon ei kuulu informaatio. Tietoisuutta taas monet tutkijat (esim. Tononi) pitävät informaatioilmiönä. Ja mitä sitten on informaatio? Ja mitä on tietoisuus, jos se ei olekaan informaatioilmiö?

Jos evoluutio ei ole informaatioilmiö, mutta tietoisuus on, niin miten se selittyy evoluution valossa? Jos taas tietoisuuskaan ei ole informaatioilmiö, miten selittyy esimerkiksi sen elämyksellisyys evoluution tuloksena? (Saattaa se selittyäkin, olisi vain mukava nähdä, miten. Jotkut "selittäjät" eivät ole pitäytyneet fysiikkatieteen tutkimaan materiaan, vaan ovat antaneet omasta päästään materialle ominaisuuksia, joita fysiikkatiede ei tunne). Mitä muita mahdollisuuksia on? Jään odottamaan.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Kari Enqvist antaa esimerkin karkeistuksesta jossa hänen mielestään siis hukataan informaatiota:

http://www.helsinki.fi/~enqvist/opus.dir/coarsegrain.pdf

Enqvistin esittämä karkeistus on matemaattinen osoitus sille, että käyttämällä lisää syvästi informaatiopitoista matematiikkaa tutkija saa uuden teorianäkökulman ilmiöön. Mikään näissä yhtälöissä ei viittaa siihen, että informaatiota hukattaisiin. Pikemminkin voisi teoretisoida, että joskus teorian informaatio piiloutuu teoreetikon paperilla muuttuessaan esimerkiksi tiivistyneenpään muotoon tai jopa huomaamatta lisääntyessä matematiikan valtaisan informaation kietoutuessa siihen.

Joka tapauksessa luonto toimii ja on toiminut jo miljardeja vuosia omine, meille tuntemattomine toimintoineen, eikä tunne esimerkiksi käsitettä  "karkeistus" tai "epälineaarisuus". Karkeistusta esiintyy vain tutkijan paperilla, ei luonnossa eikä tietoisuudessa!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Tietoisuus poikkeaa muista "vaikeista ongelmista" vain siinä, että emme tiedä minkälainen tarkkaan ottaen on se karkeistus, jolla tietoisuus aivotoiminnasta syntyy.

Jossain mielessä aivoista voidaan ehkä periaatteessa luoda karkeistus, mutta toistaiseksi sanonta "Tarkkaan ottaen" saattaa olla liioittelua. Aivot ja niiden rakenne on informaatiopitoisuudeltaan monta kertalukua monimutkaisempi kuin esimerkiksi lämpötilan perusteena oleva liike-energia. Ja mikä sitten on lämpötila? On itse asiassa kaksi lämpötilaa. Toinen on kansanomainen "tuntuu kuumalta" tai "tuntuu kylmältä". Tämä ei varmaan ole  se karkeistus, joka luo fysikaalisen lämpötilan. Totta on, että lämpötilan luomiseksi suuren hiukkasjoukon liikehdintä karkeistetaan odotusarvokseen, mutta tässä yhteydessä hukattu yksityisten hiukkasten informaatio on

käytännöllisesti katsoen merkityksetöntä: enqvistiläisittäin hiukkanen nimeltä Koskinen voidaan vaihtaa Hietasen paikalle jne. Sen sijaan lämpötilan fysikaalisen "karkeistuksen" luomiseksi tarvitaan hyvin suuri määrä syvällistä informaatiota, mm. ymmärrys absoluuttisesta nollapisteestä ja Bolzmannin vakiosta, ennen kuin fysikaalinen karkeistus on valmis. Siis vaikka merkityksetöntä informaatiota on hukattu, tilalle on tuotu paljon erittäin merkityksellistä informaatiota sekä sitä sitovaa matematiikkaa, joista lämpötila kehkeytyy. Mitään uutta luonnon lakia luonnossa ei kuitenkaan synny, vaikka Enqvist antaa niin ymmärtää. Laki syntyy vain teoreetikon paperilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4mp%C3%B6tila

Niinpä aivotilojen vastaavanlaisen "karkeistuksen" luominen, siis tietoisuuden fysikaalinen selittäminen lämpötilan tapaan, tuntuu vaativan paljon (monta kertalukua) enemmän informaatiota ja fysiikkaan verrattuna suunnattoman informaatiopitoista matematiikkaa - jos sellaista onkaan muualla kuin ehkä Ramanujanin päässä. Ratkaisemattomat ongelmat alkavat varmaan jo siitä, mitä informaatiota aivojen toiminnasta alun perin sopii hukata.

https://www.google.fi/#q=ramanujan

Mielipide, jonka mukaan asiaan paljon perehtyneen tutkijan näkökulma tietoisuuteen on väärä, kun se ei sisällä yksinkertaista karkeistuksen ideaa, saattaa olla ratkaisevasti puutteellinen. Mieli, tietoisuus (mukaan luettuna ehkä "alitajunta") saattaa omata joitakin syvälle realiteetteihin ulottuvia kykyjä, niin kuin matematiikan ja varsinkin korkeamman matematiikan löytäminen (tai..kehittäminen) osoittaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matematiikka

Tietoisuuden tutkijoille voisi ehkä olla hyödyllisempää, etteivät he monien tavoin lukkiutuisi erilaisiin fysikalismin versioihin, vaan pitäisivät jatkuvasti mielessään tietoisuuden suuren ongelman, elämyksellisyyden, joka ilmeisimmin ei selviä materian termein - ellei sitten fysiikkatiede löydä materiasta jotain radikaalia uutta. Ja elämyksellisyys saattaa olla vain ovi uusiin, vielä edes hahmottumattomiin ongelmiin, joita tietoisuus on täynnä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27856

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Riittoisampi keskustelukumppani.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27856

käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
käyttäjä-3779 kirjoitti:
-:)lauri kirjoitti:
"Tietoisuuden erityisasema perustuu seuraavan väitteen kumoamattomuuteen.Tietoisuuden ikuinen ja täydellinen olemattomuus tekee mahdottomaksi, että mitään voisi olla olemassa."

En ymmärrä, miksi olemassaolo edellyttäisi tietoisuutta. Sanontaa olemassaolo ei olisi, eikä käsitteeseen liittyvää sosiaalisesti muodostunutta ihmisten ymmärtämää merkitystä, mutta mikä helvetin edellytys tämä on minkään olemassaololle? Täällä minun kodissani on lukuisia esineitä, joiden olemassaolosta täällä minnun kodissani sinun tietoisuutesi ei ole lainkaan tietoinen. Miksi niiden olemasaolo edellyttäisi minunkaan tietoisuutani?

No, ainakin väitteeni on kumoamaton, koska jokainen vastaväite implikoi tietoisuuden, jonka ikuisen ja täydellisen poissaolon lause edellyttää. Maailma on täynnä asioita, joista kaikkia ei tiedä kukaan, mutta maailmassa on myös tietoisuus, joka mahdollistaa kaiken olemisen.

Et nyt vastannut kysymykseen vaan pikeminkin vain toistit alkuperäisen väittämäsi hieman eri sanoin, joten se ei auttanut minua ymmärtämään sitä edelleenkään. Toisin sanoen selittäisitkö käyttämäsi päättelyketjun, minkä mukaan abstrakti väitteesi olisi kumoamaton ja että sen vastaväitekin implikoisi sitä? Minusta olet vain kirjoittanut väitteen, että asia X on olemassa ja että päinvastainen väite implikoisi myös että X olisi olemassa. Mielestäni tällaisessa "väittämässä" ei ole mitään logiikkaa.

Voitpa hyvinkin olla oikeassa; siihen viittaisi jo sekin, että viimeksi kun esitin saman lauseen kukaan ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Lentotaidoton ei hyväksynyt lausettani vaan vastusti sitä loppuun asti. No, miten minä yrittäisin selittää? Tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi kaikki väitteet, myös sen, että jotain olisi olemassa. Tässä edellytetään, että väittäminen implikoi tietoisuuden. Eikö niin olekin? Siispä myös lausetta "tietoisuuden ikuinen ja täydellinen poissaolo tekee mahdottomaksi, että mitään olisi olemassa" on mahdotonta väittää epätodeksi.

Tilannetta, että tietoisuuden täydellinen ikuinen poissaolo vallitsisi, ei tosiasiassa liene, koska se implikoisi kaiken olemattomuuden, eikä näin ole.

Tuossa on kategoriavirhe.

Tietoisuuden poissaolosta seuraa vain se, ettei ole tietoisuutta. Eli sinun tapauksessasi, ettei ole tietoisuutta, joka voisi esittää olemassaoloväitteitä yhtään mistään. Koska kuitenkaan kaikki entiteetit maailmankaikkeudessa eivät ole tietoisuutta, tietoisuuden puute ei vaikuta noiden entiteettien olemassaoloon. Niiden olemassaolo tai olemassaolemattomuus seuraa muista tekijöistä kuin tietoisuudesta tai siitä, esittääkö tietoisuus niiden olemassaoloa koskevia väitteitä vai ei.

Riittoisampi keskustelukumppani.

P.S.V.3779

Taidat olla oikeassa. Ilmeisesti tietoisuuden täydellinen ja ikuinen poissaolo tekee mahdottomaksi esittää mitään olemassaoloväitteitä, ei siis olemassaolon kieltoa sen paremmin kuin myöntöäkään.

Aivot avaavat ovia

Mattsson kirjoittaa lopuksi siitä, kuinka suurten kysymysten pohtiminen ei vie asiaa eteenpäin, vaan on lähdettävä pienistä ongelmista. Sikäli olen kyllä asiasta samaa mieltä, että mielestäni tieteen tehtävä on tarkastella nimenomaan yksittäisiä, pieniä ilmiöitä, sillä ainoastaan niitä voidaan tieteen menetelmillä todentaa. Mutta eikö Mattsson astu jo suurten kysymysten alueelle väittäessään kokonaisuuksien redusoituvan osasiinsa. Se käsitys minkä luen Mattssonin kirjoituksista (kontekstinani on myös muutama muu hänen tekstinsä) edustaa materialistista reduktionismia ja viime kädessä mekanistista luontokäsitystä, naturalistista determinismiä. Nähdäkseni tässä liikutaan suurten kysymysten alueella sikäli, että luonnontieteethän eivät todista esimerkiksi materialistista reduktionismia, koska sillä ei ole menetelmiä todistaa sitä. Sen sijaan tiede pystyy todistamaan niitä pienempiä asioita; esim. ravintoaineiden kemiallisia vaikutuksia ihmisen elintoimintoihin, eri aivoalueiden aktivoitumisia tiettyjä aktiviteetteja suorittaessa jne. Ja jos ei nyt heti todistamaan niin ainakin antamaan vahvaa evidenssiä.

Ai mitenkä niin reduktionismia ei pystytä todistamaan? Lähdetään liikkeelle seuraavanlaisella paradoksilla: Olettakaamme sittenkin, että luonnontieteet vihdoin onnistuisivat osoittamaan, että kaikki ilmiöt on palautettavissa kaikkein pienimpiin ja alkeellisimpiin materian osasiin. Tällöin myös tietoisuus redusoituu aivoihin, jotka koostuvat hermosoluista, jotka koostuvat molekyyleistä, jotka koostuvat atomeista, jotka taas koostuvat kvarkeista jne. Myös kaikki se mitä inhimillinen tietoisuus tuottaa; kulttuuri, ajatukset, kommunikaatio, palautuu aineen mekaanisiin perustoimintoihin. Ja nyt seuraa se paradoksaalinen osuus: noihin inhimillisen tietoisuuden tuotteisiin lukeutuu myös tiede. Tieteen on siis tässä tilanteessa myönnettävä, että se itsekin inhimillisen tietoisuuden tuotteena redusoituu materian mekaanisiin lakeihin. Tieteen on tässä tilanteessa alettava miettimään onko sen perspektiivi sittenkään niin objektiivinen. Voiko olla, että materiaa ohjaavat luonnon lait ovat ohjanneet aineen sattumalta (tarkoitusten, päämäärien ja kohtalon kannalta sattumalta) kasautumaan kokonaisuudeksi, joka kykenee tutkimaan materiaa ja sitä ohjaavia lakeja objektiivisesti?

Lyhyesti: jos tiede on oikeassa materialistisen reduktionismin suhteen, sen on myönnettävä, että se itse redusoituu materiaan, eikä täten ole objektiivisessa asemassa tutkiessaan materiaa. Olkoonkin että tiede on sattumalta oikeassa, silti se ei pysty todistamaan sitä. Tähän joku tiedettä puolustava saattaisi vastata sanomalla, että onhan tiede kuitenkin tuottanut toimivia sovelluksia ja onnistunut ennustamaan monia asioita. Ylipäänsä tieteen voi sanoa toimivan hyvin. Filosofinen kysymys kuitenkin kuuluu: takaako toimivuus tiedon ja totuuden?

Aivot avaavat ovia

...jatkoa kommenttiin, tila ei riittänyt

Jos tarkastelemme esimerkiksi tyypillistä hypoteettis-deduktiivista tieteen teon asetelmaa, huomaamme, että hutiin osunut hypoteesi voi saada evidenssiä empiriasta. Tai ainakin järkevä filosofi tämän huomaa. Jos tutkija esimerkiksi esittää hypoteesin, että sokerilla on ominaisuuksia, jotka aiheuttavat hampaiden reikiintymistä, ja testaa hypoteesiaan syöttämällä koehenkilölle runsain määrin sokeria, tulee hän luultavasti saamaan tukea hypoteesilleen. Silti hypoteesin esittämä väite ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa reikiintymistä aiheuttaa bakteerit, jotka saavat ravintonsa sokerista.

Hypoteesin toimivuus ei heti taannut totuuden paljastumista, mutta on toki myönnettävä, että tiede pystyy tällaisissa kysymykissä lähenemään totuutta ja korjaamaan erehdyksensä. Enhän minäkään olisi voinut käyttää yllä olevaa esimerkkiä, ellei vanha hypoteesi olisi osoittautunut vääräksi, ja parempi tietämys olisi sitä syrjäyttänyt. Tällainen tiedon korjautuminen ja tarkentuminen koskee ainoastaan niitä pieniä kysymyksiä, niitä jotka voimme muotoilla hypoteeseiksi ja teorioiksi. Suurten kysymysten kohdalla tällainen oletusten korjautuminen ja tarkentuminen ei ole läheskään niin kevyttä luokkaa kuin hypoteesien tasolla. Ja kuten jo ylempänä esitin, mekanistinen luontokäsitys ja materialistinen reduktionismi kuuluvat sinne suurten kysymysten alueelle.

Tieteen filosofiassa näitä suuriin kysymyksiin vastaavia ismejä voisi nimittää paradigmoiksi. Yleisesti ottaen paradigmat ovat tieteen tekemisen peruslähtökohtia, jotka vastaavat mm. kysymyksiin: Mitä meidän kannattaa tutkia? Mitä meidän kannattaa olettaa tutkittavasta kohteesta, jotta voimme ylipäänsä suorittaa tutkimuksia? Kuinka tutkimustuloksia olisi tulkittava? Toisin sanoen paradigmat olettavat hyvin paljon tutkittavasta kohteesta. Paradigmat ovat välttämättömiä, jotta tiede voisi tehdä havaintoja. Ne ovat tieteessä sitä filosofista ainesta, joka pyörii suurten kysymysten ympärillä. Luonnontieteiden kohdalla reduktionismi on paradigma, joka vie tutkimuksen suunnan laajemmista kokonaisuuksista, kohti pienempiä ja taas pienempiä osia. Reduktionismi kertoo mistä luonnontieteiden on etsittävä selittäviä syitä. Reduktionismi on luonnontieteiden metafysiikka. Tässä teesi: ”Luonnontieteelliset kokeet eivät todista reduktiivista materialismia paikkansapitäväksi. Päinvastoin, reduktiivinen materialismi mahdollistaa luonnontieteelliset kokeet.” –Hyperuranion

Aivot avaavat ovia

... jatkoa kommenttiin, 3/4

Se mitä pyrin aiemmin havainnollistin hypoteesi-esimerkilläni, se että väärä tai epätarkka oletus voi saada evidenssiä empiriasta, soveltuu myös paradigmoihin. Se että reduktionismi tuottaa toimivia tieteen menetelmiä, dataa sekä selityksiä ja toteutuvia ennusteita, ei vielä todista reduktionismia yksiselitteiseksi totuudeksi. Meriitit sillä on hyvät, mutta emme voi sanoa, että sitä olisi todistettu. Pieniä kysymyksiä tarkastellessamme voimme kyllä löytää yksittäisiä syy-seuraus-suhteita, totta, mutta se ei laajemmassa mielessä todista maailmankaikkeutta kellokoneistoksi.

Vetoan vielä aiemmin esittämääni paradoksiin: kuinka tällainen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistuksen karkeistus, jonka aistit ovat virittäytyneet lähinnä levittämään geenejään, voisi havainnointi- ja järkeilykykynsä avulla todeta mitään objektiivista ja pätevää siitä luonnosta mitä se itsekin pohjimmiltaan on? Jos osia laajemman kokonaisuuden ominaisuudet ovat osien välisen vuorovaikutuksen keskiarvo, karkeistus, miten emergoituva tietoisuus (vaikka sitten tiedeyhteisön muodostama kollektiivinen tietoisuus) voi väittää omaavansa objektiivisen tarkkailijan aseman? Tieteessä, tai ainakin joillakuilla tieteilijöillä, vallitsee eräänlainen kartesiolainen skeema; jos ei nyt sielu vs ruumis, niin ainakin luonto vs luonnosta erillinen objektiivinen tarkkailija.

Ja nyt tietenkin juuri holismilta haiskahtavan argumentaatioryöpyn vuodattaneen vastaväittäjän on esitettävä vaihtoehtoisia teorioita. Ihmiselle, joka uskoo reduktionismiin, kuulostaa naurettavilta sellaiset suuntaukset kuin holismi, panpsykismi, metafyysinen idealismi ja teleologinen luonnonfilosofia. Oma katsomukseni sisältää näitä kaikkia. Tekstini on muutenkin jo niin pitkä, että tähän syssyyn en ala kirjoittaa seikkaperäistä selostusta, mutta teleologiasta sanon sen verran, että uskon kaksi suuntaiseen determinismiin (keksin termin äsken), jossa determinoidumme sekä mikrotasolta, että itseämme laajemmalta makrotasolta. Samoin molekyyli determinoituu sekä atomitasolta että itseään laajemmalta solutasolta. Tietoisuus on eräänlainen luonnon päämäärä, jonka ansiosta luonto tulee ’tietoiseksi’ itsestään, tai ainakin ottaa itsensä haltuun, jotta se voi taas konstruoida uusia makrotasoja.

Aivot avaavat ovia

... jatkoa kommenttiin, 4/4

Kuulostanee höyrypäiseltä, ottaen huomioon kuinka maltillisesti olen tähän asti kirjoituksessani edennyt. On myös huomion arvoista, että ainakaan modernin luonnontieteen menetelmät eivät pysty todistamaan teoriaani. On kuitenkin olemassa teoreettinen mahdollisuus, että käsitykseni osuu oikeaan. Se että jotakin ei pystytä tieteellisesti todistamaan, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla totta. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että tiede ei vielä ole löytänyt jollekin ilmiölle selitystä, vaan siitä, että joistain asioista tieteen menetelmät eivät kerta kaikkiaan saa otetta. Asioita, joista tieteen menetelmät eivät saa otetta, ovat filosofiset spekulaatiot. Mutta kuten olen yllä esittänyt, tiede ei ole riippumaton filosofisista spekulaatioista. Päinvastoin, tieteen a-priori oletukset koskien tutkimuskohdettaan ovat vastauksia filosofisiin kysymyksiin, joskaan eivät aukottomasti todistettuja sellaisia. Tiede puuhastelee enimmäkseen pienten, selkeästi asetettavien ongelmien parissa, muuhun sen menetelmät eivät kykene. Silti menetelmät itsessään perustuvat paradigmoille, joista on tullut tieteen sokeita pisteitä. Uskotaan, että kun reduktionistinen paradigma tuottaa niin runsaasti pätevää tietoa, silloin reduktionismi pitää myös paikkansa. Itse uskon että reduktionismissa on kyllä perää, ja sillä voidaan selittää osa todellisuudesta, mutta se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Jos tieteessä halutaan laajentaa perspektiiviä (paino sanalla jos), vaaditaan paradigma-tason mullistuksia, on käännyttävä filosofien puoleen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Jos universumi ja sen oliot ovat kaiken informaation sisältävän vakuumin transformaatioketjujen tämänhetkisiä päätetiloja, tietoisuuden voi spekuloida olevan vakuumin transformaatioiden vain hieman erilainen tulos kuin aineellisena hahmottuva kenttien järjestelmä. Tietoisuus voi olla se suurelta osin näkymätön kenttäjärjestelmä, joka ilmenee tietoisina elämyksinä ja muina tietoisuuden sisältöinä kuten tuntemuksina, erityisesti kaiken perusrakenteiden matematiikan ja logiikan tietyillä ehdoilla "näkemisenä".  Toisin sanoen, vanha tuttu introspektiolla helposti hahmottuva tietoisuutemme!

Näkymätön tietoisuutemme siis koostuu monista eri tyyppisistä tuntemuksista ja niiden yhdelmistä kuten esim. aistimuksista, emootioista, tahdosta, logiikkapitoisista elämyksistä jne. Kaikki ne ovat havaittavissa vain sisältöjensä elämyksellisissä kokemuksissa, eikö totta? Itse asiassa havaitseminenkin on vain elämysten kokemista elämyksiin johtavien toimintojen elämyksellisyys mukaan luettuna.  Ennen kaikkea se ei ole sitä materiaa, jota fysiikkatiede on tutkinut. Eikä fysiikkatiede olekaan löytänyt tutkimastaan materiasta mitään elämyksellisyyttä tai edes siihen viittaavaa.   Koko koettu tietoisuuteni havaittavine ilmentymineen  koostuu yksinomaan erilaisista elämyksistä.  Elämyksetöntä tai elämysten ohessa esiintyvää muunlaista tietoisuutta ei ole. 

Yksi tarjoutuva johtopäätös on, että edellä luonnehdittu tietoisuus ei ole fysiikan tutkimaa materiaa, vaan jotain muuta. Tarjoutuu uusi johtopäätös, jonka mukaan naturalistisena pidetty ei-materiaalinen tietoisuus voisi olla fysiikan tutkimasta materiasta poikkeava vakuumin transformaatioiden muoto. Kolmas johtopäätös tai tarkemmin sanottuna arvelu on, että yllä mainittu naturalistinen substanssi ei ole materiasta erillinen, vaan sen kanssa yhteen kietoutunut tai verhoaa sen hieman biofotonien tavoin.

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07... (pictures myös)

"Tietoisuusmateria" voisi olla juuri informaatiota olettaen, että informaatio todella on materian kanssa yhteisvaikuttavaa "stuffia". Kovin vakavasti tätä oletusta ei voine tehdä.. Materian monimutkaisessa järjestelmässä kuten aivoissa tai genomikompleksissa tietoisuusmaterian voi ajatella muuttuvan elämyksellisyydeksi.

Todettakoon vielä, että tässä hahmoteltu visio voisi olla yksi tulkintatapa G.W.Leibnizin (IQ 205) prestabiloidulle harmonialle.

Tiede-lehtikin tuli, mutta vaikka tietoisuusartikkelissa kerrotaankin tietoisuuden monesta kiintoisasta ilmenemästä tietoisuuden olemusta ei juurikaan pohdittu. Tietoisuuden olemusta pohdittiin kyllä paljonkin maailman tietoisuuden tutkijoiden vuotuisessa konferenssissa Helsingissä 2015

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

    https://www.google.fi/webhp?hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiuw-O_xIDPAhVsD5oKHa07A5oQPAgD#hl=fi&q=biophotons (pictures myös)

Vierailija

Tuskin Teppo enää luet näitä, mutta joka tapauksessa on pakko huomauttaa, että analogiassa lämmön ja tietoisuuden välillä on paha virhe. Lämpö on fysikaalinen ilmiö, rakenneosien liikettä. Miten ilmalla voi siis olla lämpötila? Sillä on tietty määrä rakenneosien liikettä. Voit viedä lämpömittarin tämän ilman lähelle, mutta tällöinkin tuloksena on fyysinen ilmiö, mittarin tilan muutos. Et siis varmasti väitääkään vastaan, että lämpö ja lämpötila ovat puhtaasti fysikaalisia asioita.

Aivoissa tapahtuvista reaktioista syntyvä tietoisuus sen sijaan ei ole mitään fyysistä. Se ei ole mitenkään tarkasteltavissa fyysisessä maailmassa, ja se on olemassa vain kokemuksina, jotka ovat subjektiivisia, vain sinun perspektiivistäsi koettavissa. Mikä on kokemus? Eihän tähän ole mahdollista löytää fysikaalista vastausta, koska kokemus ei ole mitään fyysistä. Et voi myöskään tutkia kokemuksia niiden ulkopuolelta, koska silloin et voisi kokea niitä. Siksi kokemuksista koostuvaa tietoisuuttakaan ei ole mahdollista selittää fyysisesti. Vaikka tietoisuuden syntymekanismit opittaisiin, siltikään tietoisuuden luonnetta ei voida oppia. Tämä on se "tietoisuuden vaikea ongelma". Ei se, etteikö tietoisuus syntyisi emergenttinä ominaisuutena aivojen fyysisestä toiminnasta.

Oletanpa vielä, että tarkoitit artikkelissa lämmöllä kokemusta lämmöstä. Lämmön synnyttämät kokemukset edustavat "karkeistusta" aineen rakenneosien liikkeistä (vaikka eivät välttämättä sitäkään, jos aistit tai niiden tulkinta pettävät), mutta tämä ei silti selitä, miten nämä kokemukset syntyvät tai mitä ne ovat. Lämpö tulkitaan rakenneosien liikkeen "karkeistukseksi" vasta, kun kokemus lämmöstä on syntynyt - siispä sen sijaan, että kyselet, miksi lämpöliike aiheuttaa sinussa erilaisia kokemuksia kuin yksittäisten atomien liike, sinun pitäisi kysyä, mikä lämmön kokemus on, ja miten se muodostuu aivojen tiloista. Tätä ei ole "vaikean ongelman" mukaan mahdollista selittää. Sen sijaan lämpöliikkeen ja muun tyyppisten liikkeiden ero, "lämmön karkeistus", subjektiivisissa kokemuksissasi selittyy sillä, että nämä erilaiset liikkeet aiheuttavat aivoissa eri tyyppisiä tiloja.

Lopuksi vielä olisi hyvä huomauttaa, että tietoisuuden syntyminen aivoista emergenttinä ominaisuutena ei myöskään vastaa fysikaalista emergentismiä. Atomeista muodostuvalla pallolla on emergentti ominaisuus, sen "pallomaisuus", mutta tämä pallomaisuus on "vain" fyysisesti tutkittavissa oleva asia, joka ilmenee esimerkiksi tiettynä ulkopinnan kaarevuutena. Tietoisuus emergenttinä ominaisuutena sen sijaan ei omaa mitään fyysisiä piirteitä, sille ei voida asettaa fyysisiä reunaehtoja.

anteeksi pituus, mutta tein tämän yhtä paljon itselle muistiinpanoksi

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5645

käyttäjä-3779 kirjoitti:
Teppo kirjoitti: Järkevä fyysikko tietää, että tietoisuus on karkeistus samoin kuin järkevä biologi tietää, että tietoisuus on evoluution tuote.

Se ei kyllä pidä paikkaansa. Sanan "tietää" tilalle kuuluisi jotain sellaista kuin "uskoo" tai "on varma". Ennen kaikkea tietoisuus evoluution tuotteena on ongelmallinen, kuten Portin evoluutiokirjassaan korostaa. Vaikka tietoisuuden evoluutio pitäisi selittää siinä kuin muukin evoluutio, merkittävää askelta luotettavalta vaikuttavan selityksen suuntaan ei ole saatu otetuksi.

Teppo kirkoitti: ”järkevä fyysikko tietää..”. Vahingossa eksyin tänne, enkä ala kinaamaan 3779:n kanssa, olemme tehneet sitä aiemmin aivan tarpeeksi. Järkevä kirjoitus Mattsonilta. 3779 ei ole koskaan ymmärtänyt/hyväksynyt karkeistusta, vaan on ”eteerisesti” (joku väittäisi hengellisesti) sijoittanut tietoisuuden tyhjön valmiiseen BB:n ainesluetteloon.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Stubenberg, Leopold

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Until quite recently it seemed that neutral monism (in its traditional form) was a brief and unimportant sideshow on the grand stage of metaphysics. Notwithstanding the fact that the three main protagonists—Mach, James, and Russell—were important figures, whose ideas profoundly influenced many areas of contemporary thought, their speculations about neutral monism seemed to have vanished from the philosophical scene. But the current wave of interest in the traditional versions of neutral monism, as well as the lively development of alternative versions of neutral monism, indicate that neutral monism may, once more, become a live option in the ongoing efforts to explore the metaphysics of mind.

http://www.huffingtonpost.com/bobby-azarian/post_10079_b_8160914.html

Siinä neurotieteilijä Azarian esittää muutaman kiinnostavan ja jokaiselle tietoisuutta pohtineelle tutun kysymyksen mietittäväksi:

Kuinka fysikaalinen tapahtuma voi tuottaa sisäisen subjektiivisen kokemuksen?

Kuinka materialle voi olla minuus-näkökulma?

Kuinka sähköiset signaalit voivat tuottaa kvalitatiivisia elämyksiä ja tietoisuuden?

Miksi informaation ylipäänsä pitäisi tuntua joltakin?

Kansainvälisessä tietoisuuden tutkijoiden konferenssissa, joka 2015 pidettiin Helsingissä, oli tuskin yhtään tutkijaa, jolla olisi ollut vastaus tai edes selkeää vastausehdotusta Azarianin kysymyksiin. Muutamat tutkijat olivat näkevinään valoa tunnelin päässä ottaessaan vakavasti pohdittavaksi neutraalin monismin mahdollisuuden.

Neutraalin monismin mukainen subjektiton tila on mahdollista kokea, ei ehkä pysyvästi, vaan jonkin aikaa. Keksittyäni tämän neljäkymmentä vuotta sitten luulin, että sitä ei ennen lainkaan tunnettu, mutta sitten Heikki Kannisto kertoi teor.filosofian seminaarissa, että noin sata vuotta sitten jotkut olivat kannattaneet sitä. Otin tavakseni joka ilta preparoida itselleni subjektittomuuden elämys.

Miten neutraali monismi valaisisi tietoisuuden ongelmaa? Yksinkertaisesti tekemällä kaikki, mitä tavallisesti tulkitsemme tietoisuutemme tiloiksi, toisin sanoen siis kaikki oleva, samanarvoisiksi. Oman itsen kokemus on miellettävä yhdeksi näistä samanarvoisista tiloista. Kokijaa, subjektia, ei itse asiassa olekaan; on vain ajelehtivia kokemuksia ilman kokijaa. Neutraalin monismin ymmärrettyään Wittgenstein etsi sille ilmaisua todeten muun muassa: "Kaikki kokemus on maailmaa eikä tarvitse subjektia."

Neutraalin monismin subjektittomuus ja maailma kokijattomine kokemuksineen saattaa olla tietoisuuden ristiriidaton, kumoamaton selitys.

Tähdet ovat kuumia, avaruus kylmää. Tästä kosmoksen lämpötalouden jyrkästä epätasapainosta saa syyttää – tai kiittää – tasan yhtä tekijää, painovoimaa. Ilman painovoimaa maailmankaikkeus tasoittuisi haaleaksi velliksi.

Hyvinvointi on yhteiskunnan lämpötila. Raha vetää rahaa puoleensa painovoiman armottomuudella pois niiltä, jotka eniten tarvitsisivat ja lisää niille, jotka vähiten lisää ansaitsisivat.

Alkuräjähdys teki kosmokseen tasajaon: kaikki alueet saivat saman lämpötilan. Ei kuitenkaan äärettömän tarkasti, kiitos kvanttivaihteluiden. Nämä alun pikkuruiset lämpötilaerot riittivät siemeniksi vetovoimalle, joka kasvatti kylvöksestä miljardien vuosien kuluessa yhä suuremman ja epätasaisemman. Ja lopulta havaitsemamme maailmankaikkeuden rakenteen, jossa avaruus eroaa tähdistä kuin yö päivästä.

Valitettavasti kasautuvat rikkaudet eivät kehity edes ympäristöään lämmittäviksi tähdiksi, vaan mustiksi aukoiksi. Omilleen jätettynä nämä pohjattomat rahanielut uhkaavat romahduttaa koko ihmiskunnan ahmimalla itselleen viimeisenkin pennin.

Rikkailta köyhille valuva hyvinvointi on mitätöntä kuin mustien aukkojen Hawkingin säteily. Se ei lämmitä edes avaruuden kylmintä kolkkaa.

Painovoimaa voi vastustaa, mutta se vaatii jatkuvaa työtä vastavirtaan. Ja kun häviäjiltä puuttuu kyky ja voittajilta halu virran kääntämiseen, on helppo julistaa ahneus voittamattomaksi luonnonlaiksi. Mutta niin helposti emme luovuta.

Ensin täytyy tunnistaa peli, josta ahneus syntyy. Pelissä on kolme osapuolta: geenit, meemit ja tuntevat olennot. Meemit ovat yhtä itsekkäitä kopioitumispuuhissaan kuin geenitkin, joten ahneuden voittamiseksi tuntevien olentojen on noustava kapinaan itsekkäitä orjuuttajiaan vastaan.

Ahneus ei lopu kieltämällä, vaan tarjoamalla ihmiselle ahneuden tilalle jotain parempaa. Tunteva olento haluaa mielihyvää, joten parempi tarkoittaa enemmän mielihyvää kuin ahnehtimalla voi saada. Geenien ja meemien itsekkyydelle on vastattava samalla mitalla.

Ensimmäinen askel on sisäistää ahneuden mielettömyys. Siis se, että ahneus ei palvele edes ahnetta, vaan ahneen itsekkäitä geenejä ja meemejä, jotka loisivat meissä kuin toksoplasma hiiren aivoissa. Itsekkäät loisemme vain luulottelevat meille, että jokaisen etu on oma etu. Todellisuudessa oma etu on loisen etu.

Kasauttavaa vetovoimaa vastaan rimpuileva lämpövirta suuntautuu kyllä kuumemmasta kylmempään, mutta yhteiskunnassa se näyttää vain ajavan ihmisiä Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan pakolaisvirran tavoin köyhemmiltä alueilta rikkaampien tallattavaksi.

Lämpövirran vuoksi kylmän ja kuuman välille syntyy vääjäämättä myrskyä, salamoita ja vahinkoa. Hyötysuhde jää aina haittasuhdetta pienemmäksi, lämpöopin sääntöjen varmuudella. Ja mitä suurempi ero, sitä suuremmat vahingot. Hyvinvoivan Israelin ylläpito keskellä Lähi-idän kurjuutta aiheuttaa suurempaa vahinkoa kuin hyötyä. Lämpimän Suomen ja kylmän Venäjän jännitteestä on suomalaisillekin lopulta enemmän haittaa kuin yhteiselosta tasaisessa haaleudessa.

Epätasa-arvon hyötyä suurempien haittojen vuoksi jokaisen etu on lopulta tasa-arvo. Geenien ja meemien orjan on vain vaikea nähdä, että tuntevan olennon ainoa ystävä on lopulta toinen tunteva olento.

Kommentit (8)

...

Mikä tämän kirjoituksen arvo lukijalle on? Puolestani fyysikot voisivat keskittyä omaan tieteeseensä ja antaa talousTIETEILIJÖIDEN kirjoittaa TIEDE-lehteen omasta erikoisosaamisalueestaan, ja jättää tällaiset metaforalliset kirjoitukset viihdelehtiin.

Vierailija

Tämä kirjoitus herätti ainakin tässä lukijassa erilaisia tunteita, kuten esimerkiksi iloisuutta ja toisaalta myös fiiliksen, että voihan sen näinkin ajatella. Lisäksi tämä lukija myös pohti hetken ajan, että mitä veroparatiiseille, yhä kasvaville suuryrityksille ja yhä rikastuville miljardööreille pitäisi oikein tehdä. Toisaalta myös ajattelin sitä, että ehkä tasajako ei kuitenkaan ole sosiaalisessa yhteiskunnassa paras, koska sitä ei pystytä käytännössä toteuttamaan. Mitä jos henkilö on niin taitava, että luo itse itselleen paljon enemmän hyvinvointia kuin mitä naapuri saa? Puhun tilanteesta, jossa kaikki on jaettu tasan. Sitten toinen henkilö päättää kerätä ison kasan marjoja tai maalata kauniin taulun, jonka takia hänen omaisuutensa onkin suurempi kuin naapurin.

Turha väittää, että teksti on arvoton lukijalle. Ehkä sivistymättömälle, kuten sinulle. Sivistys on sitä, että osaa ajatella ja miettiä, ei suuttua, jos on eri mieltä. Sivistys ei ole kitinää foorumeilla tai omien intressien ajamista, vaan rakentavaa keskustelua. Ajatusten vaihtoa ja tietoa.

syytinki
Liittynyt18.8.2008
Viestejä9287

Tuota tuota, kyllä sitä kosmologikin saa puuttua tälläiseen aiheeseen. Ei noiden talouskäppyröiden tuijottajien (eli talousnerojen) viisaudella pitkälle potkita.

Enpä välitä rikkaita moittia. Sairaan ahneita kun löytyy kaikista ihmisryhmistä. Herra meitä varjelkoon rakkaan mummelin perintölusikoiden jaolta.

Rikkaudella on hyviäkin puolia yhteiskunnan kannalta. Heillä on varaa satsata laatuun ja se taas suosii taitavia huippuosaajia. Oli sitten kyse vaikka vessanpytyn kultauksesta. Myös tutkimus saa osansa rikkailta tippuvista murusista.

Tasajako tuottaa tavikselle mossen. Parempaa autoa tuskin kukaan vaivautuu tekemään, paitsi tietysti järjästelmän vahdeille. Hehän tarvitsevat nopean loistoauton ja laadukkaita panssarivauja.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Esimerkiksi Berliini yliopiston  teoreettisen fysiikan professori Hagen Kleinert on tehnyt merkittäviä tutkimuksia taloustieteen alalta

http://users.physik.fu-berlin.de/~ag-kleinert/kleinert/

https://www.google.fi/#q=hagen+kleinert

Useat eri systeemit maailmankaikkeudessa ilmentävät  merkittävää samanhahmoisuutta,  itsesimilaarisuutta keskenään.  Jo tästä johtuen on syytä  ajatella, että niinkin keskeisellä luonnonilmiöllä kuin rahavirroilla yhteisöissä olisi paljon analogisuutta perustavien luonnonilmiöiden kuten joidenkin fysiikan ilmiöiden  kanssa

http://www3.amherst.edu/~rloldershaw/nature.html

https://www.google.fi/#q=selfsimilarity+pictures

Kollegani poika kiertää ympäri maailmaa pitäen mm. kutsuesitelmiä kehittämästään itseorganisaatioon perustuvasta taloustieteestä. Entropiaperusteisia ja muitakin talouselämän tarkasteluja on varmaan tehty

https://www.google.fi/#q=physical+theory+of+economy

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Ehkä se sopii juuri sellaiseen taloustieteeseen, joka lähestyy asiaa teoreettisesti eikä tavallaan rajaa aihealuetta mihinkään.

Kyse on jonkinlaisesta "resurssien allokoitumisesta mahdollisen tehokkaasti". Ja näin määriteltynä voidaan mm kirjoja kuten economy of everything, eli taloudella tai taloustieteen teoreettisella lähestymistavalla voidaan selittää mitä vain, fysikaalisia ilmiöitä myöten.

Onko se sitten hyvä? Toisissa asioissa ehkä, mutta sitten taas sillä ei ihan kaikkea talouteen liittyvää voi tutkia, sillä onhan talous muutakin kuin tuota. Toiseksi mallit monesti edellyttävät aika rohkeita oletuksia kuten tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, joka on saanut voimakasta kritiikkiä talouskäyttäytymistieteitä tutkivilta...

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Nykyisin ajatellaan, että kaksi asiaa tuottavat taloudessa onnen...

1. Anarchy is order, eli nimenomaan itse, vapaasti organisoituva, ei ylhäältä päin hierarkisesti ohjattu, talous, mutta vain sillä ehdolla, että 2. ihminen on vähän ahne.

Joku on jopa mennyt niin pitkälle, että sanonut, jotta ahneus on hyvästä.

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Vapauteen kai saattaa liittyä eräs ristiriita jo lähtökohtaisesti, joka koskee myös anarkistisia markkinoita ja anrkistista pääomaa, näet emme valitse mitään ja lopulta nekin asiat, joita me kutsumme sääntelyksi, on tapahtunut, koska maailma noudattaa orjallisesti kvanttien tanssia ja fysiikan rautaista lakia. 

Vapaata tahtoa ei ole tai koko maailmankaikkeus on anarkistinen olio, jonka ominaisuuksiin kuuluu tietyt luonnonlait, jonka suerausta jokaikinen tapahtuma on, kategorisoitiin se sitten sääntelyksi, hierarkiseksi tai anarkistiseksi.

Ja metafysiikkahan sopii näihin aiheisiin.

Ruhollah.

Käyttäjä1549
Liittynyt30.1.2016
Viestejä24

Blögisti ei tunne ihmistä, ihmisen henkistä rakennetta, eikä itseään. Ihmisen elämä rakentuu arvoille, joiden mukaan hän elää. Kannattaisiko blögistin tutustua itseensä, fyysisen olemuksen sijasta myös mieleensä ja ennen kaikkea omaan sieluunsa. Puheet ahneudesta kuvastavat ihmisen fyysisen olemuksen pelkoja. Kun ihminen tutustuu omaan itseensä, omaan sieluunsa, niin pelot aineellista ahdistuksista poistuvat ja tilalle tulevat arvot... korkeammat henkiset arvot, kuin lahjat niiden toteuttamiseen.

Bonoboille "make love, not war" -elämäntapa oli arkea jo miljoona vuotta ennen 1960-luvun hippiliikettä. Kuva: Rob Bixby.
Bonoboille "make love, not war" -elämäntapa oli arkea jo miljoona vuotta ennen 1960-luvun hippiliikettä. Kuva: Rob Bixby.

Näemme herkemmin uhkia kuin mahdollisuuksia.

"Ehkä rakkaudella mekin voittaisimme vihan" ehdottaa toimittaja Sanna Ukkola blogissaan vihan, raivon ja ylipäänsä tunnepitoisen julkisen käytöksen kyseenalaistavan kirjoituksensa päätteeksi.

Mutta onko vihan voittaminen rakkaudella realistinen tavoite, johon voimavaransa kannattaa keskittää, vai ainoastaan ihmisluonnon kieltävää humanistista utopiaa? Rakkauttahan on tarjottu vihan vastalääkkeeksi kautta historian.

Ensimmäinen askel rauhanomaisemman yhteiskunnan rakentamisessa on biologisen perustamme myöntäminen. Biologiansa kieltävät ovat tuomitut toistamaan historian virheet.

Olemme olemassaolostaan kilpailevien geenien ja meemien selviytymis- ja lisääntymiskoneita. Tällaisten puheiden pelätään riistävän inhimillisyytemme, mutta todellisuudessa matka kohti humaanimpaa maailmaa alkaa faktojen myöntämisellä.

Vain ymmärtämällä meissä loisivien geenien ja meemien todellisen luonteen voimme valjastaa niiden itsekkään toiminnan edistämään meidän – eli kaikkien tuntevien olentojen – hyvinvointia.

Katsotaanpa muurahaiskekoa. Miten ihanteellisesti toimiva yhteiskunta siinä onkaan! Geenien itsekkyyttä ymmärtämätön ihmettelee, miksei ihmiskunta toimi kuin muurahaispesä, ja sepittää tarinoita perisynnistä, vapaasta tahdosta tai paholaisen viettelyksestä.

Geenin itsekkyys selittää, mistä oikeasti on kyse: Perimältään yhtenäistä muurahaispesää ei pidäkään verrata ihmiskuntaan vaan ennemmin ihmisyksilöön, joka muodostuu perimältään identtisistä soluista. Muurahaiset auttavat toisiaan niin kuin ihmisyksilön solut auttavat toisiaan, koska yhteistyö ajaa yhteisten geenien itsekästä etua.

Niin kauan kuin yksilöt eroavat toisistaan perimältään, kilpailu on väistämätöntä muodossa tai toisessa. Viha ja rakkaus kuuluvat geenien kilpailustrategioihin, ja vihalla on kielteisenä tunteena valitettava kilpailuetu, kiitos kivikautisen perimämme. Olemme nimittäin herkempiä uhille kuin mahdollisuuksille, koska pedon tunnistaminen varjoksi on ollut kohtalokkaampi virhe kuin varjon tunnistaminen pedoksi.

Samasta uhkien yliherkkyydestämme johtuen huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät, mitä edes "perinteisen journalismin etiikka" ei häpeile käyttää edukseen. Pelolla ja hädällä hallitseminen on tehokasta, minkä jokainen menestynyt vaikuttajakin tietää.

Viha ja rakkaus mielletään usein vastakohdikseen, mutta niillä on myös paljon yhteistä. Molemmat tunteet aktivoivat sympaattista hermostoa, nostavat vireystilaa ja saavat tuntijan lähestymään kohdettaan. Ratkaiseva hermostollinen ero ei liene suuri, sillä säyseä bonobo hoitaa kilpailunsa usein rakkaudella siinä missä lähisukulaisensa simpanssi turvautuu vihaiseen aggressioon.

Vihasta rakkauteen on siis matkaa geeniavaruudessa vain simpanssin ja bonobon välisen etäisyyden verran, minkä Kongon eri puolilla edennyt evoluutio on kulkenut miljoonassa vuodessa. Suuremman valintapaineen voimalla sama matka voi joutua ainakin tuhat kertaa nopeammin, kuten aggressiivisten ja säyseiden koirarotujen erokin todistaa.

Saatat ajatella, että apinoiden parittelu eroaa melkoisesti empaattisen ihmisen tuntemasta rajattomasta kiintymyksestä koko elämänkaikkeutta kohtaan. Molemmat kuitenkin sopivat alle saman rakkauden yläkäsitteen, jonka ilmenemismuodot poikkeavat vähemmän toisistaan kuin vihasta.

Bonobon rauhanomaisuuteen on saattanut vaikuttaa se, ettei sen kilpailijana ole ollut gorillaa, jota vastaan kilpaileminen vastaavasti selittäisi simpanssin aggressiivisuuden evoluutiota. Kenties ihmisenkin viha ja aggressio on alkuaan kehittynyt enemmän saalis- ja saalistajalajeja kuin lajitovereita vastaan. Aggression avulla kukistuvien lajien uhan poistuttua nykyihmisen viha voi siinä tapauksessa evoluution myötä vähitellen laantua.

Vaikka geneettinen evoluutio olisi välittömiin tarpeisiimme liian hidasta, apunamme on myös memeettinen evoluutio, joka sille päälle sattuessaan muuttaa kulttuuria ja käytöstämme hyvinkin nopeasti.

Jokin ihmiskuntaa yhdistävä supermeemi voisi kanavoida kivikautista vihaamme rakentavampaan yhteiseloon. Muutokselle on valintapainetta, sillä elämme yhteiskunnassa, jonka todelliset uhat ovat aivan muualla kuin mitä savannilla kehittyneet vaistomme meille uskottelevat.

Tietotekniikan kehitys on tehostanut joukkotiedotusta ennennäkemättömästi. Niinpä kurjuuden, kärsimyksen ja vihan näkyvyys on räjähdysmäisesti kasvanut, samalla kun niiden esiintyvyys on verrattomasti vähentynyt. Nykytieteen synnystä lähtien yhteiskunta on edennyt kiihtyvästi parempaan suuntaan, kuten tähtitieteilijä Esko Valtaoja jäähyväisluennollaan muistutti.

Valtaojan esittelemiä kuvaajia katsoessa näyttää vahvasti siltä, että voitamme vihan järjellä. Jos olemme onnekkaita, vihalta työttömäksi jääneet hermoradat ottaa lopulta uusiokäyttöön rakkaus.

Kommentit (23)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Voitamme järjellä, mutta se vaatii mitä ilmeisemmin muutakin.

 

Näet tiedetään, että ihmisissä on eroja sen suhteen miten paljon he kestävät epävarmuutta, vaativat tuttua ja turvallisuutta tai haluavat yksioikoisuutta kaaottisen moninaisuuden suhteen. Erästekijä saattaa löytyä prefrontaalikortekstista, jonka kehittymiseen vaikuttaa moni asia, geeneistä kasvatukseen ja ympäristöön asti.

 

Otetaan eräs ympäristöllinen tekijä. Mikäli lapsi ensimmäisinä elinvuosinaan stressaa hyvin paljon, niin plastiset aivot säilyttävät ja vahvistavat hermoratoja siten, että ihminen stressaa helpolla ja stressaantunut ihminen voi tuottaa sellaisen tilan aivoissa, että tiettyjen kriittisten aivojen osien kehitys häiriintyy. Näin ollen pelkkä ympäristö voi haitata sellaisten aivojen osien kehittymistä, joita tarvitaan itsehillintään, pohdiskelevien ja harkittujen johtopäätösten tai valintojen tekemiseen, tunteiden hallintaan yms.

 

Itseasiassa Antonio Damasio haluaisi kutsua sitä järjeksi erotukseksi älykkyydestä. Meille kasvaa sellainen järki, että kykenemme edes auttavasti vastustamaan yllykkeitämme, jotta tulevaisuudessa on parempi emmekä tee niin helpolla asioita hetken mielijohteesta. Osaamme siis sekä ottaa huomioon pidemmän tähtäimen että toimia ainakin jotenkin pitkän tähtäimen suunnitelmien mukaan.

 

Jokainen voi katsella (youtubesta) mukavia makeistestejä lapsilla, joilla ei ole vielä itsehillintää, kuinka moni ennemmin syö makeisen heti kuin odottaa minuutin, jonka jälkeen saisi kaksi makeista...

Ruhollah.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Vaikka evoluutiopsykologia välillä piirtääkin ihmisistä nimenomaan kuvaa välittömiä shokkistimulaatioita hakevaksi koneeksi, joka on pirun itsekäs olento, niin kautta aikain ihmiset ovat voineet auttaa muita ihmisiä tunteiden hallinnassa ja itsehillinnässä eikä ainoana keino oli vetää kaveria päin näköä, kun on taas tirpassut kunnon kännit.

 

Se alkaa jo siitä, että vanhemmat pitävät lastaa sylissä ja antavat turvaa näin siihen asti, että emme jätä muita ihmisiä, puhumme heidän kanssaan, kuuntelemme ja jos kantti kestää, niin jopa halaamme. Jos ei halata kehtaa, niin ystävällinen taputus selkää ja oluen tarjoaminenkin voi joskus auttaa helpottamaan stressiä, joka voi joskus viedä tahdonvoimaa suhteettomastikin.

 

En nyt väitä, että olisimme vastuussa muidenkin itsehillinnästä, vaan haluan sanoa, että me kykenemme auttamaan muita itsehillinnässä, joskus suoraan, joskus epäsuoraan.

Ruhollah.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40530
Kasvisruoka2

Otetaan eräs ympäristöllinen tekijä. Mikäli lapsi ensimmäisinä elinvuosinaan stressaa hyvin paljon, niin plastiset aivot säilyttävät ja vahvistavat hermoratoja siten, että ihminen stressaa helpolla ja stressaantunut ihminen voi tuottaa sellaisen tilan aivoissa, että tiettyjen kriittisten aivojen osien kehitys häiriintyy. Näin ollen pelkkä ympäristö voi haitata sellaisten aivojen osien kehittymistä, joita tarvitaan itsehillintään, pohdiskelevien ja harkittujen johtopäätösten tai valintojen tekemiseen, tunteiden hallintaan yms.

Tästä syystä juuri mieidän pitää pohtia tarkaan minkälaisia "kultturivaikutteita" otamme mukaan jottemme vaaranna lastemme ajattelun kehitystä. 

Koulutuksella on myös erittäin myönteisiä vaikutuksia esim uskontojen vallan heikentämisessä ihmisten mielissä. Voidaan  verrata jopa rokotuskampanjoihin joilla on saatu useat vaaralliset taudit hallintaan. Erityisesti lapsille tulisi taata sivistyneissä yhteiskunnissa erityissuojelu koskien uskontojen pakkosyöttöä. Lapsena opittu kriittinen ajattelu suojaa sitten pitkälle aikuisuuteen mielelle ja ajattelulle vaarallisilta tarttuvilta uskonnoilta. 

The Effect of Education on Religion: Evidence from Compulsory Schooling Laws

For over a century, social scientists have debated how educational attainment impacts religious belief. In this paper, I use Canadian compulsory schooling laws to identify the relationship between completed schooling and later religiosity. I find that higher levels of education lead to lower levels of religious participation later in life. An additional year of education leads to a 4-percentage-point decline in the likelihood that an individual identifies with any religious tradition; the estimates suggest that increases in schooling can explain most of the large rise in non-affiliation in Canada in recent decades. 

http://www.nber.org/papers/w16973

Voi vain kuvitella kuinka rajusti ko maissa heikennetään lasten kehittymismahdollisuuksia.

Euroopan ennätysmäisen siirtolaistulvan syyt: sota, vaino ja köyhyys

http://yle.fi/uutiset/euroopan_ennatysmaisen_siirtolaistulvan_syyt_sota_...

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40530
Kasvisruoka2

Se alkaa jo siitä, että vanhemmat pitävät lastaa sylissä ja antavat turvaa näin siihen asti, että emme jätä muita ihmisiä, puhumme heidän kanssaan, kuuntelemme ja jos kantti kestää, niin jopa halaamme. Jos ei halata kehtaa, niin ystävällinen taputus selkää ja oluen tarjoaminenkin voi joskus auttaa helpottamaan stressiä, joka voi joskus viedä tahdonvoimaa suhteettomastikin.

Testaappa tätä halaamisteoriaasi vaikka näihin värväreihin, raportoi sitten tänne palstalle minkälainen suksee?

Isis haluaisi minut

http://yle.fi/uutiset/isis_haluaisi_minut__nain_taistelijoita_varvataan_suomessa/8066530

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

http://www.duodecim-aikakauskirja.fi/web/guest/haku;jsessionid=866D8B8AEBBB0B91A42EB51F204A5945?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=asperger&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo96592

Prof. Riitta Hari kirjoittaa muun muassa empatiakyvyn yhteydesta peilisolujärjestelmään:

"Totunnainen käsitys liikejärjestelmästä pelkästään liikkeiden tuottajana on murtumassa, kun motoriikka on osoittautunut tärkeäksi myös korkean tason henkisissä toiminnoissa, esimerkiksi toisen henkilön mielenliikkeiden aprikoinnissa. Vuosikymmen sitten löydettiin apinan otsalohkosta peilisoluja, jotka reagoivat sekä itse tehtyjen että nähtyjen liikkeiden aikana. Tämä havainto on johtamassa uudenlaiseen ajatteluun yksilöiden välisestä peilautumisesta perustana sosiaaliselle vuorovaikutukselle, matkimiselle ja jopa empatialle. Peilautumisjärjestelmillä on yhteyksiä myös sosiaalisen toiminnan häiriöihin."

Psykologi Lotta Heiskanen tarkastelee seuraavassa kirjoituksessa empatiakyvyn ja peilisolujärjestelmän yhteyksiä sikäli kuin niitä ymmärretään:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=1744724

Empatiakyky, kyky empaattiseen kokemiseen, riippuu peilisolujärjestelmän kunnosta. Peilisolujärjestelmän heikkoa aktivoitumista voi kuitenkin tahdonalaisesti tehostaa.

.....

Empatiakyky on tärkeä, koska se on vihan ja rakkauden (joita on monta lajia) yläkäsite. Empatiajärjestelmän toiminta voi aktivoida myönteisiä, rakkaudellisia asenteita, kun taas empatiajärjestelmän (ja peilisolujärjestelmän) heikko toiminta voi avata sulut negatiivisille vihaaville ja sen suuntaisille elämyksille.

Jos vihaa tuntevan ihmisen empatiajärjestelmä jollakin tavalla äkkiä aktivoituu, vihan tunteet voivat pyyhkiytyä hetkessä pois.

Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja. Asian tietäminen ja ymmärtäminen voisi avata oven empaattiselle asiaan suhtautumiselle.

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40530
aggris aggris

Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja. Asian tietäminen ja ymmärtäminen voisi avata oven empaattiselle asiaan suhtautumiselle.

Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

Meidän ei esimerkiksi tarvitse vihata Ebola virusta tai rakastaa siihen kehiteltävää rokotetta, tämä käytännön asia voidaan hoitaa ilman kumpaakaan näistä tunteista. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

jussipussi: Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten "langoituksen taakse" piiloutuminen ja mailmankuvansa suojeleminen liittyy puheena olevaan asiaan, tarvitsisi vähän selitystä. Ehkäpä tässä on malli juuri epäloogisesta asian käsittelystä ja pikkuisesta vihankin purkauksesta? No, vastaus sen ratkaisee - jos sellainen tulee.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Teppo kirjoitti:

 

Lainaus:

Ensimmäinen askel rauhanomaisemman yhteiskunnan rakentamisessa on biologisen perustamme myöntäminen. Biologiansa kieltävät ovat tuomitut toistamaan historian virheet.

 

Olen profiloitunut viime aikoina 'vaikeiden faktojen' kritisoijana, joten tuon tähänkin kohtaan oman kriittisen pointtini.

 

Denialismi on toisaalta totta ja toisaalta taas vaikeisiin faktoihin vetoaminen on tapa saada myötämieliseksi tietynlaisille näkökulmille, usein toisten näkökulmien kustannuksella... --> Siispä lisään tähän mielestäni tärkeän asian. Myöntämisen lisäksi asiaa pitää ymmärtää, missä määrin se vaikuttaa, missä määrin se ei vaikuta ja tarkastella asiaa kriittisesti ja pyrkien objektiivisuuteen ja jonkinlaiseen kattavuuteen, mikäli asia on vain apuväline, jonkun laajemman asian ymmärtämiseen.

Ruhollah.

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä6059

Entäpä sellainen vaihtoehto että itsekunkin yksilön myönnetään olevan ajatteleva olento ja näin ollen aivan yhtä pätevä erottamaan asiattoman viestin huomiota ansaitsevasta kuin vaikkapa toimittajan joka lasitalossa juttujaan työstää?

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Paul M
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8626

Outo kirjoitus. Eivät rakkaus ja viha ole vastakohtia. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Miten tuollainen pitkä kirjoitelma on voitu ylipäätään laatia noin väärästä lähtökohdasta.

 

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

VanhaPoika

Nuori "korttipakkateologinne", taas kertoo, että Viha on Fysikaalisten asioiden mestari, Älykkö, Patakurko, Hertta on sitten jo yleensä hieman sitä vanhempi, isukki, järkimies, joka on arvokkainta Pokerissa, koska fiiliksen takia tehdään eniten itsemurhia, voi olla vaikka vammainen, mutta jos fiiliksensä oli hyvä, hän kestäisi elää vaikka kuinka kauan. Seuraava suuri kuninkaamme on Ylpeys, se Kunnian suurin vihollinen, itsensä koroittaja, joka on tehnyt senkin ihan itse, ja ristille naulittavan kypsää on silti tutkia kaikilla aisteilla kaikki mahdolliseksi, se kortti ei ole ylpeys, koska ylpeällä on liian kova laki, mutta silmän mielestä shakkinaputkin voivat liikkua minne tahansa, kypsältä sielulta on siis hieman murtunut järki, koska hän on jo NIIN vanha, ja saattaa suuttua pilkasta enemmänkin kuin ylpeä kuninkaansa. Joskus tosin tulee kypsällekin paluu nuoruuteensa, joissakin asioissa, siinä määrin, kun hän suoritti joitakin asioita aiemmin elämässään eri järjestyksessä. Ei oppiminen aina lopu edes kypsilläkään ristimaan sieluilla. Vanhuus on se, mitä ei korttipakan neljässä maassa ole vielä, mutta se on sieltä pois siksi, ettei kukaan tiedä, miksi haluamme elää vanhoiksi, koska se on kuin mädäntynyt omena, tai kuihtunut puu, mutta tokihan vanhojen sanat on usein kaikkein hekumallismpia, mutta heidän oma ruumiinsa kuihtuu siinä, että se kaikki töittensäkin ja puheidensa energia lähtee heidän kehostaan aina pois, muille maille vierahillekin.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Tämän päivän (3.9.) Hesarissa on Psykiatrisen vankilasairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman haastattelu, jossa juuri sivutaan Tepon blogissa puhuttuja asioita kuten pahuutta ja empatiaa pahuuden uusien sosiaalisten vastavoimien luomisperustana. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40530
aggris aggris

jussipussi: Asioita voi käsitellä myös loogisesti ja johdonmukaisesti, ilman vihaa tai rakkautta eikä tarvitse piiloutua minnekkään aivojen "langoitusten taakse" suojellakseen maailmankuvaansa.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten "langoituksen taakse" piiloutuminen ja mailmankuvansa suojeleminen liittyy puheena olevaan asiaan, tarvitsisi vähän selitystä. Ehkäpä tässä on malli juuri epäloogisesta asian käsittelystä ja pikkuisesta vihankin purkauksesta? No, vastaus sen ratkaisee - jos sellainen tulee.

Capisce?
aggris aggris: Toinen huomioon otettava asia on mielestäni ihmisaivojen rakenne. Eri ihmisten aivojen rakenne ja "langoitus" ovat toisinaan niin erilaiset, että he eivät voi ajatella samalla tavalla monistakaan asioista. Esimerkiksi yhteiskunnalliset mielipide-erot heijastanevat usein vain aivojen erilaisuutta, mutta kun tätä ei tiedetä eikä ymmärretä, erimielisyyden kokemus voi harmittaa ja jopa synnyttää vihan tunteita ja jopa vihatoimintoja.
Auqino
Liittynyt3.1.2011
Viestejä232

EI Rakkaus voi vihaa, siinä asiassa, missä vihainen on mestari, eikä viha voita rakkautta siinä, että rakkaus saa aina vihaa rikkaamman ja lukuisamman perheen. Fiilksenä suurin piirtein yhtä hyviä, mutta viha, joka saa murhanhimoisen miehen samaistumaan vihaansa, on maailman suurin synti ja sota. Rakkaus taas Ylpeyden ihmeellsiten matemaattisten rakennelmien kanssa raiskaa koko luonnon lopulta sontaläjäksi. Mutta yhtyykö silti Rakkaus Kunniaan, ja Viha Ylpeyteen? EI se kunniatonta ole murhata pahaa ihmstäkin, mutta ei siitäkään kenelläkään koskaan mitään hyötyä ole, koska yhtä hyvin voimme kestää koko mokoman diktaattorin, koska ei hän koskaan kansantahtoa voita yksinään.

Auqino
Liittynyt3.1.2011
Viestejä232

EI Rakkaus voi vihaa, siinä asiassa, missä vihainen on mestari, eikä viha voita rakkautta siinä, että rakkaus saa aina vihaa rikkaamman ja lukuisamman perheen. Fiilksenä suurin piirtein yhtä hyviä, mutta viha, joka saa murhanhimoisen miehen samaistumaan vihaansa, on maailman suurin synti ja sota. Rakkaus taas Ylpeyden ihmeellisten matemaattisten rakennelmien kanssa raiskaa koko luonnon lopulta sontaläjäksi. Mutta yhtyykö silti Rakkaus Kunniaan, ja Viha Ylpeyteen? EI se kunniatonta ole murhata pahaa ihmstäkin, mutta ei siitäkään kenelläkään koskaan mitään hyötyä ole, koska yhtä hyvin voimme kestää koko mokoman diktaattorin, koska ei hän koskaan kansantahtoa voita yksinään.

Vomies
Liittynyt4.9.2010
Viestejä2833

Empatia on voittanut vihan, mutta rakkaus, tai sanotaanko evoluutio ja biologia hallitsee.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen.

Rydel
Liittynyt16.12.2009
Viestejä13

Järki voittaa usein vihan, mutta järki ei voita rakkautta. Kumpi siten on vahvempi.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Kämmi poistettu. Ei ole poistonappulaa.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1463

Mielenkiintoinen kirjoitus! Itsekin tullut tuota mielikuvien näkemistä joskus pohdittua. Taitaa mennä itsellä afantasian puolelle normikunnossa, nimittäin muistan kuinka yhden ainoan kerran, reilut 20 vuotta sitten helkkarinmoisessa krapulassa (usean päivän intensiivisen juomisen jälkeen) en pystynyt pitämään silmiäni kiinni koska aloin nähdä geometrisia muotoja, ns. rautalankamalleja. Pystyin muokkaamaan niitä tahdonalaisesti haluamikseni, mutta kokemus oli sen verran pelottava liittyen krapulan tuomaan ahdistukseen että valvoin varmaan vuorokauden tämän vuoksi. Koskaan tämän jälkeen, vaikka kovia krapuloita on ollut en ole kokenut mitään vastaavaa kuten en aiemminkaan. Ilmiö oli erittäin todellisen tuntuinen. Ihmetyttää se että vain yhden kerran olen tämän kokenut.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

aloituskirjoitus: "Bonobon rauhanomaisuuteen on saattanut vaikuttaa se, ettei sen kilpailijana ole ollut gorillaa, jota vastaan kilpaileminen vastaavasti selittäisi simpanssin aggressiivisuuden evoluutiota."

.
Tuo oli yllättävää. Ovatko simpanssi ja gorilla todellakin kilpailijoita? Simpanssithan asuvat puissa, ja gorillat kai maassa (ainakin vuorigorillat)? Osittain ne saattavat kilpailla kasvisruoasta ja hedelmistä, mutta ainakin seuraavan mukaan ei niiden välillä ole koskaan havaittu kilpailua:

http://pin.primate.wisc.edu/factsheets/entry/gorilla

In some parts of their ranges, gorillas are sympatric with chimpanzees (Pan troglodytes) and dietary overlap in plant food and fruit is great. Where they occur together, gorillas and chimpanzees also have similar habitat use patterns and ecological competition is likely to occur (Kuroda et al. 1996). Though they share a similar niche, competition has not been recorded at any of the sites where the two apes overlap (McNeilage 2001).

.

Toisaalta toisenlaisiakin väitteita on:

http://thelastofthegreatapes.com/meet-the-great-apes/species/bonobos.aspx

Behaviourally, Bonobos and Chimpanzees are very different. Chimpanzees are led by a dominant male, can be very violent and even kill each other. Bonobos are led by females, do not kill each other and they appear to regulate everyone’s tempers by engaging in sexual activity. Some scientists believe the temperamental differences between the two species evolved from competition for food. Chimpanzees share their habitat with gorillas and other Chimpanzee groups which lead to more competition and aggression over food. Bonobos on the other hand don’t share their environment with gorillas and so have fewer animals competing for their food source.

.

Itse arvelisin, että simpanssien harjoittama ryhmässä metsästys voisi olla yksi syy miksi niille kehittyi aggressiivisempi tyyli. Gorillathan eivät metsästä. Eivätkä bonobot, jotka ovat eläinmaailman hippejä.

Tai sitten bonobojen naaraiden dominanssi voisi olla selitys. Tai bonobojen himokkuus (ovat mm. melko "jatkukiimaisia" kuten ihminenkin, eli sekstailevat vaikka eivät olisi hedelmällisessä vaiheessakaan), nehän ratkovat erimielisyytensäkin (ryhmä)seksiorgioilla. Seksillä (ja ruokaa jakamalla) myös aikaansaadaan rauhanomaista yhteiseloa vieraiden laumoja kohdatessa, toisin kuin simpanssilla, jotka puolustavat reviiriään aggressiivisesti muita laumoja vastaan:

"When Bonobo groups meet in the forest, they greet each other, bond sexually, and share food instead of fighting. Likewise, almost any conflict between Bonobos is eased by sexual activity, grooming, or sharing food."

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat