Kirjoitukset avainsanalla suhteellisuusteoria

Kuva: NASA / Wikimedia Commons

"Ikä on vain numero", tavataan sanoa kun halutaan lohduttaa vanhaa.

Paitsi että ei ole. Iällähän on myös mittayksikkö!

Minun ikä on 39 vuotta. Tarkemmin sanottuna 39 Maan vuotta. Maa on siis ehtinyt syntymäni jälkeen kiertää Auringon jo 39 kertaa.

Koska vuosi on aika, jossa planeetta kiertää emotähtensä, ikävuodet riippuvat siitä minkä planeetan kierroksia lasketaan. Ikäni on 164 Merkuriuksen vuotta, 64 Venuksen vuotta, 21 Marsin vuotta, kolme Jupiterin vuotta tai yksi Saturnuksen vuosi. Ulommilla aurinkokunnan planeetoilla en ole vielä ehtinyt edes puolivuotiaaksi. Seuraavia yksivuotissynttäreitäni vietetään Uranuksella, meidän kalenterista katsottuna lauantaina 27. maaliskuuta 2066. Omat ikävuotesi eri planeetoilla voit laskea vaikkapa Exploratoriumin sivulla.

Jos ikä olisi "vain numero", olisiko minun ikä siis 164, 64, 39, 21, 3, 1 vai jotain muuta? Eikä tarvitse matkata muille planeetoille edes mielessään, sillä pelkkä maallinen mittayksikön vaihdos vuosista kuukausiin, viikkoihin tai vuorokausiin osoittaa ettei iän lukuarvo ole absoluuttinen eikä ikä siten vain numero: 39 vuotta = 468 kuukautta = 2035 viikkoa = 14245 vuorokautta.

Totta puhuen edes pelkkä 39 ei ole numero. Numerohan on luvun kirjoitusmerkki. Eli 3 on numero ja 9 on numero, mutta 39 onkin sitten jo numerosarja. Numerosarja, joka kuvaa lukumäärää. Vaikkapa syntymäni jälkeistä Maan kierroslukua.

Kaiken kukkuraksi myös aika on suhteellista. Aika riippuu siis havaitsijasta niin kuin sekin, missä suunnassa on oikea, missä vasen, missä ylös ja missä alas. Suunnan suhteellisuus riippuu pään asennosta, ajan suhteellisuus painovoimakentästä ja liiketilasta. Jälkimmäisen meille opettaa suhteellisuusteoria, joka on lukemattomien kokeiden oikeaksi vahvistama. Ajan yksilöllisen kulumisvauhdin vuoksi äiti voi olla nuorempi kuin hänen synnyttämänsä lapsi, vaikka lapsi ei voi koskaan syntyä ennen äitiään. Ikäjärjestys vaihtuu, jos äiti luuraa (omasta mielestään lyhyen) hetken erittäin voimakkaassa painovoimakentässä tai liikkuu hurjalla vauhdilla. Havaitsijan (eli esim. äidin tai lapsen) oman kehon mittaama ikä on kuitenkin absoluuttinen, mutta tuon ns. ominaisiän määrittämiseksi on liikuttava havaitsijan mukana hänen syntymästään saakka (kuten jokaisen kehon omat solut tekevät).

Kun täytin kymmenen, tunsin itseni juuri sopivan nuoreksi. Kun täytin kaksikymmentä, elin niin fysiikan lumoissa etten ehtinyt ikääni miettiä. Kun täytin kolmekymmentä, suhtauduin ikääni vielä huumorilla. Nyt, kun neljäkymmentä lähestyy, ei enää naurata.

"Tämä on väärin. Minähän olen lapsi! Ei minun kuulu olla vanha. Vanhat ihmiset ovat aina olleet erikseen." Etuoikeutetun valitusta? Kyllä. Epäkunnioittavaa huonompionnisille? Kyllä. Mutta johonkin sitä onnekkaimmankin täytyy keski-iän angstinsa purkaa. Minä puran omani kirjoittamiseen.

Muistan elävästi sanat, joilla yritin lohduttaa äitiäni hänen 40-vuotispäivänään: "Elämästäsi on vielä puolet jäljellä."

Otan kahdeksanvuotiaan Tepon sanat nyt uhkaavasti lähestyvällä vuorollani vastaan varovaisen optimistisena. Minua lohduttaa raaka totuus enemmän kuin epärehelliset uskomukset.

Kommentit (3)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
1/3 | 

Paitsi että suurikaan suhteellinen nopeus ei aiheuta ikäeroa - vain vuorovaikutuksille epäsymmetrisesti altistuminen voi vaikuttaa eroavuuden ikäsynkronisaatioon.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä151
2/3 | 

Yhden pysyminen Maan pinnalla ja toisen kiihdytys avaruuteen paluukiihdytyksineen ei taida onnistua ilman epäsymmetristä vuorovaikutusta.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
3/3 | 

Teppo Mattsson kirjoitti:
Yhden pysyminen Maan pinnalla ja toisen kiihdytys avaruuteen paluukiihdytyksineen ei taida onnistua ilman epäsymmetristä vuorovaikutusta.

Kiihtyminen etäisyydessä (sinisiirtymäkerroin Xg/cc) tarkoittaa samaa kuin gravitaatiopotentiaali. Sen sijaan nopeuden perusteella kummankin aika projisoituu hidastuneena toiselle, eikä ikäerolle ole fysikaalista perustetta.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: NASA

Kukaan ei voi saavuttaa valonnopeutta. Tämä universaali nopeusrajoitus seuraa pienellä laskutoimituksella siitä järkevyysvaatimuksesta, ettei tytär voi syntyä ennen äitiään: syyn täytyy tulla havaitsijasta riippumatta aina ennen seurausta. Tapahtumien välinen aika on näet kuin vasen ja oikea, eli riippuu havaitsijasta, ja valonnopeus on se kipuraja joka keikauttaa syyn ja seurauksen.

Silti on mahdollista, että joku näyttää etääntyvän meistä valoa nopeammin.

Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Mutta ei ole, sillä nopeusrajoitus pätee vain paikallisesti eikä koske toisistaan etäällä olevien välistä liikettä.

Toisistaan etäällä olevien nopeudet kun ovat kuin ne kuuluisat omenat ja appelsiinit. Niitä ei voi noin vain ynnäillä ja vertailla ilman, että tiukkanutturaisen matikanopen punakynä viuhuu. Etäisten nopeuksien suoran vertailun estää ajan ja avaruuden kaarevuus.

Kaarevuus mutkistaa nopeuksien vertailua, koska nopeudella on suuruuden lisäksi aina myös suunta.

Verrataan esimerkiksi suuntia pallon kaarevalla pinnalla. Kuvitellaan kaksi ukkoa seipäät ojossa päiväntasaajalla, toinen Amerikassa, toinen Afrikassa. Molempien seipäät osoittavat suoraan pohjoiseen. Kun ukot etenevät suoraan seipäidensä osoittamaan suuntaan, heidän alkuaan samansuuntaisilta näyttäneet seipäänsä ovatkin pohjoisnavalla ristissä kuin ylväiden sankareiden miekat. Jos ukot olisivat ensin kulkeneet toistensa luo kylkimyyryä päiväntasaajaa pitkin, heidän seipäänsä kohtaisivatkin toisensa kylki kyljessä samansuuntaisina.

Kaarevalla pinnalla suuntien vertailu riippuu siis reitistä, jota pitkin seipäät tuodaan yhteiseen vertailupisteeseen. 

Siksi suuntia voidaan verrata vain paikallisesti, eli kun seipäät ovat samassa paikassa samaan aikaan. Pallokentän kaltaisella laakealla tasolla tätä ongelmaa ei ole, koska lakeudella seipäät pysyvät samansuuntaisina kuljettipa niitä mitä reittiä hyvänsä. Tällöin hyökkäyspäässä jolkottavan maalisankarin ja puolustuspäässä pinkovan pulliaisen välisestä nopeudestakin voidaan puhua ilman, että valmentajan tarvitsee raahata heitä yhteen seipäiden vertailua varten.

Mutta maailmankaikkeus ei ole laakea pallokenttä vaan kaareva neliulotteinen aika-avaruus. Avaruuden laajeneminenkin on kaarevuutta, ajan suuntaan.

Galaksin nopeus on seiväs, jonka pituus kertoo paikallisen etenemisvauhdin ja suunta, minne se on matkalla. Jotta voisimme laskea galaksin nopeuden meidän suhteen, etiäisten seiväs pitäisi tuoda Maahan ja verrata sitä omaan seipääseemme. Mutta monimutkaisessa maailmankaikkeudessa seipään kuljettaminen ajassa ja avaruudessa on vähintään yhtä visaista kuin yksinkertaisen pallon pinnalla.

Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasvaa. Jos avaruus olisi laakea muuttumaton näyttämö, viivakoodista voisi lukea millä nopeudella galaksi etääntyy. Näin laskien kaukaisimpien galaksien nopeus ylittäisi huomattavasti valonnopeuden.

Todellisuudessa viivakoodin siirtymää aiheuttaa avaruuden laajeneminen, joka venyttää valon aallonpituutta samassa suhteessa kuin galaksien etäisyyksiäkin. Ja koska avaruuden venyminen ei ole liikettä, jonka valoa suurempi nopeus voisi kääntää syyn ja seurauksen, sillä ei ole periaatteellista ylärajaa.

Siksi voidaan puhua valoa nopeammasta laajenemista uhmaamatta Einsteinin esittämää universaalia nopeusrajoitusta.

Jopa maailmankaikkeuden rakenne, siis viime kädessä myös siitä kehittyneet ihmiset, näyttää saaneen alkunsa varhaisen maailmankaikkeuden värähtelyistä valoa nopeamman laajenemisen aikana.

Suhteellisuusteorian kumoamista harrastavat kotieinsteinit menevät vikaan juuri siinä, että heidän nokkelat esimerkkinsä valoa nopeammasta kulusta eivät ole liikettä, joka kuuluisi Einsteinin nopeusrajoituksen piiriin. Ennen kuin innostutte liikaa Einsteinin kumoamisesta, muistakaa siis aina ensin verrata seipäitänne.

Kommentit (11)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
1/11 | 

Mainiosti sanailtu. Avaruuden laajenemisen sijaan voisikin ilmaista asian vaikka niin, että valo menettää energiaansa avaruusajan geometrialle. Ilmaus kuulostaa kovasti Hoylen väsyvälle valolle, mutta ei kuitenkaan ole sama asia juuri aikasuunnan muutoksen vuoksi.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Katsommeko teleskooppiin väärä...
2/11 | 

Jos galaxit liikkuvat toisistaan pois sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat, eikö se tarkoita, että ne ovat menneisyydessä etääntyneet nopeammin kuin nykyään?
Onko valonnopeus aika-avaruudellinen vakio vai onko val voinut muinoin liikkua nopeammin tai hitaammin?

Punainen viiva?
3/11 | 

”Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasva”
Mikä ihmeen viivakoodi?

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
4/11 | 

Punainen viiva? kirjoitti:
”Kaukaisesta galaksista havaitsemamme valon viivakoodin siirtymä paljastaa, että galaksin etäisyys kasva”
Mikä ihmeen viivakoodi?

Alkuaineilla on viritystiloihinsa liittyvä kvantittunut energia niiden massa(-aija)keskiön suhteen, josta seuraa aina tunnistettava taajuus. Viivakoodi on noiden viritystilataajuuksien ryhmä, aineen eräänlainen sormenjälki siis.

Kun ajan suunta kääntyy, tuo viivakoodi muuttuu, taajuudet laskevat, mutta taajuuksien suhde säilyy. Näin saadan mitattua ns. punasiirtymiä, joista voi sitten googlailla lisätietoja ketä kiinnostaa...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
5/11 | 

(-aija)=(-aika).

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

MrPressure
6/11 | 

Eli valo ns. venyy matkansa aikana. Yleisesti punasiirtyy.

Johtuuko se muka siitä että avaruus muuttuu ja muuttaa valoa vai johtuuko se siitä että valo itse muuttuu kun liikkuu avaruudessa joka ei muutu.

Minä väitän että atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät keskenään meille pimeää laajenevaa työntävää voimaa josta syntyy myös laajenevaa valoa.

Laajenevat valot vuorovailuttavat toistensa ja saavat toisensa laajenemaan nopeammim ja näin laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Mikä saa oikeasti valon liikeradan taipumaan Auringon ohituksen yhteydessä.

https://youtu.be/DvqGewekP-U

.

MrPressure
7/11 | 

1. Avaruus laajenee

2. Aine ja valo laajenevat siten että laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Laajenevat valot myös vuorovaikuttavat toistensa kanssa, saaden toistensa laajenemisen kiihtymään.

1. Laajenevaa avaruutta ei voi yrittää manipuloida siten että sen laajeneminen nopeutuisi tai hidastuisi.

2. Laajenevan valon liikerataa voidaan yrittää muuttaa miljardeja vuosia vanhan laajenevan valon avulla.

1. Väite laajenevasta avaruudesta on tieteellisesti ajateltuna tyhjä väite.

2. Väite laajenevasta valosta on tieteellinen.

.

MrPressure
8/11 | 

Mikä todistaa sen että valo laajenee ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa.

1. Valon yleinen punasiirtymä

2. Ns.gravitaatiopunasiirtymä.

3. Ns. gravitaatiolinssi-ilmiö.

Eli kaikki kyseiset ilmöt selittyvät yhdellä ja samalla asialla eli sillä että valo laajenee ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa, jolloin laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuln aine ja valo laajenevat!

Asia joka voidaan todistaa tieteellisellä kokeella.

Tämä siksi että valon liikerataa voidaan yrittää manipuloida miljardeja vuosia vanhan valon avulla.

Laajenevaa avaruutta ei voi yrittää manipuloida siten että siitä saisi havainnon.

Joten laajeneva avaruus on täysin uskonvarainen käsite.

Laajeneva avaruus on tieteellisesti ajateltuna tyhjä väite!!!

.

MrPressure
9/11 | 

Tässä vielä video jossa väännän "rautalangasta" eli tässä tapauksessa pääsiäismunien avulla miten laajeneva valo, joka vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa, saa

1. Valon yleisesti punasiirtymään.

2. Valon taipumaan tähden tai galaksin ohituksen yhteydessä.

3. Valon ns. gravitaatiopunasiirtymään.

https://youtu.be/EO81e63aOJU

.

MrPressure
10/11 | 

Laitoin Syksy Räsäsen blogiin viestiä, mutta eipä tunnu työntyvän läpi viestit.

"Suoraviivaista
31.3.2018 klo 22.37, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Olen usein maininnut, että yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatio on aika-avaruuden kaarevuuden ilmentymä. Yritän nyt hieman avata sitä, mitä tämä tarkoittaa."

https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/suoraviivaista/

Eli olisi ollut mukava kuulla Syksyn mielipide siitä voisiko kaikki valo laajentua ja vuorovaikuttaa muiden laajenevien valojen kanssa jne.

.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aseta kynä kärjelleen seisomaan. Siinä on malli, joka paljastaa maailmankaikkeuden epävakauden: avaruus joko laajenee tai romahtaa, muttei koskaan pysy tasapainossa. Vasemmalle kaatuva kynä kuvatkoon laajenevaa, oikealle kaatuva romahtavaa tapausta.

Maailmankaikkeus on epävakaa, koska kaikki aine – myös ihmiset – vetää kaikkea muuta ainetta painovoimallaan. Painovoima sallii meille teoriassa vain kaksi vaihtoehtoa: maailmankaikkeuden sisältö joko harvenee tai tiivistyy. Eli laajenee tai romahtaa, muttei koskaan pysy tasapainossa.

Vaikka vaihtoehtoja on teoriassa kaksi, todellisuudessa niitä on vain yksi: tiedämme että kaikkeus laajenee, koska havainnot galaksien punasiirtymistä ja taustasäteilystä niin osoittavat. Laajeneminen voi toki myöhemmin kääntyä romahtamiseksi, mutta tasapainossa se olisi silti yhtä vähän kuin ilmaan viskattu saapas lakipisteessään.

Tasapainoa ei pelastaisi edes tyhjyydessä lymyävä pimeä energia, vaikka sen hylkivä vaikutus voisi periaatteessa kumota vetovoiman. Tällainen Einsteinin alkuaan esittämä, pimeällä energialla hienosäädetty kosmos on näet äärimmäisen herkkä pienillekin häiriöille. Painovoiman takia aineen tihentymät kun alkavat entisestään tihetä ja harventumat harveta, eikä alkanutta vyöryä pysäytä mikään. Jos aivastat, aiheutat tihentymän ja maailmankaikkeus romahtaa!

Vielä sata vuotta sitten luultiin, että avaruus on staattinen näyttämö. Havaintonäyttöä laajenevasta avaruudesta ei tuolloin vielä ollut ja tarvittava suhteellisuusteoriakin oli vasta juuri keksitty, joten on helppo antaa aikalaisille virheelliset uskomuksensa anteeksi. Toisin kuin niille jotka senkin jälkeen, kun havainnot paljastivat avaruuden laajenemisen, pitivät kiinni uskostaan vakaan tilan maailmankaikkeuteen vielä 1900-luvun loppupuoliskolla.

Vakaan tilan maailmankaikkeuteen vannovat tutkijat perustelivat uppiniskaisen uskonsa niin kovin tutulla konstilla. Nimittäin lisäämällä malliinsa – minkäs muunkaan kuin pimeän energian! Pimeästä energiasta kun on moneksi: sen avulla on mahdollista luoda myös näennäisesti vakaan tilan maailmankaikkeus, jossa avaruus kyllä laajenee, mutta jossa ainetta luodaan jatkuvasti tyhjästä niin että kaikkeus pysyy samanlaisena iankaikkisesta iankaikkiseen. Havaintojen selittäminen alkaa tällä mallilla olla yhtä uskottavaa kuin maan selittäminen litteäksi.

Viimeiset 20 vuotta pimeä energia on kuitenkin ollut jälleen kosmologiassa muotia. Tällä kertaa sillä on haluttu selittää havaitut punasiirtymät, joiden perusteella avaruuden laajeneminen näyttää kiihtyneen ainakin tasaisen aineen ja laajenemisen mallin puitteissa tulkittuna.

Einstein kutsui kosmologiseksi vakioksi nimeämäänsä pimeää energiaa suurimmaksi virheekseen. Eikä suotta. Nimittäin ilman pimeään energiaan turvautumista Einstein olisi tullut ennustaneeksi maailmankaikkeuden laajenemisen ennen kuin se havaittiin! Jättisaalis oli uimassa suoraan hänen haaviinsa, kunnes pimeän energian seireeninlaulu viekoitteli jopa itse Einsteinin väärille vesille.

Nähtävästi yhtä vaikeaa on kosmologin pidättyä pimeästä energiasta kuin on saada kynänsä pysymään pystyssä.

Kommentit (8)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
1/8 | 

Voisiko kaikkeus olla jonkinlaisessa dynaamisessa tasapinossa siten, että

a) tilaa vähenee massalliseen aineeseen

b) tilaa lisääntyy, kun ollaan tarpeeksi kaukana massallisesta aineesta

Eli kaikkeudella olisi keskimääräinen energiatiheytensä, ääripäinä hiukkassingulariteetti ja absoluuttinen nollaenergia, joita ei avaruusajassa voi fysikaalisesti ilmetä, mutta raja-arvoina kyllä. Tilan määrän muutos suhteessa tilavuuteen olisi kiivainta lähellä noita raja-arvoja, hiukkasrajalla vähentyen (inertia/gravitaatio) ja tyhjien rakennekuplien keskustoissa lisääntyen (kosmologinen vakio). 

Periaatteessa tällä idealla galaksien ja galaksiryhmien havaitusta pimeästä massasta voisi myös selittää lineaarisen osuutensa...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Future
2/8 | 

Hmm mihin sitten avaruus laajenee(pimeä aine? Onko tyhjiö oikeasti tyhjiö koska jos tyhjiö on valoisassa huoneessa niin silloin siellä on on valoa,onko valo oikeasti ainetta mutta niin pientä että sen koostumusta ei voi nähdä tai tutkia mitenkään? Entäs jos tyhjiö on pimeässä huoneessa? Silloin siellä on pimeyttä. Mitä olisi ilman pimeyttä ja valoa? Entäs jos tyhjiössä onkin pimeää ainetta ja kaikki mikä on tuntematonta on pimeää ainetta vai? Mihinköhän avaruus sitten laajenee? Mitäs jos voitaisiin kulkea niin lujaa että saataisiin kiinni se reuna mihin avaruus on laajennut ja mentäisiin sen ohi 😯 varmaan vähän epäselvää tekstiä...

MrNewTime2
Liittynyt14.7.2017
Viestejä1186
3/8 | 

"Pimeä energia on eräissä kosmologisissa teorioissa oletettua energiaa, joka työntää galaksijoukkoja poispäin toisistaan eli saa aikaan maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen, koska sillä on negatiivinen paine eli se ei pyri kutistumaan vaan laajenee."

https://www.google.fi/search?q=pime%C3%A4+energia&oq=pime%C3%A4+energia&...

Työntääkö pimeä energia galaksijoukkoja pois päin toisistansa, jolloin ne LIIKKUISIVAT avaruudessa pois päin toisistansa?

Vai saako se laajenevan avaruuden laajenemaan kiihtyvällä vauhdilla, jolloin galaksijoukot loittonevat toisistansa kiihtyvällä vauhdilla, LIIKKUMATTA avaruudessa pois päin toisistansa?

MrNewTime

MrNewTime2
Liittynyt14.7.2017
Viestejä1186
4/8 | 

Mihin laajenevan avaruuden laajeneminen perustuu?

Liittyykö liike avaruuden laajenemiseen mitenkään?

Jos, niin miten?

Jos ei, mikä liittyy?

Lämpölasjeneva aine laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen ja se perustuu siihen että lämpölaajenevan aineen ERILLISET RAKENTEET LIIKKUVAT AVARUUDESSA SUHTEESSA TOISIINSA.

Mites laajeneva avaruus?

Laajeneeko se jotenkin jotenkin itseensä vai miten?

MrNewTime

MrNewTime2
Liittynyt14.7.2017
Viestejä1186
5/8 | 

Sellaisessa avaruudessa joka muuttuu ilman liikettä, ei ole mitään järkevää.

Sellaisessa joka muuttuu siten ettei se sijaitse itse missään paikassa jossa se muuttuisi, ei ole mitään järkevää.

Laajenevan avaruuden laajenemisesta ei voi kertoa mitään, paitsi sen miten se ei laajene.

Laajeneva avaruus ei siis laajene ulos päin jo olemassa olemassa olevaan paikkaan.

Se laajenee jotenkin jotenkin itseensä.

Liittyykö liike millään tavalla laajenevan avaruuden laajenemiseen?

Jos, niin miten?

Jos ei, mikä liittyy?

Jos väite laajenevasta avaruudesta on tieteellinen, niin luulisi että näihin kysymyksiin joku pystyisi vastaamaan.

Vaan eipä ole kukaan edes yrittänyt vastata.

Lömpölaajenevan aineen laajenemiseen liittyy liike hyvin oleellisesti.

Muutos perustuu aina liikkeeseen.

ERILLISTEN RAKENTEIDEN LIIKKEESEEN AVARUUDESSA SUHTEESSA TOISIINSA.

Mihin avaruuden muuttuminen perustuu?!?

Toistan kysymykseeni

Liittyykö liike millään tavalla laajenevan avaruuden laajenemiseen?

Jos, niin miten?

Jos ei, mikä liittyy?

MrNewTime

MrNewTime2
Liittynyt14.7.2017
Viestejä1186
6/8 | 

"Maailmankaikkeus on epävakaa, koska kaikki aine – myös ihmiset – vetää kaikkea muuta ainetta painovoimallaan. Painovoima sallii meille teoriassa vain kaksi vaihtoehtoa: maailmankaikkeuden sisältö joko harvenee tai tiivistyy. Eli laajenee tai romahtaa, muttei koskaan pysy tasapainossa."

Mitähän tämä ns. vetävä voima on?

Miten se syntyy, toimii ja välittyy?

Väitän että ihminen koostuu työntävästä voimasta.

Se työntyy esiin siten ettei ilma pääse työntymään ihmisen kehon läpi.

Kun ihminen työntyy eteenpäin, ihminen syrjäyttää / työntää ilmaa edestään.

Voisi olettaa että jos se on olemassa, oli se sitten kuinka pieni tahansa, se ottaa oman tilan avaruudesta. Ja jos joku muu haluaa työntyä tuolle avaruuden alueelle, sen pitää työntää tuo toinen ensin pois siltä avaruuden alueelta työntävällä voimallaan.

Sitä voi puristaa työntävällä voimalla tiheämmäksi, mutta ei äärettömän tiheäksi.

Kun ulkoisen paineen / työntävän voiman pienentää, se laajenee oman sisäisen paineen / työntävän voiman takia isommaksi eli siinä oleva työntävä voima hajaantuu isommalle alueelle ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Eli jos se on olemassa, se on työntävää voimaa.

Mitä se vetävä voima sitten on?

Vetävä voima on ihmisen hatustaan tempaisema käsite jota ei oikeasti ole olemassa, eikä sellaista minkään ilmiön selittämiseen tarvita.

MrNewTime

MrNewTime2
Liittynyt14.7.2017
Viestejä1186
7/8 | 

Työntävää voimaa liikkuu / työntyy joka suunnasta joka suuntaan meidänkin läpi.

Magneetista peräisin oleva työntävä voima pystyy aktivoimaan vastaan työntyvää työntävää voimaa tietyissä olosuhteissa / tietyissä työntävän voiman olosuhteissa.

Se tapahtuu siten että vastaan työntyvän työntävän voiman välittävien tihentymien sisälle työntyy työntävää voimaa jonka takia niiden sisäinen paine kasvaa, ne lämpölaajenevat ja alkavat vuorovaikuttamaan ympäristönsä kanssa nopeammin ja voimakkaammin, kohdistaen työntävää voimaa ympäristön aineeseen / työntävään voimaan.

Jotta magneetista peräisin oleva työntävä voima pystyisi aktivoimaan vastaan työntyvää työntävää voimaa, pitää jonkun työntävän voiman aktivoida se ensin ja siihenhän pystyvät tiettyjen aineiden sisäiset työntävät voimat, you know or maybe not?!?

MrNewTime

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulle on toistuvasti huomautettu, että en ymmärrä suhteellisuusteoriaa, koska kutsun painovoimaa voimaksi. Painovoima eli gravitaatio ei kuulemma ole voima vaan aika-avaruuden kaarevuutta.

Onpas. Painovoima on sekä voima että aika-avaruuden kaarevuutta. Selitän miksi.

Gravitaatiokentässä vapaasti putoava pistemäinen hiukkanen ei tunne painoaan. Painottomuus selittyy sillä, että hiukkasen hitaus ja painavuus ovat täsmälleen yhtä suuret, mitä kutsutaan suhteellisuusteoriassa ekvivalenssiperiaatteeksi. Einstein teki ekvivalenssiperiaatteen kuuluisaksi ajatuskokeellaan vapaasti putoavasta hissistä. Hissin sisältä käsin ei pysty mitenkään selvittämään putoaako hissi tasaiseksi idealisoidussa painovoimakentässä vai leijuuko se painottomassa avaruudessa. Tämän takia painovoimaa voi kuvata aika-avaruuden kaarevuutena, joka saa vapaasti putoavien kappaleiden liikkeen käyristymään.

Väite, että painovoima ei ole voima, perustuu juuri pistehiukkasen painottomuuteen.

Todelliset kappaleet eivät kuitenkaan ole pistemäisiä vaan niillä on nollaa suurempi koko, kuten Tiede-lehden numerossa 11/15 selitin. Todellinen gravitaatiokenttä on myös epätasainen toisin kuin ajatuskokeen putoavassa hississä.

Epätasaisuuksien vuoksi kappaleen etupäätä vetää erisuuruinen painovoima kuin takapäätä, mikä aiheuttaa kappaleen sisälle jännitteen. Tämä vuorovesivoimaksi kutsuttu jännite tekee painovoimasta todellisen voiman. Se aiheuttaa esimerkiksi valtamerten rannoilta tutun vuoroveden.

Painovoima on voima, koska vuorovesi-ilmiö ei ole suhteellinen vaan absoluuttisen totta katsoipa sitä kenen näkökulmasta hyvänsä.

Matemaattisesti pistehiukkasten painottomuus ilmenee siten, että painovoimaa kuvaavat metriikan ensimmäiset derivaatat saadaan missä hyvänsä aika-avaruuden pisteessä nollaksi siirtymällä hiukkasen mukana vapaasti putoavaan koordinaatistoon.

Mutta suhteellisuusteoriassa painovoiman fysiikka ei ole metriikan ensimmäisissä vaan toisissa derivaatoissa, jotka muodostavat ns. Riemannin kaarevuustensorin. Kaarevuustensori on sama kaikille havaitsijoille, eli se ei häviä missään koordinaatistossa. Tämä osoittaa, että painovoima ei ole pelkästään näennäinen, havaitsijasta riippuva voima vaan aito fysikaalinen ilmiö.

Täysin toinen tarina on sitten se, että ylipäätään koko voiman käsitteestä voitaisiin fysiikassa luopua. Voimahan on vain nimi liikkeen muutokselle. Mutta se ei tee painovoimasta sen epätodellisempaa voimaa kuin sähkömagnetismi, vahva tai heikko ydinvoima, jotka yhdessä painovoiman kanssa muodostavat kaikki neljä tunnettua perusvuorovaikutusta.

Voimallista uutta vuotta kaikille elämänkaikkeuden hyvinvoinnin edistäjille!

Kommentit (13)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
1/13 | 

Hyvää uutta vuotta!

Ne vuorovesivoimat ovatkin oikeita sähkömagneettisia voimia, sidosvoimarasituksia, jotka johtuvat siitä, etteivät pistehiukkaset voi seurata geodeesien määrämiä ratojaan vaan ovat pakotettuja sidottuun muuhun liikerataan. Itse asiassahan inertian määrä eli massa voidaan katsoa aiheutuvan tuosta ilmiöstä; kun massattoman intensiteetin polku mallinetaan sopivan kiharaisena, saadaan hitaaseen paikallisuuteen vaadittava tilatuki eli avaruuden pusku massattoman polun mutkalle vääntämiseksi - massakenttä on sama kuin tilaa imevä gravitaatiokenttä.

Niin kauan kun voima määritellään kappaleiden välisiin vuorovaikutuksiin perustuvaksi, on selkeintä rajata voima sähköisiin poikittaisaaltomekanistisiin kvanttivaihtoilmiöihin perustuvaksi. Gravitaatiokenttä antaa luontevan vapaan putoamisen inertiaalikoordinaatiston (ja saattaa olla pitkittäisaaltomekanismi).

Totta on, että voima on vain eräs suure. Mutta hyvin määriteltynä se on kappaleiden samankertaisen vaikutuksen liikemäärää säilyttävä suure omalla rajatulla pätevyysalueellaan.

Jos painovoimaa ei pidettäisi näennäisenä vapaassa pudotuksessa (maanpinnalla kappale painaa maanpintaa maan todellisen puskun vastavoimalla), silloin liikkeen jatkavuudesta johtuvaa "voimaa", mm. keskipakovoimaa ja kiihtyvän koordinaatiston korjaustermi-hitausvoimaakin tulisi pitää voimana, samalla tavalla vuorovaikuttavat vapaan putoamisen inertiaalia tuottavan massa-gravitaatiokentän kanssa, mikä voidaan havaita kappaleen gradienttisena jännitysmuodonmuutoksena.

Mutta ei ole Occamin mukaista sekoilla, joten olkoon erikseen voimat ja näennäisvoimat. Kentät on keksitty tilallisina säilymislakien puolustajina.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Vierailija
2/13 | 

Eivätkös neljä perusvoimaa ole heikko ydinvoima, vahva ydinvoima, ihan pelkkä magnetismi ja vetovoima. Ihan vaan, koska en keksi loistavasta kirjoituksestasi muuta pilkkua viilattavaksi. Hyvää Uuttavuotta!

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
3/13 | 

Vierailija kirjoitti:
Eivätkös neljä perusvoimaa ole heikko ydinvoima, vahva ydinvoima, ihan pelkkä magnetismi ja vetovoima.

Kylläpä sähköisen kvantittumisen ohjaava vaikutus taitaa olla toinen pooli ja toinen pooli tilaimu; noiden yhdistelmistä saattaa rakentaa kaikki perusvuorovaikutukset, gravitaatiosta vain puuttuu samanlainen kvantittuminen, koska sähköisyys ei ole ilmiössä mitenkään mukana...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

OJP.
Liittynyt18.1.2013
Viestejä2103
4/13 | 

Niin,  milestäni  ymärrettävästi ja perustellusti  nykyfysiikan perusteista päätelty kommentti.

-   Jotain kysyäkseni, mitä tarkoitat .... kun sanot, että sähköisen kvantittumisen  ohjaava vaikutus taitaa olla toinen puoli ja toinen .... tila-imu, noiden  yhdistelmistä saattaa ratketa kaikki  perusvuorovaikutukset , gravitaatiosta vain  puuttuu samanlainen kvantittuminen , koska .....sähköisyys .....ei ole ilmiössä mitenkään mukana....

Niin, hiukkasfysiikan stanrdimallin perusteella tällaiseen johtopäätöksen  tulee  väistämättä tehneeksi, alkeishiukkasten vuorovaikutuksista. 

Sähkömgneettisen vuorovaikutuksen välittäjä hiukkanen on tumnnetusti fotoni.

  Eikö kuitenkin  suhteellisuusteorian mukaisen ... kaareutuvan  aika ..... avaruuden   kehitysprosessin   0  - 1 ..... 10 potenssin  42 s. alkuräjähdysreaktiossa  synttynyt mm. Higgsin  ...kenttä ....ja standardi mallin täydentävä  bosoni selittämään sähkömagnetismin osuutta gravitaatio ilmiön eräänä syynä. ?

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Käyttäjä11495_0
Liittynyt22.12.2015
Viestejä188
5/13 | 

"Voimahan on vain nimi liikkeen muutokselle."

Niin, kyllähän sen fotoninkin liikeradan muutokseen voimaa tarvitaan.

Fotonin liikeradan kaareutuminen Auringon ohituksen yhteydessä ei ole näennäistä. Sen liikerata muuttuu avaruudessa.

Avaruus itse sen sijaan ei kaareudu edes näennäisesti. Eihän sitä avaruutta itseään voi havannoida tai tutkia tieteellisesti

Ps. Mitähän sille laajenevalle avaruudelle itselleen tapahtuu kun sen avaruuden metrinen koordinaatisto kasvaa ja mihinkähän se perustuu? Ilmeisesti liike ei liity avaruuden laajenemiseen millään tavalla?

Täällö olen kysellyt ja selvyyttä ei ole liikkunut / työntynyt esiin

http://www.tiede.fi/keskustelu/66572/goswell_sittenkin_oikeassa_mita_ava...

.

WSolsticeHOu
6/13 | 

Kun olen kysynyt mihin avaruuden laajeneminen perustuu, olen saanut vastaukseksi sen että se nyt vaan on avaruuden ominaisuus. Mitään sen tarkempaa kuvausta siitä mitä laajenevalle avaruudelle itselleen tapahtuu silloin kun se laajenee, en ole saanut.

Mihin laajenevaa avaruutta tarvitaan? Eikö valon yleinen punasiirtymä selity yhtä vaivattomasti jos vain todetaan että se nyt vaan on valon ominaisuus?

Paitsi että me voimme pohtia mihin tämä valon ominaisuus voisi perustua.

Jos oletamme että valon aallot vuorovaikuttavat toistensa kanssa ja fotonit toistensa kanssa, niin silloin voimme selittää miksi valon nopeus on aina vakio.

Samalla selittyy

Valon yleinen punasiirtymä

Valon liikeradan taipuminen esim. Auringon ohituksen yhteydessä ja ns. gravitaatiolinssi-ilmiö.

Ja ns. gravitaatiopunasiirtymä

Kaikki nuo ilmiöt perustuisivat valon itsensä ominaisuuksiin, ei sen avaruuden ominaisuuksiin jossa valo itse liikkuu ja muuttuu.

Emmehän me voi havaita, emmekä tutkia avaruutta.

Olemme havainneet että.valo itse on muuttunut matkansa aikana. Joten eikö olisi loogisempaa yrittää myös selittää valon muutos sillä että se on valon ominaisuus?

Miten sen voisi todistaa tieteellisesti?

Entäpä jos rakennamme avaruuteen pitkän kourun jonka toiseen päähän kaukoputki jolla havannoidaan kaukaista galaksia jonka paikka tiedetään.

Tuolla kokeella voisimme tutkia miten kouru, varjostaessaan tilaa, vaikuttaa kaukaisesta galaksista tuleviin fotoneihin jotka altistuvat kourun avoimelta puolelta kourun pohjaa kohti liikkuvalle hyvinkin vanhalle valolle.

Ps. Voimme tutkia valoa ja sen käytöstä kun se liikkuu avaruudessa. Siksi voimme tutkia mitä ominaisuuksia itse valolla on ja mitä ei ole.

Avaruutta itseään emme voi tutkia tieteellisesti. Siksi sille avaruudelle onkin helppo keksiä mitä ihmeellisempiä ominaisuuksia kuten esim. Se että avaruus muuttuu ilman liikettä.

En usko että sellaista muuttuvaa voisi olla joka muuttuu ilman liikettä.

Ja liike tarvitsee taustalleen aina tilan jossa se liike tapahtuu ja minusta tuon taustan tila on sellainen avaruus joka ei muutu eli ääretön avaruus joka on ei yhtään mitään.

Vierailija
8/13 | 

Ei ole voima! Jos ihminen poistuu galaksista, saattaa ehkä käydä niin että ihminen hajoaaa atomeiksi. Päättelesimmekö tästä että painovoiman puute on voima?  Pyörit avaruusdessa, tunnet g voimia, siispä keskipakoisvoima on voima, noinko  muka voi ajatella?

Matias S
9/13 | 

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta kirjoituksesta, Teppo.

"Voimahan on vain nimi liikkeen muutokselle." Tässä pitäisi lukea "kiihtyvyys on nimi liikkeen muutokselle". Voima on klassisesti Newtonin dynamiikassa tulkittu liiketilan muutoksen syyksi. Esim. Newton itse selvästi kannatti luonnonlakien kausaalista tulkintaa (ks. esim. http://filosofia.fi/node/7124#Newtonin liikelait).

Kysymyksesi "voidaanko voiman käsitteestä ylipäänsä fysiikassa luopua" liittyy läheisesti kysymykseen siitä, ilmentävätkö luonnonlait syyseuraus-suhdetta vai eivät.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
10/13 | 

Matias S kirjoitti:
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta kirjoituksesta, Teppo.

"Voimahan on vain nimi liikkeen muutokselle." Tässä pitäisi lukea "kiihtyvyys on nimi liikkeen muutokselle". Voima on klassisesti Newtonin dynamiikassa tulkittu liiketilan muutoksen syyksi. Esim. Newton itse selvästi kannatti luonnonlakien kausaalista tulkintaa (ks. esim. http://filosofia.fi/node/7124#Newtonin liikelait).

Kysymyksesi "voidaanko voiman käsitteestä ylipäänsä fysiikassa luopua" liittyy läheisesti kysymykseen siitä, ilmentävätkö luonnonlait syyseuraus-suhdetta vai eivät.

Itse asiassa, vuorovaikutukset ovat varsinainen fysikaalinen syy liikemuutoksille. Voimat kuvaavat noita muutoksia, aivan kuten Teppo kirjoitti. Voimat ovat symmetriatekijä, jolla vuorovaikutukset jakavat muutosvaikutusta ainekappaleille niiden massaan jakautuvaksi yhteiseksi kiihtyvyydeksi.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Matias S
11/13 | 

"Vuorovaikutukset ovat varsinainen fysikaalinen syy liikemuutoksille."

Mitä tarkoitat fysikaalisella syyllä?

Otetaan kolme ehtoa kausaliteetille (peräisin Humelta):

1) fyysinen vierekkäisyys
2) ajallinen peräkkäisyys
3) syy ja seuraus ovat tarkasti erotettavia

Dynamiikan lait eivät noudata mitään näistä ehdoista:

1) yleinen painovoimalaki edellyttää kaukovaikutuksen
2) voima ja kiihtyvyys ovat samanaikaisia NII mukaan (myös painovoimalain sekä NIII mukaan vaikutus on välitön)
3) voima perustuu vähintään kahden massan vuorovaikutukseen; se ei ole jokin yksittäinen asia

Itse olen kallistumassa akausaaliseen tulkintaan luonnonlaeista. Tässä on Machin klassinen argumentti asiasta: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Causality_(physics)

Nykyisessä fysiikan filosofiassa sama pointti löytyy esim. John D. Nortonilta

Matias S
12/13 | 

Tää mun linkkien avulla kommunikointi vähän epäonnistuu, kun viimeinen sana ei mene itse linkkiin...

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä21525
13/13 | 

Kausaalisuus:

1) Vuorovaikutus tapahtuu yhteisesti, kvantti ei vuorovaikuta muiden kanssa.

2) Vuorovaikutusketjut näkyvät muille mittaajille ajallisesti peräkkäisinä riippuvuuksina.

3) Kaikki muut mittaajat ovat yhtä mieltä vuorvaikutuksien ketjuuntumisjärjestyksestä.

Dynamiikka:

1) Painovoima on näennäisvoima, kappaleet syöksyvät tilan mukana, ei edellytä kauokovaikutusta.

2) Vuorovaikutusketjut kohdistuvat aineksen efektiiviseen osaan aikakehityksessä, massapisteet kiihtyvät vuorovaikutuskvantti kerrallaan. Voima kuvaa useimmiten tapahtumaotosta keskimääräistäen - voima ei ole siten fysikaalinen suure kuin millainen on se mitnkä voimakkuutta se kuvaa: kvantittuneet vuorovaikutukset.

3) "Kaksi massaa" on huonosti määritelty - klassinen mekaniikka käsittelee kappaleita massapisteinä. Kuten kerroin, silloin käsitellään kvantitatiivisia keskimääräisyyksiä.

Kausaalisuus ja symmetria ovat pienimmän vaikutuksen periaatteen lisäksi ihan perustavimmat loogiset havainnot luonnosta - vahvasti joutuu argumentoimaan, kun lähtee niitä vastaan rikkomaan. Mutta rohkaisen toki yrittämään...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat