Luottamus turvalliseen ympäristöön tehostaa elimistön itsehoitoa.
Nykyaikainen aivotutkimus ja lääketiede ovat mittareineen vahvistaneet sen, millä henkiparantajat ja muut uskomushoitajat ovat hankkineet elantonsa kautta historian: usko aiheuttaa todellisen lumevaikutuksen, jonka teho ei riipu siitä, mihin uskoo, vaan siitä, kuinka vahvasti uskoo. Mitä vakuuttuneempi olet rituaalin, hengen tai muun lumehoidon parantavasta voimasta, sitä todennäköisemmin usko vaikuttaa vaivoihisi.
Parannustehon riippumattomuus uskon kohteesta tulee paljastaneeksi lumevaikutuksen todellisen luonteen: kyse on elimistön omia voimavaroja käyttävästä itsehoidosta, jonka uskoosi sopiva ympäristön vihje vain käynnistää.
Käynnistipä itsehoidon sitten auktoriteetin ylistämä lumelääke, maineikkaan yksisarvisterapeutin liikehdintä tai sielunhoitajan myötätuntoinen puhe, uskon sanoma elimistöllesi on selvä: olet turvassa, joten voit huoletta keskittää voimasi paranemiseen.
Lumevaikutus on ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö. Elimistömme tarvitsee tiedon yhteisön tuesta ennen kuin alkaa panostaa itsehoitoon täydellä teholla.
Hätiköivimmät ovat päätelleet, että jos usko todistetusti parantaa, pitäisi uskoa pyrkiä vahvistamaan kaikin keinoin. Mutta uskollakin on kääntöpuolensa: vaikka usko vapauttaa epäilyltä ja murehtimiselta, sen antama valheellinen turvallisuuden tunne voi harhauttaa elimistöäsi tuhoisalla tavalla.
Uskoon turvautuminen on kuin poistaisi tietokoneensa virustorjunnan: asiat voivat hoitua tehokkaammin, mutta ovet avautuvat haittaohjelmille, urkkijoille ja muille petkuttajille. Lumevaikutuksessa on kyse vastaavasta teholisästä aivoissa ja niiden käskyttämässä kehossa.
Lumevaikutus on aivojen evoluution tuote, joka on syntynyt uskon ja epäilyn hyötyjen ja haittojen ristipaineessa. Epäilijä ei tule huijatuksi, mutta jatkuva varautuneisuus kuluttaa sinisilmäisempää serkkua enemmän voimavaroja. Voittajastrategia riippuu tilanteesta ja ympäristöstä: muumitaloa ei tarvitse lukita yöksi, mutta kaikenkarvaisten todistajien vaaniessa ovella aivojen on syytä pysyä valppaana.
Tutkimukset osoittavat, että lumevaikutus hoitaa vaivoja kohdennetusti. Raajojen särystä kärsivän koehenkilön kipu lievittyy nimenomaan lumehoitoa saaneessa raajassa. Usko ei siis ainoastaan paranna yleistä mielialaa, vaan elimistö annostelee endorfiinejaan ja muita hormoneja tarpeen mukaisesti. Endorfiinien estolääkkeellä voi estää myös lumevaikutuksen.
Lumevaikutus on kuitenkin tyypillisesti heikko, joidenkin tutkimusten mukaan jopa huomattavasti yleensä oletettua heikompi. Paraneminen kun saattaa usein selittyä vain paluulla keskiarvoon: ihminen hakee hoitoa tavallisimmin ollessaan jo kuopan pohjalla, josta todennäköisin suunta on joka tapauksessa ylöspäin.
Tapaukset, joissa elimistö on parantanut itsestään esimerkiksi terminaalivaiheen syövän, ovat poikkeuksellisia. Mieleenpainuvina me vain muistamme ne parhaiten.
Pelkkään lumevaikutukseen perustuvan hoidon vaara on, että tehokas hoito viivästyy tai jää saamatta. Uskomushoito voi jättää myös varsinaisen potilaan, kuten uskomuksista ymmärtämättömän sairaan pikkulapsen tai lemmikkieläimen, kokonaan ilman uskolla itseään hoitavien aikuisten apua.
Uskomushoidot käyvät hyvin kaupaksi kenties osittain siksi, että viralliset lääkärit eivät osaa tai ehdi hyödyntää hyvän hoitosuhteen lumevaikutusta. Kiireisessä nykymaailmassa kun lääkäritkin saattavat muistuttaa ennemmin reseptejä kirjoittelevia ihmisteknikoita kuin yksilöllisen hoidon ammattilaisia.
Järki ei edellytä uskon hylkäämistä, sillä usko tehostaa sellaistakin hoitoa, joka tehoaa todistetusti myös ilman uskoa. Tällöin tulee kuitenkin uskoa siihen, mikä on järkevää – eli tieteelliseen näyttöön perustuvaan hoitoon.
Mutta onko mitään järkeä ulkoistaa oman elimistönsä itsehoito huijaamalla rikastuville lumekauppiaille?
Hyvä artikkeli, ei ole mitään lisättävää tai kysyttävää, kunhan vaan haluan antaa palautetta, että juttuasi luetaan. Niin, ja viehättävä illustraatiokuva.
Kiitos. Mukava kuulla!
Kuinka paljon lumevaikutuksesta "teknisesti" tiedetään tällä hetkellä?
Välidi kysymys.
Mä olen aika usein jankuttannu että tiede ja uskonto tulee jossain vaiheessa kohtaamaan ja uskonnollisia asioita pystytään selittämään tieteellä sekä että uskonto saattaa siinä mielessä vielä "ohjata" tiedettä.
Nämä nyt on pieniä steppejä, mutta ne on steppejä kuitenkin. Näitä ilmiöitä ja tutkimuksia todennäköisesti alkaa tupsehdella muunkin kuin paranemisen osalta ja asioista voidaan kehittää uusi "mixi" ihmisen hyödyksi.
Entäs toisinpäin, jos uskontoja aletaan optimoimaan tieteellisen tiedon perusteella? Tätähän tehdään jo esim. mainonnalle: http://en.wikipedia.org/wiki/Neuromarketing
Carlos Ruiz Zafonin Enkelipelissä muuten piru(?) houkuttelee lahjakkaan kirjailijan kehittämään koukuttavan uskonnon. Kumma kirja muutenkin, mutta minä ainakin tykkäsin, kuten saman sarjan vähemmänkin oudoista osista. http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/66361-arvio-carlos-ruiz-zafonin-enkelipeli
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Usko ja uskonto eivät ole samoja asioita, vaikka uskontoon liittyykin kiinteästi uskominen. Placebo-vaikutukseen ei liity uskonto varsinaisesti, vaan uskominen. Shamaanit, henkiparantajat tms. voivat kyllä olla jonkin uskonnon edustajia, mutta on myös sellaista placebo-vaikutusta, johon ei liity uskonto millään tavalla.
"Uskonnollisia asioita" on jo nyt jonkin verran selitetty tieteellä, käsittääkseni mm. psykologian, lääketieteen, neuropsykologian, neuropsykiatrian, neurotieteen, neuroteologian (!), kognitiivisen uskontotieteen piirissä.
- On testattu mm. uskonnollista kokemusta aivokuvantamisen menetelmin, ja todettu muistaakseni, että päälakilohko, joka liittyy mm. spatiaaliseen orientaatioon, on aktiivinen silloin, kun ihminen kokeee yhteyttä johonkin itseään isompaan entitettiin, jumalaan tms., tai kun hän tuntee, että joku/jokin näkymätön on läsnä samassa huoneessa.
- Uskonnolliset näyt ja kuuloaistimukset ehkä nykyään nähdään hallusinaatioina (joita voi esiintyä muilllakin kuin vain skitsofreenikoilla), eli patologioina? Vai erotellaanko tieteessä uskonnolliset näyt "tavallista" hallusinaatioista? Jos henkilöllä on messiaaninen tai profeetallinen suuruusvainoharhainen harhaluuloisuushäiriö (luulevat olevansa jumala, profeetta tms.), saattaa tällaisen kokemuksen näkeminen hengellisenä ja hyvänä asiana viivästyttää oikeaan hoitoon pääsyä, ja hoitamaton psykoosi tai harhaluuloisuus voi puolestaan olla hengenvaarallinen, ihminen voi esimerkiksi kuvitella osaavansa lentää ja hypätä jostain korkealta paikalta, tai hän voi luulla jumalansa käskevän häntä surmaamaan muita ihmisiä tms..
- Hurmoksellinen ihmeparantaminen tai sairauksien parantamisyritykset pelkästään rukouksilla kai nähdään lääketieteessä kielteisenä asiana lähinnä sen vuoksi, että tutkittun tietoon perustuvaan lääketieteelliseen hoitoon pääsy ehkäistyy tai hidastuu. Tuollaisesta "ihmeparanamis"yrityksistä voi olla kyllä suoranaista haittaakin, jos esimerkiksi mielenterveyden häiriöt, epilepsia, aivohalvaus, depressio tms. selitetään demoneilla, piruilla ja ties millä, (eli lääketieteen kannalta virheellisin selitysmallein), ja jos näitä yritetään sitten häätää, sen sijaan että ihminen ohjattaisiin oikeaan hoitoon, esimerkiksi psykoosin hoitoon psykoosilääkkeillä, jolloin "riivaajat" katoavat. Tässä Quackwatch-linkissä kerrotaan 140 lapsen kuolleen "ihmeparantamisen" takia.
Tietääkseni yhtään oikeaa lääketieteellisesti todettua sairautta ei ole ihmeparantamalla, kaatamalla tms. todistettavasti parannettu.
(Kokonaan toinen asia on sellainen rukous, joka antaa voimaa ja lohtua, ja joka ei estä sairauksien asianmukaista hoitoa. Semmoisesta voi olla hyötyä ja iloa. Onpa uskonnollisella vakaumuksella muistaakseni todettu yhteyttä hyvään terveyteenkin.)
Voi olla mahdollista, optimointia myös siihen suuntaan.
Mä nään nykyisen kristinuskonnon liian etäisenä. Buddhismi kun taas on "tässä ja nyt".
En usko että kristinuskokaan alunperin on ollu "käsittämätöntä puhetta". Sen on ollu pakko olla jotain konkreettisempaa että ihmiset on ylipäätään "ostanu" sen. Eli jonkinlaista alkulähteelle palaamista, enkä tarkota nyt mitään uskon lieveilmiöitä vaan sitä "hyvää kamaa".
Uskonnon positiiviset asiat ja ajatukset kun yhdistää tieteelliseen mixiin niin ehkä siitä tulee nykyihmiselle parempi ja realistisempi vaihtoehto.
Alempi linkki johtaa Stubbin hampaisiin: Raju ulostulo Alexander Stubbilta: ”Tämä ei ole ollut onnistunut hallitus”
BCK kirjoitti aikas hyvin.
Itse en välittäisi elää sellaisessa maailmassa, jossa uskonto ja tiede lyödään samaan läjään. Yrityksiä siihen suuntaan on nähty ja vaikutukset sen mukaisia, taantumusta. Tiede on tiedonhankkimisen väline ja uskonto... ehkä parempi olla sanomatta mitä.
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
En usko että se sun ja mun elinaikana tapahtuukaan.
Tiede on tiedonhankkimista varten ja välillä mennään komeesti mettään.
Tiede ei myöskään pysty pelastamaan ihmistä. Kun asiat menee isossa laajudessa käteen niin eipä ole tieteestä ollu juurikaan apua. Ylipaino, diapetes, syöpä, verenpaine jne... 90% ihmisistä sairastaa sairauksia joita tiede ei pysty auttamaan. Yksinkertaisin lääke olis niukat tai kohtuulliset elämäntavat mitä joissain uskonnoissa myös opetetaan. Ei kaikki uskonnot ole sokean uskomisen tuputtajia.
Vapaus valita. Kaikki ihmiset eivät vain ole orjentoituneita hoitamaan itseään, vaikka keinoja olisikin tarjolla. Melko marginaalisia ovat ne sairaudet joihin ei jotain apua löydy. Ja on varsin tavallista, että ikääntyessään tulee sairaammaksi.
Noihin mainitsemiisi sairauksiin on apuja olemassa nimenomaan tieteen kautta. Vaikka kaikkia sairauksia ei pystytä parantamaan, niin niiden kanssa pystytään elämään tieteen avittamina. Kannattaa muistaa, että lääkkeen, oli se sitten mihin vaivaan tahansa, tulee olla toimivampi kuin lumelääke saadakseen myyntiluvan. Että auttamaan kyllä pystytään paljon enemmän kuin esität. Diabetesta hoidellaan ruokavaliolla (ja insuliinilla), verenpainetta verenpainelääkkeillä, vakavaa ylipainoa sekä konservatiivisesti että tarvittaessa kirurgisesti jne. Ja ihmiset pystyvät elämään melko laadukasta elämää sairaudestaan huolimatta.
Syöpiäkin on niin moneen lähtöön, että siitä puhuminen, ettei hoidot toimi ja tiede auta on lähinnä tietämättömyyttä. Jo se, että syöpä diagnosoidaan, on tieteen avittama juttu. Toki noin 30 % ihmisistä lopulta kuolee syöpään, mutta johonkinhan sitä on kuoltava kun vanhaksi elää. Ikääntyminen on joidenkin sairauksien riskitekijä. Kello käy, tik tak.
I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.
Ihan hyvää "shittiä" laitoit. Tartun kuitenkin vain tähän kohtaan. Kun aivotoimintoja tutkitaan aivokuvantamisen menetelmin niin aina siellä jotain liikkuu. Eri aivoalueilla näkyy "liikettä" riippuen siitä mitä ihminen tekee, katselee tai tuntee.
Se että uskonnollista tunnetta tai elämystä pystytään kuvantamaan jonkun tietyn aivoalueen kautta ei selitä mielestäni sitä tunnetta vaan että se tuntemus aiheuttaa liikehdintää sillä alueella. Eli kimmoke tai ärsyke voi johtua jostain aivan muusta. Se että jos tunne saadaan aikaiseksi jollain menetelmällä ei todista että tunne johtuu tuosta alueesta vaan siitä että joku ulkoinen tekijä stimuloi sitä aluetta ja synnyttää tunteen. Mikä siis on se asia joka stimuloi alunperin?
Tämä tietysti riippuu paljon syövästä. Mutta joo, on kuitenkin syöpiä joidenka ennuste on erittäin huono ja syöpiä joiden ennuste on parempi. Toisaaltaan kun ihminen tietää että sairastaa tappavaa tautia niin miten se vaikuttaa? Veikkaan että saattaa nopeuttaa kuolemaa ja hoidot vie monessa tapauksessa voimat. Se että kitumalla pystytään pitkitttämään elämää ehkä hieman ei ole mun mielestä mikään merkittävä hoito. Toinen vaihtoehto on ehkä elää hieman laadukkaammin loppuaika ilman "lääkityksen tuomaa kidutusta".
Suurin osa sairauksista on itseaiheutettuja. Runsaudensarvi on tietysti valintakysymys.
Mut esimerkiks ramadan aikana varmaan muslimit hiukan laihtuu. Joluna taas kristytyt lihoo.
Monet asiat uskonnossa onkin ehkä alunperin "suuniteltu" kansanterveyden kannalta.
Harhaisen onnentunteen elimistöön tuottaman positiivisen vaikutuksen tutkiminen on tiedettä. Harhainen onnentunne taas voi olla seurausta uskonnosta tai muusta mielen häiriöstä. Millään muulla tavalla tiede ja uskonto eivät kohtaa.
Paitsi että tiede rupee kehittelemään ja imitoimaan sitä "harhaista onnentunnetta".
Muistaakseni on ollut kokeita, joissa aivoja on stimuloitu (magneettien avullako se oli?), ja on aikaansaatu jonkinlaisia uskonnollisia kokemuksia. En pikagoogletuksella löytänyt muita kuin ns. "jumalakypärän", jonka koetuloksia ei kai ole voitu toistaa. Jos en ihan väärin muista, niin aivoleikkauksissakin on stimulaitu aivoja (sähköllä?) ja aikaansaatu kaikenlaisia erikoisia tuntemuksia.
Toisaalta muuntuneita tajunnantiloja, jotka voivat kai muistuttaa uskonnollisia tiloja on kuvailtu erilaisten psykedeelisten huumeiden yhteydessa, esimerkiksi peyoten. Peyotea on nimenomaan käytetty uskonnollisen transsin saavuttamiseen, nk. muitakin luonnon antimia. Ja transsejahan kai voi esiintyä muutenkin kuin uskonnollisissa yhteyksissä, esimerkiksi musiikin mukaan tanssissa, paikkallaan pyörimisellä yms..
Jostain syystä ihmisillä on taipumus yrittää saada pönttö sekaisin tavalla tai toisella, oli se sitten alkoholi, huumeet tai uskonto. Tai no, ei tämä rajoitu vain ihmiseen, sillä kyllä ne eläimetkin voivat semmoiseen pyrkiä, syövät esim. käyneitä marjoja ja humaltuvat.
http://en.wikipedia.org/wiki/Neurotheology
ps. Sorry syrjehtiminen, tämä ei enää taida nimeksikään kuulua parantamiseen. Paitsi siinä mielessä, että näillä mainituilla muuntuneilla tajunnantiloilla saattaa ehkä olla parantava vaikutus joissakin tapauksissa? Jossain huumekeskustelussa täällä T-foorumilla taidettiin näin esittää, mutta en kuolmaksenikaan muista, mitä se keskustelu käsitteli, joten en löydä sitä.
Ateismi rappeuttaa kehon mutta parantaa mielen.
Uskonto rappeuttaa mielen mutta parantaa kehon.
Edelliset luo rationaalista tiedettä, jälkimmäiset (mormonit jne) elää terveellisemmin ja siksi pitempään ?
Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU
Stabiili mielentila ja luottamus siihen mitä tehdään parantaa. Olkoon se sitten usko, uskomushoito, luottamus omaan lääkäriin tai mikä tahansa. Kuitenkin oma positiivinen tunne kyseistä ihmistä, auttajaa tai menetelmää kohtaan auttaa. Negatiivinen tunne ja epäluottamus pitkittää parantumista tai jopa sairastuttaa lisää. Eli mikä tahansa positiiivinen fiilis saa asiat paremmaksi terveyden osalta, kuin myös muussakin elämässä.
No jos tuollainen Tohtori tulee parantamaan, kuka hemmetti uskaltaa käynnin jälkeen sairastella. Tulee pian uudestaan.
Joo, ei se varmaan edesauta paranemista, ettei luota lääkäriin (tai henkiparantajaan, puoskariin tai huijariin), silloinhan edes placebo ei toimi.
Toisaalta on näköjään aika heikosti näyttöä positiivisen ajattelun parantavalle vaikutukselle, ainakin seuraavan linkin mukaan, ja vaatimus positiivisuudesta voi aiheuttaa jopa aivan päinvastaisen vaikutuksen kuin oli tarkoitettu. Positiivisella ajattelulla on negatiivisiakin puolia, mm. nuo alla olevat boldaukseni.
Liittyy myös aiempaan kommenttiini puoskareista ja henkiparantamisesta.
SciAm: Can Positive Thinking Be Negative?
...
In fact, much of the data supporting solid benefits from positive thinking is weak. According to a 2010 review by Cornell University psychologist Anthony Ong, although most studies show that optimistic people tend to be physically healthier than others and they may also live longer, these findings come from correlational studies, which examine statistical associations between positive thinking and life outcomes but cannot tell us about cause and effect. Thus, thinking positively might make us healthier, but being healthier may instead lead us to think positively. Another interpretation of the same results: positive thoughts and good health are the result of a third factor—being highly energetic, say—that was not measured in most of these studies. The same ambiguity plagues most studies purporting to show that optimism can lift depressed moods or boost job performance.
...
Work by Wellesley College psychologist Julie Norem and her colleagues shows that depriving defensive pessimists of their preferred coping style—for example, by forcing them to “cheer up”—leads them to perform worse on tasks.
Moreover, in a 2001 study of elderly community participants, Seligman and Brandeis University psychologist Derek Isaacowitz found that pessimists were less prone to depression than were optimists after experiencing negative life events, such as the death of a friend.
...
Another study calls into question the healing power of positive affirmations—those ubiquitous fixtures of pop psychology parodied by former comedian Al Franken as counselor Stuart Smalley (“I’m good enough, I’m smart enough, and doggonit, people like me”). In a study published in 2009 University of Waterloo psychologist Joanne Wood and her colleagues found that for participants with high self-esteem, repeating a positive affirmation (“I am a lovable person”) multiple times indeed resulted in slightly better moods right afterward. But among those with low self-esteem, the positive affirmations backfired, resulting in worse moods. Wood and her colleagues conjectured that statements like Smalley’s ring hollow in the minds of individuals with low self-esteem, serving only to remind them of how often they have fallen short of their life goals.
...
Positive thinking surely comes with advantages: it may encourage us to take needed risks and expand our horizons. But it has downsides as well and may not be for everyone, especially those for whom worrying and kvetching come naturally as coping mechanisms. Moreover, positive thinking may be counterproductive if it leads us to blithely ignore life’s dangers. Finally, as journalist Barbara Ehrenreich warns in a 2009 book, the pervasive assumption that positive attitudes permit us to “think our way out of” illnesses such as cancer has an unappreciated dark side: it may lead people who fail to recover from these illnesses to blame themselves for not being more chipper.
Erinomainen kirjoitus (edit: niin blogiteksti kuin BCK:n viestikin). Lisäisin kuitenkin tuohon lainaukseen säilytämääni viimeiseen sulkeissiin upottamaasi kappaleeseen sen, että uskonnollisuuden terveyshyödyt eivät johdu välttämättä niinkään uskonnollisesta vakaumuksesta kuin ulkoisista olosuhteista, yhteisöllisyydestä ja rituaaleista. Tai nimenomaan uskonnollinen vakaumus linkittynee asiaan toista kautta. Löytämäni artikkelin perusteella ainoa hyöty, joka uskonnollisuudesta nousee esille, liittyy yhteisöllisyyteen ja rituaaleihin, jotka alentavat stressiä paremmin kuin uskonnottomilla verrokeillaan koska uskonnottomilla verrokeilla ei ole perinteisesti ollut vastaavaa yhteisöllisyytä ja rituaaleja. [1] Alentunut stressi linkittyy mm. hyvään sydänterveyteen ja hyvään immuunipuolustusjärjestelmään. [2]
Kun terveimmät ihmiset asuvat kuitenkin maissa, joissa on kaikkein vähiten uskonnollisuutta, [1] uskonnollinen vakaumus vaikuttaa pikemminkin haitalliselta. Tai jos ei vaikuta, kannattanee siinäkin tapauksessa sijoittaa budhalaisuuteen kuin ainakaan kristinuskoon. [3][4]
Näyttäisi edellä esitetyn perusteella kuitenkin siltä, että uskonnottomuus ja yhteisöllisyys ja tai uskonnottomuus ja rituaalit olisivat tässä suhteessa keskeisiä asioita hyvän terveyden kannalta.
Mitä tulee uskonnolliseen vakaumukseen, se varmaankin sitouttaa ihmistä yhteisöllisyyteen ja rituaaleihin, eli sitä kautta uskonnollisella vakaumuksella lienee perusteltu paikkansa yhtälössä, mutta kuten aiemmin tuli ilmi, että terveys korreloi uskonnottomien yhteiskuntien kanssa, olisi perusteltua löytää yhteisöllisyyteen ja rituaaleihin sitouttava vakaumus jostain muusta kuin uskonnollisesta liturgiasta.
[1]https://www.psychologytoday.com/blog/the-human-beast/201212/are-religious-people-healthier
[2]http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/miksi_stressi_sairastuttaa
[3]http://www.dailymail.co.uk/news/article-2884643/How-having-faith-makes-fat-Religious-people-likely-overweight-compared-atheist.html
[4]http://www.northwestern.edu/newscenter/stories/2011/03/religious-young-adults-obese.html
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
Tässä taas lisää esimerkkejä siitä kuinka uskonto ja tiede kohtaa. Esimerkkejä myös siitä kuinka tiede pyrkii synnyttämään tai hakemaan vaihtoehtoisia malleja uskonnolle tai sen positiivisille vaikutuksille. Yhteisöllisyys ja rituaalit onkin tärkeää.
Jos mennään hiukka takaisinpäin ajassa ja otetaan vaikka TUL:n urheiluseura niin kuinka paljon siihen liittyi yhteisöllisyyttä, riituaaleja ja terveitä elämäntapoja?
Oman ajattelun takana vaikuttaa jossain määrin Buddhalainen ajattelutapa koska se nyt sattuu olemaan yhteisö jossa elän. En kuitenkaan tunnusta mitään uskontoa vaan olen neljännen polven pakana. Ajetteluuni ei ole myöskään päässyt vaikuttamaan joku "kusipääuskis" vaan kaikki tapaamani uskikset on olleet yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin.
Jos fysiologinen tila jotenkin muuttuu, tuntuu luonnolliselta, että muutos on seurausta joidenkin geenien toimintamuutoksesta. Joidenkin proteiinien määräsuhde esimerkiksi on muuttunut tai jokin geeni on alkanut tilapäisesti tuottaa hieman erilaista proteiinia.
Mutta miten joku lumelupaus tai vastaava, esimerkiksi haitallinen uhkaus, voi kulkeutua geeneihin asti enemmän tai vähemmän toteutuakseen ja aiheuttaakseen fysiologisia, jopa mitattavia muutoksia?
Yksi olennaisimpia viestin geeneihin (tai säätelygeeneihin) kulkutien osia saattaa olla geenien "päällä" sijaitseva epigeneettinen järjestelmä metyyliryhmineen, histoneineen, erilaisine proteiineineen jne.
http://www.tiede.fi/keskustelu/4002850/ketju/epigenetiikka_on_uusi_huono_vanhemmuus/sivu/1#comment4138889
Metyyliryhmien sijoittuminen genomiin ja sen myötä tapahtuva esivanhempien kokemien olosuhteiden perinnöllinen heijastuminen jälkeläisissäkin ymmärretään jo jossain määrin, mutta esimerkiksi histonien ja mahdollisten muiden epigenetiikkaan kuuluvien järjestelmien tuntemus on vielä erittäin heikko tai olematon.
Kohdistettujen sanojen tai ajatusten, lumelupausten, uhkausten, meditaation jne. psykofyysiset vaikutukset voisivat kulkeutua aistimusten tasolta geeneihin juuri epigeneettisen kerroksen toistaiseksi tuntemattoman kyvyn kautta. Epigeneettinen kerros toimisi ikään kuin viestien vastaanottimena ja välittäjänä säätelygeeneille.
Plasebo-ilmiö osoittaa, että elimistössä on myös tietoa siitä, mihin paikkaan parannusta tarvittaisiin, koska lumelääkkeen ottaminen vaikuttaa usein juuri siihen kehon tai mielen alueeseen, jota hoidon sanotaankin koskevan.
Tämän merkilisen tietorakenteen perimmäisenä sijaintipaikkana voisi olla juuri geenien ja oletettavasti myös mielen kanssa välittömässä yhteydessä vaikuttava epigeneettinen järjestelmä.
Lopuksi herää kysymys, missä määrin esimerkiksi lumevaikutusta voitaisiin tehostaa tutustumalla epigeneettisen järjestelmän vastaanottokyvyn luonteeseen. Esimerkiksi ilmaisun ja sen taustan (esim. erikoislääkäri!) vakuuttavuutta tiedetään jo jossain määrin voitavan muunnella.
Jos lääkäri valkoisen takkinsa sijaan pukeutuisi likaiseen haalariin ja hinkkaisi samaan aikaan harrasteautonsa osaa kun kuuntelee potilaan oirekuvausta, tuskin parantaa yhtä hyvin, vaikka eroa on vain olemus.
Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro
Kyllä tietysti negatiivisia vaikutuksia saa esille positiivisuudestakin kun niitä oikeen rupee kaivamaan. Itse en ole missään nimessä "amerikkalaisen epärealistisen tsemppaamisen" kannattaja vaan ihminen tietysti menee persoonallisuutensa mukaan ja yrittää kehittyä omista lähtökohdistaan. Se että ajattelee positiivisesti esimerkiksi vaaratilannetta ei ole positiivisuutta vaan tyhmyyttä.
Toisaaltaan jos ruvetaan hakemaan negatiivisia vaikutuksia ja piirteitä negatiivisuudesta niin kyllä siinä päästään ihan täydelliseen oman elämän tyrimiseen ja terveytensä menettämiseen asti.
Ei ole vielä kaivossa pohja näkyvissä. Hieman on pintavesiä hämmennetty. Se että jotain ei ole ole todistettu ei meinaa etteikö sitä ole olemassa. Johtopäätöksiä voi aina yrittää vetää tiedettyjen asioitten pohjalta ja soveltaa sitä tuntemattomaan. Se tuntematon kun usein käyttäytyy tiedettyjen asioitten kanssa samankaltaisesti.
Löytyisikö tiukan kurin fasisti-natseista tai marxilais-leniniläisiltä jengeiltä positiivisia esimerkkejä ?
Entä jostain suomalaisesta työväenliikkeen urheiluseurasta ?
(Nykyiset urheiluseurat on juoppo vitsi).
Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU
Ei nyt ainakaan muistu mieleen, että olisin moisiin esimerkkeihin törmännyt missään (ainakan tämän asian kannalta, mikä ei tarkoita sitä, etteikö sellaisia voisi olla). Nähdäkseni suuri osa tieteen tuloksista kiellettiin molemmissa ympyröissä ja molempien ryhmien johtohahmot olivat sen verran vainoharhaisia, etten oikein usko, että kummankaan ryhmän sisällä olisi voinut syntyä juuri kovin toimivaa yhteisöllisyydenkään tunnetta. Tietysti fasistinatsien hirveyksistään tunnettu lääkäri Josef Mengele vei ilmeisesti tiedettä eteenpäin, mutta hänkin menetelmillä, joista maksettiin kyllä aivan liian kova hinta.
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
SamiKoku: Tässä taas lisää esimerkkejä siitä kuinka uskonto ja tiede kohtaa.
Tässä häiritsee kovasti se näiden entiteettien historiallinen funktio. Ammoin näitä kahta tuskin asiallisesti pystyi erottamaan toisistaan. Vasta joskus 1600 luvulta alkanut empiirisen tieteen synty alkoi pikku hiljaa eriyttämään tiedettä yhteiskunnan uskonnon murskaavasta ylivallasta. Meille länsimaisille ihmisille siis lähinnä kristinuskon yhteiskunnallisesta kaikinpuolisesta (usein orjuuttavasta) dominanssista.
SamiKoku elää aivan toisenlaisessa todellisuudessa. Siellä uskonto ei ole uskontoa, vaan lähinnä vallanpitäjienkin hyväksi havaitsema yhteiskunnan koherenssin ylläpitäjä, yhteiskunnallisesti hauska ja viihdyttävä Akuutti-ohjelma. Sikäläisestä vinkkelistä voi hyvin väittää, että uskonto ja tiede lähestyvät toisiaan. He eivät lyö toisiaan raamatulla päähän eivätkä kiivaile helvetillä.
Mutta mitä muuta tämä on kuin valtapolitiikkaa. Myös entisen Neuvostoliiton uuden tsaarin myötä on Venäjäkin kohisten uskonnollistumassa. Nykyinen nomenklatuura edistää ja suosii tietysti kaikkea yhteiskunnan koherenssia (ja Putin hykertelee). Myös USA on yksi maailman uskonnollisimpia valtioita mitä ihmeellisimpine äärivariaatioineen (olen asunut USA:ssa, joten kokemustakin on).
Ajattelevalle ihmiselle on kysymys arvovalinnasta. Myönnän auliisti, että sukeltautuminen mihin tahansa hengelliseen/henkiseen yhteisöön voi suurestikin auttaa ihmistä, jonka jokapäiväinen elämä pyörii Salen ja maksalaatikkotarjousten ympyröissä. Nykyinen teknistyvä/dataistuva maailma varmasti tuntuu monesta turhauttavalta.
Toinenkin mahdollisuus on. Todellisuus on taruakin ihmeellisempi. Ja tässä tarkoitan nimenomaan eri tieteitä. Niiden ylenmäärinen runsaus on järisyttävän antoisaa. Tämä on tietysti se mainitsemani arvovalintakysymys. Vaatii tietysti erilaista aloitteellisuutta kuin muutoin elintasotaistossa pärjäämisessä.
Koen uskonnon ja tieteen sotkemisen/yhdistelyn älylliseksi lepsuiluksi. En voi mitään sille, että se etoo epärehellisyydellään. Minulla on toki uskovaisiakin ystäviä. Hyviä sellaisia. Mutta kiusaa kun näkee kuinka heitä viedään kuin pässiä narussa. He toki myöntävät, että ei tässä järkeä olekaan. On kysymys yhteisön henkisestä tuesta ja epämääräisestä ”taivaaseen” pääsemisen odottelusta.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tällaiset Usko parantaa-viritelmät ovat kuin tiede-uskontosmoothieita. Näissä on vaarana että taustalla olevia vaikutusmekanismeja hämärretään ja uskon/uskonnon merkitystä korostetaan.
Voin hyvinkin olla erilaisessa todellisuudessa, koska minun todellisuudessani uskonto ei ole helvetillä pelottelua tai lupausta tulevasta paratiisista. Minun todellisuudessani helvetti tai taivas on tässä ja nyt. Omista valinnoista riippuu kuinka lähellä on helvettiä tai taivasta. Uskon että uskonnon "alussa" tämä on nimenomaan ollut se porkkana jolla uskontoa on ihmisille opetettu. Vaikea sisäistää asiaa jos se ei tunnu juuri nyt sisälläsi.
Uskovaiset joita tunnen on ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin, jotkut jopa parempia ja lempeämpiä kuin ihmiset keskimäärin. Ei ne paasaa helvetistä tai kiirastulesta eivätkä ole vietävissä kuin pässit narussa.
Kuten sanoin, olen neljännen polven pakana. Äitini tapasi opettaa minulle kuitenkin iltarukouksen. Hänen elämässään on ollut hetkiä jolloin on ollut hyvä syy pää rukoukseen painaa ja se on saattanut lohtua tuodakkin, joskus myös meidän jälkikasvun takia. Lapsena olin jehovalaisessa hoitopakassa välillä ja meillä oli myös pari helluntalaista naapuria ja minulla on ollut hyviä helluntailaisia työkavereita. Yksikään ei ollut pässi narussa eikä yritttänyt minulle mitään tuputtaa vaikka "join koneessa vieressä kaljaa".
Oma suhtautuminen uskontoon siis on varsin positiivinen koska minun ajatteluani sen osalta ei ole kukaan "kusipää uskis" päässyt myrkyttämään.
Uskonnossa on hyviä juttuja ja nitä kannattaa tutkia.
Sen valtiollisen skeidan voi jättää pois.
Kuka tahansa voi tehdä itselleen oman "paketin" ilman ainuttakaan välikättä, eikä sitä edes tarvitse enää silloin kutsua uskonnoksi vaan elämäntavaksi tai pyrkimykseksi elää niin hyvin kuin pystyy. Jumalankin voi halutessaan unohtaa. Sitten alateenkin olla jo aika lähellä Buddhismia. (Joka sekin on uskonto, mutta enemmässä määrin myös elämäntapa.)
Maailmassa ei ole ainoatakaan täysin "puhdasta" asiaa, ei uskonnossa eikä tieteessä. On itsestä kiinni mitä asioita niistä poimii ja omaksuu.
Näin mäkin ajattelen. Uskontoon käpertyminen on ikään kuin vastuun pakoilua ja luovuttamista. Viimeinen morfiinipiikki ennen loppua. En oikein usko että maailman hyvyys paikkana ihmisille ja muille otuksille voi pidemmän päälle rakentua uskomusten varaan vaikka ne kantajilleen lohtua, toivoa ja mukavia aivokemikaaleja toisivatkin.
Uskontoon käpertyminen voi olla tällaista. Mutta kristinuskossa on arvojen suhteen sisältöä, joka saa tekemään äärimmäisiä tekoja jonkun hyväksi. Kaikilla on oikeus ja mahdollisuus tällaisia tehdä, en sitä sano.
Mutta sellainen asia kuin "lähimmäisenrakkaus" kuuluu kristinuskoon, eikä ole oikeastaan tieteellisesti selitettävissä tai perusteltavissa. Joskus luin joko Tiede-lehdestä tai Tieteen kuvalehdestä artikkelin, jossa sanottiin "lähimmäistä kannattaa rakastaa."
Jos lähimmäisenrakkaudella tarkoitetaan/tarkoitettaisiin sitä mitä se merkitsee kristinuskossa, lause olisi yksinkertaisesti väärin. Kristinuskossa lähimmäisenrakkaus nimenomaan EI ole ns. kannattavaa. Sitä ei toteuteta vastapalveluksen toivossa tai yhteiskunnan toimivuuden, ihmislajin menestymisen ja säilymisen vuoksi ja yhteistä hyvää silmällä pitäen.
Vaan sen yhden ainoan ihmisen vuoksi, josta eroon hankkiutuminen voisi olla yhteiskunnalle hyödyllisempää. Tällä on ollut suuri merkitys suomalaisessa ja pohjoismaisessa arvomaailmassa. Kaikkia tulee auttaa. Vaikka oikeasti "järkevämpää" ja "kannattavampaa" olisi päinvastoin laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Yhteiskunnan hyvinvointia ja toimivuutta silmälläpitäen.
Tämä on nähdäkseni enemmän vastuun kantamista kuin sen pakoilemista. Ja viemistä paljon pidemmälle kuin olisi "järkevää" ja tieteen ja evoluution kannalta perusteltavissa.
Uskovat voivat käyttäytyä törkeästi ja julmasti. Ja monet uskonnottomat voivat olla tässä esimerkillisä. Mutta näkisin, että sellainen näkemys, joka antaa todella KAIKILLE yhtä suuren arvon ihmisinä, riippumatta yksilön panoksesta yhteiskunnalle, yhteisölle tai laumalle, tarvitsee jonkinlaiset syvällisemmät perustelut ja motiivin kuin tiede ja evoluutio antavat.
Minä olen samaa mieltä, mutta toisaalta en näe mitään pahaa siinä, että joku saa sen viimeisen morfiinipiikkinsä. Jos joku juttu auttaa, terminaalivaiheessa voi vetää huumeita tai tulla uskoon ihan vapaasti. Riippuvuuden syntyminen ei haittaa (tämä muuten liittyy suomalaiseen kivunhoitopolitiikkan perinteeseen, mutta ei siitä sen enempää tässä).
Mutta parannuksena sairauteen tms. tilaan uskossa on sellainen ero lääketieteelliseen hoitoon, että usko usein jää osaksi elämää (kuten tietysti jotkut lääkityksetkin). Jos se on joku buddhalaistyyppinen tai tapaluterilainen, enemmän elämänkatsomuksellinen vire kuin tiukka sääntökokoelma, siinäkään ei varmaan ole suurempaa ongelmaa. Mutta jos vaikka alkoholismista päästäkseen on lähtenyt mukaan johonkin fundislahkoon, lopputulos on näin sivullisen kannalta aika laiha.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Tähän pitää tarkentaa (BCK jo vastasikin hyvin ja se stimulaatiovaikutus on minusta hyvä osoitus syystä ja seurauksesta). Kuvantamistöissä mietitään tarkasti se, mihin verataan. Kaikki aivokuvantaminen perustuu siihen, että jo joku taustataso, johon muutoksia verrataan. Ja se taustataso yritetään aikaansaada mahdollisimman lähelle sitä kiinnostavaa tilannetta.
Esimerkiksi on tutkittu tuttujen kasvojen katsomisen vasteita. Silloin tausta ei ole musta ruutu eikä mikään abstrakti kuva, vaan vieraiden ihmisten kasvojen katselu ja monella kuvalla, ettei yksittäisen naaman piirteet, tykkääminen tms. satunnaiset jutut vaikuta. Samoin tuttuja kasvoja esitetään monta ja eri yhteyksistä tuttuja (julkisia henkilöitä). Silloin jää vain ero siihen vierauden versus tuttuuden välille. Kaikki muu kuvan näkemisen aiheuttama sutina, henkilön tunnetila, stressi, nälkä, pissähätä, mummon sydänkohtaus yms. pysyvät molemmissa samoina ja jäävät huomiotta. Ja kun pareja toistetaan paljon (kymmeniä), satunnaiset mielenliikkeetkin tasoittuvat vertailussa.
Tunnetutkimuksessa on pitkään ollut kaksi teoriaa: tunne synnyttää siihen liittyvät keholliset reaktiot tai että kehollinen reaktio synnyttää tunteet. Aivot ovat vähän tuossa välissä, koska tunne "on" aivoissa, mutta aivoissa jotkut muut osat reagoivat sitten siihen tunteeseen. Sen sijaan esimerkiksi autonomisen hermoston aktiivisuus (sykenousu, hikoilu) tulee aika selkeästi tunteesta eikä toisin päin.
Minusta tuo, että tiettyjä aivoalueita stimuloimalla saadaan aikaa tunnetiloja on hyvä osoitus syystä ja seurauksesta.
Leikkauksissa muuten käytetään suoraan sähköä korteksin pinnalle ja kai syvemmällekin, jos reikä on tehty. Potilas herätetään siinä kallo auki ja kysellään, miltä tuntuu ja pyydetään tekemään jotain tehtäviä :D. Tavoitteena on yleensä paikantaa joku tärkeä alue, ettei siihen kajota kun jotain muuta poistetaan lähialueelta. Kallon päältä stimulaatio tehdäään yleensä magneettikentällä (TMS) ja joskus tasavirralla (TDCS). TMS vastaa ainakin jossain määrin sähköshokkihoitoa, johon potilas pitää (nykyisin) nukuttaa. TMS on myös tutkimusmenetelmä neurotieteen ja psykologian puolella.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Tuo on hyvin lyhytnäköisesti päätelty. Modernia Kokoomuksen kvartaali-ideologiaa mädännäisimmillään. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Luottamus ihmisiin ja yhteiskuntaan on yksi tärkeimpiä tekijöitä vauraan ja vakaan yhteiskunnan luomisessa. Jokainen ihminen tietää, että voi minä hetkenä hyvänsä menettää terveytensä, asemansa ja omaisuutensa. Ja jokainen ihminen pelkää sitä jollain tasolla. Siksi ihmiset kunnioittavat sellaista yhteiskuntaa, joka takaa jonkinlaisen ihmisarvon ja turvan, ja vain se mahdollistaa yhteiskunnan taloudellisen ja teknisen kehityksen. Kehitysmaiden ongelma on siinä, että ihmiset eivät luota yhteiskuntaan ja toisiinsa ja pyrkivät siksi vedättämään aivan kaikilla tasoilla slummikurjalistosta diktaattoriin aina kuin voivat. Pelko estää kehityksen.
Ehkä luottamus yhteiskuntaan ei ole tiedettä, mutta ei se ole myöskään uskontoa. Normaalin järjen ja moraalin omaava ihminen pystyy päättelemään sen omilla aivoilla, että yleinen ihmisarvo antaa pitkässä juoksussa kaikille enemmän kuin ottaa. Jotkut ovat ehkä niin kurjassa asemassa, etteivät välitä, jotkut ovat oman vallan ja rikastumisen sokaisemia eivätkä välitä, jotkut ovat uskonkiihkon sokaisemia eivätkä välitä ja toimimattomassa yhteiskunnassa yksittäisen tavallisen ihmisen on mahdotonta tehdä mitään asiain muuttamiseksi, mutta suuri enemmistö ymmärtää kyllä asian, jos vatsa on täynnä ja perusturvallisuus kunnossa.
Lisäisin tuohon turvaan myös mahdollisuuden elää suhteellisen turvassa ja silti vapaasti. Hyvin eriarvoisissa yhteiskunnissa on epätoivoisia ihmisiä, jotka tekevät epätoivoisia tekoja ja parempiosoiset joutuvat sopeutumaan tähän suojaamalla omaisuuttaan ja itseään ja rajoittamalla omaa liikkumistaan.
Yksi perustelu tulonsiirroille on paitsi huolenpito vähäosaisista ja muu humanistinen velvollisuus, myös se, että rikollisuus pysyy kohtuullisena niin laadultaan kuin määrältään. Plus sitten tuo Neutronin mainitsema turvaverkko myös itselle.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Olen esim omilla rahoillani kouluttanut täysin tuntemattomia "ihmisalkuja" eikä siinä päätöksessä ollut uskonnolla/uskonnoilla mitään tekemistä.
Minä en oikeasti ymmärrä miten te olette päätyneet siihen näkökantaan että uskonto olisi turvan hakemista tai etta joku uskovainen on henkisesti heikompi ihminen joka tarvii jotakin ulkoista henkiseksi turvakseen ja tuekseen.
Joskus kuvittelen kuulevani jopa hienoista ylpeyttä äänensävyssä kun tuo sanotaan. "Minähän en uskoa tuekseni tarvii" ja samalla tunnustellaan oma voimaa. Luuletteko että esim. tuleva pääministerimme Sipilä on jotenkin erityisen heikko ihminen?
Minun mielestäni suurin osa uskonnoista on perseestä ja väärin (harhapolulla) jotka ei edes seuraa niitä oppeja joita ne opettavat. Kuitenkin mielestäni uskonnoissa on paljon hyviä ja mielenkiintoisia asioita niinkuin tieteessäkin. En todellakaan ole mikään tieteen vastustaja vaikka sellaisen kuvan minusta saattaa saada koska en ole sitä aina riemurinnoin puolustamassa vaan näen "tieteessä" liki yhtä paljon skeidaa kuin uskonnoissakin. Itse koitan pomia molemmista asioita jotka sopii omaan pirtaani.
Niin uskonnossa kuin tieteessäkin "puhdistautumisia" tapahtuu aika-ajoin ja kurssia yleensä yritetään korjata.
SamiKoku: Minä en oikeasti ymmärrä miten te olette päätyneet siihen näkökantaan että uskonto olisi turvan hakemista tai etta joku uskovainen on henkisesti heikompi ihminen joka tarvii jotakin ulkoista henkiseksi turvakseen ja tuekseen.
Peräänkuulutat ”alkuperäistä” uskonnollisuutta. Jos yksilölle vakuutetaan, että tämä ”maallinen” on vain välivaihe kaikkine julmuuksineen, epäoikeudenmukaisuuksineen, sairauksineen, pahuuksineen jne jne ja että sinun ei tarvitse muuta kuin ”uskoa”, niin pääset siihen paratiisiin, jossa kaikki muuttuu, kaikki on absoluuttisen hyvää jne, niin mitä muuta tämä on kuin turvan hakemista (ja joillakin yksilöillä aivan selvästi myös revanssin tuottamaa mielihyvää). Puhumattakaan toisintoimimisen kohtalosta eli helvetistä. Tai kuten idän uskonnoissa, että pääset/saavutat nirvanan vapautukseen tämän pyrkimismaailman vaivojen jälkeen.
Tämä on vastuun luistamista, puhdasta egoismia. Tämä maailma on paha, jossain odottaa toisenlainen todellisuus ja sinne minä haluan. Ja tämän vallanpitäjät tiedostavat. On edullisempaa pitää kansa odotuksen euforiassa kuin vastaanottaa yhteiskunnalista kritiikkiä.
Tämä keskustelu on liukumassa uskontoväittelyksi (missä minullakin saattaa olla osuus), ohi alkuperäisen aiheen, eli kysymyksen, miksi usko parantaa.
Ei minusta aina ole sitä. Puhuin nyt hädässä olevasta ihmisestä. Ja kyllä osa uskovaisista on sellaisia, jotka muutenkin hakevat varmuutta ja auktoriteetin ohjeistusta siihen, miten olla oikein ja mitä tulee tapahtumaan. Mutta ei kaikki. Uskoa ja uskovaisuutta on niin monenlaista.
Uskonnon ovat minustakin hurjan mielenkiintoisia ja osittain toivon, että voisin kokea jonkun mielenkiintoisen uskonnon itselleni koskettavaksi.
Tietysti uskonnoissa on paljon hyviä elämänohjeita (jos on huonojakin), koska ne ovat muotoutuneet ihmisyhteisöissä helpottamaan yksilön weltschmerziä ja porukan yhteiseloa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmantuska
Tiedekään ei ole täydellistä, mutta ainakin siinä pyritään "totuuteen". Siis asioihin, jotka pystytään todistamaan todennäköisesti oikeiksi ja toisstamaan, ilman yliluonnollisia uskomuksia tai vaikutuksia. Siinä on ero uskontoon. Skeida on erilaista luonteeltaan.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Fingerporilla oli tähän osuva kommentti:
Jos palataan artikkeliin, niin tästä ei ollut kyse. Vaan siitä, että uskominen ja luottaminen vaputtaa voimavaroja parantumiseen:
"usko aiheuttaa todellisen lumevaikutuksen, jonka teho ei riipu siitä, mihin uskoo, vaan siitä, kuinka vahvasti uskoo. Mitä vakuuttuneempi olet rituaalin, hengen tai muun lumehoidon parantavasta voimasta, sitä todennäköisemmin usko vaikuttaa vaivoihisi.
Parannustehon riippumattomuus uskon kohteesta tulee paljastaneeksi lumevaikutuksen todellisen luonteen: kyse on elimistön omia voimavaroja käyttävästä itsehoidosta, jonka uskoosi sopiva ympäristön vihje vain käynnistää."
Ehkä kyse on ihan tunnetusta mekanismista, kuten vaikka stressin ja ahdistuksen vähenemisestä. Nämä ovat tunnetusti yhdeydessä muihin elintoimintoihin, syömiskäyttäytymisestä ja metaboliasta yöunien laatuun.
"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...
Logiikka on vaikeaa empiristeille ja naisille. https://www.tiede.fi/comment/3147702#comment-3147702
Niinhän ne pakko-oireisesta häiriöstäkin muuten toimivat - saavat ahdistuksen ja stressin helpotusta rituaaleistaan, esimerkiksi tuntikausia kestävästä käsienpesusta tai suursiivouksesta tietyssä tarkasti määritellyssä järjestyksessä.
Toimisikohan muuten jokin rentoutusmenetelmä samalla teholla kuin placebo? Tai jokin ei-uskonnollinen rituaali? Uskonnottomallehan uskonnolliset rituaalit eivät liene rentouttavia (?). Mitähän semmoisia parantavia, rauhottavia, stressiä lievittäviä rituaaleja voisi kehittää?
Mitähän haittaa voisi rituaaleista olla, muuta kuin että ne vievät aikaa (ja kuivattavat ihoa nk. pakko-oireisten käsitenpesurituaalit)?
Lisäys, https://www.psychologytoday.com/blog/imperfect-spirituality/201303/how-s...
Nukkumaanmenorituaali (iltatoimet, kirjan luku), päiväkirjan kirjoittaminen, kiitollisuushetki, meditaatio, kotiintulorituaali (eräällä tuntemallani ihmisellä on rituaali kerätä tavaroita ja luoda järjestystä heti tultuaa töistä kotiin, eräällä toisella puoliso antaa pitkän halin heti kun tämä pääsee ovesta sisään) , puunistutusrituaali, huonekasvien hoito, kissanhoito, ... ?
Tähän tekisi mieli puuttua paljon syvällisemmin nimittäin vedit aika rankasti "mutkat" suoriksi.
On tosiaankin muuttumassa hiukka aiheen sivusta keskusteluksi niin saatampa siirtää tämän kommenttisi johonkin omaan ketjuuni missä on aikaisemminkin ollut keskustelua uskonto-tide keskustelua ja vastata siellä vaikka ilmiselvästi nyt "heitteletkin vasemmalla kädellä".
Kyse on siitä mitä tämä prosessi, usko, tahto, tavoittellinen halu jne on teknisesti/ mekanistisesti kehossa ja aivoissa. Sehän tässä on ydin mistä pitäisi keskustella. Laitoin aiemmin artikkelin jossa oli koostetta siitä missä mennään näiden mekanismien tunnistamisessa. Ymmärtääkseni asian ymmärtäminen on vielä alkutekijöissään.
Meditointia on tutkittu aika paljon ja sitä on myös käytetty muistaakseni rintasyöpäpotilaiden hoidossa. Positiivisia vaikutuksia on havaittu. (En jaksa hakea tutkimuksia, mutta kyllä niitä löytyy)
Meditointi nimittäin ei ole pelkästään se varsinainen meditointitapahtuma vaan sen taustalla on myös elämän asenne. Eli tavallaan koko elämä on sitä (meditointia) ja se vaikuttaa joka hetki. Ihan yhtä tärkeetä on rustata sitä omaa tapaansa ajatella kuin lyhyempi intensiivisempi "keskittymisharjoitus".
https://www.youtube.com/watch?v=9LcijAiOdjk
On myös mahdollista valita raivoamisen ja reuhaamisen polku...
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/raivokohtaus_voi_laukaista_sydankohtauksen
http://minaolen.com/LiptonMO.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Bruce_Lipton
Ensimmäinen linkki sisältää mm. PhD Bruce Liptonin ajatuksia epigenetiikasta. Wikipedia-artikkeli on lisätty estämään Liptonin ajatusten suoralta kädeltä tapahtuvaa mollaamista, mitä uusille vähän radikaaleillemmille ideoille usein tehdään.
Seuraavassa on hieno suomenkielinen artikkeli epigenetiikan tämänhetkisestä tilasta.
http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7447
On täysin mahdollista, että monet henkiset asenteet välittyvät genomille juuri epigeneettisiin kerroksiin aiheuttamiensa muutosten kautta. Lumevaikutuksen ilmeneminen voi olla juuri yksi tällaisista henkisistä asenteista.
Lumevaikutus voi toisinaan olla yhtä todellinen kuin henkisen tilan vaikutus suoliston mikrobiotaan, millä voi olla joko terveyttä edistävä tai taannuttava vaikutus.
Epigeneettisiä kerroksia hivenen muuttamalla uskomus voi saada pieniä, mutta varsin ratkaisevia, lumevaikutukseksi tulkittuja muutoksia aikaan juuri muuttamalla säätelygeenien toimintatilaa. Jo tilapäinen jonkin proteiinin tuoton rytmin säätelystä johtuva muuttuminen voi saada aikaan muutoksen henkilön hormonaalisissa tai muissakin fysiologisissa tiloissa.
Voidaan tehdä oletus, jonka mukaan epigeneettinen kerros ja sen kanssa välittömässä yhteydessä oleva genomi voivat jossain muodossa sisältää "tiedon" kaikista kehon ja mielen tiloista.
Nyt herää kuitenkin kysymys, mikä voisi olla sen järjestelmän salaisuus, jota myöten tietoisuudensisällöt voivat välittyä epigeneettiselle mekanismille. Soluelinten kvanttifysikaalinen värähtely tuntuisi aivan varteenotettavalta mahdollisuudelta; onhan ainakin mikrotubulusten jo todettukin värähtelevän kvanttisesti.
Jos soluelinten värähtelytilat vielä voisivat muuttua niiden kokemien pienten kvanttisten muutosten myötä, kyseessä olisi jo myriadien soittimien orkesteri. Koska kymatiikan kokeellinen tutkimuskin osoittaa, että värähtelyillä (kts. esim. Chladnin levyt) on suuri organisoiva vaikutus, ei olisi mitenkään mahdotonta, etteikö juuri kymaattinen musiikki, mikrokymatiikka, voisi toimia välittävänä järjestelmänä.
Kymatiikkaan voi tutustua seuraavasta linkistä. Mikrokymatiikka vastaavasti on kymatiikan kaltainen, mikrofysiikkaan rajautuva taso
https://www.google.fi/#q=cymatics
Kun kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija nimeää tekstinsä: ”Usko parantaa, mutta miksi?”, tuntuu näköjään helpolta purematta nielaista mitä kyseenalaisin väittämä, nyökytellä mukana ja myötäillä, että joo, kyllähän ne shamaanit tosiaan paransivat paljon ihmisiä ja mitä hurjemman näköinen ukko/akka sitä parempi parantumisennuste. Ja tarkemmin ajatellen kyllähän sekin on kauan tunnettu fakta, että homeopatia parantaa, kunhan vain uskoo lujasti. Mitä pahempi sairaus, sitä kovempi usko ja taistelutahto tarvitaan. Selvä kuin pläkki.
Hieman hintelästi tuntuu löytyvän todistusvoimaista aineistoa uskon parantavasta voimasta. Helpompi on ohimennen mainita vaikkapa ilkeän syövän terminaalivaiheesta pelastunut potilas, jonka ihmeparantuminen – jos tapahtunutkaan – näin vetäistään osoitukseksi uskon voimasta. Joku tietää todistusaineistoa löytyvän runsaasti, muttei juuri nyt jaksa kaivaa mitään siitä näkösälle…
^^ Kyllähän placebo ihan todellinen ilmiö on ainakin kivunlievityksessä, ja esimerkiksi vertailu"lääkkeenä" esimerkiksi masennuslääkekokeissa.
Tuskin kukaan täällä T-foorumilla kuitenkaan väittää, että usko parantaa syöpää tai muita vakavia sairauksia. Tai jos väittää, niin väittää todennäköisesti niin vain trollatakseen.
Eipä tuota "tee-miestä" tarvinnut pitkälle lukea kun törmättiin taas huuhaa-kerhoon.
Placebo on todellinen ilmiö, en vähättele myöskään kirousta, manausta tai voodoota.
BCK: Uskonnottomallehan uskonnolliset rituaalit eivät liene rentouttavia (?
Nautin suunnattomasti esim. gregoriaanisesta kirkkomusiikista. Luojan kiitos että en ymmärrä sanoista mitään.
^ Kyllä minäkin pystyn kuuntelemaan joitakin uskonnollisia musiikkityylejä, ja jopa nauttimaan niistä (ja jotkut toiset aikaansaavat kammotusväristyksiä), mutta minusta se ei ole rituaali.
Uskonnolliset rituaalit, kuten ehtoollinen, uskontunnustus jne ja pappien kaavanmukaiset liturgieset höpinät ja saarnat eivät ole rentouttavia ainakaan minulle, yleensä kiusaannun niistä ja pidän niitä falskeina. Kammotustilanne on jonkun lähimmäisen hautajaiset, joissa pappi puhuu paskaa, pappi, joka ei tiedä mitään vainajasta.
Vapaan tahdon kannattajien yleiseen tapaan nihiloit näköjään ajatukset yrittämättäkään perustella ja osoittamatta niiden virheellisyyttä. Joitakin oletuksia, joita voisi arvostella siellä on, mutta niistä on erikseen mainittu. Jos uskot, niinkuin näyttää tietäväsi lumevaikutuksen syyn, varmaan kaikki haluaisivat sen kuulla..
Niille, jotka haluavat ymmärtää epigenetiikan nykyvaihetta, voin suositella ylläolevaa yliopisto-lehden linkkiä, jolla tosin on hieman huvittava nimi, mutta jonka sisältö on täyttä asiaa.
Jokainen tietysti saa tuntea seremonioista mitä haluaa ja kyllä minäkin olen niissä pitkästynyt. Omassa "taikamaassa" hautajaiset kestää normaalisti kolme päivää ja niissä myös sukulaiset yöpyy temppelissä vainajan arkun vierellä. Vainajaa ei jätetä yksin vaan siitä huolehditaan ja sille pidetään seuraa ennen viimeistä matkaa, polttamista.
Suomessa taas hautajaiset on hyvin yskinkertainen tapahtuma ja se kestää bileineen sen puoli päivää. Pappi puhuu sen mitä hänelle on vainajasta kerrottu. Yleinen tapa kuitenkin lienee että vainajasta pyritään puhumaan positiivisesti eikä pahoja tekoja muistella vaan ne annetaan anteeksi. Sinänsä ehkä viimeinen tilaisuus oman hyvinvointinsakkin kannalta antaa anteeksi. En minä näe siinä mitään järkeä että pappi saattopuheessaan haukkuisi vainajan pystyyn vaikka itaraksi kitupiikiksis joka ei ikinä antanut toisille mitään, vaikka niin olisikin. Jotain positiivista sanottavaa täytyy löytyä ja jos sukulaiset ei siitä kerro niin pappi pistää sabluunasta sen mitä parhaaksi katsoo. Itsekkin tekisin niin.
Olen kerran ollut hautajaisissa jossa haudattiin saman niminen mies kuin minä. Hän oli sukulainen ja istuin eturivissä. Kun puheita pidettiin niin naispappi katsoi välillä suoraan silmiini koska tiesi että minulla on sama nimi. Tuli vahva tunne että olisin ollut omissa hautajaisissani.
Uskontunnustus, ehtoollinen, hautajaiset ja varsinkin hautajaiset. Niitä joutuuu näkemään kun vanhenee, tihenevällä vauhdilla. Ystäviä ja sukulaisia alkaa kuolla ympäriltä ja niin ei muistotilaisuuksia enää pidä niin "falskeina", ne nyt vaan on osa elämää jonka "aitoudesta" muutoinkaan ei voi olla niin kovin varma. Mielestäni uskonntunnustukset, hautajaiset tai mitkään muutkaan seremoniat ei ole yhtään sen aidompia tai teskenneltyjä kuin elämä itse, ne on osa sitä.
Jos nyt sovitaan että jätetään "uskontojen usko" pois tästä ja keskitytään siihen mitä tämä placebo vaikutus on teknisesti.
Aloitetaan vaikka kysymyksellä; miten määritellään terveys fysiikan kautta /fysiikan lakien kautta elävässä organismissa?
https://www.youtube.com/watch?v=wsFTgirKXHk
https://www.youtube.com/watch?v=LWQfe__fNbs
https://www.youtube.com/watch?v=udJ31KKXBKk
https://www.youtube.com/watch?v=JrzqpNuY8rc
Teit ehkä tuossa negatiivisen ja paikkansapitämättömän tulkinnan sanoistani tuossa ekana boldaamassani kohdassa: en suinkaan ole sitä mieltä, että vainajia pitää haukkua, jos nyt sitä tarkoitit. Mutta ei heistä toisaalta pitäisi kertoa semmoistakaan (tuo toinen boldaamani kohta), mikä ei ole totta, semmoinen on falskia. Mitä apua valehtelusta olisi, ketä se lohduttaisi, jos kaikki kerran tietävät, että pappi puhuu palturia vainajasta? Jos itse olisin pappi, puhuisin ennemmin vaikka säästä kuin valehtelisin vainajasta semmoista, mikä ei pidä paikkansa (paitsi että se olisi viimeinen ammatti, johon tuntisin vetoa).
Lisäksi minusta uskonnolliset puheet ylipäätänsä kuulostavat falskilta, koska itse en usko. Eikä kyllä kaikki papitkaan usko siihen mitä sanovat, ovat ns. leipäpappeja.
Hautajaisrituaalien tarkoitus lienee lohduttaa surevia omaisia ja läheisiä. En kuitenkaan usko, että uskonnolla - saatikka valheilla - on mitään lohdutusta tarjottavana semmoiselle, joka ei usko. Ainakaan itse en muista mitään lohtua uskonnollisesta rituaalista kokenut saaneeni niissä hautajaisissa, joissa olen jättänyt hyvästejä rakkaille ihmisille, päinvastoin. Ehkä siinä tilanteessa ihminen on hauraimmillaan, ja erityisen herkkä loukkaantumaan. Tiedä sitten, olisiko uskonnottomilla rituaaleilla sen enempää lohtua tarjolla, en ole koskaan ollut uskonnottomissa hautajaisissa.
Saavatkohan muuten uskonnolliset ihmiset suuremman kivunlievityksen lumelääkkeestä kuin uskonnottomat ja skeptiset? Semmoinen tuntuisi loogiselta, sillä hehän uskovat valheisiin kai herkemmin?
Minulle ainakin riittää että itse hyväksyn tietyt asiat. Joku muu saa hyväksyä mitä lystää. Turha kai se on papin puheita valheena pitää jos se kertoo sen mukaan mitä muut on sille puhunut tai vain haluaa sanoa kauniita sanoja.
Lääkityksen tehoa uskonnolliseen tai uskomattomaan voisi tietysti verrata mutta tälläkään ei ole mitään tekemistä valheen kanssa. Vaan toisessa tapauksessa on apuna usko. Ei valhe.
En tosin usko että eroa löytyy mikäli uskovainen ei nojaa uskoonsa tai usko lääkkeen voimaan sen enempää kuin ei uskovakaan.
Ainakaan minulla ei ole otsaa mennä väittämään jollekkin että uskot valheeseen.
Nimenomaan valheeseenhan placebo perustuu: uskot, että poppamies osaa sinut parantaa, tai uskot, että sokeripilleri on tehokas lääke.
Ei valhe vaan usko. Valhe ei paranna jos se ei synnytä uskoa. Usko parantaa.
Usko nimenomaan valheeseen. Usko semmoiseen, mikä on vain oman pääsi sisällä, usko kuvitelmaan. Sitä placebo on.
Ei vaan usko ylipäätään mihin asiaan tahansa.
Usko totuuteen, hyvyyteen, pahuuteen, usko vaikuttaa kaikessa ei pelkästään paranemisessa.
Sitäpaitsi maailmassa on suurin osa ihmisistä erimieltä kanssasi. Usko ei ole heille valhe.
Se että maailmaa katsoo omasta ikkunastaan ja se näyttää tietynlaiselta niin se voi näyttää aivan toiselta jonkun toisen ikkunasta ja se mitä sinun ikkunastasi näkyy ei ole valhe, vaikka sitä ei näkyisikään toisen ihmisen ikkunasta. Samoin kuin myös se mitä et näe ja esiintyy toisen ihmisen ikkunasta niin ei myöskään ole valhe.
Valhe on ihmisen oma tulkinta tietyistä asioista joissa oma käsitys ei kohtaa.
No nyt kyllä oli kyse placebosta. Se perustuu valheeseen, uskoon poppamieheen, maagikkoon, puoskariin, tai sokeripilleriin yms..
Ehkä se parantava seikka tosiaan ei olekaan jokin tietty uskomus, vaan se asenne, joka uskomiseen liittyy. On jokin toivon näköala, vaikka tilanne onkin epävarma. Pelkältä faktapohjalta tuota asennetta ei voi syntyä.
Usko on jossain muodossa välttämätöntä elämälle. Kukaan ei voi esimerkiksi rakastua vain faktaperusteilla. Ihmissuhteissa tarvitaan välttämättä jonkin verran uskoa.
Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe
Kyllä minä ymmärrän mitä ajat takaan, mutta jos ihminen ei tiedä että kyseessä on placebo niin silloin ei ole kysymys valheesta vaan uskosta. Jos ihminen taas tietää ottavansa sokeripillereitä ja paranee siitä huolimatta niin mistä silloin on kysymys?
Ehkä monessa tilanteessa pelkästään riittää se että joku on aidosti sinusta kiinnostunut ja haluaaa parastasi. Tämä aiheuttaa positiivisen prossessin joka parantaa. Vaikka tietäisikin syövänsä sokeripilsuja.
Eli kiireestä huolimatta kannattaisi ehkä paneutua "potilaan" asioihin ja paranemistulokset tehostuisivat. Eikä tuolloin edes ole kyse placebosta vaan siitä että osoittaa aitoa kiinnostusta toisen ihmisen ongelmaa kohtaan. Jotkut nääs kuulemma paranee netissäkin.
Näemme asian eri suunnista: sinä näet asian uskovan sisältä, silloin kyseessä ei ole tietoisesta valheeseen uskomisesta tietenkään. Itse näen asian ulkopuolelta: näen a) tutkijan joka testaa lääkettään ja haluaa saada selville, onko lääkkeellä vain placebovaikutuksia. Potilaalle ei kerrota, saiko hän oikean lääkkeen vai sokeripillerin, eli potilasta huijataan. b) puoskarin tms. joka syöttää pajunköyttä kärsivälle, ja joka nyhtää kärsivän rahat tarjoten vastineeksi tehottomiksi tietämiään hoitoja eli toiminta perustuu valheelle. Hätääkärsivien jymäyttäminen on niljakasta ja halveksittavaa, oli se hoito sitten kuinka "kokonaisvaltaista" tai "potilaslähtöistä".
***
Mitenhän muuten lumeleikkauksia perustellaan eettisesti? Niissähän ollaan tekevinään leikkaus, mutta ei tehdäkään. Potilaalle jää arpi, ja ehkä potilas jopa altistetaan nukutuksen riskeillekin (nukutuksenhaan voi jopa kuolla)? Vai tehdäänkö tuollaisia lumeleikkauksia vain semmoissa tapauksissa, joissa yleisanestesiaa ei tarvita? Tuntuisi epäeettiseltä altistaa potilas kuolemanriskille - muistaakseni riski kuolla yleisanestesiaan on parin promillen luokkaa, eli ei kuitenkaan nolla.
Tässä nyt on keskusteltu paranemisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä uskon tai uskomisen kautta. Riippumatta siitä että mistä se usko syntyy niin se vaikuttaa. Minä en ota kantaa siihen että onko joku niljakasta tai moraalisesti kyseenalaista. Jos ihminen paranee tai tila helpottuu niin kaikki keinot on mielestäni sallittuja, mikäli ne ei vahingoita ihmistä. Kyllä minä näen asiat myöskin sinun tavallasi, mutta se on siitä huolimatta se usko joka vaikuttaa parantavasti.
Tähän väliin pikku parantavat Boogie Woogiet...
https://www.youtube.com/watch?v=1QQzbCmlZM4
Referaatti.
Potilaan harhaanjohtaminen ja hänelle valehteleminen voi saada potilaan tuntemaan olonsa hetkellisesti paremmaksi, jos potilas uskoo valheeseen. Voisi kysyä, eikö silloin kannattaisi käyttää placeboa enemmän hyväksi, kysyy videon kirjailija, ja vastaa: ei (nk. vastaa bloginpitäjänkin).
Syynä tähän on se, että silloin joutuisi valehtelemaan potilaalle. Sen lisäksi että valehtelu olisi eettisesti väärin, terveydenhuollon uskottavuus rapisisi siitä pidemmmän päälle, potilaat eivät enää uskoisi sanaakaan, mitä terveydenhuollon työntekijät heille sanovat. (Sama pätee muuhunkin elämään, kerran valehtelusta kiinnijääneen sanaanhan ei hevin uskota.)
Placeboa voi kyllä käyttää terveydenhuollossa niin että hoitotulokset paranevat, mutta ei valehtelemalla potilaille, vaan niin, että pyritään tekemään hoitotilanne turvalliseksi ja positiiviseksi (ja kiireettömäksi toim. huom.?), henkilöstö onnellisemmaksi ja itseluottamusta viestittäväksi, ympäristö miellyttävämmäksi ja paranemista edistäväksi.
Jännä oli muuten maininta, että
- 4 lumepilleriä toimii paremmin kuin 2, ja parantaa paremmin mahahaavan
- suolaliuosruiske toimii paremmin kuin sokeripilleri (on "vaikuttavamman" oloinen?)
Nyt kun on tieteellisesti hyväksytty/todettu se että placebolla on itsenäinen myönteinen vaikutus pitäisi ymmärtää mitkä ovat ne kaikki mekansimit joilla tämä myönteinen vaikutus tapahtuu. Nämä mekanismit tuntien hoitotapahtuma voitaisiin optimoida placebovaikutuksen maksimoimiseksi ja ilman valehtelua koska hoidossa on mukana tutkitusti vaikuttava lääke myös kaikkien placebovaikutusten lisäksi.
Kyllä värikkäät pilleri on tehokkampia kuin valkoiset, kapseli tehokkampi kuin pelkka puristettu pilleri. Suoraan suoneen ruiskulla kaikista tehokkain. Eli "dramaattisuus" vaikuttaa siihen miten potilas kokee vaikuttavuuden sekä tietoisesti ja tutkimusten mukaan myös alitajuisesti. Eli skeptikoillakin pacebo vaikuttaa myönteisesti koska eivät pysty kontrolloimaan alitajuisia funktioitaan/reaktioitaan hoitotapahtumassa.
Niin, siinä linkkaamassasi videossa kerrottiin, että siniset ja vihreät pillerit toimivat paremmin rauhottavina, kun taas oranssit ja punaiset pillerit toimivat paremmin stimulantteina.
Jussipussi, kirjoituksessani puhuin vain uskosta, en uskonnosta. Plaseboa en ole kieltänyt, useimmat meistä ovat jo pikkulapsena omakohtaisesti kokeneet sitä äidin puhaltaessa pipiin olon oitis kohentuessa.
Jos usko todella parantaa, miksi plasebo-klinikoita ei perusteta? ”Tulkaa todistettavasti toimivaan lumehoitoon!” Menisiköhän keskustelijoista monikin sellainen sinne vaivoineen, joka sanoo uskovansa uskon parantavan?
^Sinulle osoitin viestini ensimmäisen lauseen. Älä vaivaudu toistamaan viestejäsi, ymmärrän kyllä lukemani. Kaikkea en lue; esimerkiksi linkkisulkeiset ovat onneton tapa keskustella.
Mielestäni et ymmärtänyt edellä kirjoittamaani jos edelleen kyselet pelkkien paceboon perustuvien klinikkojen järkevyydestä.
Laittaan annos tätä vihattua tutkittua tietoa. Se joka ei halua lisätä ymmärrystä aiheen suhteen hyppää yli.
http://medicalxpress.com/news/2015-02-scientists-beliefs-powerful-nicotine.htmlEnsi kättelyssä tuntuisi, että hypnoosi olisi yksi erityinen plasebon muoto tai kääntäen, että plasebo-ilmiö olisi jonkinlainen heikennetty hypnoositila. Merkittävää on todeta, että sen paremmin hypnoosin kuin lumevaikutuksenkaan perimmäistä mekanismia ei oikeastaan tunneta. Alla lainaus wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypnoosi#Hypnoosiin_liittyv.C3.A4t_keskeiset_teoriat
Tutkijoiden keskuudessa ollaan hyvin erimielisiä siitä, miten hypnoosiin liittyvät ilmiöt ja kokemukset selitetään. Tutkimusta sävytti lähes 1960-luvulle saakka selviönä pidetty ajatus erityisestä hypnoositilasta, joka "selitti" nämä muutokset kokemuksissa ja käyttäytymisessä. Nykyisin tämä näkemys tunnetaan ns. "state"-mallina ja sen keskeinen ajatus on, että hypnoosi-induktio saattaa hypnotisoitavan muuttuneeseen tajunnantilaan tai transsiin. Muuttunut tila mahdollistaa sen, että henkilö voi kokea mielikuvat erittäin elävinä ja todentuntuisina. Tämä malli joutui kuitenkin vähitellen puolustuskannalle, koska tälle oletetulle tilalle ei löytynyt minkäänlaisia fysiologisia korrelaatteja ja mitään selvää yhdenmukaista tapaa reagoida hypnoosiin ei myöskään ilmennyt. Sittemmin ns. sosiaalipsykologiset mallit ovat tulleet tämän traditionaalisen ajattelun rinnalle. Niiden keskeinen huomio on kiinnittynyt tilanteen sosiaalisten piirteiden analysointiin, ja koko muuttuneen tajunnantilan käsitteen katsotaan olevan täysin tarpeeton selittäjä. Tämän koulukunnan edustajat katsovat nykyisten psykologisten käsitteiden riittävän hyvin selittämään kaikki hypnoosiin liittyvät ilmiöt. Tärkeinä tekijöinä nähdään mm. henkilöiden odotukset, eläytyminen ja ennakkoluulot sekä niiden aiheuttamat seuraukset jopa hallusinaatioiden kokemiseen saakka.[4] Vaikka koehenkilöiden on täysin mahdollista "huiputtaa" tai valehdella kokemuksensa, ovat tutkimukset viitanneet tämän olevan melko harvinaista. Koehenkilöiden reaktioita on mm. salaa videoitu ja todettu käyttäytymisen olevan pääasiassa yhdenmukaista riippumatta siitä, onko hypnotisoija tarkkailemassa mahdollisia reaktioita.[5]
Näiden kahden koulukunnan välillä käydään edelleen kiivasta kädenvääntöä muuttuneen tajunnantilan käsitteen tarpeellisuudesta. Muutamat viimeaikaiset tutkimustulokset ovat kuitenkin viitanneet melko vahvasti siihen, että joillakin koehenkilöillä hypnoosi-induktio todella johtaa jonkinlaiseen muutokseen aivojen informaationkäsittelyssä[6][7][8] ja mahdollisesti sen myötä myös kykyyn kokea aidompia hallusinaatioita verrattuna esimerkiksi kuvitteluun ilman hypnoosia.[9][10]
....
Ei ole monta vuotta vielä siitä, kun epigenetiikka oli vasta joidenkin edistyksellisimpien tutkijoiden aavisteluja. Nyt epigenetiikkaa pidetään yhtenä tärkeimmistä tutkimuskohteista, vaikka sen tutkimus on vasta aivan alussa
https://www.google.fi/#q=epigenetiikka+ajatukset
Kuten artikkelissa "Olet mitä mummosi söi" maamme parhaat epigenetiikan tutkijat antavat ymmärtää, epigeneettinen järjestelmä ei reagoi ainoastaan ravintotilanteisiin, vaan myös muun muassa henkisiin ärsykkeisiin. Hypnoottinen tila puolestaan saadaan aikaan henkisin ärsykkein, joita tukevia aistiärsykkeitä kuten heiluria tai sivelyä voidaan käyttää apuna.
Yleisen kuvailun tasolta syvemmälle pyrittäessä tulee väistämättä vastaan epigeneettinen mekanismi. Se on tällä hetkellä ainoa tunnettu mekanismi, joka voisi vähäisiä muutoksia esim. proteiinintuoton rytmissä aiheuttamalla saada aikaan sekä mielellisiä että fysiologisesti mitattavia vaikutuksia.
Iso ongelma on kuitenkin se, miten henkinen ärsyke voi siirtyä epigeneettiselle järjestelmälle ja aiheuttaa siellä jopa tarkoituksenmukaisia muutoksia. Olettaen, että alkuärsykkeenä toimisi puhuminen, täytyisi puhumisen yleinen funktio saada selville. Puhuminen on ihmiselle niin totunnaista, että hän ei ehkä lainkaan tule ajatelleeksi sillä olevan jonkun syvemmän funktion.
Ennen tällaisen funktion paljastumista voidaan kuitenkin todeta, että puheääni on täynnä hienoja nyansseja, joiden perusteella harjaantunut ihmistuntija voisi erottaa toisistaan esim. perimmiltään ystävälliset tyypit, julmurit, eri tavoin neuroottiset ihmiset tai psykopaatit.
Tästä tulee mieleen, että puhekin on eräänlainen moniääninen musiikkikappale. Vastaavaa voisi ehkä esiintyä kuulovammaisilla viittomakieleen liittyen. Karkean puhemusiikin voisi ajatella sulautuvan yhteen subtiilimman solumusiikin kanssa (jonka joitakin ääniä on jo nauhoitettukin).
Solumusiikki toimisi sitten viestiä välittävänä voimana (kts. Chladni plates), joka aiheuttaisi vähäisiä, enemmän tai vähemmän tilapäisiä muutoksia epigeneettisen järjestelmän sointukuvioihin ja sitä tietä myös muotoon. Tämä heijastuisi genomin tilan muutoksina; epigeneettinenhän tarkoittaa genomin päällä sijaitsevaa.
Solumusiikkia ei tarvitsisi ajatella samassa mielessä kuin konserttimusiikkia, taiteena tai viihteenä, vaan yksinkertaisesti mikroskooppisena, kvanttisesti värähtelevänä, hiukkasia siirtelevänä ja niistä rakenteita luovina voimajärjestelmänä. Puheen karkealla värähtelyspektrillä olisi kuitenkin musiikillinen yhteys perimmäiseen "mikrokymaattiseen" tasoon.
Myös mielentiloilla voisi olettaa olevan oma värähtelyspektrinsä, joka tukisi epigeneettisiä muutoksia ja sitä myöten plasebota ja hypnoosia.
Mikrokymaattisella tarkoitan kymatiikkaa kvanttisella värähtelytasolla. Kymatiikkaa esitellään seuraavassa
https://www.google.fi/#q=cymatics
MOT-dokumentti siitä, että usko ei paranna esimerkiksi syöpää tai mielenterveyden häiriöitä esimerkiksi masennusta tai kuuloharhoja, ja siitä, että takapajuinen "demonien" häätäminen voi olla hengenvaarallista toimintaa, jos se estää tai viivästyttää asianmukaiseen hoitoon hakeutumista:
Demoneilla uhkaava saarnaaja on nykykirkolle kova pala purtavaksi
Ei ne lääkkeetkään syöpää paranna jos se on riittävästi edennyt. Asenne, luottamus ja usko kuitenkin voi näytellä suurta osaa paranemisessa yhdessä lääkityksen kanssa. Ei ole mitään mieltä vetää esim. syöpätapauksessa joko-tai linjaa vaan käyttää näitä keinoja toisiaan täydentävästi.
Saarnaajia ja silmänkääntäjiä on maailma täynnä. Toivottavaa olisi että ihmiset osaisivat tehdä eroa noille asioille, kuin myös se että ei käytetä jotain yksittäistä esimerkkiä koko ryhmän leimaamiseen.
Missä kohtaa tuossa mielestäsi leimaan koko ryhmän? Minkä ryhmän, demonien häätäjätkö? Eikö ole soveliasta leimata hengenvaarallisia demonien häätäjiä? Miksi ei?
Katsoitko tuo dokkarin, vai heitteletkö muuten vaan noita mutujasi?
En oikein hahmota noita juttujasi. Keksitkö ne omasta päästäsi, vai pohjaavatko ne johonkin tutkittuun tietoon? Mitä esimerkiksi ovat epigeneettisen järjestelmän sointukuviot? Entä mielentilojen värähtelyspektrit (minkä asian värähtelyistä on kyse?)?
Mihin perustat ajatuksesi, että placebo vaikuttaisi nimenomaan epigenetiikan kautta? Onko tuo oma ajatuksesi, vai perustuuko se tutkittuun tietoon?
Varmaan plasebo ja epigenetiikka yhdistyvät osittain sen vuoksi kun epigenetiikka on vasta alussa oleva lupaava tutkimusalue, joka monen asiantuntijan mielestä tulee mullistamaan ihmiskuvaa etenkin genomin toiminnan osalta ja plasebo puolestaan on, sikäli kuin tiedän, toistaiseksi luotettavaa selitystä vailla oleva ilmiö, jossa genomilla on varmaan osuus.
Epigenetiikan nykyvaiheesta antaa hyvän kuvan maamme eturivin epigenetiikan tutkijoiden haastatteluihin perustuva artikkeli
http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7447
Kuitenkin jos luen jonkun antaman hyvän tuntuisen selityksen plasebolle, olen valmis omaksumaan sen, vaikka siitä puuttuisikin epigenetiikka.
Sointukuviot yleisesti ottaen ilmaisevat uskomukseni (siis luulemukseni, jos niin halutaan), että esimerkiksi solun erittäin monimutkainen ja kiihkeätahtinen mutta kuitenkin järjestynyt "myllerrys" ei ole mahdollinen pelkkien kemiallisten potentiaalien yms. termein. Nythän on jo osoitettu, että suuri osa solun toiminnoista on itseorganisaatiotiloja. Tutustuttuani joskus 2008 paikkeilla Aslakin kommenttien kautta Hans Jennyn kymatiikan tutkimuksiin ja niiden perustyyppiin Chladnin levyihin ("Chladni plates") en voinut kuin todeta, että sointukuvioilla oli kyky organisoida materiaa aina uusiksi, sointukuviosta riippuviksi hyvin monimutkaisiksi hahmoiksi.
Siis sointukuvioiden kyky luoda materiaan komplisoituja struktuureja on täysin tutkittua tietoa. Vähemmän tutkittua on kaavailemani "mikrokymaattinen solumusiikki". Joskus 2011 luin artikkelista, että solusta oli jo nauhoitettu joitakin ääniä, ja se tietysti jotenkin "tuki" ideaani solumusiikista. Eli sen voi sanoa olevan enimmäkseen oman pään tuotetta. Mutta tällä hetkellä en mielelläni luopuisi arveluksestani, ellei joku osoittaisi sitä vääräksi. Onhan mikrotubuluksista jo löydetty kvanttitason värähtelyä, ja löydetään varmaan pian muistakin soluelimistä.
Huippufyysikko Herbert Fröhlichin ideat myös vaikuttivat mieleeni aikonaan tutustuessani niihin. Esimerkiksi gigahertsien värähtelysta elävässä solukossa Fröhlich kirjoitti monta artikkelia.
http://www.mdpi.com/2078-2489/3/4/601/htm
Mielentilojen värähtelyspektrit ovat tulleet mieleeni varmaan yleisen epätieteellisen mutta laajoissa piireissä vallitsevan uskomuksen kaikuina ja em. linkissä mainitulta Fröhlichiltä. Epigenetiikkaa on sekä epätieteellisissä että jonkin verran myös tieteellisissä piireissä kovasti yritetty soveltaa myös tähän ajatukseen (kts. esim. "epigenetic vibrations"). Aivoista taas tieteellisesti tunnetaan esim. aivoaallot, jotka korkeimmillaan ovat noin 10 hertsiä. Infraäänten tiedetäänkin vaikuttavan epigeneettiseen kerrokseen.
.......
Ihmiskuvaa suuresti muuttava darwinistisen evoluutiokuvan romahtaminen ja genomin epigeneettisine kerroksineen moninaisten funktioiden uudet näkymät herättävät tunteen, että ko. ilmiöitä on vasta raaputettu pinnalta. Ymmärrys sanoo Enqvistin ja Räsäsen tavoin, että maallikon olisi viisainta pysyä arkihommissaan. Mutta minkäs teet, kun niin kiinnostaa..
Eiköhän tuo darwinistisen evoluutiokuvan "romahtaminen" ole kuitenkin vielä aika epätodennäköistä.
tammukka kirjoitti: Eiköhän tuo darwinistisen evoluutiokuvan "romahtaminen" ole kuitenkin vielä aika epätodennäköistä.
Laitoin vastauksen tähän arvelukseen evoluutiopalstalle jo 2007 nimimerkillä P.S.V. aloittamaani ketjuun "nykydarwinismi heikkoa tiedettä".
.......
Edelliseen puheenvuoroni liittyen olisi seuraavassa jotain tietoja epigeneettisestä värähtelystä "epigenetic vibrations". Siellä on mm. Carlo Ventura keskustelemassa. Hän toteaa jo äänittäneensä solun ääniä ja kertoo mahdollisuudesta vaikuttaa genomiin johtamalla epigeneettiseen järjestelmään mm. ääniaaltoja..
http://www.yave-yavo.org/scien/cap/Files/(206)%20dna-and-cell-reprogramming-transcript.pdf
Lukijalle tulee oletettavasti ajatus, että jospa Carlo Ventura onkin näitä näennäistieteilijöitä. Tätä mielipidettä voi tarkistaa klikkaamalla dr Carlo Ventura tai lukaisemalla esim. seuraavan linkin sisällön:
http://www.unibo.it/Faculty/default.aspx?UPN=carlo.ventura%40unibo.it&View=CV