Kirjoitukset avainsanalla tilastotiede

Ruskean käyrän kurtoosi on suuri, violetin kolmion pieni, vaikka jopa ammattikirjallisuudessa kurtoosin väitetään mittaavan "huipukkuutta" tai "terävähuippuisuutta". Todellisuudessa kurtoosi mittaa jakauman "hännäkkyyttä" tai "äärekkyyttä", eli on sitä suurempi mitä enemmän huipusta kaukana olevia arvoja.

Tilastoja kuvataan tunnusluvuilla. Keskiarvon tietää kaikki. Mediaanin moni. Hajonnan harva. Mutta vain tilastoihmiset tietävät, mitä on huipukkuus.

Vai tietävätkö? Huipukkuus ei nimittäin kuvaa tilastollisen jakauman huippua, vaan ennemmin sen häntiä.

Suomalaiset ovat luultavasti erityisen pahasti sekaisin tilastoasioista, koska kutsuvat tätä tunnuslukua huipukkuudeksi. Englanniksi ja ruotsiksi sama tunnusluku on nimeltään kurtosis, ja sekä englannin- että ruotsinkielinen Wikipedia näyttää myös kuvailevan lukua oikein. Saksaksi kurtosis on Wölbung (pullistuma), joten saksalaiset lienevät yhtä sekaisin kuin suomalaiset. Kurtosis on toki sekin johdettu kuperuuteen viittaavasta kreikankielisestä sanasta kyrtos, mutta sen taakkana ei ole nykykielessä samanlaista harhaanjohtavaa yleismerkitystä kuin huipukkuudella.

Suomenkielinen Wikipedia sanoo (17.1.2019), että huipukkuus "kuvaa jakauman huipun terävyyttä". Tilastotieteen suomenkielinen kirjallisuus toistelee määrittelyä terävähuippuisuuden avulla. En löytänyt ainuttakaan suomenkielistä kirjaa, jossa luku olisi kuvailtu oikein jakauman häntien tai keskikohdasta poikkeavien arvojen avulla.

Google löytää suomenkielisiä lähteitä, jotka käyttävät nimeä kurtoosi. On tietysti vaikea sanoa, onko termin "huipukkuus" välttämisessä tällöin kyse aidosta ymmärryksestä vai ainoastaan kääntäjän laiskuudesta. Minäkin tyydyn nimeen kurtoosi, kunnes parempi suomennos hyväksytään. Olisiko hännäkkyys tai äärekkyys sellainen?

Moni englanninkielinenkin lähde väittää kurtoosin kertovan, mikä on tilastollisen jakauman "peakedness" (huipukkuus). Jopa ammattikirjallisuudessa kurtoosia kuvaillaan toistuvasti väärin. Tähän kyllästynyt tilastotieteilijä Peter Westfall julkaisi aiheesta artikkelin Kurtosis as Peakedness, 1905 – 2014. R.I.P. (suom. "Kurtoosi huipukkuutena, 1905 – 2014. Levätköön rauhassa.")

Kurtoosin määrittely on korjattu englanninkieliseen Wikipediaankin vasta Westfallin artikkelin jälkeen, vaikka Westfall viittaa jo vuosikymmeniä vanhoihin julkaisuihin, joissa kurtoosin merkitys on tunnistettu oikein. Nämä löytyvät kuitenkin tilastotieteen perustutkimuksen julkaisuista, mitä valtaosa tilastotieteen soveltajista ei koskaan lue. Ja nykyisellä Big datan aikakaudella soveltajia on paljon.

Westfallin mukaan termi "huipukkuus" syntyi vuonna 1905, kun arvovaltainen tilastotieteilijä Karl Pearson kuvaili kurtoosia jakauman huipun avulla. Auktoriteetin synnyttämä väärinkäsitys on sitten valloittanut maailman ihmisten – tutkijoiden, soveltajien ja opettajien – kopioidessa toisiaan.

Westfallin terävä- ja tasahuippuiset esimerkit osoittavat, että molemmanlaisilla jakaumilla voi olla pieni tai suuri kurtoosi. Hän osoittaa myös, että vain pieni osa kurtoosista syntyy hajonnan sisällä jakauman huipusta. Kurtoosin määrää pääosin huipusta poikkeavat arvot eli jakauman hännät.

"Kuten olen osoittanut, kurtoosi kertoo hyvin vähän jakauman huipusta tai keskuksesta. Kurtoosin määritteleminen huipukkuutena haittaa tilastotieteellisen lukutaidon edistämistä. Huipukkuuden suhde kurtoosiin on nyt virallisesti ohi", julistaa Westfallin suurisanainen johtopäätös (vapaa suomennokseni).

Teoreetikon ei pitäisi yllättyä, että kurtoosi ei juuri kerro jakauman huipusta. Nimittäin kurtoosi lasketaan odotusarvona (ns. neljäntenä momenttina), ja odotusarvot ovat tunnetusti herkkiä nimenomaan huipusta poikkeaville arvoille!

Jakauman huipukkuudesta saa tietysti edelleen puhua, kunhan muistaa että sitä ei kuvaa yleisesti käytetty kurtoosin matemaattinen kaava. Kurtoosi on kurtoosi, ja jakauman huipun kuvaamiseen täytyy määritellä omat kaavansa.

Suomeksi olisi tarvetta samanlaiselle tilastotieteen sanaston uudistukselle, jonka Westfallin artikkeli on pannut alulle englanniksi. Sanoilla on merkitystä, sillä kieli vaikuttaa ajatteluun ja asioiden ymmärrykseen. 

Ja tilastotieteen ymmärrykselle on paljon enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Kommentit (0)

Mustat pallurat ovat taviksia, punaiset julkkiksia. Punainen viiva kuvaa julkkisten ulkonäön ja lahjakkuuden välistä käänteistä yhteyttä.

Jokainen saa kaksi arpaa. Ensimmäinen arpa määrää ulkonäön. Toinen määrää älyn ynnä muut lahjat. Kun arpojen tulos ei riipu toisistaan, hyvännäköisistä tulee yhtä älykkäitä ja taitavia kuin muistakin.

Arvat synnyttävät kuvan palluroista muodostuvan väestön. Satunnaisuus ja riippumattomuus levittää pallurat kuin haulikon ammukset. Hienosti sanottuna ne noudattavat normaalijakaumaa.

Ongelmia syntyy, kun emme havaitse koko väestöä. Huomion valokeilaan valikoituu vinoutunut otos, jota kuvan punaiset julkkispallurat edustavat. Mustat pallurat ovat huomiotta jääviä taviksia. Todellisuudessa yksilöiden saama huomio asettuu tietysti jatkumolle, joka ulottuu täysin huomaamattomasta harmaavarpusesta huomion keskipisteessä paistattelevaan superjulkkikseen. Kahtiajako vain havainnollistaa asiaa muuttamatta johtopäätöstä.

Huomiota, julkisuutta ja menestystä voi saada kahdella tavalla. Yhtäältä kyvyillä, eli huomattavilla älyllisillä tai taidollisilla suorituksilla. Kuvassa ylhäällä olevat pallurat edustavat heitä. Toisaalta ulkonäöllä, eli huomattavalla kauneudella tai komeudella. Heitä edustavat oikealla olevat pallurat. Lahjakkaan ei tarvitse olla kovin hyvännäköinen, eikä hyvännäköisen kovin lahjakas saadakseen huomiota. Huippulahjakkaan ei tarvitse olla ollenkaan hyvännäköinen, eikä huippuhyvännäköisen ollenkaan lahjakas. Tuuria toki tarvitaan molemmissa tapauksissa – siksi punaiset ja mustat pallurat sekoittuvat osin.

Puhun koko ajan tilastoista ja keskiarvoista. Keksimäsi esimerkit poikkeuksellisen hyvännäköisistä lahjakkuuksista eivät siis muuta johtopäätöstä, vaan kuuluvat asiaan: lähellä kuvan oikeaa yläkulmaa olevat muutamat pallurat edustavat heitä.

Kuvan punainen viiva mallintaa ulkonäön ja kykyjen välistä käänteistä yhteyttä julkkisten eli punaisten palluroiden joukossa. Laskeva suora tarkoittaa, että mitä parempi ulkonäkö, sitä todennäköisemmin vähemmän älyllisiä, sosiaalisia tai muita kykyjä. Mitä paremman näköinen, sitä heikompilahjainen pätee kuitenkin vain silmäätekevillä. Vaakasuora musta viiva kertoo, että koko väestössä ulkonäön ja kykyjen välillä ei ole yhteyttä. Eli hyvännäköiset ovat yhtä älykkäitä ja kyvykkäitä kuin muutkin.

Kauniit vaikuttavat siis tyhmemmiltä, koska kiinnitämme liikaa huomiota julkkiksiin. Ja liian vähän huomiota taviksiin, jotka eivät ole erityisen kauniita eivätkä lahjakkaita. Tätä näennäisiä yhteyksiä aiheuttavaa valintaharhaa kutsutaan tilastotieteessä Berksonin paradoksiksi. Se ei kumoudu, vaikka kauniit olisivat todellisuudessa jopa keskimääräistä älykkäämpiä.

Raj Raghunathan arvelee artikkelissaan Are Good Looking People Dumb? että usko kauneuden ja tyhmyyden väliseen yhteyteen opitaan uskonnosta, kulttuurista ja kasvatuksesta. Artikkeli ei mainitse valintaharhaa lainkaan.

Berksonin paradoksi tunnetaan parhaiten sairaaloista, joissa se ilmenee mm. riippumattomien sairauksien välisinä yhteyksinä. Tässäkin paradoksi syntyy siitä, että sairaalapotilaat eivät edusta koko väestöä. Monisairauksiset päätyvät sairaalahoitoon useammin kuin vain yhdestä sairaudesta kärsivät.

Oletko eri mieltä? Mielestäsi kauniit ovat yhtä älykkäitä kuin muutkin. Onneksi olkoon! Olet luultavasti avarakatseinen ihminen, joka huomioi tasaisesti koko väestöä edustavaa otosta.

Kommentit (4)

Kauneus on katsojan silmässä

Miten kauneutta mitataan? Ulkonäkö ja älykkyys ei ole pelkkää arpapeliä vaan perimä vaikuttaa. Mielestäni suurin osa julkkiksista ei ole erityisen kauniita saati älykkäitä...

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä135

Kauneus on tietysti osittain katsojan aivoissa, eli yksilöllinen maku vaikuttaa, mutta usean arvioitsijan keskiarvoista saadaan jo ihan käyttökelpoinen kauneuden mittari.

Perimä on arpapeliä. Toki kauniit vanhemmat saavat keskimäärin kauniimpia lapsia, mutta vanhempiaan ei voi valita.

Äly ja kauneus eli lahjakkuus ja ulkonäkö on tässä ymmärrettävä laajasti. Menestyvällä jääkiekkoilijalla on peliälyä, vaikka sivistys ja äo eivät olisikaan kummoisia. Menestyvällä poliitikolla on poliittista älyä, jolla hän saa huomiota ja vaikuttaa ihmisiin, vaikka moraali ja vastuu voi olla vähän niin ja näin. Kehonrakentajalla on huomattavaa ulkonäköä, vaikka moni ei sitä kauneudeksi kutsuisikaan.

Vierailija

Tämän teorian esittämiseen ei tarvita mitään kauneuden mittaria. Lienee yleistä tietoa, että suurin osa ihmisistä omaa enemmän tai vähemmän yhdenmukaiset kauneusihanteet. Toki kauneusmieltymyksiä on myös tutkittu kokeilla ja saatu tuloksia jotka vastaavat sitä mitä pidetään intuitiivisesti oikeana: Symmetria molemmilla sukupuolilla, naisilla piirteiden sirous, pehmeys ja miehillä puolestaan maskuliiniset piirteet, kuten leuan dominanttius jne.

Lajineutraali
Liittynyt20.2.2018
Viestejä11

Teppo Mattsson kirjoitti:
Menestyvällä poliitikolla on poliittista älyä, jolla hän saa huomiota ja vaikuttaa ihmisiin, vaikka moraali ja vastuu voi olla vähän niin ja näin. Kehonrakentajalla on huomattavaa ulkonäköä, vaikka moni ei sitä kauneudeksi kutsuisikaan.

 Ei se mitään poliittista älyä vaadi vaan tyhmiä äänestäjiä, istuuhan tuolla nimenomaan ulkonäöllä noita edustajia joita äänestetään "kun sillä on aina niin ihanasti sen hiukset" ja vihreiden äänestäjä kunnasta puhumattakaan..

Kumman ottaisit, ison rahan ehkä vai pienen varmasti?

Tilastotieteessä on kaksi samankuuloista käsitettä, merkittävä ja merkitsevä. Ne eroavat toisistaan samalla tavalla kuin ison rahan mahdollisuus eroaa varmuudesta saada ylipäätään mitään rahaa. Merkittävä tarkoittaa isoa, merkitsevä varmuutta.

Käsitteiden ero on periaatteessa selvä, mutta käytännössä sen sisäistäminen on vaikeaa. Viimeistään tilastokurssien opettajana olen tuon vaikeuden huomannut. Samankuuloinen nimi vain lisää käsitteiden sekaantumisen vaaraa.

Kuten yleensä, havainnollistavat esimerkit helpottavat oppimista.

Esimerkiksi halutaan luotettavasti selvittää kumpi kaksosista, Matti vai Teppo, on painavampi. Yksi punnitus ei riitä, koska mittaamiseen liittyy monia virhelähteitä. Vaa'an lukema heittelee. Kehon nestemäärä vaihtelee. Maha, rakko ja suolisto ovat välillä tyhjänä, välillä täynnä. Jos vaaka näyttää Matille 89 kg ja Tepolle 90 kg, ero voi johtua silkasta sattumasta.

Ratkaistaan ongelma punnitsemalla Matti ja Teppo satunnaisina hetkinä samanaikaisesti kymmenen kertaa. Vaaka antaa Matin lukemiksi 88.9, 90.2, 91.0, 88.5, 88.8, 90.0, 87.5, 88.6, 88.6, ja 90.3 kg ja Tepon vastaaviksi lukemiksi 90.2, 91.2, 92.0, 88.2, 91.2, 88.3, 93.1, 90.7, 90.0 ja 92.0 kg. Pelkästään mittaussarjoja tuijottamalla painavuusjärjestys ei ratkea: kymmenen punnituksen sarjassa painavampi on välillä Matti, välillä Teppo. Tarvitaan tilastotiedettä.

Matin mittausten keskiarvoksi saadaan laskemalla 89.2 kg ja Tepon vastaavasti 90.7 kg. Tepon keskiarvo on siis 1.5 kg suurempi kuin Matin, ja tässä tapauksessa ero on tilastollisesti merkitsevä: kymmenen samasta normaalijakaumasta arvotun numeroparin välille ainoastaan 4% tapauksissa sattuu vähintään yhtä suuri keskiarvojen ero kuin Matin ja Tepon mitatuissa painoissa.

Vaikka mitattu keskiarvojen ero painossa on merkitsevä, se ei ole tässä merkittävä, sillä prosentin suuruusluokan ero painossa ei käytännössä vaikuta: silmin sitä ei havaitse, terveyttä se ei ratkaise ja samat vaatteet sopivat.

Mittauksista voidaan siis melko varmasti päätellä, että Teppo on painavampi kuin Matti, mutta ero on pieni. Ero on merkitsevä, muttei merkittävä, tilastotieteen kielellä ilmaistuna.

Entäs sitten Matti ja Seppo, joiden painot on mitattu samanaikaisesti vain kahtena satunnaisena hetkenä. Matin vaakalukemat ovat 92.9 ja 87.1 kg, Sepon vastaavasti 97.1 ja 102.9 kg. Painon keskiarvoksi tulee Matilla 90 kg, Sepolla 100 kg.

10 kg ero painossa olisi jo merkittävä: Seppo olisi silminnähden paksumpi kuin Matti, Sepon terveysriskit olisivat suuremmat eivätkä Matille istuvat vaatteet sopisi Sepolle.

Vaikka mittausten välinen ero on merkittävä, se ei kuitenkaan ole tässä tilastollisesti merkitsevä. Nimittäin kahden samasta normaalijakaumasta arvotun numeroparin välille sattuu jopa kerran kolmesta tapauksesta vähintään yhtä suuri ero kuin Matin ja Sepon mitatuissa painoissa.

Näiden kahden mittauksen perusteella ei voida siis luotettavasti päätellä, että Seppo olisi Mattia painavampi.

Mitä suurempi otos, eli enemmän mittauksia, sen pienemmät erot tulevat merkitseviksi. Suuri otos erottelee siis herkemmin kuin pieni otos. Matin ja Tepon pieni ero painossa näkyi kymmenellä mittauksella, mutta Matin ja Sepon mahdollisesti suurtakaan eroa ei saatu kahdella mittauksella varmennetuksi. Lisämittaukset voisivat paljastaa, oliko Matin ja Sepon mittausten ero todellinen vai sattuman oikkua. Mitä suurempi todellinen ero, sen vähemmän mittauksia eron havaitsemiseen tarvitaan.

Matin ja Tepon esimerkissä merkitsevä ei ole merkittävä, ja Matin ja Sepon esimerkissä merkittävä ei ole merkitsevä. Valitsin esimerkit vakuuttaakseni, että merkittävä ja merkitsevä todella ovat erilliset käsitteet. On toki tapauksia, joissa tutkimuksessa havaittu ero on sekä merkitsevä että merkittävä, ja tapauksia joissa se ei ole kumpaakaan (joista julkaisuvinouman takia tosin harvemmin kuullaan). 

Merkittävän ja merkitsevän sekoittaminen aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja sekaannuksia tutkimuksista uutisoitaessa ja jopa tutkijoiden välisessä kommunikaatiossa. Lääke ei auta merkittävästi vain siksi, että sen teho on merkitsevä. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa merkitseväksi havaittu ilmiö ei välttämättä ole seuraavassa tutkimuksessa enää edes merkitsevä, mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Kohulla elävän toimittajan näppäimistöllä tutkimusjulkaisun merkitsevä kääntyy helposti tiedeuutisessa merkittäväksi: kun tutkija sanoo pieni, toimittaja kuulee iso. Tosin nykyään, kun tutkijatkin joutuvat elämään yhä enemmän kohulla, syy ei ole välttämättä toimittajan. Ovelimmat tutkijat voittavat mediapelissä keinoilla, joilla voisi pärjätä jopa politiikassa. Tieteen alistaminen vapaiden markkinoiden kiihkeälle kilpailulle tuottaa kaikenlaista jännää.

Kenellepä ei kelpaisi iso raha varmasti.

Kommentit (3)

Vierailija

Matti ja Seppo -tapaus on taas yksi matematiikan esimerkki, jossa matematiikka ja todellisuus eivät ole yhteensopivia.  Olisi erittäin omituista, jos henkilön painossa olisi yli 10% virhemarginaali. Tilastotieteessä sellainen varmasti on täysin mahdollista, mutta käytännössä ei. Tuollainen arkijärjen vastainen esimerkki vain hämmentää asiaa opettelevaa ja johtaa ajatukset harhapoluille, kun tarkoitus oli selventää asiaa.

Mieleen muistuu Mind you decisions -Youtube-kanavan matemaattinen laskutehtävä, jossa kadunaurauskone saavutti valonnopeuden, kun lumen määrä väheni lähelle nollaa.

VH

Jaan Tepon huolen täysin esim. tutkimusrahoitukseen liittyvästä epäterveestä kilpailusta, joka pitkälti määrittää nykyään kuka Suomessa tutkimusta ylipäätään tekee. Miksi meidän "eturivin" tieteentekijät eivät ota asiaa esiin julkisuudessa suuremmalla intensiteetillä vai ovatko he itse pääosin hyötyjien joukossa?

Cargo (ei kirj.)

"Vanha sanonta, jonka mukaan naiset ovat kiinnostuneempia ihmisistä, miehet asioista, kuitataan usein seksistisenä kliseenä."

Miesten aivot ovat "autistisemmat" kuin naisten, ja tuo sellainen tekiä, joka karsii jyvät akanoista, kun istutaan alas ja yritetään rakaista matemaattista ongelmaa. Mielikuvituksellisia ideoita voi heitellä ilmoille kuka tahansa, mutta syvällinen ajattelu ja ylikeskittyminen ei luonnistu kaikilta.

Voi siis hyvin miettiä, että löytyykö paljonkin sellaisia esimerkkejä, joissa nainen on rakentanut yksin ison osan kokonaan uutta teoriaa? Millä todennäköisyydellä esim. David Hilbert tai Shinichi Mochizuki saattaisivat olla naisia vain saavutusten perusteella? Kyllä suuriin saavutuksiin tarvitaan miehistä testosteronia ja kykyä ylikeskittyä.

Jos lottoaisi kaikki mahdolliset rivit, paljonko voittaisi? Veikkaus pitää itsellään n. 60% lottoon pelatuista rahoista, joten jokaista pelaamaansa miljoonaa kohti saisi 400 000 euroa takaisin.

Tappiota tulisi siis 600 000 euroa per pelattu miljoona, joten kaikkien rivien pelaamisessa ei ole tietenkään mitään järkeä. Mutta keskimäärin jokaista lottoamaansa euroa kohtikin saa vain 40 senttiä takaisin, joten odotusarvoisesti lottoaminen on tappiollista puuhaa joka tapauksessa.

Paitsi että joku sen päävoiton aina saa. Matemaatikko kutsuu tätä hajonnaksi. Juuri voittojen hajonta tekee lottoamisesta edes jossain mielessä kannattavaa. Mitä suurempi hajonta, sitä kannattavampaa odotusarvoisesti tappiollisen loton pelaaminen on.

Kuvitellaan kaksi loton muunnelmaa A ja B, joissa molemmissa jokaista pelaamaansa euroa kohti saa keskimäärin 40 senttiä takaisin. A-lotossa jokainen rivi antaa aina takaisin 40 senttiä, sattuipa riviin oikeita numeroita 0, 1, 2 tai vaikka kaikki 7. B-lotossa ainoastaan kaikki oikein antaa voiton, joka olisi 40% kaikkien lottoamista euroista eli paljon suurempi kuin nykyinen päävoitto. Muilla riveillä ei sitten voittaisi penniäkään – ei vaikka osuisi kuusi ja lisänumero. Voittojen hajonta on A-lotossa pyöreä nolla, B-lotossa taas suurin mahdollinen.

Kukaan tuskin pelaisi A-lottoa; sehän olisi kuin 60 sentin antamista pois jokaista riviä kohden.

Mutta minä ainakin pelaisin "kaikki tai ei mitään" B-lottoa, jos sellainen olisi olemassa. Nykyistä lottoa en pelaa, koska liian suuri osa palautetuista rahoista menee pikkuvoittoihin. Toisin sanoen hajonta on liian pieni. Toki voittoina palautettava osuus saisi sekin olla suurempi kuin nykyinen 40%, mutta minun silmissä loton arvoa alentaa erityisesti nuo hajontaa pienentävät pikkuvoitot. Veikkauksen lotto muistuttaa liikaa A-lottoa.

Miksi Veikkaus ei sitten kasvata hajontaa, jos se kerran tekisi lottoamisesta kannattavampaa ilman että yhtiö joutuisi tinkimään omasta 60% voitto-osuudestaan? Koska juuri pikkuvoitot koukuttavat pelaajat jatkamaan tappioistaan huolimatta. Ilman pikkuvoittojen addiktoimia massoja Veikkauksen euromääräiset tulot romahtaisivat, vaikka yhtiö voittaisi edelleen pelatuista euroista sen 60% osuuden.

Juuri hiljattain mainostettiin, että loton voittojen määrää vain entisestään kasvatettiin, kun myös kolme oikein riveistä alettiin maksaa voittoja. Lotto siirtyi taas askeleen kauemmas kannattavammasta B-lotosta kohti kannattamatonta A-lottoa. Mainospuheissa tämä huononnus tietysti esitettiin parannuksena.

Toisessa mainoksessaan Veikkaus mainosti uutta peliään "Kaikki tai ei mitään". Hetken jo ajattelin, että onko tosiaan tullut joku B-loton kaltainen peli, jota minäkin voisin pelata. Mutta olisihan se pitänyt arvata, mistä pelissä on kyse: pikkuvoittoja jaetaan vähintäänkin entiseen malliin ja päävoittokin on jaettu kahtia (sen voi saada jos on joko 12 oikein tai 0 oikein valittavasta 24 numerosta; siitä siis nimi; 0 ja 12 oikein todennäköisyys on tietysti yhtä suuri, joten ero on pelkästään näennäinen).

Jonottaessani bussikortin lataamista kioskeissa olen huomannut, että myyjillä on tapana kysyä Veikkauksen pelivoittoja lunastavilta asiakkailta, että laitetaanko voittorahoilla uudet rivit vetämään. Sitten vielä kysytään, että laitetaanko joku ekstra jokeripokeripoks tuplaus myös.

On kuin panttitölkkien palauttajalta kysyttäisiin kassalla, että laitetaanhan taas samaa kaljaa panttirahoilla. Tai tupakan ostajalta, että ostaisitko kuitenkin mieluummin tällaisen isomman askin. Tai pornolehden ostajalta, että laitetaanko myös tällainen vähän härskimpi lisänumero mukaan.

Euron panoksella saatu euro ei ole voitto vaan ajan haaskausta. Mistä tulikin mieleeni, että en ole vieläkään jaksanut raaputtaa toissa jouluna lahjaksi saamaani kalenteriarpaa.

Kommentit (11)

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28196

Ehkä en nyt täysin ymmärtänyt. Jos lotossa olisi saumat voittaa enemmän rahaa kuin kaikkien rivien veikkaaminen maksaa, niin eikös peli ikään kuin menetä merkityksensä?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

jaskapeluri

Nykyisin ei ole kyllä mitään hyötyä pelata Veikkauksen kautta, kun uudet nettikasinot tarjoaa paljon paremmat palautusprosentit ja bonuksia joita veikkauksella ei ole. Esimerkiksi kasinohai sivustolta löytyy paljon hyviä kasinoita, jotka voittaa veikkauksen 100-0!

Matemaatikko

Mielenkiintoista pohdintaa lotosta. Suuressa maailmassa on jopa satojen miljoonien eurojen päävoittoja. Ehkä siinä olisi kirjoittajalle motivoiva palkinto? Kuka nyt jotain yhtä ja ainoaa miljoonaa jaksaa odotella. Koska Suomesta käsin on hankala osallistua ulkomaiseen lottoon, näitä voi pelata nettikasinolla myös. Silloin ei osallistu (teknisesti ottaen) siihen samaan lottoon vaan ikään kuin lyö vetoa siitä, mitkä sen loton numerot ovat. Voitot sitten maksaa vakuutusyhtiö, jonne nettikasino on tallettanut osan rahasta eli ostanut sen vakuutuksen sen varalle, että joku veikkaa oikein. Tavalliselle käyttäjälle tämä ei näy mitenkään vaan kirjaudut vaan normaalisti kasinolle ja laitat lapun sisään. Jopa kasinobonuksia voi käyttää pelaamiseen aivan kuin missä tahansa kolikkopeleissä tms. Kuten yllä mainitaan Veikkaus jää kakkoseksi näille voittojen suuruudessa, palautusprosenteissa ja helppokäyttöisyydessä.

TiedeLasse79
Liittynyt24.7.2018
Viestejä46

Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta kyllä. Itsekin pelaisin mieluummin semmoista lottoa jossa tavoitellaan vain yhtä isoa päävoittoa, sillä sehän on lotossa se tavoite ja haave. Pienet voitot eivät todennäköisesti ole ihmisten motiivi pelata lottopelejä.

Mutta jos suomalaiset haluaisivat säästää jokaisesta pelatusta miljoonasta häviämästään 600.000 eruosta puolet, eli 300.000 euroa per miljoona. Niin silloin heidän kannattaisi siirtyä pois Veikkauksen peleistä, ja pelata vaikkapa Eurojackpotia kansainvälisillä pelisivustoilla. Luin tämmöiseltä bonuskoodi sivustolta lottosäästövinkkejä ja siellä sanottiin, että kansainvälisillä sivustoilla saa bonuksia ja etuja joilla rivihinnan voi saada puoleen hintaan vs. Veikkaus (ja silti nämä pelisivustot tekevät tuottoa), tai jopa alhaisempaan hintaan. Kansainvälisillä sivustoilla myös normaali rivihinta voi olla alhaisempi, esimerkiksi Eurojackpotia voi pelata 1.80 € per rivi, ilman mitään bonuksia. Varmaan jossain vaiheessa Veikkauskin joutuu alentamaan hintaa, jos näiden suosio kasvaa.

Haaveluista tuli muuten mieleen että Veikkaus kutsuukin Lottoa haaveilupeliksi, joka kuvastaa sitä että taitaa jäädä vain haaveeksi voitot :)  Esimä täällä Veikkauksen osavuosikatsauksessa mainitaan nuo haaveilupelit.

Noh jatketaan haaveilua lottovoitosta! :)

Elämä on laiffii!
- Matti Nykänen

Satunnaisesti kasinoita.

Mielenkiintoinen artikkeli! Itse suosin hieman parempia palautusprosentteja kuin veikkaus antaa, uudet nettikasinot EU alueelle rekisteröidyiltä toimijoilta ilmeisesti maksavat voitot myös verovapaina, tosin huomattavasti kovemmilla palautusprosenteilla. Voihan sitä pelaamista veikkauksella tietysti perustella sillä, että tuottoa käytetään haittojen ehkäisyyn.

Vierailija

Hyvä teksti. Samaan aikaan kun veikkaus pitää itsellään noin 60% pelatuista rahoista, nettikasinoilla pääsee pelaamaan huomattavasti paremmin palautusprosentein jotka kipuavat jopa 99% prosenttiin. Eli mikäli haluaa paremmat palautusprosentit ja sitä myöten suuremmat voitot kannattaa pelata uusilla nettikasinoilla jotka sitäpaitsi tarjoavat mahtavat bonukset ja kampanjat uusille pelaajille.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat