Kirjoitukset avainsanalla ennustaminen

Kuva: NASA

Taas ne sääennusteet olivat väärässä. Satoi, vaikka luvattiin poutaa. Tällaisia valituksia olet varmaan kuullut. Kenties jopa omasta suustasi.

Olen usein puolustellut sääennusteita laativia ilmatieteilijöitä. "Ei ne mitään lupaa, vaan ennustaa", olen tavannut vastata valituksiin.

Paitsi että taitaapa ne sittenkin luvata. Katsokaa vaikka Ilmatieteen laitoksen sivulta meteorologin ennustamaa (katkoviivalla kuvattua) lämpötilaa: Siinä ei ole lainkaan virherajoja! Ja nollamittaiset virherajat ovat yhtä kuin varmuus. Eli lupaus.

Samaan kuvaajaan on piirretty myös tietokonemallin laskemat todennäköisyysennusteet, joista löytyy asianmukaiset virherajat: luottamusväli, jonka sisään lämpötilan tulisi osua 80% todennäköisyydellä eli neljä kertaa viidestä. Nämä tietokoneen laskemat ennusteet ovat sitä virtausfysiikkaan perustuvaa oikeaa ilmatiedettä, jonka täsmäävyys voidaan arvioida (esim. Brierin pisteillä) vertaamalla ennusteita toteutuneeseen säähän. Ja jonka ennustusvoiman toteutunut sää on lukemattomat kerrat vahvistanut. Sään osuminen kerran viidestä ennustetun luottamusvälin ulkopuolelle kuuluu asiaan.

Mutta kansalle ei viestitä epävarmuutta. Mediassa näkyvät kartat ja symbolit ilmoittavat meteorologin povaaman lämpötilan ja sillä selvä. Jopa Ilmatieteen laitoksen omalta sivulta tietokoneen laskemat virherajat löytyvät vasta klikkausten takaa.

Erityisen harhaanjohtavia ovat pitkän aikavälin ennusteet. Lööpit julistavat seuraavan viikon, kuun tai jopa vuoden säätä varmuudella, jollaista ei pitäisi luvata edes seuraavan päivän sääennusteelle.

Sekaannukseen löytyy syytä joka osapuolesta. Kansasta, joka haluaa varmuutta. Mediasta, joka varmuutta häpeilemättä kauppaa. Mutta myös ilmatieteilijöistä, jotka eivät riittävästi korosta ennusteidensa epävarmuutta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan "meteorologin tekemä ennuste voi joskus olla hyvin erilainen kuin tietokonemallin laskema todennäköisyysennuste" ja "meteorologin osuus laadukkaan sääennusteen synnylle on erityisen merkittävä tilanteissa, joissa sääennustusmallit eivät kykene ennustamaan säätä riittävän hyvin". 

Mutta millä perusteella meteorologin ennuste olisi tietokonemallia "laadukkaampi", kun ilman virherajoja ennusteita ei edes voida yksikäsitteisesti verrata toteutuneeseen säähän? Nimittäin ennusteiden poikkeama havainnosta on verrannollinen tekijään |ennuste - havainto|/virhe, ja kun virhe → 0, jakolasku kasvattaa poikkeaman äärettömäksi. Virheettömät ennusteet ovat siis äärettömän huonoja.

Asiantunteva ilmatieteilijä hallitsee epäilemättä virheanalyysin, joten ongelman täytyy olla viestinnässä. Suoraselkäisen tieteilijän ei pitäisi suostua julkaisemaan ennusteita ilman virherajoja. Totta kai varmuudenjanoinen ihminen tarttuu virheettömiin ennusteisiin. Etenkin jos oikein asiantuntijat sellaisia tarjoavat!

Ihmettelen myös, voiko ihminen todella voittaa ennustuskilvassa supertietokoneen, jolla on verrattoman laskentatehonsa lisäksi käytössään kaikki mittaukset ja säätilastot. Eikä koneen taakkana ole pätevyysharhaa, joka vääristää asiantuntijoiden ennusteita erityisesti ihmis- ja yhteiskuntatieteissä mutta jolle luonnontieteilijätkään eivät näytä olevan immuuneja.

Sääennusteita seuratessani olen huomannut, että meteorologin laatima (virheetön!) ennuste 1-10 päivän päähän voi heitellä muutaman tunninkin sisällä jopa yli kymmenellä asteella. Mihin tietoon perustuu tämä herkästi vaihteleva asiantuntijan näkemys?

Virherajojen piilottelu ei toki ole pelkkä sääennusteiden ongelma, vaan vaivaa tiedeviestintää yleisemminkin. Monissa uutisissa ja lehtijutuissa näytetään tai korostetaan vain keskiarvoja ilman minkäänlaista hajonnan tai luottamusvälin kaltaista epävarmuuden ilmaisua. Täsmäävä epävarmuus voittaa valheellisen varmuuden, paitsi suosiossa.

Jos sääennusteet tiedotettaisiin todenmukaisen epävarmoina, meillä olisi yksi syy vähemmän valittaa. Valittamisen määrä tuskin vähenisi, ainakaan säästä, mutta ehkä se edes kohdentuisi oikeaan osoitteeseen. Eli ei tieteilijöihin, vaan pahamaineisen vaikeasti ennustettavaan luontoon.

Kommentit (14)

Vierailija

Itse en morkkaisi Ilmatieteen laitoksen ennusteita, koska sieltä sentään löytyy virherajat. En muista nähneeni niitä lainkaan muiden seuraamieni sääennusteita tuottavien tahojen ennusteissa.  Lööppilehdistön ennusteita voi morkata.

YoutubenEtimespace

Erittäin mielenkiintoinen ja väittäisin että myös hyvin ajankohtainen.

Kiitos aiheesta.

Itseäni kiinnostaisi tietää vielä tarkemmin miten voimakkaita sääilmiöitä on esiintynyt Maapallolla ja myös Auringossa ja muilla planeetoilla vuosien 2004, 2011 ja tämän 2018 tsunamien jälkeen.

Viiveellä.

2005 isosti isoja Hurrikaaneja.
2006 Jupiterin punainen pilkku jr eli pieniä myrskyjä yhdistyi isommaksi ja näin toinen iso myrsky Jupiteriin, kunnes ilmeisesti yhdistyi yli 300 vuotta havaittuun punaiseen pilkkuun.

2011 muutama kuukausi Japanin tsunamin jälkeen isoimmat Tornadot USAssa 80 vuoteen.

Auringossa isoja purkauksia viiveellä 2004 jälkeen ja taas viiveellä 2011 jäkeen.

Vielä ei isoja purkauksia Auringossa.

Muillakin planeetoilla on käsittääkseni ollut mielenkiintoisia myrskyjä, mutta osuvatko 2004 2011 tsunamien jälkeisesti, jolloin yhtenäisenä selittävänä tekijänä olisi Aurinkokuntaan työntyneet energiapulssit josta energiaa Auringon ja planeettojen sisälle ja näin sieltä vapautui energiaa kohti pintaa ja näin viiveellä voimakkaita sääilmiöitä jne.

Maapallon sisälle työntyessään aiheutti maanjäristyksen ja tsunamin mennessään.

Ilmiö selittyy, mutta vaatii erilaisen atomimallin mitä nykyinen on.

😃

tutkii

Otsikko on mielestäni harhaanjohtava ja ensimmäiseksi tuoli mieleen että tässä tehdään tikusta asiaa. Saattaa kuitenkin olla, että ennusteen tilastollisuus ei ole kaikille selvä. Ilmatieteen laitoksen ennusteesta näkee kiitettävästi luotettavuuden yhdellä silmäyksellä. Usein kyllä television sääennusteissa mainitaan sanalllisesti, jos ennuste on epästabiili.

Nimimerkin  YoutubenEtimespace kommentti kuulostaa lapsellliselta ja täysin asiattomalta.

YoutubenEtimespace

Jännä miten ihmiset suhtautuvat siihen jos jollakin on täysin eri näkemys siitä millaista aine oikeasti on tai siihen miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.

Käsittääkseni muutkin ovat pohtineet sitä että Jupiter jotenkin pystyisi syklittämään Aurinkoa, mutta ilmeisesti nykyfysiikalla ei ole mitään käsitystä siitä miten.

Ja 11 vuoden sykli ei täsmää Jupiterin kiertoaikaan.

2015 uutisoidun Auringon lyhyemmän syklin pituudeksi ilmoitettiin 330 päivää.

Erikoista että kiviplaneettojen keskiarvokiertoajaksi Auringon ympäri tulee 340,75 päivää.

Yhteensä 1363 päivää / 4:llä = tuo about 341 päivää.

Mitäs sanotte jos lyhyen syklin pituudeksi tarkentuu noin 341 päivää?

Nykyfysiikan mukaan on olemassa pimeää ainetta jolla selittämätön vetävä voima.

Tuo hyväksytään sen enempää kyseenalaistamatta väitettä koska muuten pitäisi myöntää nykyisten teorioiden olevan virheellisiä.

Mutta kun väittää että galaksin keskustan supermassiivinen kohde laajenee ja säteilee laajenevaa pimeää ainetta jota työntyy koko ajan laajenevien tähtien ja planeettojen sisälle siten että pieni osa laajenee siellä havaittavaksi aineeksi ja lähtee työntymään kohti kyseisen planeetan tai tähden pintaa, ylläpitäen siellä jatkuvasti havaittavaa myrskyä kuten Jupiterilla punaista pilkkua tai sitten aiheuttaa esim. Auringossa Auringonpilkkuja, niin sitä ei suostuta edes pohtimaan ajatuksella.

Mutta mutta, minullapa alkaa olla näyttöä väitteilleni.

Siitä enemmän seuraavassa viestissä.

🤔

YoutubenEtimespace

Mikä ylläpitää Auringonpilkkuja?!?

Minkä takia joskus pitkiä pilkuttomia jaksoja?

Wolffin minimi 1280 - 1350
Spörerin minimi 1460 - 1550
Maunderin minimi 1645 - 1715
Daltonin minimi 1790 - 1830
Jokkerin erikoinen ( on ajanjakso jolle olisi odottanut pilkutonta jaksoa ) 1940 - 2000

Tässä ensin ajankohdat jolloin Aurinko on ollut Neptunuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella ja milloin Uranuksen ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Neptunus Uranus
910.........938 ja 1022
1075.......1106 ja 1190
1240........1274 ja 1358
1405........1442 ja 1526
1570.......1610 ja 1694

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen

970 - 1010
1130 - 1170
1300 - 1340
1460 - 1500

Oletetaan että planeetoista ulos työntyvät laajenevan työntävän voiman tihentymät törmäävät vastapalloon galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta työntyvien laajenevan pimeän aineen tihentymien kanssa aina silloin kun Aurinko on planeetan ja supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Jupiterista peräisin olevat tihentymät siis törmäävät syvällä Auringon sisällä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin oleviin pimeän aineen tihentymiin, jolloin ne laajenevat havaittavaksi aineeksi ja lähtevät työntymään kohti Auringon pintaa.

Eivät saavuta pakonopeutta joka riittäisi Auringon pinnalle asti jos Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannokset eivät antaisi niille lisäboostia. Ja siihen siis tarvitaan se että Auringon sisällä myös niistä peräisin olevat tihentymät saavat galaksin keskustasta peräisin olevien pimeän aineen tihentymien laajenemisen kiihtymään. Toki Auringon oma sisäinen energia / työntävä voima osallistuu prosessiin omalta osaltaan.

Ok, Alla ajankohdat jolloin Jupiterin aikaansaannokset eivät saaneet apuja Uranukselta ja Neptunukselta ja perässä yksi mahdollisista viiveistä joka pintaan työntymisessä menee. Toinen vaihtoehto voisi olla about 495 vuotta.

Vuosi 980 + 330 vuoden viive= Daltonin minimi 1280 - 1350

1150 + 330 = Spörerin minimi 1460 - 1550

1320 + 330 = Maunderin minimi 1645 - 1715

1480 + 330 = Daltonin minimi 1790 - 1830

🤔🤔🤔

😃

YoutubenEtimespace

Korjataan tarkemmaksi.

Katsokaapa milloin Uranus ja Neptunus ovat olleet yhtä aikaa samalla puolella Aurinkoa kuin galaksin keskusta.
Karkeahkosti ottaen.

970 - 990
1140 - 1160
1310- 1330
1470 - 1490

Uranus kun kiertää Auringon muistaakseni sen about 84vuodessa, joten, hmm. kyllähän ne 90 asteen kulmassa tapahtuvat törmäyksetkin ovat jo jotakin, mutta anyway, silloin kun työntyvät suht samaan suuntaan, törmäykset olemattomia verrattuna vastapalloon törmäyksiin.

😀

YoutubenEtimespace

Ok, mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua?!?

Jättimäistä myrskyä jota on havannoitu satoja vuosia.

Myrskyä jonka ennustin voimistuvan vuoden 2011 Japanin tsunamin jälkeen ja jonka havaittiinkin pienenevän muutaman vuoden viiveellä.

Mutta jonka ilmoitettiin sittenkin voimistuneen, vaikka olikin pienentynyt halkaisijaltaan, tämän vuoden alkupuolen tiedeuutisessa.

No, väitän että galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevat pimeän aineen tihentymät törrmäävät Auringosta peräisin oleviin tihentymiin aina silloin kun Jupiter on Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.

Siitä laajeneva Jupiter saa enemmän työntävää voimaa pois päin galaksin keskustasta ja alkaa sen takia työntymään pois päin galaksin keskustasta nopeammin kuin laajeneva Aurinko.

Pakokaasut työntyvät kohti laajenevan Jupiterin pintaa ja ulos siltä kohtaa jossa Jupiterin punainen pilkku.

Aurinkokunnan ulkopuolelta normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa Auringon ja planeettojen sisälle ja se voimistaa kohti pintaa työntyvän suht uuden havaittavan aineen laajenemista ja näin kovemmalla paineella, ohuempana suihkuna korkeammalle Jupiterin pinnasta, juuri kuten on havaittu!

Ei paha 😃

🤔

YoutubenEtimespace

2004 joulukuussa tsunami ja maanjäristys.

Seuraavana päivänä sen jälkeen erittäin voimakas energiapulssi läpäisee Maapallon. Ei voi yhdistää tsunamiin nykyfysiikan mukaan, mutta entäpä jos tämä energiapulssi oli kehittänyt itselleen matkan aikana pilottiaallon jonka kertaluokkaa pienemmät tihentymät työntyivätkin syvälle laajenevien atomien ytimien erillisiin tihentymiin ja saivat aikaan lämpölaajenemisilmiön atomien ytimille?!?

Mannerlaatat laajenivat yks kaks hetkellisesti voimakaammin ja työntyivät toisiansa kohti jne.

Itse energiapulssin rekisteröitävät ja ehkäpä lisäksi pimeän työntävän voiman tihentymät työntyivät laajenevan Maapallon sisälle ja vapauttivat sieltä Maapallon energiaa, lisäsivät sitä itsellään ja näin seuraavana vuonna normaalia enemmän laajenevaa työntävää voimaa työntymässä ulos Maapallosta.

"Hurrikaani Wilma oli Karibian alueen kaikkien aikojen voimakkain myrsky. Sen ilmanpaine laski 882 millibaariin. Myrskyt ovat sitä voimakkaampia, mitä alhaisempi ilmanpaine niissä on.

Viime vuonna 15 trooppista myrskyä kiihtyi hurrikaaneiksi, edellinen ennätys oli 12, vuodelta 1969.

Trooppisten myrskyjen määrä, 28, on myös ennätys. Edellinen ennätys, 21, on vuodelta 1933.

Vain kahtena vuonna aikaisemmin korkeimman, eli 5-luokan hurrikaaneja oli enemmän kuin yksi, vuosina 1960 ja 1961. Viime vuonna niitä oli kerrassaan neljä, nimiltään Emily, Katrina, Rita ja Wilma."
https://yle.fi/uutiset/3-5226257

2005 ja 2006 voimakkaita Auringon purkauksia.
Eli kyseinen energiapulssi Aurinkokuntaan, josta osa työntyi Auringon sisälle ja voimisti pintaa kohti työntyvän uuden havaittavan aineen laajenemista ja pintaa kohti työntymistä.

Sama Jupiterissa. Jupiterin Red Spot jr syntyy 2006 reilun vuoden viiveellä Jupiteriin.

2011 Japanin Tsunami ja maanjäritys 11.3.2011

25 - 28.4.2011 lyhyellä viiveellä 80 vuoteen isoimmat ja voimakkaimmat Tornadohässäkät USAn kaakkoisosissa.

9.6.2011 julkaistun jutun mukaan suurin Auringon purkaus viiteen vuoteen, eli edellisen hässäkän, 2004 joulukuun jälkeen viiveellä esiintyiden Auringon purkausten jälkeen suurin.

Taammikuussa 2012 voimakas Auringonpurkaus

2012 Heinäkuussa 150 vuoteen voimakkain Auringon purkaus.

2018 Indonesian Tsunamin jälkeen ei vielä voimakkaita Auringonpurkauksia.

Muuten kaiken näköistä poikkeuksellista sääilmiötä.
21 asteen lämpöaalto lokakuun puolivälissä. Vuorokausi ennen suomeen työntynyttä lämpöaaltoa
Hurrikaani Lesliekö joka hyytyi vähän ennen Portugalin rantaa. Australian Tornado. Iso-Britannian Callummyrsky.

Yllättävällä tavalla käyttäytynyt Michael hurrikaani nopeasti Indonesian Tsunamin jälkeen eli extraenergia voimisti Maapallosta ulos työntyvän kaasun laajenemista jne jne.
Kalifornian metsäpalot viimeisimpänä.

Täältä aiheeseen liittyvää asioo.

http://www.onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=3279

Niin, saapa nähdä millaisia purkauksia Auringossa esiintyy?!?
Toisaalta, oliko sieltä Auringon syvyyksistä työntymässä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa laajenevaa pimeää ainetta, joka oli laajentunut Auringon sisällä voimakkaasti ja näin Auringolle uutta havaittavaa ainetta joka viiveellä Auringon pinnalle, jos saavuttaa pakonopeuden.

Oli, mutta miten lähelle Auringonpintaa olivat ehtineet työntyä. Sen mukainen viive ennen kuin voimakkaita purkauksia tiedossa?

Entäpä miten elää Jupiterin punainen pilkku seuraavien vuosien aikana?!?

🤔

YoutubenEtimespace

Niin, ja samalla selittyy myös se miten Jupiterin aikaansaannoksia esiintyy noin 11 vuoden välein ja sitten taas ei ollenkaan pitkään aikaan.

Jos Jupiterin aikaansaannokset saavat apuja Uranuksen ja Neptunuksen aikaansaannoksilta, niin se tapahtuu syvällä Auringon sisällä ja mitä enemmän apuja, sitä nopeammaksi vauhti kohti pintaa kiihtyy, jolloin saavutetaan lähemmäksi Auringon pintaa päässeitä ja näin Auringonpilkkuja aiheuttavaa uutta laajenevaa ainetta työntyy Auringon pinnalle Jupiterin kiertoaikaa nopeammalla syklillä.

Jossakin vaiheessa Jupiterin aikaansaannokset alkavat saamaan vähemmän apuja ja näin välimatkat kasvavat pilkkumaksimien väli kasvaa Jupiterin kiertoaikaa pidemmäksi.

Kunnes Jupiterin aikaansaannosten pakonopeus pois päin laajenevan Auringon keskustasta ei riitä Auringon pinnalle asti ja pitkä pilkuton jakso.

Toki Saturnuksella on oma vaikutus Jupiterin aikaansaannoksiin, mutta Saturnus on ollut ehkä enemmänkin sotkemassa kokonaisuutta siten ettei Uranuksen ja Neptunuksen vaikutus Auringonpilkkujen esiintymisiin ole ollut niin selkeästi havaittavissa.

Mutta anyway, väittäisin että on erittäin vaikeaa yrittää selittää pitkiä pilkuttomia jaksoja ja ylipäätään Auringonpilkkuja pelkästään Auringon sisäisillä prosesseilla ilman että niiden syntymiseen liittyy ulkoiset tekijät.

Minua tietysti kiehtoo selityksenä ajatus laajenevasta pimeästä aineesta koska oman näkemykseni mukaan galaksit syntyvät sisältä ulos päin, niin että ensin syntyiivät galaksien keskusten supermassiiviset kohteet suht saman aikaisesti omissa 3 D "alkuräjähdyksissä" äärettömään 3 D avaruuteen joka on ei yhtään mitään ja ei näin ollen laajene, eikä kaareudu.

Ja sitten kun näiden supermassiivisten kohteiden liikeradat kohtasivat eteenpäin työntymisen aikana, ne saivat toisistansa vapautumaan paljon laajenevaa pimeää ainetta jotka törmäillessään toistensa kanssa saivat ziljoonat erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan yks kaks räjähdyksenomaisesti, jolloin välittömästi uuden laajenevan tähden keskustaan erittäin kova paine ilman vetävää voimaa jne.

Eli silloin syntyi paljon uusia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja myös epäonnistuneita tähtiä eli havaittavia kaasupilviä.

On havaittu että galaksien ulkokehien tähdet liikkuvat liian nopeasti ja että niiden pitäisi sinkoutua pois galakseista.

Ehkäpä kannattaisi luottaa havaintoihin?!?

Näinhän on, jos ja kun tähdet ja planeetat ym. kohteet laajenevat koko ajan samassa suhteessa kuin työntyvät kaarevalla radalla pois päin laajenevan galaksin keskustasta jossa laajenevasta supermassiivisesta kohteesta työntyy edelleen ulos laajenevaa pimeää työntävää voimaa laajenevana pimeänä aineena josta uutta havaittavaa ainetta tähtien ja planeettojen keskustoissa ja sitä sitten viiveellä tähtien ja planeettojen pinnalle, jossa syntyy havaittavia voimakkaita sääilmiöitä.

🤔

YoutubenEtimespace

Niin, ja tämäkin vielä.

Eli Maapallo on kerran vuodessa jonnii aikoo galaksin keskustan supermassiivisen kohteen ja Auringon välisellä alueella, jolloin Maapallon keskustaan uutta ainetta kun supermassiivisesta kohteesta peräisin oleva tiheä pimeä aine laajenee havaittavaksi aineeksi Maapallon sisällä, pysähtyy ja sieltä viiveellä kohti Maapallon pintaa ja ulos.

Ok, minkäs takia hurrikaaneja ja tornadoja esiintymisissä on sitten niin paljon eroja vuosittain?!?

No, Aurinkokuntaan työntyy silloin tällöin kauempaakin näitä selkeästi voimakkaampia energiapulsseja joita ei voida ennakoida.

Mutta mutta, onhan meillä tekijöitä joita voidaan ennakoida ja joiden vaikutusta voidaan tarkastaa jälkeenpäinkin.

Eli muut planeetat!

Jupiterilla isoin vaikutus, mutta muidenkin vaikutus on hyvä ottaa huomioon.

Eli ei muuta kuin kirjaamaan ylös voimakkaimmat sääilmiöt ja katsomaan missä Jupiter ja kumppanit olivat niiden aikaan.

Ja sitten pitäisi yrittää muistaa ne Aurinkokunnan ulkopuoliset ennakoimattomat tekijät jotka sotkevat kuvioita!

🤔

YoutubenEtimespace

Jos sinua mietityttää miten se supermassiivinen kohde voi saada aikaiseksi niin selkeitä sääilmiöitä Aurinkoon ja planeetoille niin kaukaa, niin on hyvä muistaa että supermassiivisessa kohteessa se mistä aine koostuu, on erittäin tiheäksi puristuneena. Ja tämä siis suhteessa havaittavan aineen tiheyteen.

Näin supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvä meille pimeä aine on myös erittäin tiheinä tihentyminä ja näin niitä voi myös olla tietyn kokoisella alueella kenties erittäin paljon enemmän kuin vaikkapa Auringosta ulos työntyviä neutriinoja on tietyn kokoisella alueella silloin kun ne työntyvät ulos omasta lähteestään.

Tietysti hajaantuminen isommalle ja isommalle avaruuden alueelle tapahtuu matkan aikana.

Toinen asia joka saattaa mietityttää on siinä että miten näissä supermassiivisissa kohteissa riittää tätä erittäin tiheää pimeää ainetta, jos sitä kerta on työntynyt niistä ulos miljardien vuosien ajan.

No ensinnäkin riittäähän tähdissäkin energiaa siihen että ne säteilevät miljardien vuosien ajan valoa, josta muuten, by the way, suurin osa on meille pimeinä aaltoina jossa suurin osa laajenevan valon massasta on.

Mutta mutta, nämä galaksien keskustan supermassiiviset kohteet saavat myös koko ajan itselleen lisää ainetta / energiaa joka niiden sisälle työntyessään joutuu äärimmäiseen paineeseen joka puristaa niiden sisälle työntyvän aineen / työntävän voiman taas kerran erittäin tiheäksi "aineeksi" / työntäväksi voimaksi ja näin nämä supermassiiviset kohteetkin osallistuvat työntävän voiman kierrätykseen laajenevassa näkyvässä maailmankaikkeudessa.

Osa tästä on peräisin galaksin omista tähdistä ja kun sitä pohtii, niin huomaa että näihin supermassiivisiin kohteisiin työntyy laajenevaa työntävää voimaa galaksin levytason suunnasta jossa tähdet ovat ja näin laajenevan supermassiivisen kohteen keskustaan kohdistuu ulkoinen paine joka purkautuu supermassiivisen kohteen napojen kautta ulos erittäin voimakkaina pimeän aineen suihkuina jotka muuttuvat matkansa aikana havaittaviksi suihkuiksi sen mukaisesti miten suihkujen erittäin tiheät laajenevan pimeän aineen tihentymät vuorovaikuttavat keskenään ja kohtaamansa energian / työntävän voiman kanssa.

Ja sitten on olemassa vielä kaiken taustan erittäin nopeaa työntävää voimaa joka läpäisee avaruudessa ulos päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden erittäin nopeasti.

Tästä pieni osa absoboituu laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden kolmiulotteisesti laajeneviin kohteisiin.

Ja kun aine näkyvässä maailmankaikkeudessa on tiheintä supermassiivisissa kohteissa, niin näin juuri niihin sitä eniten absorboituukin.

Eli lisää laajenevaa työntävää voimaa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajenevien tihentymien kierrätettäväksi.

🤔

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

Ei oo todellista. Trollien emämunausten pesäke karvailee blogin kommenttiosion valuvaa mönjää täyteen - eikö näitä moderoida?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

YoutubenEtimespace

Eusa, sinuna lukisin viestini ajatuksella ja vaikka useamman kerran.

Auringonpilkut muodostuvat aineesta joka on laajentunut Auringon sisällä havaittavaksi aineeksi ja on peräisin galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta.

Supermassiivisesta kohteesta ulos laajenevana pimeänä aineena ja sitä laajenevien tähtien ja laajenevien planeettojen sisälle. Siellä pieni osa laajenee havaittavaksi aineeksi ja työntyy viiveellä ulos laajenevista tähdistä ja laajenevista planeetoista, saaden aikaan voimakkaita sääilmiöitä.

Mutta hei, jos olet varma siitä että olen väärässä, voisit aluksia kertoa mikä ylläpitää Auringon lyhyttä sykliä jonka on kerrottu olevan 330 päivää pitkä.

Sitten voisit kertoa mikä ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua ja myös se olisi mukava tietää minkä takia sen on havaittu pienentyneen halkaisijaltaan saman aikaisesti kun se työntyy aikaisempaa korkeammalle Jupiterin pinnasta.

Siitä nimittäin väistämättä työntyy esiin mielikuva siitä että syvältä Jupiterin keskustasta työntyy kohti Jupiterin pintaa aikaisempaa kovemmalla paineella uutta laajenevaa ainetta.

Kun näin, niin ennustukseni vuoden 2011 Japanin tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen näyttää toteutuneen eli Jupiterin punainen pilkku on voimistunut kuten ennustin tapahtuvan jo monta aikaa sitten.

Aloita noista, niin jatketaan sitten hurrikaaneilla ja tornadoilla.

🤔

Penrosen laattoja. Kuva: Wikimedia Commons

Tunnettujen fysiikan lakien avulla nykyisyydestä voidaan laskea tulevaisuuden kehitystä. Ennuste on sitä tarkempi, mitä enemmän tietokoneessa riittää laskentatehoa. Sanotaan että fysiikka on laskettavissa.

Fysiikan laskettavuus kuulostaa viattomalta, mutta sillä on mullistavia seurauksia: Jos laskukone osaa jäljitellä sinua jäännöksettä, sinäkin olet pohjimmiltasi pelkkä laskukone. Ja minä. Ja koko fysikaalinen kaikkeus.

Siis periaatteessa. Toteutukseltaan aivomme tietysti eroaa tietokoneesta kuin hiili piistä, solu transistorista ja hermosolukko virtapiiristä. Mutta ratkaisevaa on koneen toiminta, ei sen koostumus. Puhekin on puhetta, synnyttipä sen äänihuulten tai kaiuttimen värinät.

Laskemisen ei tarvitse olla tietoista. Hyttynen laskee lentoratansa veriaterialle. Sika laskee tryffelin sijainnin. Yläkassin lämäävä kiekkosankari laskee oikein täsmäiskunsa liikeradan, vaikka reputti koulussa laskennon alkeet.

Vastalauseitakin on.

Rajallinen mittaustarkkuus asettaa ennustustarkkuudelle ylärajan, jota ei voida ylittää. Tarkkuutta rajoittaa niin (kvantti)fysiikka, tekniikka kuin se, että ympäristönkin kehitys täytyy huomioida ennusteessa koska täydellisen eristettyä järjestelmää ei ole. Tarkkuuden rajoitteet kuitenkin vain hankaloittavat laskemista, eivät kumoa sitä että laskemisesta on edelleen kyse.

Matematiikka ei ole pelkkää laskentaa, mikä osoittaa ettei ihminen voi olla pelkkä laskukone, väittää Roger Penrose. Pelkkiä laskennan lakeja noudattava olentohan ei voi osata mitään sellaista, mikä ei viime kädessä palaudu pelkkään laskemiseen.

Mekaanisen laskennan ja korkeamman matematiikan eroa Penrose havainnollistaa palapelillä: Laskukone ei osaa yleisesti päättää, voidaanko taso täyttää annetun muotoisilla paloilla ilman aukkoja tai päällekkäisyyksiä. Ihminen, tai ainakin Penrosen kaltainen huippumatemaatikko, osaa. Kone törmää ongelmiin, jos palojen muodostama kuvio jatkuu jaksottomana loputtomiin. Penrosen palapelit kuuluvat ns. päättämättömiin ongelmiin, jotka saavat superkoneenkin jumiin.

Penrosen mukaan ihmisen täydelliseen selittämiseen tarvitaan siksi uusia fysiikan lakeja, jotka eivät ole laskettavissa. Hänen esittämä, toistaiseksi tuntematon fysiikka voisi silti olla ihmisen ennustettavissa, korkeamman matematiikan avulla. Matematiikan, jonka oppiminen olisi koneelle yhtä mahdotonta kuin palapeliongelman ratkaisu.

On totta, että nykyisin tunnetut fysiikan lait eivät selitä kaikkea. Alkuräjähdyksen ja mustien aukkojen kaltaisissa ääriolosuhteissa tarvitaan painovoiman kvanttiteoriaa, jota emme tunne. Tästä fyysikot ovat yksimielisiä.

Mutta aivot ovat sähköllä käyvää mietolämpöistä hyytelöä, joka on kaukana suurenergisistä ääriolosuhteista. Tällaisessa hyytelössä painovoima on heikkoa ja kvantti-ilmiöt pieniä. Puhumattakaan painovoiman kvantti-ilmiöistä, joiden pitäisi olla kerrassaan mitättömiä.

Penrose kuitenkin ehdottaa, että kvanttipainovoimaa tarvitaan tietoisuuden syntymisessä eikä sitä voisi siten sivuuttaa edes ihmisaivojen lempeissä olosuhteissa. Kvanttitilan romahdus on luonteva ehdokas fysiikan ei-laskennallisuudelle, jota korkeampaa matematiikkaa osaavan tietoisuuden selittämiseksi tarvitaan, päättelee Penrose.

Tietoisuuden kvanttiluonteen ongelma on siinä, että niin kauan kuin teoria ei ennusta mitään kokeellisesti testattavaa, se ei ole edes väärin. 20 kohdan lista Penrosen teorian testattavista piirteistä (julkaisun kappale 5.7) ei vaikuta täsmälliseltä eikä testaa suoraan teorian kriittisiä väitteitä.

Väitettä siitä, että matematiikka ei aina palaudu laskentaan, en osaa kumota. Minulle ei kuitenkaan ole selvää, että edes Penrose olisi palapelitehtävän kaltaisia päättämättömiä ongelmia ratkaistessaan yksiselitteisesti oikeammassa kuin loputtomiin raksuttava laskukone. Kenties kurinalaisinkin ihminen ottaa matemaattisessa päättelyssään tahattomia riskejä, jotka edistävät päätymistä (edes virheelliseen) ratkaisuun. Eikö koneenkin voisi ohjelmoida vapaamielisemmäksi sen sijaan, että se alistetaan noudattamaan laskennan sääntöjä täysin orjallisesti?

Väittely laskennallisuudesta saattaa kuulostaa teoreetikkojen haihattelulta, mutta siihen liittyy merkittäviä käytännön kysymyksiä. Nimittäin jos olemme pohjimmiltaan pelkkiä laskukoneita, se osoittaa että riittävän monimutkainen laskukonekin voi tajuta ja tuntea.

Ja tunteviin olentoihin on syytä suhtautua hyvin eri tavalla kuin tajuttomiin välineisiin.

Kommentit (4)

MrNicePressure

Minä olen laskenut sen että tämän päivän matemaatikot ovat laskeneet maailmankaikkeuden toimintatavan kaavoillaan täysin väärin.

Eli heidän kaavansa eivät kuvaa maailmankaikkeutta oikein!!!

Näkyvä maailmankaikkeus kyllä laajenee, mutta se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Näkyvä maailmankaikkeus koostuu laajenevasta työntävästä voimasta jonka laajenemista ylläpitää ja kiihdyttää laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi työntyvä työntävä voima josta osa absorboituu näkyvän maailmankaikkeuden laajeneviin kvarkkeihin, fotoneihin ym. laajeneviin tihentymiin jotka kierrättävät keskenään sitä mistä koostuvat eli laajenevaa työntävää voimaa.

Laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden oma vauhti kiihtyy tietystä suunnasta tiettyyn suuntaan ja se poistuu yhdessä hetkessä pois siltä avaruuden alueelta jonne juuri siirtyi jne.

Edessä päin laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden laajeneville tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän "ruokaa" eli työntävää voimaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu koska mitään muuta fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa ei ole olemassa.

Se minkä takia edessä päin on koko ajan enemmän ja enemmän tarjolla työntävää voimaa selittyy Onrsimpleprinciple mallin avulla loogisesti.

Sekin miten saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Ei paha.

Oon mie aika KONE, vaikka itse sanonkin!

😀

MrNicePressure

Sekin miten SE työntävä voima saa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhdin kiihtymään selittyy mallini avulla loogisesti!

Siis sen työntävän voiman jota laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden tihentymille on koko ajan tarjolla enemmän ja enemmän.

Äkkiseltään voisi olettaa että tuo työntävä voima hidastaisi laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden vauhtia, mutta koska se saa kaiken näkyvässä maailmankaikkeudessa ja sen ympäristössä liikkuvan laajenemaan, ei laajenevalla maailmankaikkeudella ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kiihtyvää liikettään pois päin siltä alueelta jossa se syntyi ja jonne sen omakin laajeneminen ja kiihtyvä työntyminen eteenpäin välittyy paineena / työntävänä voimana joka puristaa kaiken sinne päätyvän uudeksi äärimmäisen tiheäksi raaka-aineeksi josta myöhemmin uusien laajenevien galaksien keskusten laajenevia supermassiivisia kohteita jne.

Ps. Tein toisenkin laskuvirheen kun työnsin sormeani kohti näppäimistöä ja osuin kirjaimeen r kun yritin osua kirjaimeen e.

Eli Onesimpleprinciple on siis se malli josta on kyse ja joka ei sisällä virheellisiä matemaattisia kaavoja.

Tämä siksi ettei siihen ole vielä olemassa matematiikkaa.

😀

MrNicePressure

Laskin ajat sitten että tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus avaruutta.

Chemical traces from star formation cast light on cosmic history

"A study of intense starbursts—events in distant galaxies in which stars are generated hundreds or thousands of times faster than in our Milky Way—is changing researchers' ideas about cosmic history."

https://m.phys.org/news/2018-06-chemical-star-formation-cosmic-history.html

"Professor Rob Ivison, of the University of Edinburgh's School of Physics and Astronomy and ESO, said: "Our findings lead us to question our understanding of cosmic history. Astronomers building models of the Universe must now go back to the drawing board, with yet more sophistication required.""

No niin, tätähän minä olen yrittänyt vääntää rautalangasta näille tyypeille.

Tähdet syntyvät hyvin nopeasti ilman vetävää voimaa.

Ensin uuden tähden aine on hyvin tiheää ja hyvin pienellä alueella sen työntyessä ulos galaksin keskustan koko ajan laajenevasta supermassiivisesta kohteesta ja kun ulkoinen työntävä voima saa supermassiivisesta kohteesta ulos työntyvät erilliset laajenevat tihentymät laajenemaan räjähdyksenomaisesti, syntyy uuden laajenevan tähden keskustaan välittömästi erittäin suuri paine ilman vetävää voimaa jne.

Joskus tähteä ei synny, mutta silti lopputuloksena on uutta havaittavaa ainetta laajenevan kaasun laajenevana kaasupilvenä!

😀😀😀

Tiede on ennustamista. Tuntemattoman ennustaminen on ainoa tapa testata, onko jollain todellista tietoa. Ilman ennustusta teoria jää pelkäksi jälkiviisaaksi tarinaksi. "Ei edes väärin", kuten teoreettinen fyysikko Wolfgang Pauli tokaisi.

Joskus sanotaan, että historia- ja ihmistieteiden tavoite on ainoastaan selittää ja ymmärtää. Mutta selitys vailla ennustusta ei ole tiedettä. Ymmärrys ei ole tiedettä vaan pelkkä tunne, ellei se ennusta mitään.

Ennustusten ei tarvitse olla suuria ja mullistavia. Kuvitellaan, että historioitsijan teorian mukaan siniset hävisivät taistelussa punaisille, koska sinisten aseiden kantama ei yltänyt punaisten muurien yli. Jos tunnetaan punaisten linnakkeet ja sinisten aseteknologia, teoriasta seuraa ennustus, jota voidaan testata: entisöidään sinisten aseet ja punaisten linnakkeet, ja kokeillaan yltääkö ammukset muurien yli.

Ennustusten ei tarvitse olla myöskään täydellisen täsmääviä. Yhteiskunnan kaltaisten äärimmäisten monimutkaisten ilmiöiden tapauksessa jo arvausta parempi ennustus riittää osoittamaan, että jotain todellista tietoa asiasta on. 

Psykologiassa ja lääketieteessäkin ennusteet ovat luonteeltaan tilastollisia. Esimerkiksi syntymäpaino(ssa havaitut yksilöiden väliset erot) saattaa ennustaa muutaman prosentin elinvuosista (havaituista yksilöiden välisistä eroista). Kuulostaa mitättömän pieneltä, mutta edes prosentin ennustaminen ihmiselämän monimutkaisuudesta vuosikymmenten päähän on jo huomattava saavutus.

Usein väitetään, että evoluutioteoria ei tee ennustuksia vaan on pelkkää historiaa, eikä siten tiedettä lainkaan. Tällaisten väitteiden takana on tietysti vaikeus uskoa evoluutioon, jonka syistä kirjoitin aiemmin.

Todellisuudessa evoluutio ennustaa ja on ennustanut lukemattomia ilmiöitä, jotka havainnot ovat vahvistaneet oikeiksi. Esimerkiksi mistäpäin löytyy ja minkälaisia fossiileja, lajiutuminen laboratoriossa, surkastumia sekä muuta anatomiaa ja DNA:n monia yksityiskohtia.

Alkuräjähdysteoriakin on ennustuksia tuottavaa tiedettä. Teoria ennusti esimerkiksi kosmisen taustasäteilyn tarkkoine yksityiskohtineen, jotka havainnot ovat vahvistaneet oikeiksi. 

Kosmologia on hyvä esimerkki siitä, kuinka myös tulevien havaintojen ennustaminen on tulevaisuuden ennustamista, vaikka havainnot koskisivatkin tapahtumia kaukana menneisyydessä.

Ainoa luotettava tapa erottaa tiede ja tieto näennäistieteestä ja luulosta on ennusteet ja niiden täsmäävyys. 

"Mitä uutta ennustat?" on kysymys, joka kannattaa esittää kun tuttusi väittää tietävänsä jotain, mitä muut eivät tiedä. Ennusteen pitää olla sellainen, että se voi osoittautua vääräksi.

Sillä tieteessä suurin synti on väittää jotain, mikä ei ole edes väärin.

Kommentit (17)

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5706

Raspu kirjoitti:
Kyllä tavallisenkin kansalaisen kannattaa väittää. Joskus on oikeassa ja muut väärässä.

Jos esittää samasta aiheesta erilaisia väitteitä eri nimillä, voi olla jopa usein oikeassa. 

Tämä blogikirjoitus on erinomainen. Selkeyttää omia juttuja... Ja tätä voi aina käyttää apuna.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

Teoriasta voi seurata oikeita ja vääriä ennusteita, jos teoria ei ole täysin oikea vaan olennaisesti väärä. Usein myös tutkija tulkitsee teorian seurauksia väärin. Esimerkiksi silmän verkkokalvon nurinkurisuus selittyy monen mielestä evoluutioteorialla (Modernilla Synteesillä), mikä ei täysin pidä paikkaansa

 https://www.sciencedaily.com/releases/2015/02/150227131018.htm

Teoria voi myös estää toisenlaisiin tuloksiin johtuvan tutkimuksen. Niinpä M.S. ei myöskään ennusta 70 vuotta sitten julkaistua Barbara McClintockin (Nobel 1982) havaitsemaa solun tarkoituksellista itsensäkorjaavuutta tai Annilan ja Baverstockin äskettäin julkaisemaa tulosta DNA:n merkityksestä, eikä näin ollen suosi aiheiden tutkimustakaan.

http://shapiro.bsd.uchicago.edu/Shapiro.1992.McClintockObit.Bioessays.pdf

http://blogs.plos.org/dnascience/2014/03/20/challenge-supremacy-dna-gene...

Teoriakehitelmää tai hypoteesia luotaessa ei toisaalta saisi antaa mahdollisen paikkansapitämättömyyden estää ajatuskulkuja. Esimerkiksi Pasteur loi jatkuvasti hypoteeseja, jotka pian hylättiin, mutta joiden tekeminen oli tyypillistä ja välttämätöntä Pasteurin luovuudelle.  Jotkut fyysikotkin ovat varmaan sorvanneet useita hypoteeseja tyytyväisinä luovuuteensa, vaikka testaustulokset olisivat puuttuneet tai olleet negatiivisia.

Täysin pätevän teorian kehittäminen on monesti ylivoimaista. Näin on esimerkiksi ilmaston lämpenemisen suhteen.  Vaikuttavia tekijöitä, joiden vaikutus vielä riippuu olosuhteista, on todella paljon. Niinpä Markku Kulmala joutuu tyytymään rajoitettuja alueita koskeviin pieniin teorioihin

http://blogs.helsinki.fi/sfs-70/2017/10/10/markku-kulmala-fyysikko-ja-tieteen-moniottelija/

joita testausten perusteella hylätään tai hetkeksi hyväksytään.

Joskus tiedeyhteisö hyväksyy teorian, vaikka testaus ei sitä tukisikaan. Menneinä aikoina tämä oli varsin yleistä. Esimerkiksi hyönteisiä tai mikrobeja uskottiin syntyvän liasta. Samoin flogiston-teorian uskottiin kuvaavan palamista. Jonkun tällaisen teorian pysyvyyteen vaikutti usein uskomus, josta luopuminen oli vaikeaa. Uskomuksilla on varmaan vaikutusta nykyiseenkin tiedeyhteisöön. Olipa M.S. enemmän tai vähemmän pätevä, tiedeyhteisön usko siihen hallitsee suurta osaa tiedeyhteisöstä, jolle esimerkiksi Shapiron hypoteesin vakavissaan ottaminen on kauhistus ja saattaa tietää erottamista työpaikastaan

http://shapiro.bsd.uchicago.edu/publications.shtml

Pieni joukko tutkijoita uskaltaa tunnustaa kaipaavansa parannettua evoluutioteoriaa. Varsinkin satunnaisia mutaatioita ja luonnonvalintaa keskeisimpänä evoluution tekijänä ei

koeta riittäväksi. Radikaalisti nykyisestä evoluutioteoriasta poikkeavia näkemyksiä on muun muassa Eugene Kooninilla ja James A. Shapirolla

http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?command=dow...

Vaikka alkuräjähdysteoria ennustaakin joitakin asioita, siinä on vielä sen verran puutteita, että toisenlaisten teorioiden kehittely on motivoitua

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

<a href="https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=BnmJWoHcNIv0kwXexZaIBw&amp...">https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=BnmJWoHcNIv0kwXexZaIBw&amp...

Tietoisuuden tutkimus kuuluu myös tieteisiin, mutta testattavia tietoisuuden teorioita ei vielä ole olemassa.&nbsp;&nbsp;Ylipäänsä ainoa tietoisuuden teoria on IIT, jonka testaamismahdollisuutta ei kuitenkaan tiedetä&nbsp;&nbsp;

https://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-ko...

Biofotonien olemassaolo on tiedetty jo sata vuotta, mutta niiden syntyä ja merkitystä ei tunneta. &nbsp;Biofotonien teorian kehittely&nbsp;olisikin yksi merkityksellisimmistä, omaisihan se mahdollisesti yhteyden solun energia- ja viestintäjärjestelmiin ja ehkä myös tietoisuuteen.&nbsp; Pasteurin kiihkeästi hypoteeseja tuottava toimintamalli olisi ehkä edullisin biofotonien kohdalla&nbsp;

https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&amp...

Pimeä massa ja energia ovat kiistelyn kohteena. Kaikki viitaa uudenteorian tarpeeseen

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/light.pdf

https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=_NOJWraQCsrWkwWVwZaoAw&amp...

MrPressure

Ennustan että galaksien havaitaan syntyneen sisältä ulos päin. Eli keskeltä ulos päin.

Ensin syntyivät supermassiiviset kohteet valmiiksi kauaksi toisistansa ikuiseen avaruuteen joka on ei yhtään mitään ja joka ei siksi voi muuttua millään tavalla.

Ziljoonien erillisten laajenevien tihentymien yhtäaikainen räjähdyksenomainen laajeneminen ja niistä koostuvan alueen keskustaan yks kaks erittäin suuri paine ilman vetävää voimaa jne.

Supermassiivisten kohteiden kohtaamisia jyrkässä kulmassa alkumatkan aikana, niistä vapautui paljon laajenevaa työntävää voimaa josta samalla periaatteella paljon uusia laajenevia tähtiä ilman vetävää voimaa jne.

Laajeneva avaruus on huuhaata.

Avaruudessa laajenevaa työntävää voimaa kierrättävät laajenevat tihentymät ovat avain ymmärrykseen sen suhteen miten ikuinen maailmankaikkeus ikuista työntävää voimaa kierrättää äärettömässä avaruudessa joka on ei yhtään mitään.

.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15933

Selvännäkeminen eli ennustaminen ilman argumentaatiota on aika turhaa. Kun tarpeeksi useita erilaisia kuvauksia annetaan, jokin niistä osuu hyvinkin lähelle toteutumaa. Perustelu on oleellista uuden ymmärryksen kannalta. Sen toki käsitän, että tulkinnoilla saatetaan kehitellä uskomusargumentaatioita, jotka saattavat olla hyvnkin haitallisia eri näkökulmien avautumiselle.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

MrPressure

Jos avaruuteen rakennetaan pitkä kouru ja sen toiseen päähän kaukoputki jolla havannoidaan kaukaista galaksia jonka paikka tiedetään, niin ennustan että galaksi näyttää olevan eri paikassa kuin sen tiedetään olevan.

Tämä sen takia että miljardeja vuosia vanha laajeneva valo joka työntyy kourun pohjaa kohti, työntää kourun suojassa liikkuvia laajenevia fotoneita kohti kourun pohjaa ja näin valo taipuu kourun pohjaa kohti ilman kaareutuvaa avaruutta

.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

Tulipa tässä luettua "Superennustajat" -kirja.

Äkkiä tuli mieleen sellainen muodikas ja naiivi työhypoteesi, että poliitikon tehtävänä on opettaa ihmiset siileiksi, toisin sanoen huonoiksi ennustajiksi.

Eikös tuolla "et ole edes väärässä" sanonnalla tarkoiteta, että jos teorian avulla ei voida tehdä mitattavia ennusteita, niin et ole edes väärässä?

Saatan olla tulkintoineni myös väärässä.

Ruhollah.

MrPressure

Ennustan että tästä havainnosta alkaa kosmologian "laivan" käännös kohti oikeaa suuntaa. Tyhjä väite laajenevasta avaruudesta heitetään laidan yli.

Hubble-avaruusteleskoopin poikkeava mittaus universumin laajenemisnopeudesta vahvistui

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/hubbl...

Laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Kun toisesta laajenevasta galaksijoukosta peräisin oleva laajeneva valo työntyy toisen laajenevan galaksijoukon sisälle, se työntyy alueelle jossa on tiheämmin laajenevaa valoa joka kiihdyttää sen laajenemista ja vauhtia.

Toisen galaksijoukon sisälle työntyvä vanha laajeneva valo vuorovaikuttaa energisemmän ja vähän nopeammin liikkuvan valon kanssa ja se kiihdyttää sen vauhdin samaksi mikä sen oma vauhti on.

Näin vanha laajeneva valo itse venyy eli yleisesti punasiirtyy liikkuessaan avaruudessa joka ei laajene, eikä muutenkaan voi muuttua millään tavalla.

Avaruus kun on itsessään ei yhtään mitään, joten mitenkäpä se edes voisi muuttua?!?

.

MrPressure

Toisen galaksijoukon sisälle työntyvä vanha laajeneva valo vuorovaikuttaa energisemmän ja vähän nopeammin liikkuvan valon kanssa ja se kiihdyttää vanhemman vauhdin samaksi mikä sen uudemman oma vauhti on.

Eli avaruudessa työntyy joka suunnasta joka suuntaan laajenevaa valoa ja nämä valot vuorovaikuttavat koko ajan toistensa kanssa, saaden toisensa laajenemaan nopeammin.

Samalla ne kontrolloivat toistensa vauhtia, jolloin laajenevan valon vauhti on vakio suhteessa laajenevaan aineeseen, suhteessa suhteelliseen aikaan ja suhteessa tuon alueen olosuhteisiin.

Työntyessään alueelle jossa valon vauhti on erilainen kuin sen oma vauhti on, laajenevaan valoon kohdistuu laajenevaa työntävää voimaa joka muuttaa sen nopeuden samaksi millä laajenevat valot tuolla alueella työntyvät eteenpäin.

Ps. Ennustan että mitä hitaammin tämä ajatus työntyy isosti esille, sitä suurempi häpeä suomalaisuudelle.

.

MrPressure

"Työntyessään alueelle jossa valon vauhti on erilainen kuin sen oma vauhti on, laajenevaan valoon kohdistuu laajenevaa työntävää voimaa joka muuttaa sen nopeuden samaksi millä laajenevat valot tuolla alueella työntyvät eteenpäin."

Ai mistä tämä laajeneva työntävä voima on peräisin jota kohdistuu niihin erillisiin tihentymiin joista valo koostuu?

No juuri näistä tihentymistä itsestään. Juuri ne tihentymät joista valo koostuu, laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa keskenään. Siten että laajenevissa tihentymissä oleva laajeneva työntävä voima vaihtuu ajan kanssa kokonaan. Sama laajeneva fotoni jossa oleva laajeneva työntävä voima on vaihtunut ajan kanssa kokonaan.

Eli kun vanhan valon laajenevat tihentymät työntyvät toisen superjoukon alueelle, ne jatkavat matkaansa vähän nopeampien valon laajenevien tihentymien kanssa ja niistä peräisin oleva laajeneva työntävä voima kohdistaa niihin työntävää voimaa joka kiihdyttää niiden vauhdin samaksi mikä on ominaista laajenevalle valolle tuolla alueella ja näin vanha laajeneva valo venyy eli yleisesti punasiirtyy.

Ja siinä avaruudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sille valolle tapahtuu silloin kun se työntyy avaruudessa eteenpäin.

.

MrPressure

Geometric clusters of cyclones churn over Jupiter's poles

https://m.phys.org/news/2018-03-geometric-clusters-cyclones-churn-jupite...

"Instead, they found an octagon-shaped grouping over the north pole, with eight cyclones surrounding one in the middle, and a pentagon-shaped batch over the south pole. Each cyclone measures several thousand miles (kilometers) across"

Ennustan että kyse on samasta energiasta / työntävästä voimasta joka ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua.

1. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin galaksin keskustan laajenevasta supermassiivisesta kohteesta.

2. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin laajenevasta Auringosta

3. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin laajenevan Jupiterin laajenevista atomien ytimistä. Varsinkin Jupiterin keskustassa olevista laajenevista atomien ytimistä silloin kun puhutaan Jupiterin punaisesta pilkusta.
Tämän uutisen yhteydessä keskustan ja napojen välisellä olevista laajenevista atomien ytimistä.

.

MrPressure

Oleellista näiden syklonien voimakkuuksien vaihtumisiin on se miten paljon laajenevaa työntävää voimaa laajenevan Jupiterin keskustaan työntyy ja mistä päin suhteessa muihin sinne työntyviin työntäviin voimiin.

Jatkuva työntävän voiman virtaus sinne on galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta ja Auringosta.

Ja kun Jupiter on about 12 vuoden välein ( vähän alleko se oli ) galaksin keskustan ja Auringon välisellä alueella, niin silloin Jupiterin sisältä vapautuu enemmän laajenevaa työntävää voimaa jonka seurauksena sitä alkaa työntyä kohti Jupiterin pintaa normaalia enemmän jne.
Työntävän voiman välittävät tihentymät kohtaavat toisiansa silloin vastapalloon jne.

Voidaan siis ennustaa näiden syklonien voimistuvan silloin kun Jupiter "laskeutuu" Aurongon ja galaksin keskustan väliselle alueelle, jonka jälkeen laajenevan Jupiterin työntyminen pois päin galaksin keskustasta kiihtyy ja se alkaa saavuttamaan laajenevaa Aurinkoa, kunnes ohittaa laajenevan Auringon, jolloin työntävän voiman tihentymät Aurkingosta ja galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta eivät törmäile toistensa kanssa nokkakolareissa Jupiterin sisällä.

Eli näitä sykloneja voimistaa tavallaan se polttoaine / energia / työntävä voima jolla laajenevan Jupiterin laajenevat atomien ytimet kiihdyttävät liikettään pois päin galaksin keskustasta.

.

MrPressure

Väite laajenevasta avaruudesta ei ole edes väärin.

Täysin tyhjä väite tieteellisesti ajateltuna.

Avaruus ei säteile infoa.

Sitä ei voi yrittää manipuloida.

Sitä ei voi yrittää tutkia tieteellisesti.

Sen tapaa laajentua ei voi kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Ja matemaattinenkin kaava voi vain kertoa kuinka paljon sitä oletetaan ilmestyvän lisää tietyssä ajassa hokkus pokkus.

.

MrPressure

Jupiter on about puolentoista vuoden päästä Auringon ja galaksin keskustan välisellä alueella.

Millä viiveellä tuo voimakkaasti laajeneva "pakokaasu" työntyy Jupiterin pintaan? Kannattaa seurata miten nämä syklonit tulevat voimistumaan.

Tällä hetkellä laajenevan Jupiterin vauhti pois päin galaksin keskustasta on kiihtynyt noin 1.5 vuoden ajan suhteessa laajenevaan Aurinkoon.

1.5 vuoden päästä se työntyy pois päin galaksin keskustasta yhtä nopeasti kuin laajeneva Aurinko ja sen jälkeen sen vauhti kiihtyy vielä about kolme vuotta, kunnes se ohittaa laajenevan Auringon. Sitten sen vauhti alkaa hidastumaan suhteessa Auringon vauhdin kiihtymiseen ja näin Aurinko saavuttaa kolmessa vuodessa saman nopeuden pois päin galaksin keskustasta kuin Jupiter ja silloin Aurinko on Jupiterin ja galaksin keskustan välisellä alueella.

Silloin Jupiterista peräisin oleva laajeneva työntävä voima kohtaa Auringon sisällä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa laajenevaa työntävää voimaa ja näiden törmäykset syvällä Auringon sisällä saavat Auringon aineen laajenemaan voimakkaasti, jolloin sitä lähtee työntymään kohti Auringon pintaa, saaden aikaan Auringon pilkkuja. Ilmeisesti kuitenkin satojen vuosien viiveellä, jolloin pitkän aikavälin tarkkailu tuo esiin Jupiterin kiertoajan Auringon ympäri. Siis Auringonpilkut esiintyisivätkin keskimäärin about 12 vuoden välein. Eli tässä pitää ottaa huomioon pitkät jaksot ilman Auringonpilkkuja. Maunderit ym.

https://space.jpl.nasa.gov/cgi-bin/wspace?tbody=1000&vbody=1001&month=12...

.

MrPressure

Ennustan että supermassiivisesta kohteesta peräisin olevia tiheitä tihentymiä on jo havaittu, mutta tutkijat eivät ole sitä ymmärtäneet. Terveiseni Syksy Räsäselle.

MrPressure kirjoitti:
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
10.3.2018 10:20
”Kosmisilla säteillä on vielä se haittapuoli, että noita hyvin energisiä hiukkasia tulee melko harvoin, noin kerran vuosisadassa per neliökilometri.”

Tuo arvio perustuu havaintoihin. Siis siihen miten usein nämä kosmiset hiukkaset törmäävät ilmakehän atomien ytimiin niin että niiden energia on sen jälkeen havaittavissa?
Kuinka paljon näitä kosmisia hiukkasia työntyy oikeasti Maapallon läpi?
Saattaa nimittäin olla niinkin että niiden energia on havaittavissa vasta sitten jos ne ehtivät törmätä ilmakehässä kahteen erilliseen atomin ytimeen. Eli Maapallon läpi saattaa työntyä jatkuva suurienergisten hiukkasten virta joita meidän laitteet eivät voi rekisteröidä.

https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/kaymattomista-korpimai...

.

MrPressure

"New theory to explain why planets in our solar system have different compositions"

https://m.phys.org/news/2018-03-theory-planets-solar-compositions.html

Ennustan että teoria Aurinkokunnan syntytavasta työntyy täysin uusiksi.

Laajenevien kiviplaneettojen aine on peräisin laajenevasta Auringosta. Ehkäpä neljä eri aikaan supernovana räjähtänyttä tähteä joista työntävää voimaa Auringon ja Jupiterin sisälle ja sieltä kovalla paineella laajenevaa ainetta ulos Auringosta ja Jupiterista. Melko voimakkaita Auringon pilkkuja ja erittäin voimakas Jupiterin punainen pilkku.

Entäpä yhdistyikö kaksi laajenevaa kaasuplaneettaa?!?

.

Julistamani ennustuskilpailu on nyt ratkennut, sillä presidentinvaalin 2018 lopullinen tulos vahvistettiin juuri. Tässä ennustajat paremmuusjärjestyksessä Brierin pisteiden (suluissa) mukaan

1. Teppo Mattsson (0.077)
2. Mikko A. Peltonen (0.083)
3. linkku (0.090)
4. ThiNguyen (0.125)
5. lavri (0.138)
6. Oraakkeli (0.147)
7. Teemu JKL (0.170)
8. Tokkura (0.173)
9. Kasvisruoka2 (0.187)
10. JWSyysvesi (0.187)
11. käyttäjä-6743 (0.212)
12. Käyttäjä4499 (0.250)
13. Vieralija (0.276)
14. edu666 (0.391)
15. käyttäjä-1266 (0.453)

Mitä pienemmät Brierin pisteet, sen täsmäävämpi ennuste: pistemäärä 0 vastaa täydellistä tietämystä, 0.25 sokeaa arvausta ja 1 huonointa mahdollista täsmäävyyttä (laskukaava ja tarkemmat yksityiskohdat aiemmassa kirjoituksessani).

Laskin jokaisen ennustajan pisteet taulukkolaskentaohjelmaan. Huolellisesta tarkistuksesta huolimatta virheitä voi aina jäädä, joten kommentoi mikäli löytyy huomautettavaa.

Kilpailun 16 väittämästä toteutuivat 2. (Haavisto kahden parhaan joukossa), 3. (Väyrynen neljän parhaan joukossa) ja 9. (kotimaan äänestysprosentti yli 69%). Loput väitteet eivät pitäneet paikkansa. Useampi väite meni aika tiukoille, joten ne olivat varsin osuvasti laadittu kuukausi ennen vaaleja.

Perustelin edellisessä kirjoituksessa omat ennusteeni, joiden ruumiinavauksen paikka on nyt.

Kaksi ennustettani olivat hieman vääränsuuntaisia: aliarvioin äänestysprosentin ja yliarvioin Torvaldsin menestyksen Ahvenanmaalla. 

Kotimaan äänestysprosentti oli 69,9% ja minä arvioin 69% ylittyvän vain 40% todennäköisyydellä. Olen kuitenkin tähän ennusteeseeni tyytyväinen, sillä vedonlyöjien ja monien asiantuntijoiden (ennakkoäänestykseen ja tilastoihin perustuvat) odotukset olivat huomattavasti korkeammassa, ainakin noin 72% äänestysaktiivisuudessa. Kun lasketaan ulkomailla asuvat suomalaiset, äänestysprosentti oli vain 66,8% eli ainoastaan kaksi kolmesta äänioikeutetusta antoi tässä vaalissa äänensä.

Arvioin, että Torvalds saa 60% todennäköisyydellä eniten ääniä Ahvenanmaalla, mutta sielläkin Torvalds hävisi Niinistölle selvästi ja niukasti jopa Haavistolle. Joku Niinistön ja Torvaldsin kannatusta Ahvenanmaalla ennen vaaleja tutkinut olisi osannut varmasti ennustaa tämän huomattavasti täsmäävämmin. Torvaldsin menestys Ahvenanmaalla (ja koko vaalissa) oli lähes samanlainen kuin puoluetoverillaan Henrik Laxilla vuoden 2006 vaalissa. Torvaldsia lukuun ottamatta vaalipiiriennusteeni olivat täsmääviä (tosin Niinistön vahvan menestyksen vuoksi näiden väitteiden ennustaminen oli ainakin nyt jälkikäteen katsoen helpoimmasta päästä).

Arvioin, että Kyllönen olisi kuuden parhaan joukossa 50% todennäköisyydellä. Hän jäi lopulta vain 0.2 %-yksikköä kutospaikasta, joten ennustukseni oli väitteen vaikeuteen nähden kelvollinen vaikka Brierin pisteiksi tästä väittämästä tulikin sokeaa arvausta vastaava 0.25. Huhtasaaren, Haaviston, Väyrysen, Vanhasen, Haataisen ja Torvaldsin järjestyksen ennustin täsmäävästi, ja heidän eronsa olivat sen kokoisia että noin 80% varmuuteni näissä väitteissä (1,2,3,4,5 ja 7) oli osuva.

Ennustin toisen kierroksen todennäköisyydeksi vain 10% ja tuloksen valossa sekin oli osuva. Accuscoren asiantuntijoiden arvioima lähes 50% todennäköisyys toisen kierroksen toteutumisesta jäi kauas todellisuudesta. 

Nyt ennustettavana oli vain 16 väitettä. Vaikka alle 0.1 Brierin pisteet ovat erinomaisia ja tilastollisesti erittäin merkitsevästi arvausta parempia, tarvittaisiin mielellään satoja yhteiskunnallisia väitteitä lisää ennustettavaksi, jotta voitaisiin luotettavasti selvittää ketkä ovat todellisia superennustajia ja ketkä lähinnä vain onnekkaita.

Kommentit (1)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4412

No eipä mennyt ihan arvailuksi omalta kohdaltani.

Pitää varmaan tämä "superennustajat" kirja joskus lukaista.

Ruhollah.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat