Kirjoitukset avainsanalla ennenäyt

Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa. Tulevaisuuden ennustaminen fysiikan perimmäisistä laeista ei siis periaatteessa eroa mitenkään menneisyyden ennustamisesta.

Meillä on kuitenkin hyvin vahva tunne siitä, että ajalla on suunta. Särkyneen munan kasautuminen itsestään ehjäksi lopusta alkuun pyörivässä elokuvassa naurattaa mahdottomuudellaan.

Sanomme, että aika etenee menneisyydestä tulevaisuuteen. Muistamme menneen, mutta emme tulevaa. Tai täsmällisemmin ilmaistuna, aivomme kykenevät ennustamaan menneisyyttä erittäin paljon luotettavammin kuin tulevaisuutta.

Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa. 

Entropia kasvaa, koska asiat saa epäjärjestykseen valtaisasti useammalla eri tavalla kuin järjestykseen. Epäjärjestyksen kasvu ei siten ole fysiikan peruslaki, vaan tilastollinen sääntö joka seuraa maailmankaikkeuden reunaehdoista.

Kuvitellaan, että näet tuoreen munan särkyneenä maassa. Voit ennustaa erittäin suurella varmuudella, että muna on joskus menneisyydessä ollut ehjä. Varmuutesi perustuu epäjärjestyksen kasvuun: munan on täytynyt olla ehjä, koska järjestys on ollut menneisyydessä suurempi. Särkyneen munan tulevaisuutta on sen sijaan vaikea ennustaa, koska munan epäjärjestys vain jatkaa kasvuaan ja epäjärjestyneemmästä tulevaisuudesta on lukemattomasti enemmän vaihtoehtoja.

Aivoissamme oleva muistijälki on kuin särkynyt muna. Menneisyyden tapahtuma, joka muistijäljen jätti, on ehjä muna. Koska epäjärjestys kasvaa, voimme olettaa muistojemme kuvaavan meille menneisyydessä todellisuudessa tapahtuneita asioita.

Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

Kommentit (6)

3779

Teppo kirjoitti: Kaikessa epäluotettavuudessaankin nuo muistot ovat äärimmäisen paljon luotettavampia kuin ennenäyt tulevaisuudesta. Ennenäyt kun eivät ennustuksina ole edes sokean arvauksen veroisia.

psv: Kokeilin tuossa kaupassa käydessäni muodostaa tulevia asioita koskevan selkeän ennenäyn. Ennakoin koskettavani tulevaisuudessa erään koivun runkoa ja visioin tämän tapahtuman. Tulevaisuuden muuttuessa nykyhetkeksi kosketin runkoa ja ennenäyssä jo visioimani asiat toteutuivat.

3779

Teppo kirjoitti: Mutta miksi ajalla tuntuu olevan suunta, jos sitä ei todellisuudessa ole? Miksi psykologinen kokemuksemme ajan suunnasta on niin vahvasti ristiriidassa fysiikan perimmäisten lakien paljastaman todellisuuden kanssa?

Lyhyt vastaus kuuluu: koska entropia eli epäjärjestys kasvaa.

psv: Tarkemmin asiaa ajattelematta  psykologisen kokemuksen on hieman vaikea käsittää johtuvan pelkästään epäjärjestyksen kasvusta, koska emmehän useinkaan havaitse epäjärjestyksen kasvua esimerkiksi tuottaessamme tai nähdessämme tuotettavan jotain erittäin järjestynyttä, esimerkiksi täyttäessämme matematiikan koepaperia. Aika saattaa järjestystä tuottaessamme "kulua" vielä nopeammin kuin jos vaikka lisäisimme aktiivisesti epäjärjestystä ja täyttäisimme paperin epämääräisillä viivoilla. Fyysisten toimintojemme aiheuttamaa entropian kasvua maailmankaikkeudessa emme yleensä ainakaan tietoisesti havaitse. Olisikohan ehkä mielekästä tutkia, muuttuuko ajan koettu virtausnopeus ainakin hetkellisesti esimerkiksi tarkasteltaessa vaikka jonkun suuren rakennuksen romahtamista.

Aika ei tosiaan aina tunnu kuluvan   vakiovauhdilla. Aika kuluu hitaammin tai nopeammin riippuen siitä, mitä odotetaan. 70-luvulla kerrottiin Nature-lehdessä, että aika tuntui kuluvan paljon hitaammin suuressa huoneessa kuin pienessä (vai oliko se toisinpäin, en muista varmuudella).

Niinpä en ihmettelisi lainkaan, jos ihmisellä osoittautuisi olevan kehossaan entropian aisti, joka tekisi tietoiseksi ajan kulumisen nopeuden tehdessään yhteenvedon normaaliaistien kautta tulevista, fysiologisista tapahtumista tulevista ja kosmisessa energiavakuumissa tapahtuvista entropian muutostapahtumista

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40617

Suunta näyttää olevan myös kvanttifysiikassa. Eli missä tämä "Ajalla ei ole suuntaa fysiikan peruslaeissa." sitten toteutuu?

"Physicists confirm thermodynamic irreversibility in a quantum system

For the first time, physicists have performed an experiment confirming that thermodynamic processes are irreversible in a quantum system—meaning that, even on the quantum level, you can't put a broken egg back into its shell."

Read more at: http://phys.org/news/2015-12-physicists-thermodynamic-irreversibility-qu...

3779

 http://www.nature.com/news/theoretical-physics-the-origins-of-space-and-...

Van Raamsdonk concluded, the three-dimensional universe is being held together by quantum entanglement on the boundary — which means that in some sense, quantum entanglement and space-time are the same thing.

Or, as Maldacena puts it: “This suggests that quantum is the most fundamental, and space-time emerges from it.”

Maldagenan ja  Van Raamsdonkin harkittu näkemys tuntuu ensin tekevän niin avaruuden kuin  ajankin entistä ongelmallisemmaksi, mutta saattaa pitkän päälle valaista asiaa. Onhan aika-avaruus sellaisenaan täysin selittämätön.

Näyttää siltä kuin prof. Arto Annila myös pitäisi eräänlaista kvanttia perusoliona, josta laajennetun Maupertuisin periaatteen avulla voitaisiin johtaa monia asioita, muun muassa juuri ajan olemus

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/all2.pdf

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15181

Lähdin ajatuksesta, että aika syntyy aine-energian luodatessa ulotteisuutta, avaruutta ja kun kaikki suunnat on luodattu ja lähdettäisiin seuraavalle kierrokselle, joutuisi aine-energiapaketti tekemään eron aikaisemman j seuraavan kierroksen välillä ja tuosta seuraisi aineen ominaisaika.

Nyttemmin koen globaalin spinorisen dualistisen taustasyklin tuollaiseksi yleiseksi luotaimeksi, eikä suinkaan yksittäiset hiukkaset. Jos ei ole ainetta, ei ole aikaakaan. Avaruus virittyy kvanttiporeilun ja säteilyn paineesta tyhjöenergiana, aika avaruutta vähentävänä aine-energiana, massana.

Ajan juoksu ja infon signaalit ovat täydellisessä riippuvuussuhteessa. Asymptootteina ovat horisontit täyteiselle aineelle äärettömänä ajanjuoksuna ja kaikkialla poreilevan tyhjön tyhjyyden raja ajattomuutena. Luonto ei salli kumpaakaan rajaa saavuttaa. Jokaisessa kvanttihavainnossa on kuitenkin pistemäinen epäjatkuvuuskohta, jossa aine ja aika kurottautuu ajattoman tyhjyyden singulaarisuudesta, arvelen, Diracin magneettisesta monopolista, joka näin tulkittuna tuottaa mitta-avaruuteen pitkittäisen massa-aallon ja globaalin syklin avulla (vastakkaiset) varaukset sekä spin½ -mekanismilla näyttää monopolin mitta-avaruuteen dipolina.

Annihiloitumaton aine olisi jäänyt jäljelle siksi, että vain lähinnä dualismin samassa vaiheessa kootuksi vastavaraushiukkseksi muodostuneet protonit ja elektronit paikallisina ryhminä jäivät jäljelle. Voisi olla niin, että riittävän kaukana toisistaan galaksijoukot olisivat naapurigalaksijoukon kanssa keskenään antiainetta, kun eivät ole koskaan yltäneet vuorovaikuttamaan paikallisesti. Kvasaarit voisivat olla yhteensattuvia vastakkaisten vaiheiden ainesten annihilaatiokeskittymiä. Annihilaatio ikääntyneen kaikkeuden rakenteessa voi olla pitkällinen roihu. Aineen ja antiaineen havaittu lievä symmetriarikko voisi siten aiheutua epäsuhdasta, kun mittari ja suurin osa sen ympäristöstä on lähinnä vain toisessa aineen varausvaiheessa - etäältä emme voisi päätellä, onko jokin kaukainen kohde meidän suhteen normi- vai antivaiheessa. Siten voisi katsoa, että syklistä taustaa vasten normi- ja antiainetta olisi sama määrä. Onpa sellainenkin mahdollista, että säteilyä on ehtinyt kiertää saman kausaalirakenteen läpi useamman kerran ja näemme saman ainerakenteen historiansa eri inkarnaatioina.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1463

Torstai-iltaisin vaikka kello 22.00 keskitytään meditoimalla ottamaan vastaan perjantaina lähetettävää €jackpotin tulosta. Perjantaina tietenkin katsotaan tulokset tv:stä ja "lähetetään" ne meditoimalla edellisillan minälle joka odottaa ja kas, ei enää rahahuolia. (Tämä oli sitten vitsi,  jos joku tosikko lukee tämän).

On tuo aikakäsite aika mysteeri ainakin minulle. Omasta viitekehyksestä (mistäpä muustakaan) tuota on vaikea hahmottaa. Itse tajuntakin vaatii tietyn "aikaikkunan" muodostuakseen, laahaten koko ajan hieman jäljessä ympäristön tapahtumista. Hyvä että edes joku (en tarkoita Teppoa) ymmärtää näitä niin syvällisesti ettei tarvitse turvautua edes matematiikkaan ;-) Itseltäni ei oikein luonnistu kumpikaan.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat