Kuva: Anupriya19 / Wikimedia Commons

Ihminen tekee surkeita päätöksiä. Mutta olisimme tuskin ihmisiä, vaan ennemmin koneita tai orjia, jos joku päättäisi puolestamme. Vaikuttaa siis selvältä, että ihmisen pitää saada itse tehdä huonotkin päätöksensä. Vapaus valita väärin on huonoista mahdollisuuksista paras. Ilman vapautta kun ei voisi valita oikeinkaan.

Seuraan hyvin kiinnostuneena, miten ihmiset tekevät päätöksiään. Erityisen uteliaana kuuntelen perusteluja sellaisiin päätöksiin, joihin en itse osaisi sanoa juuta enkä jaata.

Kun kysytään kumpi on painavampi, Kuu vai Aurinko, tai kumpi on enemmän, 🍓🍓 vai 🍓🍓🍓, oikeita vastauksia on vain yksi. Kyse on kiistattomista faktoista, joista on turha kiistellä.

Kun kysytään mikä on kaunein väri tai kuka urhein sankari, oikeita vastauksia ei ole yhtä tai yhtään. Kyse on mielipiteistä tai makuasioista, joista on turha kiistellä.

Kun kysytään onko hyvä liittyä Natoon, matkataan pois sekä ehdottomien tosiasioiden että puhtaiden makuasioiden alueelta epävarmuuden jännittävään ja kiistanalaiseen maailmaan.

Mustan ja valkoisen ääripään väliin mahtuu laaja harmaiden kysymysten kirjo, objektiivisen ja subjektiivisen välinen jatkumo, jossa faktat ja mielipiteet sekoittuvat iloisesti keskenään.

Häpeäkseni tai kunniakseni täytyy myöntää, että en ole koskaan kyennyt kannattamaan enkä vastustamaan Natoa tai sen jäsenyyttä. Päätös liittymisestä ei ole minusta kuitenkaan yhdentekevä. En vain tiedä, mihin kantani perustaisin. Onneksi asiaa ei minulta kysyttykään vaan päätöksen tekivät toiset, joilla on toivoakseni sekä asiantuntijuutta että sisäpiirin tietoa.

Sanotaan että Nato on hyvä, koska yhteistyö on hyvä. Olen samaa mieltä, että yhteistyö on hyvä, mutta kaikki yhteistyö ei johda hyvään. Yhteistyön hyvyys on ehdollista, koska kaikilta se ei suju. Eihän kukaan tosissaan ehdota, että liittoutuisimme itänaapurinkaan kanssa, vaikka yhteistyötähän sekin olisi. Pelkkä yhteistyön universaali hyvyys ei, yhteistyön tärkeydestä huolimatta, siis yksin riitä perusteluksi.

Tarkoitukseni on keskustella nimenomaan päätöksenteosta eikä itse Natosta muutoin kuin konkretian kannalta on tarpeen. Esimerkki päätöksenteosta voisi koskea mitä hyvänsä muutakin asiaa, johon liittyy sekä tosiasioita että makuasioita tai faktojen lisäksi jonkinlaisia arvovalintoja ja ylipäätään jotain epävarmuutta. Vielä alkuvuodesta olisin tuskin Nato-esimerkkiä viitsinyt ottaakaan, koska minut olisi voitu leimata yhtäällä vastustajaksi ja toisaalla kannattajaksi. Nyt kun päätös on tehty ja jäsenyys viittä vaille sinetöity, asialla voinee jo filosofoida puolueettomasti tai ainakin maltillisesti.

Jos minun pitäisi liittoutumisesta päättää, niin en uskalla väittää että osaisin pohjata päätöstäni muuhun kuin tunteeseen. Olen nähnyt julkisesti esitetyt asiaan liittyvät faktat ja lukenut järkevältä vaikuttavien asiantuntijoiden puheenvuoroja. Mutta eteeni ei ole osunut mitään sellaista, johon kokisin pystyväni soveltamaan tieteellistä päättelyä. Minulle syntyi Nato-keskustelusta ainoastaan tunne, että sekä kannattajat että vastustajat liioittelevat liittymisen vaikutusta. Ja liioittelusta syntyy helposti epämiellyttävä kaupustelun tunne. Korostan, että tämä on siis vain henkilökohtainen tunteeni ilman yleissivistyksen ylittävää asiantuntijuutta saati minkäänlaista sisäpiirin tietoa. Voin aivan hyvin olla väärässä. Enemmistön mielestä kai olenkin, jos liittymispäätöksen helppoudesta niin voi päätellä.

Lähin mieleeni tuleva vertaus on puolison valinta. Asiantuntijoiden puheista olen käsittänyt, että sotilaallinen liittolainen valitaan jo samalla kun valitaan keneltä aseet ostetaan. Että amerikkalaisten aseet käsissämme olemme jo avoliitossa amerikkalaisten kanssa. Ja että virallisen liittoutumisen kohdalla kyse on enää lähinnä avioliittoon vihkimisestä.

On varmasti kysymyksiä, jotka vaikuttavat tietämättömälle pelkältä mielipiteeltä mutta asiantuntijalle tai sisäpiiriläiselle ovatkin tosiasioita.

Heitetäänpä reilua kolikkoa. Onko kysymys siitä, saadaanko kruuna vai klaava, makuasia ennen kuin tulos tiedetään? Kumpikaan vastaus ei ole (etukäteen) toista parempi eli todennäköisempi, joten ainakin se makuasian tunnusmerkki täyttyy.

Heitetäänpä reilua noppaa. Onko kysymys siitä, saadaanko kuutonen vai ei, makuasia ennen kuin tulos tiedetään? Vastaus ei-kuutonen on (etukäteen) parempi koska todennäköisempi kuin kuutonen, joten ainakin se tosiasian tunnusmerkki täyttyy.

Kolikot ja nopat ovat yksinkertaisia malleja luonnolle ja ihmiselle tärkeistä monimutkaisista tapahtumista, joihin meillä on voimakkaita tunnesiteitä.

Jokaisessa Nato-gallupissa vastaajien enemmistö on aina osannut valita ja ilmaista kantansa. Päättämättömät olivat vähemmistössä silloin, kun vastustajia oli enemmän kuin kannattajia. Ja kun kannattajat ohittivat vastustajat, päättämättömät pysyivät edelleen vähemmistössä. Enemmistöllä on siis aina ollut jotain, mitä minulta puuttuu.

Isot päätökset koostuvat lukemattoman monesta hyvästä ja huonosta puolesta. Nämä edut ja haitat pitäisi kaikesta epävarmuudesta ja yhteismitattomuudestaan huolimatta ynnätä yhteen, mustavalkoisen varmaksi toiminnaksi.

Toisinaan teen päätöksen vain sillä perusteella, että päättämättömyys olisi huonompi päätös kuin mikään muu vaihtoehto.

Sinä, joka osaat itsevarmasti päättää tilanteessa kuin tilanteessa. Esitän toiveen. Kerro minulle, kuinka päätöksesi teet. Paljasta salaisuutesi. Opeta minutkin päättämään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla