Kuva: W.carter / Wikimedia Commons

Biologit kiistelevät evoluution yksityiskohdista. Miten kieli kehittyi? Missä ihminen sai alkunsa? Montako kertaa monisoluisuus on kehittynyt luonnossa? Milloin muodostui solujen tuma? Kuinka elottomasta aineesta syntyi elämää? Kieltäjä kääntää kiistat todisteeksi, että koko evoluutiota ei koskaan tapahtunut vaan elämä on yliluonnollisen supersankarin taikomaa.

Ilmastotutkijat ovat erimielisiä siitä, montako astetta maapallon lämpötila nousee, missä ajassa ja mitä kaikkea lämpenemisestä seuraa. Kieltäjälle asiantuntijoiden erimielisyys osoittaa, että koko ilmastonmuutos on silkkaa pötyä.

Rokotetutkijat eivät voi luvata, että alkuvuonna todennettu vaikuttavuus yleistyy viruksen evoluution loppuvuoden muunnoksiin. Kieltäjälle se tarkoittaa, että rokotteet ovat olemassaoloamme uhkaavia myrkkypiikkejä joilta tulee suojautua kaikin keinoin.

Kosmologit eivät voi havaintojen perusteella sanoa maailmankaikkeuden iäksi 14 miljardia vuotta ilman muutaman vuosimiljardin epävarmuutta. Kieltäjä päättelee epävarmuudesta maailman iäksi 6000 vuotta.

Kvanttifysiikan ja yleisen suhteellisuusteorian yhdistäminen todellisuutta vastaavaksi kaiken teoriaksi ei ole lukuisista kilpailevista yrityksistä huolimatta onnistunut. Kieltäjälle modernin fysiikan yhtenäisteorian epäonnistuminen vahvistaa kaiken noudattavan pohjimmiltaan klassista mekaniikkaa.

Kaikilla näillä tapauksilla on eräs yhdistävä tekijä: hyvät kamppailevat ja pahat voittavat.

Oma syynsä on sillä, miten tieteestä viestitään ja uutisoidaan. Yksittäisten tulosten merkitystä liioitellaan. Yhteistyönä syntyneitä keksintöjä henkilöidään. Auktoriteetteja kohotetaan jalustalle. Someriidat nostetaan etusivulle. Tehdään kohua kohinasta.

Klikkausten ja rehellisyyden määrää ei maksimoida samoin keinoin. Mikä huomiossa voitetaan, se totuudessa hävitään. Vastuunsa on kirjoittajan lisäksi myös lukijalla, joka eteen tarjoutuvasta uutisvirrasta valintansa poimii. 

Huomiohakuinen uutisointi antaa tieteestä harhakuvan taistelukenttänä, jossa voimasuhteet heittelevät laidasta toiseen. Totta tänään, tarua huomenna.

Todellisuudessa tiede edistyy pienin askelin, joista valtaosa johtaa harhaan mutta antaa samalla tärkeää tietoa suunnista joihin ei kannata yrittää.

Vasta johdonmukaisesti ja riippumattomasti toistuvat tulokset luovat vakaan todellisuuskäsityksen, johon kuuluvat fysiikan lakien, maapallon historian sekä evoluution kaltaiset, lukemattomia kertoja koetellut faktat.

Erilaiset tutkimussuunnat, vaihtoehtoisten näkökulmien tarkastelu, kilpailevien teorioiden kehittely, tiedon jatkuva uudelleenarviointi ja asiapohjaiset väittelyt toki kuuluvat tieteen tekemiseen. Mutta suuressa mittakaavassa kiistat ovat vain virherajojen sisällä tapahtuvaa hienosäätöä, joka äärimmäisen harvoin heiluttaa maailmankuvan perustuksia. Tieteen peruskallion vakaus ei kuitenkaan aina välity mullistavaksi mainostetun tiedeuutisen lukijalle.

Ehkä väärinkäsityksiltä vältyttäisiin, eikä iso kuva hämärtyisi, jos kohahduttavien pikauutisten sijaan enemmän näkyvyyttä saisivat koontijutut joissa myös historialliset tutkimusten harhapolut ja tieteen todenmukainen eteneminen pääsee esille.

Ja voitaisiinko pahalle syöttää omaa lääkettään: jos hyvän ja hyvän taistelun voittaa paha, kenties pahan ja pahan välisen taistelun voittaa hyvä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla