Kuva: Gary Alpert / Wikimedia Commons.

Yle julkaisi jutun ja ohjelman, missä kerron afantasiastani (eli kyvyttömyydestä nähdä minkäänlaisia mieli- tai muistikuvia). Haastatteluun ja ohjelmaan osallistuminen oli monella tapaa opettavaista.

Ensinnäkin opin, että ajatukseni eivät ole ainoastaan kuvattomia, vaan myös äänettömiä, tunnottomia, hajuttomia ja mauttomia. Saattaa kuulostaa oudolta, että olen elänyt vuosikymmeniä tajuamatta itsestäni jotain näin ilmeistä. En kuitenkaan tullut kunnolla pohtineeksi muiden aistimusten kuvittelua edes siinä vaiheessa, kun kolme vuotta sitten ymmärsin poikkeavuuteni visuaalisten mielikuvien suhteen, mistä aiemmin kirjoitin blogiin

Muurahaisen puremaa, pilaantuneen kananmunan hajua tai hattaran makua en siis pysty kuvittelemaan, vaikka tunnistan ne varmasti kohdalle sattuessaan ja muistan että niitä kannattaa välttää. Edes musiikki ei jää soimaan päähäni, vaan korvamadon vastine on minulla pelkkä vastustamaton tarve hyräillä tai laulella tarttuvaa melodiaa tai laulua (ääneen, tai äänettömästi ajatuksissani). 

Jutun jälkeen ilmeni myös, että afantasia on lähimmillä sukulaisillani yleistä. Mielen sokeus on siis oletettavasti varsin perinnöllistä, mikä on tietysti synnynnäiselle ominaisuudelle hyvin odotettua. Aiheesta ei kuitenkaan tietääkseni ole vielä julkaistu tutkimusta.

Toiset afantaasikot kertovat kärsivänsä monenlaisista toiminnallisista ongelmista, esim. muisti- ja tunnistamisvaikeuksista. Joku ei ehkä tunnista läheistenkään kasvoja, hairahtuu ostamaan hattaran jokakesäisellä huvipuistoretkellään, eikä arkaile istahtaa piknikille siloviholaispesän viereen. 

Omaan afantasiaani en ole havainnut liittyvän minkäänlaisia toiminnallisia ongelmia tai puutoksia.
Arvelenkin, että minun afantasia on sellaista pinnallista tyyppiä, jossa ainoastaan tietoinen aistimus jää syntymättä. Tietoisuuden porteille asti aivoni luultavasti tallentavat ja käsittelevät visuaalista informaatiota varsin normaalisti. Toiminnallisista vaikeuksista kärsivien afantaasikkojen aivotoiminta poikkeaa tavanomaisesta varmaankin enemmän tai syvemmällä tasolla kuin minulla. Kenties afantasia on heillä ennemmin ongelmien seuraus kuin syy.

Varsinaisen näköaistin kohdalla esiintyy kiinnostava ilmiö nimeltään sokeanäkö: aivovauriosta sokeutuneiden kyky arvioida silmiensä eteen avautuvaa näkymää ilman minkäänlaista tietoista näköhavaintoa. He eivät näe mitään, mutta silti tietävät sattumaa paremmin mitä edessä on. Sokeanäkö osoittaa, että tietoinen havainto ei ole välttämätön visuaalisen informaation hyödyntämisessä. Kokeissa on myös varmistettu, että tieto havaittavasta ympäristöstä menee sokealle todella silmien eikä muiden aistien kautta.

Sokeanäkö kuulostaa yliaistilliselta havaitsemiselta, mutta oikeasti ilmiössä ei tietenkään ole mitään yliluonnollista. Kyseessä on vain yksi esimerkki niistä lukuisista tilanteista, joissa ihminen ei ole tietoinen aivoissaan tapahtuvasta tiedonkäsittelystä. Joidenkin arvioiden mukaan olemme tietoisia vain miljoonasosasta siitä informaatiosta, mitä aistimme vastaanottaa.

Oletettavasti afantasiaani liittyy eräänlainen mielensisäinen vastine sokeanäölle. Ainakin tunnistan kuvia, kasvoja ja maisemia normaalisti ja osaan kuvailla niitä suunnilleen yhtä (epä)tarkasti kuin mielikuvia näkevät ystäväni.

Ohjelmassa arvelin, että kuvittelun puuttuminen saattaa auttaa minua rauhoittumaan kun menneet ja tulevat aistimukset eivät häiritse nykyhetkeä ja ikävyyksiltä voi kirjaimellisesti sulkea silmänsä. 

Toiset taas kertovat, että mielikuvien avulla voi nimenomaan rauhoittua esimerkiksi laskemalla lampaita tai kuvittelemalla itsensä johonkin rentouttavaan paikkaan. 

Ehkä molemmat ovat oikeassa, rauhoittuminenhan voi varmasti tapahtua monella tavalla. Tai sitten molemmat ovat vain sepittäneet elämäntarinaansa sopivan syy-seuraussuhteen, ja rauhoittuminenkin on koko elämän tavoin pitkälti hallintamme ulottumattomissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1782

Morsellan teorian mukaan tietoisuus jonkin prosessin vaiheista ei ole tarpeellinen prosessin etenemisen kannalta

https://news.sfsu.edu/consciousness-has-less-control-believed-according-...

Selkeän omakohtaisen kokemuksen tästä sain kerran professorin antaessa matematiikan koetehtävän, jonka ratkaisusta minulla ei ollut  aavistustakaan. Panin tehtävän syrjään ja unohdin sen kokonaan. Kun parin päivän päästä muistin tehtävän jälleen,  myös sen ilman tietoista ponnistelua ja ajattelua syntynyt ratkaisu oli valmis.

Vastaavia ilman  tietoisia välivaiheita eteneviä prosesseja tapahtuu jatkuvasti mm. käytännön askareissa.

Varsinaista afantasiaa en ole kokenut, pikemminkin päinvastoin.  Tietoiset visuaaliset, tuntuvat, tuoksuvat ym. mielikuvat täyttävät elämysmaailmani niin, että en esim. halua lähteä matkoille, koska kaikki niillä mahdollisesti näkemäni ja kokemani asiat, tapahtumat ja maisemat  olen jo kokenut mielikuvituksessani.  En ole kuitenkaan huomannut tästä olevan mitään hyötyä. Varsinkaan älyllisissä pyrkimyksissä tai eettisissä ongelmissa fantasiakyvystä ei tunnu olevan apua.

M K
Liittynyt25.12.2013
Viestejä30

Minulla lienee myös afantasia. En näe asioita pääni sisällä. Silti minulla on erittäin hyvä visuaalinen muisti ja kykenen päässäni helposti hahmottamaan miten kolmiulotteinen kappale pyörähtää. Silmien sulkeminen auttaa jälkimmäisessä, vaikka en siltikään varsinaisesti näe mitään menttaalikuvaa vaan kyse on (ehkä sokeanäköön verrattavasta) "näin sen täytyy olla" -tuntemuksesta.

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä8077

Minä muistan suunnilleen kaiken, mutta kasvoissa olen todella surkea. Muistiini liittyy kuvat, hajut ja maut.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Vierailija

Arvelen tämän olevan joku ”huuhaa-testi” koska en todellakaan ”näe” mitään ”kuvia” sulkiessani silmäni vaan kokemukseni vastannee varsin hyvin Mattssonin kuvailemaa kokemusta sillä erolla että eritoten tuoksut mutta myös muut aistimukset herättävät mielessäni muistoja (mutta eivät ”kuvia”).
Tietenkin voidaan keskustella siitä mitä noilla kuvilla tarkoitetaan. Itse sain tästä jutusta sellaisen käsityksen,että valtaosa ihmisistä pystyy tahdonalaisesti luomaan (muistoon perustuvan tai puhtaasti fiktiivisen) selvän visuaalisen kuvan jota voi jotenkin katsella, ehkä kuin unessa?(joita näen kyllä).En voi uskoa tätä.Seuraavassa jutussa Mattsson varmaan paljastaa kuinka älytti ylen tekemään huuhaa-jutun ja sai ihmiset uskomaan että silmät sulkemalla voi katsella mentaalidioja.

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5783

Tämä on erittäin kiehtova aihe.

Onko ohjelma vielä jossain nähtävissä?

Tajusin juuri olleeni "afantaasikko"... ehkä muutaman ensimmäisen kuukauden syntymäni jälkeen! 

Muistan kuin eilisen hetken, jolloin tajusin että kykenen tarkentamaan katseeni tavallista kauemmaksi.

Se vaati aluksi ponnisteluja (ainakin kun yritin keskittää katseeni sängyn pinnojen välistä, oli todella rasittavaa).

Mutta ehkä afantasia jäi sitä myöten, kun näköaistini kehittyi? Syntyykö jokainen ihminen afantaasikkona??

Addikti

Onko afasia sitä, ettei kykene fantasioimaan vai sitä, että fantasiointiin on edelleen olemassa oleva kyky, johon ei mieli ei jaudu ilman erityistä ajattelua/tahdon ponnistelua? Tämä jäi epäselväksi.

Nähtävästi kyky fantasiaan on myös toisilla ihmisillä korostuneempi, ja sellaiseksi koen itseni. Jos kuvittettelen asioita, joitaei ole tepahtunut, pystyn myös näkemään ne silmät kiinni. Ja antaisin mitä tahansa, jos voisin luopua tästä kyvystä. Itseäni kiusaavat seksuaaliset fantasiat, voimakkaat visuaaliset mielikuvat - niistä luopuisin heti, jos voisin. Ajatus siitä, että tässä kuvitteellisessa "aivoleikkauksessa"samalla hävittäisin mahdollisuuden visioida menneitä ja tulevia, olemassa olevia ja olemattomia asioita, ihmisiä, tapahtumia, ja näin myös menettäisin suuren osan luovuudestani, jota olen pystynyt kirjoittajan työssäni hyödyntämään - nämä rikkaudet omassa kyvyssäni hahmottaa maailmaa vaihtaisin heti siihen, etten esimerkiksi harrastaessani seksiä vaimoni kanssa pystyisi luomaan mieleeni kuvia, jotka ovat minulle tuhoisia, oman arvomaailman vastaisia, vääriksi ja pahoiksi tuntemiani mielikuvia.

Riippuvuudelle on aivoissa omat rakenteet, joihin nähtävästi tämä kyky tai kyvyttömyys fantasioihin oleellisesti liittyy. Soisin aiheesta lisää tutkimusta, ja sitä kautta ehkä tietoa siitä, millä tavalla asiaan voisi somaattisesti vaikuttaa. Tuskin olen ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ilman epäilyksiä nappaisi sellaisen pillerin, tai maksaisi sellaisen aivoleikkauksen, joka hävittää omasta fantasiointikyvystään sen osan, joka tekee elämästä sietämätöntä.

Addikti

Rajankäyjän tästä näkökulmasta fantasioita valottava ja taustoittava blogikin olisi itselleni korvaamattoman arvokas, koska en omaa vastaavia kykyjä asioiden tieteelliseen pohdiskeluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat