Kosmologin pölyhiukkasessa eli galaksissa on paljon materiaa. Kuva: NASA / Wikimedia Commons

Yksinkertainen ajattelu hukuttaa tärkeitä eroja. Puheissa ja viesteissä sanat ja merkitykset sekoittuvat. Yksi tarkoittaa yhtä, toinen ymmärtää toista. Inhimillistä, mutta surullista. Ilman yhteistä kieltä ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Tulee paha mieli. Alkaa riitely. Syttyy sota. Tai kenties pahinta, somemyrsky.

Kosmologia ja tähtitiede sekoitetaan keskenään. Tarkemmin katsottuna kosmologi eroaa kuitenkin tähtitieteilijästä kuin yö päivästä. Tähtitieteilijälle yksi ainoa galaksi sisältää satoja miljardeja kiinnostuksen kohteita eli tähtiä, oman Aurinkomme serkkuja. Maailmankaikkeutta tutkivalle kosmologille galaksi on pölyhiukkanen. Kosmologin mielestä tähtitiede tutkii pölyn hienorakennetta. On kuin sekoittaisi siivoojan ja pölypunkin.

Sekoitetaanpa kosmologia kosmetologiaankin. Niillä lienee kuitenkin vähemmän tekemistä keskenään kuin naturalismilla ja naturismilla, vaikka kosmetologia lainaakin kosmologian sanastoa kauneudenhoitotuotteissaan. On mustan aukon huulipunaa, pimeän energian kynsilakkaa, Big Bang -meikkejä ja jos jonkinlaista kosmista ehostajaa.

Myös materialismi ja materialismi sekoitetaan keskenään. Luit oikein. Materialismi ja materialismi. Sama sana, eri merkitys. Jos jo sukulaiskäsitteet ja samankuuloiset sanat sekoittuvat herkästi, niin kuinka vaativaa onkaan ihmisaivoille saman sanan eri merkitysten erottelu. 

Materialisteja on kahdenlaisia.

Tieteellinen materialisti ajattelee, että todellisuus on pohjimmiltaan aineellinen: Aineettomia sieluja tai muitakaan henkiä ei ole olemassa, vaan kaikki elämä on aineen monimutkaista toimintaa. Elollinen eroaa elottomasta vain mutkikkaammalla rakenteellaan, mutta molemmat koostuvat samasta aineesta. 

Elintapainen materialisti puolestaan kokee, että rahalla, tavaroilla ja muilla hyödykkeillä on itseisarvo. Ne ovat hänelle enemmän kuin pelkkiä välineitä, kuin valuutta Roope Ankalle. Tällainen materialisti mittaa ihmisarvoa hänen omaisuutensa määrällä, näkee rikkaan arvokkaampana kuin köyhän. Hän voi arvostaa vaurautta enemmän kuin ihmisiä tai ajatuksia.

Materialismiin liittyy vahva tunnelataus, joka on usein kielteinen. Kun tunne on vahva, ajattelu on erityisen yksinkertaista. Harmaan loputtomista sävyistä tulee mustaa ja valkoista.

Molemmanlaisia materialisteja paheksutaan, usein jopa samalla lauseella, ikään kuin tieteellinen materialisti olisi itsestäänselvästi myös elintavoiltaan materialisti. Totuus on toinen, suorastaan päinvastainen.

Minä olen ollut tieteellinen materialisti niin kauan kuin muistan. Kenties synnyin sellaiseksi. Omaan elämäkertaani ei sisälly suurta valaistusta henkiuskon ja uskontojen harhaisuudesta, vaan muistan tienneeni asian jo ennen kouluikää vaikka minua ei tähän ajatteluun kasvatettukaan. "En tiedä", vastasi äiti kun kuusivuotiaana kysyin puhuivatko seurakuntakerhon aikuiset totta että joku pitkähiuksinen mies heräsi kuolleista. Onneksi minä tiesin.

Elintavoiltani tai arvomaailmaltani en kuitenkaan ole materialisti. Näin sanovat ne, jotka minut tuntevat, ja rohkenen olla samaa mieltä. En ole koskaan omistanut autoa tai asuntoa. Kesät talvet kuljen paljon poljetulla mummopyörällä, jonka katuhinta lasketaan kympeissä. Puhelimena käytän halvinta netitöntä peruskännykkää, sitäkin lähinnä herätyskellona. Pääravintoni on kylmä kauravelli, jota olen jo lapsesta syönyt päivittäin runsaasti. Haluan pitää aina samoja vaatteita, käyttää samoja huonekaluja samoissa paikoissa, samoja astioita, samoja välineitä ja samoja tavaroita. Kaikenlainen tohtorinhatuilla, miekoilla ja viitoilla koreilu on jo pelkkänä ajatuksena aiheuttanut minulle aina suoranaista pahoinvointia. Tärkeimmät arvoni ovat oppiminen, terveys, luonto, tiede ja rakkaus.

Jokainen inhimillinen olento on toki elintavoiltaan enemmän tai vähemmän materialisti, mutta uskon sijoittuvani tällä jatkumolla verrattain vähäisen materialismin päähän, vaikka en mikään Nuuskamuikkunen luule olevani alkuunkaan.

Kenties irvokkainta paheksunta on silloin, kun joku vauras ja taloudellisista huolista vapaa paheksuu pienen palkkansa eteen olosuhteiden pakosta ahertavaa "materian" tavoittelusta. Vauraan voi olla vaikea nähdä maailmaa heikko-osaisen silmin.

Kun Curien tutkijapariskunta kaivoi vanhassa vajassa jätteestä esiin yhteiskunnan ja maailmankuvamme mullistaneen radioaktiivisuuden, tehtiin tiedettä mitä puhtaimmassa hengessä.

Kurjista oloista, heikosta palkasta ja ylikuormittavasta opetustyöstä huolimatta Curiet jättivät patentoimatta keksintönsä, joka olisi vapauttanut heidät kurjuudesta, köyhyydestä ja rasittavista velvollisuuksista. Heille tiede ja koko ihmiskunnan yhteinen etu oli tärkeämpää kuin oma vauraus ja menestys. Materialismia vailla materialismia kauneimmillaan.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla