Kaksi viikkoa sitten menehtynyt neurologi Oliver Sackskaan (9.7.1933-30.8.2015) ei kyennyt tuottamaan "juuri lainkaan tahdonalaista mielikuvitusta". Kuva: Luigi Novi / Wikimedia Commons.
Kaksi viikkoa sitten menehtynyt neurologi Oliver Sackskaan (9.7.1933-30.8.2015) ei kyennyt tuottamaan "juuri lainkaan tahdonalaista mielikuvitusta". Kuva: Luigi Novi / Wikimedia Commons.

En näe mielikuvia, vaikka tunnen ja muistan ne.

Olen aina luullut, että sanonnat "näkee sielunsa silmin" tai "näkee mielessään" ovat vain vertauskuvia. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että joku voisi oikeasti nähdä mielikuviaan.

Syy virheelliseen uskomukseeni on inhimillisen yksinkertainen: en itse näe minkäänlaisia mielikuvia. Ihminen olettaa liian herkästi muiden olevan samanlaisia kuin itse. Tähän ajatusvinoumaan minäkin olin haksahtanut.

Olen lukenut ja keskustellut mielikuvituksesta elämäni varrella lukuisat kerrat. Silti tajusin oman mieleni sokeuden vasta sen jälkeen, kun ilmiölle oli annettu (kesällä julkaistussa tutkimuksessa) nimi: afantasia. Jälleen kerran osoitus myös siitä, kuinka kyvytön ihminen on huomaamaan sellaista, jolla ei ole nimeä.

Näköni on erinomainen. Näen kuvallisia unia, ja koin jopa visuaalisia hallusinaatioita valvoessani yöllä, mistä aiemmin kirjoitinkin. Mutta tahdonalaisesti en pysty tuottamaan minkäänlaisia mielikuvia, vaikka kuinka ponnistelisin.

Neurologi Adam Zeman arvioi, että jopa kaksi ihmistä sadasta saattaa olla mieleltään sokeita. Kaltaisiani afantaasikkoja voi siis olla maailmassa 150 miljoonaa ja Suomessakin 100 000. Kenties heistäkin moni on sokea omalle sokeudelleen, kuten minäkin olin vielä muutama päivä sitten. Oletko Sinä yksi heistä? Vai oletko kenties yhtä harvinainen, mutta kuvittaja Lauren Beardin kaltainen hyperfantaasikko, jonka mielikuvat ovat poikkeuksellisen eloisia?

Vaikka termi afantasia on uusi, mielen sokeus ilmiönä on tunnistettu ainakin jo vuonna 1883 julkaistussa yleisnero Francis Galtonin teoksessa Inquiries into Human Faculty and its Development, jossa hän kirjoittaa ihmisistä, "jotka ilmoittavat olevansa täysin kyvyttömiä näkemään mielikuvia". Neurologi Oliver Sacks kuvaa mielen sokeutta vuonna 2010 julkaistun kirjansa The Mind's Eye eli "mielen silmä" samannimisessä päätösluvussa. Sacksin teos on suomennettu nimellä Kirjailija joka kadotti kirjaimet.

Siinä missä näkevä voi olla mieleltään sokea, sokea voi olla mieleltään näkevä. Psykologi Zoltan Torey sokeutui täysin onnettomuudessa 21-vuotiaana, mutta oppi luomaan ympäristöstään niin tarkkoja mielikuvia, että kykeni vaihtamaan talonsa kattokourutkin ilman apua. Naapureidensa kauhuksi hän kiipeili yksin katollaan yöllä, mutta mihinpä sokea olisi valoa tarvinnut.

Sokeutuminen ei kuitenkaan johda automaattisesti mielikuvien rikastumiseen. Se voi johtaa myös mielen sokeutumiseen, kuten teologi John Hullille kävi. Hull alkoi elää muiden aistiensa varassa. Torey kertoi puolestaan kehittäneensä poikkeuksellisen kykynsä uhmaamalla neuvojiaan, jotka kehottivat häntä unohtamaan visuaalisen maailman ja keskittymään tunto- ja kuuloaistiin.

Kun suljen silmät, ja yritän kuvitella hymyilevää vauvaa, näen vain tyhjyyttä. Silti tunnen samanlaista myötäiloa kuin jos näkisin vauvan.

Myös näkömuistini toimii mieleni sokeudesta huolimatta: pystyn vastaamaan kysymyksiin, jotka vaikuttavat edellyttävän visuaalista muistamista, kuten "Kumpi on tummemman vihreä, pakasteherne vai mänty?", "Minkä muotoiset ovat Mikki Hiiren korvat?" tai montako ikkunaa kotitalossani on. Toisin kuin Sacks tai BBC:n jutussa haastateltu afantaasikko Niel Kenmuir, pystyn tunnistamaan myös kasvoja normaalisti, vaikka en näe muistamiani kasvoja mielikuvissa. Pystyn kuvailemaan sokeiden mielikuvieni sisällön myös sanallisesti ikään kuin näkisin ne. Ilmeisesti aivoni jollain tasolla luovat mielikuvan, mutta se ei vain aiheuta tietoista näkökokemusta.

Sacks tapasi myös menestyneen verisuonikirurgin, joka kertoi aivoissaan olevan "varmaankin kuvia tai malleja, joihin aivoni vertaavat sitä, mitä milloinkin katselen tai teen. Mutta ne eivät ole tietoisia. En pysty tuomaan niitä esiin". Kirurgi oli törmännyt mielensä sokeuteen vasta osallistuessaan Harvardin yliopistossa psykologisiin testeihin. Siihen asti hän oli olettanut kaikkien muiden olevan samanlaisia. Kuulostaa tutulta.

Mielen sokeudesta ei ilmeisesti ole minulle(kaan) mitään haittaa. Mutta mistäpä tietäisin, minkälaista elämäni olisi jos voisin nähdä sieluni silmin.

Kommentit (31)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Ilmiö on niin kiinnostava, että se suorastaan pakottaa pohtimaan olemustaan ja mahdollisia syitään. Aivan ensimmäisenä mieleen tulee "Roskan-Werblinin ilmiö", minkä nimen olen antanut sen ensimmäisten havaitsijoiden mukaan

http://www.scientificamerican.com/article/the-movies-in-our-eyes/

http://www.eye-tuebingen.de/eulerlab/

On totuttu ajattelemaan, että verkkokalvolle syntyvät kuvat kulkeutuvat jonkinlaisiksi sähköimpulsseiksi käännettyinä näköhermoa pitkin aivoihin jne. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että noin seitsemästäkymmenestä erilaisesta neuronista koostuva retinan kuvankäsittelyjärjestelmä analysoi verkkokalvolle tulleen kuvan ja siirtää suuren osan sen informaatiosta roskakoriin. Lopun informaation se analysoi ja jaottelee kahdeksitoista enemmän tai vähemmän sumeaksi hahmoksi, jotka sitten siirretään syvempiin aivojen osiin käsiteltäväksi. Tämä loppukäsittely, jonka tuloksena näkökuvakin muodostuu, on mekanismiltaan vielä täysin tuntematon.

Olennaista on kuitenkin se, että aivojen sisäosat luovat lopullisen kuvan kahdestatoista virikkeestä eivätkä vain käännä jo valmiin kuvan sähköistä hahmoa - jota siis ei edes tarjoudu aivoihin.

Todennäköisesti myös muilla aistialoilla tapahtuu aistireseptoreihin saapuvan "kuvan" vastaavanlainen esikäsittely roskakoreineen, mitä seuraa sitten aivojen saamista virikkeistä tuntemattomalla tavalla syntyvä aistimus.

Mieleen tulee, että biologiset illuusiot ja esim. vakavasti dementoituvilla toisinaan esiintyvät selkeät ja kestävät hallusinaatiot ovat vahingossa syntyneiden tai vuotaneiden virikkeiden aktivoimia tuntemattomia aistimuksentuottoprosesseja. Myös esimerkiksi itselleni tutuksi tullut ja kuulemani mukaan aika yleinen nimien muistamattomuus voi olla samaa juurta. Voin esimerkiksi muistaa jonkun fyysikon kuvan, tutkijatoverit, tärkeimmät tutkimukset julkaisuaikoineen jne., mutta en millään hänen nimeään.

Ensi kättelyssä tulee ajatus, että niin kuvallinen mielikuvitus kuin afantasia johtuisivat jotenkin akselin "verkkokalvon lähettämät 12 virikettä - aivojen virikkeiden pohjalta kehittämät tietoiset kuvat" toiminnoista ja vähäisistä toimintaeroista. Oma syvällinen ongelmansa on tietenkin vielä tahtovaikutukseksi tulkitun ilmiön kyky vaikuttaa kyseisen tapahtuman johonkin osavaiheeseen - tai tahdonalaisen vaikuttamisen epäonnistuminen kuten afantasia-ilmiössä uskotaan tapahtuvan.

Voisi ajatella esimerkiksi, että mielikuvitus vaatisi verkkokalvon tapahtumien suhteellisen herkän tihkuvuuden aivojen syvempiin osiin muodostuvien kuvien virikkeiksi, ja afantasia puolestaan edustaisi suurempaa verkkokalvon pitävyyttä.

.......

En tiedä, miten vakavia yrityksiä joku afantaasikko on tehnyt saadakseen aikaan sisäsyntyisiä mielikuvia. Ja onko mielikuvia yritetty tahdonalaisesti aiheuttaa esim. kuulo-, tunto-, haju- tai lämpötila-aistin alalla. Kokemukseni mukaan on joogassa trataka(?)-niminen harjoitus, jossa tavalla tai toisella luodaan ensin yksinkertainen kuvaelämys (esim. värillinen kolmio), jota sitten koetetaan pitää yllä silmät suljettuina. Harjoitus ainakin vahvistaa kuvallista kuvittelukykyä ja voi johtaa jopa lähelle hyperfantasiaa.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Ekan kerran kuulen että joltain puuttuu kyky fantasioida visuaalisesti. Ensimäisenä tulee mieleen teinivuodet ja se aika kun onanoidessaan kuvitelmissaan sai naista. Eikö kirjoittajalla tuolloinkaan ollut itse synnytettyjä visuaalisia mielikuvia? (Pelkkien pornolehtien varassa?)

Tulee myös mieleen että onko kasvuympäristössä ollut joku tekijä joka ei ole kannustanut visualisointiin. 

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä661

Geometriset muodot luulisi olevan kaikilla jollain tasolla mielikuvina olemassa. Miten muuten voisi tunnistaa suoran kulman tai neliön? Aste-erot varmaankin on sitten  todella suuria tässä asiassa. Itselläni mielikuvat ovat useimmiten aika sumeita, mutta on kuitenkin vaikea mieltää ajattelua ilman niitä.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Harmony
Liittynyt22.6.2015
Viestejä96

Kiitos, mielenkiintoinen bloggaus.

Olen näköjään tuon mukaan hyperfantaasikko. Olen tähän saakka ollut täysin tietämätön tällaisen totaalisen afantasia -ilmiön yleisyydestä. Noh, aina oppii uutta.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä27856

Erinomainen blogimerkintä. En ollut tietoinen, että kyvyttömyydelle mielikuvitelmiin on oma nimensäkin "afantasia". Olen lukenut Sacksin kirjan Mies joka kadotti kirjaimet, mutten en jostain syystä muista tätä asiaa siitä. Todennäköisesti siksi, että olen törmännyt ilmiöön aiemmin enkä pitänyt havaintoa niin merkittävänä. Itse pystyn visualisoimaan asiat sekä stilkuvina että liikkuvina kuvina päässäni, mutta olen siis törmännyt mahdolliseen afantastikkoon aiemmin. Eräs tiedepalstalle aikoja sitten ikuisuusbannit saanut "pierupeilisoluja" ja "haistapaska-tietedettä" soimannut Pavlovin aikaista neuvostoliittolaista neurologista tietotaitoa ylistänyt nimimerkki oli/on(?) mitä ilmeisimmin afantastikko. Hän oli/on(?) täysin vakuuttunut siitä, että asiaa, jolle ei ole symbolista ilmaisumuotoa kuten sanaa ei voi ajatella. Ei auttanut argumentoida, että kun näkee asian kuvana päässä, ei sanoja tarvita. Asialle piti olla symbolinen ilmaisumuoto tai asiaa ei voinut ajatella ja piste. Mielenkiintoista oli se, kuinka ehdoton hän oli tämän sääntönsä kanssa, mikä mielestäni ainakin osaltaan osoittaa sen, että asiasta puhuttaneen varsin vähän alan kirjallisuudessa ja ihan siksikin blogimerkintäsi on niin mainio.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Auqino
Liittynyt3.1.2011
Viestejä232

Höh, mikä sinussa oli muka muuta vikana, muutakuin että kuolet kuten kaikki muutkin kuolevaiset. Henkesi jää elämään, tuonkin jutun saattaa pongata tuhannen vuoden päästä, joku tiede-fii-tiedostoa tutkiva tutkija. Sielusi, fiiliksesi myös kuolee, sama vika rahikaisessa. Vai juotko liian vähän alkoo, vai missä vika? Aivothan syttyy kuin tuleen, kun juo viinaa, ja eikö jokainen saa aivan sairaita harhoja silloin? En itsekään ole mikään suuri kuvittelija, vaikka saankin muistoistani reväistyä milloin tahansa, mitä tahansa, sehän on yleensä niin helppoa, vaikkei se ihan maallisen valon kaltaista ole.

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2278

Voisin rohkeasti arvata että insinöörien ja luonnontieteilijöiden (Teppo) joukossa afantastikkoje olisi suhteessa enempi kuin luovien taiteilijoiden joukossa. Nääiden jälkimmäisten joukossa olisi taas enempi hyperfantastikkoja.

Kuvittele kilon painoinen ja metrin pituinen ohut rautaputki paikallaan kelluu avaruudessa. Sen päähän sivusuunnassa osuu kilon painoinen kumipallo. Näe elokuvana miten rautaputki käyttäytyy. Miten näit rautaputken reagoivan ? Mieti ennenkuin kelaat alas..

Jäikö paikallaan pyörimään vai  hirveellä vauhdilla kimposi sivuun? 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878
SamikoKu

Ekan kerran kuulen että joltain puuttuu kyky fantasioida visuaalisesti. Ensimäisenä tulee mieleen teinivuodet ja se aika kun onanoidessaan kuvitelmissaan sai naista. Eikö kirjoittajalla tuolloinkaan ollut itse synnytettyjä visuaalisia mielikuvia? (Pelkkien pornolehtien varassa?)

Tulee myös mieleen että onko kasvuympäristössä ollut joku tekijä joka ei ole kannustanut visualisointiin. 

 

 

Tämä avaus jäi jostain syystä päähän pyörimään.

Täytyy vielä kysyä, että minkälaista kirjallisuutta luet ja miten ne kirjat hahmottuu?

Eli luetko myös romaaniklassikoita vaiko etupäässä tietopuolista kirjallisuutta?

 

Äkkipäätään kuvitellen voisi luulla, että romaaniin lukeminen ei nappaa koska sen visuaalinen hahmottaminen ei toimi. Tietopuolisen kirjallisuuden lukeminen taas voisi olla palkitsevampaa?

 

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Vierailija

Huomasin juuri, että minullakin on tämä afantasia. Ja todellakin, olen aina luullut, että kaikki muutkin ihmiset ovat samanlaisia. Uneni näen kuvina ja ainakin joskus  näen ne väreissä - eräänä yönä ihailin uusien puisien kerrostalojen värimaailmaa. Sille paikalle ei vielä ole rakennettu mitään.

Kun tv-sarjoissa on tehty silminnäkijöiden avulla piirroksia epäillyistä, olen aina pitänyt noiden kuvien tekoa jonakin tieteiselokuva-touhulta. Romaania lukiessa kaikenlainen maisemakuvaus on ollut tuskallista luettavaa - turhaa kirjan täytettä.

En muista jälkeenpäin, minkälaisissa vaatteissa ystäväni tai työtoverini saman päivän aikana on ollut. Jokin yksityiskohta on saattanut jäädä mieleen - solmion solmu, pipon taitos tai käsilaukun logo. En siis ole naisena kyennyt osallistumaan minkäänlaiseen "taas sillä on uusi villapaita" -keskusteluun. Joskus olen ajatellut, miten kukaan voi edes toisen vaatetusta muistaa.

idiotus
Liittynyt8.12.2007
Viestejä1907

Mieleni tuottaa kuvia jatkuvalla syötöllä. Ne eivät ole kovin yksityiskohtaisia tai konkreettisia. Asosioivaa kuvavirtaa, joka korostaa/eristää piirteitä/piirrettä, josta hypätä seuraavaan. Asiat yhdistyvät odottamattomilla tavoilla. En pahemmin harrasta dynaamisesti pitkiä kehittyviä episoideja. Lähinnä vääntelen ja kääntelen konteksteja. Parodia on kiehtonut jostakin kumman syystä aina (sääli, että maailma täynnä huonoa sellaista).

Osaan ilmeisesti luoda mielikuvia ihmisten päähän.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä6906
SamikoKu

Äkkipäätään kuvitellen voisi luulla, että romaaniin lukeminen ei nappaa koska sen visuaalinen hahmottaminen ei toimi. Tietopuolisen kirjallisuuden lukeminen taas voisi olla palkitsevampaa?

 

Tämä on mielenkiintoinen pointti. Itselläni romaani muodostaa ihan selkeän visuaalisen mielikuvat paikoista, ihmisistä ja jopa tapahtumista. Siksi romaanin pohjalta tehdyt elokuvat voivat olla pahimmillaan kiusallisia, kun asiat ovat "väärin". 

Katsoin tässä kesällä Gabaldonin Outlander-sarjan ensimmäisestä kirjasta tehdyn tv-sarjan. Hurahdin pari vuotta sitten noihin kirjoihin ja olen lukenut ne pari kertaa. TV-sarjassa miespäähenkilö oli aivan väärän näköinen ja yksittäisissä kohtauksissa esim. rakennukset tai jopa tapahtumien kätisyys (esim luolan suuaukon sijainti kulusuuntaan nähden :D) oli erilaista kuin olisi pitänyt.

Mutta tiedän, että minulla mm. muisti pelaa hyvin visuaalisesti. jos ala-asteella koeissa saatoin nähdä kirjan sivun, jossa kysytty asia oli. En vaan saanut tekstiä esiin... Ja vieläkin välillä piirtelen asioita, jotka hahmotan ensin kuvaksi mielikuvituksessa. Kuvaa voi käännellä ja muokata silmät kiinni, mutta aina ja kaikissa aiheissa se ei onnistu.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

idiotus
Liittynyt8.12.2007
Viestejä1907

Minua ei kaunokirjallisuuden lukeminen juuri nappaa, koska siinä mennään kirjailijan mukana. Se ei salli tapahtumien vapautta. Saattaisin hullaantua sellaiseen kirjallisuuteen, jossa juoni haarautuu useaan kertaan ja pitäisi valita se mieluisin kuvaus, jonka mukaan mennään seuraavaan lukuun jne. E-kirjat toimisivat tässä hyvin. Vaatii toki kirjailijalta aika paljon, mutta tiimityö olisikin tässä aivainsana.

Minulla on erittäin huono visuaalinen muisti, muttta mielikuvat toimivat. Ne ovat ehkä paremmin sanoen karkeita abstraktioita asioista tai yksityiskohdat ovat täysin poispyyhittyjä. Osaan assosioida visuaalisten kuvien mukaan. Muutaman kerran näkemäni sivu on saanut suustani tulemaan koko kappaleen sisällön, mutta se oli visuaalisen abstraktoin laukaisema muistinpalautustemppu.

Ne, joilla hyvä visuaalinen muisti, ovat varmaan hyviä tenttimään orgaanista kemiaa ja biokemiaa /(molekyylibiologiaa).

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

optimistx
Liittynyt14.1.2008
Viestejä852
MrKAT

Voisin rohkeasti arvata että insinöörien ja luonnontieteilijöiden (Teppo) joukossa afantastikkoje olisi suhteessa enempi kuin luovien taiteilijoiden joukossa. Nääiden jälkimmäisten joukossa olisi taas enempi hyperfantastikkoja.

Kuvittele kilon painoinen ja metrin pituinen ohut rautaputki paikallaan kelluu avaruudessa. Sen päähän sivusuunnassa osuu kilon painoinen kumipallo. Näe elokuvana miten rautaputki käyttäytyy. Miten näit rautaputken reagoivan ? Mieti ennenkuin kelaat alas..

Jäikö paikallaan pyörimään vai  hirveellä vauhdilla kimposi sivuun? 

Kytkemällä ajattelua pois päältä näkyi putki pyörähtävän, mutta ajelehti hyvin hitaasti etuviistoon oikealle pallon  radan suhteen.

Hmm. miksi kuvassa näkyi oikealle... Miksi ei ylös, alas, vasemmalle...

Ehkä tilanne muistutti sitä, että rautaputki roikkui keskeltä narussa hyvin korkealta katosta. Sitten tietysti oikekätisenä ihmisenä tönäisen sitä pallolla sen vasempaa päähän, jotta en saa siitä tälliä sen pyörähtäessä. 

Ai juu, hitausvoimathan ovat dynamiitin veroista ainetta täällä, ei saa sanoa. Joten enpä sano.

Aioitko paljasta "oikean" ratkaisun? Siis sen, missä ei ole henkiolentoja, enkeleitä, sieluja ja hitausv. , vaan tylsiä laitosfyysikoita.

Meikäläisellä näyttää olleen hyvin visuaalinen muisti. Opettajat ihmettelivät, miten osaan muka kirjoja ulkoa, kun kirjoitin tekstejä kokeissa. Katselin niitä kuin eideetikot. Ehkä siksi olen täysin hukassa, jos en pääse tuntemattomassa kaupungissa "katsomaan lentokoneesta" sitä. Ällistyin aikanaan, kuin suuri osa muista ihmisistä taas ei käsitä karttoja ollenkaan.

On meitä monenlaisia.

1. Päätä, mikä (tutkimus-)tulos TUNTUISI mukavalta
2. Etsi tulosta tukevia todisteita, hylkää kaikki muut todisteet
3. Pysy kannallasi lopun elämää ja toista sitä kaikille herkeämättä.
4. Valmis!

http://www.tiede.fi/keskustelu/66231/ei_yliopistollinen_tutkimus_taikako...

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2278
optimistx

Kytkemällä ajattelua pois päältä näkyi putki pyörähtävän, mutta ajelehti hyvin hitaasti etuviistoon oikealle pallon  radan suhteen.

Minä "näen" pallon iskeytyvän oikealta ja tanko lähtee hitaasti pyörien vasemmalle. Vieressä ei olisi riskiä että toinen pää iskisi naamaan. Rautatanko vielä hidastetussa kuvassa jäisi hiukan väräjämään ja aaltoilemaan päästä päähän. 
 Olen joskus laskenutkin oikean ratkaisun.. en muista tarkkaan sitä.

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä661
MrKAT

Minä "näen" pallon iskeytyvän oikealta ja tanko lähtee hitaasti pyörien vasemmalle. Vieressä ei olisi riskiä että toinen pää iskisi naamaan. Rautatanko vielä hidastetussa kuvassa jäisi hiukan väräjämään ja aaltoilemaan päästä päähän. 
 Olen joskus laskenutkin oikean ratkaisun.. en muista tarkkaan sitä.

Jostain syystä minulle tuli ensin mieleen se, että pallo osuu siihen päähän tangon suuntaisesti. Tanko siis ei lähtisi lainkaan pyörimään. Tuollainen esimerkki ei kylläkään olisi kovin mielenkiintoinen.

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1633

Olettaen, että törmäys on äärettömän nopea alkaa tanko näkökuvassani hiljalleen kiertyä ja edetä pallon menosuuntaan. (Painopiste siis etenee..) Jos törmäys on hidas, tanko pyöriessään liikkuu lievästi vasemmalle, jos pallo on osunut tangon oikeaan päähän.

Pallo jatkaa matkaansa vauhti paljon hiljentyneenä ja jää sauvasta jälkeen.

Tosiaan, jos tanko on vaikkapa metallia, se alkaa värähdellä ja hiljalleen soida. Ja törmäyksen räsähdyksen kuulen selvästi.

Ja avaruus, johon ne katoavat, on tumman sininen.

Tällaisena ilmiön siis havainnoin, mutta epäilen, tokko se olisi fysikaalisesti oikein. Visioni on kuitenkin järkkymättömän tuntuinen; epäilyistä huolimatta muita vaihtoehtoja ei ole ilmennyt.

Visiossani on myös sellainen ristiriita, että törmäys ei voi olla sekä äärettömän nopea että täysin tai hyvin kimmoinen.

idiotus
Liittynyt8.12.2007
Viestejä1907

Kasvontunnistuksesta: 

En osaa kuvailla, mutta tunnistan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä liittyy visualiseen muistiin tai prosopagnosiaan. Olisin aivan avuton piirtämään tai kuvailemaan kasvoja, mutta toisaalta löydän yhtäläisyyksiä helposti.

On ihmisiä, jotka elelevät omassa päässään aivan liikaa (öhöm), mutta eivät paljoa ota vastaan ulkoista realismia. Mielikuva ei mielestäni ole todellisuuden kuvittellinen mallinne. Se voi olla jotain ihan omaa ja absurdia.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

SamikoKu kirjoitti:

Ekan kerran kuulen että joltain puuttuu kyky fantasioida visuaalisesti. Ensimäisenä tulee mieleen teinivuodet ja se aika kun onanoidessaan kuvitelmissaan sai naista. Eikö kirjoittajalla tuolloinkaan ollut itse synnytettyjä visuaalisia mielikuvia? (Pelkkien pornolehtien varassa?)

Tulee myös mieleen että onko kasvuympäristössä ollut joku tekijä joka ei ole kannustanut visualisointiin. 

Jahas täällä on kaikki taas ihan sekaisin eikä löydä ainakaan ensalkuun mitään.

Kysymys on myös hävinnyt pari päivää aikasemman konversion takia eli uudestaan.

Minkälaisia kirjoja luet? Meneekö myös klassikkoromaania ja jos menee niin kuinka ne hahmottuu? Vois kuvitella että tietopuolinen kirjallisuus stimuloisi paremmin jos visuaalinen hahmottaminen puuttuu.

Tonen asia mikä tuli mileen niin unet. Minkälaisia unia näet? Onko unissa visuaalisia kuvia vaiko vain tunnetiloja. Jos unissa onnistuu hahmaottamaan visuaalisia kuvia ja muuten ei niin siinä olisi mielenkiintoinen ristiriita.

Edit: Olihan se kyssäri täällä. Hapuilua uuden softan kanssa nääs. Mutta lisäyksenä nyt kuitenkin tuo unikysymys vielä.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä4877

Vastustan tekemääsi tulkintaa Teppo. Minun ajatteluni on erittäin vahvasti spatiaaliseen hahmotukseen perustuvaa, näen myös spontaaneja unia, mutta valvetilassa visuaalinen näkymä täytyy työläästi konstruoida mieleen. Ei se todellakaan sinne itsestään kehity, vaan kyse on tunne-elämysyhdistelmää vastaavien piirteiden kokoamisesta mieleen tai paperille -niin piirtämisessä kuin mielikuvittelemisessakin.

Olen siis tulkintasi mukaan afantastikko, koska en kykene näkemään kuvia mielessäni, vaan ainoastaan konstruoimaan (näköaistimusta vastaavat) tunnevasteet, jotka kyllä kykenen sitten esim. piirtämään kuvaksi. Kuvaa en kuitenkaan mielessäni näe, vaan tavallaan kuvittelen itseni katsomaan kuvittelemaani piirremallia ja kokemaan sen tuottamia visuaalisten havaintojen tapaan vaikuttavia reflektioita. En siis operoi mielessäni visuaalisilla efekteillä, vaan niiden aiheuttamilla kokemuksilla.

Minäkin olen siis mieleltäni sokea, mutta niin luulen kaikkien muidenkin olevan - enemmän tai vähemmän. Vain "mielikuva" käsitteen tulkinta on erilainen. Visuaalinen kuva sisältää aivan liian paljon informaatiota säilöttäväksi mieleen sellaisenaan. Siksi se tallennetaan mieleen koodattuina piirteinä, joista sitten myöhemmin voi palauttaa näkemänsä kuvan piirteet rekonstruoimalla kuvan aiheuttamat tunne-elämykset. Valokuvamuistikin on vain erilainen tapa koodata kuvan sisältö.

Pidän väitettäni puoltavana perusteluna sitä, miten huonosti ihmiset piirtävät. Jos ihmiset oikeasti näkisivät mielessään kuvia, olisi niiden kopioiminen paperille helppoa ja yksinkertaista hommaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hyviä piirtäjiä ovat nimenomaan ihmiset, jotka ymmärtävät ja oivaltavat piirretyn objektin olemuksen, rakenteen ja luonteen, eivät ne, jotka ovat usein sellaisen nähneet.

Poliisin piirtäjän avulla tunnistettavan kasvokuvan luominen on verraten helppoa, vaikka saman kuvan piirtäminen olisi lähes jokaiselle aivan epätoivoista. Minusta näin on juuri siksi, että mieli ei operoi kuvilla, vaan niiden aiheuttamilla tunteilla ja mieli(kuvilla). Tästä voi vakuuttua piirtämällä ilman mallia polkupyörän, jolla oikeasti voisi ajaa.

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

lokki kirjoitti:

Pidän väitettäni puoltavana perusteluna sitä, miten huonosti ihmiset piirtävät. Jos ihmiset oikeasti näkisivät mielessään kuvia, olisi niiden kopioiminen paperille helppoa ja yksinkertaista hommaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hyviä piirtäjiä ovat nimenomaan ihmiset, jotka ymmärtävät ja oivaltavat piirretyn objektin olemuksen, rakenteen ja luonteen, eivät ne, jotka ovat usein sellaisen nähneet.

Hyväksi piirtäjäksi voi myös kehittyä. Ei se muuta vaadi kuin harjoittelemista. Tosin siinä voit olla oikessa että sisäisesti hyvin hahmottamaan pystyvät helpommin alkavat opettelemaan piirtämistä.

Itse aikanaan haaveilin taiteesta ammattia. En kuitenkaan sillä saralla vienyt kokeilua loppuun vaan meni pupu pöksyyn. Varmempi fyrkka vei voiton.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä1463

Mielenkiintoinen kirjoitus! Itsekin tullut tuota mielikuvien näkemistä joskus pohdittua. Taitaa mennä itsellä afantasian puolelle normikunnossa, nimittäin muistan kuinka yhden ainoan kerran, reilut 20 vuotta sitten helkkarinmoisessa krapulassa (usean päivän intensiivisen juomisen jälkeen) en pystynyt pitämään silmiäni kiinni koska aloin nähdä geometrisia muotoja, ns. rautalankamalleja. Pystyin muokkaamaan niitä tahdonalaisesti haluamikseni, mutta kokemus oli sen verran pelottava liittyen krapulan tuomaan ahdistukseen että valvoin varmaan vuorokauden tämän vuoksi. Koskaan tämän jälkeen, vaikka kovia krapuloita on ollut en ole kokenut mitään vastaavaa kuten en aiemminkaan. Ilmiö oli erittäin todellisen tuntuinen. Ihmetyttää se että vain yhden kerran olen tämän kokenut.

(Meni aiemmin kiireessä höseltäessäni tämä viesti tuonne Voittaako rakkaus vihan? -blogiin).

Afantastista!

Onpa uskomatonta, että sain omalle ajattelutavalleni tai "kuvattomuudelleni" nimen. Ihan sattumalta näin keskiviikko iltana! Olemme nimittäin mieheni kanssa käyneet tästä asiasta pitkiä keskusteluja. Olen yrittänyt selittää miten hahmotan ja muistan asoita tai ylipäätään ymmärrän asioita: en kuvina vaan nimenomaan tunne-elämyksinä sekä sanallisina ikään kuin kielellisinä merkityksinä. Mieheni taas näkee kaiken valtavan voimakkaina kuvina.

Minulle käy juurikin samalla tavalla kuin Lokki nimimerkille, eli pystyn kyllä luomaan kuvia suurella vaivalla ikään kuin rakentamaan ne tietoisesti juurikin kuin piirtäen. Mielikuvan säilyttäminen on hankalaa ja vaatii ponnistelua. Unia kyllä näen, mutta jos niitäkin alan muistelemaan mieleeni ei tule kuvaa vaan tarina, kielellinen näkymä johon liittyy tunne-elämykset.

Afantastista!

Ja niin vielä edellisiin kommentteihin viitaten, olen muusikko, en insinööri :) Musiikin ajattelu on minulle hyvä vertaus tavastani ajatella ylipäätään. En näe musiikkia nuotteina vaan tunnen sen, ymmärrän sen ikään kuin kielenä, sanoina. Sanat ovat vain ääniä joihin liittyy tunne-elämys ja sisältö riippuen äänten keskinäisestä suhteesta.

Eele

Olen menettänyt taidon luoda mielikuvia sairauden takia viimeisen kahden vuoden sisällä. Kasvojen tunnistaminen on vaikeutunut ja menneisyysmuisti hävinnyt. Ikää on 48 vuotta, ei siis ikäkysymys. Itselläni huomaan mielikuvien häviämisen liittyvän myös tunnepuolen asioihin. En pysty enää tuntemaan ikävää, pelkoa, rakkautta mm. Sairaus kohdistuu pikkuaivoihin, välillisesti kait kokonaisvaltaisesti aivoihin. Kärsin tästä valtavasti ja yritän harjoittaa pääkoppaani, tuloksetta.

Ps. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, "sokeus" on lisääntynyt siinäkin

Karuski
Liittynyt14.3.2017
Viestejä2

Olipa kertakaikkisen mahtava kirjoitus, olen tässä tämän seurauksena googletellut ja tullut aina vain viisaammaksi tämän asian suhteen. Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset saavat silmiensä eteen asioita. Kun minä suljen silmäni, on mustaa. Joskus kun olen osteopaatilla, saattaa tulla värejä silmien taa, siis punaista, pinkkiä, vihreätä. Ne ovat voimaannuttavia hetkiä, koska muuten ei minulla silmien ollessa kiinni ole mitään visuaalista toimintaa. En osaa piirtää, vihasin koulussa kuvista. Minulle ei synny visuaalisia muistikuvia, missä joku asia on. Siksi mieluiten jätän asiat esille. Muistini on auditiivinen. Tunnistan kappaleen ensimmäisestä tahdista ja muistan pitkiä melodioita aukottomasti. En tiedä, millä mekanismilla muistan nähneeni jonkun kasvot, en aina, enkä kovin hyvin. Matkoilla otan nykyään useita tuhansia kuvia, koska en pysty mielessäni palaamaan paikkoihin, joissa olen käynyt, vaan minun pitää selata kuvia muistaakseni, missä olen matkustanut. Minä en ole oikein koskaan osannut "kuvitella" asioita. Olen aina ihmetellyt, kun rentoutusharjoituksissa pitää kuvitella jotain palmuja, enkä minä saa mitään palmuja mieleeni, vaikka kuinka sulkisin silmäni. Unia näen, valtavasti ja onneksi visuaalisia! On jotenkin lohdullista, että on muitakin. Tuntee olonsa joskus aika orvoksi, kun ottaa tuhansia kuvia ja perustelee sitä sillä, että kun ei ole visuaalista muistia, että ei voi palata sinne, missä on ollut.

Mika

Mulla ei tule minkäänlaista visuaalista mielikuvaa, samoin äänet/hajut/maut vaikeita pohtia. Sanallisia ja spatiaalisia "mielikuvia" sen sijaan on. Olen pienestä asti piirtänyt paljon, ja ilman mielikuvia näen todellakin teokseni ensi kertaa vasta paperilla. Spatiaalinen mielikuva vaikkapa ihmishahmojen asennosta on, mutta vaikeampiin tai usean ihmisen kuviin tarvitsen etsiä mallikuvat onnistuakseni edes osittain. Konseptit, matematiikka, koodaus ym. ovat kauan tuntuneet helpoilta ja loogisilta.

Läheisteni kasvoista tai lapsuudenkodista en saa mitään näkyvää mielikuvaa; osaan kyllä kuvailla niitä ja spatiaalisesti hahmotella kävelyä asunnon halki. Tunnistan myös kaiken tutun nähdessäni, mutten osaa esim. verrata vuoden tai parin aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Kenties tämän takia olen jo pitkään halunnut ottaa valokuvat kaikesta tärkeästä; elämänkumppanit varsinkin ovat saaneet olla kamerani edessä päivittäin.

Mima
Liittynyt3.6.2015
Viestejä6

Tuttu juttu ja pohdinkin tätä aina silloin tällöin. En saa päähäni kuvia läheisistä ihmisistä tai asioista/esineistä, mitä yrittää tietoisesti ajatella. Sanotaan näin, että päässä lyö tyhjää psl. monologi. Itse "kärsinyt" tästä vaivasta aina, eli synnynnäinen "vika".  En tiedä mikä on ympäristötekijöiden ja kasvatuksen vaikutus tähän mutta uskon että, ei vaikuta paljon tai yhtään.

Itsellä unet ovat parhaimmillaan hyvin eläviä ja luulenkin, että mielikuvia näkevät ihmiset kokevat mielikuvat juuri samalla tavalla mistä itsellä on kokemuksia vain unien muodossa. Muutaman kerran on käynyt myös niin, että aamulla herätessä kostean illan jälkeen päässä on pystynyt pyörittelemään "rautalangasta" lähes minkä muodon/esineen tahansa. Kuinkahan visuaalinen olisi jos päässä olisi kaikki piuhat paikoillaan :D

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4404

Kiehtovaa. En edes tiennyt, että afantasiaa on olemassa..!

Ehkä ihmiset ovat kaikkea afantaasikon ja hyperfantaasikon välillä… Ääritapauksina Daniel Tammett ja Kim Peek??

Ihminen tosiaan olettaa herkästi muiden olevan samanlaisia kuin itse. Muistan piirustuskilpailun, jossa olin 6-vuotiaana. Pari aikuista pysähtyi ylistämään taitojani – mielestäni turhankin paljon. Aina vaan ylistystä, vaikka enhän minä mitään kovin ihmeellistä tehnyt. Liioittelevatko aikuiset? Päätin tehdä kierroksen, ja katsoa mitä muut tekevät (ei onneksi ollut natsi-meininki). Ensimmäinen tyttö… menin sanattomaksi. Muistan ajatelleeni ihan oikeasti, oliko hänellä lievä koordinaatiohäiriö. Ja toisaalta yksi poika… ihailin häntä: hänkään ei ollut teknisesti yhtä tarkka kuin minä, mutta se ilmaisutaito! Hän piirsi intohimoisesti rakettia, lähtölaukaisuhetkellä. Ihailin sitä ilmaisuvoimaa. Minut oli opetettu tekemään pikkutarkkaa, se oli tylsää, mutta aikuisten arvostamaa. Joka tapauksessa, muistan sen päivän koska silloin huomasin, että itsestään selvänä pitämäni ominaisuus ei ollutkaan jokaisen ominaisuus.

Te jotka olette afantaasikkoja: näettekö jotain muotoja ja värejä Daniel Tammetin tapaan, jos asiaa tarkastelette? Onko mahdollista tarkastella? Vai onko niin, että vain tunnette/tiedätte.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä40557

"World-first brain imaging study to understand mind blindness

To determine why some people cannot create visual images of people, places and things in their mind's eye, UNSW scientists are planning to conduct a world-first brain imaging study of people with this baffling condition, known as congenital aphantasia.

A team led by UNSW Associate Professor Joel Pearson has launched a crowd-funding campaign to raise money to carry out functional magnetic resonance imaging (fMRI) studies to try and understand the neurological basis of mental imagery.

People with and without congential aphantasia – which has only recently been recognised as a new condition – will participate. The findings could also have implications for common mental disorders such as schizophrenia and Parkinson's disease, which are associated with disturbed mental imagery."

https://medicalxpress.com/news/2018-06-world-first-brain-imaging-mind.html .