Kummalta puolelta?
*sanomalehden rapinaa*
Kakkoselta! Käännä kakkoselle.

Tällaisen sananvaihdon muistan kuulleeni lukemattomat kerrat lapsuudessani. Keskustelussa oli kyse tietenkin siitä, miltä tv-kanavalta urheilulähetys alkoi. Vaihtoehtoja oli kaksi, ja kanava tarkistettiin Urjalan Sanomista.

Kaikki seurasivat urheilua. Lapset ja aikuiset. Kaverit ja sukulaiset. Yleisurheilua, olympialaisia, mäkihyppyä, hiihtoa, jalkapalloa, jääkiekkoa ja mitä vain televisiossa tai radiossa lähetettiin.

Minäkin seurasin. Odottaen levottomana että lähetys loppuisi. En tykännyt penkkiurheilusta, mutta jokin siinä silti kiehtoi tavattomasti. En jaksanut katsella, mutta tulokset halusin aina tietää.

Vähitellen minulle alkoi valjeta todellinen intohimoni kohde: tilastot!

Aloin pitää salaista sääpäiväkirjaa, josta en hiiskunut kenellekään. Kirjasin tunnontarkasti jokaisen päivän sään ja piirtelin pidemmän aikavälin kuvaajia oranssikantiseen vihkooni. Vihko pysyi visusti kaikilta piilossa, koska jostain syystä häpesin sitä suunnattomasti. Tallessa se on tietenkin edelleen.

Pysäköityjen autojen ikkunoista kurkin nopeusmittarin maksimilukemia. Oliko se 140, 160, 180, 200 vai peräti 220 km/h. Muiden poikien ihaillessa autoja minä näin ne numeroina, jotka olivat minun ihailuni todellinen kohde. Kirjastosta löytyi henkilöautojen vuosikirjoja, joihin innoissani vertailin omaa havaintoaineistoani.

Olin innokas sienestäjä, mutta sienimetsänkin näin ensisijaisesti tilastoina. Itse sienet eivät maistuneet, mutta lajit, luokittelut ja kasvupaikat olivat sitäkin maistuvampaa henkistä ravintoa. Kuvassa ote viisivuotiaana kirjoittamastani sienikirjasta. Sienikirjojakin syntyi kynästäni jokunen kappale.

Varsinaiseksi kultakaivokseksi osoittautui tietokone.

Tietokone vapautti riippuvuuden todellisten urheilutapahtumien tuloksista. Microprose Soccer tuotti loputtomasti tilastoja, eikä sitä tarvinnut edes itse pelata vaan nappia painamalla tulokset sai Commodore 64:n ruudulle silmänräpäyksessä. Kaverit ihmettelivät, miksen pelaa vaan kirjoitan vain paperille ylös tuloksia. Tilastoistani laskin todennäköisyyksiä eri joukkueiden voitoille.

Pelien oheisvahinkona päähäni syntyi laaja tietokanta maailman maista ja kaupungeista. Maantieto oli koulussa helppoa. Tosin vasta koulussa opin, ettei All Stars olekaan kaupunki. Oletin sen USA:n pääkaupungiksi, koska joukkue oli paras.

Koodasin myös omia ohjelmia, jotka tuottivat tuloksia ja tilastoja. En sano vain tuloksia ja tilastoja, koska muuta en olisi halunnutkaan.

Välillä tilastointini keskeytti ainoastaan innosta pomppiminen.

Äidin ja isoveljen mielestä vietin liikaa aikaa tietokoneella. Jos sain tietokonekiellon, kirjoittelin tuloksia paperille omasta päästäni. Tilastoihini sitoutui melkoiset määrät hiiltä.

Rakkauteni tilastoihin on roihunnut varhaisesta lapsuudesta nykypäivään, eikä hiipumisesta ole merkkejä. Se on luultavasti hyvin pysyvä aivojen sisäsyntyinen ominaisuus. Iän myötä ilmiasu toki kehittyy. Minullakin alkuvaiheen kiinnostus itse tilastoinnista on laajentunut yhä enemmän kerätyn aineiston analysointiin ja tilastolliseen päättelyyn. Tilastollinen päättely kertoo kuinka havaintoja voidaan yleistää, mutta siitä kerron lisää toisella kerralla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä17239
1/1 | 

No miltä nyt tuntuu, kun koko kvanttifysiikan ala on osoittautunut tilastotieteeksi? Kiinnostaako mitkä lainalaisuudet vaikuttavat tilastojen takana? Mikä on aaltoilun itseisvuorovaikutus?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat