Kiki ja Bouba eivät esittelyä kaipaa. KUVA: Andrew Dunn / Wikimedia Commons

Liidut kirskuvat. Fyysikot ahertavat työssään. Taulu täyttyy matemaattisista kaavoista, mutta kukaan ei sano sanaakaan. Liitu katkeaa. Tutkija katsoo toverinsa kaavaa. Sitten omaansa. Lopulta suoraan toveriaan. Kulmat kurtistuvat. Säestävä musiikki yltyy yhä kiivaammaksi. Nyrkit alkavat heilua. Ensin ilmassa. Viuh! Sitten uhkaavasti kohden toveria. Vauh! Huh, läheltä piti. Vain riitapukarien kömpelyys estää fyysiset vahingot. Johtajuudesta kamppailevat alfat jolkottelevat asemiinsa ja tilanne rauhoittuu kuin söpöilyvaiheeseen siirtyvä luontodokumentti.

Koko kohtaus tapahtuu täysin sanattomasti kuin mykkäelokuvassa. Olemme todistamassa mykkäfyysikoiden työskentelyä.

Mykkäfyysikot uskovat, että filosofiasta ei ole hyötyä fysiikan tutkimuksessa.

Kieli on filosofiaa, joten vakaumuksensa mukaan elävä mykkäfyysikko ei saa puhua, ei kirjoittaa eikä edes ajatella kielellisesti. Sallittua on vain matematiikka ja fysiikka, raakana ilman sanoja.

Mykkäfyysikko edustaa kaikkia niitä luonnontieteilijöitä, jotka pitävät filosofiaa tutkimuksessaan tarpeettomana, mutta puhun fyysikoista, koska fyysikko on lyhyt nimi, itseironia mukavaa, ja kaikki luonnonlait pohjimmiltaan fysiikkaa.

Mykkäfyysikolla on suuri ongelma. Nimittäin se, että matematiikkakin on kieli. Eli filosofiaa. Ja fysiikan tekeminen ilman matematiikkaa menee vielä verrattomasti vaikeammaksi kuin fysiikan tekeminen ilman sanoja. Voidaan tietysti yrittää rajata matematiikka filosofian ulkopuolelle sopimalla, että filosofia tarkoittaa vain ns. luonnollisen kielen filosofiaa.

Rajanveto luonnollisen kielen ja matematiikan välillä on kuitenkin ongelmallista, koska teoreettisten ammattifilosofien kieli ja käsitteistö ei välttämättä ole sen "luonnollisempaa" kuin matematiikka. Supervenienssi ei liene sen luonnollisempi käsite kuin vaikkapa funktio. Lisäksi myös matematiikan tuloksia voidaan ilmaista luonnollisen kielen avulla – muuttuisiko matematiikka siis filosofiaksi vasta siinä vaiheessa, kun symbolein kirjoitettu kaava lausutaan sanallisesti? Että kaava "1 + 1 = 2" olisi matematiikkaa, mutta lause "yksi ynnä yksi on yhtä kuin kaksi" filosofiaa.

Numerot, matemaattiset symbolit ja kaavat eivät tulkitse itseään, joten luonnollisen kielen käyttöä on hyvin hankala välttää.

Entä sitten nyrkkien heilutus ja muu kehonkieli? Ainakaan matematiikaksi tappelua ja huitomista ei yleensä kutsuta, ja ihmiseläimelle ne ovat erityisen luonnollinen tapa kommunikoida. Ovatko nekin siis filosofiaa?

Joku tietysti ajattelee, että olen täysin väärässä samaistaessani kielen ja filosofian. Suomessa vallitsee kuitenkin metafilosofian vapaus, joten minun kielipelissäni filosofia = kieli. Ja jos kaksi kilpailevaa kielipeliä kykenee esittämään samat käsitteet ja väitteet, niin yksinkertaisempi on parempi. Jos onnistut perustelemaan minulle, että ajattelustani seuraa tarpeetonta monimutkaisuutta tai muita ongelmia, niin muutan kielipeliäni mieluusti.

Mykkäfyysikko on tietenkin karikatyyri. Mutta kysymys filosofian merkityksestä luonnontieteellisessä tutkimuksessa ansaitsee vastauksen.

Itse ajattelen, että fyysikot tutkivat luontoa ja filosofit kieltä. Koska kieli on osa luontoa, filosofit tutkivat ainakin periaatteessa myös luontoa. Mitä kukin sitten käytännössä tutkii, on toki oma, oleellinen kysymyksensä.

Kiki ja Bouba (ent. Takete ja Baluba) osoittavat, että sanat eivät ole täysin mielivaltaisia sopimuksia vaan sisältävät myös kulttuurista riippumatonta biologiaa. Luonto ei lähde filosofiasta, eikä filosofia luonnosta. Fyysikko on filosofi ja filosofi on fyysikko, halusi tai ei.

Mitä sitten valistunut fyysikko oikeasti tarkoittaa väittäessään, että "filosofiasta ei ole hyötyä fysiikan tutkimuksessa"? Luullakseni likimain sitä, että yliopistossa tehtävä (teoreettisen) filosofian tutkimus ei hyödytä fysiikan tutkimusta. Ja on siinä luullakseni likimain oikeassa. Feynmanin sääntö "turpa kiinni ja laske" on usein noudattamisen arvoinen.

Kaikki fysiikan tutkimukseen liittyvät ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään nyrkkien ja matematiikan avulla. Osa ongelmista ratkeaa puhumalla. Eli filosofian avulla.

Olen itse elävä todiste fyysikosta, jonka mielestä filosofiasta on hyötyä tutkimuksen tekemisessä. Varmasti tehdään paljon akateemista filosofian tutkimusta, josta ei ole fysiikan tutkimuksen kannalta hyötyä, mutta uskon että parhaimmillaan filosofia auttaa jäsentämään monimutkaisia käsitteitä mahdollisimman taloudellisesti.

Hyvä filosofi tekee kielelle saman, minkä sieventäminen tekee matemaattisille kaavoille. Eli esittää oleellisen sisällön kaikille helpommin ymmärrettävässä muodossa. Mikä helpottaa sekä suuren yleisön viestintää että luonnontutkijoiden omaa työtä ja keskinäistä kommunikaatiota.

Olen sanonut, että fysiikan suhde filosofiaan on kuin signaalin suhde kohinaan. Hyvä filosofi auttaa siivoamaan kohinaa, jolloin fyysikon on helpompi erottaa kokeista ja havainnoista signaali.

Kommentit (1)

Matias Slavov
2/1 | 

Oli kiinnostavaa lukea fyysikon näkökulmasta filosofian roolista fysiikassa.

Akateemisena filosofina oma näkemykseni on, että fysiikka ja filosofia ovat selvästi eri asioita, mutta niiden välillä on harmaata aluetta, josta ei voida selvästi sanoa kummasta on kyse. Tätä harmaata aluetta voi luonnehtia luonnonfilosofiaksi. Sen alaan kuuluvat mm. kysymykset luonnonlakien ja ajan luonteesta. Itse ajattelen, että tarvitsemme em. teemojen tutkimukseen sekä fysiikkaa että filosofiaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla