Minulla on runsaasti kokemusta yliopisto-opinnoista niin fysiikan ja matematiikan kuin psykologian ja kasvatustieteen puolelta. Olen havainnut, että menestyminen näiden kahden eri lajin opinnoissa vaatii suunnilleen vastakkaista opiskelustrategiaa.

Matemaattisten aineiden tentteihin kannattaa valmistautua lepäämällä ja rentoutumalla. Osaaminen hankitaan tekemällä harjoituksia ahkerasti koko kurssin ajan. Ulkoa ei tarvitse opetella juuri mitään. Viime hetken harjoittelu on yhtä järkevää kuin maratonin harjoittelu juuri kilpailun alla.

Humanististen aineiden tenteissä menestystaktiikka on peruskoulusta tuttu: ahmi, oksenna, unohda. Viimeiset päivät ennen tenttiä kannattaa päntätä erityisesti tentin laatijan arvostamia teorioita, käsitteitä ja auktoriteettien nimiä. Kutsun näitä taikasanoiksi. Taikasanat selviävät luennoilta, tenttikirjasta tai viimeistään googlaamalla tentin arvostelijan tutkimusaiheet. Yleensä nämä ovat niin irrallista tietoa, että tentissä ne muistaa parhaiten painamalla etukäteen mieleen liuta akronyymejä; kuten HEPPA = Hermeneuttinen, Eksistentiaalinen, Pragmaattinen, Postmoderni ja Analyyttinen ajatussuuntaus. Esseevastauksissa akronyymit toimivat runkona kappaleiden ydinasioille, jonka ympärille sitten kirjoitetaan mielellään lähinnä kritiikiksi puettua mielistelyä. Siis samaan tapaan kuin työhaastattelussa kannattaa sanoa heikkoudekseen, että omistautuu liikaa työlleen.

Yritin kerran soveltaa matemaattisten aineiden menestysstrategiaa psykologian kurssilla: opiskelin ahkerasti läpi kurssin, mutta tenttiä edeltävät päivät keskityin aivan muihin asioihin. Kurssi oli erityisen kiinnostava, joten keskityin ymmärtämiseen, en irrallisten tietojen muistamiseen. Vastasin tentissä parhaalla osaamisellani. Tulos: hylätty. Uusintatenttiä varten pänttäsin kaksi päivää perinteisellä taktiikalla. Tulos: paras arvosana. Parin viikon päästä olisin luultavasti saanut taas hylätyn, sillä sen kauempaa päähäni tankatut irralliset tiedot eivät siellä itsestään pysy.

Matemaattisissa aineissa opitut taidot säilyvät vuosia opintojen jälkeen, tai jopa elinikäisesti kunhan soveltaa niitä silloin tällöin.

Korostan, että kirjoitan nyt omista kokemuksistani. En ole tehnyt asiasta tieteellistä tutkimusta. Muilla voi olla toisenlaisia kokemuksia. Sana on vapaa.

Kommentit (5)

BeachB

Ainakin Englannissa fysiikan ja matematiikan opiskelu oli hyvin automatisoitua ulkoa pänttäämistä. Fysiikan tentit perustuivat lähinnä kaavojen ulkoa opetteluun ja niiden aivottomaan soveltamiseen, jos hallitsee analyysin ja algebran perusteet. Matematiikan tentit perustuivat taas ennalta sovittuihin kurssikohtasiin "standardeihin", joten opettelemalla ulkoa aimpien vuosien/mallitehtävien ratkaisumenetelmät sai tenteistä hyvän tuloksen. Lisäksi tentit oli tehty peliksi kelloa vastaan, jonka takia ratkaisumenetelmät pitikin osata ulkoa tai ei riittänyt aika. Arvostelu tietysti perustui oman vuosikurssin koetulosten jakaumaan, jotta saadaan luokiteltua opiskelijat kylmästi omiin kategorioihin.

Suomessa ovat asiat toki hieman paremmin, mutta kyllä luonnontieteissä pänttäämisellä on myös vahva rooli Suomessa. Määritelmät, tärkeimmät laskukaavat/lauseet ja ratkaisuideat täytyy opetella ulkoa - tavalla tai toisella. Erona on tosiaan se, että ulkoa opeteltavaa on vähemmän kuin humanisteilla - tai paremminkin, että suuri osa tästä ulkoa opeteltavasta aineksesta muodostaa loogisen kokonaisuuden, jonka muistaminen on helpompaa, jos on sattunut ymmärtämään taustalla olevat säännöt. Arvostelukin perustuu loogisiin tai mitattuihin faktoihin. Ainakin erikoiskurssien sisällöt ovat taas luennoitsijoiden omien mielenkiinnonkohteiden mukaisia, jolloin myös lähestymistapa tai aihe voi olla isosta perspektiivistä katsottuna marginaalista.

Eri tieteenaloilla on varmasti erilaisia vaatimuksiakin. Tuskin kasvatustieteilijän täytyy olla aukoton päättelijä? Tärkeämpää on varmaan hyvä vuorovaikutustaito ja eläytymiskyky. Tämä nyt on vain yksi esimerkki.

Vierailija

Siitä olen samaa mieltä,että luonnontieteet ja ihmistieteet poikkeavat kovasti toisistaan.Kokemukseni mukaan on kuitenkin niin,että ihmistieteissä pärjää,kun panostaa asioiden ymmärtämiseen ulkoaoppimisen sijasta.Olen päntännyt ainoastaan pääsykokeisiin,muutoin panostanut ymmärtämiseen ja pohtimiseen.Olen lukenut psykologiaa,sosiologiaa ja valtio-oppia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1501

Aivojen rakenne ja langoitus erityisesti kognitiivisilla aivoalueilla on eri ihmisillä niin erilainen, että heillä ei ole mahdollisuutta ajatella tai toimia keskenään samalla tavalla. Tämä koskee varmaan jossain määrin myös opiskelua ja kuulusteluissa toimimista.

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Ihmisten "kognitiodiversiteetti" onkin todella suuri; itsekin tunnen ja tiedän vielä lisää joka alan, kuten historian, psykologian, psykiatrian, kemian, teoreettisen fysiikan, lakitieteen, kuoronjohdon, didaktiikan, lääketieteen, matematiikan ym. lahjakkuuksia, joille on vielä tyypillistä syvä kiintymys omaan alaan. Kunkin alan sisällä on varmaan vielä useita erilaisia tiedonkäsittelytapoja. Blogissaan Teppo luonnehtii joitakin omia lahjakkuusalueitaan ja niissä menestymisen häneltä vaatimia toimintotyyppejä.

Itselläni on varmaan ollut hieman vino näkökulma pääaineeseeni yleiseen matematiikkaan, koska matematiikka oli lukiossa ylivoimaisesti heikoin ja vähiten kiinnostava aineeni kiinnostuksen kohteiden ollessa kielitiede ja psykologia sekä se, mitä varsinaisesti pidin omana aineenani, runot ja kuvaamataide. Yo-tutkinnon suoritettuani meninkin heti kesäyliopistoon psykologiaa opiskelemaan ja samalla maalasin ahkerasti. Tulin jo kirjoittautuneeksi yliopistoon psykologiaa ja kielitiedettä opiskelemaan, mutta samaan aikaan kauppamatematiikan laudaturia suorittava serkkuni kehui matematiikkaa niin jännittäväksi, että päätin kokeilla. Heikot pohjatietoni näkyivät heti. Kun yritin lukea Lindelöfin erinomaista kirjaa "Johdatus korkeampaan analyysiin" pääsin eteenpäin yhden sivun. Koska en käsittänyt sivun lopussa vastaan tulevaa yksinkertaista lauseketta panin kirjan pois - koko ensimmäiseksi opiskeluvuodekseni, ja keskityin maalaamiseen, runojen kirjoittamiseen ja satunnaisesti filosofiaan. Toisena talvena sain jo suoritetuksi em. perusteoksen sekä teoreettisen fysiikan appron 1. osan. Huomasin, että kun ponnistelin asioiden ymmärtämiseksi, ne ymmärrettyinä jäivät itsestään mieleen. Mutta en huomannut opiskelustrategioissa mitään oleellista eroa teor. filosofian approa, kasvatustiedettä, koululakia tai vaikka matematiikan laudaturkursseja lukiessa. Pelkkä jonkinasteisen ymmärryksen saavuttaminen riitti pitämään asiat tai ainakin suuren osan asioista mielessä.

Mutta tämän tasoinen opiskelu ei vielä muodosta riittävää taustaa uutta luovalle toiminnalle. Oltuani jo kymmenisen vuotta opettajana sain päähäni selvittää tietoisuuden salaisuuden ja rupesin tämän saavuttaakseni omaehtoisesti opiskelemaan tietoja muun muassa aivoista ja eräistä fysiikan aloista, erityisesti supratiloista, tiiviin aineen defekteistä ja itseorganisaatiosta. Kopioin paljon artikkeleja, ostin kirjoja ja pänttäsin niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Samankin artikkelin saatoin lukea, alleviivata ja värittää kuukaudessa ehkä kymmenesti ja ydinkohdat vielä useammin. Näin toimiessani kiinnyin usein tutuiksi tulleisiin artikkeleihin. Huomasin, että päntättyäni antaumuksellisesti paljon artikkeleita yhä uudestaan aivoni rupesivat silloin tällöin yht´äkkiä spontaanisti tuottamaan tekstiä, joka jollain tavalla heijasteli lukemiani asioita ja muodosti jonkin tietoisuutta koskevan hypoteesin. Kaukana siitä, että  "hypoteesi" olisi minulla koskaan ollut oikeansuuntainen, mutta mekanismi oli kuitenkin aivoissa hankittuja tietoja spontaanisti yhdistelemällä hahmottuneen uuden näkemyksen purkaus.

Tämä spontaanin tuoton mekanismi on tutkitusti asia, jonka toimimiseen fysiikkaa tai vastaavaa oikein opiskelemalla on mahdollista päästä millä tahansa tasolla oltaessa, kun vain toimitaan Larkinin et.al. menetelmällä. Tiivistettynä menetelmän idea on fysiikan moninaisten ongelmien ratkaisujen täydellinen sekä ulkoa että ymmärtäen osaaminen. Sitä verrataan mestarillisen sakinpelaajan ulkoa opettelemiin satoihin erilaisiin tunnettuihin aloituksiin. Sadat erilaiset aloitusmallit yhdessä meneillään olevan tositilanteen kanssa muodostavat reunaehtojärjestelmän, joka estää pelaajaa reagoimasta virheellisellä siirrolla ja auttaa valitsemaan vastustajaa ahdistavia ratkaisuja.

Asian ydin on, että samalla opiskelumenetelmällä saavutetaan tila, jossa fyysikko tai opiskelija  fysiikan ongelman kohdatessaan näkee välittömästi koko ratkaisustrategian kaikkine yksityiskohtineen.

http://www.jimdavies.org/summaries/larkin1980.html

Ylipäänsä olen huomannut yhden pänttäämisen edun olevan, että aivojen "lataaminen" tiedoilla voi aiheuttaa niiden purkautumisen jollakin aivan toisenlaisella alalla. Luovuudesta tulee mieleen myös Morsellan näkemys, jonka mukaan luovuuden ydin on nimenomaan tiedostamaton, eikä koskaan tietoisuuden ohjaama prosessi

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

heliks

Ihana aamunavaus😋 Tiedonhaluni ja uteliaisuuteni tieteitä kohtaan on hiljalleen hiipunut sammumispisteeseensä, mutta Sinun tekstisi kyllä nyt öljysi ruosteiset aivoni. Jo alkumetreillä "Kongnitiodiversiteetti" sai sieluni laulamaan, 🙌. Talletan kirjoituksesi, koska yhdellä lukemiskerralla en kaikkea saata sisäistää. Hyvää päivänjatkoa Sinulle!

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4235

Muistaakseni joku neuvostoliittolainen psykologi opetti tyttärensä shakkimestariksi. Erikoista nimenomaan oli, että yleensä tämän psykologin tytär ei edes miettinyt siirtoa, vaan siirto tuli ikäänkuin selkäytimestä ja shakki oli melkein kuin ylimääräinen raaja hänessä.

Aivotutkimukset näyttivät hänen kohdallaan, että kasvomuisti aktivoitui, kun hän pelaili shakkia. Selitykseksi annettiin, että hän tunnisti shakkilaudalla salamannopeasti erilaisia tilanteita ikäänkuin erilaisia kasvoja ja osasi välittömästi toimia, kuten joskus ihmiset osaavat välittömäst5i väistää päätä kohti tulevan iskun tai esineen kumartumalla (varsinkin taistelulajien mestarit).

Ruhollah.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat