Kuva: Utkarshraj Atmaram / Wikimedia Commons

Sivistävätkö uutiset?

No mitäs uutiset, oikealta nimeltään huonot uutiset, sitten kertovat. Sota tulee. Väkivalta leviää. Taudit tappavat. Katastrofit iskevät. Rahat loppuvat. Eläimet kärsivät. Luonto tuhoutuu. Maailma pamahtaa. Uhka siellä, toinen täällä. Edes Laihian Alkon avajaiset eivät tätä ikävää totuutta kevennä.

Sivistykseen kuuluu monipuolinen käsitys todellisuudesta. Kyky nähdä maailmassa uhkien lisäksi mahdollisuuksia. Ei pelkkää kurjuutta, vaan myös kauneutta.

Hyvät asiat tapahtuvat usein hitaasti. Pikku hiljaa, uutteran työn tuloksena. Toimittajat eivät huomaa tai välitä, jos ihmisiä ei kiinnosta klikkauksen vertaa. Huomiokilvassa tiede ja kirjastot häviävät tykeille ja katastrofeille.

Vaikka jokainen uhka olisi todellinen ja jokainen uutinen rehellinen, ne antavat silti vääristyneen kuvan kokonaisuudesta.

Nimittäin totuudetkin valehtelevat, jos ja kun ne eivät edusta koko todellisuutta. Kuin pelkkiä tosiasioita lausuva lakimies, jonka tehtävänä ei ole kertoa koko totuutta vaan esittää puolueellinen kuva asiakkaansa eduksi.

Koulussa kannustettiin seuraamaan uutisia. Äidinkielen, yhteiskuntaopin ja historian opetuksessa uutiset nostettiin merkiksi korkeasta sivistyksestä. Toisaalta minun nuoruudessa koulussa opetettiin myös, että uutinen on kärjellään seisova kolmio jossa tärkein kerrotaan jo otsikossa. Klikkijournalismin kulta-aika on muuttanut uutisen muotoa tavalla, joka saisi itse barbapapan muuttamaan kateudesta värinsä vihreäksi.

Somesyötteen, tappelun kumipalasta tai pyöristetystä ikosaedristä ynnä muun tositelevision rinnalla uutiset voivat toki tuntua sivistykseltä, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Katse nousee tieteen, tilastojen ja kirjallisuuden kiireettömään maailmaan.

Tosin katse nousee vain, jos sen itse nostaa: Täytyy sulkea silmät lööpeiltä. Poistaa huomiohakuiset uutissovellukset. Asettaa aloitussivuksi uutisten sijaan vaikkapa Wikipedian tiedesivu. Vaihtaa häiriötä tyrkyttävät tehdasasetukset hiljaisuuteen ja pimeyteen. Suodattaa pois mainokset. Ja työntää kännykkä sinne, mihin päivä ei paista.

Viisi aistia ei ehkä riitä perimmäisen totuuden selvittämiseen, mutta on enemmän kuin tarpeeksi sekoittamaan herkät aivomme jatkuvalla hälyllä.

Aamu-uutiset. Päiväuutiset. Iltapäiväuutiset. Radiouutiset. Urheilu-uutiset. Kuuden uutiset. Seitsemän uutiset. Käännäs pappa kanavaa, alkaa iltauutiset! Kun illan kruunaa vielä kympin uutiset, elämä onkin yhtä uutista.

Nuorilla sanomalehtien, radion ja teeveen voi korvata sitäkin jatkuvampi älylaitteiden ja somesovellusten uutisvirta, jonka huomiokilpa ei varsinaisesti paranna sisällön laatua. Pahinta on tietysti keski-ikäisillä, joiden yksi silmä kohdistuu telkkariin ja toinen someen.

Uutisvirrassa kylpevillä ilmenee kokonaiskuvan hämärtymistä, ajattelun jumiutumista, somemölinään kiihottumista ym. yleisiä ja vakaviakin haittavaikutuksia. Jatkuva huonojen uutisten virta varastaa aivojen huomion pois hiljaisemmilta ja hitaammilta, mutta sitäkin tärkeämmiltä asioilta.

Tiedeuutisetkin saavat osansa huomiokilvan haitoista. Ei kannata antaa yksittäisen julkaisun mullistaa maailmankuvaansa, vaan muistaa arvioida kokonaisuutta ja malttaa odottaa mitkä tutkimustulokset toistuvat johdonmukaisesti. Kohtuus tosin kohtuudessakin: omaa jääräpäisyyttään ei kannata luulla maltiksi. 

Jopa kiivasliikkeisestä yhteiskunnasta, taloudesta ja politiikasta voi oppia enemmän lukemalla laatukirjallisuutta kuin jatkuvasti uutisia seuraamalla. Vuosikymmenen viiveellä pahin kohina yleensä vaimenee, ja tapahtumien syistä saa historiankirjoista selvemmän ja monipuolisemman käsityksen.

Uutispimennolla on toki hintansa. Elämällä hiljaa ja hitaasti menettää mahdollisuuden kohinasta tehdyllä kohulla – eli kauniisti sanottuna ajan hermolla – elämiseen, mutta oppii enemmän kun saa nauttia puhtaammasta signaalista ja todenmukaisemmasta kuvasta.

Vitsailin kerran gravitaatiosäteilyn vaikutuksesta ihmisiin, kun aihe sattui olemaan ajankohtainen. Juttu keräsi heti satakertaisesti enemmän lukijoita kuin tosissaan kirjoittamani julkaisut aiheista joista ei juuri julkaisuhetkellään kohistu. Havainto voisi lannistaa, mutta määrä ei korvaa laatua. Parempi yksi oikea ystävä kuin sata väärää.

Valinta uutisten ja tieteen välillä on valinta vallan ja tiedon välillä. Kumman haluat, rahan vai totuuden?

Jos haluat valtaa ja rahaa, seuraa mistä maailmassa kohistaan nyt ja huomenna.

Jos haluat pysyvää tietoa maailmasta, seuraa luontoa, kirjoja ja tiedettä.

Vankan pohjan todellisuuskäsitykselleen saa, kun opiskelee monitieteisesti ainakin fysiikkaa, evoluutiota, fysiologiaa, kielitieteitä ja tietenkin laskentaa sen monissa muodoissaan. Ja jättää uutiset omaan arvoonsa. Eli kypsymään. Ehtiihän ne lukea kymmenen vuoden päästäkin.

Kommentit (3)

Metastabiili nurmikenttä
Liittynyt20.7.2021
Viestejä38
4/3 | 

Vaikka asian pihvi on hyvin yksinkertainen, niin tästä on hyvä välillä muistuttaa. Koko todellisuutta ei myöskään yleensä edusta poliitikkojen puheet tai uskonnon edustajien puheet. Totta kai välissä on sitä harmaata aluetta, kun ei edes kuulu sanoa koko totuutta, siihen ei ole aikaa tai edes aihetta.

Mutta yhtä kaikki, hyvä ja tärkeä muistutus blogissa.

Pohjois-Korea on maailman vähiten globalistinen valtio
Suuri valtiomies
Aina oikeassa paitsi omasta mielestään

Paradigma on varadogma
5/3 | 

Olen alkanut mahdollisuuksien mukaan käyttää totuus-sanan asemasta ilmaisua todellisuuden ominaisuus. Se kertoo mielestäni yksinkertaisella tavalla sen että ilmiö on moniulotteinen ja että esilletuomani näkökulma ei ole koko totuus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla