Suomi kiirehti eturivissä luopumaan kaapelitalouksissakin analogisista tv-lähetyksistä, vaikkei kiireeseen ollut mitään taloudellista tai teknistä syytä. Sen sijaan oli ainakin yksi hyvä syy olla kiirehtimättä. Moni joutui ostamaan aivan suotta väliaikaisratkaisuna digiboksin perinteistä heikkoresoluutiolähetystä varten, vaikka pari vuotta odottamalla olisi voinut siirtyä suoraan analogisesta televisiosta digitaalisen teräväpiirron aikaan.

Mahtaako televisiota enää olla missään perinteisessä mielessä olemassakaan, kun 3D yleistyy? Kuten painetun Tiede-lehden lukijat ovat voineet uutispuolelta lukea, nyt jo kuluttajille markkinoidaan stereokuvaa ottavia kameroita, joihin on myös integroitu 3D-näyttö. Ei siis mikään sellainen 1950-luvun tyylinen värillisillä suodatinlaseilla katsottava, vaan ihan ilman laseja.

Tekniikkoja toteuttaa lasiton 3D on useita, ja niistä aiomme kirjoittaa lehteen myöhemmin. Täydellisiä ne eivät vielä ole. Ruutua on esimerkiksi katsottava hyvin suoraan keskeltä, ettei kuva vääristy.

Ensi viikolla ilmestyvässä kutosnumerossamme tarjoamme tilaajalahjaksi "silmiköitä", siis datalaseja. Ne saattavat yleistyä ihan muustakin syystä. Ne ovat kevyitä, tarjoavat laajan kuvakulman, vievät vähän virtaa eivätkä häiriinny auringonpaisteesta. Niihin on tietysti helppo lisätä ominaisuus, että vasempaan silmään menee hieman eri kuva kuin oikeaan.

HS kirjoitti, että 3D voi muuttaa penkkiurheilua. Jalkapallon katsojalle on aika tuttu tilanne, että jokin keskityspallo näyttää televisiokuvassa paljon vaarallisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Syvyysulottuvuuden puutteessa jää huomaamatta, että pallo jäi metrien päähän syötön vastaanottajasta, vaikka kaksiulotteisessa näkymässä nappisyöttö olisi näyttänyt ihan samalta. Kuulemma Etelä-Afrikan kisoista on tarjolla stereokuvattua lähetystä, jota voi katsella sitten esimerkiksi englantilaisissa pubeissa. Mutta edelleen niillä laseilla.

Porno on yleensä ollut ensimmäisenä omaksumassa uusia tekniikoita ja olisi ihme, ellei kolmiulotteista aikuisviihdettä olisi pian tarjolla yllin kyllin. Ja sitten vielä väitetään, että porno on yksiulotteista!

Mutta yllättävää kyllä, myös tutkijat hyötyvät 3D-näytöistä. Kävin kuukausi sitten Intelin eurooppalaisille toimittajille suuntaamassa tilaisuudessa Brysselissä. Intel näkee 3D:n yhtenä tietotekniikan isoista trendeistä. Esimerkkinä saimme katsella (laseilla) parin metrin levyistä ja korkuista dna-molekyyliä, johon oli tarttumassa toinen molekyyli.Tuntui, kuin kaksoiskierteeseen voisi tarttua.

Tutkijoiden mukaan lääkekehityksessä tietokoneet eivät vieläkään ole korvanneet ihmisaivoja: koulutettu kemisti pystyy tietokonetta paremmin päättelemään esimerkiksi millaisilla muutoksilla lääkemolekyyli istuisi sopivimmin kohdemolekyyliinsä. Älykkäinkään tutkija ei kykene tekemään tätä mielessään kuvittelemalla tai paperille piirtämällä. Kolmiulotteisen molekyylimallin pyörittäminen kaksiulotteisella ruudulla ei sekään anna kemistille yhtä hyvää käsitystä, lääke- ja kohdemolekyylien luonteesta kuin jos tutkija saa hyödyntää stereonäköään.

3D:n hyödyntäminen molekyylibiologiassa linkkaa hauskasti alan syntyhistoriaan. Fancis Crick ja James Watson eivät olisi koskaan keksineet, millaisella tavalla dna-molekyyli on kierteinen ja mitkä emäkset ovat toisiaan vastassa, elleivät he olisi rakentaneet molekyylistä rautalanka- ja pellinpalamallia. Sitä he saattoivat tutkia hyödyntämällä ihmisen näköaistin kykyä arvioida syvyyssuunnassa. Heureka-oivallus syntyikin sitten nopeasti.

Kommentit (8)

Alan Dorkin

Markon kuvaamalla tavalla "kehitys kehittyy" tulevaisuudessakin yhä kiihtyvällä nopeudella; karbonoidut jakovääntimet tulevat kaikkiin kotitalouksiin seuraavien viiden vuoden kuluessa, ja lyönpä vaikka vetoa siitä, että kymmenen vuoden kuluttua kukaan ihminen ei tule toimeen ilman 3D-ulotteista, viheltävää hammasharjaa, joka keittää aamukahvitkin heti heräilyn ja aamupesun jälkeen!

Ile

Itse uskon 3D:stä syntyvän monia mielenkiintoisia sovelluksia tekniikoiden vielä kehittyessä. Sen sijaan Roger Ebertin kirjoitusta en pidä juuri minään. Vastaavat kohdat voisi luetella minkä tahansa teknologisen uutuuden tapauksessa. Luepa hänen juttunsa esimerkiksi siten, että kuvittelet hänen vertaavan mustavalkokuvaa värikuvaan. Valtaosan hänen argumenteistaan (erityisesti kohdat 2, 6, 7, 8) toimii pääasiassa ihan yhtä hyvin (tai huonosti), mutta silti valtaosa ihmisistä varmastikin katsoo mieluummin elokuvansa väreissä. Sama pätee muun muassa laajakuvaan ja surround-ääneen.

Se paljon parjattu digi-TV:kin on ja oli hyvä idea, vain toteutus mättää.

Vanha kunnon sulkakynä

Mukava tietää, että 3D:stä on käytännön hyötyä lääketieteessäkin.

Käänteistä näkökulmaa muutoskammoisille: maailma oli täysin kolmiulotteinen, ennen kuin joku muinainen visionääri keksi töhertää metsästyskertomuksensa luolan seinään. Sen jälkeen savitaulu, pergamentti, paperi, valkokangas, kuvaputki ja LCD ovat näihin päiviin asti jatkaneet tätä kahden ulottuvuuden perinnettä, johon me nykyajan lapset olemme kasvaneet ja tottuneet.

puusilmä

Itse en pysty nykytekniikan 3d-elokuvia edes katsomaan ilman hirvittävää päänsärkyä. Erittäin lievä karsastus vie minulta kyvyn katsoa sitä lasien läpi hahmottaen asian. Käsitykseni mukaan jonkinlainen tuohon stereokuvaan perustuva 3d-vikaisuus on noin 5 % ihmisistä.
Toivottavasti nämä lasihärvelit jäävät menneisyyteen mahdollisimman pian.

Ukkonen

Itse tekniikkaintoilijana ja tietokonepelien harrastajana toivoisin niin kovin että voisin innostua 3D:stä. Mutta toistaiseksi en vain ole päässyt kokeilemaan yhtäkään tekniikkaa joka oikeasti toimisi. Lasien kanssa pelaavat ratkaisut ovat äärettömän epämukavia varsinkin jos jo ennestään on rillit päässä. Lisäksi lasit yleensä vievät värit kuralle. Lasittomista ratkaisuista en ole nähnyt kuin pari versiota, ja näiden ongelma on todellakin mitätön katselukulma. Pää pitäisi suunnilleen naulita paikoilleen jotta saisi mitään tolkkua kuvasta, ja joissakin näytöissä koko kuvan kattavan katselupisteen löytäminen tuntuu olevan aivan mahdotonta (isolla screenillähän katselukulma yhteen reunaan on eri kuin toiseen). Lisätään tähän vielä valitukseksi se, että pop-up 3D-efektejä, joissa siis kuva pomppaa ulos ruudusta, tunnutaan viihteessä yliviljeltävän (ongelmana on että illuusio häviää heti kun kohdataan näytön reuna) vaikka paljon elegantimpaa olisi pitäytyä ikkuna-efektissä, jossa syvysvaikutelma luodaan asettamalla kaikki elementit näytön taakse. Elokuvissa ei ole oikein mahdollista käyttää head-trackingiä (kuvakulman muutosta pään asennon mukaan), mutta jossakin videopeleissä olen semmoistakin nähnyt. Ko. efektin puuttuminen muka-3D-kuvasta on itselläni myös ikävästi haittaamassa syvyysilluusion luomista (sillähän ei tietysti niin ole väliä jos pää pitää muutenkin pitää täysin paikoillaan). Eli yhteenvetona: en toistaiseksi näe itseni siirtyvän 3D:n käyttäjäksi kuin korkeintaan kannettaivien laitteiden tasolla. Laadun menettäminen niin monella tapaa ei millään tavoin ole (järkihintaisen) nykytekniikan tuottaman vajavaisen 3D-efektin arvoista.

Markon mainitsema 3D-kuvien hyödyntäminen työskentelyssä sen sijaan vaikuttaa mielenkiintoiselta. Itsekin olen joskus tilanteissa, joissa rakenteiden näkeminen ruudulta kolmiulottaisena olisi varsin hyödyllistä. Tällaisessa tapauksessa akuutin lisäinformaation saaminen olisi hyvinkin typerien lasien pitämisen arvoista.

3D-Raha&Talous

Olen jo katsonut pornoa 3D:na käyttäen Viewsonic VX2268wm-näyttöä ja Nvidian 3D-laseja(sen verran isot että menee tavallisten lasien päälle helposti). Tietenkin aikuisviihteen tulee olla 3D-yhteensopivaa ja myös sitä tukeva mediasoitinohjelma tulee olla käytössä(Nvidian sivuilta saa, mutta parempiakin löytyy jos haluaa maksaa). Elimet ja henkilöt kyllä hyppäsivät näytölle ihan uudella tavalla, voi veljet!

Vaikka teknologia ei vielä olekkaan aivan täydellistä, on se hyvä ja mielenkiintoinen vaihtoehto 2D-viihteelle.

foobar

Vaikka tämä vähän myöhässä kommenttina tuleekin, sanottakoon jotain kuitenkin tästä pornon teknologiaomaksumisesta: kyllä, pornoteollisuus on valmis omaksumaan uusia tuotteiden levitys- ja myyntitapoja, mutta parempaa toistoa tarjoavat formaatit ovatkin sitten vähän kinkkisempi juttu.

Jaa miksi? HD-materiaalissa erottuvat "tavallista" televisiokuvaa paljon paremmin kaikenlaiset epäkohdat. Tämä on ihan normaaleilta TV-studioilta tuttua - esim. jotkin ohjelmantuottajat ovat julkisestikin kertoneet, etteivät esim. olemassa olevat ohjelmakulissit kestäisi teräväpiirtokatselua, ja siksi, ei kameratekniikan vuoksi, siihen siirtymistä pitää lykätä. Auta armias kun kyseessä ei olekaan puusepän luomus vaan alaston keho - kaikenlaiset rypyt, rutut, näppylät ja arvet tulevat aivan toisella tavalla näkyville. Meikkaukseen ja uudelleenmeikkaukseen on käytettävä enemmän aikaa jotta kyetään matalatarkkuisen illuusion sijaan tarjoamaan korkeatarkkuuksista fantasiaa jota katsojat odottavat. Eihän kukaan halua maksamansa "teoksen" katsomisen keskellä huomata, että jokin inhimillinen yksityiskohta vei halut.

3D vain korostaa näitä ongelmia. Meikkaus hyppää näkyvämmin esiin, samoin ihon epätasaisuudet ja hieman epäideaaliin suuntaan lörpöttävät ihopoimut, ja 3D-kuvaus tuo ihan omat haasteensa kamerasijoitteluun. Aina vain enemmän aikaa pitää käyttää esi- tai jälkiretusointiin ja suunnitteluun sen vuoksi, että todellisuus saataisiin näyttämään fantasialta jota se parhaimpienkaan mallien kanssa ole.

Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka suurella innolla tämä teollisuudenala omaksuu 3D-tuotannon; toisin kuin Hollywood-elokuvissa, alalla eivät työstöbudjetit ole mitään valtavia. Vaan aika näyttää. Ehkä seuraavana pornobisnes antaa lisävauhtia 3D-videon uskottavalle, pienivaivaiselle (ts. lähes automaattiselle) jälkiretusoinnille.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Blogiarkisto

2010
2009