Suomi isännöi naisten jalkapalloilun EM-kisoja kolme vuotta sitten. Kirjoitin silloin optimistisesti, että Suomi voittaisi kisat. Ideana oli, että kisaisäntinä yleisö olisi se kuuluisa 12. pelaaja. Sillä kertaa veikkaus meni vähän pieleen. Eikä ihan putkeen mennyt Etelä-Afrikan kisojen kohdallakaan.

Mutta silloin ei vielä oikein tiedetty, mistä kotikenttäetu tai isäntäetu johtuu. Oli vain joukko hypoteesejä. Nyt on laajaan dataan perustuvaa näyttöä siitä, että kotikenttä- ja isäntäetu perustuu yleisön vaikutukseen tuomariin, eikä juuri mihinkään muuhun.

Tätä kirjoittaessani katson samalla EM-kisojen avausottelua, jossa toinen isännistä, Puola, pelaa Kreikkaa vastaan. Selostajan mukaan Kreikan pelaajan ulosajoon johtaneet kaksi varoitusta olivat molemmat kyseenalaisia. Mene ja tiedä.

Jos väite kotikenttäedun perustumisesta nimenomaan tuomarivaikutukseen pitää paikkansa, on mielenkiintoista pohtia poikkeuksia. Joskus kotikenttä tai turnausisännyys onkin kirous. Miksi näin on? Ovatko tuomarit tällaisissa tilanteissa ammattitaitoisempia?

Jääkiekon MM-kisoissahan isännät eivät yleensä pärjää. Toukokuussa Suomi sijoittui neljänneksi ja Ruotsi hävisi puolivälieränsä. Voisiko olla, että MM-kisoihin rekrytoidaan maailman parhaat tuomarit? Esimerkiksi NHL:ssä kotijoukkueen etu on tilastoissa toistuva ilmiö.

Jalkapallossa kotikenttäetu on urheilulajeista suurimpia, ja juuri isäntäetu MM-kisoissa on aivan valtava. Se ilmenee isäntien mestaruuksissa ja heikompien isäntien kohdalla myös kaikkien aikojen parhaina saavutuksina juuri isäntävuonna. Maanosittainkin isäntäetu ilmenee niin voimakkaasti, että se lienee jo tilastollisesti merkitsevää. Euroopassa ei-eurooppalainen maa on voittanut vain kerran, Brasilia Ruotsissa. Eurooppalainen joukkue on voittanut Euroopan ulkopuolella vain sen ainoan kerran kun kisat on järjestetty Afrikassa. Amerikoissa ja Aasiassa Brasilia, Argentiina ja Uruguay ovat hallinneet.

En muista, kuinka hyvin isäntäetu on toteutunut EM-kisoissa. Jos etu on heikompi kuin MM-kisoissa, mistähän se voisi johtua?

Miksi kotikenttäetu on jalkapallossa suurempi kuin missään muussa urheilulajissa? Luulenpa, että se johtuu samasta syystä, miksi jalkapallo on niin hieno laji. Se on niin sattumanvarainen, että yksikin tuomio - varsinkin rangaistuspotku tai aikainen ulosajo - voi ratkaista koko matsin.

Voisi ajatella, että urheilullisesti hieno laji on sellainen, joka mittaa mahdollisimman reliaabelisti ja validisti, kumpi joukkue on parempi. Esimerkiksi 7 x 3 x 20 minuuttia tehokasta peliaikaa jääkiekossa on sellainen testi. Jalkapallossa, jossa maaleja tehdään vähemmän, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä tahansa: altavastaaja voi puolustaa pitkään nolla-nollaa ja tehdä yhden maalin tuurilla tai tuomaripelillä.

Mutta juuri siksi, että yksi jalkapallo-ottelu on niin huono tapa mitata sitä, kumpi joukkueista on jalkapallossa parempi, tämä laji on niin kiinnostava. (Penkki)urheiluun vakavasti suhtautuvan voi välillä olla vaikea myöntää, että rakkaus tähän lajiin perustuu osaksi oikeastaan juuri siihen, että siinä sattuman osuus on niin suuri.

Kreikan tasoitus. Jalkapallossa voi tapahtua mitä tahansa.

Kommentit (27)

Hammersmith

Kyllä jääkiekossakin vierasjoukkue saa enemmän rangaistuksia. Se ei kuitenkaan johdu tuomarin puolueellisuudesta, vaan yleensä kotijoukkueella on kovempi tsemppi päällä ja se hallitsee peliä aluksi, jolloin vierasjoukkue joutuu rikkomaan, josta seuraa luonnollisesti rangaistuksia. Tämähän oli Puola-ottelunkin henki aluksi, mutta kun Kreikka sai otteen pelistä, niin Puola joutui rikkojan rooliin ja sai punaisen kortin.

Toisaalta 50 000 intohimoista jalkapallofania pitää vain niin paljon suurempaa meteliä kuin 10 000 suomalaista tai ruotsalaista yritysvierasta jääkiekko-ottelussa, että ehkä sekin vaikuttaa asiaan.

Matti Pöri

"Mutta juuri siksi, että yksi jalkapallo-ottelu on niin huono tapa mitata sitä, kumpi joukkueista on jalkapallossa parempi, tämä laji on niin kiinnostava."

Ei ole. Tuolle argumenttivirheelle on varmaan oma nimikin, kun se esiintyy niin yleisesti. Pelkästään jalkapallon parista se löytyy toisessa muodossa, kun puolustetaan livetuomarointia videotuomaroinnin sijaan. "Juuri tuomarivirheet tekevät lajista mielenkiintoisen" Eivät tee. Ne tekevät lajista tuskastuttavan, kun jokainen tv-katsoja pystyy tuomaroimaan paremmin. Jos huono mittaustapa tekisi lajista mielenkiintoisemman, niin jalkapallo olisi mielenkiintoisempaa, jos siihen lisättäisiin satunnaisia elementtejä, jotka poistaisivat taidon tarpeen. Äärimmäisenä mahdollisuutena olisi tuloksen arvonta. Ihmisiä kuitenkin kiinnostaa eniten ne pelit, joissa on taitavimmat pelaajat, joten satunnaisuus heikentää pelin mielenkiintoa.

Tuomarivirheet ja järjettömät säännöt ovatkin tehneet lajista katsomattoman minulle. Sen suosio perustuu pääosin sille, että se on suosittua. Sitä seurataan, koska kaikki muutkin seuraavat.

Marsu

Vastarannankiiskit voivat lukea tämän Scorecasting-kirjan arvostelun:
http://www.lrb.co.uk/v33/n13/david-runciman/swing-for-the-fences
"It’s a lovely theory – simple, elegant and in tune with what most of us believe about human nature (and with what many fans have long suspected but never been able to prove about referees). There’s only one problem – it’s not true."

Mutta keskustelu jatkunee, ehkäpä ikuisesti?

Phony

Eikä noihin kansainvälisiin turnauksiin parhaita tuomareita aina valita. Syynä voi olla paikallinen "politiikka", jos olet johdon suosiossa saat paikan muuten ei toivoakaan tai sitten voi olla muitakin syitä, kuten raumalaistuomari Seppo Mäkelällä. Kielitaito puuttui. Vaikka Mäkelä ihan selvällä ulkomaankielellä saattoi kentällä huutaa: "Ol vai, tai mnää anna sull penalti!"

Metusalah

Kaikissa joukkue- ja tuomaripeleissä, joita on pilvin pimein, inhimilliseen harkintaan perustuva tuomarityöskentely on aina ollut ongelma. Mäkihyppy on lajina yksi parhaista esimerkeistä siinä, miten tuomarityöskentelyn "kotiinpäin vetäminen" on saatu vaikutuksiltaan minimoiduksi: viidestä eri maan tuomarista koostuvasta yhdistelmästä poistetaan jokaisen hyppääjän kohdalla paras ja huonoin tuomariarvio. Tämä systeemi toimii siis mäkihypyssä, mutta useimmissa muissa lajeissa tämä käytäntö ei ole mahdollinen.

Jalkapallon suhteen on mielestäni hyvin vaikea etsiä tieteellisiä totuuksia isojen turnausten voittajamaita määriteltäessä. Marko Hamilon kotikenttälinkissä mainitaan muun muassa näin: "Esimerkiksi Espanjan jalkapalloliigan 750 ottelussa tuomarit antoivat keskimäärin kaksi minuuttia lisäaikaa, jos kotijoukkue oli maalin voitolla, mutta neljä minuuttia, jos kotijoukkue oli maalin häviöllä."

Vaikka tuo väite (ja muut vastaavat) olisi tieteellisin indikaattorein mitattuna tottakin, sen vaikutus ottelun lopputulokseen olisi joka tapuksessa kovin, kovin marginaalinen. Käsite "kotikenttäetu" toimii yleensä kaikissa tunnetuissa urheilulajeissa, joten lopullista vastausta tähän kysymykseen tulisi varmaankin hakea psykologian puolelta, niin tuomareiden kuin pelaajienkin suhteen.

Ja jos nyt pysytään aiheessa jalkapallo, jota blogi ja sen ajankohtaisuus edellyttävät, kenties viisain "tieteellinen" oivallus lajiin liittyen on blogin loppulause: "Jalkapallossa voi tapahtua mitä tahansa." :-)

Rogue

Vaikee kuvitella, ettei kotietu muodostuis monissa tapauksissa pitkälti myös matkustamisen vierasjoukkueelle aiheuttamasta rasituksesta, mahdollisesta aikaerosta ym.Kentät saattaa myös olla eri kokoisia ja alusta vähän erilainen. Kotijoukkueella on parempi tatsi omaan kenttäänsä ku vierailla. Ja luulis sillä yleisön kannustuksella jokin vaikutus pelaajiiniin olevan.

"Voisi ajatella, että urheilullisesti hieno laji on sellainen, joka mittaa mahdollisimman reliaabelisti ja validisti, kumpi joukkue on parempi. Esimerkiksi 7 x 3 x 20 minuuttia tehokasta peliaikaa jääkiekossa on sellainen testi. Jalkapallossa, jossa maaleja tehdään vähemmän, yhdessä ottelussa voi tapahtua mitä tahansa: altavastaaja voi puolustaa pitkään nolla-nollaa ja tehdä yhden maalin tuurilla tai tuomaripelillä"

Todella vaikee sanoa, onks lätkässä vai futiksessa enemmän satunnaisuutta. Futiksessa tulee vähemmän maaleja joo, mut toisaalta ne maalit edellyttää yleensä taitavia suorituksia. Lätkässä homma menee usein niin, että räimitään kiekkoa maalille päin ja joskus verkko heilahtaa ja joskus ei, riippuen lukemattomista pienistä yksityiskohdista joihin liittyy hirvittävä määrä satunnaisuutta. Futiksessa maali vaatii tyypillisesti nappisuorituksen tai pari, joissa taidolla on valtava merkitys. Maalit ei synny samalla tavalla satunnaisesti ku lätkässä läiskimällä palloa sinne päin ja toivomalla että veska ei nähny sitä tai että se kimpoaa jostain pelaajasta sisään.

Marko Hamilo

Noille muille hypoteeseille ei ainakaan sen lukemani kirjan mukaan löytynyt dataa tueksi, eikä tuo linkattu kiinnostava kirja-arviokaan sisältänyt mitään muuta kuin arvailua sen tueksi, että kyse olisi itsensä toteuttavasta uskomuksesta.

Sattumalla on vähemmän osuutta lajeissa, joissa tulee paljon maaleja tai pisteitä, koska suurten lukujen laki.

Marko Hamilo

"Ei ole. Tuolle argumenttivirheelle on varmaan oma nimikin, kun se esiintyy niin yleisesti. Pelkästään jalkapallon parista se löytyy toisessa muodossa, kun puolustetaan livetuomarointia videotuomaroinnin sijaan. “Juuri tuomarivirheet tekevät lajista mielenkiintoisen” Eivät tee. Ne tekevät lajista tuskastuttavan, kun jokainen tv-katsoja pystyy tuomaroimaan paremmin. Jos huono mittaustapa tekisi lajista mielenkiintoisemman, niin jalkapallo olisi mielenkiintoisempaa, jos siihen lisättäisiin satunnaisia elementtejä, jotka poistaisivat taidon tarpeen. Äärimmäisenä mahdollisuutena olisi tuloksen arvonta. Ihmisiä kuitenkin kiinnostaa eniten ne pelit, joissa on taitavimmat pelaajat, joten satunnaisuus heikentää pelin mielenkiintoa."

Tarkoitin että jalkapallossa yllätykset ovat todennäköisempiä kuin muissa lajeissa siksi, että suurten lukujen laki ei tule näkyviin 90 minuutissa: kun odotusarvo ottelussa on maali tai pari, voi tasoeroilla, jotka pitkällä aikavälillä johtaisivat siihen että toinen joukkue tekisi maaleja 50 prosenttia toista useammin, tapahtua useammin kuin pitkässä juoksussa niin että altavastaaja pystyy ainakin tasapeliin.

Huono tuomarointi vain ottaa päähän, samaa mieltä. Olivatko ne videot tulossa jollain aikavälillä?

Mutta tuomari voi myös saada enemmän vaikutusta jalkapallossa kuin vaikkapa koripallossa aivan yksittäisissä tilanteissa. Siis se viheltämätön rankkari jne. Systemaattisen puolueellisuuden pystynee psykologisesti välttämään paremmin.

E. Into Himoa

Jalkapallon MM-kisat ovat suurtapahtuma, jota hehkutetaan ympäri maailman. Toisin kuin EM-kisoissa huippupelaajia tulee eri mantereilta: aikaero rassaa, fanit ja toimittajat roikkuvat hihoissa, eksoottisen valtion eksoottista kulttuuritarjontaa riittää ympäri vuorokauden. Suurilla tähdillä on omasta mielestään lupa juhlia ja nauttia vapaammin muistakin herkuista kuin peliareenan palloilusta. Aamulla sitten krapula vaivaa päätä ja epäsopiva ruokavalio suolta. Peli kulkee, mutta vain omaan pussiin.

EM-kisoissa ei ole eksotiikkaa. EM-kisat ovat väritön läiskä harmaassa arjessa. Kaikki pelaajat ovat jo käyneet Euroopassa: Ei huvita seikkailla tutuissa paikoissa yömyöhään, vatsa kestää braatwurstia, eivätkä toimittajatkaan kyttää naapuritalon ikkunoista, saatika pyydä nimmareita. Kaikilla on tylsää. Potkitaan vain sitä palloa. Siitähän meille maksetaan.

xyzzy

>“It’s a lovely theory – simple, elegant and in tune with what most of us believe about human nature (and with what many fans have >long suspected but never been able to prove about referees). There’s only one problem – it’s not true.”

Tuomarivaikutuksen puoelsta on aika vakuuttavaa näyttöä. Vaikkapa se että amerikkalasessa jalkapallossa kotiedun merkitys pieneni kun otettiin videotuomiot käyttöön.

Rogue

"Sattumalla on vähemmän osuutta lajeissa, joissa tulee paljon maaleja tai pisteitä, koska suurten lukujen laki"

Niin sikäli kun oletetaan, että yhen maalin/pisteen tekeminen on suunnilleen yhtä paljon kiinni taidosta. Jos se ei oo yhtään kiinni taidosta, ni kyse on puhtaasti sattumasta täysin riippumatta pisteiden määrästä. Mitä mä väitin, oli että fudiksessa yksittäisen maalin tekemisessä taidolla on selvästi enemmän merkitystä ku lätkässä ja sen takia on vaikee sanoa, kummassa kokonaissatunnaisuus on isompaa.

Esimerkkinä fudiksessa kohtuu hyvienkin joukkueiden välillä huonompi joukkue ei välttämättä saa yhtään laukausta maalia kohti koko ottelussa. Tällöin satunnaisuus voi olla aika pientä. Lätkässä huonompikin joukkue lähes aina saa maalipaikkoja.

Pentti S. Varis

Jalkapallo-ottelun voi kokea taideteoksena. Tällainen lumoava tunnelma minulle jäi ikuisesti mieleen yhteiskoulussa luokkamme (2A) voittaessa jonkun yläluokan koulun mestaruudesta kamppailtaessa. Satoi räntää ja äkkiä vain ilmestyivät pojat pallon kanssa lumen keskeltä niinkuin Matti Nykänen sumusta nuorten MM-kisoissa (lehti: Sumusta tulee voittaja) ja - maali! Tuolloin en vielä itse pelannut, mutta myöhemmin luokkani VIIB voittaessa Lyseon mestaruuden olin tukimies ja toimin loppuottelussa pällystakkina kovalle vastapuolen pelaajalle yrittäen aina liukutaklaamalla tehdä tyhjäksi hänen aikeensa. Sitten annoin pallon puolustajalle, joka oli kova potkaisemaan.

Teko, joka jäi mieleeni, on 60-luvulta Real Madridin ja jonkun muun ottelusta, kun silloinen idolini Puskas käveli vartioimattomana ja vaarattoman näköisenä vapaapotkualueen rajalla, sai pallon ja keskitti. Potku oli niin luja, että maalivahti ei ennättänyt paljon reagoidakaan.

Sittemmin toimin opettajana koulussa, jonka rehtori oli pelannut 60 A-maaottelua. Se tuntui hienolta, vaikka hän ei koskaan puhunut niistä.

Ainoa mestaruussarjan ottelu, jota olen käynyt katsomassa, oli KuPSin ja ehkä HJK:n välinen, mutta siinä pelasivat idolini Aulis Rytkönen ja Kaj Pahlman.

Merkillistä on, miten vähäiset kokemukset jalkapallosta voivat olla merkittävä tekijä identiteetin muodostumisessa. Jalkapallossa on taikaa!

Matti Pöri

Korjaan väitettäni. Satunnaisuus tekee lajista mielenkiintoisemman, kunhan se satunnaisuus on inhimillistä ja seurausta pelin monimutkaisuudesta eikä tule ulkopuolisista lähteistä kuten tuomaroinnista. Eli siitä, että kukaan ei hallitse optimaalista strategiaa pelin aikana. Tietenkin tälläkin satunnaisuudella on rajansa, minkä jälkeen se tekee lajista mielenkiinnottoman, jos kellään ei ole juuri mitään hajua, mikä taktiikka on toista parempi yleisissä tilanteissa. Olisikin mielenkiintoista tietää, missä on optimaalisen satunnaisuuden raja massan mielenkiinnon osalta ja miten sitä voisi edes mitata.

Maalien vähyys tuo tätä satunnaisuutta peliin, mutta ainakin minun makuun liikaa. Maalien vähyys on tosin ihan pelin seuraamisenkin kannalta ongelma, kun jännitystä ei ole. Tietenkin vähyys tuo sitten enemmän latausta maaleihin, kun ne lopulta tehdään ja jännitys siirtyy enemmän niiden valmisteluun, mutta uskoisin, että aikaan nähden maalien tuplaus toisi enemmän jännitystä. Toisessa päässä on sitten koripallo, jossa tehdään aivan liikaa koreja jännityksen kannalta ja peli ei ole niin luovaa. Voisikohan suosittujen musiikkikappaleiden pituuksilla olla yhteys jännittävimpään keskimääräiseen maalintekoaikaan? Yleinen psykologinen piirre, että miten optimoida mielenkiinto.

Totti

Luulen, että se mitä Rogue yrittää argumentoida on se, että sattumalla ei ole jalkapallossa sen enempää merkitystä kuin jääkiekossa johtuen maalinteon erilaisuudesta. Itse asiassa asia vaikuttaa tilastojen valossa olevan päinvastainen. Koska jalkapallossa pelialue on suurempi kuin jääkiekossa tarvitaan maalin tekemiseen enemmän onnistuneita suorituksia jolloin taidon merkitys korostuu. Jos jääkiekossa onnistuneiden suoritusten lukumäärä keskimäärin ennen maalia on n, niin on se jalkapallossa varmasti >2n. Näissä kisoissa esim Espanjalla se on varmasti >5n.

Jos kuvitteellinen maalinteon kaava lasketaan p^n, missä p= onnistuneen suorituksen todennäköisyys (kuljetus, syöttö, laukaus).

Mitä suurempi n on, sitä täydellisempää taituruutta tarvitaan maalin tekemiseen. Vastaavasti mitä pienempi n on niin sitä enemmän sattumalla on osuutta maalin tekoon.

Verrataan lajien kahta kovatasoisinta liigaa Espanjan la liigaa ja NHL:a.

Mestaruuden voittaneen Real Madridin voittoprosentti on 84 ja häviöprosentti 5
NHL:n runkosarjan voittaneen Vancouverin voittoprosentti on 62 ja häviöprosentti 27.
Mestaruuden voittaneen Los Angelesin voittoprosentti on 49 ja häviöprosentti 33.

NHL:ssa heikommalla joukkueella oli moninkertainen todennäköisyys voittaa tuleva mestari kuin La ligassa.

Myös sarjan heikoimman joukkueen voittoprosentti oli NHL:ssa kolminkertainen La ligaan verrattuna.

Jalkapallossa joukkueiden jakauma sarjatalukossa noudattaa suurempaa varianssia kuin jääkiekossa, missä se on lähempän normaalijakaumaa. Tämä viittaa vahvasti siihen, että jääkiekossa sattumalla olisi suurempi merkitys kuin jalkapallossa.

Jääkiekossa sattuman osuus maalinteossa on huomattavasti suurempi kuin jalkapallossa. Koska jääkiekossa tehdään enemmän maaleja kuin jalkapallossa niin suurten lukujen laki vähentää tätä sattumanvaraisuutta. Silti tilastojen valossa vaikuttaa siltä, että sattumalla on suurempi osuus jääkiekossa kuin jalkapallossa.

Vuosien urheiluveikkauksen kokemuksella jääkiekossa tapahtuu arvioltani noin kolminkertainen määrä "yllätyksiä" verrattuna jalkapalloon.

Itse lajien hienouteen en osaa ottaa kantaa, sillä kyseessä ovat ne kaksi urheilumuotoa, joita seuraan eniten. Jääkiekossa tilanteet vaihtelevat nopeasti maalilta maalille, mikä on viihdyttävää. Jalkapallossa taas iso kenttä aiheuttaa sen, että maalilta maalille ei mennä yhtä nopeasti, mutta samalla iso kenttä antaa varianssia suorittaa siirtymä useilla eri tavoilla ja taktiikoilla. Lisäksi molemmissa lajeissa on suolana yllätyksellisyyttä, mikä lisää mielenkiintoa.

Rogue

Totti:

Hyviä pointteja pääosin.

"Jalkapallossa joukkueiden jakauma sarjatalukossa noudattaa suurempaa varianssia kuin jääkiekossa, missä se on lähempän normaalijakaumaa. Tämä viittaa vahvasti siihen, että jääkiekossa sattumalla olisi suurempi merkitys kuin jalkapallossa"

Vaihtoehtoinen hypoteesi vois tietty olla, että lätkässä joukkueiden tasoerot olis pienemmät. Tosin itse en usko siihen.

Mut pointti oli tosiaan se, ettei suuremmat maalimäärät oo ainoa kokonaissatunnaisuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Se olis ratkaiseva ainoastaan siinä tapauksessa, että yksittäisen maalin tekeminen vaatis yhtä paljon taitoa molemmissa lajeissa.

Marko Hamilo

Oletetaan että joukkue A tekee kaksi maalia/pistettä siinä missä B yhden.

Jos laji on koripallo, jossa pisteitä tehdään yhdessä ottelussa paljon, on hyvin epätodennäköistä, että B voittaisi, jos oletetaan että A tekee joka minuutilla pisteitä kaksi kertaa B:tä todennäköisemmin.

Jalkapallossa on hyvin mahdollista että B sinnittelee tasurin. Joskus jopa voittaa.

Saakoon joukkue A pisteen aina kun nopan silmäluku on 1 tai 2. B saa pisteen jos se on 3-6.

Heitä noppaa kolme kertaa ja laske pisteet. Se on jalkapallo-ottelu. Kuinka usein A voittaa? Kuinka usein tulee tasuri? Entä B:n voitto?

Entä kuinka usein joukkue B voittaa, jos noppaa heitetään kolmekymmentä kertaa ja lasketaan yhteispisteet? Sehän muistuttaa koripalloa.

Kokeilkaa nopilla, jos ette halua laskea. Tässä oletuksena siis että itse maalinteko / pisteenteko on yhtä satunnaista / yhtä paljon taidosta kiinni kummassakin lajissa.

Saviola

Noh, jääkiekossa ei sarjapelejä ja MM-kotikisoja voida verrata toisiinsa, koska kotikisoissa kotimaassaan pelaava joukkue ei ole aina kotijoukkue. Hyvä esimerkki kotikenttäedusta jääkiekossa on NHL-joukkue Edmonton Oilers tällä kaudella. Oilersin nuorisoketju Eberle-Nugent-Hall teki, mitä tahtoi kotikentällä, kun vaihtoetu on Oilersilla. Vieraskentällä ks. ketju ei pahemmin pisteitä tehnyt, koska vaihtoetu on vastustajalla, ja vastustaja peluuttaa nuoria taitopelaajia vastaan pimennysketjua, joka rikkoo nuorisoketjun pelin.
Tässä on yksinkertainen syy kotietuun sarjatasolla.

Jalkapallossa kotiyleisön kannatuksella on valtava vaikutus, joskin on sanottava, että ei se hiirikään kissaa syö, vaikka kuinka käskettäisiin.

"Jos jääkiekossa onnistuneiden suoritusten lukumäärä keskimäärin ennen maalia on n, niin on se jalkapallossa varmasti >2n. Näissä kisoissa esim Espanjalla se on varmasti >5n."

Noh, tuo väittämä ei kyllä pidä paikkaansa. Jääkiekossa tulee paljon enemmän tilanteita, kuin jalkapallossa. Sanoisin, että jalkapallossa tilanne on juuri niin, että maali tulee helpommin, mikäli maalipaikkaan päästään, kuin jääkiekossa, missä maalipaikkoja tuhritaan paljon enemmän. Jalkapallossa tilanteita syntyy vain syntyy todella vähän pelin taktisuuden ja rauhallisuuden sekä juuri ison kentän vuoksi.

"Jalkapallossa joukkueiden jakauma sarjatalukossa noudattaa suurempaa varianssia kuin jääkiekossa, missä se on lähempän normaalijakaumaa. Tämä viittaa vahvasti siihen, että jääkiekossa sattumalla olisi suurempi merkitys kuin jalkapallossa."

Mitä ihmettä? Mitä tekemistä joidenkin tiettyjen sarjojen joukkueiden tasojen jakaumalla on merkitystä koko lajien vertaamiseen sattuman kannalta?
Real Madritille sopiva vertailukohta ei ole Vancouver Canucks NHL:ssa, vaan Neuvostoliiton maajoukkue MM-kisoissa 70-luvulla.

Saviola

Rogue kirjoitti: "Maalit ei synny samalla tavalla satunnaisesti ku lätkässä läiskimällä palloa sinne päin ja toivomalla että veska ei nähny sitä tai että se kimpoaa jostain pelaajasta sisään."

Millä sarjatasolla jääkiekossa tehdään maaleja tuollatavoin? Aika omituinen käsitys jääkiekosta, väittäisin. On olemassa joukkueita, joiden pelitapaan kuuluu sellainen, että laukauksia on paljon ottelun päätyttyä. Nuo joukkueet ovat usein sellaisia, joilta puuttuu taitavemmat, maalintekoon pystyvät pelaajat.
Pelitapa voi olla sellainen, että se tuottaa paljon laukauksia, mutta tässä on kyse suuremmasta kuvasta, kuin maalintekoyrityksistä. Mikäli vastustaja-joukkue puolustaa niin, ettei kunnon maalipaikkaan päästä, voidaan silti laukoa paljon huonommista paikoista. Kyse ei ole tässä epätoivoisuudesta, vaan painostamisesta.

Päinvastoin; jalkapallossa kannattaa laukoa vähän sinne päin, koska maali on lentokonehallin kokoinen ja on todennäköistä, että pallo menee maaliin, jos sen saa maalipuiden väliin sijoitettua.
Jääkiekossa maalivahti voi torjua hyvinkin 15 jopa hyvin varmaa maalintekopaikkaa pelissä ja voittaa siten ottelun yksin. Toki jalkapallossakin maalivahdin merkitys voi olla valtava maalivahdin vaikeammasta tehtävästä huolimatta, koska maalipaikkoja syntyy paljon vähemmän.
Väittäisin kuitenkin, että maalivahtipelillä on jääkiekossa enemmän merkitystä, kuin jalkapallossa.

Totti

Totti kirjoitti“Jos jääkiekossa onnistuneiden suoritusten lukumäärä keskimäärin ennen maalia on n, niin on se jalkapallossa varmasti >2n. Näissä kisoissa esim Espanjalla se on varmasti >5n.”

Saviola kirjoitti "Noh, tuo väittämä ei kyllä pidä paikkaansa"

No kuinka usein Jääkiekossa joukkue syöttää tai harhauttaa vastustajan 30 kertaa ilman, että vastustaja pääsee kiekkoon.
Ehkä aikanaan Krutovin viisikko saatoi vastustajan kanssa näin leikitellä, mutta ei enää nykyisin.

Jos jääkiekkoa pelattaisiin 10 pelaajalla jalkapallokentän kokoisessa kaukalossa Columbuksen pojat eivät pääsisi vastustajan maalille kuin muutamaan otteeseen pelin aikana. Pienessä kaukalossa ne pääsevät vastustajan maalille laukomaan tarpeeksi usein voittaakseen yli kolmanneksen otteluista.

“Jalkapallossa joukkueiden jakauma sarjatalukossa noudattaa suurempaa varianssia kuin jääkiekossa, missä se on lähempän normaalijakaumaa. Tämä viittaa vahvasti siihen, että jääkiekossa sattumalla olisi suurempi merkitys kuin jalkapallossa.”

Mitä ihmettä? Mitä tekemistä joidenkin tiettyjen sarjojen joukkueiden tasojen jakaumalla on merkitystä koko lajien vertaamiseen sattuman kannalta?

Ihan perus tilastotiedettä.
Jos otetaan 20 tai 30 joukkuetta ja oletetaan, että pelit ratkaistaan 100% sattumalla. Tällöin sarjataulukon piste-erot noudattavat normaalijakaumaa. Mitä enemmän sarjataulukossa on varianssia, sitä enemmän muut seikat kuin sattuma (taito) vaikuttaa taulukkoon.

Real Madritille sopiva vertailukohta ei ole Vancouver Canucks NHL:ssa, vaan Neuvostoliiton maajoukkue MM-kisoissa 70-luvulla.

Ok. Mutta sama pätee, jos tilalle otetaan vaikka valioliigan voittanut Manchester City tai lähes mikä muu Eurooppalainen jalkapalloliigan sarjatalukko ja verrataan sitä mihin tahansa Eurooppalaiseen jääkiekkosarjataulukkoon.

Päinvastoin; jalkapallossa kannattaa laukoa vähän sinne päin, koska maali on lentokonehallin kokoinen ja on todennäköistä, että pallo menee maaliin, jos sen saa maalipuiden väliin sijoitettua.

Tämä ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Nykymaalivahdit ovat niin hyviä, että laukauksen on lähestulkoon aina mentävä melkolailla ylä- tai alanurkkaan ellei maalivahtia ole pelattu ulos. Rangaistusalueen takaa maalia kohti tulevista vedoista maalivahti torjuu yli yhdeksän kymmenestä.

Itse olen harrastanut nuorena molempia lajeja, kunnes jouduin lopettamaan kilpaurheilun neljän polvileikkauksen jälkeen.
Tämän vuoksi haluan korostaa, että kyse ei ole siitä, että pitäisin jalkapalloa parempana lajina kuin jääkiekkoa. Vällillä niin, välillä toisin päin. Pointtini on vain se, että mielestäni jalkapallossa ei sattumalla ole sen suurempaa merkitystä kuin jääkiekossakaan. Futis on hivenen taktisempi ja lätkä hivenen nopeatempoisempi. Molemmissa lajeissa taitavampi joukkue voittaa useimmiten, mutta heikommallakin on mahdollisuutensa. Tämä tekee molemmat lajit mielenkiintoiseksi seurata.

Futisforum ja jatkoaika ovat täynnä keskusteluja urheilulajien paremmuudesta ja mielestäni ne ovat pääosin ärsyttäviä ja parhaimmillaankin tyhjänpäiväisiä. Tässä mielessä meidän olisi syytä oppia ruotsalaisilta, jotka usein kannattavat kaupunkinsa jalkapallo- ja jääkiekkoseuraa. Tämän lisäksi monet seuraavat vielä koripalloa, käsipalloa, bandya jne. Suomessa seurataan usein vain yhtä lajia, muiden lajien ollessa automaattisesti urpoja.

Metusalah

Jalkapallo on hyvin konservatiivinen laji; sääntöjä muutetaan aniharvoin, jos ollenkaan. Olen vuosien varrella miettinyt sitä, millaisen piristysruiskeen tämä laji saisikaan, jos esim. paitsiosääntö poistettaisiin kokonaan! Jos paitsiota ei olisi lainkaan, maaleja tulisi ottelua kohti todennäköisesti 10-15 ja ainakin katsojat olisivat tyytyväisiä. Laji muuttuisi toki pelaajien kannalta rasittavammaksi, koska juoksemista täytyisi harrastaa nykyistä enemmän. Silloin myös sattuman merkitys ottelun lopputuloksen kannlta vähenisi.

Rogue

Hamilo:

"Kokeilkaa nopilla, jos ette halua laskea. Tässä oletuksena siis että itse maalinteko / pisteenteko on yhtä satunnaista / yhtä paljon taidosta kiinni kummassakin lajissa"

Mitäköhän sä et nyt tajunnu mun pointissa? Toi sun argumentti, jonka mukaan enemmän maaleja/pisteitä per ottelu johtaa lopputulosten suhteen vähempään satunnaisuuteen ceteris paribus, on itsestäänselvä enkä sitä kiistäny missään vaiheessa. Kiistin vaan ton oletuksen, jonka mukaan maalinteko olis molemmissa lajeissa yhtä paljon taidosta kiinni. Koska fudiksessa yksittäinen maali on enemmän taidosta kiinni ku koriksessa tai lätkässä, on vaikee sanoa missä kokonaissatunnaisuus on isoin.

"Jos laji on koripallo, jossa pisteitä tehdään yhdessä ottelussa paljon, on hyvin epätodennäköistä, että B voittaisi, jos oletetaan että A tekee joka minuutilla pisteitä kaksi kertaa B:tä todennäköisemmin"

Niinpä, mutta selvästikään esim. tyypillisessä koripallo-ottelussa paremman joukkueen etu ei oo noin suuri. Siks tyypillinen koripallo-ottelu päättyy yleensä jotain 100-85 eikä esim. 100-50. Sen sijaan fudiksessa voi helpostikin olla noin, että parempi joukkue tekee maalin jokainen minuutti kaksinkertasella todennäköisyydellä verrattuna huonompaan. Etu voi olla jopa paljon suurempi. Mutta koska maaleja tulee erittäin vähän, tyypillinen tulos on esim. 2-1.

Eli kuten sanoit, fudiksessa maalien vähäisyys osaltaan lisää lopputulosten satunnaisuutta, mutta siitä et mitenkään voi päätellä suoraan, että kokonaissatunnaisuus olis isompi ku lätkässä tai koripallossa. Voit ajatella, että fudiksessa parempi joukkue heittää sitä noppaa esim. 10 kertaa ottelun aikana ja jokaisella kerralla maalin todennäköisyys on esim 1/3. Huonompi joukkue heittää noppaa vaikka 4 kertaa ja jokaisella kerralla maalin todennäköisyys on 1/4. Nyt lopputuloksen odotusarvo on 3-1 ja huonompi joukkue selviytyy voittajaksi äärimmäisen harvoin ja tasapelikin tulee kohtuu harvoin.

Nyt voin halutessani määritellä lätkälle noi heittojen määrät ja maalien todennäköisyydet siten, että lopputulosten satunnaisuus muodostuu fudista suuremmaksi siitä huolimatta, että maaleja tulee enemmän.

Saviola

Totti kynäili: "No kuinka usein Jääkiekossa joukkue syöttää tai harhauttaa vastustajan 30 kertaa ilman, että vastustaja pääsee kiekkoon. Ehkä aikanaan Krutovin viisikko saatoi vastustajan kanssa näin leikitellä, mutta ei enää nykyisin."

Juu, siis se, mitä koitin sulle vastata, oli, että jääkiekossa tuhritaan enemmän maalintekopaikkoja, kuin jalkapallossa. Jos vaikka Ovetshkin pääsee maalintekopaikkaan, niin siinä tulee 15% todennäköisyydellä maali, kun jos Messi pääsee maalintekopaikkaan, siinä tulee 99% todennäköisyydellä maali.

Mutta se on varmasti totta, että jalkapallossa pitää peliä rakennella keskimäärin paljon enemmän yhtä maailpaikkaa kohden. Tuo tekeekin jalkapallosta taktisemman lajin. Toisaalta, kun jalkapallo keskittyy niin paljon taktiikkaan maalipaikan rakentamisessa, niin jääkiekossa perinteisesti maalipaikka on rakennettu ehkä enemmän puhtaalla taidolla, kuin taktiikalla?
Toisaalta esim. Suomen maajoukkueen peli jääkiekossa on nykypäivänä hyvin taktista etenkin juuri maalipaikkojen rakentelun suhteen, mikä tasoittaa taitoeroa Venäjän kaltaisiin taitojoukkueisiin nähden.

Taidon merkitys lajia kohden maalinteossa on myös paljon taktiikasta kiinni. Mikäli taktiikkaa suosii taitavaa maalintekoa, on maalinteko enemmän taidosta kiinni ja, mikäli taktiikka ei suosi taitoa maalinteossa, maalinteko ei ole niin paljon taidosta kiinni. Espanjan maalinteko luottaa varmasti enemmän taitoon, kuin Irlannin maalinteko.
Oli, miten oli, niin pelinteko, kuin maalintekokin tulee pelillisesti miellyttävemmäksi taidon ansiosta ja jalkapallossa menestyneimmät joukkueet luottanevat molemmissa asioissa enemmän taitoon, kuin heikommin menestyneet ja toisaalta molemmista lajeista löytyy näitä 0-0 tasureita hekevia epätaitavia roikkujia.

Vuoden 2012 jääkiekon MM-kisat olivat myös ääriesimerkki taitoon perustuvan ja taitoa hyödyntävän taktiikan voitosta: Kanadan ja Sveitsin epäonnistuminen ja kolmen slaavimaan löytyminen kolmen parhaan joukosta, sekä Suomen neljäs sija.

Saviola

Asian voisi kaiketi kiteyttää seuraaviin aksioomiin:

A) jalkapallossa maalinteko vaatii enemmän pelinrakentelua, kuin jääkiekossa

B) kaikissa palloilulajeissa pelinrakentelussa enemmän taitoa suosivat joukkueet ovat menestyvämpiä, riippumatta pelaajamateriaalista

C) jalkapallo on enemmän taidosta hyötyvä laji, kuin jääkiekko

Futisrotta

-Sattumienkin takana on aina Ratkaisu, siis pelaajan, maalinsyöttäjän tai maalintekijän ratkaisu. Ilman sitä sattumaa ei maalitilanteessa ole. Kotikenttäetu on joko kirous tai etu riippuen pelaajista, heidän asenteistaan paineita kohtaan, joita aina kasaantuu ikään kuin ilmaan odottamaan ketkä kotijoukkueen pelaajista ottavat ne mitenkäkin vastaan, kuin myös heidän ratkaisuistaan. Paineensietokyky on verrannollinen/kytköksissä menneisyyteen;- siihen miten pelaajaan/ihmiseen on aikojen saatossa (lapsuudessa) kasvatettu/luotettu/kannustettu, kasvatettu positiivista itseluottamusta itseensä ja omiin tehtäviin ratkaisuihin. Menneisyydessä on avain nykyisyyteen ihmiselämässä.

AnonyymiLuonnonvakio

Ei liity oikeastaan aiheeseen, mutta sattuiko Hamilo katsomaan ykköskanavan puoliyhdeksän uutiset, etenkin viimeisen jutun ennen säätä?

Marko Hamilo

Jos viittaat siihen käärinliinajuttuun niin se on jo hämmentänyt Skepsiksen sähköpostilistoilla. Yle ei ole yleensä noin kritiikitön tällaisissa aiheissa, joissa toimittajilla ei ole agendaa.

Marko Hamilo

Rogue:

"“Kokeilkaa nopilla, jos ette halua laskea. Tässä oletuksena siis että itse maalinteko / pisteenteko on yhtä satunnaista / yhtä paljon taidosta kiinni kummassakin lajissa”

Mitäköhän sä et nyt tajunnu mun pointissa? Toi sun argumentti, jonka mukaan enemmän maaleja/pisteitä per ottelu johtaa lopputulosten suhteen vähempään satunnaisuuteen ceteris paribus, on itsestäänselvä enkä sitä kiistäny missään vaiheessa."

Joku muu ei tajunnut, siksi väänsin rautalankaa.

Taidon merkityksestä maalinteossa: miten määrittelette "maalintekopaikan"? Minusta jo sen määritelmässä tarvitaan viittaus siihen kuinka todennäköisesti siitä tekee maalin. Jolloin menisi mahdottomaksi sanoa että lajissa A pannaan pussiin maalintekopaikoista useammin kuin lajissa B.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009