Vaikkei minulla ole kesämökkiä - vain pieni teltta - sain kesällä päähäni silti osallistua siihen teknologiseen kilpavarusteluun, joka Suomen sadoilla tuhansilla mökkiläisillä on käynnissä. Halusin käyttää kannettavaa tietokonetta pikku luodoilla, joihin Helsingin keskustasta pääsee tunnissa parissa meloen.

Niille kuuluu 3G-verkko, joten etätöitäkin pääsisi tekemään. Espoon tv-mastokin näkyy, joten illan hämärtyessä saattaisi katsoa myös televisiota USB-digisovittimella ilman mutkikkaampia antennihärveleitä. Ja oikeastaan olisihan se kiva pitää grillipihvit jääkaappilämpötilassa pienellä virtapihillä kylmäboksilla.

Ampeereita laskiessa tuli mieleen kohtaus elokuvasta Apollo 13. Kun lennon eri osa-alueista vastaavat insinöörit huusivat jokainen toistensa päälle yrittäen vakuuttaa muut siitä, että juuri heidän osajärjestelmänsä on kaikkein kriittisin, sähköjärjestelmistä vastannut hiljensi salin: "Power is the key".

Ilman sähköä aluksen hengitysilmaa ei olisi saatu suodatettua, rataa korjattua eikä edes laskuvarjoja laukaistua. Houstonissa onneksi keksittiin virtapihi tapa uudelleenkäynnistää elektroniikka niin, että ampeereita riitti kaikkeen tarvittavaan ja pojat saatiin turvallisesti kotiplaneetalle.

Päädyttyäni siihen, että muutama sata wattituntia riittäisi telttaillessa kaikkeen tarvittavaan, ei kun halpahalliin hankkimaan vapaa-ajan akku, laturi ja invertteri. Runsaat sata euroa, 12 volttia ja 30 ampeerituntia. Läppärin toiminta-aika kahdeksankertaistui, ja olisi tällä virityksellä kylmäkaappiakin jonkin aikaa käyttänyt.

Halpahallin tuote tuli kuitenkin kalliiksi, kun akkuhapot valuivat reisille ja syövyttivät uudet katkolahjehousut piloille jo ensimmäisellä testikerralla. Olihan se akku "sealed" mutta ei sittenkään ihan niin "non spillable" kuin myyjä lupasi.

Saatan olla hieman outo, mutta veikkaan, että lähivuosina yhä useammat retkeilijätkin haluavat leiripaikalleen jonkinlaisen sähköjärjestelmän: ilman gps:ää eksyy, ilman puhelinta ei koe olevansa turvassa, ilman kameraa upeat maisemat jäävät unohduksiin ja pitäähän se mp3-soitinkin olla, kun siihen linnunlauluun jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyy. Kaikki nuo laitteet tarvitsevat virtaa.

Akkuvalmistajat eivät näytä vielä tähän kysyntään reagoineen. Miksi ihmeessä joudun itse virittelemään vuotavan lyijyakun hankalien hauenleukojen avulla invertteriin? Miksei kukaan ole keksinyt pakata yksiin kansiin takuuvarmasti vuotamatonta lyijyakkua, laturia ja invertteriä siisteillä 12V tupakansytytinliittimellä ja 220 voltin vaihtovirtapistorasialla?

Ei sellaisia tuotteita ainakaan halpahalleissa tai eräliikkeissä myydä. Nettisurffailun tuloksena löytyi sentään muutama tuote, joista ehkä olisi reissukäyttöönkin: puolen kilon painoinen, noin 50 wattitunnin virtapankki sekä 300 watin ja 600 watin monitoimikoneet, joissa lyijyakun mukaan on pakattu led-valo, paineilmakompressori ja radio. Käynnistyskaapelitkin kuuluvat hintaan. Varmaan kätevä autolla kulkijan hätäapuna.

Kajakissakin tuollainen kymmenen kilon lyijymöhkäle vielä menee, mutta jos energia pitäisi rinkassa kuljettaa, litium on ainoa järkevä vaihtoehto. Netistä löytyi tupakansytytinliittimellä varustettuja noin 150 watin pakkeja, mutta niissä laturi ja invertteri olivat taas hankalasti erikseen.

Retkeillessä huomaa kyllä hyvin, miten nopeasti tekniikka kehittyy. Liikuin luonnossa aktiivisen lintuharrastukseni aikoihin 1980-luvulla, ja välillä ihmettelen, miten sen ajan varusteissa on koskaan edes viitsinyt lähteä kotipihaa pitemmälle. Tekniset t-paidat ovat korvanneet hikoavat puuvillavaattet. Kuoritakit ovat gore-texiä, kun ennen piti valita vettä juuri ja juuri hylkivän maiharin ja täysin hengittämättömän sadetakin välillä. Vakavimmilla bongareilla oli 1980-luvulla uusinta tietoliikennetekniikkaa, hakulaitteet. Nyt kaikilla on kännykät, joista monilla pääsee nettiin tsekkaamaan, onko maastossa bongattavaa. Kartat ovat tehneet tilaa gps-laitteille (vielä kun niihin saisi halvalla kunnon topografisia karttoja).

Vielä muutama vuosi sitten retkikeittimien hyötysuhde oli jotain 40 prosenttia. Jetboil pystyy 80 prosenttiin. Teknologinen innovaatio on yksinkertainen lämmönvaihdin! Miten kukaan ei keksinyt tätä aiemmin?

Ennen oli polkupyörät rautaa, nyt ne ovat alumiinia tai jotakin vielä kevyempää hiilikuitumateriaalia. Ne rullaavat niin hyvin, ettei tasaisella tarvitse välittää kuin ilmanvastuksesta. Fillarin valaisin ja otsalamppu ovat nykyään tietysti kirkkaita led-valoja. Ostin alkukesästä erittäin laadukkaan 15-kiloisen ilmatäytteisen kajakin, joka kulkee taitettuna pyörän tarakalla. Eipä tainnut sellaisiakaan olla 1980-luvun materiaalitekniikalla tehtävissä.

Mutta akkutekniikka kehittyy yhä viheliäisen hitaasti. Kalliit litiumakut ovat sentään neljä kertaa energiatiheämpiä kuin vanhat halvat lyijyakut, mutta jos vertaa vaikkapa transistorien määrän kasvuun sirulla, on akkutekniikan kehitys häpeäksi insinöörikunnalle. Kehittelisivät sitten retkeilijöille edes parempia kannettavia aurinkopaneeleja. Voisikohan tuulivoimalan puristaa rinkkaan tai kajakin tavaratilaan sopivaan tilaan, savoniusroottorilla esimerkiksi?

Power is the key. Akkutekniikan kehitys mahdollistaisi monia ilmastoa ja ympäristöä säästäviä ratkaisuja.

Sähköavusteiset polkupyörät kulkevat muutaman kilon litiumakuilla nykyään jo noin 70 kilometriä - työmatkapyöräilijälle jo ihan riittävästi, retkipyöräilijälle vielä pikkaisen liian vähän.

Kajakkiini saisi hyvinkin kytkettyä pienen sähköperämoottorin. Isommatkin veneet voisivat hyvin kulkea sähköllä päivämatkan, varsinkin jos auringopaneeleista saisi hieman lisäapua. Lataustöpseli löytyy vierasvenesatamista. Sähköveneistä meillä olikin juttu viime vuonna.

Mutta tietysti suurin syy toivoa akkutekniikan kehitystä on se, että pääsisimme vihdoin eroon saastuttavista polttomoottoriautoista. Muutenhan sähköautoihin ei liity oikeastaan mitään teknistä ongelmaa - lämmitys vain on järjestettävä jotenkin, kun siihen ei voi käyttää polttomoottorin hukkalämpöä - mutta esimerkiksi pian markkinoille tulevilla ladattavilla hybrideillä voi ajaa täydellä latauksella vain runsaat kymmenen kilometriä. Hyvä sekin. Moni voisi ajaa päivittäiset työmatkat lataussähköllä ja polttomoottori olisi varalla, kun pitää joskus päästä käymään mökillä.

Mutta ikävä kyllä akkujen energiatiheys ei parane tulevaisuudessakaan kovin nopeasti. Miksei?

Syitä selvitti avustajamme Kalevi Rantanen, jonka juttu sähköautoista ja akuista löytyy Tiede-lehden numerosta 10 (ilmestyy 7. lokakuuta).

PS. Tänään pitää ehtiä YLE1:n ääreen jo 19.05, jolloin Prismassa sperman laadun heikkenemisestä, josta meilläkin oli numerossa 8/2008.

Ja sitten klo 22.15 ensimmäinen jakso Epäkorrektia Tuomas Enbuske! -ohjelmasta, jossa ammutaan alas masennuksen myyttiä. Masennukseenhan liittyykin koko joukko myyttejä: että se olisi viime aikoina yleistynyt, että psykoterapia olisi välttämättä parempaa hoitoa kuin mielialalääkkeet ja että pitkä ja koko persoonallisuutta perin juurin möyhentävä psykoterapia olisi vaikuttavampaa kuin käytännöllisempiin ratkaisuihin pyrkivät terapiat.

Jostain syystä Enbuske kuitenkin yrittää ainakin ohjelman ennakkotietojen mukaan kyseenalaistaa masennuksen sairautena ylipäätään: "Masennus on tekosyy!" Olisikohan kuitenkin yhä ennemminkin ali- kuin ylidiagnosoitu sairaus? Pakko katsoa, kuinka Enbuske selviytyy itse itselleen asettamastaan roolista yhteiskunnallisena myytinmurtajana.

Kommentit (5)

Ozq

Ja hups, olihan sinulla jo linkki vastaavaan järeämpään kannettavaan kennoon. Jotenkin onnistuin hyppäämään selaimella tuon kohdan ylitse...

Jarmo Löfgren

Olin 30 vuotta paperiteollisuuden palveluksessa ns. konkurssikypsässä virmassa ja hommasin lopputilin ns. loppuunpalamisen verukkeella (masentunut)?. Sen jälkeen olen tehnyt hyviä havaintoja lähes ilmaisista keksinnöistä, jolla saadaan esim. linja-ja rekka-autot (10 l) sekä henkilöautot (3 l)kulkemaan polttoainemäärällä, mutta siinä on esteenä vain 2 tahoa eli Suomen päättäjät ja Neste oil.
Samalla keksin muitakin enerkian siirtoa helpottavia ratkaisuja, mutta ei ne Suomessa onnistu.

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009